tag:blogger.com,1999:blog-28254611325890836932024-03-19T05:52:16.088+02:00MahaTar laihtuu. Mutta miten!Kun painoindeksi ohittaa kengännumeron, on piru merrassa.
Hengissä hoidosta huolimatta.MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.comBlogger345125tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-91709590297324726222020-03-27T11:39:00.001+02:002020-03-27T11:39:20.133+02:00Karanteenikivaa!Hei kaikki äidin pikku mussukat! Massu ratsastaa jälleen! Tällä kertaa koronalla. Ja se ei ole se peli.<br />
Se on se perkeleen pikku epeli, joka nyt niittää talossa ja puutarhassa. Uusimaa on kiinni. Jeppp.<br />
Mutta Lappiin pitäisi päästä kuitenkin. Juu. En kuitenkaan havittele matkustavani tuota vastapäistä metsää kauemma. Ulkoilumaastoa ilman ihmiskontakteja piisaa. Sitäpaitsi, tykkään erakoitua. Olenhan sosiaalinen erakko!<br />
<br />
No eniveis, mitäs näistä häistä. Olen ollut lomautettuna työpaikaltani keskiviikosta alkaen, käytännössä jo viime viikon keskiviikosta. Koska riskiryhmä. Loven tämä tekee minunkin kukkarooni. Siitä ei ole epäilystäkään. Täytyy vaan panostaa terveelliseen ja lähellä tuotettuun. Tänään menen keräämään nokkosia, ovat parhaimmillaan, tuosta pihamaalla olevista kasvatuslaatikoista. Sieltä nousee myös hissukseen timjamia, oreganoa, salviaa, rosmariinia ja rakuunaa sekä valkosipulia. Täytyy olla osittain omavarainen. Jees.<br />
<br />
Koska karanteeni, niin aloin sorvata mielessäni näitä nekrologeja eli muistokirjoituksia. Koska lueskelen niitä tämän tuosta, alkoin mielessäni pyöriä se, miksi niissä ollaan aina seesteisiä, ahkeria, valovoimaisia ja tiesmitä hienoa. Miksi semmoinen raatorehellinen muistelus ei voisi tulla toteen? Joten tuumasta toimeen, mailman lyhykäisin työmatka. (Omani +30m, 56 askelta.)<br />
<br />
<br />
<h3>
Elämäntapakerjuri N.N 1953-2020</h3>
Jo heti syntymänsä jälkeen viisivuotiaana N.N tapasi joutua vaikeuksiin virkavallan ja sosiaalitoimiston kanssa. Sossun tantat yrittivät sijoittaa suloisen pikku vintiön vaikka minne Suomenmaassa. Virkavalta hoiti kuljetukset ja vartioinnin kuljetuksen aikana. Kuitenkin jo puolivälissä rakkari oli karannut kolmesti saattajiltaa ja onnistunut neljännellä. Tämän jälkeen henkilöhistoriassa on viidentoista vuoden aukko.<br />
Armas kulkijamme ilmestyi ihmisten ilmoille Mikkelin läänissä 60- luvun puolivälissä. Harvinaisen ruokkoamattomassa tilassa olleen henkilön löysi maatalon emäntä Alma Säkkinen navettansa ruokintapöydältä. Luultuaan ensin, että navettaan on eksynyt kuollut kettu. Ne eivät kuitenkaan liiku omin jaloin. Lehmät kavahtivat hajua ja lypsivät kaksi päivää piimää.<br />
Maatalosta laitamyötäisessä ja puhtaissa vaatteissa poistunut N.N yhytettiin seuraavan kerran Heinolassa ryyppäämässä vettä torin vesialtaasta, heti siinä Oululaisen leipäkaupan vieressä. Toriparlametti kavahti toimen pidettä ja huusi paikalle poliisin. Poliisilaitos ei kovin kaukana torilta ollut. Poliisi otti säilöön omatoimiretkeilijän.<br />
Heinolasta vaelluskansalainen toimitettiin myötäsukaan myhäilevän sosialitoimiston huostaan, se puolestaan huostaanotti remanterin kertomuksen: kuka, mitä, häh e-duuri.<br />
Viimein uuvuttuaan elon tiellä pääsi onnenkantamoisella hän lepoon maallisista vaivoistaan ja poistettiin sossun kantakirjasta punakynällä yliviivaamalla. Hautaanlaskua paheksuivat lionsit, körttiyhteisö ja maakunnan teidenkorjauslaitos. Vainajan viimeisiä sanoja lainaten: "On tämä saatana työmaa". Lepää rauhassa, N.N<br />
Totiset toverit kautta Suomen<br />
Kirjoittajalla ei ole mitään tekemistä kyseisen veijarin kanssa, nyt eikä tulevaisuudessa.<br />
<br />
<h3>
Hamstraajan kultaiset ohjeet </h3>
Ota kaikki, jos voit!<br />
Tämä on tärkein teesi näinä vaikeina aikoina. Muista jättää kotiisi kuitenkin kulkemisen mahdollistava käytävä hamstrattujen tavaroiden keskelle. Käytä hyväksi niitä tarjouksia, joissa saa usemman tavaran kerralla, käy eri kaupoissa hyödyntämässä ko. tarjoukset. Jos vessa- ja talouspaperia ei ole kuutta mottia kotona, on kriisistä selviytyminen hiuskarvan varassa. Tosin sillä pyyhkiminen ei ole järkevää. Hiuksella.<br />
<br />
Kerää naapurien ovien taakse jätetyt ostokset omaan käyttöön.<br />
Nyt näinä vaikeina aikoina on omaan napaan tuijottaminen sallittua. Tosin napaan saattaa nähdä jo ilman kumartumista.<br />
<br />
Osta pätkällä neljäs arkkupakastin pahan päivän varalle.<br />
Sinne voit kadottaa krosseittain kaikenlaista. Ja anopin. Voit tyhjentää ilolla kaupan pakastealtaita ja -kaappeja, kun tilaa on mille vain! Ja sitten jos oikein heikosti menee, niin voit sen pakkasen tyhjennellä ja ryömiä sinne itse. Säilyt tuoreempana hautajaisiin asti.<br />
<br />
Omakotiasuja!<br />
Kaiva vallihauta talosi ympärille ja viritä tiuhasti piikkilankaa myös. Eipä tule naapurin jullit rehvastelemaan uudella Teslalla. Jos tulevat, ammu hernepyssyllä. Sekä huuda hyytävästi banzai, uraa tai hakkaa päälle. Kyllä lähtee hipsteri livakasti livohkaan. Muista kuitenkin pelastustie: jokin pyhänä pidetty kirja avoimeksi. Raamatun voi avata Jesajan kirjan tai Ilmestyskirjan kohdalta, jollei valmiiksi pelota zombie-elokuvien jälkeen.<br />
<br />
<br />
Kiitosssss, detta om detta ja tämä tästä tänään<br />
Huomenna (ts. jonain päivänä) räävin päätäni ravitsemuksesta. Zoromnoo!<br />
<br />
PS. Aijjoo. Tuli taas rapsakat haukut kun olin laittanut kaalilaatikko-ohjeeseen RIISIÄ. Anna mun kaikki kestää. Sen helvatin riisin voi hyvällä omalla tunnolla jättää pois, ihan siis veks vaan.<div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-30161309354435250532019-07-16T14:27:00.002+03:002019-07-16T14:27:33.095+03:00Lihavat montunreunalle riviin -rattatatta- ja ongelma on ratkaistuNyt kuulkaa pistää vihaksi. Oikein todenteolla. Ihan niin, että otsasuoni on jo pullistunut metrin päähän ja verenpaineellani voisi nostaa kaivovettä Ukkokolin huipulle asti. Asialla on tietenkin Hellzinnsjkij Pravda aka HS eli Gestap..Hesari. Ja miten ihmeessä se aviisi on onnistunut hassuttamaan useammankin asiantuntijan laatimaan älyttömyyksiä joko vieraskynäkirjoituksena tai sitten johonkin mielipideosinkoon. Rahalla vai väsyttämällä? Ja aivan käsittämättömiä ovat nämä asiantuntijat laatineetkin! Mutta joo, torvet soiden kohden totalitarismia ja Pohjolan Pohjois-Koreaa.<br />
<br />
Minä kyllä sanon heipat näille mielipiteille. Täysin käsittämättömästä syystä lihavia pitää RANGAISTA ja SAKOTTAA elämäntavoistaan. Miksei elintarviketeollisuutta, joka niitä sapuskoita vääntää? Miksei niitä toimittajia, jotka tekevät niitä "helppoja" reseptejä, joihin tulee näitä einesruokia, niillä "ruoka"ohjesivuilla? Miksi yksioikoisesti syyllistetään muutenkin heikossa hapessa olevaa lihvaa, sillä usein, erittäin usein siihen lihavuuteen liittyy muitakin aspekteja, kuin vain se syöminen. PErkelE että ottaa kaalista taas niin helvetisti, että taidan laittaa siitä kaalilootaa.<br />
<br />
Niin, ja miksei Käypä Hoito -asioita tarkisteta? Jos esmes meikäläisen kropalla menen ja syön käypähoidollisesti oikein, niin verensokerini ovat kohta järjettömissä lukemissa. Oikeasti. Ja insuliinipiikitys heiluu edelleen ylläni kuin Damokleen miekka. Jollei nyt kolmessa kuukaudessa saada verensokereita aisoihin. Onnistuin kyllä vakuuttamaan taas ja jälleen yhden pilliheinän siitä, ettei kauheasti kannata alkaa neuvokkia tarjoilemaan, kun jo tulee vastapalloon. Kinasimme mm. maitotuotteiden ja rasvojen vaikutuksista. Pyysin tutustumaan muutamiin tutkimuksiin rasvojen vaikutusten saralla. Ihan pitkäaikaisia tutkimuksia, joissa on todistettu, ettei rasva ole se oleellinen tekijä kolesterolikertymien muodostumisessa. Noh, kukin tyylillään.<br />
<br />
Omalääkärien olemassaolo on vähän niinkuin viisaan insinöörin, joulupukin ja Taika-Jimin. Eli semmoista kun ei ole. Minua on "hoitanut" noin nelisenkymmentä "omalääkäriä" ja muut lekurit sitten vielä päälle. Joskus jopa näkemättä. Voitte vaan arvailla, millaista ihmiskoetta tässä käydään läpi! Mene hoitoon ja jää henkiin. Ehkä ainoastaan paha sisuni on pelastanut minut kuolemasta tämän elämäni aikana useampaankin kertaan. Yrittivät insuliinilla minut viimeksi vaientaa. "Titraat vaan sitä insuliinia, niin saadaan ne aamusokerit riittävän alas, sinne 4-5 väliin". Vittu joo. Pahimmillaan 290yksikköä pitkää inskaa ja lyhykäinen päälle, kutakuinkin saman verran. Että "lasket ne aterian hiilarit ja pistät sen mukaan". Insuliinilla ei ole sivuvaikutuksia, heleijjaaa!! Pistelet vaan menemään, niin maailma pelastuu, stana!<br />
<br />
Minä kyllä olen perkeleen eri mieltä näistä asioista. Asiantuntijoiden kanssa. Minut voi koska tahansa pyytää tutkimuksiin ja mittauksiin ja mitä helvettejä niitä onkaan, ettei kaikkien kroppa toimi, niin kuin oppikirjoissa opetetaan. Olen iästäni huolimatta erilainen nuori, tai ehkä juuri siksi.<br />
Näköjään toistan itseäni jälleen, jankutan väärästä hoidosta, jota olen vuosikausia nauttinut. <br />
<br />
Sakkolappuja odotellessa.<br />
<br />
Kaalilaatikko,<br />
Keittotaito 22.painos 1972<br />
<br />
1 kg kaalia<br />
vettä<br />
suolaa<br />
3dl maitoa<br />
1 dl riisiryynejä<br />
300g jauhelihaa (meni 400g)<br />
1 rkl rasvaa (voita)<br />
½dl korppujauhoja (jätin pois, hyvää tuli)<br />
suolaa<br />
valkopippuria<br />
<br />
Kaalinkerästä irrotetaan lehdet, jotka keitetään vähän suolatussa vedessä pehmeiksi. Keitinliemi otetaan talteen. Jauhelihaan lisätään vedessä keitetyt riisit, korppujauhot, maito ja mausteet sekä tarvittaessa kaalinkeitinlientä. Mureke vaivataan hyvin. Voidellun vuoan reunolle ja pohjaan asetellaan suurempia kaalinlehtiä, pienemmät lehdet ladotaan kerroksittain murekkeen kanssa vuokaan. Jälelle jääneet lehdet pannaan vuoan päälle. Laatikko saa paistua uunissa 35-40 minuuttia. (paistolämpötilasta ei hajuakaan, mutta itse paistoin sen siinä 225 astetta ensin vartin ja laskin lämmöt sen perästä 150asteeseen ja pidin reilun puolisen tuntia, hyvää tuli)<br />
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-28803167521024596642019-03-20T13:10:00.000+02:002019-03-20T13:10:10.283+02:00Kaikkien blogitekstien äitipuoliRumarillumarei, kansalaiset. Ihmeellisten ilmiöiden äärellä taas vaihteeksi. Tuotteistettu ja kaupallisetettu ja kaulittu, silitetty ja käännetty ruokavaliohysterisoitu ruokavalio. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, on vain onnettoman pöljiä vastauksia. Ja äärettömän typerää debattia.<br />
<br />
Jos ihmiselle annetaan valmiiksi eteen luettelo, että mitä tässä tapauksessa tai tapauksetta, saat suuhusi, nahkaasi tai korvantaakse pistää, niin jo on joku neropatti ehdottamassa listan ulkopuolista elämää. (Olen seurannut muutamaakin keskusteluryhmää somessa ja Suomessa) Yksi hyväksyy vain syvänmeren kalat ruokavalion proteiinilähteeksi. Toinen kääpiökasvuiset kyyttönaudat ja jättiläiskanat plus vielä petrimaljassa kasvatettu punainen liha on bueno. No niin. Siihen toinen nillittää, että eikäku vaan ja ainoastaan hyvänlaatuinen proteiini, joka saadaan käsittelemällä kasvipohjaisia stanoleja ja härkäpapuja, kauraa ja muista kasvannaisista saatavia fytoterapisia osinkoja esimerkiksi rikkihapolla, sitruunalla ja akselirasvalla, ne ovat ne ainoat ravinnoksi kelpaavat.<br />
<br />
Kummastelen edelleen tätä kissanhännänvetoa, että mikä helvetinkuudentoista ikä se semmoinen on, että ei aivotoimitaa ole enempää kuin ameeballa. Kun ei yhtään, nimenomaan yhtään vaivata ajukoppaa sillä, että mikä on suunmukaista, terveellistä ja maistuvaa. Saapuu siis paikalle guru, joka valaisee seuraajiaan <a href="http://www.valostore.fi/tuote/olight_x9r/" target="_blank"><b>lampullaan</b></a>, hihkuu käsittämättömiä manauksia: "Rasva tappaa!", "Viljat pitää kyntää maahan", "Maatalous on ajettava alas!" ja niin edelleen. Ja seuraajat seuraa. Nyökkivät hyväksyvästi, että siinäpä viisas henkilö. Siinäpä! Eikäkö tehhään justihinsa niiko se sannoo. Eikä syyä mithän. Valolla elethän.<br />
<br />
Sitäkään miekkailua en ymmärrä lainkaan, että miksi pannaan kapulaa rattaisiin ja uuniin. Ei ole mitään järkeä, että esmes Valvira "viisaudessaan" saattaa ihmispoloja ahdinkoon. Näitä ihmispoloja kutsutaan lääkäreiksi. Ennenvanhaan lääkäri oli korkeasti kunnioitettu yhteiskunnan kannatinpilari. Nyt lääkärikunta luimistelee instanssin pelossa suorastaan pitkin seiniä. Jos suusta pääsee vähänkään vaihtoehtoiseen hoitomuotoon viittaavaa, niin kohta on gestapo ovella. Ei näin.<br />
<br />
Semminkin, kun nykypäivänä ollaan todettu monesta suusta ja moneen kertaan, että ketogeeninen ruokavalio on ollut avuksi moneen vaivaan, niin ei. Ei. Tai joo, se on tuotteistettu ja sillä tehdään tiliä mitä moninaisimmin keinoin. Tule meille laihtumaan! Paranna itsesi karppiruoalla! Kirjaudu tähän palveluun, vain 550€ vuodessa! Pah, sanon minä. Helppoa tietä ei ole. Laihdutusleikkauksia markkinoidaan oikotienä onneen. Juu, mutta millaiseen onneen. Jatkuviin vatsakipuihin, erilaisiin imeytymishäiriöihin, kuumeiluun ja moniin muihin jännyyksiin. Olen kertaalleen kieltäytynyt moisesta. Kyse kun oli kohdallani täydellisesti metsään menneestä hoidosta, jota erinäinen määrä lääkäreitä (nk.omalääkäreitä paikallisessa terve..arvailukeskuksessa) toteutti. Aloin totaalikieltäytyjäksi. Ei sillä, että olisin nyt terve kuin pukki, vaan siksi, että minulla on laskennallista elinikää vielä odotettavissa kolmisenkymmentä vuotta. Hoidon jatkuessa samankaltaisena, en tässä natisisi liitoksissani.<br />
<br />
Armas lukijani, se ainoa, aion edelleen narista ja kitistä. Myös liitoksissani. Vatsanahka painaa varmaan 20kg, kun sitä on perkeleesti liikaa. Mutta ilmeisimmin siihen en tule saamaan korjausleikkausta, koska olen vanha ämmä. Kikatteleva pilliheinä sanoi eräällä vastaanotolla, että osta korsetti. Taisin sanoa sille jotain laittamatonta, koska alahuuli alkoi väpättää. Pääsisi edes tulehtuvista ihopoimuista eroon.<br />
<br />
<br />
Mutta heleijaa! On siis kevät ja tirpat kiroilee puissa. Aurinkokin joskus ilmestyy katukuvaan tai sitten ei. Minulle saapui postissa kinuttuna ja maksettuna kasa vanhoja keitto-opuksia, joiden ohjeita aion hyödyntää. Lisää on tulossa, niitä kirjoja.<br />
<br />
Mutta näillä mennään.<br />
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-70872230782155739232018-07-22T10:56:00.001+03:002018-07-22T10:56:49.652+03:00Historia toitottaa itsestään.Olen joutunut tänne <strike>haa</strike>..<strike>.ongel</strike>...haasteiden syvään suohon. Sillä nythän on niin, että perkeleellinen kuumuus ja ruhjoutunut ruumiini ovat tehneet jonkinsortin kompuksen ja ahdistaneet minut, jos ei nyt nurkkaan, niin vähintäänkin hiilarisuohon. Näin on käynyt ennenkin. Sillä esikarppausaikana, jota elettiin vuonna 2002. Jurassic Carp. Silloin oli kyllä kuvioissa Painonvartijat ja pirruuttani ajattelin tipauttaa kymmenen kiloa raakapainosta ihan tolleen pyörätuolissa pyörähdellen. Miten onnistui? Kevyesti. Meni. Vituiksi. En ihan onnistunut. Onnistuin kuitenkin sotkemaan päänuppini sisikunnan ja ruokarytmini muutenkin. Himojeni huuruissas tulikin sitten syötyä kaikkea ja nuoltua sokeritkin pussista. Juu. Riemua on pelkkää. Nälätti koko ajan niin saakuristi.<br />
