MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Kevät tulee, entäs sitten?

2012-01-16T11:44:00.000+02:00

Ja kevään tulemisen huomaa mistäpä muusta, kuin siitä, että lehdet pullistelevat laihdutus- ja elämätapaohjeita. *huokaus, syvä huokaus* Ja joka jumalan vuosi sama joiku toistuu, että ylivoimaisesti paras ja nopein ja käy kaikille ja kilot lähtevät alle kolmessa päivässä. Voi ristus! Että mua ottaa kovasti pattiin tämä, mutta minkäs teet. Maailma on täynnään ikuisia optimisteja, jotka todella uskovat näitä älyttömyyksiä. Tässä jo kohta vuosikymmenen nettipalstoja seuranneena, olen kyllä enempi vähempi sitä mieltä, että ihmeitätekeviä diettejä ei ole. Ei ole. Luitte aivan oikein. Ette te niitä kymmenessä tai kolmessa kymmenessä vuodessa karttuneita kiloja kolmessa viikossa pudota. Ettekä viikossa. Ja me päästämme nyrjähtäneet, jotka lääkitsevät itseään ruoalla, juomalla ja kulinaristisillä nautinnoilla, meillä ne vasta oltavat onkin.

Kun nyt taas ja jälleen tulee kaikensorttisia akkailehtiä ja iltalööppösiä, joissa julistetaan kuinka voit hyvin näillä ohjeilla. Ota lehti käteen, vaivihkaa vilkaise juttua ja laita lehti takaisin. Mene kotiin. Harkitse uudelleen, että tarvitsetko sinä, laihdutusveteraani ja elämäntapojen parannuskonkari juuri näitä uusia, ihania asioita, jotka lehdessä julistetaan ainoalaatuisiksi! Voi miten helposti lähteekään läski, kun vain pupellat Ötväkästä Alimetaaripatukkaa ja samalla voimistelet petäjän yläoksistossa jättiläisiä heitellen! Kuulostaako järkeenkäyvältä? Tai teet vain niinkuin tämä "Opus Otinkuulien paremmuudesta levytankojen ankeuteen" sanoo, eli löydät itsesi äkkiä fysiatrin hyppysistä, kun kolmoislähentäjä on revennyt ja perseeseen sattuu muutenkin. Että jospa noudatat vaikka Laihdutusväline Kuikan käyttöohjeiden mukana tullutta pussidieettiversiota "Mulle heti kaikki tänne nyt" tai ostat omaksesi ainoan viisaan, älykkään ja järjellä ajatellun "Dieettaa Kuin Armeijassa" liikunta-, kävely-, nukkumis-, virkistys- ja superruokaohjeineen tai "Lennä yrjö ison kiven juureen, joka inehmon pikalaihdutusohje". Ehkä jopa saat kiksejä "Omnivori, pilleri ikuiseen laihuuteen" -kapseleista?

Okei. Myönnetään. Olen jälleen kerran huomattavan ärsyyntynyt. Kun olen ennenkin tainnut porista ihan näistä samoista asioista. Monta sivua. Koko netti ja lehtihyllyt suorastaan notkuvat uutta elämää ja parhaita laihdutusohjeita. Kaikkien ehdoton vaatimus on muistuttaa juuri tänä keväänä henkaria ja rysäkeppiä. Jokainen dietti on tutkittu ja sen on laatinut vähintään maisteri, tohtori tai suuri joukko ~~taivaallista sotav~~ terveystieteilijöitä. Ja vasta-argumentaattoreina toimivat tietenkin omien alojensa huippuosaajat. Mm. rappusiivoojan sangon kahva, professorin varaprofessorin tuuraaja, altavastaustieteen narkomaani ja oletusarvomaailman portivartija. Kirja-arvosteluja voi samalla periaatteella kirjoitella sama joukkue, suuressa Rasvasodassa monessa öljyssä keitetty. Minä suosittelen luettavaksi kirjaa Tunteet ja syöminen. Kyllä. Sekä varsinkin sitä, että opettelee tunnistamaan nälän. Ja taas dejavuuta pukkaa, oman kroppansa ja mielensä yhteispeliä voisi itsekukin, myös minä, opetella. Nälkä ei välttämättä olekaan nälkä!

Uskossa voi olla väkevä. Sen olen tullut huomaamaan saamistani sähköposteista. Juu, sinne vaan mahatar@gmail.com voi käydä ruuttaamassa sitä paskaa, mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan. Aika vähällä olen päässyt. Muutama suoltaja on kyllä saanut tuta. Tässä piti sanomani tuosta kropan ja mielen yhteispelistä, että myönnän olevani tunnesyöppö. Ja vähän liikaa insuliinia "nauttiva" diabeetikko. Olenkin alkanut hissukseen vähentämään perusinsuliinin määrää, josko se painokin siitä korjaantuisi, ettei roiku tuolla jääkaapin oven välissä tämän tuosta. Insuliinilla kun kohdallani näyttää olevan sellainen kumma vaikutus, että nälättää. Toinen, mitä olen alkanut harrastaa ennen kylskaapin oven avaamista, on ihan reilu lasillinen huoneenlämpöistä vettä. Aikoinaan kapakkareissuilta pöllityistä tuopeista on iloa. Ja tiedoksi, viimeisestä kapakkareissustani on kulunut aikaa viisi (5) vuotta. Sen jälkeen ei ole tullut käväistyä olusella edes paikalliskuppilassa.

Se on kumma juttu, miten tämä valvontayhteiskunta on omituinen. Yhdessä vaiheessa olin liian sairas, päästäkseni hoitoon. Ja nyt ratkaisuksi kaikkeen tarjotaan minulle silpomista. Kohta varmaan kaikilta ylipainoisilta katkaistaan kädet kansansairauksien pelosta ja perinnöllisesti riskialttiin mille tahansa taudille steriloidaan. Tai lääkitään tainnoksiin.

Se ratkaisu on tulossa, lupaamani ratkaisu kaikkeen, ihan jo ovenraossa...!

Kolmannentoista päivän julistus.

2012-01-13T14:10:00.002+02:00

Guru on analogisessa tilassa ja puhuu pian digitaalisesti!

Olen mietiskelyssäni päässyt melko pitkälle. Valaistuminen alkaa olla lähellä. Ratkaisun hetket tulevat, oletko valmis?! Pian saatan julkisuteen ratkaisun kaikkiin dietti-, laihdutus- ja syöntipulmiin! Varto! Odota! Vapise! Pian ovat ongelmasi kuin poispyyhkäistyt, rahasi myös! Eikä mielenterveydestä ole enää puhettakaan. Suuri Vapautus kaikesta pakosta on tulossa! Ei enää oppaita, lehtiartikkeleita, apuvälineitä eikä kalliita ruokavalioita!

Anna kaikki rahasi minulle, niin kerron välittömästi, mikä on ratkaisu pulmiisi! Yhteystiedot sähköpostilla. Älä enää epäröi! Toimi! Nyt!

Tämä on vasta alkusoitto.

Ulkonäkö ulkoistettu.

2012-01-03T12:27:00.000+02:00

Tuli tässä pieneen mieleeni, kun kohisivat meeeediassa silikonitisseistä. Eli siis tekotisseistä, jotka asennetaan naiskehoon. On kuulemma mieskehoonkin asennettavia silikonikorvikkeita. Ja tekotukkia, tekoripsiä ja teko*piip*, sekä proteeseja. Jos silmä poksahtaa puhki, niin korvikkeen saa hyllystä sovitettuna omaan silmäkuoppaan, kätevästi. Mutta näitä muita korvikkeita onkin vaikeampi toteuttaa. Tissiin tarvitsee tehdä reikä, että saadaan lällimöhkäle ujuttettua nahan alle. Yök. Ilskottaakin ajatus herkkien osien leikkelystä. Leikeltynä tiedän, että kipu ei ole kiva vieras.

Mutta toiset tekevät ulkonäkönsä "hyväksi" mitä vain. Minä en ole aivan varma, että onko välttämättä hyväksi jos on korvikkeita tungettu jemekseen ihon alle. Siellähän voi näkymättömissä tapahtua ihan mitä vaan. Tosin meikäläisellä on yksi muukin rajoittava tekijä tuossa suhteessa, leikkausarpien mahtottoman jännittävä kasvu. Arvesta pullahtaa väkisinkin sentinvahvuinen ja arpi punottaa kuin sian***lu pakkasessa. Ei ihan kauneimmasta päästä. Kuvittelin tässä itseni sekä rasvaimun jälkeen, että implanttien asennuksen. Ainoa, mikä tuntui järjelliseltä, oli tuo tekosilmä. Kaikkien muiden teosten arvet olisivat vähintäänkin mielenkiintoista katseltavaa vähän myöhemmin.

Mutta eihän minun tästä... Piti ihan tuosta ulkonäköpaineesta vaan vaivihkaa naputella. Siitä, kun me kookkaat ihmiset luokitellaan omituisiksi friikeiksi, joilla ei ole minkään suhteen mitään rotia. Me olemme pelottavia. Meillä ei ole itsehillintää. Me nautiskelemme hedonistisesti joka käänteessä. Ruoka maittaa! Nehän saattavat jopa seksistäkin nauttia!! Herranjestassentään! Joku Suomenmaassa suloisessa USKALTAA olla erilainen ja NAUTISKELLA. Kuinka se on mahdollista? Äkkiä nyt Kutseniiina-Rikhartsonnin popula säätämään lakia, minkä verran saa suomalainen keskivertokansalainen painaa ja paljonko siitä saa poiketa! Kyllä Terveyden ja Hyvinvoinninturmelemislaitos antaa kullanarvoista apuaan lääketehtaiden avituksella, kun vaan sitä osaa ~~oikealle henkilölle maksaa~~ oikealta instanssilta siellä pyytää.

Maksaakin pitää syödä koko Suomen kansan. Mutta ainoastaan vähän ja säännellysti! Ruoka pitää laittaa piiloon katseilta, ettei tulisi kimmokkeita siellä hyllyjen välissä seikkaillessa. Kaikki luukun taa, sellaisen, mistä ei päivä läpi paista eikä kuu kumota. Sinne vain siansivut ja jauhelihat, pangasiusfileet ja katkaravut! Suomalainen ei syö ennnen kuin näkee! Vihannekset saisivat vielä toistaiseksi lojua yhtä nahjaantuneina kuin ennenkin, omissa tiskeissään. Mutta kauppaan mennessä pitäisi olla kortti, jolla saa vain tiettyjä ruoka-aineita. Kuten rasvatonta jugurttia ja ruisleipää sekä puoli kiloa vihanneksia päivässä. Eiköhän tulisi joku roti sapuskoinnin saatanalliselle menolle suomalaiskansallisessa ruokapöydässä. Joulustakin säänneltäisi Syömäkaaren kuudennessa luvussa pykälän neljäsataa kolmannesta kahdeksanteentoista momenttiin. Sekä lisäksi asetukset päälle.

Toiseksi kaikkien olisi pidettävä ruokapäikkyä. Päiväkirjaan pitäisi merkitä ylös ihan kaikki mitä suuhunsa laittaa. Ranskalaiset suudelmatkin ja muu vähän pimeämmässä touhuttu. Päivän "kansantuote" olisi puntaroitava ennen viemäriverkkoon, sakokaivoon, pienpuhdistamoon tai kompostikäymälään turauttamista. Siinä olisi kyllä ripulipotilailla tietäminen, kun vatsa toimii vilkkaammin kuin myymälän kassa. Aatelkaapa, millaiset vessamenot olisivat päiväkodeissa? Päikyt tuloksineen pitäisi palauttaa joka kuukausi paikalliselle tervausasemalle jossa vara-auguuri räknäisi tuleman tietokoneelle ja auguuri sitten tarkistaisi, onko kansallisdieetti toteutunut kaikilta osin. Mallia otettaisiin myös Pohjois-Korean, eikun Korean demokraattisen kansantasavallan Rakastetun Johtajan toteuttamasta kokonaisvaltaisesta hyvinvointiohjelmasta, jota meillä kävisi esittelemässä Loistava Toveri Kim Jong-Un valtuuskuntineen.

Kolmanneksi kaikki vähänkään alkoholiin viittaava pitäisi valtiollistaa. Tuolta viime vuosisadan alusta onkin oikein hyviä kokemuksia siitä, kuinka kieltolaki pelasti koko Suomen kansan viinanpirulta! Rahaa virtasi, viinaa virtasi ja pirtua ajettiin hiki hatussa Suomenlahden yli, aivan kuin nykyään. Toverillisesti voisi sanoa, että Viron hyvinvoinnin takasivat suomalaiskansalliset juomatavat. Ja suomalaiskansallisesti otettiin kelpo harppaus taaksepäin, kohden primitiviaa juopottelussa. Eurooppalaisuudesta ei ole tietoakaan tässä juoppohullujen luvatussa maassa. Terveydenhoito jos toteaa maksa-arvoissasi hienoistakin heittelehdintää, on parempi myöntää juopotelleensa kuin epuutella, että josko maksassa vaikka olisikin joku vika! Kun sehän on saatanan selvää, että suomalainen juo maksansa pilalle. Tietenkin, olet juoppo! JUOPPO!! HYI!! Alkoholisti! Eikä Suomessa vieläkään alkoholisti ole ihminen. Alkoholisti ei ole edes sairas. Alkoholisti on ädläävä ali-ihminen, jonka aivotoiminta on suoraa viivaa. Omaehtoista ajattelua ei alkoholistilla ole. Sitä täytyy harteista kääntää, että se osaa kotiinsa. Ja vahtia. Ihan koko ajan. Sirua vaan nahan alle.

Naiset ne vasta puun ja kuoren välissä ovatkin. Jos satut olemaan lihava, niin vot! Ei tule työpaikkaa, koska läskithän on laiskoja ja aivottomia debiilejä, joilla kuola valuu rintamukselle. Ei tule terveydenhoitoa, ennen kuin on vatsa silvottu ja läskit lähdetetty. Ei tipu avitusta, kun itse olet hankkiutunut tuommoiseen tilaan. Ja auta armias, jos vielä vähän maksa-arvot heittää, niin naisinehmo siirrettään rupusakin alimmaiseen osastoon, jossa ei sitten mitään toivoa enää ole. Kuole heittiö! Päästää sinustakin, eikä tarvitse kolesteroleja mittailla typerykseltä, joka on kaikkien mittareiden tavoittamattomissa ja LIHAVA! Herranjestas, että tässä alkaa kirjoittaessaankin jo hyperventiloida. Pimenee silmissä ja pimenee päässä. Kohta varmaan nähdään Etelä-Suomen taivaalla outo valoilmiö. Se on meikäläisen suutuspäissään ikkunasta nakkaama läppäri, joka kiihtyvällä nopeudella kiitää kohden avaruutta.

Ei hittiläinen. Taidan mennä kaiken tämän keuhkoamisen jälkeen katsastamaan kattilan syövereihin. Tein kinkkukastiketta. Kastikkeeseen ängin lopun sienisalaatin, joka oli tehty kermaan, tomaattipaprikachilisipulisalsan ja pieneksi silvottua kinkkua. Ei hattumpaa! Kaveriksi surautin kunnollisen kukka- ja parsakaalisörsselin, voilimpillä. Elämä alkaa voittaa, eilisen kauhistuksen kanahäkin, eli hiilhydraattikrapulan jäljiltä tuntuu, että ei koskaan enää! Mutta minusta on hyvä aina välillä muistuttaa itseään siitä, kuinka ällöttävä olotila voikaan tulla ylenpalttisesta hiilarimätöstä. ...olisikohan pakkasessa vielä niitä valmiiksi muotoilemiani jauhispihvejä? Menen paikalle.

Slowfood, slowhand ja slow motion, etten sanoisi peräti no motion.

2012-01-02T12:30:00.001+02:00

Eilen oli kuulemma paras myyntipäivä pizzerioissa. Joopa. Vaikken uuden vuoden aattoehtoona napanderoinut kuin pari kuoharilasillista, niin valvonta ylipäätään teki minusta täydellisen reporangan. Ja väsymys laukaisee usein meikäläisessä outoja asioita. Niinkuin nytkin. Imaisin rutkasti suklaata kitaani. Rakentelin katkarapuleipiä ruisnapeista ja lopusta katkissalaatista. Karamellejä. Ihan fazun Parhaita. Nykäisin ranskalaiset runsaalla majoneesillä. Pelkät ranskalaiset, vaikka olisi ollut nakkistroganoffiakin. Ja en aivan kaikkea edes muista! Vihreisiin kuuliin en kuitenkaan sortunut. Öhinä oli illalla hirvittävä ja insuliinia kului. Vatsaa piti kannatella kaksin käsin. Tuntui, ettei nälkä helpota ikinä. Nälän jälkeen seurasi riipivä nälkä. Huutavan ja riipivän näläntunteen perässä kulki vielä suurempi nälkä...! Vatsassa ei vaan ollut riittävästi tilaa, että olisi saanut sen kaiken nälän poistettua syömällä. Sananlasku "Nälkä kasvaa syödessä" piti kohdallani pelottavan hyvin paikkansa. Siihen imeskelin pari konvehtia lisää.

Lehdistökin on herännyt jälleen joulunjähkiähkyyn. Tosin täällä rannikkoseudulla riehuneen myterin jälkeen ei ole ihan niin paljon näitä "Näin kiloille kyytiä", "Laihduta joulukilot hetkessä", liikuntavinkkejä ja mutta sälää lehdissä kuin oletin. Mutta postloodassa oli kystä kyllin. Siellä kiikkui luontaistuotekaupan aviisi täynnään mitä ihmeellisimpiä pillereitä ja pullereita, ja joku höpönpöpönpillerin mainos. Mainoksessa mainittiin, että on yhtä tehokas kuin lääkärinmääräämät laihdutuspillerit, mutta ilman sivuvaikutuksia. Siinä vaiheessa aivoni löivät tyhjää ensimmäisen kerran! Että ihanko totta? Ei sivuvaikutuksia. Tohdin siinä ääneen ihan epuutella koko pillerien vaikutusta. Että onko niillä senkään vertaa vaikutusta, kuin resettipilsuilla. Muutenkin tämä laihdutus alkaa saada korneja ilmenemismuotoja. Aivan tolkuttomia. Mutta niitä tonkiessa ainakin minulla on hauskaa. Kunnes ärsyynnyn äärirajoille.

Feispuukissa törmäilin muutamaankin happoisaan ilmiöön. Ensimmäinen oli erään suuren virman valmisruokarepsetit, ja niiden valmistusaineet. Juu, ihan vapaasti. No, toki, kun pitää oman yhtiön tuotteita kaikissa resepteissä käyttää, niin joo. Sutta tuli. Olisi kiva ollut, jos oikeasti olisivat ajatelleet hiilarien vähentäjiä. Eli hiilihydraattien määrät framille vaan, ja joka resettistä! Kun karpin nyrkkisääntönä olen pitänyt sitä, että maanpäällisiä mielummin kuin maanalaisia. Eli porkkanoiden kanssa pitää olla varovainen. Mutta kumma kyllä lanttu ja nauris ovat aivan hienoja juureksia, joita mahtuu myös vähemmänhiilarisen ruokaan.

Tein aivan upean löydönkin. Löytyi viimein maitotila, josta saa tilamaitoa. Kummallista tässä on se, että vaikka olemme sahanneet edestakaisin ja ohitse, niin vasta nyt sattui silmään tilan kyltti. Evitskog milk. Hyvä, etten ojaan ajanut! Kotiin kun pääsin ryykäsin tänne nettiin. Ja naputin sinne. Kuukkeli kertoi, että Feispuukissa on sivu. Sinne. Ja nyt tänne. Koe-erää tilamaan. Odotan vesi kielellä, että koska sieltä alkaa saada myös juustoa. Toivottavasti saavat luvat ja pian. Suomi kun on näiden ruoka-asialupien kanssa niin kovin kummallinen maa.
Ai helmetti: se tila!!! Feissarisivun osoite: Evitskog Milk ja feissarissa sain tämmöisen evästyksen: "Muista tilata etukäteen tekstiviestillä määrä ja hakuajakohta 040-5025897" Sinne! Raakamaidon maku on aivan toista luokkaa kuin tuon perkeleen purkkimaidon. Täytyy kuivata välillä kuolat suupielistä. Tarvitsee Jontten reissulla käydä sitten samalla tai paremminkin käydä Jonttessa myös maidonhakumatkalla. Angus on tosi tyyristä, mutten ooiiiikein ajatellut lähteä tuonne itärajan pintaan Matintalon tilallekaan köröttämään, josta saa ylämaanlihaa. Eikä aina rahavarat anna periksi ostaa lähiruokaa, kun työkkärit ovat mitä ovat. Vaikka isot rahat tulee säästettyä, kun en osta eineksiä. Sekä teen mahdollisimman yksinkertaista ruokaa mahdollisimman lähellä tuotetusta ja mahdollisimman tuoreesta. Vanhetkoot sitten jääkaapissamme.
Lisää slowfoodista löytyy mm. SlowFood Nylandin sivuilta feissarista. Tai Slowfood Västnylandin vastaavilta.
Makumaku on ollut hyvänä apuna, varsinkin silloin, jos ei ole oikein päässyt liikekannalle. Vaikka en mikään himotilaaja ole ollutkaan, niin sen verran olen toimituksiin tyytyväinen ollut, että kehtaan kehaista!

Aion mainostaa ihan estottomasti kaikkia hyväksi kokemiani asioita.

Päivän lounas saa odottaa, mutta jääkaapista räävittyjen jämien syöntiin aatteloin keskittyä. Katkarapusalaatti meni eilen, kovien ruisnappien päällisenä, mutta kinkkua on vaikka maailman tappiin.
Hirviönpaistia voitelin juuri uunikelpoiseksi, vaikka vähän tuntui vielä jähmeältä. Muden sulaneesta pakastimesta löytyi sulanut hirvipaisti pari vuorokautta muhineena. Muhimaton ja jäinen hirvipaisti löytyi myös omasta, sulamattomasta pakkasesta. Mamman antia annettiin koirille, jotka herkuttelevat huomennakin äireen mökillä sulaneen pakastimen sisikunnan tuotteilla. Sen verran tuo sähkökatko teki tuhoja.
Tuolla tuo omasta pakkasesta kaivettu paistinkappale on köllinyt nyt muovissa, tiskialtaassa kohta 12 h. Lisäsin kuumaa vettä. Altaaseen. Tuntui olevan kelvokas, pintasula, että saa voilimpit upotettua lihaan. Tosin kinkku tulee paistettua melkein aina sulattamatta. Tätä ei uskalla ihan tyyten jäisenä paistella, koska liha on sen verran rasvattomampaa, kuin potsissa. Mukaan tällään naurista. Ja uuninluukku kiinni, avataan muutaman tunnin kuluttua. Mausteeksi rosmariinia, salviaa, suolaa ja perkeleellinen köntti voita.