<br />
Joskus, olisikohan ollut jopa vuonna 2004, heräsin siinä kylmässä hiessä tosiasioiden keskellä, että perkele, tarttis tehrä jottai. Olin päässyt jo syksyllä 2002 kintuilleni ja nyt ei käytössä enää ollut kuin kävelykeppi. Sillä oli kätevä huidella kassajonossa, silleen vahingossa. Auts. Oli nimittäin kalorien karttuisa käsi taputellut vyötärönympärystääni taas pari uutta poimukerrointa. Eivät tykänneet irrota, eivät sitten millään. Eikä silläkään. Poistin ruokavaliosta siis Pahan Rasvan. Nypin vissiin jauhelihastakin rasvakikkareet pinseteillä. Missään EI SAANUT olla rasvaa!! Suonet paukkuu tukkoon! Aivohalvaus iskee! Tule tulta ja tulikiveä! Pekka vaanii puskissa ja syyllistää mailman tappiin, jos vilasetkaan voipakettiin päin.<br />
<br />
Tämän kuivan kauden jälkeen sain "Ahaa!voihyvähelvetti!" -elämyksen ihan pyytämättä ja yllättäen. Jostain saapuin otsalumpioni sisikuntaan ajatus, että mitenkäsjotenkas, jos kuitenkin katsoisi vähän, mitä lautanen sisältää. Ja sen perästä alkaisi ihmiskokeilemaan. Eikun <strike>syöm</strike>..tositoimiin. Aamusella poistin ensimmäisenä leivästäni leivän. Koska silloisen opinahjoni aamupalavalikoimassa oli runsaasti tuoretta, niin keräsin siitä lautaselle parin kahvikupillisen lisäksi, runsaan valikoiman tomaattia, kurkkua jne. Leikkeleet, juuston ja leivänpäällismakkaran käytin sitten leiväksi. Ja iloitsin jokaisesta kananmunasta, jotka pöydässä olivat. Otin yhden löysän ja yhden kovaksikeitetyn, nautin ne voin kera. Eikä ollut kyllä näläntunnetta moneen tuntiin.<br />
<br />
Lounas koostuin siitä, mitä sai. Eli keittopäivänä hirveästi juristen poimin perunat pois sopasta. Tai mitä sitten sattui olemaan. Kaalikääryleitä vetelin kyllä surutta. Pastaan en koskenut. Enkä riisiin. Siirryin punaiseen maitoon. Rasvaton maistuikin järkyttävältä. Akselirasvaa, eli margariinia, en ole ikinä voinut sietää. Sen hirveämmän makuista ruoaketta ei löydy etsimälläkään. Voi sillä varmaan jotain hyötykäyttöä olla, mutta kun edes muurahaiset eivät koske siihen paskaan.<br />
Jossain vaiheessa totesin, että mennäänkö jo liian tiukalle? Lakkasin möllöttämästä kasviksiin. Eli keitettyä kasvista, paistettua kasvista ja salaattia niin paljon kuin kehtasi ottaa! Lihaa, kalaa, kananmunaa. Jo vain! Olo alkoi olla niin virkeä, että hyvä, kun sain nukuttua. Ja aivankuin nyt joku tunkisi räkäisen nenänsä tähän framille: "Palkokasvit ovat erinomainen proteiinin lähde!" No vittu joo! Olkoot, kun ei maha kestä. Rakastamani hernekeitto aiheuttaa järjettömän turvotuksen. Melkein ainoat pavut, joita kärsii syödä, ovat suoraan pavunvarresta kerätyt salko- tai pensaspavut. Kiehuvaan veteen ja voin kanssa ääntäkohden. Kyllä sekin tietysti jotain aiheuttaa. Mutta ei mitään hirveitä. <br />
<br />
Iloitsin ja riemuitsin, kun vilkkaasti seuraamani keskustelu on saanut tämmöisen jänskän käänteen: <a href="https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvaa-elamaa/artikkeli/taysmaito-sittenkin-parempi-valinta-tutkimus-rasvaiset-maitotuotteet-eivat-yhteydessa-sydan-ja-verisuonisairauksiin/6999344#gs._OjWUUY" target="_blank"><b>Punaista maitoa voikin surutta juoda!</b></a> Ajattelen täällä pienessä päässäni, että voi sentäs! Mitenkäpä tässä pian käy, kun nämä auktoriteetit saavat rasvatonta maitoa päin naamaan. Minä tapan sillä tuholaisia kasvihuoneessa. Hyvin toimii. Ei siitä muuhun käyttöön olekaan. Hyönteismyrkkynä hyvä.<br />
<br />
Mutta kello alkaa olla sen verran, että kirkonmenot ovat ohi ja ihmispolot ryntäävät rasvattoman pöydän ääreen jaksaakseen samoilla asvalttiviidakossa. Menen minä syömään pari voissapaistettua kananmunaa ja kylkeen savukinkkua. Sillä jaksaa samoilla oikeassa metsässä sienikori kourassa.<br />
<br />
Heleijaa! <div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-39566873599570373492018-07-20T12:25:00.000+03:002018-07-20T14:24:51.772+03:00Myrkkyjä, mykyjä ja litkuhoitoja. Onpa tosiaan.Arvostettu tuttuni törmäsi tässä taannoin päätäpahkaa varsin jännittävään asiaan. Ollen kuitenkin lääkärinhoitoinen ja päästään visu. Kärsii mm. kaikensorttisista puutoksista. Enkä sanonut, että puu on toksista. Toisille on. Tästä päästään hissukseen asiaankin. Aasinsiltojen läpi, yli ja ympäri. Suorin vartaloin, kerien. Paitsi että mutsis oli. <br />
<br />
Siis tilannehan on se, että netti on vääränään muitakin profeettoja, guruja ja jumaluuksia, kuin minä ja <b><a href="http://turpaduunari.fi/" target="_blank">Christer Sundquis</a>t</b>. Christerillä on onneksi melko maanläheinen lähestymistapa ravitsemukseen ja eri tutkimuksiin. Luojan kiitos. Minä, joka puolestani liikun sfäärien ulkorajoilla ja yllä, lennättelen milloin minkäkin kokoisia kiviä ja kivennäisiä kanssatallaajieni jalkoihin. Ja aika usein osuvat kipeään paikkaan ne. Joskus kiveksille, jos semmoiset vastapuolella sattuu olemaan. Useimmiten ei. Melkoisia neitejä on vastaantulijoissa, vaikka olisikin ne kivekset, munattomiksi ovat monet jääneet. Siitä huolimatta. Mutta! Kanamuna onkin parhaita proteiininlähteitä, joita tiedän. <br />
<br />
Eipäs kun selostamaan, mistä on kyse. Kyse on jälleen näistä helvetin lihan-, kalan- ja proteiinien<u>korvikkeista</u>. Pakkausmuovista. Ja paljon muustakin ihmispoloa angstaavasta asiantyngästä. Usein ollaan niiin vegaania, niin vegaania ja tungetaan kyselemättä lautaselle vahvasti paketoituja proteiinimössöjä. Kaikkea sitä rikkaan kakarat keksivätkin. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että en koske lihankorvikkeisiin. Kun muitakin vaihtoehtoja on. Mm. ihan oikeat lihat, kalat, äyriäiset(juu, sinisimpukkaa kasvaa Suomenlahdessakin), siipikarja ja riista. Voi ja kerma kuuluu joukkoon. Natural!<br />
<br />
Itse, kun olen puhtaan, suomalaisen ruoan ystävä, niin en keksi mitään syytä siirtyä näihin korvikkeisiin. Enkä varsinkaan mihinkään ulkomailta roudattuun homemyrkkyhöystettyyn sörsseliin. Saatanallisperkeleellisen matkan tehneenä, aasinkusessa ja ihmispaskassa höystettyjä tyhjänpäiväisiä ja pahanmakuisia rusinankikkareita markkinoidaan sitten täällä periferiassa "Super Foodina". Ei nyt hevon helvetti sentään. Mielummin vaikka lokkiviillokkia kuin näitä helkkarin kuusen kookosvesisuperhyperviherkosherlitkuja. Mikä on ekologisempaa kuin lähiruoka? Kertokaa ja perustelkaa!! <br />
<br />
Tässä muuannen proteiinituotteen sisikunnasta otos: Alkaa sanalla Sokeriton:<br />
", muunnettu maissitärkkelys, aromit, väri (punajuuriväri),<b> makeutusaineet (asesulfaami K, sukraloosi)</b> ja hapate"<br />
Juu. Sitten tuota lapataan salireissun kylkkärinä puhtain mielin? Missä menee vikaan? Mun mielestä muunnetussa maissitärkkelyksessä ja makeutusaineissa. Että sokeriton. Sokeriton. Mielummin vaikka tapettiliisteriä. <br />
<br />
Nyt seuraa päivän mietelause: <b>Voihan halivilivoo ja paskammarjat! </b><br />
<br />
Olen ikuinen vastarannankiiski. Olen aina vain ja jatkuvasti sitä mieltä, että meille tuodaan ihan liikaa paskaa ulkomailta. Me täällä ankeassa Pohjolassa väännämme vähäiset perkeleen smoothiemme jonkun hinkuvinkuintialaisen alibaban puusta raastamista lehdistä, jotka aikansa homehtuvat ja sen jälkeen kuivataan ja tuodaan pohjanperille pussitettavaksi. Oi, miten herkullista!<br />
Ja miksi? Siksi, koska suomalainen ekohipsteri ei metsään mene. Siellä voi olla villieläimiä! Sinne pitää usuttaa ulkomailta tuodut poimijat raastamaan mustikatkin varpuineen, kun velliperseet eivät sinne metsään mene. Tonnikaupalla superfuudia mätänee vuosittain metsiin. Ja hehtaaritolkulla metsää odottaa uusiutumista haravaraastajien jäljiltä. Kyllä hävettää. Pitäis nakata iphonet ja muu elektroniikka näiltä ituhippeilijöiltä sinileväperäiseen Suomenlahteen ja työntää miehistönkuljetuskärryyn ja keskelle metsää. Nih! <br />
<br />
Minä puolestani taidan olla vihervammautunut ekososialisti, joka rummutan oman maan tuotteiden puolesta. Oli se sitten parvekkeella oleva amppelitomaatti tai vaikka herkkutatteja lähimetsästä. Mutta sitä en kertakaikkiaan hyväksy, että paukutetaan jatkuvasti jotan komputsa vai mikä se ny oli...viherjauhetta, kun pihalla on koivu, nokkosia, vattuja ja vaikka mitä. Sitten vedetään mielummin huuleen tämmöistä: "<br />
Vehnänorasjauhe*(Saksa), ohranorasjauhe*(Saksa),
alfalfajauhe*(Uzbekistan), spirulinajauhe*(Kiina),
lehtikaalijauhe*(Uzbekistan), pinaattijauhe*(Italia),
nokkosjauhe*(Unkari), chlorellajauhe*(Kiina), moringajauhe*" Kuulemma, huom. kuulemma luomulaatua. Ihan varmaan on. Koetan vakuutella itselleni, että on. <br />
<br />
Ja toisaalla puskutraktrorit vääntävät viidakkoa pinoon, minkä ehtivät, että meidän herttakaritat saisivat näitä upeita SuperFoodeja(TM). Teen ja teeainekset vielä menevät ajukoppaan ja jakeluun. Vuosisatainen kahveenviljelykin. Mutta se ei mene, että vaahdotaan toisella suupielellä hiilijalanjäljestä ja toisesta mätetään sisään 15500€/kg maksavaa viidakonpohjaa. Ei mene, ei todella.<br />
<br />
Olisiko pikkuhiljaa hissukseen otettava jo järki käteen? Olisiko?<br />
<br />
Kyllä täs nimpal kärssi saa.<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-51735366870492014782018-07-09T09:12:00.000+03:002018-07-09T09:12:18.333+03:00Well, well...sanoisin nääs. Oikein tahtotilassa, juu.On eletty nyt sellaisiin aikoihin, ettei ole aikoihin eletty.<br />
<br />
Erään itseoppineen tyypin sivuihin käväisin päällisin puolin tutustumassa. Sattui niin hauskasti, että asiasta keskusteltiin Turpaduunarin...eikun Christer Sundqvistin Facebook seinällä. Lähinnä tämän itseään ravitsemusterapeutiksi kutsuvan tyypin edesottamuksista. Siellä olikin monta viisasta, jo ennestään tuntemaani keskustelijaa. Jokainen loihe lausumaan erittäinkin viisahia. Kiitollisena lueskelin. Että voikin olla ympärillä erittäin viisaita ihmisiä.<br />
<br />
Tämä erittäin itseoppinut tyyppi kyllä kylvää kuolemaa ympärilleen noilla väittämillään. Hiilihydraateista. Itse olen vaappunut hiilarien kivisellä tiellä jo kohta viidentoista kirvelevän vuoden ajan. Ajoittain kontannut, toisinaan suoraselkäisemmin. Mutta en minä jumalauta ala tolittamaan täällä, enkä muualla, että olisin ravitsemusterapeutti. Ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti. hyhhyh. Ravinnosta ja sen monista hyvistä asioista voisin kirjoittaa parit romaanit ja piirtää useampia kolmen ruudun strippejä fingerporimaiseen tyyliin. Säveltää muutaman jatsin, polkan ja sottiisin vähähiilihydraattisuuden ihanuudesta. Mutku.<br />
<br />
Että mitä mutku. Sitä mutku, että keskustelu velloo suorastaan älyttömän ala-arvoisena noinniinkuin virallisen tahon puolelta. Edelleenkään ruokavaliohoito ei sisällä hiilihydraattien vähentämistä. Koko diabeettisen urani aikana, olen KERRAN kuullut mainittavan hiilihydraatit. Tai tietysti useamminkin, mutta aina sama virsi, "ei niitä tarvitse vältellä, ihminen tarvitsee hiilihydraatteja". Tämä ainoa kerta oli jotakuinkin 2001, kun lääkäri mainitsi, että "aika paljon tulee aamupalasta hiilihydraatteja" ja homma jäi sitten siihen lepäämään. Nuku rauhassa. Joo.<br />
<br />
Äköittelen par'aikaa rikkinäisen olkapääni kanssa kotona. Vauhdikas työnteko, siis fyysisestikin vauhdikas, joutui tauolle, kun laskeuduin suorin vartaloin kerien tonttiin olkapää edellä. Löin siinä rytäkässä päänikin, isot kaulajänteet olivat viikon kippeet. Mutten saanut aivolaakia, -tärähdystä tms. joten kovakalloisuuteni on jälleen todistettu. Olkapäästä katkesi jänne. Ensimmäinen lääkäri teki huikean diagnoosin: "Siinä ei ole mustelmaa, olet varmaan vaan saanut melko tärähdyksen olkaasi". Viikko ibuprofeenivoittoista sairaslomailua. Niinpä. Second opinion: torstain uudelleen, eri lekuri, siitä se sitten homma repesi. Perjantaina olkapääspesialistille, seuraavan viikon keskiviikkona magneettikuvaan, torstaina uudelleen spesialistille ja maanantaina puukko pystyyn olkapäähän. Jeppjepp.<br />
<br />
Leikkaukseen pääsystä syntyi huutoa, melskettä ja kapinointia. Maksusitoumus myönnettiin ns. viime tingassa. Asiasta ei ollut mennyt tietoa lääkärille. Joka hätyytettiin saliin suunnilleen laiturin nokasta. Tuli kuitenkin paikalle. Asian eteneminen oli edellisviikolla sen verran nihkeää, että lähettelin sen seitsemän kitinänatinasähköpostia, soittelin sen sata puhelua ja BANG! Sain kuin sainkin perustellusti leikkauksen alkuperäiseen paikkaan. Muute lääkäri olisi vaihtunut. Kahteen kertaan. Tsekkauksen olisi suorittanut eri lääkäri kuin leikkauksen. Sen suostunut moiseen. Vaikka vakuutushenkilöt muuta tuumasivat.<br />
<br />
Leikkauksen jälkeiset kolme viikkoa olivat helvetintuskien täyttämiä päiviä ja öitä. Kivut olivat saatanasta itsestään. Ruoka ei maittanut, juoda ei meinannut muistaa, mutta onneksi aurinko sentään paistoi. Tosin muutuin pikkuhiljaa hikoillessani kuplamuoviksi. Koko kroppaan tuli pientä vesikelloa, eritoten tuohon loukkaantuneeseen käteen. Niitä sitten rapsin rikki puutahakatoksessa lojuessani. Kivuttominta olkapään kannalta oli todellakin istua paikoillaan ja voivotella. Liikkumatta paikoillaan. Autolla ajaminen oli -totta helkkarissa- kiellettyä. Juhannuksena kokeilin. Parinkymmenen kilometriin ajomatka aiheutti uuden kipupiikin. Ja nyt minä vasta kusessa olenkin, kun entinen huonompi käteni on nyt parempi. Ja parempi käteni huonompi, niin tässä on tietäminen, että miten helvatussa selviän arjesta kunnolla. Kun kumpikaan käsi ei toimi toivotusti... <br />
<br />
Nyt, kun tapaturmasta on kulunut pian kolme kuukautta, alkaa käsi olla siinä mallissa, että pystyn napottamaan tässä ruudun ääressä. Ja kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä. Ruoanlaittelu ja muut jutut eivät oikein suju. Ei ollakaan aikoihin syöty epäterveellisesti ja valmisruokia enimmäkseen. Nyt syödään ja sen huomaa. Veriarvoista. Hyhhyh. Lasken tämänkin ihmiskokeeksi. Kolesteroli on tehnyt ällöttävän loikan. Verensokerit heiluvat villisti. Sanoisin, että hyi hitto sentään. Voin vakuuttaa, että kannattaa tehdä ne ruoat omassa keittiössä itse. Pakastevihannekset ovat oiva lisä. Vähähiilariseenkin. Oma ruokavalio on ollut pitkään hyväksihavaittu paljon kasviksia ja rasvaa sekä proteinia eri muodoissaan. Kasvisten hiilareita en kovin tarkalla silmällä katsele. Huomaan vaan välttäväni esim. porkkanaa.<br />
<br />
Jaha, alkaa olla aamupalan aika. Taidan survoa pannuun muutaman kanankevennyksen ja laatia itselleni munakokkelia. Seka herkkuani: brysselinkaalia. Valkosipulivoilla höystettynä (suom.huom. valkosipulia omasta penkistä pilkottuna, runsaasti voita). Kyllä sillä päivän saa käyntiin ja kukkuukin pitkälle iltapäivään.<br />
<br />
Sommoro taas toviksi. <br />
<br />
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-59437596409454245052017-12-29T08:14:00.002+02:002017-12-29T08:14:32.999+02:00Jälleen koittaa vuosi uus. Ja ne iänikuiset uuden vuoden lupaukset. PRKL!Jees, tätä kirjoittaessa on Rauhan päivä. Mielenrauhan päivähän tämä ei tunnetusti ole. Kun joulusta on vaivoin selvitty, niin jo aletaan rummuttaa ja mäikätä, että mitä herkkuva uudenvuoden juhliin?! Jos minulta kysytään, niin IHAN VTUN SAMA! Nuorisoa lainatakseni.<br />
<br />
Joskus tuntuu siltä, että paitsi Suomen eduskunta niin myös median edustajat ovat täysin erkaantuneet normaalista elämänmenosta. Ei ny hitto vie, työtön on työtön on työtön. Ja varsinkin yli 40v työtön. Minulla on siitä mittava kokemus jokun vuoden takaa. Roimasti yli 500 työhakemusta. YLI 500!! Parhaina päivinä laadin kahdesta kolmeen hakemusta ja korjailin CV:tä aina kunkin potentiaalisen työnantajan mahdollisen maun mukaiseksi. Jumaleishon! Sain alun kolmattakymmentä haastattelupyyntöä. Neljä työnantajaa sentään perui. Ja sillä ravaamisella sain yhden työpaikan. YHDEN. Palasin siihen duuniin, johon en koskaan olettanut enää palaavani. Mutta niin vain kävi.<br />
<br />
Nyt tämä uusi kyykyttämismalli tekee hommasta entistäkin vaikeampaa. Eikun nurin vaan: <b><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730" target="_blank">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730</a> </b><br />
Kävin allekirjoittamassa aamuyöstä. Silloin oli 67000 ja rapiat allekirjoitusta. Tammikuun auki. Että varmasti yli satatuhatta nimeä saadaan ko. aloitteeseen. Ja kaivoihan media jostain J.Vartiaisenkin asiaa kommenteeraamaan. Hyh.<br />
<br />
No mutta. Se siitä politikointiin viittaavasta. Siirrytäänpä aiheeseen. Niin, mitä SINÄ ajattelit syödä uunnavuonna? Sokeritinat jälkkäriksi? Vai mehiläisvahat? Tinaa? Vai oletko vaan niin tinassa, ettei tie riitä? Ajattelitko syödä, mutta unohdit juomiselta? Ei hättää mittää! Kekkasin juuri, että kinkunjämistä saa oivallista hyytelöä. Ai vanha juttu, no niin onkin. Sekin on vanha juttu, että keitetään hernari lopusta. Hitto joo, niin teinkin. Purkkihernarin jalostin kinkulla. Ei hullumpaa.<br />
<br />
Keittelin tuossa muutaman kanankevennyksen kovanpuoleiseksi. Kuoret ei meinanneet irrota. Ovat sen verran tuoretta tavaraa. Mutta onhan ne hyviä!<br />
Suoraan tuottajalta.<a href="https://www.munaeggspress.fi/EggsPress" target="_blank"> <b>https://www.munaeggspress.fi/EggsPress</b> </a><br />
Tämä joukkue ja Maakunto kehittivät lyömättömän tuotteen. Ehkä pikkuisen kalliimman kananmunan, ulkokananmunan, Friidan. Free Range -munan. Ja tietenkin, jossain vaiheessa AVI, Evira ja muut humut saavat varmaan tämänkin vesitettyä tehokkaasti. Johan niin meinasi lintuinfluenssahysterian kanssa käydäkin. Ja kanalalle pakkasi tietenkin just episodin jälkeen Sääntö Suomi -ohjelman toimittaja. Jussi. Tähän en nyt saa linkkiä tällättyä, mutta on Maikkarin ohjelmia se.<br />
<br />
Ja tietysti kaiken kinkkurosollihelvetin jälkeen kalaa! Kalaa!!! Kaikissa muodoissa. Meidän kalapisnikset keskittyvät TUOREESEEN kalaan.Kulmakunnan paras kalakauppa, <b><a href="https://www.maxinkala.fi/" target="_blank">Maxin kala</a></b>! Sinne siis, heti, kun avautuu. Mätiä ja muuta namsaa! Runsas tarjonta, vähän erikoisempaakin tuotetta. Siis eväkästä.<br />
<br />
Meinasin täyttää munaset seuraavasti:<br />
Keltuaiset smetanan kanssa tahnaksi, sekaan sitten tursaus mätitahnaa ja kalan mätiä. Aivan sama, minkä fisun mätiä siihen sörsseliin tällää. Sekaan vielä mustapippuria, ripsaus maustepippuria ja muskottia sekä tilliä, jos sielu sietää. Mun sielu ei siedä dilliä. Tökötti joko lusikoidaan tai pursotetaan munien tyhjiin kolosiin ja iäntäkohen. On muuten hyvää, oluen kanssa, ilman olutta tai muuten vaan.<br />
<br />
Ruokahommiin!<br />
<div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-77626715731612050332017-12-13T08:24:00.005+02:002017-12-13T08:52:14.867+02:00Kohta on joulu ja mitähän pukki tuo?Hukkasin jo kertaalleen johtoajatuksen, että mitäs tässä nyt, ottia tuota.. Mutta menköön. Jokatapauksessa jorisen outoja. Työn tuoksinassa ei ole oikein ollut aikaa laatia mitään mullistavaa tänne Blogistanian uumeniin.<br />
<br />
Nyt yllättäneen sairasloman kunniaksi voisinkin vaihteeksi höpistä kaikenlaista.<br />
<br />
Joulu on ollut yksi inhokkini jo vuosikymmeniä. Ainoa pelastus on sapuska ja sen runsaus. Ennen diabeteksen, enkä nyt enää ole varma, mikä on diabetestyyppi, puhkeamista oli enemmän ongelmia syömisten suhteen kuin nyt. (Helvetti, mikä lausehirviö)<br />
<br />
Olen ravannut viimeaikoina arvailukeskuksen uumenissa tohtorilla tämän tuosta. Toivon totisesti, että nykyinen tohtori on ja pysyy, kuin valion viili. Asiantuntevan oloinen nuoriherra. Ensimmäinen, jolla tuntuu olevan järki päässä. Tai ei ensimmäinen, mutta harvinaisuus kuitenkin. <br />
<br />
Aloitetaanpa suosikeista:<br />
<b>Kinkku.</b> Kinkku on joulun kunkku. Harmaasuolattu, kunnon läskillinen siankinkku. Ja sen kera <b>rosolli</b>. Sinapinkin voi laatia sokerittomasti. Mihkä hyvässä, vahvassa sinapissa sokeria tarvitsee? Ei mihinkään. Joten muutenkin kaikki hassu hifistely öljyjen, kerman, munien ja muun sälän kanssa on ihan turhaa.<b> </b><br />
<b>Sinappi</b>jauhetta 2dl, pottujauhoa 1,5rkl ja kuumaa lihaslientä sen verran, että paksuuntuu. Maustaa voipi sitten konjamentillä tai ihan millä tahansa, mikä mieleen juolahtaa. Chilinystävänä tietenkin työnnän siihen vielä aimo annoksen chilijauhetta. Maistamalla selkenee, onko suunmukaista. Maistamisen jälkeen ei sitten mitään maistakaan.<br />
Tökötillä sitten voidellaan sormenvahvuisia kinkkusiivuja ja iäntäkohen. Köh.<br />
<br />
Toinen ihanuus ovatten <b>sillit ja muut joulukalat</b>. Ja niidenkin kera rosollia. Joulukalojen, -KALOJEN, lopuista voi tehdä sitten vaikka<b> tytinää</b>.<br />
Sillit kannattaa huuhtoa ja liottaa maidossa, että pahin sillin maku lähtee. Siis ylijäämäsillit, jos saattuu jäämään jämiä. Graavilohet, kylmäsavusiiat sun muut vähän pienitään ja ruoditaan. Keitetään tuhti kalaliemi, vaikka kuutioista, jollei satu pakkasessa olemaan oikeaa ruodoista keitettyä. Liivatteita -öööö- jonkun ohjeen mukaan. Lotsautetaan liivatteella höystettyä kalalientä kelmutetun vuoan pohjalle, sen päälle valituita kiehautettuja vihanneksia, kalankappaleita ja taas kerros kalaliivatelientä. Jatketaan samal viisii, kunnes vuoka on täynnä. Kelmut ylle ja hyytymään. Vuollaan viipaleita suun iloksi. Säilyy kylmässä ainakin siihen asti, että loppuu. Mainio lisä on rosollihyytelö (harharhar...) ja <b>kermavaahto</b>!<br />
<br />
Rosolli, tuo kautta aikain eniten mielipiteitä jakanut sallatti, onkin sitten toinen juttu. Itse en laita ko. tuotokseen muuta, kuin punajuuria, porkkanaa, kukkakaalia(!!!), suolakurkkua, roisisti sipulia ja punajuuria. Porkkanaakin vähän. Toiset sotkevat perunaa ja omenaakin siihen. Minusta maku kärsii. Jämän tästäkin voi hyytelöidä, kasvisliemeen. Porkkanaa tosin syön mieluiten raakana ja raasteena, sikälimikäli jaksan niitä kuoria. Ja siis rosollin kanssa punajuurenliemellä värjättyä KERMAVAAHTOA!<br />
<br />
Yritin minä kerran kinkkuhyytelöäkin, mutta siitä tuli järkyttävän tunkkaista tavaraa. Koirat pelastivat kasvoni ruoanlaittajana ja pistelivät tökötin makeisiin suihinsa. Eivätkä kakoneet yhtään.<br />
<br />
<b>Räätikkälootaakin</b> voi tehdä, ihan räätikästä vaan. Toiset vähän naurista sotkevat siihen. Tulee kuulema miedompoo. Bataattikin on puheissa vilahdellut. En vaan ole bataatin mausta kovin paljon oppinut tykkäämään.<b> Maksaloota</b> on ehdoton suosikki. Mutku. Mutku se riisi. Joten laadin yleensä sitten jonkinlaisen<b> maksapasteija</b>n. Ja syön salaa valmismaksalootaa kylmänä. Maksapasteija on ultrahelppo ja vaikka onkin hidastekoinen, niin who cares?<br />
<br />
Heeetkonen, pengon tästä aiheesta repsettin kohtapuoleen. Josko löytänen omat muistiinpanot jostain tämän keittokirjahelvetin uumenista.<br />
<br />
Kappas vaan! Löytyikin alle aikayksikön (puolen tunnin). Ohje on pitkä ja monipolvinen. Älkää tulko kaheleiksi kesken matkan. Vaikka copypaste ja printatkaa ulos koko tolitus. <br />
<br />
<b>Puolisen kiloa maksaa</b>, mielellään naudanmaksaa/broilerin- tms linnunmaksaa fiftyfifty, jos sitäkin käytätte. Roilerimaksat joutuu perkaamaan niistä himpuloista ja resettiä voi oikoa ostamalla valmiiksi jauhettua maksaa...! (Porsaanmaksa on kitkerää ja kusenhajuista)<br />
<br />
<b>Iso sipuli pieneksi silputtuna</b>, toiset käyttävät punasipulia, makuasia. <b>Ja tarkoitan ISO</b>, tai kaksi pientä. Saa vähän leikkiä valkosipulillakin.<br />
<br />
<b>Muutama anjovisfile</b>. Purkillisen joutuu ostamaan kuitenkin. Sardellifileetkin ok. <br />
<br />
<b>Neilikkaa ja inkivääriä</b>. Ripsaus molempia. <br />
<br />
<b>Parit munat. Kanan</b>. <a href="https://www.munaeggspress.fi/EggsPress" target="_blank">Friidamunaa.</a> Parasta ikinä. <br />
<br />
<b>Reilusti porsaankylkisiivua</b>. Ainakin 200g, jos tekee maalaispasteijaa. Jätä osa siivuista vuoan vuoraamiseen tai käytä perkules pekonia, sekin on oivallinen tuote. Halvinkin käy.<br />
<br />
<b>Maustepippuria ja suolaa.</b><br />
<br />
Joo, kyllä, uskaltaa maistaa raakana.<br />
<br />
Kippaa maksanpalaset, possunkylkisiivut, sipulipilke ja anjovisfileet plus mausteet joko tehosekoittimeen tai lihamyllyyn. Tai voit ryhtyä epätoivoisiin tekoihin sauvasekoittimen kera. Silloin on syytä pieniä annoksia kerrallaan tehdä tätä herkkua. Ja sotkea yhteen vähän kerrallaan.<br />
<br />
Jos taikina tuntuu kankealta, niin kermaa/lihalientä vähän sekaan, että vastustaa vähän kauhaa, kun kääntelee tököttiä kipossa. Ei saa olla velliä. Anjovislientäkin voi lorauttaa vähän lisää suolan takia.<br />
<br />
Maistetaan ahkeroinnin päätteeksi suola ja mausteitten laita. <b>Joo, uskaltaa maistaa raakana</b>. Ennen aneemisille ja raskaanaoleville syötettiin raakaa maksaa. Ja elekee perkule vinkuko, että siellä on linnunmaksaa, siinä on salamonelloja. Plääh. Pakasteesta.<br />
<br />
<b>Onhan uuni jo päällä ja uunipannun pohjalla reilusti vettä??</b> Onhan? Noin 150-175 astetta Celsiuksen ukon asteikolla on huvahuva uuninlämpö alkuun. Ja onhan sovelias vuoka vuorattu a) siansivulla b)pekonilla ja jos ovat loppuneet kesken haettu puodista lisää?? Onhan?<br />
Varmuuden välttämiseksi sekä muutenkin juuttumisen estämiseksi olen voilla voidellut vuoan. Pysyy vuorauskin kivasti kuosissaan reunoilla. Ai, jätä muuten sitä vuorausta roikkumaan myös vuoan ulkopuolelle, että saat kivasti taiteltua sen pasteijan päälle.<br />
<br />
Kun koko härdelli on ohi ja massa eli taikina valmista, maistettu suolat sun muut, lisätty vähän sitä ja tätä, sekä on sopivan tuntuista, laitellaan se vuokaan vuorauksen päälle noin sentin verran yläreunasta. Taitellaan siansivusiivua/pekonia siihen päälle. Se, mikä roikkui vuoan ulkopuolella.<br />
Jos nyt jäi vajaaksi, niin sitten vähän päälle lisää reikiä peittämään.<br />
<br />
Tässä vaiheessa pannaan vuoka uuniin vesihauteeseen. Huomataan, että taikinaa on jäänyt kivasti yli. Jos on toinen vuoka, niin rakennellaan sellainen.<br />
<br />
Mutta jos ei, ja möhnää on vähäsen: sotketaan sekaan pari-kolme friidaa ja sienihakkelusta, sotketaan ja paistetaan pannussa VOISSA pahimpaan nälkään. Sipulista voi sipaista renkaita pannuun "piffien" kera ja loppuviimeeksi höystää viskillä tai konjakilla koko komeuden. Ja kansi päälle. Levy pois päältä. Haudutusritilä alle. Hysss...antaa hautua. <br />
<br />
Kun uunin asukki on muhinut kylvyssään<b> tunnin</b> verran, niin väännetään nupit kaakkoon vielä <b>vartiksi eli 255 astetta</b>. Varotaan, ettei kärvähdä. Tai menee naapurin lapratorinnoutajalle. Voihan tuon grillatakin päältä. Jos huvituttaa.<br />
<b>Mutta: ei ilmoisna ikinä maksapasteijaa saa jättää vaaleanpunaiseksi sisältä, kypsäksi pitää paistaa!</b><br />
<br />
Joten voi tuota alun paistoaikaa varmuudeksi vähän venyttääkin ja värin ottoa lyhentää.<br />
Jäähtymään turvalliseen paikkaan ja reiluja siivuja! Voi syödä sinapinkin kanssa...! Tai lahjoittaa kauniisti pakattuna klimppinä jollekin hyväuskoiselle tuttavalle. Vihamiehille strykniinillä maustettuna.<br />
<br />
Hitto! Mullahan on jauhemaksaa ja broiskunmaksoja. Eikun homma tulille! :D<br />
<br />
<span style="color: red;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: large;"><b>Nöyrä kiitos tässä viimelopuksi suomalaiselle maataloudelle, uusille innovaatioille, suoramyynnille, maatilatoreille ja ahkeroitsijoille ympäri Suomennientä! Erikseen mainiten ko. munat eli Vaahteramäen Friidat, Jusala Ranch, Herrakunnan Lammas ja lukemattomat muut!! Sen kerran, kun keitän kaurapuuroa, teen sen oikeista kaurahiutaleista, pientuottajalta! </b></span></span></span><br />
<br />
<span style="color: red;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: large;"><b>Hyvää Joulunodotusta molemmille lukijoilleni. </b></span></span></span><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-45751513416646950872017-10-19T11:57:00.000+03:002017-10-19T12:02:10.312+03:00Ravitsemuskatsomustieto?Taas on se(kin) aika vuodesta, että ravitsemuskeskustelu on alkanut velloa siellä täällä. Lehdissä ja somessa ja sen sellaisissa ympyröissä. Rasvasota on julistettu lopetetuksi, muttei se kyllä missään näy. Akselirasvat ovat edelleen kauppojen hyllyillä. Ja ihmiset luimistelevat, kun kerään kärryyn/koriin ainoastaan voita, voita ja voita. Valion vanhaa mainosta lainaten: Voita ei mikään voita. Ostin jopa ämpärinkokoisen purkin kirkastettua voita etnisestä kaupasta. Korvaa keveästi öljyt. Rypsiöljy sopii kivasti hydrauliikkaöljyksi, eikä ole niin tajuttoman vaarallinen luonnolle.<br />
<br />
Taannoin kuuli useastikin, että VHH eli siis tämä hiilihydraatteja karsiva ruokavalio on uskomustietoon perustuvaa humpuukia. Hyvin se on kyllä kohdallani pelittänyt. Käytin inskakyniä tikkojen korvikkeena muutama vuosi takaperin ja linkosin mäkeen koko tyhjänpäiväisen insuliinin. Insuliinitasot taisivat olla melkoisia, koska lihoin kuin sika. Eli en tule kaipaamaan niitä päiviä, jolloin kävelin kuin Martti Ahtisaari...Hyvää tovi tässä on vierähtänytkin, kun karttuneita kiloja on riivitty nahkani sisuksista. Nyt on kyllä pari numeroa liian iso nahka.<br />
<br />
Jokasyksyinen säilömis- ja touhuamisaika on taasen käsinkosketeltavan tiuha. Kaikenlaista kiehuu ja paistuu hellalla ja -ssa. Koen syvää tyydytystä ruoanlaitosta. Varsinkin reseptien soveltamisesta ja sekoittamisesta. Vähän muunmaan mausteita. Hiukan kotimaista vääntöä ja huppista, aikaan saatu viehättävästi erilaista, kotimaista ruokaa. Ostan nykyään erittäinkin mielelläni suoraan tuottajalta, en halpuuttajalta. Ei tarvitse olla ennustaja, kun sanon, että viljatuotteiden hinta tulee pompsahtamaan reippaasti. Eipä kyllä viljatuotteiden kanssa juuri ole tullut pulattuakaan. Joskus saan hiilarikohtauksen ja vedän tolkuttoman ähkyn ja poden sitten päänsärkyä, vavistusta ja kylmiä väreitä, niinkuin krapulassa pahimmoillaan.<br />
<br />