Huomaan olevani kyllä krättynen. Eli suomeksi kärttyinen, kun olen krapulassa. Hiilarikrapulassa varsinkin. Menen päikkäreille. Öitä.

Uutta Vuotta...!

2012-01-01T21:21:00.000+02:00

Jees, se otti ja vaihtui tuo vuosi. Nyt alkoikin moninkertainen "juhlavuosi". Huomasin semmoisenkin justiin.

Minä tulen kypsään ikään. Täytän viisikymmentä. Viidenkympin villityksestä tahi kriisistä ei tietoakaan. Ikä on mielentila. Tänäänkin tunsin itseni yhdeksänkymppiseksi, enkä yhtään yli...
Pari koiraa täyttää kymmenen vuotta, yksi tulee viiden vuoden korkeaan ikään. Ehkäpä tänä vuonna syntyy meidän koiriemme seuraava sukupolvikin, ken tietää. Kyllä, möhkiäisen tahtoisin tänne kuolaamaan. Voi kun tämä toiveeni toteutuisi.
Siitä on kaksikymmentä vuotta, kun tapasin ensikerran nykyisen aviomieheni. Ja tusina vuosia ollaan saman sukunimen kanssa tässä käkitty.
Vammani, nilkassa ja kädessä, ne jotka haittaavat, täyttävät kymmenen vuotta, enkä voi sanoa, että ovat parantuneet ratkaisevasti.
Blogi täyttää neljä, herranjestas, joko minä olen kiusannut kansaa niin kauan tällä höpötyksellä? Ja aion jatkaakin, olen erittäikin kyllääntynyt siihen arroganssiin, jota olen erinäisistäkin blogeista löytänyt. Ihan puistattaa, kuinka luulevat olevansa muiden yläpuolella ja bloggaavat varsinaisia idioottimaisuuksia tämän tuosta. Minä en luule. Minä tiedän.
Moottoripyöräilyn aloittamisesta tulee viisitoista vuotta. Auh. Ekan motskarin hankinnasta myös...!
Kennelnimen saannista tusina vuosia, vaikken mikään massahurmaaja sillä rintamalla olekaan. Ei ole rahaa! Koirankasvatus maksaa niin saatanasti, etkä koskaan saa rahoillesi minkään sortin katetta. Enkä ole mikään exhibitionisti, en tykkää olla framilla. Joskus on pakko.
Suomalaisen rautatieliikenteen alkamisestakin tulee sata vuotta. Silloin alkuun junat olivatkin aikataulussa.
Sekä se, että maailma loppuu ihan koht'sillään.

Taidan viettää tämän vuoden visusti kellarissa...
LUKEMAAN VAIVAUTUNEILLE OIKEIN RATTOISAA UUTTA VUOTTA 2012! Rääkkään teitä typerillä ja kuivilla kirjoituksillani ärsytyksen tuolle puolen tänäkin vuonna. En onnistunut kadottamaan hermosolujani viimekään vuonna juopottelemalla, niin tänä vuonna jätän juopottelun väliin, jotakuinkin kokonaan.

-Massu

Puhurin kourissa syntyy extremeruokaa.

2011-12-29T12:36:00.001+02:00

Tässä oleilimme vastaikään sähköittä muutaman tovin. Ei meillä mitään hätää ollut, kun takassa paloi iloinen tuli ja saunan kiuaskin oli valjastettu lämmöntuontantoon. Ovi auki, että hönki lämpöä muuallekin, kuin saunatilaan. Kynttilöitä ja määrättömiä määriä taskulamppuja. Pikku taskulamppu on kätevä kaulaan ripustettuna. Ja portaissa auttaa etenemistä kummasti. Vettä noudimme naapurista, jonne sitä vielä tuli ja vessanhuuhdontaveden haimme lammesta. Hellanlettasta ei ole vielä saatu asennettua, avioliiton kautta saatu lisäosa ei ole pitänyt kiirettä, kun on ollut näin lämmin talvi. Eli ei ole vielä apuneuvoa keittiössä keittämiselle.
Puolan armeijan pakkikeitin avitti kahveenkeitossa. Siitä vaan kuumaa vettä kaatelemaan suodattimen läpi, niin sai kuumaa kahveeta, jota en aamusella ollut huomannut keitellä.

Pöydälle aamulla jäänyt kinkku vähän ensin suretti, mutta äkkiä jääkaapista temmottu kiinankaali pelasti tilanteen. Trangia hellalle ja kinkkua sen pannussa käristelemään. Vaihdoin pannun tavalliseen ja jouduin tankkaamaan tenttusäiliötä pariin otteeseen, ennen kuin sain sopivan sihisevän pannun. Siihen vaan kinkunläskiä ja kinkkusuikkua tirisemään sulaneeseen itraan. Viiltelin joukkoon paprikan ja pari chiliä, niitä en säilyttele jääkaapissa. Rontin säilykeosastolta ratatouillepurkin ja sekoittelin senkin sinne, valutuksen jälkeen.

Ryöppäsin lopussa vedessä kiinankaalin paksummat osat. Kun kinkkusulppu alkoi olla suht kasaan keittynyttä, niin sulloin sekaan vielä valkosipulia ja inkivääriäkin. Ja odottelin, että kiinankaali pehmiää. Täytettä sitten vaan lusikoimaan kiinankaalinlehdelle, ja rullaatirullaati. Tikulla kiinni. Vaikka kääryleet periaatteessa olivat kypsiä ja valmiita nautittavaksi, niin silti olisi kiva saada vähän värillistä pintaakin. Voita valurautaan ja valurautaa hiillokselle. Kyllä oli muikeat tuoksut! Nautimme ne kohtuullisesti puokkiin, lisäosa höysti evästä nuudeleilla. Ne kun tulivat kätevästi liotettua kiinankaalin ryöppäysvedessä.

Jääkaappia ei auottu sen koommin. Mutta kuivatut ja säilötyt ruokatarpeet olivat tarpeeseen. Samoin säilyketölkit. Teimme kyllä toivioretken nakkikioskille, joka kyllä lopulta osoittautui täydehköksi Heseksi. Otin burgerisalaattia ja pari pussukkaa valkosipulisoosia. Kyllä sillä nälkä pakeni. Uneksin kyllä vanhasta kunnon lihiksestä puolikkaalla lenkillä ja kaikilla mausteilla sekä kananmunalla. Se oli joskus aikoinaan herkkujen aatelia. Nyt jos yrittäisi moista, voisi homma kaatua ihan siihen, että mahan tietää olevan todella kipeä monta herran tovia! Sorruin nimittäin vinyylikattomunkkiin, joksika tuttu nimittää berliininmunkkia. Ja tunnin päästä sen mähkimisestä ei ollut kohdallaan enää mikään, mutta oli se sen väärtikin. Samoin en ymmärrä sitä naukumista, että suklaa on kiellettyä. Ei perkele ole. Tummaa suklaata meilläkin on nyt kaappi pullollaan, kun joulusuklaat myytin pois. Valkattiin parhaat päältä. Maitosuklaatakin on. Ja konvehteja. Enkä ole niitä ihteltäni kieltänyt. Muttei kyllä tee mielikään pistellä niitä enempää kuin pari-kolme palasta kerrallaan. Enää ei mene koko rasiaa eikä puolta levyä kerralla.

Mitä tuohon sähköttömyyteen tulee, niin yritimme patteriradiosta kuunnella edes jotain viranomaistiedotteita, sillä kännykät kupsahtivat toimimattomiksi alle tunnin sähköjen katoamisesta. Ei toiminut kolmekee eikä känny, johtopuhelinta ei enää ole. Mistään ei tullut Fortumin tiedotetta eikä juutisissa kerrottu paljoakaan muuta, kuin että myrsky katkoi sähköt sadoilta tuhansilta. Plääh, sähköyhtiöt ja viranomaiset, plääh!! Epätietoisuus oli pahinta, että pitääkö tästä lähteä oikeasti evakoitumaan jonnekin vai jatkaa tätä myrskyn ratsastusta edelleen. Tulin siihen tulokseen, että ei hätää mitään! Lähin avoin ostoshelvettikin on kymmenen kilsan päässä, sapuskaa piisaa kyllä kaapeissakin ja jollaihan sitä on elettävä! Vettä tulee naapurin hanasta (kumma kyllä, kunnan vesi toimi) ja vessavesi on ihmismäisen kantomatkan päässä. Tosin tuppasi avoimesta saavista vähän loiskumaan saapasvarteen.

Illalla löhöilimme sohvalla ja lueskelimme otsalamppujen valossa. Patteriradio rätisi vieressä, JOS sieltä vaikka jotain tietoa saisi...takka loimotti kivasti lasiluukkunsa takaa, koirat ahtautuivat samaan sohvaan ja meillä oli lämmintä ja mukavaa. Edes yläkerran makuuhuone ei tuntunut kolealta, vaikka patterivedet eivät kiertäneetkään normaalisti. Hätäkeinona, jos pakkanen iskisi pahasti, ajattelimme päästää vedet pois patskuverkostosta, etteivät halkea putket eikä patterit.

Pilkettä kului kyllä vähän keskimääräistä enemmän, muttei se tahtia haitannut, kuin siten, että kipeät polvemme olivat kovilla rappusissa. Molemmilla kuin on tuota nivelrikon alkua. Asiasta, eli tästä sähkökatkosta keskustellessamme tulokseksi tuli, että ei tämä meitä haittaa. Olemme molemmat sen aikakauden kasvatteja, että peseytyminen onnistuu vadillisella vettä, mielellään lämmintä. Ruokaa pystyy soveltamaan mukavasti ilman ongelmia. Jos sitä vaan on saatavilla. Metsä tosin pullistelee erisorttisia sieniä...!
Nyt tuossa hyörii pikkuinen helikopteri linjoja tarkistelemassa. Taitaa ollakin tarkistettavaa aika tavalla. Mutta välipäiväruokiin kuuluu myös rosollihyytelö. Sen repsetti olisi tässä, kun olen niin monesti hokenut tätä hyytelöinnin autuutta:

Rosollia, ainakin litra. (ja just litran verran on Atrian rasiassa) Litra on noin 600g.
4-6 liivatelehteä liotettuna kylmässä vedessä
1,5 dl kasvislientä
Annoskipposia tai yksi iso kippo.

Soossi:
2 kanamunaa eli tiponkikkeliä
2 – 3 rkl sinappisillin kastiketta tai ripaus suolaa, 2 tl etikkaa, 1rkl sinappia
hyppysellinen rouhittua valko- tai mustapippuria, maustepippurikin käy!
1 tl sokeria (tai hippunen steviaa)
1 dl vaahtoutuvaa kermaa
(4 – 8 palaa sinappisilliä)

Tee ensin rosollitytinä. Jaa rosolli 4-6 annosmaljaan tai yhteen reilun 1 litran vetoiseen vuokaan eli kuppiin. Liota liivatteet runsaassa kylmässä vedessä. Jos teet yhden ison kumottavan hyytelön, käytä 6 liivatetta. Annosmaljatytinään riittää vähempikin eli 4 kipaletta.
Kuumenna 2 rkl kasvislientä höyryävän kuumaksi. Puserra liivatteet kevyesti kuivemmiksi ja sekoita höyryävän liemen joukkoon, älä anna liemen kiehua lisäämisen jälkeen. Lisää loppu liemi sekaan ja valuta se rosollin päälle. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään reiluksi 2 tunniksi.
Keitä munat koviksi ja erota niistä keltuaiset. Hienonna keltuaiset haarukalla pienessä kulhossa ja sekoita joukkoon sillin kastike, pippuri ja sokeri taikka suolaa, etikkaa sekä sinappia sillinliemen sijasta, pippurien ja sokerin kanssa. Silppua myös valkuaiset. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita keltuaisseokseen. Aseta iso nokare kastiketta jokaisen rosollihyytelön päälle. Heleppua. Koristele valkuaissilpulla koko komeus.
Jos käytät silliä: Silppua sillipalat pieneksi. Kääntele sillisilppu kastikkeen joukkoon.

RAUHAISAA

2011-12-25T12:20:00.000+02:00

...JOULUNJATKOAIKAA!
HERKULLISTA UUTTA VUOTTA 2012.
Aion olla riesananne ensi vuonnakin.

Joulun jälkeen on aika kehitellä kaikenlaisia herkkuja ylijääneistä joulueväistä.
Ensin tuunataan kinkulle smetanasoosi: Smetanaan tungetaan dijonsinappia joko rakeista, kokonaisia siemeniä sisältävää tai tavallista, puoli putkea piparjuurta. Soosi käy myös kalalle. Sekaan voi tipauttaa myös hitusen chiliä ja inkivääriä. Kyllä lähtee!

Huulipuikko ja Tuhotulvatalvi.

2011-12-20T23:48:00.000+02:00

Eräänlainen joulutarina. Vavistuksella häneen suhtautukaa, Nostramahadamus on puhunut. Hups.

No niin. Sitä se mun uneni tiesi. Kaupassa haahuillessamme lueskelimme lööppejä ja otsikoita noin huvin ja harrastuksen vuoksi. Silmille riekkui mm. piparkakuissa piileksivä myrkytysvaara ja tuhotulvat. Ei siinä auttanut kuin pyöritellä päätään ja purra huultansa, ettei olisi tirskahtanut raikuvaan nauruun. Paikallisessa äääsmarketissa kiemoivasta postijonosta olisi katseltu varmasti himpunverran kierohkosti. Kun hyväntuuliset joulunrakastajat ne siellä olivat ajoissa postipakettejaan postittelemassa...

Kotiinpalattuamme palauttelimme näitä kohu-uutisointeja mielellämme mieliimme. Erityisesti tuo piparkakkujuttu kutkutti. Ajatelkaapa, Evirasta on annettu varoitus, että piparkakkujen kanssa pitää olla varovainen, kun niissä on kanelia. Kanelissa puolestaan on kumariinia, ja kumariini on maksamyrkky. Jahans, paljonkos tuota kumariinia pitäisi maksan pilaamiseksi sitten pistellä huuleen? No, meikäläisen painoluokassa kokonaisen 10 milligramman verran PUHDASTA kumariinia saisi pistellä. Eli voisin varmaan huoleti napostella sellaisen kolmisen kiloa (noin 3kg) kanelia päiväkseltään. Ei tule siitä mitään. Paitsi voin kanssa. Tai korvataan se kaneli sitten jollakin muulla yhtä maistuvalla, vaikka liperillä. Tai vastaleikatulla ruoholla...

Mutta kyllä tässä täytyy kyröillä ja mielensä pahoittaa. Kun on karmea karppaaja, niin ei voi edes lohduttautua pipareilla ja sinihomejuustolla, pitää tyytyä pelkkään juustoon. Kun hetelmissä on tappavaa hedelmäsokeria, niin niitä ei siis kuoleman pelossa voi syödä. Voitahan tunnetusti kaikki karppaajat tykittävät suonet täyteen. Intomielisimmät sulattavat sianrasvatkin ja imevät sitä pillillä sisuksiinsa. Kaikki vähärasvaiset asiat on jo hylätty. Kottikärrytkin on kahteenkertaan rasvattu. Samoin kaikki nahkakengät. Ja huoli on pidetty siitä, että on käsilläkin oikeaa rasvaa. Oikeaa Rasvaa kun ei voita mikään. Paitsi se voi, joka on viety maasta itkevän kansan nenän edestä suureen tuntemattomaan. Norjalaiset ja ruotsalaisetkin ottavat osaa ~~suruun~~ taisteluun voista.

Ja koska karppaajia syytetään kaikesta, maailmanloppua myöten, niin nyt sitten kansaa lakoaa kuin heinää, pipareita kun ovat syöneet, niin myrkyttyvät pois. Ja siinä sitä sitten vähät henkiinjääneet miettivät, että mikä on krematoroinnin hiilijalanjälki, että tohtiiko noita edes polttaa. Vai säilötäänkö rasvaan. Ennen kuin päätöstä edes saadaan aikaiseksi, niin tulee iltapäivälööppilehtien ennustama lämpöaalto ja tuhotulva. Tulva vie mennessään äärettömiä määriä piparkakkumyrkkyihin kuolleita suomalaisia. Ruotsalaiset ja norjalaiset tanssahtelevat sensijaan piirileikkiä kuusten ympärillä ja laulavat Räven raskar över isen ja ryntäävät sankoin joukoin hamstraamaan voita Suomesta. Kanelin myrkyllisiin huuruihin kuolleet ajatuvat Itämereen ja saastuttavat sen perin juurin. Muutama moniste (lehdet on lakkautettu, kun työntekijät ovat kuolleet), twitter, facebook ja muu vaivoin toimiva media mainitsee, että lihansyöjät ovat saastuttaneet Itämeren ajelehtimalla sinne märkänemään. Kanelihaju ei irtoa kalasta edes keittämällä. Silakat jäävät minkeiltäkin hajun vuoksi syömättä ja Itämeren nimi muutetaan Kanelimereksi, Kanelsjön.

Lämpöaalto korventaa kanelihajuista vettä ja sulattaa loput Suomen kamaralla märkänevät piparkakkujen ahmijat. Näkyä ei voi sanoin kuvata. Eikä valokuvauskoneinkaan. Vanhoja kameroita ei enää ole juuri missään, digikamerat eivät toimi. ~~Vähä-älymystö~~ Vähäinen älymystö päättää, että loput kanelikuolleet ja pipariin tukehtuneet, jotka alimmaisista kerroksista paljastuvat, on sotkettava suohon. Näin päästään näppärästi eroon sekä hiilijalanjäljestä että kuolleista sieluista.

Jostain kuitenkin kömpii esiin Eviran hautausmaista vastaava viranomainen ja tivaa lupalappua, proopuskaa, leimoja ja kiiltokuvia sekä korkeimman johdatusta suohon säilöttävien ruumiiden siirtämisestä maaperän päältä sen sisälle. Että onko luvat kunnossa? Kyselijälle näytetään sekä ovea, anniskelulupaa, Aurinko, Kuu ja seitsemän tähteä, omavalvontakaavaketta, keskisormea ja kansainvälisiä käsimerkkejä, punainen korttikin taitaa heilahtaa sekä suuri joukko taivaallista sotaväkeä ilmestyy kuin taikaiskusta paikalle. Paljastuu kuitenkin paikalliseksi VPK:ksi joka miehissä etsii tietä oikeaan osoitteeseen. Veparilaisille näytetään pitkää nenää. Paikallispoliisikin korkeimmassa omavaltasuudessaan saapuu ihmettelemään tilannetta ja toteaa, ettei täällä ole mitään nähtävää, hajuhaittoja ennemminkin. Ja vuosituhansien päästä suosta uhoava kanelinkäry johdattaa paikalle kyseisten henkilöitymien kaukaiset mutanttisukulaiset, joilla on suodatuskyvyltään verraton maksa. Suosta kaivellaan kanelille haiskahtavaa uhriväkeä sadoittain. Jälkipolvet arvelevat munuaisissaan, että tälläiselle joukkosurmalle ei voi olla muuta selitystä, kuin karppaajien hyökkäys.

Sillä kansantarinat kertovat ja niitä onkin tallennettu joidenkin tuhansien vuosien ajan muistipillereihin. Niissä puhutaan kansan kahtia jakaneesta uskonnosta, jossa uhriaterioita nautittiin erilaisten tiettyjen koostumusten mukaan. Kanelimeren rantoja kansoittaneet muinaiset kansat kuulemma keskitalvella kokoontuivat mässäilemään erilaisilla ruhonosilla, joita paistettiin pitkään erilaisissa kypsennysvälineissä. Sähkönkulutuspiikki näkyi Kuuhun asti, kun voimalinjat hohkasivat kelmeää valoa sähkön virratessa virtanaan lukemattomille sähköuuneille virtaansa antamaan. Jopa lampaiden ja siipikarjan koipia kerrotaan syödyn. Ja myöskin runsaasti kanelia puurossa, piparkakuissa, joululeivonnaisissa ja niinhän se koitui esi-isäin ja -äitein sekä -lasten kohtoloiksi. Se kaneli, jonka tuoksu leijailee edelleen pohjoisen pallonpuoliskan yllä ja vesistöissä.
Henkiin jäivät ne, jotka ymmärsivät, että kaikesta ei ny tartte niin kovaa puhuu ja syörään kotona ennen ku lähetään, ettei tartte sitten kylässä syörä, luuleevat viellä että ollaan ahneita. Ja Martti ei ota kahta kuppia enempää kahveeta. Silloin muinaisina aikoina kiisteltiin myös nautaeläinten maidosta eristetystä rasvasta, että voiko sitä syödä vai pitääkö se viedä naapurikansoille. Vientitukien toivossa maidonkäsittelylaitosten ylin johto sorvasi suuria sopimuksia voin viennistä ulkomaille, omille kansalaisille syötettäisiin pajunköyttä eläinrasvojen haitallisuudesta, että saataisiin kaikki mahdollinen irti voiviennin iloista oman kukkaron pohjalle. Eli leveään elämään ja ökytaloihin.

Voi kauhistus. Ja voi voi, kun on voita, muttei ole leipää! Särvintä vaan ja sen päälle voita. Täynee lopetella teidän kiusaamisenne tältä illalta. Kello on jo myöhä. Aikaisin aamulla alkaa tapahtua täälläkin kummia. On meinaan pestävä uunin sisukset. Että saa kinkun uuniin, kenkälusikalla. Potka piti taas irrottaa, kun muuten ei tuo puujalka mahdu uuniin. Eiköhän tässä kaksi vanhaa karppijätkää istu tummetessa illan. Ja nauti kinkunpaistoruokaa. Että jaksaa manata kinkulle rapeaa kamaraa. Laulamme reippaita rekilauluja ja raakumme joululauluja. No EI. Jouluaattona saatamme kaivaa kyllä joululevyt esiin ja laittaa poppikoneet roikamaan. Suvussa on sen verran musiikkimiehiä, molemmilla, että heillä on ollut hyppysensä pelissä suomalaisessa joululaulusielunmaisemassa ja kuorolauluissa samoin. Että ihan senkin vuoksi. Sitä ennen odottelen ensimmäisiä uutisia: "Piparkakkutaloa rakentanut perheellinen kuoli! Lue nyt Iltalööpisestä!"