Sitä mieltä olen kyllä, että joidenkin asioiden tulee muuttua pysyvästi, että painonpudotus on tehokasta ja hauskaa. Eikä mitään kuureja, vaan elämäntavat ne pitää uusiksi laittaa. Siitä hyötyy yhteiskunta, itse ja perhe, ehkäpä koko sukukin. Raastavinta on tämä informaatiotulvanperkele, äänessä ovat tutkijat ja tutkimattomat, lääkärit, potilaat, terveet, sairaat, eduskunta, Muumilaakson tarinat, televisio, visionäärit ja kummitukset, paskanpuhujat ja -syöjät, autokauppiaat ja hullut päivät, muutamia tässä luetellakseni. Ja sitten vielä tämä syömisen sietämätön keveys! Ikuna en ole niin paljon lihavoitunut, kuin pinnistellessäni kalliiden kevyttuotteiden varassa painoa alaviistoon. Neverever, sanois saksalainen. Niinku.<br />
<br />
Olo oli kieltämättä aika huijattu, kun älyttömän räpiköinnin jälkeen oli kuukaudessa pudonnut sata grammaa. Sairaanhoitaja syyllisti välittömästi, että "olet syönyt väärin!". Sitähän se oli vuosikaupalla. Painonvartijoissa tuli ylimääräistä turhaketta kaikensaatanan pisteiden kanssa hosuessa. Alkumetreillä tuossa hiilarie karsimisessakin oli haasteita, kun oli kaaviota ja laskujuttuja, Fineli ja muut taulukot. Tuli ihan paniikki, että perkele, tästä mitään tule. Mutta kyllä tämä yli kymmenen vuoden matka on ollut aivan mahtava kaikesta kompuroinnista huolimatta. Tai ehkä juuri siksi.<br />
<br />
Doh, pidetään jonkinsortin äly päässä, heitetään roskienpolttokokkoon akselirasvat ja korviketuotteet, vastikkeet ja keinotekoiset möhmelöt. Parasta, kun siirtyy rehelliseen, puhtaaseen ruokaan, jota ei ole kuukausikaupalla hilattu maailman turuilla ja toreilla, ennen tänne rantautumistaan. Väännän tässä nimittäin ohessa kaalikääryleitä. Parilla erilaisella täytteellä. Riisinystävälle riisillisiä ja kokeilen nyt myös kukkakaalikouskousia liha- ja sienitäytteiden kanssa. Mausteita ihan sairaasti. Itse kun tekee, niin saa sellaista kuin tulee. Vapaapäivän ratoksi on aivan mahtavaa saada terapoida itseään hellan ääressä. Ja penkoa hyllystä keittokirjoja. Niitä on ihan järjetön määrä. Pitää jolloinkin etsiä seasta pois duplikaatit.<br />
<br />
Mutta nyt menen käärimään noita hullutuksia. Ähky odottaa. Positiivinen ähky. Ja punaviinistä en kyllä luovu. Ai joo, viidenkymmenen kilon rajapyykki kaatui muutama viikko sitten. <div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-72898005660062578212017-08-04T13:16:00.004+03:002017-08-04T13:16:55.560+03:00Lisää viinaa, joku liikkuu.Tässä kun alkoholipoliittinen vääntö on jälleen kiivaimmillaan, kun pusaavat uutta alkoholilakia Suomenmaahan. Osa käyttää käsikassaranaan sitä, että suomalaiset kuolevat heti sukupuuttoon, kun laki saadaan voimaan. Siis heti. En minä väitä, että alkoholi ei aiheuttaisi ongelmia yhteiskunnassa ja varsinkin sen ulkopuolella. Toinen puoli uskoo, että länsieurooppalainen juomakulttuuri tärähtää saman tien siemailevien kansalaisten ajukoppaan, kun laki on pantu framille. Ei ehkä niinkään. Samanlainen huuto, mellastus ja sormenheristely oli arkipäivää myös keskioluen vapauttamisen aikoihin. Että keppanaa sai muualtakin kuin valtion pitkäripaisesta.<br />
<br />
Aikoinaan, kun otin hoippuvia ensiaskeleitani ruokakulttuurin saralla, oli alkoholiin verrattavia asioita myös täysrasvaiset maitotuotteet ja suola. Voi oli itsestään perkeleestä. Jo pelkkä voipaketin tarkastelu sai aikaan jumalattoman infarktin. Joko aivoihin tai sydämeen. Eikun pullasuttua vaan rasvattomaan maitoon. Ja margariinia uusille perunoille. Yök. Suolaa sai ripsauttaa ainoastaan kolme silminnähtävää murusta ruokaan. Eikä missään maailmantilanteessa suolasilliä! Ei. Yök.<br />
<br />
Minne ihmeeseen on jätetty "kohtuus"? Siis se, että millään ruoka-aineella tai juomalla ruveta läträämään ylenpalttisestia, että voita kermakastikkeessa ja siannahan päälle vielä toinen kerros läskiä. Pullo viinaa kyytipojaksi. Minkä ihmeen takia suomalainen terveyspolitiikka on EI -politiikkaa? Miksi kaikki kielletty on hyvää ja lihottavaa? Suorastansa tappavaa! Eräskin rottakoe todisti, että suola tappaa. Juu, saivatko ressut muutakin kuin suolaa? Heti perään tuli tutkimus, jossa sokeri tappoi talossa ja puutarhassa. Juu. Sokerin myrkyllisyyteen uskonkin enemmän.<br />
<br />
Mutta mitä viinaksiin tulee ja VHH -eväisiin, pyytäisin huomauttamaan, että kyllä ruokavalion saa sekaisin ihan pyytämättä ja yllättäen. Maksa kun pilkkonee silloin alkoholia, kun sitä on nautittu, eikä niitä muita eväksiä. Hiilareilla fiilistelevät huomaavat ko. asian alati paisuvana vatsakumpuna. VHH -tyyppi puolestaan painon putoamisen hitautena. En nyt väitä, että absolutistiksi pitäisi ryhtyä. Ei kummassakaan tapauksessa. Ihmispää kuin on sellainen kuin on. Enkä väitä, etteivät kummatkaan, ruoka ja viina, saattaisi tappaakin. Ruoan puute se tappaa äkimpään kuin ruoka. Viinan puutteeseen en ole kenenkään kuullut kuolleen....<br />
<br />
No mutta, nythän pääsinkin asiaan! Viini, viina ja olut sopivat erinomaisesti ruoanlaittoon. Ja nyt ne hiilarikammoiset pysyvät lestissään ja vetävät pari kiekkaa jesaria turpansa päälle. Kukko viinissä on perinneruoka, burgundinpata myös. Samoin valkoviinissä uitetut simpukat, eikun keitetyt. Esimerkkejä olisi krosseittain. Itse suosin olutta possunlihapadoissa, varsinkin herkullista portteria. Sahdin hiiva meinaa tehdä elukasta kitkerää. Punkussa uittelen kanaa ja nautaa. Valkkaria survon kalaruokiin ja väkevämpiä kalan marinoitiin. Olen minä joskus porsaksen sisäfilettäkin konjakissa uittanut...Hyvää tuli, vahingossa vissiin.<br />
<br />
Kokeilkaapa vaikka hyytelöä, yllättäkää vieraanne ja itsenne. Kostuttakaa kakku rommilla ja siiderillä...heleijaa, tunnelma on katossa alta aikayksikön.<br />
<br />
Tässä ohjetta muunneltavaksi:<br />
Viinihyytelö<br />
1 1/2 litraa makeaa viiniä<br />
2 sitruunaa<br />
60g liivatelehtiä<br />
<br />
Sitruunan mehu sekoitetaan viiniin ja seikoitetaan siihen 2 1/2dl kuumaa viiniä yksitellen kylmään veteen liuotetut liivatelehdet; hyytelö kaadetaan lasimaljaan ja asetetaan kylmään hyytymään tai pannaan kylmällä vedellä huuhdottuun hyytelövuokaan, josta se juuri ennen tarjoilua kaadetaan vadille.<br />
Siinä se isoäidin suu muikistuu, kun lappaa tytinää sisuksiinsa. Pon apetiittiä vaan. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-34339317286056832162017-08-02T14:08:00.001+03:002017-08-02T14:08:13.029+03:00Ortoreksian partaalla ja vielä siitäkin yliTein taas ehkä päivän pahimman mokkeron. Menin tavaamaan keskustelupalstoja. Parissa otin osaakin jaarituksiin. Saaden varmaan osan porukasta pois tolaltaan. Samoin kuin itsenikin. Epäillyttävästi on enenevässä määrin alkanut tuntua siltä, että ihmisiltä on kadonnut tykkänään ote oman elämänsä reunasta. Ja nyt pudotaan sitten kovaa ja korkealta. Sekä sotketaan pää salaliittoteorioilla. Kun tässä reilun kymmenen vuoden aikana on todennut tehneensä kaikki mahdolliset virheet asian eli laihduttamisen tiimoilta, olenkin päättänyt pitää ns. vapaavuoden tai miten sen nyt muotoilisi, sapatin, tästä sapuskoinnistani.<br />
<br />
Keskusteluja selatessani huomasin ärtyväni JUURI NIISTÄ asioista, joita olen itsekin kysellyt. Ja juuri niistä virheistä, joita itsekin olen tehnyt. Liikaa yrittäminen ei kuulkaa toimi millään elämänsaralla. Oli sitten kyse -noh- aivan mistä tahansa. Vaikka marjanpoiminnasta. Harrastamisesta verenmaku suussa. Pitää nääs olla täydellinen! Kaikki onnistuu! Ei hätää. Mutta aivan pihalla ihan perusasioista.<br />
<br />
Sikälimikäli tahtoo tulla hyväksi, pitää epäonnistua riittävästi. Sama tahti on askelten myös ruokarintamalla. Somessa saat kylmän ryöpyn niskaasi välittömästi, kun olet jonkun porukan ylläpidon kanssa eri mieltä. Tai puhut niiden mielestä ikävään sävyyn. Kun vain heidän edustamansa mielipiteet ovat ainoita ja oikeita. Entäs sitten?<br />
<br />
Mitä omaan paksuuteeni tulee, on kokonumero vaihtunut viimeinkin D58:sta D48:n. Paksuin kohtani on keskivartalossa. Metabolinen oireyhtymä. Jees. Tässä kun on vuositolkkuja kivistä VHH-polkua kompuroinut, niin samaa tulen piakkoin jatkamaan. Alkaa terveystieto olla hallussa. Ihan mitä tahansa ei enää uskalla tehdä, kun nakkisämpylästäkin saa sokurit riehaantumaan reippaasti yli 12 yksikköä. Eli nakit silmille ilman sämpylöitä.<br />
<br />
Rasvan määrästä ja laadusta kiistoja syntyy leimahtamalla. Ihmekös tuo, kun vuosikymmeniä on tolkutettu, että rasva tappaa, tukkii suonet ja tekee elämästä yhtä helvettiä. Ei pie sittennii yhtää paekkaansa. Ennemmin rapsaisee voita pannulle, kuin paskankäryistä akselirasvaa joka vähänkin kuumemmassa alkaa palaa, muuttuu pahanhajuisemmaksi ja pahimmassa tapauksessa roihahtaa liekkeihin.<br />
<br />
Niinpä:<br />
<br />
Pannulla paistettuja sekavihanneksia<br />
<br />
Purjo pätkinä, myös vihreät osat<br />
Nippu vihreää parsaa (jos saatavilla)<br />
pieniä tomaatteja<br />
pari chilipalkoa<br />
keltaista paprikaa palasina<br />
kesäkurpitsaa<br />
<br />
Kaikkia näitä maun mukaan ja omat lisäykset sallittu<br />
<br />
Pannulle VOITA ja kookosöljyä.<br />
<br />
Paistetaan kaikki erikseen, että kypsyysaste olisi sama.<br />
Sekoitetaan ja päälle ripsautellaan tuoreita yrttejä, lisätään voita, jos<br />
sitä ei ole tarpeeksi. Iäntä kohen.<div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-59099089368975521922017-07-27T13:28:00.000+03:002017-07-27T13:28:33.599+03:00Mitäpäs tässä! Vanhat kujeet ja muutama uusi.Seurailen harvakseltaan erilaisia ruokajuttuja ties mistä. Oma harrastuneisuuteni ruokaan ja syömiseen on kyllä sen verran atavistista, että uuden opetteleminen on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Aikuisena opiskellessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse noudattaa mitään niin pilkulleen. Ensimmäinen, minkä jätin omaan arvoonsa, oli Viralliset ruokasuositukset. Pthyi. Seuraavaksi listalle tulivat diabeteshoitajan tolitukset, joita seurasivat ravitsemusterapeutin sössötykset. Satuin molempiin saamaan mahdollisimman tökeröt tapaukset. Anteeksi vaan. Sekä sen jälkeen marssin ulos yhtenä köytenä vaihtuvien "omalääkäreiden" vastaanotoilta. Kun hoito heittelehti kuin lastu lainehilla. Mikä taas torppasi oman terveyteni ylläpidon todella tehokkaasti.<br />
<br />
Ja mitä nyt kuuluu? Sanoisin, että hyvää. Pidin tässä viikon verran kovasti vastustamaani ruokapäikkyä. Enkä turhaan. Sanoisin, että kovin on jänskää tämä ravinnonsaantini. Tutkailin myös keväimellä, siinä helmikuun lopulla, labra-arvojani ja niissäkään ei ollut juuri kummallisia. Senkin huomasin jälleen, että mikään ei valehtele yhtä ihanasti kuin ruokapäikky...jos et nimittäin täytä sitä siinä syödessäsi. Saatana.<br />
<br />
Se, mitä elopainolleni kuuluu, kuuluu seuraavaa: Jännästi on keikuttu kuulkaa vuoden 2002 lukemissa vähän turhankin pitkään. Kiitos oman laiskuuteni. Ehkä toisaalta työperäistäkin, mutta vähän on toinen silmä sokeana menty. Päin mäntyä. Alati elinvoimaisen väsymyksen kanssa on tässä retkotettu enimmäkseen joko työssä tai sohvalla. Hiilareille kiitos...Labraa en uskalla lähestyä tässä kunnossa miltään suunnalta. En maalta, mereltä enkä ilmastakaan. Siirtelenkin suvereenisti sen synkeään syksyyn. Pumpatkoot silloin sen verran verta, kuin tykkäävät.<br />
<br />
Vaspuukin syövereissä alteregoni meni liittymään ryhmään, jossa kilahti hermorakenne pahasti jumppaseen. Ovatko ihmiset todellakin tyhmiä vai minä vain menettänyt otteeni siihen aloittelijan fiilistely ja hehkutusmoodiin, joka oli niin kovasti tuttu vielä 10v. sitten. Olen. Siis olen itsekin ollut aivan helvetin höperönä näihin kaikensorttisiint tuloksiin ja uloksiin. Hissuksiin on suunta vähän korjaantunut ja jutut rauhoittuneet. Nyt pystyy rakentelemaan terveellisen, ravitsevan ja rasvaisen annoksen vaikka silmät kiinni! Ei, eikä siinä ole perunaa, pastaa, riisiä, leipää tahi muutakaan viljatuotetta taikka sokuria.<br />
<br />
Paskinta ehkä on se, että ihmiset huokailevat MAKEAN perään. Millä mä voin korvata ton sokerin näissä kuppikakuissa? Mitä mä laitan muikuille ruisjauhon tilalle? Mihin tää mantelijauho sopii? Voiks lettuja tehä karppisokerilla? AAAAAAAARRRRRRGGGGGGGHHHHHHHH!!!!! Voi venäjä! Pitäkää hiilaripäivä viikossa, niin tiedätte, miltä tuntuu olla krapulassa. Jumankauta nääs, mua ei huvita enää mikään! (Martti Näsä) Mikä saa ihmispolon uskomaan, että muikun päällä olevat hituset ruisjauhoa tai vähäinen määrä lettuja tai mikään muukaan satunnainen hiilarisisältöinen ruoka-aines mullistaa koko elämäntavan pilalle menneeksi koko loppuiäksi? Mikä?? Se minulle nyt kertokaa! Romukoppaan tommoiset. Luulijat ja luulot. Kun pääosin pistää iäntäkohen sitä kasvisvoittoista ruokaa rasvalla ja proteiinilla, ei mikään voi kertakaikkiaan kaataa hommaa.<br />
<br />
Mutta! Loppukaneetiksi tässä teille raikas repsetti aikain takaa:<br />
<br />
Vasikkahyytelö<br />
<br />
Vasikan pää tai 1/2 kg lapaa<br />
1 1/2 l vettä<br />
suolaa<br />
pippuria<br />
1 tl. etikkaa<br />
8 liivatelehteä<br />
selvikkeeksi; <br />
2 munanvalkuaista ja vettä<br />
koristeeksi:<br />
persiljaa, kovaksi keitettyä munaa, punajuurta, ja porkkanaa keitettynä ja leikeltynä<br />
<br />
Vasikan pää puhdistetaan hyvin ja pannaan kattilaan. Niin paljon vettä pannaan päälle, että vasikanpää juuri peittyy. Annetaan kiehua. Suola, pippuri ja etikka lisätään, ja liha saa kiehua, kunnes irtautuu luista. Liha erotellaan liemestä. Sillon asetetaan keitos jäähtymään ja rasva kuoritaan. Nyt vatkataan munanvalkuaiset ja vesitilkkaan liotetut liivakot; vatkaamista jatketaan siksi, kunnes liemi alkaa juoksettua. Kattila nostetaan pois tulelta, ja kun liemi on kokonaan juoksettunut ja kirkas, siivilöidään se kuumaan veteen kastetun siivilävaatteen lävitse. Osa hyytelostä kaadetaaan ohueksi kerrokseksi hyytelövuoan pohjalle, ja kun se on hyytynyt, asetellaan siihen koristeet sopiviin asentoihin, liha irotetaan luista ja paloitellaan kuutioiksi ja ladotaan koristeiden päälle vuokaan, ja kun liemi on hiukan jäähtynyt, kaadetaan se vuokaan lihojen päälle ja asetetaan jäille hyytymään.<br />
<br />
Bon appetiittiä vaan, luonnostavieraantuneet. Se toinen mun lukijoista... :D<br />
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-36692344548685656432016-10-19T11:59:00.000+03:002016-10-19T12:10:27.891+03:00Vanhustenitsehoito-opas ja kotiutusohjeet lääkärikunnalle.Ei perkule sentään, törmäsin tuolla somen syövereissä melkoiseen trilleriin ja pöyristyttävään tolkuttomuuteen. Kertakaikkisen aivottomaan kotiuttamiseen suuresta lasaretista täällä todellisuutemme keskiössä. Ihan totta. Tarina on tosi ja tärinä on vavisuttava. Kuinkahan moni moisesta kohtelusta joutuu kärsimään? Entäs ne, joilla ei ole sukulaisia eli lapsosia aikoinaan tehtynä ja välit perikuntaan kunnossa? Kukas heitä puolustaa ja hyvinvointiansa valvoskelee?<br />
<br />
Tämä tarina on tosi. Ainoastaan aikaa, paikkaa, henkilöitä ja muutakin muuteltu, muttei liikaa. Ettei totuus kärsi ja pala tulessakaan. Raivostuttaa ja itkettää. Älä sairastu vakavasti Säästö-Suomessa. <br />