Joulukuun toinen maanantai.

2011-12-12T11:34:00.000+02:00

Juu. Ja jos edellisen ilotulitukseni savuavia raunioita sammuttelisi postaamalla mitäänsanomattoman blogautuksen kaikkien kahden lukijani kiusaksi.

Kaamosmasikseni petraa kuin sika juoksuaan. Ei ole hääviä tämä tämmöinen. Etsiskelen blogistanian uumenista haasteita. Että pysyisi hereillä jouluun asti. Tosin rahatilannekin asettaa pieniä haasteita. Muttei se ole ennenkään haitannut. Kahden ihmisen joulupöytä on helppo laatia sen mukaan, että siihen ei todellakaan tarvita ihan koko kategoriaa jouluevästä. Rajaamme hiukan syömisiämme. Eli saatanallinen kinkku, sellainen, että hyvä kun uuniin sopii. Jos ei, niin irroitetaan potka. Ja lootat eivät itseveivattuina paljoa kustanna. Sähkö on valmistusainesta varmaan hintavin. Ja herran mielestä ainoastaan lanttuloota on pakollinen. Siispä näin. Minun mielestäni pakollista on lipeäkala, kunnon valkosoossi, hienostelijat puhuvat bechamelkastikkeesta ja rosolli, joten ne tulevat siihen lisäksi. Ja jos kakara tykkää, niin teen niille sitten annoksen joululootia kyllä. Ruoanlaitto kun on luovaa työtä ja pitää hereillä. Silli! Silliä olla pitää myös, että saan suolattua kudokset kunnolla. Sillä eihän se tapa, mitä joulun ja uudenvuoden välissä syö. Vaan se uudenvuoden ja joulun välinen aika..!

Oli taas pari krossia hyviäkin ideoita. En vaan tiedä, mihin ne katosivat. Johonkin ihan tähän lähelle. Ehkä en saa nyt mitään järjellistä aikaan siksikään, että olen tapasin lääkärin numero 15 tämän sairauden toteamisen jälkeen. Nyt en puhu sokeritaudistani. Minulle on tästä rumbasta ollut kyllä selkeästi enemmän haittaa, kuin hyötyä. Onnekseni löytyi viimein kunnollinen terapeutti sentään. En ymmärrä sitä, miten tapaamani hoiturit ovat käsittäneet ratkaisukeskeisyyden. Osa on nähtävästi sitä mieltä, että keinolla millä hyvänsä on ratkaisu löydettävä hänen pakistaan. Minulla on kyllä vaikea auktoriteettivamma ja kyseenalaistan hanakasti asiat, jotka eivät tunnu itsestäni oikeilta. Eikä minulle piisaa vastaukseksi se, että niin se ihmisen pää vaan toimii. Sen takana täytyy olla parempi vastaus. Ja ihmeiden ihme, niitä on jopa löydettykin. Ja jos ei muu auta, niin terapisti ottaa erivärisiä kyniä ja piirtää. Menee varmasti jakokeskukseen, kun olen visuaalinen immeinen. Joka suunnasta.

Tämä hoidon hajanaisuus on kiusannut minua jo hulluuden partaalle, ehkä jopa siitä yli. Ja kun pöydän takana istuu itseäsi 30 vuotta nuorempi henkilö, joka kokemuksen syvällä rintaäänellä vannoo lääkkeiden voimaan ja niiden tuomaan autuuteen, en jaksa kuin hymähdellä ja hymyillä vinosti. "Keskustelee adekvaatisti", juu kyllä vain keskustelee, varmaan kohta advokaattien välityksellä. Kun mitään muuta en inhoa niin paljon, kuin ihmisten niputtamista ulkoisten ominaisuuksien tai omituisuuksiensa vuoksi johonkin tiettyyn porukkaan. Lihavat, keski-ikäiset ja naiset. Enkä mielestäni ole mitenkään kouluttamatonkaan, vaan ihan keskiasteen tutkinnon suorittanut. Enkä laiskuuttani sairasta vaan ihan kyllä syystä jos toisestakin. Varsinkin siitä toisesta. Koska olen kaikkia noita kolmea mainittua: lihava, keski-ikäinen ja nainen, minun täytyy useimpien lääkärien mielestä olla vielä äärimmäisen vinksahtanutkin. Automaattisesti, oletusarvona tulee vielä tuohon lisäksi sepelvaltimotauti ja paljon muuta jännittävää. HAH! Eivät onnistuneet kesällä löytämään. Riski! Riski! oli kuitenkin joka toisessa lauseessa. Ookoo, minä olen riski, riskit ihmiset ovat ennen olleet arvostettu luonnonvara. Pohojammaalla viisaus on asunut vanhoos akoos...

Ja se, että minulla on vähän erilainen käsitys työn autuaaksitekevästä voimasta kuin sosiaalitantalla, niin sekään ei tee minusta millään tavoin huonompaa. Eikä se, että uskallan olla ammattilaisten kanssa eri mieltä hoitotavoistani. Minä kuitenkin lienen oman kroppani paras asiantuntija. Eikä se diagnoosinumeroita lääkärintodistuksiin vääntelevä tohtori. Tosin nyt lataan kyllä aika paljon tämän tohtorin niskaan, jonka tapasin. Se on taas kuin kylmään veteen kahlaisi jäät kolisten. Näitä juttuja naputellessani annan varmasti vaikutelman aivan toisenlaisesta henkilöstä, kuin hallinnoiva entiteettini onkaan.

Tosin, kun menin tohtorilaan, niin ovipielessä puhelimeni jyrähti soittamaan Thunderstruckia. Siellä vaani sisätautitohtori, joka nitisi laboratoriokokeistani, jotka olivatkin vissiin yllätyksellisesti "puhtaat". En vieläkään tiedä tämän salaperäisen sisikuntaterr...tohtorinnan nimeä. "Täällä puhuu hzonjkramoandadsaxxzztlharön endokrinologian poliklinikalta, minulla olisi nyt niitä laboratorioarvoja, ja niissä ei ole mitään hälyttävää.." Ja samaan hengenvetoon taas kolesterolit framille. Bang vaan. Että ovat korkeat! Jeesus ja elämän kevät!! Onneksi pyysin tohtoria lähettämään kokeiden tulokset minullekin. Enkä syö statiineja. Enkä Benecolia. Benecolilla korkeintaan rasvaa kottikärryn kitisevän pyörän, muttei sitä voi voin asemesta käyttää missään. En missään. Kottikärryjäkin tulee sääli, kun tuota muovinkaltaista paskaa edes ajattelee vaseliinin tilalle sipaisevansa. Ei hyvä.

Tässä viimeaikaisten uutisointien viidakkeessa alkaa tulla kystä kyllin koko hiilihydraattien vähennykselle. Olen jo suunnitellut inhottavia ja sarkastisia vastauksia uteliaille. Olen allerginen on hyvä veto. Ja minä alan nyt allergiseksi sekä viljoille että uutisoinnille. Tämä on vähän samankaltaista paskanjauhantaa, kuin takavuosina kaadettiin motoristien niskaan. Kultaisen 90-luvun loppupuolella kun tungettiin panssarivaunu-uutisointia joka paikkaan. Moottoripyöräilijät leimattiin perinjuurin pahoiksi ja kansalaisluottamuksen ulkopuolella roikkuviksi desperadoiksi, jotka myyvät huumeita ja huoria. Silloin vimmastuin jossain vaiheessa niin helvetisti, että väsäsin useampaan lehteen melko asiallisen yleisönosastokirjoituksen. Joka aika monessa lehdessä sitten julkaistiinkin. Mistä olin tyytyväinen. Eihän se mitään auttanut, koska lehtiä saatiin myytyä kuin siimaa niillä paskauutisilla, joissa otsikossa mainittiin moottoripyörä ja jengi. Vaikka useimmilla ns. liivijengeillä ei ollut mitään tekemistä moottoripyörien kanssa ja taas useilla liivit yllään ajelevilla motoristeilla ei ollut mitään tekemistä näiden rikollisryhmien kanssa.

Tilanne on nyt vähän sama tämän karppausuutisoinnin kanssa. Sitä saa näämmäs veivattua otsikon vaikka kiven silmästä, että karppaaja vaarantaa Suomen leipomotalouden tai karppaajat kaatavat viljantuotannon. Haistakaa kuulkaa ny...! Taidan mennä tonkimaan jääkaapista jotain herkkua. Tässä joulua odotellessa on jo ensimmäinen pikkukinkku maisteltu ja syötetty koirille. Menin ostamaan sellaisen tarjouskinkunkappaleen. Täysin virheellinen ostos. En tiedä onko suuni makumaailma muuttunut, mutta tuo oli aivan hirvittävä esitys. Se oli jostain helvetin jämäpaloista rakennettu, niljakas ja maultaan muistutti vanhaa karjua. (Juu, minä tiedän, miltä maistuu vanha karju, se on aika hirveätä) Lisäksi en huomannut tarkastella lisäaineriviä paketin tarrassa. Ja kun tarkastelin, totesin, että on aika kyseenalaista antaa sitä edes koiralle. En hukkaan heittänyt, vaan tarjoilin sen ketulle.

On vähän tylsää. Eikö kukaan nyt edes laittaisi minulle jotain kivaa haastetta?

Carb hyökkää!! Carbilaiset ovat täällä!!

2011-11-30T08:39:00.000+02:00

Carbilaiset ulkoavaruudesta ovat hyökänneet Maahan. Carbilaisten hyöky on vallannut jo Amerikan Yhdysvallat ja leviää nyt sekä itään että länteen. Hyökyaallon mukana leviää vaarallinen hiilarivirus, joka tekee allergiseksi hiilihydraateille. Hiilihydraatit vähenevät omituisesti ruoasta, jota jää syömättä länsimaissa miljoonia tonneja. Sen lisäksi, että sitä jää syömättä, niin syömätöntä ruokaa voisi toimittaa kolmansiin maihin syötäväksi. Kolmansista maista on jo kiitettävästi muutettu syömään muualle. Mutta hätä on suuri. Carbilaisten on havaittu häiritsevän kansainvälistä kauppaakin jo niin, etteivät kansainväliset kehitysyhteistyöyritykset eivätkä muut toimijat pysty tekemään mitään niiden edessä! Eivät eritoten uusia valmiseineksiä tai tyhjää sisältäviä tuotteita, joista hyötyvät suursijoittajat.

Carbilaiset ovat saastuttaneet Pohjoismaista Norjan, Ruotsin ja Suomen, Tanska sinnittelee rasvaveron kanssa tasapäisesti carbilaisia vastaan. Carbilaiset ovat laittaneet ruokakolmion jo päälaelleen, etten sanoisi, kärjelleen. Ja kärjellään seisovan kolmion takaa tulevien pitää varoa aina muuta liikennettä. Tässä tapauksessa viljarekkojen valtavirran alle jäämistä. Kansaivälinen carbien torjunta-armeija tekee töitä hiki hatussa, muttei tähän mennessä ole onnistunut tekemään läpimurtoa carbilaisten syviin riveihin. Carbiaiset ovat varsin vaikeasti tunnistettavissa, sillä ulkonäöltään he muistuttavat erehdyttävästi normaalia ihmistä. Carbilaiset erottaa normaalista kansalaisesta se, että carbilainen ei syö samalla tavoin kuin normaalit ihmiset. Carbilaiset eivät voi sietää hiilihydraatteja, ja ne alkavatkin korista ja piereskellä niitä saatuaan.

Carbilaisten ja tavallisten ihmisten ero näkyy myös ihossa. Kun normaalisti ihminen, varsinkin talvisaikaan, tahkoaa nahkaansa loppumattomia määriä kosteuttavia voiteita ja muuta tahnaa, niin carbilainen päin vastoin pyyhkii rasvaa ihostaan pois. Myös kasvot ovat oudon rypyttömät normaaliin harmaakasvoiseen Maan ihmiseen verrattuna. Suorastaan ihailtavan terveen väriset. Carbilaiset ovat salakavalasti soluttautuneet eri maiden valistajien joukkoihin. On lääkäreitä, ravintoasiantuntijoita, lihantuottajia ja mikä pahinta, valveutuneita kansalaisia, jotka ovat joutuneet carbien saastuttamiksi ja muuttuneet carbeiksi. Carbilaisten leviäminen jatkuu ja määrä lisääntyy päivä päivältä!

Lapsia pelastetaan huostaanottamalla ja kouluruokaloiden tarjontaan lisätään entistä runsaammalla kädellä halpoja hiilihydraatteja, että saataisiin edes osa kansasta pelastettua kansainväliselle lääketeollisuudelle. Carbit vastustavat kaikkea tätä ja carbeiksi oletettujen vanhempien lapset yritetäänkin saada turvaan, ennen kuin hemoglobiinin määrä lasten kolesterolissa laskee vaarallisen alas. Sillä carbien ruokavaliohan on suorastaan tappavan rasvainen. Jos rasvaan ei kuole muuten, niin rasvaisesta ihosta lattiapinnoille valuvaan rasvaan vähintään liukastuu, ja sillä on vakavat seuraukset. Voi satuttaa itsensä vakavasti ja sitähän eivät taas vakuutusyhtiöt sulata. Kaatuminen pitää osoittaa tapaturmaksi, joka ei johdu omasta huolimattomuudesta. Ja näissä tapauksissa se on erittäin vaikeaa.

TurhienHenkilöidenLaitostamislaitos on puuttunut asiaan nyt kovalla kädellä ja pyytää kaikkien valveutuneiden kansalaisten apua ja seuraa. Ja jos muita aikakauslehtiä löytyy, niin niitäkin mielellään otetaan keräykseen. Kun kansalaisten moraali ja varsinkin ruokatottumukset ovat menossa pahan carbtartunnan vuoksi retuperälle, eikä esimerkiksi maataloutta ole pystytty Suomesta ulkoistamaan muualle maailmaan, niin nyt viimeistään on aika tehdä parannus!

Tehkää parannus ja tulkaa notkuviin leipäpöytiin! Suomalainen ei voi jättää leipäpöytää pulaan, sillä suomalaisen perusruoka on jo vuosituhansia ollut ruis ja pottu, yhdessä ja erikseen, särvintä unohtamatta. *Niisk!* Sitä päivää muistellessa, kun isoisä kyynelsilmin avasi viimeisen silakkanelikon, otti voita naskalilla, mursi kuivan ruisleivän. *gakh* Sitä päivää on vaikea unohtaa, silloin oltiin terveitä ja punaposkisia, läskiä syötiin suoraan porsaasta, jossa sitä oli vaikka muille jakaa ja lopusta valettiin talikynttilöitä. Ennen oli kaikki paremmin, oli viljavat pellot, lypsylehmät lehmisavujen seassa pellon laidassa, ja saatanan Heluna taas kaurahalmeessa! Oli muikkua järvet täynnään, niin ettei airoa väliin saanut, oli pontikat ja paloviinat, oli humalaiset rovastit ja koppavat ruustinnat. Oli hattu kourassa kerjäävät huutolaiset, mutta suomalainen, suomalainen vaan porskutti! Suomalaista ei pysäyttänyt edes kymmenen ryssää saati Siperian talvi! Kyllä suomalainen pärjäsi! Mutta sitten sortui Suomen kansa syömään särvintä ja leipää! Unhoittui esi-isäin opit, että tee työtä ruokasi eteen! Maattiin vaan ja kattoon syleksittiin. Eikä tehty kunniallista työtä! Ihan on oikein koko jästipääkansalle, että saavat kansantauteja, tukkeutuvat suonet, verenpaineet nousevat tuhanteen, sydänhalpauksia sattuu yhtenä köytenä, aivoverisuonet paukkuvat kuin popcornit ikään ja tämän kaiken keskelle hyökkäävät carbitkin vielä!

Suomea ei pelasta enää mikään, ei edes Kiekkoleijonien mestaruus, ei joukkuemäenlaskun yhteishyppyjen voitto, ei kaksoissalkov, ei rokkenrol, eikä presidentti. Kaikki on mennyttä, menetetty. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksella vedetään lippua puolitankoon, ihokkaita revitään ja tuhkaa ripotellaan päälle, myönnetään hiljaisella äänellä, että carbien hyökkäys on sekoittanut uudet tuulet. Carbit, nuo ulkoavaruudesta Maahan soluttautuneet epäsikiöt, carbit juhlivat salakavalasti kasviksien, pihvien, savukalan ja kananmunien tahtiin, voissa paistaen, pähkinöitä natustellen ja salaatteja laatien. Majoneesilla vielä salaattinsa höystävät. Itse ovat senkin tehneet, eivätkä kaupanhyllystä hakeneet. Pihvin päälle maustevoinappeja heitellään ja tummaa suklaata imeksitään ahnaasti maiskutellen. Lähiruokaakin parkuvat, mokomat! Raakamaitoa! Luomumunia! Mitä vielä!? Eikö kelpaa jättisikalan tuotteet, mitä?! Että kesäpossua kasvattamaan, muka, hah, anna mun nauraa!! Miten rietasta, irstasta suorastaan! Voi meitä! Voi aikoja! Voi tapoja! Eikö ole enää mitään, jolla pelastumme salakavalalta carbtartunnalta?! Eikö mitään??

Lopussa oli ituhippi, kuikka ja Jussi. Jussi harppoi pitkin pakettipeltojen pusikoita ja GPS kourassaan mittaroi tulevia peltoaloja. Tähän naurista, tuohon kaalit, sinne laitaan sipulilaatuja useampi, tuonne kauemma vaikkapa tomaattihuoneita kesäksi ja ehken kurkkuja, kurpitsat navetantakusesta tyhjennettyyn sontakompostiin, kyllä tästä hyvä tulee, lannoitteeksi sitä ihteensä, ihan kompostoituna. Kananlantaa saa, kun laitetaan kanala tuonne, siihen vahvasti aitaa, ettei pääse kettu...tuonne tuvan taa vaikkapa lampola, navettaan mahtuu vuohiakin ja kyyttöjä! Kyyttöjä olla pitää, sillä niiden maidosta saa oivallisen juuston. Miksei myös Polle, voisi ihan lasten iloksi. Tai miksei kiparireissut heitteleisi heinähäkin kanssa kylälle, kyllä sitä liikennettä tielle mahtuu.
Ituhippi istuksee hiljaa järven rannassa. Heittelee käpyjä veteen ja katselee, kuinka vesi hiljalleen kuljettelee niitä minne tahtoo. Jossakin huutelee surumielisesti kuikka. Lapsuuden kesät änkevät ituhipin mieleen. Kyyneltä silmäkulmaan pukkaa. Ituhippi nousee ylös, karistelee männynneulaset housunpersauksesta, nykäisee repun selkäänsä ja lähtee tavoittamaan Jussia. Jos sitä vaikka syytingille, pojan taloon, ja voisihan sitä jotain pientä kitkentää vaikka sitten kesemmällä tehdä kurkkupenkissä.

Niin laskee aurinko carbilaisten hyökkäyksen jälkeiseen maailman taivaanrannan taa, maassa on rauha ja ihmisillä lähiruokaa ja hyvä mieli.
(HAHAA!! EIKÄ KERTAAKAAN OLE TÄSSÄ MAINITTU PEKKA PUSKAA EIKÄ KARPPAAMISTA, PAITSI NYT! HAHAA!!!)

JUURESHAASTE osa nauris, nauris naamaan nakkaa!

2011-11-28T12:08:00.000+02:00

Kun tässä on tullut elämän varrella keräiltyjä repsettejä muutaman pienen keittokirjan verran, niin ammensin niiden uumenista intialaisittain väsättyä evästä. Nauris on uskomattoman monipuolinen juures. Maultaan juuri sopivan mieto, ja suomalaisen ruokakulttuurin unohdettu sankari. Helpommin ja nopeammin satoa tuottava peruna pyyhkäisi nauriin suomalaisten ruokamaailmankartalta melko nopeassa tahdissa. Voisin väittää, että melkein kaikkia ruokia, joissa käytetään perunaa, voidaan valmistaa myös nauriista. Ja aika paljon olisin valmis korvaamaankin. Maukkaampi nauris on kuin peruna!

Mutta asiaan, virkkasin curryä ja muuta herkkua. Helppoja ja nopeita. Syntyy tumpelommaltakin ruokamatkailijalta!

MASALA PORIYAL eli mausteiset nauriit neljälle, valmista alle puolen tunnin!

½kg nauriita kuorittuna ja kuutioituna reiluiksi kuutioiksi
2 isoa sipulia pilkottuna
2 tomaattia pilkkeinä
1 tl valkosipulimurskaa
1 tl inkivääritahnaa
2 vihreää chiliä silputtuna
1 tl tummaa sokeria
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterijauhetta
½ tl kurkumajauhetta
4,5 dl vettä
2 rkl voita
suolaa
tuoretta korianterisilppua koristeeksi.

Kuumenna voi paksupohjaisessa paistokasarissa, lisää chili, inkivääri ja valkosipuli. Anna paistua hetki. Lisää sekaan sipulihake, ja ruskista sipulit vaaleanruskeiksi. Lisää pilkotut tomaatit, suola, kurkuma, juustokumina ja korianterijauhe ja anna kuumentua, niin että rasva erottuu pannun reunoille. Lisää pilkotut nauriit ja sekoita ne jo pannulla oleviin aineisiin. Lisää vesi ja anna kiehua, kunnes vesi on haihtunut ainakin osittain ja nauriit ovat kypsiä. Lisää sokeri ja survo nauriita vähäsen lusikalla tai kauhalla. Anna lopunkin veden haihtua nauriista. Tarjoile suoraan pannulta, koristeltuna korianterilla.

NaurisCurry

5 rkl öljyä
1 hyppysellinen fenkolinsiemeniä (fennel seeds, saa etnisistä kaupoista)
1 kg kuorittuja, siivutettuja nauriita (noin 2cm paksuja siivuja)
2 tl suolaa
½ tl kurkumajauhetta
1 reilu tl juustokuminaa jauhettuna
2,5 dl vettä
1/4 tl murskattua chiliä, joko kuivattua tai tuoretta
2½ rkl tuoretta korianterisilppua

Kuumenna öljy laakealla pannulla, iso paistinpannu on oivallinen, jossa on tiivis kansi. Ripottele fenkolinsiemenet kuumaan öljyyn, kansi päälle ja anna paukkua. Lisää hetimiten viipaloidut nauriit ja kääntele kuumalla pannulla pari - kolme minuuttia. Lisää suola ja muut mausteet sekoita hyvin. Tyrkkää kansi päälle, pienennä lämpöä ja anna hautua 10min. Jos pannulla on ylimääräistä öljyä lillumassa, valuta pois häiritsemästä. Lisää vesi ja kiehauta koko komeus uudelleen. Ota pois levyltä ja koristele kivasti chilillä ja korianterilla. Heleppoa kuin heinän teko! Tarjoile riisin ja leivän kera.