<br />
Siis hommat himaan. Eli seniorikansalainen potilaskuljetukseen ja kotio. Hjoo. Muuten hyvä, mutta: Kintut eivät ole pitäneet viikkokausiin alla. Lasaretissa osastolla neljä hoitajaa on hiissannut pyörätuoliin. Toissapäivänä. Kun ekan kerran pääsi pystyasentoon. Kahteen (2) viikkoon. Eikä ole käynyt vessassa, ei tod. Katetrin kanssa kun ei tarvitse. Kotona toinen seniorikansalainen. Juu, ei kysytty, jaksatko hoitaa, nostella pyörätuoliin, valvoa lääkkeet&jakaa pilsut oikein, mitkä lääkkeet käytössä ja paljon muuta. Lisämausteena, että kotona ei pääse pyörätuolilla vessaan.<br />
<br />
Otetaas taas semmoinen kiva ajatusleikki. Ihan ajakulukkeeksi tai ahdistuksen aikaan saattamiseksi. Tee ensin rentoutumisharjoitus: mene lattialle selällesi järjettömän virtsahädän kanssa ja heittäydy veltoksi. Täydelliseen rentoudentilaan! Huisaa. Siinä sitten odottelet, että sinut nostetaan pystyyn. Joko tuli ahistus, joko? Pissahätä vaan pysyy ja paranoo. Ja kaikenhuippuna huomaat, että kukaan ei yksin pysty saamaan sinua pystyyn. Apuvoimia paikalle. Niitä odotellessa rakkokin tykkää tyhjetä. Jeppp...siinä sitten kusilammikossa on mukava seurustella avittajien kanssa mukavia. Kun olet viimein yläpystyssä toteat, ettei kintut ollenkaan ole yhteistyökykyiset. Ei, vaikka voissa paistaisi.<br />
<br />
Pääset sitten aikanaan Lasaretin uumeniin. Rouskis. Systeemi ottaa hoteisiinsa ja kietoo sinut humisevien ilmastointilaitteiden tyhjään ja kolkkoon maailmaan. Siinähän ei välty kuulemasta jo ääniä päässään. Kummassakin. Eikä holtti pidä vieläkään, että pystyisi nousemaan jaloilleen. Kun eivät toimi. Haavaumiakin alkaa olemaan siellä täällä. Niitä kuuluisia makuuhaavoja, joita muodostuu paineen vaikutuksesta, kun veri ei pysty kiertämään ihon alla. Veikkaan kivuliaiksi.<br />
<br />
Tulee sitten päivä, kun joku riemuidiootti keksii, että kotiin! Kotona on kivempi sairastaa. Eikö? Eikö olisikin mukavaa olla kotosalla? Olisihan? Nam, ihan kuin karkkipäivä tai joulu. Sen kummemmitta puheitta, kotihoitoa ei saada kiinni, mutta onhan kotona se toinen seniorikansalainen. Juu! Seniorikansalaisella on varmaan voimaa ja taitoa, ammattitaitoa ja -silmää siellä kotona tarkkailla voinnit ja muut. Kotihoitokin varmaan joskus, sitten kun joku on sieltä tavoitettu, tulee käymään. Ehkä. Vessassa saat käydä ihan miten pystyt. Pyörätuoli ei mahdu ovesta eikä rollaattorilla pysty kävelemään. Kun jalat eivät kanna alla. No, toinen seniorikansalainen varmaan kantaa sinne pytylle suoriutumaan pakottavista tarpeista? Se kotonaoleva seniorikansalainen korvaa kymmenen hoitajaa, halavalla. Kyllähän sitä, hjoo...<br />
<br />
Eli lyhyesti: Valmistaudu itsehoitoon ajoissa. Opettele katetroimaan itse itsesi. Jalkojen heikkouteen varaa kaappiin tukevat jalkalastat, jotka köyttelet kiinni kinttuihin. Sauvakävelysauvoista saat tärkeän tuen ja kävelyavun. Kyllä se siitä.<br />
Lääkäri: älä missään nimessä varmista, että potilas pärjää kotona. Varsinkin, jos kotona asuu vielä Superseniorikansalainen, joka korvaa 10kpl kovapalkkaista hoitohenkilökuntaa, lääkärit mukaan lukien. Jos sängynpohjalta kuuluu vielä jotain ymmärrettävää puhetta "kotiin, tahdon kotiin, kotiin..." niin sitä suuremmalla syyllä laatimaan lääkelistaa ja raapustelemaan kotiuttamislippulappusia. Ja unohda toki siinä vaiheessa, että kotihoidosta on saatu vastaus käyntiaikataulusta, ei ole, kun kukaan ei ole sitä pyytänyt.<br />
<br />
Semmosta. Vituttaa ja viluttaa. Pakkaspäivä. Kohta varmaan pakkopaitapäiväkin. Kun ei niinkuin voi ymmärtää pieni ihminen näitä yhteiskunnan mekanismeja. Eikä varsinkaan sitä, että kaikesta säästetään ja säästetään säästämästä päästyä. Kun pitäisi toimia aivan päin vastoin!!<br />
<br />
UGH. OLEN PUHUNUT. ÄLÄ SAIRASTU VAKAVASTI IÄKKÄÄNÄ SUOMESSA.<div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-4859613068216290842016-10-16T11:59:00.000+03:002016-10-16T11:59:32.574+03:00Hengissä edelleenkin! Niinpä. Mikäs pahan tappaisi, ellei paha itse. Jaa, että mitä kuuluu? Tietenkin kaikki mikä kovaa huudetaan.<br />
<br />
Mitäpä kuulupi nykyelämään verrattuna kuuden vuoden takaiseen menoon ja varsinkin nokitukseen? Ränttätänttää sen olla pitää. Sano. Semminkin kun pahin vaihe, 136kg maan pinnalla, on taatusti lopullisesti takanapäin. Nyt on alettu punnitsemaan neuvolassa. En paina sataakaan. Kiloa siis. Likimain yli neljänkymmenen kilon menetys, yhyybyhyy. Mitä olen tehnyt? En mitään. Tai no, Dr. Massu heitti inskat ikkunasta ja syö edelleen välillä päin helvettiä, lisäravinnetta menee edelleen, omia luulouskomuksia on pannahisen paljon ja liikuntakin minimalistista. Tosin olen mennyt kaloreita kuluttavaan työn maailmaan venyttyäni kotona saikulla/työttömänä turhankin kauan. Olipa kypsät oltavat, jhoo. Lääkkeet vaihdettiin totaalisesti, nyt enää yksi diabetespilleri, mieto verenpainelääke munuaisten suojaksi sekä migreeninestoon propranololia. LOL. Ei inskaa enää ollenkaan, paitsi varalla on ateriainska, se pika..<br />
<br />
Ja homma kulki seuraavasti. Vuoden 2010 sairaalareissun seurauksena sain lähetteen lihavuusleikkaukseen. Insuliinia tykitin pahimmillaan 290yks. iltaisin + liki saman verran päivällä. Ellei joskus enemmänkin. Diabeteshoitajan ohjeistus kun kuului, että "titraat vaan sitä insuliinia!" Terveysarvauskeskuksen alativaihtuva tohtorikavalkadi ei kiinnittänyt mitään huomiota diabetekseni hoitamiseen, aivan muut asiat kiinnostivat tytteleitä. Saamarin heinäkepit. Tosin tuntui, että ei kiinnostanut. Ei ollenkaan, kunha pääsivät alle 15min eroon, tehokasta nääs.<br />
<br />
Jotakuinkin toinen päivä kesäkuuta 2011 soitteleksi Jorvista sisätautiosaston lekuri. Jees, en ole ollut ENE-dietillä, en pudottanut painoani en sitä enkä tätä. Miksi? kyseleikseli lääkäri. Siksi, että lihavuusleikkauksessa ei hoideta tämän minun nimenomaisen lihavuuteni syytä vaan oiretta, tokaisin.Sillä olin vahvasti sitä mieltä, että tätä hommaa pitää nyt pureksia oikein huolella. Purin myös kieleeni pari kertaa.<br />
<br />
Seitsemän voltin, kompuroinnin, sadan metrin aitojen ja sängyn alla pyörimisen jälkeen aloin ajaa pitkää insuliinia alas pari-kolme yksikköä kerrallaan. Jees. Otin itse tietoisen riskin, koska diabetes on aikalailla itsehoitoinen sairaus. Näköjään. Lakkasin myös käymästä terveyskeskuksessa lääkärillä. Vaikka maksoin itseni kipeäksi yksityisellä, niin menin sinne. Ja tervehdyin huomattavasti...! Yksityislääkäri olikin yllättäen samaa mieltä kanssani lääkityksen ja insuliinin sopimattomuudesta. Näin sitten jatkoin eteenpäin, kuin mummo lumessa.<br />
<br />
2014 sain, kuin sainkin pitkän prosessin jälkeen työpaikan vanhalta, tutulta alalta. Ratin takaa. Tosin alkuun en meinannut mahtua sinne ratin taa. Paino keikkui edelleen yli sadan kahdenkymmenen kilon. Kävin myös ratinpyörityskurssin ja sinäkin aikana paino putosi. Mutta enemmän se putosin kurssin jälkeen, kun pääsin tositoimiin. Puolessa vuodessa meni 14kg. Siitä läkähdyspainosta jo 26kg oli siirtynyt synkkien muistojen joukkoon. Enää on tavoitteeseen 18kg. Tai jos pannaan kevyemmän tavoitteen mukaan, niin 10kg.<br />
<br />
Ja tässä on tullut todettua, että kyseenalaistaminen ja lieväkin kapinointi saa aikaan korjausliikkeitä. Erittäinkin paljon! Olo on aivan toinen, jaksaa, jaksaa! Eikä hengästytä postireissulla, eikä tarvitse levätä rappusissa!<br />
<br />
Yritän jatkaa tätä hölinääni aina, kun aika antaa periksi. Meinaan, kun tuppaan tykkäämään duunistani niin paljon, että se alkaa lähennellä jo neuroosia. Heh. Menen laittamaan nyt kaalilaatikkoa Vol2, edellisestä tuli hiililaatikko. Unohtui uuniin liian suurelle lämmölle. <div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-24790413859355887672015-07-09T06:43:00.000+03:002015-07-09T06:43:25.913+03:00Tirskis. Hihihi, jopas nyt jotakin!Tässä sairastuslomaillessani sain aivopierun aikaiseksi ja ryhdyn johonkin, johon en ikinä olisi luullut ryhtyväni. Mutku se on niin helppo! Helpostihan sitä nyt "kuurin" tempaisee. Framille vaan ja kissi pöydän alle. Toimittakaa minut päälääkäriin.<br />
<br />
Käväisin kahveella taannoin ja yllättäen ryhdyin innostumaan muuansista tuotteista. Olin siihen mennessä kokeillut jo erään toisen toimijan hyvinvointituotteita. Mutku niissä oli runsaasti hiilihydraatteja, siis minulle liian runsaasti. Tietenkin, kun olivat terveille ihmisille suunnitellut.<br />
Niin ovat khyl nämäkin.<br />
<br />
Mutta minähän olen terve. Minulla on ainoastaan häiriöitä mm. sokerinsiedossa. En siedä sitä juuri lainkaan. Pullollisella limonadia, sama se, millä makeutettu, pääsee jo semmoisiin lukemiin, että terveempi kuolisi pystyyn. Joten välttelen parhaani mukaan hiilareita. Kasvikunnan tuotteet, voit, kermat, täysrasvaiset juustot, huonommat ruhonosat yms. ovat olleet käytössä taajaan. Nyt haahuilen painekeittimen perään. Se on eto peli esimerkiksi kanakeiton teossa.<br />
<br />
Vähän joudun jarrulle nousemaan, ettei mene taas överiksi tämä ihmiskokeeni. Mutta sitä voitte seurata toisesta blogistani <a href="http://massunmossot.blogspot.com/" target="_blank">MASSUN MÖSSÖT </a><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-74187917823840819572015-06-16T12:45:00.000+03:002015-06-16T12:45:05.259+03:00Elämäntapa-arpajaiset meillä joka päivä!Ah, aloitan mahdottoman negatiivisesti. Koska olen kyllääntynyt tyyten tähän nykymenoon sekä somessa että paperilehdistössä. Jokaisella on ojentaa kultalautasella sinulle parempi elämä, eikä sinun itsesi tarvitse mistään tinkiä eikä vaivaa nähdä. Senkun vaan olla möllötät ja napostelet niitä ohjeita ohjeiden mukaan. PErK...<br />
<br />
Otetaanpa nyt vaikka tämä surullisenkuuluisa karppaus, jossa olen jonkinlainen koekaniini ollut ja tehnyt ihmiskokeita itselläni, kuten tästä blogista on luettavissa. Sain sähköpostia, nega- ja positiivista asian tiimoilta aikoinaan. En kovin monelle kuitenkaan vastannut. Sähöpotsit alkoivat melkein aina niin, että "kerro mulle mitä mun pitää tehdä, että mä saan .... " Vaihtoehtoinan oli nopea painonpudotus, missivartalo, täydellinen elämänmuutos jne. Arvaatte varmaan. Sitten sain niitä posteja, joissa uhattiin helvetin tulella ja tulikivellä, kuolemalla, suonten tukkeutumisella ja kolesterolipommilla ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan.<br />
<br />
Usein mietiskelin, että jotta, mikä se on se jutun juoni, että toiset onnistuvat ja toiset ei. Useampaan kertaan olen kontannut minäkin epätoivon tuolla puolen, että kun ei mitään, niin mitään tapahdu!<br />
Aloitin korjausliikkeet sittemmin ensin tutkimalla, että voiko vika olla jossain, jota syön tai käytän. Vika löytyi insuliinista. Ja lääkityksestä noin ylisummaan. Seuraavaksi vika löytyi joutenolosta kotosalla. Vaikka muuta väittäisin, niin kyllä siinä paikallaan istuessa ei kalori pala. Eikä toinenkaan. Kirjoitusharrastukseni ei asiaa korjannut niin mitenkään.<br />
<br />
Semminkin, kun hommasin askelmittarin, niin 10 000 askelen sijasta talsin huikeat 900 askelta päivässä. Koirat pihamaalle, tarhaan, toisen kanssa postilaatikolle ja sekin tarhaan, pikkupoikien kanssa pissaliikuntaa. Eli kävivät kuseksimassa samanlaisen lenkin. Ainoastaan sienestysaikana tärähti askelia enemmän kuin ikinä! Mutta normaalipäivänä ei tullut juuri lainkaan, eikä askelmittarin hommaaminen mitenkään motivoinut. Mitenkään. En ole askeesi- enkä kilvoittelijatyyppiä.<br />
<br />
Nyt täytyy taas höyrystää itsestään pihalle maaninen liikkuja, mutku... niin, minkään muun syyn keksiminen ei ole yhtä helppoa kuin tekosyyn paukauttaminen framille. Ai mutta joo! Onhan meillä siis maailma vääränään näitä "onnistu helposti näillä viidellä konstilla" tai "kesäkuntoon jo huomiseksi -dieetti" jopa "loppuelämäsi parhaat päivät ovat vielä edessä, kun käytät meidän ST%#11YB -pillereitä, -voiteita ja -tahnoja" tyyppisiä ratkaisuja.<br />
<br />
Sen kunniaksi nyt helppo ja nopea:<br />
1 prk kuohukermaa<br />
paloiteltua rasvasilliä<br />
tilliä&ruohosipulia<br />
Tipoittain tabascoa<br />
sekä halullisille sieluille: runsaasti chiliä<br />
<br />
Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja mausta tabascolla, silppua yrtit, samoin silli pienenksi silpuksi.<br />
Sekoita koko revohka keskenään. Nauti lusikalla tai dippaile kesäkurpitsaa, kurkkua tai lapa sikurinlehdelle. Nam. Vaikka suolaista onkin, niin kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. <div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-3729250985966304692015-06-11T13:58:00.000+03:002015-06-11T13:58:24.399+03:00Zuhai ja tutaruttaitutaa, sano. Mahdottomien asioiden hoitoa.Se on silviisii, että olen nyt tähän päivään mennessä onnistunut hävittämään muistini muutamaan kertaan ja suuren osan ylipainostani. Puolet olisi enää jäljellä. On poppakonstien aika. Nyt moni sanoo, että hah-hah, poppakonsteilla poistettu paino on hukattua aikaa ja rahaa. So? Mutkun pitää mahtua vaatteisiin, joihin on viimeksi mahtunut vuonna 2001. Perkele, ei ole se monesta sentistä kiinni.<br />
<br />
Muuten täällä jyllittää arki ja rauha. Ei mitään erikoisempaa, kuin kengännumero. Se on kitistynyt nyt numerokaupalla! Ennen kun haroin kenkähyllyä sieltä 41-43 numeron vaiheilta, niin nyt olen siirtynyt haaveilemaan sinne 38-41 haarukalle. Ja kauniit kengät monesti loppuvat just siihen kokoon 40!<br />
<br />
Painoindeksissä olen siirtynyt SAIRAALLOISESTA lihavuudesta VAIKEAAN lihavuuteen. Mikä on hieno homma, sillä vuonna 2011 oli vakava uhka joutua pakolla lihavuusleikkaukseen. Eihän siinä hoideta syytä vaan seurausta! Alkaa taas itkettää epätoivosta, kun noita aikoja muistelen. Tässä eräs <a href="http://mahatar.blogspot.fi/2011/07/ahinaa-ja-puhinaa-eraanlainen.html" target="_blank"><b>suosituimmista kirjoituksistani ever</b></a> (<-- b="" kilkkaa="" m="" oli="" t="" teksti="" toinen=""><a href="http://mahatar.blogspot.fi/2010/09/luottoa-totuuksia-ja-tajutonta-virtaa.html" target="_blank">mölyä mökkiin</a></--><br />
.<br />
En tiedä, olenko ajastani ollut jäljessä vain edistänyt muuten vaan, mutta jotenkin tuntuu, että ravitsemuskeskustelu on päässyt tyystin lapasesta, hanskasta, rukkasesta ja käsistä. Nykyään on vallalla tällätä vähän joka toiseen lehteen viidestä kymmeneen asian lista siitä, mitä olet jo voinut tehdä väärin, oikein väärin ja päin helvettiä. Tai sitten viidestä kymmeneen asian lista, jotka sinun pitää elämässäsi toteuttaa, että se olisi täydellistäkin täydellisempää! V*tut, sanon minä.<br />
<br />
Tullaan siihen, että jos on omassa kropassa huono olla, ei voi vaihtaa uutta tilalle, vaan päässä pitää tapahtua asioita. Siis niitä asioita, joiden avulla voit ihan omatoimisesti toteuttaa suunnittelemasi hyväinvoinnin alias vaikkapa painonpudotuksen ihan itse. Minulla on herkkä vatsa ja ihan kaikki asiat eivät sovi sille, joten täytyy taas kokeilla kokeilemasta päästyä, millä muotoa pääsee sen kanssa sinuiksi. Probiootteja ja muuta semmoista sörsseliä menee kyllä. Enkä ole ollut lentsussakaan sen jälkeen kun saatoin d-vitamiinin saanni korkeaksi. 100-200 yksikköä vuorokaudessa. Mutta oikuttelevaan vatsaani ei ole se tehonnut.<br />