NaurisCurry otto 2

½kg nauriita pilkottuina (uusia nauriita ei tarvitse edes kuoria)
2 viipaloitua, keskikokoista sipulia
1 dl maustamatonta jogurttia
3 tl manteleita, kuorittuja jos makuaisti niin vaatii
3 tl kookoshiutaleita
3 tl unikonsiemeniä
3 tl seesaminsiemeniä
3 tl korianterinsiemeniä
1½ tl chilijauhetta
1 tl valkosipulimurskaa
1 tl inkivääritahnaa

Paista siemeniä, kookosta ja manteleita kuivassa, kuumassa paistinpannussa hetki. Poksahtelevat kivasti. Jauha siemenet joko morttelissa tai maustemyllyssä tahnaksi. Lisää jogurttiin ja laita seos lepäämään. Kuumenna öljy ja paista siinä sipuliviipaleet vaaleanruskeiksi. Ota sipulit sivuun pannulta ja paista naurispilke(-kuutiot) myös vaaleanruskeiksi. Lisää jogurttiseos ja anna paistua n. 5 minuuttia. Lisää vesi ja anna hautua, kunnes nauriit ovat pehmeitä ja jogurtista on muodostunut kiva, paksu kastike. Maista ja lisää suolaa, jos on tarvetta. Tykö voi laittaa leipää.

Ja kas, naurisshotti!
Hurauta mehulingolla pari-kolme naurista, pari vihreää chiliä ja yksi tomaatti sekä yksi sellerinvarsi mehjuksi. Lisää jäämurskaa ja jos tykkäät, niin votkaa. Huljauttele shottilasista iäntä kohen.

Nauris on melko unohdettu kasvi, jonka käytön ainakin minä haluaisin yleistyvän. Sitä on helppo viljellä vaikka parvekelaatikossa. Harvennuskin menee kivasti, kun pistelee pienimmät alut huuhdottuina lautaselle, lehdet ovat oivallista salaattia. Tästäpä tulikin mieleeni, että jääkaapissa on vielä tähteellä naurista, lanttua ja porkkanaa. Taidan laatia niistä pienen, maittavan aterian omaksi ilokseni, vaikkapa ihan semmoisen raa'an. Kun tässä ei nyt oikein jaksa ruveta ryhtymään mihinkään paistopoliittiseen hommeliin. Laiskuus on hyvä lahja, kun sen oikein oivaltaa. Herkullisia hetkiä nauriin keralla.

Seinillekiipeilyn juhlaviikot

2011-11-23T06:54:00.000+02:00

Tässä on taas aikaa kulunut, samoin housunpersietä että sukkasiineja. Eipä ole vuosiin ollut tälläistä marrasvitutusta kuin tänävuonna. Johtunee sitten mistä hyvänsä, mutta tämä peli ei vetele kovin pitkään. Edes ruokasessiot eivät ole piristäneet muotoani saati mieltä. Vaikka olen ottanut osaa kaikensaatanan haasteiisiin ja muihin kisailuihin, niin ei. Ei vaan tunnu järkevältä tämä. Ehkä poden totista vauvakuumetta. Ähä! Älkääpä nyt riemastuko, kyse ei ole kaksijalkaisen sinappikoneen maailmaansaattamisesta, kun tässä iässä kuivaharjoittelu on jo paaaljon mukavampaa, kuin totiset toimet siemenen idättämiseksi. Juu sii. Kyllä kyse on nelijalkaisesta, suuresta ja karvaisesta ja mikä ettei, myös vahtivasta koirasta. Alkavat herrat vanhat herrat olla vanhoja. Mutta tuo on minun henkilökohtainen ongelmani, eikä kuulu muille. Noh, ehkä kuitenkin avioliiton kautta saadulle lisäosalleni. Toisaalta, se on kyllä hänen syytään, koko juttu!

Mitä eväiden kanssa sähläämiseen tulee, niin kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja. Nyt ovat olleet käsittelyssä punajuuri, lanttu ja palsternakka. Porkkanan, mustajuuren, värikkäämpien punajuurten eli raita- ja keltajuuren sekä eksoottisempien juuresten haastelua odotellessa. Tosin nauris on vissiin niputettu jo lantun kanssa samaan kasaan, vaikka maku on molemmissa varsin erisorttinen. Pieniä naurisnappuloita tulee kesällä käärittyä folioon ja grillattua. Voin kanssa kivaa pientä pureskeltavaa. Tietysti pahasti hiilihydraatteja peljästyneet karttelevat myös juureksia, kun niissä on enempi hiilareita kuin maanpäällisissä. Epäilen silti. Asian voi aina jostakin tarkistella, viime kädessä Finelistä. Siellä ne kaikki tiedot on.

Tänään, kun olen suuren osan päivästä liikkeessä, ajattelin tehdä majoneesivahvisteisia tomaatteja. Tomaatti on eräs niistä vihanneksista, joilla saan vatsan toimimaan kiitettävällä nopeudella. Ei mene ripaskaksi, muttei paljon puutukaan. Jostakin syystä. Noh, vaikka siis tomaatti onkin varsin vetelä vihannekseksi, niin ajattelin kuitenkin tehdä pilkettä kasasta ko. tavaraa, samoin yhdestä tuoreesta kurkunpätkästä sekä suola- eikun hapankurkuista. Yksi sellainen sekaan. Ja rutkasti majoneesia. Smetanakin käy oikein mainiosti. Sekoitetaan, ei ravisteta. Silputaan hiukkasen sipulia tai ruohosipulia mausteeksi, rohkeat silppuavat myös valkosipulia. Maustetaan tervehdyttävillä yrteillä, kuten salvialla ja timjamilla. Sekoitetaan uudelleen. Syödään hyvällä halulla!

Voista on voivoteltu jälleen. Missä ovat voivuoret silloin, kun niitä tarvitaan? Olisin kovin ilahtunut, jos voita ei roudattaisi rekkakuormittain naapuriin, vaan saisimme täällä nauttia maitorasvan ihanuudesta. Ettei tarvitse sitä alkaa ihan itse värkkäämään. Toiset käyttävät hapatteen creme fraichea tai piimää. Minä käytän smetanaa. Eli purkki smetanaa sekoitetaan litraan-kahteen kuohukermaa. Annetaan seistä ensin muutama tunti happanemassa keittiön työpöydällä, säilytetään yön yli viileässä, tai muutama tuntikin riittää viilentämään seoksen. Ota hetkeksi pöydälle asettumaan. Muista ropsauttaa suolaa sekaan. Otetaan normaali lankavatkain ja vatkataan, kunnes menee "raejuustoksi". Sen jälkeen vatkaamista jatketaan puukauhalla, jos tarvis vaatii, tai siltä tuntuu. Nostellaan siivilään, johon on laitettu harsokangas, annetaan heran eli kirnupiimän valua pois. Otetaan hera eli kirnupiimä talteen, siitä saa oivallista juurta moneenkin asiaan! Sen voi myös hulauttaa huuleensa ihan sinällään. Huuhdellaan voirakeita, että saadaan loppukin piimästä pois. Otetaan puukauha uudelleen kauniiseen käteen, ja vaivataan suolatut voirakeet paketiksi, eli voiksi. Niin kauan, että kaikki vesi erottuu pois. Muotoillaan mielen mukaiseksi köntiksi. Laitetaan jääkaappiin säilymään, noh, niin kauaksi, kuin siitä piisaa! HUOM. Tässä voi käyttää myös hapatettua kermaa, eli sitä purkkiin juuttuvaa, ylipäiväistä töhnää, mitä pakkaa jäämään pileitten jälkeen jääkaapin perille.

Olen kurkkuani myöten täynnä sanaa "Karppaus". Alan ilmoittaa, että olen kalalle niin allerginen, etten voi olla karppaaja. Menee yöunet. Mutta jos joku kysyy, niin tiedoksi, että kasviksien syönti on lisääntynyt huimasti, eikä lihan. Saan närästystä paistetusta pekonista ja kananmunista, joten aamupalani EI ole pekoni-muna -aamupala, eikä se sisällä prinssinakkejakaan. Eikä leipää. Mutta munakokkelia saattaa sisältää. Sekä herajauheesta veivatun aamujuoman, 2dl. Noin.
Tänään pistelen iäntäkohen vähän tukevamman aamusapuskan, sillä pitää pärjätä kuutisen tuntia. Ja hyvin onnistuu! Mainittu majoneesisalaatti, pari siivua uunissa paistettua porsasta pannulla voissa pyöräytettynä sekä kahden munan munakokkeli, joka hyytyy par'aikaa miedolla uuninlämmöllä. Eräs parhaita tapoja saada keittiöstä lämmin, sillä puuhellanlettas on vielä irrallaan olohuoneessa. Sähköpiuhoja pitää siirtää toiselle puolen ovea ja kaappi pudottaa seinästä, ennen hellanlettaksen saamista äksönpaikalle. Siinä on jatkossa hieno tehdä nämä aamupalat. Eikä tarvita sähköä! Taas säästyy selvää rahaa.

Toisaalta tykkään näistä varhaisista aamuhetkistä, vaikken mikään aamuvirkku olekaan. Tässä on sen verran mukavaa rauhassa naputella mitä sylki suuhun tuo, ettei loppujen lopuksi oikein viitsisikään könytä takaisin vuoteeseen. Hörppiä kahvia tai teetä, yleensä niin, että kuppi kahvia ja pari teetä. Vihreää, vähän yrttiteetä joukossa ja ripsaus steviaa. Stevia! Se on nyt kaikkien huulilla! Olin kovin pettynyt, kun luin Hartwallin lehdistötiedotteesta, että hedelmäsokeri näyttelee osaa näissä uusissa steviamakeutetuissa limpsoissa. Sen könzän olisin tahtonut pitää kaukana poissa. Sen hedelmäsokerin. Että pidättäydyn edelleen vissyvedessä. Jos jotain kuplilla varustettua tahdon sisikuntaani kaataa. Tai Samarin ajaa saman asian...ja sitä pitää niellä, jos on pistellyt pekonimuna -aamupalan. Köh.

Jaha, olen taas teidän kiusaksenne jaaritellut joutavia ja joudan tästä tuonne kyökkiin köykkimään. Tomaattisalaattiin taidan veistellä vielä chiliä, sillä päivä on hieman kolea. Lämmittää kivasti. Termariin laitan annoksen teetä ja sekaan mainittua chiliä sekä inkivääriä plus tuoretta salviaa ja timjamia. Pysyn lämpimänä tuolla ulkotiloissa. On niin mukavaa heittäytyä pienessä hiessä kottikärryihin istumaan, avata termari ja hörppiä ylähuulen kärväyttäen kuumaa teetä. Sitten vaan odotellaan, että naapuri tms. sattuu hollille, kun en kuitenkaan pääse siitä saatanan kottarista ylös omin voimin. Paitsi, jos kaadan koko hökötyksen. Siinä vaan tuppaa aina johonkin tulemaan parit mustelmat. Noh, hittoako minä tässä enää pölötän! Hesari ja aamupala odottavat.

JUURESHAASTE: OSA PALSTERNAKKA. Päivän lintu: Palsternakkeli.

2011-11-21T12:44:00.005+02:00

Viikonloppu vierähti kivasti reissunpäällä auton sisällä. Siis suurin osa siitä. Loput lepäilin laakerinlehdillä. Nautiskelin viikonlopusta mm. rakentamalla kaalilaatikkoa auki ja kiinni. Sekä ikäihmisten suureksi riemuksi tein myös oikean, mummon ohjeistaman, läskisoosin. Luomusikaa kun oli kävellyt huusholliin. Laardia jäi vielä paistamiseekin. Ja esipaistoin siinä kaalit ja jauhelihan laatikkoa varten. Tulee mielestäni parempaa, kun ensin paistaa kaalin ja sen jälkeen vielä uunissa hiiiiitaasti hauduttaa. Palsteriakin kerkisin nakkelemaan. Ei meinannut ottaa oikein tuulta juureksen alle, mutta sain kuin sainkin tehtyä pari viritystä. Kovaa ja korkealta, sillä olin sipaista sormeen sitä pilkkoessani ja nakata koko juureksen kuutamolle. Mutta silloin valkenikin kaukainen ranta. Ja haastan kaikki mielikuvitukselliset mukaan seuraavaan Uuden Mustan Paluu Juureksiin -juureshaasteeseen!

Palsterfelpullat

1-2 rkl voita tai öljyä
2 dl sipulisilppua
4dl kypsää palsternakka silppua SILPPUA, ei raastetta.
desi esim. mantelijauhoa
4 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria (vähemmänkin saa laittaa)
1 tl mustapippuria (samoin tätä, ks. yllä)
1 dl korianteria tai persiljaa silppuna tai molempia
reilu rkl maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua

Lisäksi:
noin 1/2 dl jauhoja pinnalle (voi olla manteli- tai pähkinäjauhojakin, mutta ne palavat herkemmin)
noin 1/2-1 dl öljyä paistamiseen

Kuullota siinä sipulisilppu öljyssä tai voissa. Mittaroi palsternakkasilppu, jauhot, kuoritut valkosipulinkynnet ja mausteet monitoimimasiinaan. Jauha. Sekoituksen voi tehdä myös käsin, mutta kone hoitaa homman tasaisemmaksi mössöksi. Lisää kuullotettu sipuli, yrtit silputtuna, maapähkinävoi ja sitruunamehu. Sotke tasaiseksi. Jauhota hyppysesi ja pyörittele taikinasta pullia ja kierittele pallerot jauhoissa. Kuumenna öljy ja laita pyörykät pannuun pienissä erissä, ettei öljy jäähdy, tulee ällöttäviä öljypullia muuten. Paista palsterfelit ruskeiksi joka puolelta, kauniin ruskeiksi, ei koksin väriseksi.

Palsterwings hottisoosissa.

Kuori ja pilko useampi suuri palsternakka palikoiksi, muodolla ei niin suurta väliä. Suihkauta öljyä pinnalle, jos sinulla on suihkimisöljypullo. Jos ei, niin pirskottele ihan perinteisesti. Paista uunissa 175 astetta, kunnes ovat suunnilleen kypsiä.
Hommaa kaupasta tai tee itse kunnon hotsoosi, eli chilikastike. Armeliasta on, että mietit jo valmiiksi, että kotitekoisesta tulee todella tuhtia ihan vahingossa, mutta tässä silti yksi ohje:
Tuoreita chilejä noin viisi, joista kolmesta poista sisukset siemenineen. Kaksi jätä kokonaisiksi.
Paprika, vihreä käy mainiosti.
Paseerattua tomaattia
Tomaattipyrettä purnukka, se 70g.
(sokeria tai siirappia)
Persiljaa ja korianteria.
Muutamia kynsiä valkosipulia.
Tehosotkin tai sauvavatkain.
Päräyttele aineet tasaiseksi soosiksi, jos näyttää vetiseltä, niin laita sekaan vaikkapa vanhaa leipää, siis kuivaa, ei homeista. Ja päräyttele vielä vähän, sekä kerta kiellon päälle. Sörsseli sitten vaan lämpimien palsternakkaranskiksien päälle ja sekoitus. Syököön, ken kykenee.
Tuossa soosissa voi vähän oikoakin: ketsuppiin tällätään sekaan valkosipulimurskaa, yrttejä ja vahvaa chilikastiketta. Kyllä lähtee tälläkin.

Ja kun kerran vauhtiin tässä uppopaistamisen ja öljynlotraamisen maailmassa päästiin, niin wokkeihinhan sitä palsteria sopii rääpiä tikkusiksi mielin määrin!
Tai tehdä siitä vaikka piirakkaa, joko porkkanapiirakan ohjeella tai kurpitsapiirakan. Eikä ole muuten värillä pilattu...Että siihen voi vääähän tipautella punajuurta sekaan, että värjääntyy.
Palsternakan maku sopii noihin makeisiin oikein loistavasti, sillä se on itsessään jo makea. Eikä kovin hyvin sovi minulle, kun verensokurit alkavat kiikkua omaan tahtiinsa. Mutta aika ajoin voi sitäkin pistellä vaikka tähän tapaan:
Palsterillinen suklaa"leivos"
Keitä palsternakka "puikkoja" tai siis sellaisia pikkuisia "ranskiksia" öljyssä, laita vähän kerrallaan kiehumaan. Ongi pois itseäsi polttamatta valumaan talouspaperin päälle. Kasta pötkäleiden toinen pää sulassa suklaassa. Anna jäähtyä leivinpaprun päällä. Pistele huuleesi ja naatiskele.
Palsternakkaa olen tottunut käyttämään myös kaalimuusin osasena yhdessä ja erikseen parsakaalin ja kukkakaalin kanssa. Siitä saa myös oivallisen, palsterista siis, porkkanankorvikkeen, jos ei pidä porkkanan väristä...!

Nyt on vähän mielikuvitus jumissa, enkä tämän enempiä ole riehaantunut tekemään, kun suurin osa ajasta meni hyysätessä vanhemman polven ruokatottumuksia.

JUURESRESEPTIHAASTE vuorossa Räätikkä.

2011-11-14T10:47:00.001+02:00

Huhhuh. Olipa viikonloppu. Vääntelin huvin ja harrastuksen vuoksi yötä myöten lanttureseptejä. Tuli jälkkäriksi sovelias herkku ja eturuoaksi sopiva pala. Eikä ollut läheskään niin hankalaa kuin ajattelin. Sitä kun on tottunut siihen lanttulaatikko, juuresmuusi ja keittojuurekset -ajatteluun. Nyt tämä juures sai kyytiä juurta myöten!
Alkupalaksi kodinturvakeittiömme suosittelee:

Lanttuspagetti
Suuri lanttu, sitä on helpompi käsitellä.

3 -7 valkosipulinkynttä , tai niin paljon kuin sielu sietää.
1 punainen chili, mahdollisesti jopa hurrrjan tulinen!
1 nippu lehtipersiljaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria sekä sitruunanlohkoja.

Jos omistat omenankuorijan, niin käytä sitä ja veivaa lantusta mahdollisimman pitkiä soiroja, saman voit tehdä myös kuorimaveitsellä. Tai askartele tikkusiksi.

1.Höyrytä lanttusoirot puolikypsiksi, varo etteivät hajoa. Jätä kannen alle höyrytysalustalle, etteivät jäähdy.

2. Viipaloi valkosipulinkynnet ja chili ohuelti. Kuumenna paistinpannussa puolet oliiviöljystä ja kuullota valkosipuli- ja chilisilppu siinä. Kaada lantun joukkoon.

3. Sekoita hyvinv varovasti ja kääntele mukaan hienonnettu persilja ja suola. Tiputtele päälle oliiviöljyä ja kieräytä muutama kierros mustapippuria myllystä sekä laita tarjolle sitruunanlohkojen kanssa . Tarjoile heti.

Ja jälkkärinä huuleen uppoaa:

Kanelitangot a la Räätikkä.
Kuorittu keskikokoinen lanttu leikataan tangoiksi, noin lankkuperunan vahvuiset on just sopivia.
1½ l vettä
kanelia & kanelitanko
hunajaa
ripaus chiliä! nam!
kaakaojauhetta tai julmantummaa suklaaraastetta kruunaamaan elämys.
Koristeeksi tuoretta minttua niin avokätisesti kuin sielusi sattuu sietämään.

Keitä tangot lähes kypsiksi kanelitangolla ja ruokalusikallisella hunajaa maustetussa vedessä. Asettele ne daideellisesti tarjoiluastiaan, jota markkeeraa oivallisesti jälkkärikulho. Valuta päälle juoksevaa hunajaa. Ripottele sen jälkeen kanelia ja chilijauhetta, chiliä saa olla ns. maun mukaan! Koko komeuden päälle joko kaakaojauhetta tai raastettua, erittäin tummaa sukulaatia. Tarjoile vaniljajäätelöpallon kanssa, tai miksei myöskin maitokiisseli tai vaniljavanukas olisi oivallista. Otan toisen...!

Lanttu on minun mielestäni mielenkiintoinen juures. Olen tehnyt entisessä elämässäni kokeiluita tämän kasvannaisen kanssa ennenkin. Laitan framille muutaman, ei niin kovin eksoottiseksi luettavan, repsettin. Reseptieni noudattaminen voi vaatia mielikuvitusta ja kokemusta keittiössä tehdystä luovasta työstä. Olen kyllä joutunut syöttämään koirillemme joskus tuotteitani kilomääriä, kun ei ole oikein sujunut kokkailut toivotulla tavalla.

Lanttu-omenapiirakka:
Lanttusosetta ja omenaraastetta, sopivasti. Esim. 1 iso omena johon sekoitetaan vaikkapa lanttulaatikon tähteet ilman niitä kärventyneitä osia, tai kerrostellaan piiraspohjaan omassa järjestyksessä.
Piirakkapohja, laiskimmat suunnistavat valmistaikinaosastolle...!

Tee pohja, kuten mihin tahansa suolaiseen piirakkaan. Levitä pinnalle sentin kerros lanttusosetta ja omenaraaste tai päin vastoin. Mausta kanelilla. Paista kuumassa uunissa 225 astetta Celsiuksen asteikolla, ja tarjoile lämpimänä KERMAvaahdon kera. Tähän ei voi käyttää mitään kermakkeita. Säväytä suklaa-pähkinä -rouheella. Pohjan voi tehdä myös keksinmuruista tai hapankorppumurusista. Kiinnikkeeksi voita aivan juustokakkupohjan tapaan. Tosin paistonkesto ko. pohjalla on melko nolla. Silloin tarjotaan kylmänä, ei sekoitettuna eikä ravistettuna.

Eiköhän näissä teille piisaa vähäksi aikaa pureskeltavaa!

Kuumat oltavat Rasvasotaveteraaneilla.

2011-11-10T07:33:00.000+02:00

Se oli niihin aikoihin, kun isä rasvalampun osti, että koko Suomaan kansa oli statiineille pantava. Ja ehtoomyöhällä aviisien tavaaminenkin alkoi sujua kuin rasvattuna. Niinä päivinä olivat kaikki Suomaan viestimet täynnään uutisia vasta-alkaneesta, vanhastaan jo tutusta Rasvasodasta, joka oli uudelleen leimahtanut liekkiin hellankulmalla. Padan kantta ei meinattu etsinnöistä huolimatta löytää mistään, joten kattilaan liekkejä tukahduttamaan tungettiin puska. Tulenarkuutta ei tässä ymmärtänyt edes VPK, sillä puskahan syttyi hetimiten. Ja rasva vaan kärysi. Kuuma rasva on iholle ikävä tuttavuus. Tulee rakkuloita, ja rakkulat saattavat puhjetessaan tulehtua, kuten ne tietävät, joilla on ollut varaa uusiin kenkiin. Kun kohta koko tili menee marketin kauppiaalle, niin paljon tästä Rasvasotimisesta vouhotetaan, että hinnat nousevat kohta Maata kiertävälle radalle.

Kuten sotakirieenvaihturimme on kirjeitä vaihtanut, niin uudimet kerturoivat rasvan olevan jo luistamassa kansan karttuisasta kädestä. Voi on loppunut jo Ruotsista, ja esimerkin mukaisesti se tullee loppumaan myös Suomaasta. Suomaan hallitus tähtää Juurooppaan ja Vennäälle ja ei voi voin voipumiselle olla voimaton, mutta ei saa otetta liukkaasta aiheesta. Koko vointuotannon panostamine vientiin aiheuttaa levotonta liikehdintää koti- ja ulkomaissa. Ilmasto alkaa lämmetä ja jää sulaa. Sulaessaan myöskin voilla on taipumus muuttua nestemäiseksi. Neste voi nousta siis päähän ja tukkia aivoveriverkoston. Aivonesteessä voi tapahtua muutoksia. Aivothan ovat tunnetusti nestettä, mutta kukaan ei vielä ole haukkunut ketään voipääksi. Sen sijaan useat suomaalaaiset kärisevät toisilleen, että niiden pääpäät sisältävät sitä toista keltaista nestettä, jota oletettavasti munuaiset altaissaan valmistelevat.

Teeveeseetä myöten vellonut rasvanpaljous on saattanut koko Suomaan suorastaan hälytystilaan. Onhan rasva väärinkäsiteltynä selkeä riski kansanterveydelle, esimerkiksi tulitikkuleikeissä saattaa hyvinkin kynttelintali roihahtaa uuteen paloon yhä uudelleen. Ja kuten olemme jo edellä kuvaillusta esimerkinomaisesta rasvanpoltosta näkynä nähneet, niin kuinka hankalaa on palavaa rasvaa saada sammumaan. Se voi vielä kiivetä ilmastointihormia myöten katolle, jos liesituuletin on päällä. Varsinkin, jos liesituulen on hellan päällä päällä. Sen sijaan vaaraa ei ole, jos liesituuletin tuulettaa pelkästään sisäosia hellasta. Hellanlettas sen sijaan pitää sanoa pienille pellavapäille, jotka itse voitelevat leipänsä. Voilla, muutehan me margarinoisimme jokapäiväisen leipämme. Eikä mainoslause "Leivottu aidolla keinotekoisella, kovetetulla kasvisrasvalla" vedä puoleensa laajoja kansanjoukkoja Elantojen etumaastoon hurramaan ja baskereitaan ilmaan viskomaan.

Ja tunnetusti ovalat suomaalaiset ovat ovelasti lakanneet syömästä leipää ja vaativat sirkushuveja ja särvintä. Viljatuotteiden boikotointi ja rasvanlevittely tuntuu olevan koko Suomaan kansan huvina. Se taas käy koko kansamme karttuisan käden saattamana kauppiaan kukkaroon, joka vain paksunee, kalliimpien ruhonosien vahingossa kaupaksi menemisestä. Koska uusavuton suomaalainen ei enää ymmärrä, että siansivua voi syöttää myös itselleen koiran sijasta. Ja kansakunnan kaapin päältä on syötetty kansalle myös pajunköyttä. Tosin Evira ja Valvira puuttunevat luvattomaan lääkintään, sillä sisältäähän pajunkuori vaihtelevia, eikä stabiloituja ja puskuroituja, määriä salisyylihappoja, jotka saattavat roihahtaa jo huoneenlämmössä. Se taas voi sytyttää rasvan palamaan.

Rasvakaivon tyhjennys on alkamaisillaan, sillä rasvajäte haisee etovalle, etten sanoisi paskalle. Kukin voi päissään miettiä, miten lipevästä asiasta onkaan kysymys. Alamäki on alkanut, suonet tukossa ja öljyä vuotaa pitkin valtaojia, tienvieruksia ja roskalavoja aina hamaan jäiden poltteluun asti. Rasvasotasairaalaan kannetaan rasvakääreitä pahimpien sotavammojen paikkailuun ja samalla kovaa rasvaa nakellaan kohden vastapuolta, joka uhkaa rasvasotureita megatonnin limpuilla. Myös ulkomailla on havaittu megatonnin limppujen valmistukseen tarvittavien ainesten mittavaa salakuljetusta. Ydinrasvapommeistakin on huhuttu ja imperiumin vastaiskua on suunniteltu sekä sotalaardien että rypsiöljysheikkien taholta. Voivuoriston sulaminen on huolestuttanut jo monia ympäristötekijöitä, ja ympäristöleikkauksia suunnitellaankin kautta Suomaan. Viljalti on ollut puhetta vaan ei villoja, kuinka Suomaan kotitaloudet imevät kermaa ja puraisevat voita päälle ja ylenkatsovat esi-isäimme maahan vaivalla Pommerin sodasta hilaaman juurimukulakasvin päälle ja nakkelevat puuron naamaan, vaan ei suuhunsa. Eikä siihenkään laiteta enää voisilmää, vaan silmänympärysvoidetta.

Yhtälailla poteroihinsa kaatuviin norsuluutorneihin kaivautuneet tärkkelyksenvaalijat kuin öljypullo vasemmassa ja voipaketti oikeassa kädessään Rasvaisten valtakuntaa hallitsevat Rasvaveljet ja -sisaret tulevat viimein, ehkä, jopa järkiinsä. Kultainen keskitie ei ole enää Elovenatytöillä katettu tai voilla leivottu. Siihen on käytetty aikaa ja halua sekä kotimaisia raaka-aineita, joiden laadusta voidaan olla montaa mieltä, sillä Suomaassa on lähes kaikein ulkoistamisen myötä ulkoistettu myös maatalous että muukin tuotanto. Suomaan kansa vaeltelee virastosta toiseen virsuja punoen ja takkia käännellen, eikä loppua näy. Virastojen tietojärjestelmät ja mekanismit rahisevat rasvan puutteessa ja työläisten iho kesii, kun välttämättömät rasvahapot jäävät saamatta. Mikään ei luista kuin rasvattuna. Rasvaan yhä ankarammin suhtautuva establishmentti huomaa kitkan sytyttävän kämmennahkat tuleen, kun yrittävät pitää kiini vanhoista käsitteistään jääräpäisesti. Väkeviä ennustuksia antaen katoaa koko joukkue hissukseen horisonttiin reikäleivät päiden päällä heiluen. Onko juuri mitään tehtävissä vai onko kansasta tulossa kasviksia?

On ennustettu rasvalähteissä, että Rasvasotiemme viimeiset veteraanit syövät viimeisetkin voinkäppyrät, laittavat paistinpannuihin lopunkin sianihran ja paistolaardin, joka Suomaasta löytyy. Kirmaavat lähiruoan perässä pitkin peltoja ja vainioita. Elävät sopusoinnussa ja rasvassa unohtamatta kasvikunnan tuotteita. Lautasmalli on lentänyt kuuhun jo kauan sitten, verosuoniterveys on kyllä romahtanut, kun kotitarveviljely on vallannut kaupungit ja veroluokitus ei tunne omaan käyttöön kasvatettujen kasvisten verollepanoa. Kotitarvekanaloista ja -sikaloistakin on huhuttu. Onpa Espoon keskuksessa jo ajast'aikoja sitten havaittu hevonen huoneustossa. Samoin vasikka Espoon Soukassa. Jo näistä väkevistä ennusmerkeistä olisi pitänyt kenen tahansa pystyä ennustamaan tulevia ja menneitä. Menneitä ovat myös suomaalaiset herkulliset juustot, joita täällä vielä asesotien jälkeen valmistettiin. Sissihyökkäys rasvatuotteita vastaan alkoi vasta paljon myöhemmin. Ja pahat kielet ovat laulaneet, että myös moottoriöljyt ja muut teolliset öljytuotteet on ajateltu korvattavaksi tärkkelyksellä. Mutta tähän mennessä sokeri tankissa on ainoastaan haitannut harrastuksia.

Lukuisat Rasvasotaveteraanijärjestöt ovat sitä mieltä, että nykyiset toimenpiteet ja kuntoutustoimet ovat riittämättömiä Rasvasotaveteraanien virkistykseksi. Vallinneisiin mielipideolosuhteisiin vetoaminen on heidän mielestään täysin turhaa ja naapurista haettua. Naapurista kun ei ole tähän mennessä tullut mitään hyvää, ellei halpaa voita lueta hyväksi ja täysteräksisiä tiskipöytiä, joita vielä 70-luvun alkuvuosina sieltä tänne köyhään Suomaahaan raijattiin mies- ja naisvoimin. Rasvan salakuljetus äityikin mittavaksi. Nykykieltolain aikana eläinrasvaperäisten tuotteiden kuten voin ja laardin eli paistorasvan tuonti on jälleen vilkastumassa. Nelikoita piilotellaan enenevässä määrin olut-, lonkero- ja siiderilavojen uumeniin. Alkoholiksi naamioitua halpaa ruokarasvaa arvioidaankin tuotavan useita tuhansia tonneja vuosittain. Rasvamatkoja Tallinnaan ja Pietariin on alettu kaikessa hiljaisuudessa järjestää enenevässä määrin. Kohta rasvatrokarit rahtaavat pikaveneillään sitä yli Suomaanlahden kaikkialle rannikkokaupunkeihin. Votkaa saa enää Kotkasta, mutta Stadista voi saada satasella 50kg voita! Ja vene on kohta maksettu. Rasvarahoilla rikastuneet pakenevat Vuenkirolaan ja muualle Epsanjan Auripaatirantamalle.

Voi meitä, voi voi! Luistellaan etiäpäin, kuin nastaton auto aamupakkasessa.

Vaaranna terveytesi syömällä hyvin ja monipuolisesti!

2011-11-02T13:33:00.000+02:00

Jihaa! Rodeo on käynnissä, arvoisat katselijat!
Tuolla mennä paukkaa härjän hurjassa kyydissä jo moninkertainen ruokasuos...rodeokiepautusten asijantuntija Pee Puzka. Aina vain näyttää olevan kahvassa kiinni, eikä irtoa millään, vaikka kuinka härkä vimmatusti viuhtoisi ja vauhkona silmiään pyöritellen pomppelehtisi. Heleijaa, sanoisi jo Alexis Kivennäinenkin! Siinä sitä on takertumisen makua, siinä! Mutta mitä nyt?! Härkä tuupertuu ja Pee Puzka kävelee areenalta voitomerkkejä ympärilleen näytellen. Tästä taitaa tulla protesti!!
Toinenkin kisaaja avitetaan hevon selkään ja päästetään areenalle hetimiten, kun härkä on korjattu sieltä pois hoippumasta. Kuka onkaan tämä kisaaja? Hän on sitkaaksi tiedetty Mats Nyallrum (ent. Uusitupa). Ja näyttääkin ihan sitkeältä. Ei pysty häneen varmaan hallin hammas, eikä hallituksen. Kolmanneksi tähän rodeoon on kiinnitetty pehmeäkön vaikutelman kahdeksalla pisteellä antanut Miihkali Saumasähkösaari, (ent. Fog-el-holm), joka on jo pukeutumistiloissa valmistautumassa tuleviin koitoksiin.
Nyt lasketaan Nyallrum irti, härkää vielä talutetaan areenan vastakkaisesta nurkasta pihalle. Hevo ei hievahdakkaan. Vaan mitä nyt!! Nyt se kuopaisee muutaman kerran etukaviollaan ja pärskähtelee! Ja lähtee vimmattuun laukkaan! Mitä tekee Charme Asserdal! Charme Asserdan ravaa voittoooon!! aAaaaaAAA!!!! Nyallrum keikkuu laukkaavan hevosensa seljässä kuin lesesäkki. Käsi tekee korkeita kaaria ja nyt hevoinen ottaa kymmeniä klassisia pukkihyppyjä kuten rodeossa kuuluukin, Nyallrum viskoutuu satulassa puolelta toiselle ja -aijai- nyt taisi satulannuppi sattua pahaan paikkaan, kun noin väri muuttui naamataulussa ja hevo vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa...! Kunnes.. MITÄ, mitä nyt?! Korkeassa kaaressa lentää nyt Suomen toivo, viimeinen keihäs, kohden kahdeksankymmenen metrin maagista rajaa! Ylittää rajan ja ottaa vielä pari pomppua nurmesta...mutta ei, heitto on yliastuttu. Nyallrum autetaan ylös ryvettyneenä ja talutetaan pois areenalta.
Karsinassa on nyt kuhinaa. Kisaaja saa valmentajaltaan viimeiset neuvot ja pukee ylleen myös pehmoliivin, ettei laskeutessaan kanveesiin kolhi kylkiluitaan poikki. Tämä sallitaan aloittelijoille rodeoareenoilla. Portti aukeaa! Taaskaan ei tapahdu mitään, mutta ilmassa viuhuu piiskan sivallus ja elukka ampaisee kuin raketti keskelle areenaa, jossa alkaa vimmattu tanssi. Mutta missä on Saumasähkösaari?? Ääni kuuluu, mutta miestä ei näy!! Siellä, siellähän hän makaa selällään elukan jalkojen alla! Onko kiinnitys pettänyt? Mitä on tapahtunut? Onko kyseessä salaliitto? Vegaa...anteeksi vogonien hyökkäys vai suuri joukko taivastelevaa ruotuväkeä? Missä on lompakoni? Entä henkselit? Elmeri? Pikkuoravat?? Kuuraketti! Kas, antakaapa kun koetan! Täällähän ovat henkselini! *hei Kuu-ukko, ei pidä sinun sureman, Karppaaja kiertää vain pari kierrosta ja jälleen paalaajaaa...* lauletaan Pikkuoravien äänellä nuottikorvan vierestä.

Tajusitteko te tuosta mitään? Minä en. Ehkä vielä joku selittää tuonkin salaliittoteoriaksi tai vihapuheeksi tai vaikka pilkkakirveen väsäämäksi leimaksi puutuneessa otsassa.

Edelleen jaksan ihmetellä, mitä helvettiä oikein ajatellaan "karppaamisen" olevan. Pelkkää pekoninpureskelua ja munanimemistä? Ei sinne päinkään. Kun tässä on tyylejä ja laatuja sekä latuja monenmoisia. On jyrkkää ja loivaa. En voi kertakaikkiaan käsittää älämölöä, joka nousee kaikista viestimistä, blogeista, vaspuukista ja kotikatsomoista. Se on kyllä harvinaisen totta, että osa kuvittelee karppaavansa, kun ottaa käyttöön voin ja kerman. Nuo jo lähes unohtuneet herkut. Kyllä varmasti kolesterolit nousevat ja verensokerit keikkuvat reilusti tapin yläpuolella, jos mätetään voita jo valmiiksi runsashiilihydraattseen ruokavalioon. Siihen, jossa on pottuja, leipää ja muuta. Tai lopetetaan leivänsyönti, muttei pullan, makeiden piirakoiden, määrättömän määrän jäätelöä ja keksien. Jos meinaa ruokaremontin tehdä, niin sitä ei todellakaan tehdä lisäämällä siihen rasvaa ja jättämällä vain leipää vähemmälle. Tämä on todistettavissa laboratoriokokeilla. Myös minun.

Hurraata sen sijaan kiekuvat marjanviljelijät ja -poimijat, kasvisten kasvattajat ja vihannesten viljelijät. Unohtuneita herkkuja lehtikaalista alkaen alkaa ilmestyä ostoskoreihin, kunnon kanaa vaaditaan takaisin kaupan tiskiin. Sokeria aletaan syrjiä ja viljan yliannostusta kaihtaa. Oma suolistoni ei ole voinut ikinä niin hyvin kuin silloin, kun sinne ei tungeta viljaa. Eikä myöskään viljakuituja. Omasta mielestäni kasviskuitu on paremmin vatsalle sopivaa kuin viljan. Vaikka joku jo kehottikin panemaan leipään puolet petäjäistä...en usko senkään olevan aivan saletti terveystuote. Siitä voi lukea kyllä histooorian kirjoista, kun nälkävuosina pettuleipää mätettiin.

Hemmetti. Tässä iski taas ihan karmea nälätys. Eilisten punajuurikokeiluiden jälkeen jäi täytetty paprika. Taidan tunkea sen uuniin ja nauttia parempiin suihin kylmän porsaanlihan (ihanaa, halpaa possun etuneljännestä) ja maustevoin säestämänä. Valkosipulisen maustevoin! Enkä sitäkään työnnä yhden punajuuritäytepaprikan päälle, kuin -noh- napillisen, sentin paksuisen napillisen.

Jos ette ole yhtä nälkäisiä kuin minä, paistakaapa ohuita lettuja munakastaikinasta (1tl nestettä per kananmuna) ja täyttäkää ne kasvis/juuressuikaleilla, lihalla/kalalla/äyriäisillä ja salaatilla, päälle seuraavanlaista kastiketta: tomaattimurskaa 1dl, chilijauhetta (tai tuoretta, jos on!) maun mukaan, inkivääriä, korianteria silppuna (tai jauheena), persiljaa runsaasti sekä kunnon tööttäys majoneesia. Majoneesi on yllättävän yksinkertainen tehdä itsekin.

Ja jälkkäriksi aion syödä jogurttirahkamarjasörsseliä. KYL KELPPA!

VASTAUS JUURESRESEPTIHAASTEESEEN!!

2011-11-01T11:03:00.001+02:00

Uusi Musta julisti marraskuun "Paluu juureksiin" -kuukaudeksi. Minä otan osaa haasteeseen, mutta koska en lue ruokablogeja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osa taas on mitäänsanomatonta hömppää. Siis en lue enää. Olen minä ruokablogeissa söhrännyt ihan kiitettävästi, juu. Tässä omassanikin on hupaisia sattumuksia kyökin puolelta. Ja olen yrittänyt niitä myös tänne jakoon laitella. En oikein tiedä, ketä tähän haastaisin? Lukijakuntaani kuitenkin varmaankin, ehkä vissiin! Tarttukaa haasteeseen ja kertokaa siitä sitten minullekin. Jookostakookosta?

Nyt on tulossa siis TÄYTETYT PAPRIKAT!

Paprikoita syöjien pääluvun mukaan, leikkaa "hattu" irti ja poista niistä sisuksesta valkeat osat ja siemenet.
4 keitettyä, keskikokoista punajuurta silppuna.
Desi keitettyjä linssejä, värillä ei väliä, punajuuri hoitaa sen puolen.
tuoretta chiliä 1-6 palkoa viipaleina (sen verran kuin sielusi tai muiden sielut sietää)
pikkupala inkivääriä silppuna
pari murskattua valkosipulin kynttä.
Muutama tippa limemehua ja itämaista, laadukasta kalakastiketta
suolaa tarpeen mukaan.
"Hatun" alle vielä paksu juustosiivu mieleistä, hyvinkypsynyttä juustoa.

Sekoita keskenään punajuurisilppu, linssit, chiliviipaleet, inkivääri sekä tipauttele joukkoon suola, limemehu ja kalakastike. Sullo täyte tarkasti paprikan sisälle ja veistä päälle paksu juustosiivu, aseta hattu paikoilleen. Paista reilussa uuninlämmössä, noin 225astetta Celsiuksen asteikolla, kunnes paprikan hattu on vähän mustelmilla. Anna vetäytyä vuokassa hetki ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kera. Salaattiin voit laittaa valikoiman erilaisia salaatinlehtiä, sitrushedelmää, fetaa ja herkkusieniä sekä pinnalle pähkinähaketta sekä raastettua juuriselleriä raakana. HUOM. täyttettä pitää sitten tehdä lisää, jos syöjiä on vaikkapa 10, eli tuota pitää osata vähän silmämääräisesti säädellä.

SELLERILINDSTRÖMIT intialaisin maustein.

2 isoa, raakaa punajuurta
1 mukulaselleri
1 sipuli
pari kananmunaa
reilu teelusikallinen masalaa (tikka, garam tai tee itse, masala on maustesekoitus)
tuoretta korianteria silppuna
persiljaa samoin silppuna
suolaa
(400g jauhelihaa lisäämällä saat vähän erisorttisen piffin)
paistamiseen hyvää ruokaöljyä tai oikeaa voita.

Kiehauta punajuuret ja neljänneksiksi paloiteltu selleri puolikypsäksi. Raasta molemmat juurekset. Silppua sipuli ja sekoita se juuresraasteeseen samoin silputut yrtit ja mausteet. Tarkista suola. Sotke joukkoon kananmunat ja paista pieni koepihvi ja tarkista samalla maku. Lisää ainesosia tarpeen mukaan. Paista pihvit voissa/öljyssä miedolla lämmöllä, sillä kananmuna kärvähtää helposti pahan makuiseksi. Viimeistele uunissa, miedolla lämmöllä n. 30-45min.Tarjoile sienimuhennoksen kera. Sopivat lakto-ovovegetaristeille. Lihaa joukkoon, ja sopivat kaikille muillekin.

Sienimuhennos:
Purnukka kuohukermaa (2-5dl)
metsäsieniä, siis kanttarelleja, suppiksia tai hätätilassa siitaketta ja herkkusieniä.
pari sipulia
munankeltuainen
vaahdotettu valkuainen
ripsaus maustepippuria
suolaa
voita

Paista silputut sienet ja sipuli voissa. Lisää joukkoon reilusti kermaa ja keitä kokoon. Lisää rikkivatkattu munankeltuainen joukkoon, tarkista suola. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja nostele se vähin erin muhennoksen sekaan ja sekoita se sinne. Näin muhennoksesta tulee pehmeän kohokasmainen. Tarjoile se mahdollisimman pian.

Viimeksi mainituista eväistä voikin sitten tehdä illaksi kunnon 70-lukulaisia lämppäreitä, jos leipä maittaa. Itse peittelen kesäkurpitsan itketettyjä ja kuumassa parilapannussa käänneltyjä siivuja näillä. Päälle juustoraastetta ja uuniin, kunnes juusto on saanut väriä ja sulanut. Halutessasi itämaista maustetta lisää, tee jogurttikastike, johon lisäät limemehua, vähän kookoskermaa, korianteria ja chiliä ja inkivääritahnaa.