<br />
Enivei, tein piimähyytelöä, raikas kesäruoka tuoreitten tai pakastettujen marjojen kera!<br />
Ihan yksinkertaista:<br />
10 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen noin vartiksi<br />
Puoli litraa piimää (suosin AB-piimää sen pehmeän maun vuoksi)<br />
vispikermaa purkki (säilyttää ryhtinsä paremmin kuin kuohukerma)<br />
mausteeksi vaniljauutetta <br />
<br />
Surrurrukki kerma vaahdoksi ja käännellään piimän sekaan. Liivatteet sulatellaan pikkutilkassa vettä, ja sekoitetaan joukkoon ohuena norona. Muista jäähdyttää vähän liivatelientä, ettei käy höperösti pöperölle. Laita mieleiseesi astiaan ja hyytymään jääkaappiin.<br />
Alkuperäisessä ohjeessa oli sokeria+vaniljasokeria melkein desilitra. Jätin sokurit pois, kun marjat ovat makeita jo itsessään. Hedelmienkin kanssa sopii, oikein hyvin!<div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-82577462735415302642015-02-18T11:19:00.001+02:002015-02-18T11:19:32.564+02:00Herrajjestas, mitenkä aika voikaan lentää kuin siivilä.Pääsipä lipeämään. Kuin lipeäkala. Ei ollut tarkoituksentynkääkään pitää tämmöistä väliä. Ei tod. Muttaku työ. Työläiselämä haittaa harrastuksia. kaikin puolin. Rahantuloa se ei haittaa.<br />
<br />
Mitäpä viimeaikoihin? Sitäpä siis, että minulla on sellainen työ, jota teen intohimolla. Työ, jossa ei ole koskaan valmis. Työ, johon olen rakastunut. Työkaverit, joiden joukkoon jouduin kuin kala veteen. Samanlaisia hulluja kuin minäkin. Ainakin suurin osa! Se se pitää ihmisen nuorena.<br />
<br />
Mitä ruokarintamalle? Jotkin palikat ovat kilahtaneet kohdalleen. Ehkä tämän kivisen polkuni kiemuroissa olen jotain oppinutkin. Kieltäytyminen lihavuusleikkauksesta oli varmasti hyväksi. Tällä hetkellä paino tasapainoilee lukemassa, jossa se viihtyi piiiiiiitkään vuosia, vuosia sitten.Tiettyjä rajoitteita minulla on edelleen. Sokeripitoiset ja muut makeat, makeutusaineet ovat nietu. Samoin välttelen vaaleita jauhoja, mutten saa hysteeristä kohtausta, jos väsään ruskean kastikkeen. Eihän ne vaaleat jauhot enää sitten vaaleita ole, kun ne paistaa. Hähhäh!<br />
<br />
Kesällä elin melkeinpä vissyllä ja kahvilla sekä suolalla. Ihan siksi, että jos söin, niin kohta oli kiljuva nälkä uudelleen. Mansikoita pistelin monta rasiallista. Enkä halua käyttää kuin poikkeuksellisesti pikainsuliinia, siksi jäi syömättä kaikensorttiset mössöt. Kaalit tulivat tutuiksi, mutta ainahan minä olen kaalista tykännyt. Omakin kaalini on tässä touhottaessa jotenkinniinkuin parantunut. Toisaalta olen taantunut teiniksi jälleen. Siihen on syynsä. Joka päivä koen onnistumisia, riemua, iloa ja muita hienoja tunnelmia! Iloitsen kauniista maisemista, upeista auringonnousuista ja -laskuista. Puukujien hämystä.<br />
<br />
Masennuksesta ja uupumuksesta ei ole minkäänsortin hajua. Jaksan jakaa iloa muillekin. Vaikka maailma välillä mättää päähän, niin so? Asenne ratkaisee tässäkin. Kaikenlaisesta olen selvinnyt. <br />
Ihmettelen edelleen sitä, että meillä on masennuksen hoito ja hoitokäytännöt suoraan persauksesta. Aivan suolesta. Selitä joka kerran, kun kuukauden välein käyt näyttäytymässä, että mikä riivaa. Voi vee! Ja siis joka kerran eri lääkäri. Myös omalääkäri vaihtui. Tällä hetkellä on menossa omalääkäri numero 14. En ole tavannut. En ehtinyt tavata lääkäri numero 10:n jälkeisiä lääkäreitäkään.<br />
<br />
Loppuun vielä repsetti, oikea pikaruoka!<br />
<br />
Purkki chilitonnikalaa<br />
raejuustoa<br />
majoneesia<br />
(pilkottua tomaattia ja paprikaa)<br />
Ripsaus yrttimaustetta vielä. Mikä tahansa yrttimauste käy.<br />
Käännellään sekaisin ja naatitaan salaatinlehteen käärittynä. <br />
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-14795756705904808662014-10-18T14:51:00.000+03:002014-10-18T14:56:36.941+03:00ELÄTKÖ VÄÄRIN? Viisi kikkaa, joista tunnistat tekemäsi virheet!Oletko juuttunut arkeen, jossa ei tunnut tapahtuvan mitään. Eikö tapahtumia kalenterissa? Viekö työsi kaiken aikasi? Etkö selviä omista ajatuksistasi? Oletko työtön viisikymmenvuotias uraohjus? Onko naapurissa kaikki paremmin? Eikö maisema näytä maisemalta? Menetkö kipsiin kaupassa? Tuntuvatko vaatteesi oudoilta? Sinulla on selkeästi elämä hukassa ja elät väärin! Nyt näillä helpoilla kikoilla voit saada autuuden ja kaiken parhaimmista upeimman elämäkokemuksen, jota et ole edes uneksinut saavasi. Kas näin elämä onnistuu parhaiten.<br />
<br />
1. Syötkö ruokaa vai ruoakkeita ja korvikkeita? Eikö jääkaapissasi ole valon lisäksi kuin vissyvettä? Ota nyt seuraava askel kaupan, verkkokaupan tai elintarvikeliikkeen suuntaan. Täytä jääkaappisi ruoalla, joka on ruokaa ja maistuu. Siis välttele eineksiä ja korvikkeita.<br />
<br />
2. Viekö painonpudotus kaiken aikasi, joka jää työnteolta? Juu, kyllä vain! Lopeta hikkarointi. Painoasiat eivät ole kurttuotsaisten hommia. Ne pitää suorittaa? Eipäs. Painonpudotuksesta on suorittaminen etäällä, mutta leikki ei ole kaukana Suhtaudu siis huumorilla painohommiisi. Ei se haittaa vaikka on vähän fläsää perseeessä. Retro on muotia!<br />
<br />
3. Oletko kyyninen kyylä, jonka mielestä muilla on kaikki paremmin. Okei, hommaa köyttä ja rasvaa, voi käy myös. Ja vedä itsesi iloisesti leukakiikkuun. Kyyninen kyylä ei ole parannettavissa.<br />
<br />
4. Oletko vastarannan kiiski? Onko ei ensimmäinen sana kaikkeen? Etkö hyväksy muiden tekemiä ehdotuksia? Eikö ole kenenkään muun ehdotus niin hyvä kuin omasi? Vedä v**tu päähäsi ja pakene vuorille! Vattuhattu se on sitten söpö etkä voi enää koskaan sanoa ei huonoillekaan ideoille.<br />
<br />
5. Oletko jo vuosia hengittänyt väärin? Eikö henki kulje kuin persereiän kautta? Onko pyhä henkikin kateissa? Eikö löydy henkeä pullostakaan? Nyt viimeistään on aika opetella vetämään henkeä! Henki pulkkaan tai kärryyn ja baanalle iloisesti vihellellen. Siihen asti hengitetään kun henki menee. Muista myös hengittävät asusteet ja hengelliset ajatukset. Hengittämättä hiljaa! Mutta älä vedä henkeen. Litra vettä lutraamassa keuhkoissa ei ole miellyttävää hengitykselle.<br />
<br />
Noudattamalla näitä yksikertaisia vinkkejä tunnet eläväsi oikein! <div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-29962314855780462522014-10-06T11:33:00.002+03:002014-10-06T11:33:32.237+03:00Historian rautasaappaiden havinaa. Persielle vain!<b>Paha kertomus. </b><br />
<br />
Yritteleiksin tässä miettiä, että mikä oli se niitti, joka katkaisi hanhen selän enkä tullut viisastakaan hurskaammaksi. Oliko se ainainen lihominen. Oliko ehkä fyysinen 27/7 -kärsimys jatkuvien kipujen muodossa. Oliko peräti se, että menin työpaikkaan, jossa en kuitenkaan viihtynyt enkä uskonut sitä pientä ääntä kellossani, joka moiki korvat lukkoon. Tai jopa lääkityksen yhteisvaikutukset? Varmaan koko paletti yhdessä. Sekaan kun heitettiin vielä pari-kolme puutaheinää (tre och hö) puhuvaa idioottia, niin liemestä tuli kyllä paksu, tulinen ja painava. Monesti keitetty. Arvosteluja ei olisi pitänyt missään tapauksessa kuunnella lainkaan, lääkityksen rukkaamisessa olisi pitänyt uskoa itseään ja idiooteilta olisi pitänyt katkaista kaula, kieli ja raajat heti eikä vasta tilipäivänä. Nih. Jälkiviisaus se on ajokoirankin hyve.<br />
<br />
<b>Elämää mielikuvituksessa </b><br />
Koko paskanjauhantahan tässä blogissa alkoi siis jo viisi vuotta sitten. Kun koin ruokaherätyksen ikilaihduttajan ominaisuudessa. Siis tämä helppo-nopea-heti-kaikki-mulle-nyt-eikä-mistään-tarvitse-luopua -fiilistelystä. Kokeiltu oli siis suunnilleen kaikki, lukuunottamatta giljotiinia, joka on ihan paras konsti päästä eroon yli-, ali- ja sopivasta painosta, ohessa menevät sitten vittumaiset ihmisetkin hiljaisiksi. Antimateriadieettiä kun ei vieläkään ole kukaan keksinyt, harmi. Se se olisikin läpimurto! Antimaterialeikkelelautanen tekisi varmaan kauppansa työmaaruokaloissa. Antimateriapatukka vaan aamubussissa huuleen ennen töihin menoa, eikä olisi koko päivänä nälkä! Ei sinne päinkään, mutta varmaan joutuisi huomaamattomaksi sen myötä. Tai ainakin tulisi reikä (engl. hole) tuohon keskikohdalle. Painosta ei olisi tietoakaan. Olisihan sitä kiva muistuttaa jotain Picasson veistosta, juu.<br />
<br />
<b>Mielikuvituselämää</b><br />
Ahkeroin varmaan enenmmän keskustelupalstoilla ja internetin ihmemaassa kuin todellisuudessa noina edeltävinä vuosina. Opiskelin itselleni tutkinnon. Menetin toisesta kädestäni toimintakyvyn ja tappelin sen takaisin. Jalasta poistettiin ruuvi. Elämäni ei ollut raiteillaan, eikä edes raiteiden sivussa. Poika muutti kotoa. Koirien määrä vaihteli. Linnoittauduin entistä enemmän mielikuvitusmaailmaan, mielikuvituskavereita ei sentään ollut, ainakaan montaa. Hajosin palasiksi pikkuhiljaa, enkä edes huomannut sitä. En tiedä, huomasivatko muutkaan. Minähän olen aina ollut "reipas tyttö", mutta poikien tapaan ei saanut käyttäytyä missään. Entäs sitten? Puuhun vaan tai hyppimään autotallin katolta hiekkakasaan. Ei haitannut minua edes jalkapallossa hajonneet silmälasit tai polvet. Poikien kanssa oli kivempaa, kun eivät supatelleen kuin tytöt.<br />
<br />
<b>Rautasaappaasta kajahta</b>a<br />
Sitten tuli se "kiitos-ja-näkemiin". Ennen lomaa ihmettelin, että jaettiin prenikoita ja kakkua, kukkia ja tiesmitä. Monta tuttua kasvoa oli kutsuttu paikalle. Siinä vaiheessa olin jo aika poikki, ihmettelin kyllä ääneen, että mitä vittua. Jäin lomalle. Loman jälkeen ehdin olla viikon duunissa, kun "tuletko vähän tänne?" -kutsu kävi, minullekin. Pöytään lyötiin paperit, nimi alle. Olin niin pökertynyt, että laitoin nimeni paperiin, kävelin loosiini ja kokosin loput tavarat, joita olin jo pitkin kesää kuljettanut kotiin, pyyhin pöydän. Kävin lopuksi viisastelemassa yhdelle pikkupomoistani ja poistuin autoon hyvästejä jättämättä. Kiitos kymmenestä vuodesta (onnettomuuden vuoksi olin kyllä välissä muutaman vuoden pois, sairauslomalla ja koulussa, tutkintoa hankkimassa)<br />
<br />
<b>Elo ilusa</b><br />
Kotiin päästyäni olin äärimmäisen helpottunut, huusin ääneen jippiitä. Istuin autossa ja soitin miehelleni, että minä täällä, kengänkuva tuli äsken perseeseen. Mutta tuli kyllä rahaakin. Myöhemmin järjestely osoittautui isoksi virheeksi. Sairastettiin sikaflunssa, tai joku sellainen, tupakointi loppui. Roikuin netissä päivät päästänstä. Välillä kävin metsässä tuulettumassa. Jossain vaiheessa huomasin, etten uskaltanut enää mennä ns. minnekään ilman "ulkopuolista tukea". Kävimme ulkomaanreissullakin. Olin sen varannut jo hyvissä ajoin edelliskeväänä, ennenkuin työpaikan ns. nykyjohto (nyt jo entinen) paljastui ammattitaidottomaksi.<br />
<br />
<b>Elo?</b><br />
Keväästä potkujen jälkeen tuli äärimmäisen raskas. Suorastaan musta. Ainoastaan kuvista ja muistiinpanoista tiedän, että kevät 2010 on ollut olemassa. Kesällä kunto huononi verrattomaksi. Uskomaton tsägä, että yleensä jaksoin edes hengittää. Lääkkeitä rukkailtiin sinne ja tänne, insuliiniannos nousi koko ajan kohden taitekohtaa, joka saapui kesällä 2011. Ohjeena oli, että jos aamusokerit ovat noin korkeat, niin titraat vaan sitä insuliinia! Enemmän, vahvempaa, syvemmälle. Justjust. Määrättiin myös Januvia, josta alkoivat jatkuvat vatsakivut. Rosuvastatiiniakin sain ja perkele kokeilin jälleen. Kokemuksista, huonoista sellaisista, huolimatta. Metformiinia. Siinäpä sitä. Kuljin hölskyen, kuin mikäkin efelantti vai oliko se entiteetti? Pään sisällä maailma lohkeili omalaatuikseksi silpuksi. Rutiinit katosivat. Persoonani katosi. Minut piti taas kerran jotakuinkin kasassa interneti ihmemaa ja tappelu sekä Kelan että työkkärin kanssa. Lääkärit vaihtuivat yhtenä köytenä.<br />
<br />
<b>Aurinkolasit silmille ja lippa alas</b><br />
Toukokuussa -10 aloin vihdoin uskoa, että jotain tolkkua tähän pitää löytää. Menin lääkäriin. Viimein. Viimeisillä voimillani. 2vkoa saikkua! Sen lääkärin näin kaksi kertaa.Sairaanhoitajan näin ensimmäisen kerran hätäisesti heinäkuun alussa. Poliklinikalle pääsin elokuun alussa. Sairauden pahimmassa vaiheessa minulla oli jo kuusi kontaktia lääkäreihin, terapeuttiin ja hoitohenkilökuntaan. Diagnooseja kunnassamme tuntui tekevän myös sosiaalityöntekijä, mutta siitä myöhemmin. Lopulta viruin sairaalassa, mutta aivan muusta syystä. Kun olisi pitänyt laihtua, VHH-ruokavaliolla, olin lihonut muodottomaksi möhkäleeksi niin sisältä kuin ulkoakin, insuliiniannos oli 290yks illalla pitkää + päivällä lähes toinen mokoma pikaa. Lääkkeet päälle. Mielialalääkkeet ja nukahtamislääkkeet mukaan lukien.<br />
<br />
<b>Raaka, kylmä ja hyytävä totuus</b><br />
Sairauden nimi oli keskivaikea masennus, sen olisi pitänyt olla vaikea masennus. Lääkäriarmeijan olisi pitänyt kutistua korkeintaan kahteen, muut mukaan lukien. Aloin pelätä kaupassakäyntiä, helikoptereita, haavanlehtiä, omaa varjoani, koiran varjoa, kaatuvia risuja, autoja, naapureita, pahoja unia ja vaikka mitä. Työuupumusta kun ei suomalainen korvausjärjestelmä tunne, eikä ole mikään yllätys tuo. Eihän kunnon luterilainen uuvu töitä tehdessään! Kyllä uupuu, ihan perkeleesti uupuukin. Maahan asti lyödään ja siitä alemma, jos satut asiasta puhumaan. Minäpä mummu puhun, lyökää te, jotka ette ole uupuneita tai ette sitä tunnusta. Lintsari. Loinen. Yhteiskunnan elätti. Paskakärpänen. Ihmettelette, että töitä ei tule eikä ole. Ei kukaan, huom. kukaan, simpsakka rekrytantti ota töihin työtöntä, jolla on otsassaan terveydenhuollon tinttaama leima: "Masentunut luuseri". Pidä huoli, että sinulla on uuvuttuasi vielä työpaikka. Niin saatat saada töitä muualta vielä senkin jälkeen. <br />
<br />
<b>Kaalilaatikko auttaa aina!</b><br />
Jatkan aiheesta myöhemmin. Pureskelen oikein huolella tämän. Mutta nyt on pureskeltava kaalilootaa! Tein siis järjettömän annoksen kaalilaatikkoa viikonloppuna. Kaalia, 1kg852g (luki punnitusetiketissä) silpuksi vain telkkaria katsellessa. 4 helvetin isoa sipulia. Kokonainen valkosipuli. Kaikki sipulit pilkkeeksi, hakkeeksi tai miksikä sitä nyt haluaa nimittää. Viisi ohkaista luomuporkkanaa. Ohuiksi viipaleiksi. Viipaloitu, iso purjo, myös vihreät osat! Koko paletti sekaisin, paistinpannu kuumaksi ja paistetaan voissa. Kaikki. Pienissä erissä. Ostin myös possua ja nautaa, kuutoin ne nopan kokoisiksi, laiskamato ostaa karjalanpaistilihoja, ja kutistaa kuutioita. Maustepippuria, jauhettua, minttua, meiramia, salviaa ja suolaa. Kaikki sekaisin isoon uunivuokaan, kansi kiinni ja 150 astetta Celsiuksen asteikolla. Kattellaan parin tunnin päästä, todetaan lihat sitkaiksi jatketaan paistoa hamaan tappiin, eli nelisen tunteroista siinä ja siinä. Herkutellaan monta päivää!!<div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-67028139042237267762014-09-28T13:22:00.001+03:002014-09-28T13:25:05.318+03:00Ajatelmia ajattelematta, ajatuksia ajattelemattomuudesta. Köh!Ajatelkaapa omalle kohallenne, nii. Tässä viimeaikaisten tapahtumien valossa olen rynnännyt ajatusten barrikaadeille sen kummemmin ajattelematta. Ajatuksena, johtoajatuksena, oli silloin viisi vuotta sitten koota tämä blogi täyteen ajatuksia laihtumisesta ruokavaliolla. Nimenomaan kunnolla kakkostyypin diabeetikolle sopivalla ruokavaliolla. Tästä tulikin ajatusten synkeä vuo, jossa ajattelematta kirjoitettujen lätinöiden loppumaton suo rääkkää kaikkia tätä lukemaan erehtyneitä. Ajatelkaapa, jos olisi oikein ajateltukin mitä kirjoitellaan. Ei kirjoiteta, vaan kirjoitellaan. Vähän niinkuin kaikki autoilijat asian tietävät, että ajellaan. Ei ajeta. Sillä jos kaikki ajaisivat, niin ajeleminen jäisi vähiin ja kolarisumatkin puolittuisivat. Se liikennepolitiikasta.<br />