Ruuhka ruokakaupassa ja Nettilaihdutuksen käsikirja osa 1.

2011-10-31T12:06:00.000+02:00

Kun olen selaillut blogistanian uumenia, niin siellä näyttää, että valtaosalle on yks ja kaks hailee se, että meitä hiilihydraattien vähentäjiä, karppaajia, atkinseja, montignac-diettisiä, elämäntapansa muuttaneita ja virkistyneitä sekä monia muita moititaan mediassa ja ties missä. Jaellaan blogeissa kepeästi Tunnustuksia ja tilitetään selkätisseistä, sukkisten kirraavista haarakiiloista ja pullanhimosta. Tosin menin blogistaniaan hakusanalla "laihdutus" enkä vähähiilihydraattinen ruokavalio, kun se oli niin pitkä kirjoitettava. Nyt istun keittiön pöydän ääressä, kun en jaksa seurata tuota lainehtivaa kolarisumaa tuolla moottoritiellä. Heti aamusta, kun herää pilliauton vienoon henkäykseen, niin en pidä sitä kovin kohottavana. Ja nyt Turkua kohden viiletti kaksi ambulanssisa lähes kosketusetäisyydellä...kivakiva. Nekin onnettumuudet saataneen karppaajien syyksi ihan hakematta. No, seuraavaa kolinaa odotellessa.

SoMessa on kuhinaa kyllä ollut. Parissa Faspuukiryhmässä on hammasten kiristystä ja vinkunaa ollut asian tiimoilta, kuinka media vääristelee asioita. Ilmankos Väyrynenkin ilmoittautui karppaajaksi... Ja Riekki työlääntyi jo koko pauhinaan. Ja on jotenkin tunne, että alkaa tässä maassa jo moni muukin kypsyä tähän meuhkaamiseen, että tappaako vaiko eikö tapa. Ainakin muudan vuotava oliivipurkki tappoi. Pieni osa porukasta saa ihmiset sellaisen epätietoisuuden valtaan, että on ihan sama, vaikka söisit pakastekalaa ja jääkuutioita. Kaikki tappaa, tukkii suonet, aiheuttaa aivojen vajaatoimintaa ja tekee sinusta fakki-idiootin kolmessa minuutissa, JOS SYÖT. Minustakin tämä alkaa olla naurettavuuksien rajoilla, mutta sitä ennen kerron teille surullisen tarinan, jol' ei oo vertoa. Eikä ole muuten laulu merirosmo-Roopesta, eikä Pirates of the Caribbeanista. Eikä edes Helismaata. Tarina kertoo siitä, kuinka uskossaan väkevä ja asiat perusteellisen persielleen ymmärtänyt nettilaihduttaja voi pilata tapetit ja tunnelman, noin ihan kepeesti.

Joskus vuonna miekka ja kirves olin ankara Painonvartija. Uskoin painonvartiointiin kuin vuoreen. Että sillä se lähtee, vaikkei mitään muuta tekisikään, kuin lukisi tuoteseloisteita Pisteopas toisessa kännyssä ja Ostajan opas toisessa. Ettei vaaaaan syö yli oman pistemääränsä! Ja koska inhoan matematiikkaa kuljin kynä korvan takana ja pistekuponki povarissa. Kuuluin myös erääseen nettilaihdutusryhmään, josta jäi käteen kyllä hyviä tuttuja, muttei yhtään järjellistä asiaa, että kilot olisivat pysyneet poissa. Sitkuhousuja on tuolla kaapissa vielä ainakin viidet. Muutamat on lahjoitettu tarvitseville. Kaikki ihan uusia ja käyttämättömiä. Kyseiselle nettilaihdutus palstalle mahtui kaikensorttista väkeä ja minä vissiin kuuluin aktiviiseen "ydinryhmään". Toisaalta hurjan aktiivisuuteni ja toisaalta omituisen huumorini vuoksi. Siellä tuli keikuttua sellaiset kaksitoista viikkoa melkein yhtä soittoa.

Ryhmään ilmaantui myöhemmin ns. avoimet ovet ja siihen sai muistaakseni liittyä kuka vain. Ja niitähän sitten riitti. Jatkoimme vähän onnahdellen ja ainakin osa alkoi valittaa, että paino hiiviskelee takaisin kuurin jälkeen. Toiset korostivat elämäntapamuutosta ja valittelivat nälkää. Silloin alkoi tulla pimeällä ja salaa näitä huhuja hiilarien vähentämisestä. Sinne tulikin nimimerkki, joka oli jättänyt suurimman osan hiilareista taakseen. Minähän räjähdin aivan tykkänään. Suorastaan kiehuin näppikseni äärellä. Kihisin. Sihisin. Että joku voi olla tyhmä ja vaarantaa terveytensä noin totaalisesti! Suonet menee tukkoon! Iskee hirveä ketoosi!! Ketoosi myrkyttää elimistön!!! Huutomerkkien ja isojen kirjainten lisääntyessä omissa kommenteissani, vastaväittäjäni kommenteissa ne harvinaistuivat ja vähin erin koko nikki katosi bittiavaruuteen. Niihin aikoihin saatettiin perustaa ensimmäisiä nettiyhteisöjä heille, joille ei viljatuotteet ja potut uppoa. Juu, olisiko ryöminyt sinne?

Minä puolestani jatkoin meuhkaamista siitä, kuinka vaarallinen tuo ruokavalio on! Etsimättä tulee nyt tästä viime aikojen keskustelusta mieleen nämä virallisterveelliset proffat ja yljpiäjohtajat, jotka tietävät karppaamisesta yhtä vähän, kuin minä Painonvartija-aikoinani. Enkä edes vaivautunut ottamaan selkoa, mitä pitää tämä dieetti sisällään, mutta eihän se saata terveellinen olla!! Sillä minulle selvisi vasta pari vuotta myöhemmin, eli kutakuinkin 2005 tai siinä main, että ketoosi ja ketoasidoosi ovat kaksi aivan erillistä juttua. Että niillä on vissi ero! Ketoosi on elimistön normaali reaktio hiilihydraattien vähenemiseen ja ketoasidoosi taas sokeritautisten ihmisten elimistön hengenvaarallinen tila, hallitsematon asia, josta voi olla vakavia seuraamuksia. Kahtelepa Wikipediasta. Sieltä löytyy ketoosikin. Siksi meidän D-kakkosten pitää vähän skarpata karpatessa. Olen suorittanut täydellisen takinkäännön tuon episodin jälkeen. Tosin tuo on kaivellut sisikuntaani melko pitkään. Semmoinen turina tällä kertaa.

Kun aiot laihduttaa, etsit tietenkin tietoa netistä, eikö vain? Samoin teet, kun meinaat ostaa koiran, auton tai talon, hankkia akan koti- tai ulkomaasta, haastaa naapurin oikeuteen tai ihan vaan huvin vuoksi surffailet. Laihdutuksesta löytyy taatusi ziljaardeittain tietoa, humpuukia, totta ja tarua. Ja varsinkin tyylisuunnista ja alalajeista. Ja vielä on Amazonin viidakoissa löytämättömiäkin laihdutussuuntauksia! Urheat retkikunnat samoilevat pääkallonmetsästäjien mailla machetet viuhuen ja laihdutusteemoja huhuillen, luvaten Kuun taivaalta ja puolitoista valtakulmaa sekä valkean prinssin ratsastamaan tuotoilla. Minulla on ratkaisu tuohonkin: Internet. Mitäs sitä ryskämään viidakossa villipetojen ja muurahaisten kiusattavana, kun homman voi hoitaa ihan siitä kotisohvalta, kahvikupposen ääreltä? Ei tietenkään tarvitse viitakkoon persuunaansa ängetä. Jos ei mahdu laiskanlinnaan ostetaan uusi.

Asiaan. Siis nettiin. Kirjaudu mahdollisimman monelle netin laihdutuskeskustelupalstalle eri nimimerkillä. Seuraa keskusteluja kommentoimatta. Ja jossain vaiheessa, kun siellä kuitenkin alkaa joku laihdutusriento, ilmoittaudu mukaan. Jep. Homma hoidettu. Kerran viikossa on jokaisella näistä oma punnitus- tai mittauspäivä. Juu. Silloin käyt joko kertomassa "totuuden", ettet ole laihtunut grammaakaan tai valehtelet sumeilematta, että voi jee, kun meni kaks kiloo ihan mitään tekemättä. Ethän sinä todellisuudessa mitään tehnytkään. Nyt hikipinkoilevat palstatoverit, kaikessa onnistumaan pyrkivät täydelliköt, saavat siitä kimmokkeen ja ahdistavat itseään entistä piukemmalla tavoitteella, että jos tuo perkele on laihduttanut tohon tahtiin, niin kyllä minäkin. Ja riipivät joko viimeiset rasvat tai viimeiset hiilarit pois lautaseltaan, pienentävät annoskokoa ja lisäävät liikuntaa sairauden partaalle. Seuraavalla viikolla kerrot ihan päin vastaista! Mutta muistat sanoa, että mittanauha kertoo ihan toista ja lienee kysymys turvotuksesta ennen naistenvaivoja (ei tietenkään päde, jos olet mies.) tai ehkä joku ruoka kerää nestettä tai olet juonut ihan liikaa huberinolutta. Siis vettä.

Kun alkaa palstoilla nämä ryhmälaihdutusmenoamiset olla loppusuorilla, niin katso ensin mikä oli "aloituspainosi" ja sen jälkeen sokerimunkki toisessa hyppysessä kilkuttelet siihen loppu"raporttiin", että vitsit kun hienosti meni mulla, painoa tirahti maailman ääriin 23 kiloa ja rammat päälle. Ihan tälleen melkein mitään tekemättä ja ihteksensä, kyllä oli hieno kuuri tämä elämäntapa. Omat ääresi ovatkin kivasti muotoutuneet sohvanmutkan tai laiskanlinnan äärien muotoiseksi. Että sait palkinnoksi juuri tuon verran lisäarvoa ihosi välittömään läheisyyteen. Siihen alle. Mutta sitähän ei kannata siellä foorumilla alkaa julistamaan. Ehei! On pidettävä kiinni tehokkaasti siitä, että laihuusmeiningit jatkuvat jatkuvasti ja paino häipyy kuin pieru Saharaan. Ja tosi helposti! Olet vaan tarkkana, ettet sekoita keskenään niitä foorumeita ja lällättele karppifoorumeilla, kuinka peruna on pelastanut painosi perikadolta eli lihonnanlta. Tai virallisterveellisellä tirskuttele pekoninrasvoja kanssaval..keskustelijoiden päälle.

Tälläkeinoin saadaan kymmeniätuhansia suomalaisia repimään hiuksiaan ja tekemään ankaria askeesilupauksia, kun mennään ja toitotetaan laihdutuksen helppoudesta! Eikä tarvitse mitään syödä! Eikä tehdä! Nytkään ei nimimerkki ole syönyt kuin ameriikansallattia pelkästään kuus viikkoo! Paino häipyy taivaanrantaan helposti! Tai ei muuta ole syöty perheen kanssa kuin munia ja pekonia ja pekonia ja munia, niin että ne on jo lähikaupasta loppu ja meillä on sinne porttikielto. Ja paino se vaan putoaa, perheen koirakin on jo tosi laiha! Kissa lienee laihtunut monta kiloa. Akvaariosta piti luopua, kun pekoninrasva ei sopinut lehtikaloille. Töötätään vielä vähän lisuketta keskusteluun, että saadaan röhvessyörien hiukset harmaantumaan yhdessä yössä naamaa myöten. Ja sen jälkeen voidaankin antaa vinkkejä medialle, että julistavat rasvasodan, proteiinitappelun, vihannesvihan, lisäaineflaidiksen, terveellisyysmätkeen tai ihan minkä tahansa harhaanjohtavan jutun erilaisista dieeteistä, kuureista ja laihdutuksista. Elämäntapamuutoksista kun niillä ei ole tapana puhua halaistua sanaa.

Siinä sitten istutaan siellä sohvan uumenissa herkut käden ulottuvilla. Seuraava vaihe on, että muutetaan siihen sohvalle, tuodaan viereen jääkaappi ja portapotti tai muu vessantapainen, annetaan pizzerian kaverille vara-avaimen koordinaatit, tarkistetaan, että mikä lähipuoti tuo ostokset kotiin ja annetaan sillekin avainkätkön osoite, pyydetään naapuria tuomaan posti ovelta sohvalle sekä rentoudutaan netin parissa. Kytketään valtakunnan verkkoon paitsi läppäri myös jääkaappi, televisio, puhelimenlaturi ja pari muuta hässäkkää. Eikä sen koommin tarvitse juurikaan liikahdella. Voi viisastella netissä justiin niin paljon kuin lystää ja esittää asiantuntijaa vähän joka puolella. Suoli24- paskanjauhannassa se onnistuu keneltä hyvänsä, mutta avoimilla pikkupalstoilla saattaakin niitä oikeita asiantuntijoita olla niin, että päät yhteen kolkkaa. Että pidä tunkkis.

Mutta jos haluat tehdä asioita Oikeassa Elämässä, niin älä ainakaan nettipalstoilla siitä kerro!

Ruokakaupassa törmää ilmiöön näennäiskarppaaja. Kärryssä on huolella harkittuja ostoksia. Lyöttäydyin yhden tättäräisen ostoskärrykaveriksi salakavalasti. Siinä vilkaisin prouvan kärrien sisikuntaa ja aloitin varovaisesti (lööppilehdet olivat taas julistaneet ties mitä ruokavalion tiimoilta), että olettekos te mahdollisesti niitä karppaajia. Kun lapsen perhekin karppaa. Rouva siihen, että kyllä tässä täytyy trendiä noudattaa vaikka kahvileivästä hän ei luovu eikä iltasiideristään, ne on niin elintärkeitä rentoutumiskeinoja tässä kiireen keskellä. Jaha, vai sillä tavalla. Rupattelimme kassajonossa niitä näitä. Rouva alentamaan ääntään, että eivät muut kuulisi kovin tarkoin: "Meidän naapurustossa on sellainen karppaaja. Se aina kovaan ääneen arvostelee muiden ostoksia, että me myrkytetään itsemme, kun syödään viljaa ja perunaa. Riisi tappaa kuulemma aivotoiminnan muiden viljatuotteiden lailla!" Ohhottelin asiaankuuluvasti. "Niin ja eikä se niin haittaisi, mutta nyt on käytävä kaupassa kauempana." loihe täti lausahtamaan lierihattu silmillä ja aurinkolaseja hapuillen. "Ei kukaan kohta uskalla mennä meidän lähikauppaan, kun se nainen vahtii sielläkin kärryjen sisältöä, ja tulee viereen papattamaan tutkimustietoa karppauksesta" Aijattelin ja voihkin, kuten asiaan kuuluu. "Kuulkaa, rouva, minusta kun tuntuu, ettei se meidän talon ämmä ole oikea karppaaja, se on kiusanhenki. Se on varmaan joku toimittaja, joka tahtoo pahaa ja hyvän lööpin!" näin sanoen mamma tuuppasi kärrynsä kassalle ja minä siinä paikassa muistin, että ainiin, maito taisi jäädä ostamatta. Pakenin hyllyjen väliin hirnumaan.

Ja päivän eväs taitaa tänään olla kanarisotto ilman risottoa. Homma tehdään tälviisii: halvennuksesta kanantissiä ja luut poispoikkeen. (minulla on pakasteessa rasia kananluille ja toinen toisille luille, niistä voi keitellä sitten sopanliemiä) Parsakaalia, kukkakaalia, palsternakkaa, lanttua, sipulia montaa sorttia, pätkä inkivääriä ja tuoretta chiliä parin palon verran, jos sielusi sietää, yrttejä: salviaa, persiljaa ja timjamia, sillä on lentsuaika. Salttia eli suolaa.
Kasvannaiset pilkkeiksi, kaalien paksut osat kuutioiksi samoin muut kasvannaiset, kaalien kukinnot jätetään silleen, eli ne laitetaan vasta kypsymisen loppuvaiheessa pienittyinä mukaan. Spoileri eli proileri hierotaan suolalla (ja pippurilla), pilkotaan pieneksi ja päräytetään pannulla rusketus pintaan. Voissa. Kasvisosasto kattilaan jossa on pari desiä kiehuvaa vettä. Ensin paksuimmat kasvikset. Kiehutellaan ilman kantta. Sitten etäisesti kanaa muistuttava liha ja annetaan hautuujuutua epämääräinen aika. Sen jälkeen kaalinkukat. Ja lopuksi silputut yrtit ja varmaan vähän lisää valkosipulia. Tarkistetaan suola ja naatitaan. Hyvvee tulj.

Voiprkele ja hiilarit Helvtistä.

2011-10-28T12:46:00.002+03:00

Valitan tekstissä mahdollisesti esiintyviä krijtsvihreitä! (otsikkoakin piti sorvata, kun ei näy tilastossa tämä juttu muuten. Vaikka näytetään lukevan. Kun on kirosanoja hänessä... )

Vastakkainasettelun aika on täällä! Kansa jakautuu kahtia! Suomalaiset kuolevat kaikki piakkoin sydän- ja verisuonitauteihin, sukupuutto uhkaa! Leipomoita kaatuu kuin heinää! Myllyt lakkaavat jauhamasta, kansa kuolee suolistosyöpiin! Vaara vaanii kaupassa, ravintolassa ja hampurilaiskioskeilla, niitä ei kohta enää ole! Suomalaisten syömätottumukset vinoutuvat, kansa kuolee aivotoiminnan puutteeseen! Rasva tukkii suonet! Suola vie muistin! Eliniänodote putoaa karppauksen vuoksi kolmeenkymmeneen! Asiantuntijat taistelevat! Professori saa vihapostia! Lääkärit peloissaan uuden edessä, jääkö kukaan henkiin?! Näin kirkuvat Iltahemorroidin ja Iltaödeeman otsikot, niin että korviaan saa lehtitelineen edessä pidellä kaksin käsin, vaikka olisi kuulosuojaimet. Mainosveesee ja veesee4 tykittävät samaan tahtiin uutisia maailman tuuliin. Toivottavasti enimmäkseen tuuliin. Sillä ilmain halkihan se käy televiiissioaaltojen kuin lentäjänkin tie. Osaa bloggaajista on alkanutkin jo perusteellisesti vituttamaan.

Tätähän tämä on taas ollut. Kun kansantalous yskii, koko Euroopan talouden vaappuessa korttitalon lailla sinne tänne, on pakko keksiä jotain uutisoitavaa maailman ulkopuolelta. Joten otetaanpa sitten hammasteltavaksi vaikka uudet tuulet syömäpuolelta. Kuten "karppaus". Karppaus on jo terminä niin huojuva, että sen sisälle voidaan niputaa kaikensorttista moskaa Atkinsista Hotkinsiin. Ja hyvä esimerkki oli Nelosen onnettomat uutimet, jotka haastattelivat Dukanin proteiinidieettiä noudattavaa henkilöä. Olen tutustunut sen verran perusteellisesti Dukaniin, etten menisi sitä sanomaan karppaukseksi ihan kevyin perustein. Vastapuolet tahtovat näissä kivityksissään unohtaa sen, että hiilihydraattien vähentäminen ei automaattisesti tee kenestäkään karppaajaa, jolla tunnutaan tarkoittavan julkisuudessa enimmäkseen Atkinsin induktiolla räpistelevää alkuvaiheen hiilarien vähentäjää, joka toivoo roimaa painonpudotusta. Asiantuntijat taasen toivovat syömärin putoavan kalliolta tai muulta korkealta paikalta. Etteivät joudu selittelemään enempää, miksi vähärasvainen ruokavalio ei ole se paras mahdollinen. Kuten vuosikymmenet on kuviteltu!

Ennen olisivat sikatalous- ja lehmikarjaporukat hieroneet käsiään yhteen "karppausuutisia" kuunnellessaan ja perustaneet joka niemeen notkoon ja saarelmaan pienteurastamon, palkanneet Saksasta makkaramestarin kouluttamaan ja alkaeet kunnon liiketoiminnan. Nyt Evira evää senkin ilon, milloin puuttuu valokatkaisijasta hätäkatkaisin tai kaakelilaatasta varaston puolella on lohjennut jo asennusvaiheessa kulma, joka on saumattu umpeen. Ja lupaa ei heltiä, vaikka mitä tekisi. Kun on määräysten vastainen tämä elintarvikehuoneisto.Nounou! Ei voida hyväksyä, ei.

Sillä aikaa sivistysvaltio Saksanmaalla jatkaa joka kylässä vaikuttavaa pienteurastamotoimintaa, joka on suunnilleen kaupan takapihalla. Kylässä on 800 asukasta, ja kauppias tulee kivasti toimeen. Aamulla aikaisin, kuten kauppiaan kuuluu. Tiskistä löytyy possu poikineen, leberkäseä, makkaroita montaa sorttia ja lihaa, maukasta, rasvaista ja vastateurastettua possua, riiputettua nautaa, karitsaa ja paljon muita mainitsemisen arvoista. Sopuhintaan! Riistaakin saa. Ja minulle on kerrottu, että metsästäjät myyvät siellä saalistaan, eivätkä muumioi sitä omiin pakastimiinsa, joita onkin sitten nurkat täynnä. Pari ydinvoimalaa lisää, että kaikkiin Suomen mettäporukoiden pakastimiin saadaan virta riittämään. (ai saatanansaatana, että olen kateellinen, kun meidän tontilla ei ole edes jäniksiä. Jos olisi eivät olisi kauaa hengissä. Posauttaisin jo portailta pomppijalta hengen pois! Oravakeittoa kyllä saisi ja mantelitäytteisiä talitiaisia)

Tätä nykytilannetta "karppauskeskustelussa" ei voi sanoa edes keskusteluksi. Tämä on naurettavaa eipäsjuupastelua, kissanhännänvetoa ja paskalimppien heittoa molemmilta puolilta. En minä sitä sano, ettenkö olisi itsekin syyllitynyt jonkinasteiseen vittuiluun "tietäjille" kuten ra-vit-se-mus-te-ra-peu-teil-le, mutta Laatikainen pelasti senkin ammattikunnan maineen. Minulle kun jäi kunnallisesta tyypistä vallan kauhea kammo. Sovitaanko, että tietojen päivittäminen, asiallinen keskustelu ja asiakkaan kuunteleminen astuisivat myös kuukausipalkkaisten kuntien ja kaupunkien, sairaaloiden ja lääkäriasemien ra-vit-se-mus-te-ra-peut-tien valikoimiin? Jooko? Lupaattehan?? Asenteen tarkistus kannattaa aina. Joka asiassa.