<br />
Mitä syömiseen ja sen sietämättömyyteen tulee, olen jännityksellä odottanut Keltaisen Lehdistön julkimointia aiheesta "Oletko pyyhkinyt perseesi vuosia väärin? Katso kohottavat kuvat oikeasta tekniikasta!". Kun ne ovat jo väärällään typeryyksiä tyyliin "'Syötkö appelsiinisi väärin?". Mikä ärsyttää suunnattomasti. Niin suunnattomati, että tukkakin katkesi aika juuresta. Ponnarista vaan kiinni ja siksissaksis. Hyvä tuli. Tosin kampaajatuttavat varmaan pökertyisivät, mutta mitäs siitä. Luonnonkiharalla on puolensa.<br />
<br />
Luonnonkiharaa on myös suolistossa. Ärtyväinen suolistoni on rauhoittunut aika paljon sen perästä, kun menin ja rupesin töihin. Aikaisemmin en olisi moiseen pystynytkään. Siis töihinmenoon. Perkeleellinen työuupumus on vaivannut enemmän tai vähemmän. Eli enemmän. Se alkoi jo ajas'taikoja sitten, töitä tehdessäni. Edellisessä työpaikassani oli äärettömän huono johtamiskulttuuri, todellisuudessa johtaminen perustui pelkoon, juoruiluun ja klikkytymiseen, kuppikuntiin. En tahtonut kuulua mihinkään kuppikuntaan, joten olin ns. vapaata riistaa. Varsinkin, kun tahdoin, että johtamisesta korjattaisiin älyttömyydet, että siitä saataisiinn etäisesti siedettävää muistuttavaa. Vaan turha oli työni.<br />
<br />
Kummastelin usein, ikävä kyllä ääneen, asioita ja tapoja, "meillä on aina tehty näin" -asioita enimmäkseen. Kun piti väkisin tehdä tiimejä ja luoda porukkahenkeä. Jokainen aamu oli helvettiä, töihinlähtö tuntui elävältä nylkemiseltä. Meistä oli peloteltu pois nauru ja huumori. Huumoria sai olla, mutta työnantajan edustajien määräämissä raameissa. Varsinkin uuden henkilöstöpäällikön tulon jälkeen alkoivat ulosnostoajat ja varotusten jakamisen ja pelon ilmapiirin käsinkosketeltava tihentyminen. Yhtiössä henkinen pahoinvointi kasvoi mittasuhteisiin, joihin en koskaan aiemmin missään ollut törmännyt. Oma henkinen kuntoni alkoi rapistua niin, että fyysinen sairauteni paheni entisestään. Lääkkeiden määrä lisääntyi. Lisääntyi. Ja potkujen jälkeen siihen lisättiin vielä mielialalääkkeet, joista ei ollut sen suurempaa hyötyä kuin kauheiden lääkekokemusten lisääntyminen.<br />
<br />
Paranemisen ensioireisiin kuului joitakin vuosia sitten tehty sairaalareissu. Josta kirjoitin eräänlaisen sairaskertomuksen. Mutta maksimaalinen sairasloma aiheutti sen, että töitä ei ikäiselleni mummelille enää löytynyt. Kirjoitin yhteensä 553 tai jotain, työhakemusta, hioin tyyliä, laitoin mukaan kuvan, en laittanut kuvaa, muutin CV:n muotoa, tein kaikenlaisia asioita, soittelin hakemusten perään ja hyvä, etten ajanut paikalle. Sain jumalattoman määrän vastauksia. Minua suorastaan revittiin töihin!! Vastauksia tuli muistaakseni 27:n pintaan. Seitsemän haastattelukutsua. Ja kas, yksi, yksi vaivainen työpaikka. Huomasin, ettei taksiammattitaitoni ollut unohtunut. Siispä! Pikku kurssin rykäisin siinä sitten väliin, ja ajelen nyt bussia sinistä. Tai jotain sinnepäin.<br />
<br />
Erityisesti nyt korostuu syömisen ja sen laadun tärkeys. Ei ole aivan sama, mitä sinne monttuun lykkää. Täytyy nyt vaan luottaa kasattuihin kokemuksiin ruoasta. Että mikä väsyttää ja mikä ei. Joten ei muuta, kuin iäntäkohen. Onneksi on työkalussa jääkaappi! Ja usein tulee päivällä nautittua vain pahimpaan nälkään. Jotain helposti mukaanotettavaa. Hifistelyyn on aikaa sitten viikonloppuisin, jollen ole töissä.<br />
<br />
Rakastan työtäni, todella. Vaikkei tämä nyt ole sillälailla unelmatyö (= keittiössä söhltämistä) niin olen onnellinen. Ensimmäinen oikea tili nosti kyyneleet silmiin. Kun yli viisi vuotta kitistelee ja pihistelee ja köyhäilee, oli ihan juhlaa ostaa täysihintainen jauhelihapaketti, Kitumarketin lihamestarin jauhelihaa. Ja se, joka tulee minulle väittämään, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa ole köyhyyttä ja kärsimystä. Vedän ajokengällä otsaan. Eniten minua ärsyttää nykyisten vallanpitäjien ylimielisyys ja tietämättömyys meidän tavallisten ihmisten elämästä.<br />
<br />
Mutta nyt menen jämäkokkauksen pariin. Lihapullista ja kukkismuusista syntyy kivasti semmoinen engelsmannien eväs, jossa liha ja kastike on muusikannen alla. Helppoa! Siihen jälkkäriksi rakastamaani marjarahkaa. Nam.<br />
Mitä painorintamalle kuuluu: vsta 2010 miinusta 38kg. Keveämpää. Mukavampaa. Housut tuppaavat putoilemaan, jos erehtyy laittamaan avaimet taskuun...!<div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-8623014004639544242014-06-11T12:38:00.001+03:002014-06-11T12:38:29.909+03:00Ehkätieteen armoitetut sankarit ja -taret.<br />
<br />
<br />
Olisi pitänyt, pitäisi, varmaan ehkä olisi, jos olisin. Tuollahan
sitä selitykset aloitetaan. Oli kyse sitten terveyden-, sairauden-,
ihon- tai muun asian hoidosta. Olisi pitänyt laittaa aurikorasvaa, olisi
pitänyt syödä silliä. Olisi pitänyt, ehkä olisi pitänyt. Että jotta! Mutta kun, että.<br />
<br />
Eräs seuraamani ryhmä tuolla
Vaspuukin uumenissa on syömmeni lähistöllä viihtyvään ruokatottumuksiin
suuntautunut Karppi -porukka. Ajoittain siellä leimahtelee keskusteluja
aiheen "liikaa hiilihydraatteja" -tiimoilta. Joku mainitsi voivansa
syödä purkillisen silliä yhdeltä istumalta. Heti alkoi kauhistelu, että
sillissä on sokeria. Kauheita määriä! Jooh. Ottiatuota.<br />
<br />
Tieteen näkökantilta tutkiminen on kaiken alku ja juuri. Ja tutkimustulosten vääristely. Äsh, eikun parantelu. Tarkoitan sittenkin, että tulosten julkaisu vain hieman valikoiden. Sillälailla valikoiden, kuinka tutkimuksen tuloksia tarvitaan. Vähän niinkuin tarveharkintaisesti. Jos tutkimus osoittaa, että tupakka on myrkkyä, niin siitä tongitaan kaikki osoittavat hommelit framille, että juu-u, on se. Tai jos tarvitaan teollisuuden tarpeisiin vaikkapa erilaisia ravintoainejuttuja, niin kaivetaan esiin ensin vanhoja tutkimuksia, joista sorkitaan parhaat palat ja tehdään vaikka niiden pohjalta uudet. Vaikka sellaiset, että margariini on todella hyväksi kokonaisterveydelle. NOT. Se on niin pahan makuistakin, ettei semmoista kukaan älylllä varustettu ihminen syö. Ei siihen elukatkaan koske.<br />
<br />
Terveyden saralla on muutenkin kasapäin älytt...eikun väitteitä, tutkimuksia ja arvailuja, että päät yhteen kolkkaa. Ja lisää suolletaan. Varmaan kerran viikossa on luettavissa jostain aviisista, vähintään akkainlehdestä, mitä uutta on maailman turuilla ja toreilla. Siis tutkijankammioissa väännetty kalliilla rahalla. Jonka olisi voinut toki käyttää paremminkin. Vaikka yleiseen hyvinvointiin.Yksilön hyvinvoinnista puhumattakaan.<br />
<br />
Tutkimusten uskottavuutta syö tehokkaasti se, että viikottain puhkeaa kukkaan myös uutisvuo, että mitkä tutkimukset ovatkin silkkaa potaskaa. Mikä teoria ei pitänytkään paikkaansa ja missä tutkijat ovat väärentäneet tutkimuksiaan tutkimuksen kustatanjan tarpeiden mukaisesti. Tai vetäneet peräti hatusta! Tai nenästä.<br />
<br />
Minä tein tässä juuri empiirisen tutkimusen, että syöminen vähentää nälkää. Syöminen tuo myös hyvänolontunnetta. Pienet ruokajuomat (fingerporillinen herkullista viinaa) tekevät olosta peräti siedettävän. Samassa tutkimuksessa huomasin mm. että salaatinlehteen kierretty meetwursti maistuu erilaiselta kuin juustoon kierretty meetwursti. Kiinankaali pannulla voissa paistettuna nokkoshakkeluksen kera on erinomaista ja camembert jälkiruokana pakastemarjojen (mustikkaa ja mansikkaa) kera on suorastaan taivaallista! Ensin vain kaikki marjat ja camembert lämmitetään suun mukaisiksi.<br />
<br />
Samassa tutkimuksessa, jota koko aamupäivän olen värkännyt, olen todennut, että kuppi virkistävää maitokahvia aamupalan ja lounaan välillä, mielellään kylmänä, on oikein hieno asia.<br />
<br />
Menen nyt loikoilemaan puutarhatuoliin tuonne pihamaalle, D-vitamiinia luonnonmenetelmällä näjetsen! Mukaan jääteetä, itse keiteltyä. Sitruunaa lisäksi. <br />
<br /><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-4255409886411617802014-04-24T13:45:00.000+03:002014-04-24T13:45:41.983+03:00Kalabaliikin kansallisia erikoisuuksiaMitäs minun pitikään? Jaa-a, kun taas pätkii, niin pätkiköön. Jänskättää vaan, että tuleeko kirjallinen oksennukseni framille sille laatimanani päivänä, päivää ennen vaiko peräti myöhässä. Sen kun tietäisi. Mene ja tiedä.<br />
<br />
Tietämättömyydestä on jälleen tullut luettua juttu jos toinenkin, varsinkin kolmas. Epuuttelen mielessäni sitä, että kuinka helvetin hukkateillä ovat nykyihmiset. Missä se mahtaa maalaisjärki maleksia silloin, kun suomalaista persujunttia viedään kaupoille. Joko torille tai sitten ihan tavan ruokakauppaan. Ehdoton ehkäily alkaa jo kilometriä ennen. Ostaisiko sitä tai tätä. Tai ostaisiko sittenkin tota. Eikun ostankin niitä mikroskooppisen pieneksi sörsseliksi pilkottuja lihalimppejä, jota karjalanpaistiksi rasian kannessa mainitaan. NOT! Ostin tässä taannoin moista moskaa, paljastui lähes syömäkelvottomaksi. Karjalanpaistilihat pitää olla kunnon kuutioita eikä pikkusormenpään kokoista silppua. En lähettänyt palatutetta valmistajalle ja nyt harmittaa. Karjalanpaistissa pitää olla 50/50 sikkoo ja raavasta. Tai 30/30/30 näitä kahta ensin mainittua plus lampolihaa. Lammasta. Joissain tapauksissa myöskin sisäelimiä, elikoitten.<br />
<br />
Että jotta. Eineshyllyt(ml. makkarat) ovat ainakin kilometrin mittaisia, mutta lihaosastoa saa hakea suurennuslasilla. Ja sitten ulvotaan, että suomalaiset syövät punaista lihaa ihan liian kanssa! Haistakaa kuulkaa tutkijat pitkä p*ska! "Lihaa" eli siihen verrattavaa mössöä kyllä pungetaan pursottimella niihin eineksiin, joita on kärryt vääränään, mutta oikeaa, hyvin käsiteltyä, hellästi teurastettua lihaa ja siihen verrattavia osia on sairaan vaikea löytää nykytiskeiltä, joissa on sen tuhannen tyhjänpäiväistä kunnonoikieaaparasta jauhelihaa, valmiiksi vakumoituja "pihvejä", onnettomia kyljyksiä, haaleassa liemessä uiskentelevia suikaleita tunnistamattomasta elämänmuodosta sekä muuta ihmisrääkkäykseksi luettavaa. MISSÄ ON JUMALAUTA LIHAKAUPAT, JOISTA SAISI NIITÄ RUHONOSIA, JOISTA SEN SAPUSKANSA TAHTOISI TEHDÄ!! KERTOKAA MULLE! TAHDON TIETÄÄ! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!! Kuka rupeaa kaveriksi, niin perustan semmoisen itse. Puolikas ruho päivässä. Tilateurastamolta, possua, lammasta ja raavasta. Eikä mitään helvetin teollisuuslihaa.<br />
<br />
Kuten huomaatte, olen perin kyllästynyt tähän valmiiksipakattuun elämään. Kun kaikki pakataan paloina valmiiksi. Kohta ei tarvitse enää itse syödäkään, luet vaan pari resettiä ja nenämahaletku hoitaa loput. Hirttäydyn siinä vaiheessa siihen letkuun. Vituttaa niin sataselle koko nykytouhu kaikkine saatanan hygieniamääräyksineen ja muineen. Ymmärrän kyllä, jos koleraa pukkaa, ebola ehtii otsikoihin ja listeriahysteria valloittaa niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Ihmiset eivät unissaankaan enää pysty kuvittelemaan, miltä maistui lihasoppa ennen vanhaan, kun liha oli riippunut hyvän tovin viileässä. Tai kalakeitto, kun kala soppaan oli haettu torilta, johon kauppias oli sen itse kalastanut aamuyöllä. Muistan, kun kävin kakarana Mykrän kalakojulla, suurin osa kaloista oli kunnon rigor mortiksessa, niin että pystyi pyrstöstä pitämään pystyssä. Pää ylöspäin. Kaikki tämä on kadonnut.<br />
<br />
Nyt kaikki ovat sitten hifistelemässä joko villiyrttien kanssa tai sitten kikkailevat muuten. Odottelen otsikoita siitä, kun kansa on kerännyt myrkkykeisoa tai muuta herkkua itse lautaselleen ja saanut tolkuttoman myrkytyksen. Kun tunnutaan kyselevän näiden leskenlehtien ja reunuspäivänkakkaroiden käyttökelpoisuudesta ruokapöydässä. Tietekin, jostain se pitäisi aloittaa, mutta ei olla aivan niin aivoton, että ei ota kirjaa tai muuta tietolähdettä käteen ensin, eikä kirmaa jonnekin Vaspuukin ihmepalstoille tietoa vinkumaan. Hyvä tietysti, että vinkuu edes siellä, ennen kuin henki vinkuu viimeisiä kertoja. Tai maksa.<br />
<br />
Maalaisjärjen olen jo monesti todennut häipyneen tämä kaupungistumisen myötä, mutta joku tolkku sitä pitäisi saada elämiseen. Toiset tietysti tahtovat hallita itseään, muita ja kaikkea, minä puolestani tykkäisin siitä, että pystyn elämään sovussa itseni ja ympäröivän maailman kanssa. Mutta melko mahdottomalta tuntuu. Sillä nytkin sylettää mennä tohtoriin, kun siellä törröttävä teinityttö alkaa kertoa tenatytölle elämän syntyjä syviä by koululaitos, jonka olen jättänyt taakseni jo vuonna 1981. Yhdeksäntoista vuoden korkeassa iässä. Ja vihtu, mie tiesin silloin ihan kaiken. Kaikesta. Nyt en tiedä mistään mitään. Sen pikkutytön mielestä, joka itseään lääkäriksi tituleeraa, eikä kuuntele tippaakaan, mitä minulla on sanottavaa! Voi peräsuoli sentään.<br />
<br />
Asiasta miljuunanteen: taidan Vappua edeltävänä viikonloppuna ryhtyä perkamaan taas tontilta suuhunnpantavaa, mm. vuohenputkea riittää pakastimeenkin ja nokkosta torhottaa joka nurkalla, syön ne pois ja istutan tilalle kaikenlaista kivaa. Paitsi, että projekti varmaan venyy tuonne ensi vuoden puolelle. Mutta haittaaksse? <div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-63030530593890847592014-04-13T10:52:00.001+03:002014-04-13T10:52:31.020+03:00Juntta ja puolen vuoden syömigit.Törmäilty on taasen siellä ja täällä, Blogistaniassakin, kaikensorttisiin mätönhillintäjuttuihin. Puhumattakaan kusenvärisestä lehdistöstä saati valtavirran päivälehdykäisistä. Siis törmäilty on ravitsemuksellisiin asioihin. Eräskin julistus käsitti sokerittoman vuoden viettämisen vaikeuden ja sen jälkeiset ajat. No joo, ihminen on kummallinen epeli.<br />
<br />
Outoa ei minusta ole ollenkaan se, että etsitään sitä kaikkein helpointa ja nopeinta keinoa kaikkeen. Laiskuus on hyvä lahja, kun sen oikein oivaltaa. Mutta minusta jotenkin vaan tuntuu, että sekään ei sovi aivan kaikkeen. Edes syömisessä. Tai ehkäpä juuri siinä. Luin muutamiakin sivustoja siinä toivossa, että edes <u>jossain</u> sanottaisiin <u>jotain</u> järjellistä. Turha oli työni ja toivoni sain kaivoon heittää. "Tämä kikka saattaa auttaa laihtumaan". Siinä oli pari semmoista sanaa, jotka musersivat toivon heti: SAATTAA ja KIKKA. Näitä oli paljon, aivan liian paljon! Pullapoliisi oli järjen ääni tässä hutunkeitossa. Lukekaapa juttu tästä <a href="http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288675766748.html" target="_blank">LINKISTÄ</a>. Juttu on iltapäivälehdessä. Pullapoliisillakin on oma blogi. Kiva sellainen. <a href="http://pullapoliisi.blogspot.fi/" target="_blank">Klikkaile tästä.</a> Pulliksen blogi on uusiutunut ja näyttää todella hienolta. :)<br />