Odottelenkin tässä, kuka on se lääkäri, joka pelastaa lääkärikunnan maineen! Pitkin kevättä ja kesää olemme miehissä ihmetelleet alatikohoavia maksa-arvojani. Minua on jopa epäilty vakavasti alkoholisoituneeksi. Kieltäydyn olemasta rapajuoppo, keski-ikäinen ja vaihdevuosista kärsivä ämmä. Pahin juopotteluvaiheeni on edesmennyttä elämää kaikin puolin. Tiesin, että minulla on ottamattomia kolesteroli- ja maksakokeita, niin menin aamusella laboratorionhoitajan hyppysiin. Siinä huomenten jälkeen kerroin asiani, ja tongittiin laput framille. Ihmettelin maksa-arvojani, ja minusta otetun "juoppoarvon" kohoamista. Tätipä tiedustamaan lääkitystäni. Ja siinä vaiheessa, kun ikäiseni prouva kertoi, että mitä kivaa "nauttimani" lääkitys tekee maksa-arvoille, aloin kiroilla mielessäni ankarasti. Poistuessani kävin painostamassa soittoajan tohtorille.
Pillerit linkosin kotiintultuani apteekkiin palautettavaan kassiin, tarkistin ettei niiden joukossa ei ole mitään "elintärkeitä" pilsuja. Tarkistin senkin vähän ruokavaliostani, jota vielä tarkistella voi, tsekkasin kuolettavan lisäravinnelistani ja aloin hyppiä tasajalkaa hiuksiani raastaen ja kiroillen, kuin rantalappalainen. Tästä tulisi tämänkertainen lääkäri kuulemaan vielä melkoisen vuodatuksen! Jännittää ainoastaan, että tuleeko luuria korvaan. Toivottavasti olen maanantaina vielä yhtä käärmeissäni kuin nyt. Kielenkannat ovat melko herkässä, että jos tämä kandi keksii soittaa minulle tänään, annan palaa, vaikka olisin kaupan kassajonossa! ...saatana!!!

Mutta huomasin taas livenneeni ruokavaliostani. Íhmettelinkin, kun jouduin nostamaan insuliinin määrää, vaikka "muka" söin vähähiilihydraattisesti. Korjausliike alkoi hetimiten aamusella, kun aloin vuntsailemaan lehden ääressä, että mitä on tullut iäntäkohen sullottua. Ja kas!! Metrokasvit. Siis juureksia on alkanut mennä vähän liikaa kypsennettynä ja pakasteesta, kun ne on niin helppoja! Minulla! Minähän korostan sitä, että pitää nähdä vähän vaivaa sen ruokansa eteen! Ei hemmetti. Siispä ryydloikalla kauppaan, nauriit, lantut ja porkkanat surrurrurrukilla, joka tarkoittaa yleiskoneen raastinosaa, raasteeksi. Majoneesia kyytypojaksi ja pikku suukkiin. Sitä ennen koristeeksi runsain mitoin yrttisilppua, kun pers- sun muut liljat eivät penkistäni ole vielä paleltuneet. Meni myös varsisellerin lehtiosaa mukaan. Jälkkäriksi proteiinivanukkaaseen tehtyä marjamössöä: mustikoita, mansikoita jne. Leuat kävivät kuin leikkuupuimuri. Ai, että proteiini puuttui? Eikä puuttunut. Savusilakoita pistelin mukaan senkun kerkisin. Ja nyt läppärikin taitaa haista savusilakalle.

Ja sille, kuka tulee minulle väittämään, etten saa kuituja, niin syötän sunnuntain Hesari liitteineen. Vaikka meneekin koiranpissapaperit hukkaan. Taidan kohta tarvita muutakin terapiaa, kuin tämän blogin. Jaa, mutta jos minä ilmestyn terapeutin vastaanotolle, sen terapeutin on syytä varata puolen vuoden sairasloma jo etukäteen.

(kiitos ystävällisestä huomautuksesta, että teksti pätkii, vähän korjailin pahimpia.)
(Tilastojen mukaan KUKAAN ei ole lukenut tätä bloggausta! :D )

Naistenlehtikarppaus, iltapäivälehtikarppaus...jne.

2011-10-26T23:48:00.000+03:00

Tässä ollaan taas poteroissamme kautta Suomenniemen. Voimiinaan on astunut useampia talouselämän vaikuttajia ja muita meitä elontiellä sinne ja tänne johdattavia tahoja. Jauhopommien heittelyyn keskittyvät savolaisalueiden sydämessä värjöttelevät ravintotieteilijät täysjyväviljoineen ja sokuripaloineen, joita ammutaan sarjatulella päin näköä kaikista Suomen tiedotusvälineistä. Harhaanjohtajien kruunaamaton kuningas istuu hiilloksessaan, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, saati olisi tapahtumassakaan. Massamurhaajan osaa näyttelevät tuhannet suomalaiset, jotka ovat löytäneet avun hiilihydraattien vähentämisestä tai jopa vielä radikaalimmasta vaihtoehdosta, hiilihydraattien poistamisesta lähes tyystin ruokapöydästä pariksi viikoksi. Huomatkaa, pariksi viikoksi, eikä loppuelämäkseen.

Jukupätkä. Viimeisen parin kuukauden aikana olen kompastellut viestimien kylvämiin rasvakasoihin, joita on löytynyt mitä yllättävimmistä paikoista. Ja useimmat niistä haisevat todella pahalle. Tosin asiaan on vaikuttanut hyvinkin monesti skunkkiöljypullojensa kanssa heiluvat professori- tai pääjohtaja -tittelein tittelöidyt herrasmiehet, joiden pergamentin kalvas, harmahtava ja poimuinen iho kiinnittää kuvien katselijan huomion. Lieneekö naamareita photoshopattu vai onko kauneus katsojan silmässä, sitä en tiedä. Mutta rumaa jälkeä syntyy. Koko hiilihydraatteja kartteleva kansakunta hirnuu partaansa herrain lausahdelmia, joista useimmat sisältävät sitä silkkoa, kuten muinainen kakku, joka oli sentään päältä kaunis! Kaunistelematta tulee mieleen, että herranjee, meidät on varmana lahjottu, kun haluamme syödä lähellä tuotettua, mahdollisimman käsittelemätöntä ja itsetehtyä ruokaa. Emme äitien enkä isien väsäämiä eineksiä, joita näyttää olevan jo joka lähtöön ja paluuseen.

Parhaimman puujalkavitsin lasketti norsunluutornistaan tässä vastaikään herra ja hidalgo Kuopion entisestä yliopistosta, nykyisestä Itä-Suomen yliopistosta, johon on niputettu jo Joensuukin, ja mitähän muuta! Sieltä kiinnijuostu setämies tilitti ehtooaviisille, että karppaus tappaa ja on epäterveellistä kaikinpuolin. Juu, niin varmaan onkin, jos väärin onnistuu asian tekemään. Autoilukin on vaarallista, jos ajellaan niin, että repsikan paikalla istuva ohjaa ja kuski vaan polkee polkimia ja vaihtaa vaihteita silmät kiinni repsikan ohjeiden mukaan. Pöpelikkööhän sitä siinä mennään niin, että paukkuu. Ja sakot viranomaistahoa edustavalta konstaapelilta. Tämä Uusilato tai mikä Uusimuta hän nimeltänsä olla mahtoikaan, roiskaisi sellaisen jauhopöllyn ympäristöönsä, että paikalle pitäisi hälyyttää jo ilmastonsuojelijat. Hiilihydraattijalanjälki lausunnossa oli valtaisa! Isompi kuin Jaakko ja pavunvarsi -sadun jättiläisellä, joka melkein sai sen Jaska-ressu kiinni. Mutta Jaskapa hakkeroi pavuvarren kelvottomasti poikki ja jätti teloi itsensä niin pahoin korkealta pudotessaan, että otti ja kuoli vammoihinsa. Rest in peace, jättiläinen. Ettei vaan kävisi tässäkin yhtä hupaisasti?

Se lausuntoja anniskellut setä haluaisi ohjata kansan pöperikköön, viljalaarista kaksin käsin mussuttamaan, kun viljantuotanto on hirmuisesti halvempaa. Kun se toinen setä Eteläisen Suomen periferiasta oli maininnut, että lehmänmaidon tekeminen on monimutkainen prosessi ja sen eläimen maito sisältää niitä pahoja, kovia rasvoja. Enkä tiedä, tarkoittiko setä ihmislehmien tuotantoa vai eläinlehmien, joiden maitoa nautimme ja maitotuotteita syömme! Elämän alkummekin äidin tissillä on vaaroja täynnä, kun mamman maito sisältää vielä enemmän niitä kovia rasvoja. Ilmankos sitä lapsen pitää posket lommoollaan imeä, kun ei kova maito tule muuten tissistä ulos. Varmaan sitten eineiden valmistus on paljon helpompaa, kuin maidon. Eineitten ei tarvitse mennä ensin verkkomahaan, nousta sieltä takaisin märehdittäväksi, ja sieltä sitten takaisin mennäkseen pötsiin, vaiko se kiertokulku sittenkin toisinpäin? Niin tai tulla sieltä äidin tissistä uloskin alumiinvuokineen ja lisäaineineen. No, märehdittävää näiden pula-ajan lasten lausunnoissa piisaakin hamaan tulevaisuuteen. Ellemme kuole karppaukseen heti huomenna! Kuten profetia on ylitsemme käynyt.

Vahvasti alkaa tämä "rasvasota" haiskahtaa härskiltä. Maitoa ei tule kuin mannaa taivaasta, eikä voita voida viljellä pellossa. Tai voidaan, mutta siihen tarvitaan lehmä siihen pellolle. Ihmiseläin kun ei tuota maitoa 50-60 kg päivässä, mitä lienee litroissa moinen kilomäärä. Maanvi..eikun karjatilalliset hoi! Vastausta kaivataan. Kummalliseksi tämän arvostelun tekee se, että kyseinen Kuopion setä epäili "karppaamista" epäterveelliseksi hommaksi. Ihmettelen edelleen. Olen nyt tehnyt ihmiskokeita itselläni viitisen vuotta. Vuonna kaksi-nolla-nolla-kuusi, silloin alkuun saatoin ensimmäisen vakavahenkisen ihmiskokeen. Ja päin seiniä. Aivan liian tiukalla metodilla. 10-20g hiilaria ei passanut vartalolle eikä lihaksistolle, lisäksi olin vielä toipilaskin. Hyljäsin aatoksen niin jalon joksikin ajaksi. Ja satuin sitten 2008 työaikana itseäni viihdyttämään ja putoamaan perseelleni pienelle foorumille, josta on jäänyt hyviä tyyppejä plakkariin. Huonoksi onnekseni sairastuin vakavasti 2010, mutta se taas ei ole mitenkään sidoksissa hiilihydraattien vähentämiseen, vaan aivan toiseen asiaan! Ja siihen ei auta karppaaminen eikä hiillarien hillitön lisääminen. Elämä muuttui kaikilta osin aika -hmmmmm- mielenkiintoiseksi suoritukseksi. Doh, se siitä hengityskohtaisesta elämänkohtalostani, aisaan!

Lautasellinen terveellistä ja ravitsevaa kaurapuuroa sisältää ainakin minun jo hankitun sokeritaudin sisältävälle kropalleni aivan liiaksi hiilihydraatteja, vaikka söisi sen voisilmän ja maidon kanssa. Tai vaikka pirtusilmän. Tai per...jaa, mutta perssilmää ei pidä laittaa kuumaan puuroon. Eikä puuroa suuhun. Siitä on 60% tärkkelystä. (lähde: Fineli) Ja maito vielä päälle. Jossa siinäkin on hiilihydraattia! Mutta minun aamupalassani ei ole kovin hirvittäviä määriä hiilihydraatteja: esim. keitetty kanamuna, lasi 2,5% piimää, salaattia tai tomaattia ja kurkkua viipaleina, kastikkeena joko majoneesituraus tai sitten sitruunamehutilkkanen, sekä jälkkäriksi manteleita ja pari aprikoosia. Ja että lähden käyntiin, kuppi kuumaa. Joko teetä tai kahvia, ja siihen töräytän maitoa. Pitää nälkää aika kauan. Lounaaksi valtava salaatti, kiehautettuja kasviksia (aika usein parsakaalia ja viheriäisiä papuja, paprikaa, yms.) sekä kalaa, kanaa tai lihaa. Jauhelihapihvit paistan voissa, lihapullat teen ilman korppujauhoja ja kastikkeet joko keitän kokoon tai tungen niihin niin paljon kasviksia, sieniä tms. että tihenee.

Jaa, että missä on voissa paistettu muna? Entäpä paketillinen pekonia? Tirripaisti? Siis se omassa rasvassaan kärtsätty siansivu, jota toiset sanovat koputukseksi, toiset tirripaistiksi. Ei niitä kuulkaa tarvitse jatkuvasti pupeltaa. Tulee kyllääntyminen ja muna ei maistu. Ei pitkään aikaan! Se on paha juttu se, jos munaan kyllästyy.Tähän rasvakeskusteluun olen jo kyllästynyt. Ja eritoten väärään tietoon, jonka levittämiseen eivät toimittajat ole aivan syyttömiä! Kepulilaisten viestimien tausta näkyy helposti uutisoinnissa, ja tasotonta sekä yksisilmäistähän siitä niiden vaatimusten puitteissa väkisinkin tulee, joissa toimituskunnat joutuvat juttujaan hiki päässä puurtamaan. Annan minäkin puolestani lisätietoa ooikeeiiin mielelläni mille tahansa toimittajan plantulle, mutta varokoon kirjoittelemasta ihan mitä sattuu ja laittamasta sanoja meikäläisen suukkuun. Olen sen verran iso ja pahaääninen, että voin muuttua painajaiseksi ilman Elmstreettiäkin. Varsinainen Freddy Krueger. Paitsi, että Freddy ei meikkaa.

Sitten tulevat vielä mukaan nämä akkamakasiinit, voi pahoin, kunto miinuksella ja muut elämäntapaämmille suunnatu julkaisut. Jotka tekevät juttuja olohuoneen verhoista ja kepeistä sisustuksista minimalismin henkeen. Laiskuutta, sanon minä. Minimalismi on silkkaa laiskuutta, sillä joko ei ole varaa peittää pöydänpintoja tingeltangelilla ja sälällä tai sitten ei ehditä, kun ollaan aina töissä, että saadaan ostettua helvetillisen hintaisia huonekaluja siamilaisen kynsittäväksi. Siellä olevat laihtumis-, hoikistumis-, kiinteytymis- ja hehkeytymisohjeet ovat kyllä syvältä suolesta. Viisitoista tapaa pudottaa joulukilot, kirkuvat otsikot jo joulun välipäivinä, vaikkei edes suklaarasia ole tyhjä...! Bikinikuntoon kahdessa viikossa! Joo, jos bikinit ovat kokoa 52-54 ja peittävät kaulasta varpaisiin. Viimeiset kahvakuulailuohjeet! Niin varmaan, kun kuula tulee vauhdilla suoran käden päästä kalloon, otteen kirvotessa, kun vähän vihlaisee, voivat kahvakuulailuohjeet todella ollakin viimeiset. Kiinteydy viikossa! Ja annetaan samaan hönkäykseen kasa osoitteita, joissa majailee tehokas kuntosali. Kukkarossa tapahtuu seinämien lähentyminen ja kiinteytyminen, jopa kiinniliimautuminen. Polta rasvaa näillä tehokkailla ohjeilla! Ainoastaan pannulle laitettu margariini palaa tehokkaasti, kun rasvanpolttaja on jo niin puhki pelkästä treenien ajattelemisesta, että nukahtaa paistinlasta posken alla keittiön saarekkeen ääreen. Meikillä ihmeitä aikaan, peitä kaksoisleuka näin! Loistava ohje! Kaksoisleukasi näyttää heti ensivilkaisulla häipyneen ja tilalle on ilmestynyt kolmoisleuka, toisella vilkaisulla leuka on saanut seurakseen vielä neljännenkin leuan. Bravo! Niitä aviiseja ei voi lukea kuin hammaslääkärin odotushuoneessa. Ei satu ihan niin paljon edes juurihoito, kun on lukaissut muutaman sivun verran akkainaviiseja, joiden kohderyhmästä ei ole harmainta aavistusta, että onko lehdykkä laadittu mahdollisesti ameeballe vai bakteerille vai ehkä jopa kekomuurahaisille?!

Aika ajoin teen lapsuuteni herkkuja, kuten munakokkelia ja "herrasväen omelettia". Herrasväen omeletti tehdään seuraaval viisii: Neljä suurta kananmunaa, keltuainen ja valkuainen erotellaan eri kippoihin. Keltuaiset vatkataan kerman kanssa kuohkeiksi, kermaa 1rkl per keltuainen. Valkuaiset vatkataan tiukaksi vaahdoksi niin, että kipon voi kääntään nurinperin vaikka pään päälle eikä valkuainen hievahdakkaan. Käännellään keltuaiset varovasti valkuaisten sekaan. Kuumalle pannulle tipautetaan pari noppaa voita ja annetaan sulaa pähkinän väriseksi. Siis ruskeutetaan voi. Nostellaan munaseos pannulle ja annetaan hautua kannen alla kiinteäksi, varotaan ettei pala! Lastalla reunoilta nostelemalla näkee, mitä pohjassa tapahtuu. Ripotellaan munakkaan päälle jäisiä pakastemarjoja (puolukka, mustikka, mustaherukka, mansikka ja vadelma, kaikki yhdessä ovat loistava juttu!) Laitetaan matala lautanen komeuden päälle kumolleen ja käännetään rakennelma ylösalaisin. Koristetaan vanilja-aromilla maustetulla kermavaahdolla ja lapiodaan parempiin suihin.

Että VOI VOI! VOI VOI KUN ON VOITA, MUTTEI OLE LEIPÄÄ! Siinä teille päivän mietelause. Voitte sen kopioda, muuttaa siihen koristeellisen fontin ja liimata seinälle, työpaikalla pukukaapin oveen, työhuoneen huoneentauluksi tai vaikka jääkappinne välittömään läheisyyteen. Siitä voi painattaa vaikka paidan, tehdä kuvioita perunalla pöytäliinaan (leimasimateriaalina peruna on ihan onnenomiaan!) tai vaikka käärepaperia lahjapakkauksia varten.

Pieninä palasina hoidossa.

2011-10-18T13:27:00.001+03:00

Taas tuli vierailtua lasaretin uumenissa, poliklinikalla. Tällä kertaa osakokonaisuuttani hoidetaan lihavuuden osalta. Taas. Ja minä kun kuvittelin meneväni sinne sydämeni vuoksi. Enkä lihavuuden. Olisin vielä hyväksynyt sokeritautinikin, mutta nyt puututaankin lihavuuteeni oikein puukon kanssa. Eppäälen. Lujasti.

Tässä tulee mieleen kaikenlaista ikävänsorttista tuon "terveydenhoidon" tehokkuudesta. Se, mikä siellä näyttää unohtuvan tyystin, on sellainen ihan pikkuseikka, että ihminen ei ole kone! Eikä ihmistä voida hoitaa pala kerrallaan. Tai voidaan, jos on kyse luunmurtumasta. Käsi/jalka tai muu siihen verrattava palasina. Silloin voidaan. Mutta kun on kyse näistä asioista, joissa kaikki riippuu kaikesta, niin yhden osan viilaaminen kuntoon ei paranna koko ihmistä. Vaikka kuinka korostetaan elämäntapamuutosta ja voinnin paranemista ja paljon muuta. Eikä kukaan kysy klassista kysymystä siltä tohtorien rattaisiin joutuneelta, että haluatko sinä sitä muutosta itse?? Oletko valmis sitoutumaan? Jos jossain kohdassa vähänkään tuntuu epävarmalta, niin olisiko syytä terveydenhuollossa muuttaa metodia?

Minä olen mainio esimerkki. Taannoisen sairastumiseni jälkeen tapasin kolme tuntia sitten NELJÄNNENTOISTA lääkärin, joka minua hoitaa. Ja hänelläkään ei ole kokonaisuudesta MITÄÄN KÄSITYSTÄ. Lääkitys on onneksi "kortilla", mutta siitä ei tiedä entinen talonmieskään, miten ne lääkkeet yhdessä vaikuttavat kokonaisuuteen eli tähän vaatimattomaan tomumajaani. Nyt minua "hoitaa" siis neljä eri tahoa. Kaikki hoitavat jotain oiretta tai vajetta tai seuraamusta. Kela ja eläkevakuutusyhtiö huseeraavat siinä joukossa omine vaatimuksineen. Arvatkaapa kerta, tiedänkö minä enää sitäkään, mitä minä oikeastaan sairastankaan? En. Seuraavalla lääkärissäkäynnillä saa tohtori käteensä listan tähänastisista diagnooseista ja niihin määrätyistä hoidoista. Täytynee pitää kännykkä valmiina, että jos joudun soittamaan sille lääkärille vaikka ambulanssin..äkillisen verenpaineen kohoamisen vuoksi.

Minua siis hoidetaan eri oireiden vuoksi eri tavoin. Kaikki minua hoitavat pyrkivät kirjoittamaan minulle lääkkeen tai jonkun hoidon. Täytynee hakea työkyvyttömyyseläke vakituiseksi ihan siksi, että en pysty näiltä hoidoilta ja lääkityksiltä, laihdutukselta ja muulta tekemään töitä, kun pitää vahtia dosettia ja kelloa ja insuliinikyniä vuoron perään lautasen ja liikunnan kanssa. Tämäkin vitipää, joka on kuluttanut lääkiksessä useita vuosia täräytteli ihan kyselemättä, että liikuntaa lisää. Johon minä ladoin sitten ne esteet, jotka pitäisi ensin voittaa, että pystyisi liikkumaan niin perkeleesti. Hiljaista tuli. Ja että pitäisi löytää itselle sopiva liikuntamuoto. Kyllä minä sen jumalauta tiedän! Kun vaan joku kertoisi, miten se dilemma puretaan!! Ei hemmetti, mikä puuaivo. Tämäkin. Kai minä olisinkin liikkuva ja harrastava ihminen, jos ei olisi näitä heikkoja lenkkejä ja liikuntaesteitä. Ja se tästä hoitokokonaisuudesta tekee todella jännää, on tämä lääkäreiden määrän lisäksi ympärillä leijuva suuri joukko ~~taivaallista sotav~~ terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on erisorttista titteliä nimen edessä. Ja heillä on omat konstinsa tämän nimenomaisen ihmisen hoitoon..ja saattavat poiketa kivasti sen viidennen lääkärin selvityksestä.