<br />
Pää oli sulaa näiden omituisten kikkakolmosten lukemisen kanssa. Korvasta valui jo laattialle, enkä yhtään liioittele että jossain vaiheessa alkoi oksettaa. Kyllä. Oksettaa, yrjöttää, yki pyrki ylös, voitatti pahoin. Kun joka toisesta tai kolmannesta jutusta paistoi ja keitti silmille se, että asia on täysin järjenvastaisesti ymmärretty. Eli väärin. Tahallaan tai tarkoituksella väärin. Joko otsikko esitti karmean uhkauksen: "Nämä ruoka-aineet tuhoavat diettisi" tai sitten tekstistä räimi simmuun täydellinen tietämättömyys homo sapiens -lajin ruokanaan käyttämistä aineksista. Kun lajimme on lajityypillisesti jäänyt henkiin niillä eväillä, joita on ollut tarjolla kautta aikain. Rasvalla, vähäisillä määrillä sokereita ja proteiineja. Proteiinin saanti lienee ollut se haasteellisin osinko.<br />
<br />
Olen ennenkin ihmetellyt sitä, että miten on makuaistimukset muuttuneet. Hämärähkö aavistus minulla onkin siitä, että miksi ne ovat muuttuneet. Nimittäin happamat aineet, kuten hapanmaitotuotteet, puolukat ja muut happamat marjat, hapankaalit sun semmoiset maistuvat sokerinsyönnin jälkeen aivan kauheille. Kokeilkaa kohillenne: syötte mahdollisimman paljon makeaa, siis sokeripitoisia eväitä ja niitä piilosokereita sisältäviä, sen jälkeen puolukkasurvosta...vihtu, että kipristää poskilihat palloksi! Ihan syljeneritys kiihtyy pelkästä ajatuksesta. Ennenvanhaan suomalaiskansallisesti kummasteltiin ruotsalaisten rusinaleipää. Sitä makeaa mausteleipää. Siksi, että se oli makeaa. Suomessa kun syötiin hapanta ruislimppua ja -leipää vallan. Joten se ruottalaisversio oli suussa vähintäänkin omituinen. Ainakin lauantaimakkaran alusena.<br />
<br />
Leipää onkin pidetty jonkin sortin lyksystuotteena. Siis sen koostumusta ja väriä. Eli valkoinen leipä on ollut hienojen ihmisten ruokaa. Ja jos se on vielä ollut makeaa, niin sitä suuremmalla syyllä. Köyhä joutui tyytymään hapatetusta taikinasta väännettyihin kakkaroihin. Mitä tulee nykyinehmon ruokatottumuksiin, niin kovin ovat kaukana viidenkymmenen vuoden takaisista. Minulla on muistikuvia tuolta 60 -luvun alusta. En muista nähneeni eineksiä. Enkä juuri pakasteitakaan. Kun ei kotipakastimia juurikaan ollut. Jos niitä oli, niin tilaa ne veivät muutaman neliön. Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka esim. mehut ja mehujauheet sisälsivät järjettömiä määriä määrittelemättömiä lisäaineita, niin silti meistä kasvoi kohtalaisen terveitä, eikä vähiten ruoan vaan myös liikunnan ansiosta. Lapset eivät enää liiku siinä määrin, kun silloin.<br />
<br />
Nyt onkin sitten vallalla hävityksenkauhistuskulttuuri. Kaikkea "hallitaan", arkea helpotetaan ja päästään yli puolet helpommalla kuin ennen. Tästä jos elämä helpottuu vielä, niin siirryn kyllä taivaalliseen MasterChefiin. Kun ruoanlaittokin on nykyään komponenteista kokoamista. Ostat neljää eri puolivalmistetta ja yhdistelet ne sitten kotona. Eeeehh.. jotekin tylsää ja mälsää. Ruoanlaiton viehätys on minusta siinä, että siinä lihaa pilkkoessaan näkee sen lihan koostumuksen ja voi suunnitella vaikka seuraavankin kastikkeen tai sopan jo heti veitsi kauniissa kädessä. Tai tutustua kalan sisikuntaan sen kummemmin omantunnontuskia potematta.<br />
<br />
Silloin astuu kuvaan <b>Syyllistäjä</b>. Me. Me täällä SoMen uumenissa. Sekä paperi- että sähköisessä mediassa toimittavat toimittajat. Toimittavat meille omantunnontuskia. Eikä mitään ihan mitättömiä toimitakaan. Sanan säilä kun usein on se terävin miekka. Puukko kylkiluihin. Mietin parhaillaan tuolle <a href="http://www.synonyymit.fi/hallita" target="_blank">HALLITA</a> -sanalle kiertoilmaisua. Tuolla niitä Synonyymisanakirjassa onkin pilvin pimein. Puistattavia synonyymejä. Hrrr....!<br />
<br />
<b>Syyllistäjä</b> osoittelee sinua sieluun sormellaan ja tuomitsee epäkelvoksi. Olet epäkelpo ja huono ihminen, kun laihduttaminenkaan ei suju sinulta oikein. Ulkonäkösi on kuvottava, kun sinulla on painoindeksikäyrän mukaan neljän prosentin verran ylipainoa verraten muihin pituuisiisi ihmisiin. Olet hylkiö! Vedä itsesi vessasta. Rikot standardia! Onneton!! Koska paska valuu aina alaspäin, niin kohta näppis laulaa, soi ja haisee, että maahanmuuttajien virtaa on suitsittava keinolla millä hyvänsä. Mutta teollisuuden pakenemisesta tai muusta rakennemuutoksesta ei puhuta mitään. Ei tietenkään, eihän läskin järki semmoiseen riitä...! Olen muuten ollut 22.3 mennessä työttömänä 463 päivää. En vaan ole saanut töitä. Mistään. Kokoaikaisia töitä. Kun olen läski. Ja koska olen vanha, liian vanha. Jo 52 -vuotias. Mikä pahinta: olen habitukseltani vielä naiseläjään viittaava!<br />
Eli syyllistsyyllist: olet vanha kehäraakki, luuseri, joka imee yhteiskunnan voimavarat kuiviin työttömyyskorvauksillaan.<br />
<br />
Olen kovastikin ihmeissäni myös teeveeseen rääkkäriohjelmista. Olen niitä muutaman katsellutkin, tukka pystyssä. Ei käy meikäläiselle moinen. Eikä varmaan monelle muullekaan. Olen huomannut. Jos tekee elämäntapamuutosta, niin sen tekeminen voi kestää enemmän kuin puoli vuotta. Reilusti enemmän. Minulla on mennyt kohta kymmenen vuotta sen ymmärtämiseen, etteivät lääkärit ole aina laihtumisen asiantuntijoita, semminkään kun laihtumisen asiantuntijoita nyt olisi olemassa. Jokaisen on ihan itse tyrittävä ensin, ennen kuin lajin koko kirjo avautuu, edes vähän. En tue ajatusta, että itseään rääkkäämällä voisi mitenkään pysyvästi laihistua. <br />
<br />
Tein muuten lahnanpääkeittoa. Saatiin lahnoja. Käytin keitossa myös mädin ja lahnojen ilmarakot. Ja pari hauenpäätä. Kun saatiin haukiakin. Oli muuten soppa hyvvee! Siihen ei tarvittu kuin mainitut päät ilman kiduksia, suolaa, maustepippureita, kermaa, munanvalkuaisia sipulisilppua, voita pikku löntti ja vettä. Tilliä en laittanut, olen hiiiiuukkasen kyllästynyt siihen. Kalapulliin kyllä laitoin tilliä. Ja paljon muuta.<br />
Tein myös nokkoskastiketta. Semmoisen paksun töhnän. Siihenkin laitoin sipulisilppua. Mukaan kermaa, keitettyjä munankeltuaisia ja parit raa'at, koska valkuaiset käytin yhden tuohon kalasoppaan ja pari kalapulliin.<br />
<br />
Lahnanpääkeiton ohjetta en tähän tällää, se on marginaaliruoka. <a href="http://andrewzimmern.com/" target="_blank"><b>Bizarre Food! </b></a>Kuten Andrew Zimmernin Travel Channel -ohjelma. Mutta hyvää, kiireettömästi syötävää evästä onpi. Eritoten silmät ovat namsaa! Keiton clue on siinä, että sitä pitää syödä kiireettä.<br />
Kalapullat olivatkin vähän jännempi juttu. Kun kerran ruotoista kalanlihaa oli määrättömästi, eli lahnan ja hauen lihat, niin jotain niistä piti taikoa. Mureke, pullat tai kohokas. Eli pullat:<br />
Jauhoin kypsät lihat sauvasekoittimella kipossa. Sekoitin joukkoon n. 1dl:n voisulaa, johon olin lisännyt suolaa sekä muutaman kypsän valkuaisen, kun tarvitsin keltuaisia niistä keitetyistä munista toisaalle. Seuraavaksi sotkin joukkoon kananmunatuotteet eli raa'at valkuaiset ja pari kokonaista munnoo. Maustepippuria, valkopippuria ja varovainen maisto. Tilliä pakkasesta. Desilitra ainakin! Lisää suolaa. Sekoitus jatkui. Koepaisto osoitti, että mössö pysyy kasassa pannulla. Veivasin kahden lusikan avustuksella pullat pellille ja uuniin. 150 astetta ja vajaa tunti (olivat kauniin ruskeita)<br />
Nokkossoossin veivasin sitten odotellessa:<br />
Pienen pieniä nokkosenalkuja (äääää! olen lapsenmurhaaja!) noin litra ellei vähän yli.<br />
Huuhdellaan hyvin ja ryöpätään n. 1-3 minuuttia kiehuvassa, suolatussa vedessä.<br />
Hakkaa veitsellä ne pieneksi.<br />
Kuullota yksi herkullinen sipuli voissa, älä ruskista! Lisää nokkoshakkelus sekaan ja kääntele hetkonen. Lisää haarukalla survotut, keitetyt keltuaiset (siis niistä keitetyistä kananmunista ryövätyt) ja sekoita kermaan. Sekoita siihen myös pari raakaa keltuaista. Hulauta pannulle ja sekoita kastiketta, niin että se sakenee. Annetaan pulpahtaa muutaman kerran. Maustetaan valkopippurilla ja suolalla. <br />
<br />
<br /><!-----><div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2825461132589083693.post-74919642902715205972014-04-06T19:23:00.000+03:002014-04-06T19:23:37.690+03:00Patentti hakusessa, takuuvarmalla konstilla eroon kiloista!Nyt kun kaikki ämmäinaviisit ja itseäänkunnioittavat fitnessshitnesslehdykät sekä muut maanvaivat ovat vääränään erisorttisia keinoja päästä hengestä, terveydestä ja elämänilosta, ilahdutan teitä kertomalla, että olen selvittänyt laihtumisen perimmäisen mysteerin.<br />
Millekään ei kertakaikkiaan tarvitse tehdä mitään. Ei millekään. Paitsi syömiselle. Tietenkin, arvoisat pannarinpurijat. Syömiselle pitää tehdä jotain, että laihtuu. Siis jättää se tekemättä. Takuuvarmat tulokset. Vähän niinkuin, että jätät panematta ilman kondomia. Ei tule lapsia eikä klamydiaa. Eikä muutakaan. Syömistä siis pitää varoa, kuin kipeetä pi...pikkusormea. Ei missään nimessä aleta röystäilemään millään jättiannoksella kerrosburgereita ja ranskalaisia punaviinejä. Tai vaan ranskalaisia. Ketsupilla, majoneesilla ja kurkkusalaatilla.<br />
<br />
Korvia vaan luimuun, ainakin te, jotka kuvittelette pääsevänne kiloista eroon ilman vaivaa ja ponnistelua, vähän niinkuin vetäisitte vessan. Svooosh! Sinne meni kymmenen kiloa! Tai kuvitelette, että ihan kaikki itsensärääkkäämis- ja aineenvaihdunnantuhoamiskeinot on käytettävä, kärsittävä helvetin tuskat ja piestävä itseään orapihlajanoksilla ympäri vuoden, että ansaitsee itselleen sen kaiken ihailun, jonka painonpudotuksen jälkeen on SAATAVA. Ettäs tiedätte, menette vaan kehumaan sitä vittumaisinta työtoverianne sujuvasti, vaikka puittekin nyrkkiä taskussa. Nih.<br />
<br />
Suussa maistuu edelleen se eilinen mättö, mutta eihän se haittaa, jos vähän nyt sortuu. Aloitan huomenna uudelleen! En pode omantunnontuskia, eikä se haittaa nyt, kun menen nakkikopin kautta kotiin! Mättöä, lihiksiä, bulkkia, eineksiä, pizzaa, lettuja, hilloa ja koska kevyttä tahdotaan, niin rasvatonta maitua pari purkkia. Ja tietenkin terveellistä tuoremehua. Mutta viimeistään ylihuomenna taas parannetaan ne tavat. Juu, sitten alkavat kirkua sekä iltapäivälehdet että netti ilosanomaa 5:2 -dieetistä. Että pari paastopäivää viikossa riittää pitämään painon normaalina. Noooo joo, kyyyyllä. Jos se paino olisikin se normaali, mutta kun sitä on hiiviskellyt semmoiset kivat kolokytäkilloo liikaa! Markettivaatteiden perään enää huokaillaan, että olipa Rismassa kivat varmarit. Vaan kun ei mahtuneet päälle, vaikka olivat ihan mun kokoa, 44, ne kiinalaiset kun on niin helvetin paljon pienempikokoisia. Eikä tajuta lain, että on itte se läski.<br />
<br />
Minä onnekas opin nelivuotiaana lukemaan. Ja tuskia on podettu sen koommin. Äärettömiä, myriadeja sivuja myöhemmin olen opetellut myös luetun ymmärtämistä. Ja vimosina vuosina tässä myös sen luetun ymmärtämistä OIKEIN. Eikä minään omina sovelteina, että ei koske minua, kun minä olen vähän erilainen kuin muut. Mulla on niin painavat noi luutkin. Ja tän ihran alla mulla on tiukat lihakset. Ja lihas painaa enemmän kuin luu ja nahka yhteensä, läski on kevyttä ja auttaa kellumisessa. Nih. Ihmisen aineenvaihdunnalla kun on taipumus toimia aina jotenkin sinne päin, mitä tutkijasedät ovat kirjoissaan ja tutkimuksissaan kirjoitelleet. Pieniä poikkeamia lukuunottamatta. Mutta minä en ole se poikkeus, jonka jumalainen vartalo on valettu pronssiin tai näytteillä museossa.<br />
<br />
On minun aineenvaihdunnassani joitain pienenpieniä poikkeamia, kyllä. Mutta ne eivät ole niin ratkaisevan perustavanlaatuisia, ettenkö tulisi niiden kanssa toimeen vielä käydessäni kuudettakymmenettä vuosikymmentäni. Eivät. Liikunta laittaa minutkin hikoilemaan. Vesi ei pysy kropassani sisällä sen kummemmin kuin muidenkaan. Kusena sekin tulee ulos, kierrettyään ensin pääni kautta. Eikun oliko ne munuaiset? Oliko ne munuaiset niinku päässä? Verta minäkin vuodan, nykäistyäni leipäveitsellä kämmeneen. Paskalla joutuu käymään niinkuin jokapahinen elävä ihminen. Jos ei perustoimintoja ole, ei ole elossa. Väkevä johtopäätös. Ja jos syömisesi näkyvät ulospäin, enenevänä itrakerroksena, niin olet todennäköisesti tehnyt jotain väärin. Avannut suusi väärässä paikassa. Se paikka ei ole kuitenkaan mikään muu, kuin sellainen, jossa on mahdollisuus tunkea kita täyteen mössöjä.<br />
<br />
Kun ymmärsin jossain vaiheessa, että kolesterolini eivät johdu siitä, että mäiskin rasvaa kitusiini vaan siitä että sen rasvan kanssa sisään menee myös rutkasti viljatuotteista peräisin olevaa sokuria, niin homma helpottui huomattavasti. Aloi kääriä sitä rasvapitoista kasviksiin. Kuten kiinankaaliin, kaaliin ja salaatinlehtiin. Vähensin hiukan maitopohjaisia tuotteita, kuten rasvatonta maitoa, jonka korvasin täysmaidolla. Alkoivat arvot hilautua kohdalleen. En kyllä väitä, että ne nytkään aivan kuosissaan ovat, mutta kelpaavat minulle. Tohtorityttönen saa taas kuitenkin jonkinlaisen kohtauksen. Lääkärin huone on oivallinen kohtauspaikka. Siellä saa saada juuri sellaisia kohtauksia, kuin haluaa, oli sitten asiakas tai lekuri. Kohtaamaan vaan! Saa omat kohtauksesi turvallisesti!<br />
<br />
Äääh, nautin eilen flavonoideja sen verran, että tänään väsyttää. Mutta ajattelin tässä sitä, että kun taas on keksitty ihan uusi juttu laihtumisrintamalla. Se, että kellonaika, jolloin syöt, laihduttaa. Ok, huomenna jos syön klo 07.11, niin paljonkohan laihdun? Varmaan ihan hirveästi. Ei siinä paljon syömään ehdi. Kun syömisen pitää olla ohi, ennen kuin kello on 07.12. Että niin paljon, kuin ehdit minuutissa tunkemaan muotoosi. Seuraavan kerran saat syödä sitten kello jotain. Tai vedät kaksiviikkoisen vyö kireällä. Toisen kaksiviikkoisen sitten kaiken, mikä ei edestä lähde juoksemaan. Toisaalta: tuntuu kyllä hitusen nyt siltä, että taidan kokeilla tuota kaksi-kaksiviikkoisjutskaa. Siis kokeilla. Ehkä vaihdan vaan ruokavalion toisella kahden viikon jaksolla kasvispitoiseksi. Etten syö sitten elukoita, ja toisella rupeamalla syön elukoita.<br />
<br />
Enivei:<br />
Vanhat kunnon marjarahkat ovat tälläytyneet taas tänne.<br />
Purkki rahkaa, purkki kermaa ja pirusti marjoja. Kerma vaahdoksi, rahka vaahdoksi ja sekoitetaan kaikki keskenänsä. Mausta sen huomaat! Melekeen kuin jätskiä! Ja pashaksi tuo muuttuu, kun korvaat marjat limellä/sitruunalla, raastat vähän sittiksen kuorta joukkoon ja pilkot sekaan aprikoosia. Naminami. Voit myös lisätä parit liivatteet sekaan. Saat taas uusia ulottuvuuksia!<div class="blogger-post-footer">Kun painoindeksi ylittää kengännumeron, on piru merrassa.</div>MahaTarhttp://www.blogger.com/profile/02780712193809819880noreply@blogger.com0