Toinen lääkäri käskee ottamaan rauhallisesti ja toinen harrastamaan hikijumppaa/-liikuntaa. Kolmas vaikenee, kun kysyy, että miten? Neljäs ei ota kantaa, kun ei kuulu hänen hoitamiensa oireiden kokonaisuuteen vaikuttavaan toimintaan. EIKÖ NYT VIHDOIN SAATAISI SUOMEEN JÄRJESTELMÄÄ, JOSSA YKSI LÄÄKÄRI HOITAISI KOKO IHMISTÄ???? Vasta sitten, kun MOLEMMAT osapuolet, siis sekä lääkäri että hoidettava toteavat yhdessä, että tarvitaan erikoissairaanhoitoa, niin vasta sitten pistettäisi sitä lähetettä eteenpäin. Eikä niinkuin nyt: terveyskeskuksessa käydään jonkun perussairauden vuoksi ja mitataan vähän verenpaineita ja silviisii, jutustellaan sen omanlääkärin kanssa viime aikaisesta elämästä ja käydään läpi kolotukset ja jomotukset. Ja jos on jatkuvasti sivut kippeet tai juilii, niin sitten vasta mentäisiin ihmettelemään niitä kehon saloja johonkin erikoistohtoriin, ja silloinkin kaavakkeen kanssa, jossa on perustiedot! Eikä niinkuin nyt, kaikki saatananpeetanan tieto on levällään kuin Jokisen eväät pitkin sairaanhoitopiiriä. Eikä niiden tietojen olinpaikasta ota selvää edes Hiltunen.

Alan olla niin kaljua myöten täynnä tätä "terveydenhoitoa", että sairastun taatusti johonkin stressisairauteen. Perkele. Enhän minä voi, kun tulee sitten taas uusi lääkäri ja uudet hoito-ohjeet ja vanhat hoito-ohjeet riitelevät niiden kanssa. Mutta statiineja en syö, en vaikka maksettaisi! Miksei enää kukaan lääkäri puhu Guaremista tai Visiblinistä kolesterolin laskutoimenpiteinä. Ainoa konsti on poistaa ruoasta eläinrasvat ja syödä statiineja. En rupea. Paitsi, jos saan pari miljoonaa joltain lääketehtaalta. Voin minä ne pillerit ottaa, mutta taidan jemmata paketit vintille. Sitäkään minä en ole ikinä onnistunut sisäistämään, että miksi jokaista ihmistä hoidetaan saman sabluunan mukaan? Jos minulle ei sovi joku hoito tai lääke, se voi sopia jolle kulle muulle. Minulle taas ei välttämättä sovi sama lääkitys kuin edelliselle potilaalle. Eikä minulle sovi sama lääkitys kuin äidilleni eikä minulle sovi sama lääkitys kuin veljelleni. Minä olen yksilö, yksilöllinen kokonaisuus, jonka sisikunnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämä aivan helvetin yksinkertainen asia ei mene saatanan jakeluun missään, eikä varmaankaan koskaan. Alas sieltä puusta, terveyspäättäjät! Eikä minulle sovi ryhmämuotoinen terapia millään tavalla, enkä sellaiseen aio ottaa osaakaan.

Mutustellaanpa vähän: Terveydenhuolto = ajetaanpa se kroppa tuohon ritsille, niin Härski-Hartikainen kattelee vähän pellin alle, hehheh. HUOLTO kuulostaa tosiaan autokorjaamolta. Erikoissairaanhoito kuulostaa puolestaan vaikeapääsyiseltä. Mutta onkin ainoastaan vaikeaselkoista. Ajattelen aina, että minä olenkin sen verran erikoinen ihminen, että tarvitsen erikoissairaanhoitoa. Kokonaisterveydenhuolto, *syvä huokaus*, ei kuulosta ollenkaan hienolta. Sairaanhoitopiiri, no piiri pieni pyörii ja potilas myös, milloin missäkin piirissä. Viimeiseksi pyörimispaikaksi jäänee poliisipiiri. Kokonaisuus on sekava, mielivaltainen ja ei millään tasolla ymmärrettävissä. Tämän jälkeen sotkeudutaan vielä KELA:n kiemuroihin ja kimurantteihin vaatimuksiin. Mm. minulta on vaadittu joka kerta samat paperit kahteen kertaan, ennenkuin päätöstä sairaslomasta tai muustakaan on voitu mitenkään tehdä. Ja päätösten teko on kestänyt, joskus jopa niin kauan, että luottotietojen meno on ollut todella lähellä! Samoin häätö vuokra-asunnosta.

Olisi kirveellä töitä. Olen niin halvatun suutuksissa, että menen hakkamaan halkoja. Kannan ne sisälle ja nukahdan uupumuksesta sohvalle. Syön tupluurien päälle broilerinkoivet nahkoineen. Luut syljeksin toisesta suupielestä lautasenreunalle. Oheen kasviksia uunista ja salaattikulhosta. Kyytipojaksi kylmää piimää. Jälkkäriksi ½dl proteiinivanukasta. Eiköhän tokene!

...ja siihen saatanan laihdutusleikkaukseen EN MUUTEN MENE! Mielummin vaikka kuolen. Oikeasti. Phuh, tulipa paasattua. Taidan vaihtaa nimeni PaasaTariksi. Ehken kuitenkaan. Menen pieksämään halkoja, niin kauaksi, kun ei sada.

Kuolema vaanii! Niin purkissa, lautasella kuin ikähaitarin lopussakin.

2011-10-14T07:56:00.000+03:00

Päivän trendihän on siis se, että tehdään tutkimus asiasta kuin asiasta. Minä olen tutkinut Veispuukin kautta ihan kaikkea. Olen tehnyt vakavahenkisiä nollasummatutkimuksia ja naurettavia mutututkimuksia sekä ihmiskokeita, pääasiassa itselläni. Ilman muuta joukkoon mahtuu myös tappavan tarkkoja näkökantoja ja vähemmän tarkkoja tervaskantoja, ja kantona kaskessa on ihmiselämä noin ylisummaan. Kieltämättä elämisestä tuleekin tässä mediaähkyn hyökyaallossa melko kiikuttavaa ja keikkuvaa. Varsinkin jos ajelehdit herneenpalolla.

Raastavin kokemus on ollut tämä lihansyöjän syyllistäminen, kuinka jalka kasvaa ja käy pyydykseen. Siis että, mitä että? No, kun joku propellipipoinen ruohonpurija kehitti käsitteen hiilijalanjälki. Joka harhauttaa mennen tullen kansakuntia maailman ääriin. Kaikki mahdollinen niputetaan hiilijalanjälkeen. Paskalla käyminenkin. Mitä useammin paskannat, sen isompi hiilijalanjälki? Ei, vaan täydempi lokakaivo, jolloin loka-autoa on soiteltava tavarannoutoon hyvinkin taajaan. Ja sehän rasittaa luontoa se. Tietenkin, ainakin meillä, kun se auto rutkuttaa tuossa pihalla sen kuusi minuuttia, jonka kaivon tyhjennys kestää, ja täysillä. Imupumppu vinkuu niin, että tinnitusta kestää viikon. Se se käy luonnon päälle. Pyrinkin olemaan poissa kun auto käy. Siis se loka-auto. Jos olen poissa, kun oma auto käy, on autoni silloin joko avioliiton kautta saadun lisäosan käytössä tai sitten varastettu.

Taas on muudan tutkija (lue koko juttu tästä linkistä ) joutunut toimittajien laatimien harhaisten kysymysten uhriksi. Tosin luulen, että kyseisellä herrasmiehellä on vajavaista tietoa karppaamisesta. Tai muutenkaan VHH:sta. Minä kuulun siihen osaan hiilarinhoonaajia, että avainsanat ovat LUONNOLLINEN ja VAIN VÄHÄN PROSESSOITU sekä PROSESSOIMATON. Tarkoittaa siis sitä, että rasva on luonnollista (no, voi tietenkin tai kinkunläski), juurikaan käsittelemätöntä (ks. edellä) tai sitten vain vähän käsiteltyä ja sitähän on kylmäpuristettu oliiviöljy. Muttei niitäkään ylenmäärin! Kun nykytrendinä on, että päästään voihyllyssä irti ja mennään kotiin laittamaan voin päälle leikkeleitä. Eihän se käy! Ja kyseinen herra varoittelee äärimmäisyyksistä. Äärimmäisyyksiä on minunkin äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Olen niin helvetin laiska, etten jaksa räknätä pää punaisena joka helvetin yksittäistä hiilaria ja syödä sitten kynä toisessa ja haarukka toisessa kädessä. Vade Satana!

Lisäravinteistakin on nyt tehty mörkö omassa purkissaan. Kun niitä syömällä kuulemma kuolee. Aijjaa, siis teenpä itsarin! Syön ahkerasti lisäravinnetta toisen perään, kaksin käsin, jokohan se tulee se tuoni?! Missä kalma kuijottanee? Onko pillereissä pääkallonkuvia? Rukseja? Kolmioita?? Tai muita myrkyllisyyden symboleita?! Eipä näy, ei. Ei ole tuossakaan B-vitamiinitölkin kyljessä minkään sortin myrkynmerkkiä. Ei, vaikka otin lasit pois. Eikä D-vitamiinstakaan semmoista löydy. Ei niissä ole muuta, kuin D-vitamiinissa varoitus, ettei päiväannosta saisi ylittää. Josko vaikka otan sitten jotain muuta lääkekaapissani viruvaa ainesta yliannoksen? No, tuolla troppimäärällä, joita minulle on viimeisen kahden vuoden aikana määrätty, niin perkeles henki lähtisi muutamassa tunnissa, jos kiskaisisin purkillisen huuleen. Sen sijaan luulen, että näistä luontaistuotteistani tulisi korkeintaan lievää huonovointisuutta. Ja jos vielä vetelisi nuo tinktuurat tuolta jemeksestä kypsymästä iäntäkohen, niin saisin vielä helvetillisen kankkusenkin kaupan päälliseksi. Kits ei. Kuolen joka tapauksessa ennemin eli myöhemmin, todennäköisimmin maksakirroosiin tai vanhuuteen. Suvussa on kautta aikain kuoltu jompaan kumpaan, muutamia syöpiä ja infarkteja lukuunottamatta, mutta ne ovatkin jo oma lukunsa. Ei tänne ole kukaan jäänyt keikkumaan vaan sadan prosentin varmuudella kuolema korjaa! Oletko valmis?

Jees poks, ja rikkana ruishalmeessa uutiset toitottavat lounaiden hinnannousua ja leipätehtaiden alasajoa karppaajien nimenomaisena syynä. Kun ei kelpaa leipä eikä peruna, riisi saati pasta! Kun pitää kasviksia laitella lautasen reunalle, siellä joku kokki-Rokka mutisee, että mie en tullu tänne kasviksii siu lautase reunoil laittelee, mie tulin tänne keittämmää pottui! Juupa juu. Kostoksi varmaan viljatilojen tukia lisätään ja maito-/lihatiloilta tuet nirhataan niin alas, ettei Suomessa kohta voi puhua lihantuotannon saati maidontuotannonkaan kotimaisuusasteesta kuin muistelmateoksissa. Kun ei kumpaakaan ole. Ei kotimaista maitoa eikä lihaa. Sen sijaan uutisoidaan, kuinka ovat salaperäisesti riistaeläimet vähentyneet kaupunkien ympäristöistä...!

Nyt siis jyrkkä johtopäätös: JOS OLET KARPPAAJA, JÄTÄ TÄMÄ LUKEMATTA, TAI JOS LUET, UNOHDA HETI TAI JOS ET OLE KARPPAAJA, ALOITA KARPPAUS VÄLITTÖMÄSTI!
Suomen uhkana ei ole enään Suuri ja Mahtava eikä rajojen ulkopuolelta saapuva hyökkäys, maahanmuuttajat, entinen etninen vähemmistö, anarkistit eivätkä ääriliikkeet vaan terveelliseen, kasvisvoittoiseen ruokavalioon vaihtaneet ja hiilihydraattien yletöntä saantia välttelevät Suomen omat kansalaiset. Supo tiedottaa kansalaisten tarkkailusta lähiaikoina. Sinne on perustettu tarkkailua varten ihan oma osasto, se toimii samalla tavalla kuin ennen vanhaan toimi äärimmäisen tehokas Stasi -verkosto. Tarkkaile naapuriasi. Samoin kaupoissa sitä, mitä kukin kerää ostoskärryyn! Tietojasi tarvitaan! Suomi pitää pelastaa karppaamiselta ja vähähiilihydraattisuudelta! Kansansairaudet voivat vahingossa kadota tai muuttua olemattomiin lukuihin, prosentit puolittua! Pian täysmaitokielto kauppoihin! Ei enää voita hyllyihin! Eikä suuhun varsinkaan!! Lisäravinteet, voi ja luonnonmukainen viljely vaarantaa Suomen kehityksen! Emme enää johda sydänsairaustilastoja! Itsemurhienkin määrä vähenee uhkaavasti! Valtion virastoja joudutaan lakkauttamaan ja sijoittamaan uudelleen, THL ensimmäisenä vaaravyöhykkeessä, Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen yksikössä housut tutisevat jo hiilihydraattisesti.

Tsäääh! Tässä vaiheessa heräsin. Tunsin vajetta maarussani. Romusin raput alas, menin keittiöön. Jääkaapista haroin purkin viiliä, punaista viiliä. Tönäisin auki pakastimen ja kahmin kylmän pussukan mustikoita, rapistelin auki ja ripsauttelin viilin pinnalle. Annoin hetken olla, selasin huolimattomasti aamun lehden ja lusikoin viilin parempaan talteen mustikoita rouskutellen, vaikka leukapieleeni sattuukin edelleen. Nyt taidan mennä takaisin sängynpohjalle tiiraamaan lainaamaani kirjallisuutta, että voin taas känistä siitäkin. Ja eritoten Vain Yhden Totuuden tutkijoista ja kannattajista. Hyvää yötä ja huomenta!

Voisormenjäljet voileipäpöydässä

2011-09-30T11:11:00.000+03:00

Mitäs hemmettiä leipä tekee tuolla otsikossa?! Ei se siellä mitään tee. Kunhan on smööörgooosbuuurdin koristeena vaan. Koristeeksi leipä sopiikin. Paitsi virallisterveellisten kirkasotsien mielestä. Meitä on kuulkaa myriadeja, joille ei sovi leipä. Hajoaa maha. Vaikka pisteleisi sitä nestemäisessä muodossa, niin se maha hajoaa silti.

Valtalehdistön lippulaivassa oli taashen muuan virallisterveellinen Pekka-setä päästellyt suustaan ihan mitä sattuu. Ettei voibuumi muka kestä kauaa. Hah. Lainaan artikkelia suoraan(HS/J.Iivonen):"Jos on kymmenetuhatta tutkimusta, aina voi ottaa mieleisiään näkökohtia." Kas! Siinähän se tuli! Tälviisiihän se on tämä virallinen popula toiminut vuosikausia. Ottanut tutkimuksistaan mieleiset näkökohdat, ja joko peitellyt ne muut tai sitten haudannut hiljaisuudessa. Raadot vaan margariinitehtaaseen, niin näyttää pätevämmältä. Toinen lainaus: "THL:llä ei ole tietoa minkälainen väestöryhmä nyt suosii voita. "Se on tärkeä kysymys. Onko siinä luonnonmukaisia arvoja kannattavia ihmisiä? Veikkaan,e ttä tavallinen duunariporukka ei ole siirtynyt voihin." Olet Puska väärässä ja täysin hakoteillä. Täysin! Ja vielä kerta kielon päällä: "Hän [Puska] arvelee, että keskustelu hiilijalanjäljestä tukee voin kulutuksen vähentämistä. "Nyt voin markkinamiehet puhuvat luonnollisuudesta. Mutta voin jalanjälki on aika kova, kun se tehdään lehmän kautta. Luulen, että se tulee puremaan." Taas metsään.
Tämä Pohjois-Karjalaprojektin kaunistelema papparainen, jonka iässä keskiverto tehdastyöläinen asuu jo vanhainkodissa kaikkine rankavaivoinee, statiinin tuomine katkokävelyineen ja muine vaivoineen. Niin tämä jumaltarustoon itsensä kohottanu margariinimies vaan antaa näitä kyseenalaisia lausuntojansa ihan muina miehinä. Tietäisi vaan, kenenä. Omalla nimellään kuitenkin. Pannaas laittaen tuosta vielä pätkä: "Voibuumin vaikutukset nähdään ehkä ensi keväänä, jolloin julkistetaan suomalaisten terveydestä kertova Finriski -tutkimus. "Odotamme sitä mielenkiinnolla. Tähän asti meidän kolesterolitasot ja sydänkuolleisuudet ovat laskeneet. Siinä sitten nähdään, onko kolesterolitason lasku pysähtynyt." ...ja sittenkö lällätellään, että lällänlää, minähän sanoin, että kolesterolitaso nousee, ja te kuolette kaikki siihen kolesteroliin! Ei ju-ma-leish-on. Että joku voi olla uskossaan luja. Se syö kuitenkin salaa, niinkuin karppaajat. Perutaan. Ei syö. Sillä muuten se puhuisi viisaita.

Olen tässä pitkin matkaa luistellut erilaisten rasvojen kuorruttamilla pinnoilla. Ja tuo Puskan väite, että voi olisi muoti-ilmiö, joka menee pian ohi, on kyllä aika hatusta heitetty. Toisaalta, jos olisin tutkiva journalisti enkä hutkiva blogisti, niin aloittaisin välittömät selvittelyt siitä, mihin klikkeihin ukko kuuluu. Ja mistä kana pissii. Jonka jälkeen olisin rikas. Kun minut pitäisi vaientaa rahalla. Siinä olisi sitten mukana MTK, EU, THL ja muutama muu taho. Jos kerran Alkon myyntiä pitää lisätä pistämällä keppanaan puolet vettä, niin kukas häärää hommassa mukana kansanterveyden nimissä? Ai että mä kärsin.

Mutta mitäs tuosta. Antaa äijän korista tornissaan muiden hyväosaisten kanssa. Silläaikaa, kun ihmetellään, miksi vanhainkodit on täynnä alzheimerpotilaita, muistisairaita ja katkokävelijöitä, voimattomia, harmaita ihmisiä, joiden pidätyskykykin on vähän niin sun näin sun, niin tämä joukkue se vinttaa ulkomaanmatkoilla semi- sun muissa naareissa. Kovalla rahalla. Mummuja ei kukaan käy edes kääntämässä kerran päivässä. Illallisilla lasit kilisevät ja terveellinen ruoka kahdeksan lajin emneineen valuu punaviinin ja muun saattelemana kristallikruunujen alla kurkusta alas. Papat saavat vellinsä kanssa leipää. Ja margariinia. Energiansäästölampun kelmeässä valossa. Antakaa voita vanhainkoteihin, siellä asuvat ihmiset ovat juuri niitä 60-luvun alussa voita kuluttaneita, jotka eivät välttämättä edes pidä margariinin keinotekoisesta makumaailmasta. Antakaa heille myös kunnollista lihaa ja paljon kasviksia, kullekin makunsa mukaan. Antakaa heille mahdollisuus elää elämänsä loppuun mukavasti, vähän herkutellenkin. Jospa vaikka yllättäen katkokävely loppuisi, alzheimer vähän hellittäisi ja muistaisi sen, mitä eilen tehtiin? Onko paljon vaadittu? Samoin, lääkitkää vain välttämätöntä, eikä lääkkeiden tuomia sivuoireita.

Sitten mainoksiin. Muuan suuri ja mahtava maitotoimija mainostaa itseään luonnollisena ja luonnonmukaisena. Kuin osana luontoa. Sen mainoksissakin luonto tuppaa suuhun ja ties mistä pesukoneiden uumenista pääsee yks kaks outoon luontoon, jossa usva leijuu, auriko paistaa ja kukkaset kukkivat niin, että alkaa lihaksia särkemään. Ja sama pulja menee ja ostaa suomalaisen pienemmän putkan, siirtää osan tuotannostaan emämaahan, alkaa roudaamaan sieltä maitotuotteiden jämiä (mausta päätellen) tänne meille. Kainuussa menee työpaikkoja suomalaisilta ja pörssiherrat sytyttelevät sikarit. Suomalainen työmies sytyttelee viimeiset tuohenkäpryt lämmittääkseen saunan. Maitotuotteista on mennyt maku. Minä en näe mitään järjen häivää mainostaa luonnonmukaisuutta, jos maitotavaraa roudataan ympäri Pohjoismaita rekkakaupalla. Siinähän kasvaa nimenomaan se P.Puskan mainitsema hiilijalanjälki.

Vanha ja kiukkuinen muumio, kuten minä, joka on tehnyt useammankin ihmiskokeen itsellään, ei voi tajuta sitä, että miksi meille asetetaan jotain yleisiä raja-arvoja, kun kaikki ihmiset ovat kuitenkin erilaisia? Tuntuu, että yleisesti jokainen syö ja paskoo ja veri kiertää suonissa, toisilla jopa päässä asti, muttei ihan jokainen elin toimikaan juuri niin kuin lääketiede olettaa. Meillä on maailmanlaajuisesti vallalla olettamusperusteinen diagnosointi. Sekä kehitystyö, jossa kehitellään uusia, pettämättömiä kaavoja uusien tautien diagnosoimiseksi. Lääkkeillä on sitten pikkuisen noita sivuvaikutuksia. Ei kai haittaa? Niihin voi sitten määrätä jotain toista lääkettä, niihin sivuvaikutuksiin. Mutta luonnonlääkkeet pitää saada pannaan hetimiten! Eihän nyt mikään voikukkauute voi korvata kunnon synteettistä lääkeainetta, joka tappaa talossa ja puutarhassa!! Ei! Varsikaan, kun siitä ei saa kohtuullista korvausta eikä voikukkaa voi listata pörssissä.

PERrrr...nyt olen huonoine käsineni kilkuttanut tätä jo ties kuin ja kauan. Alkaa olla ruoka-aika. Tein kaalikääryleitä tässä päivänä muutamana. Niitä on minun, soppatykiksi syntyneen, jäljiltä vielä monta. Sieniä, sipulia, selleriä, persiljaa, salviaakin sekä jauhelihaa sulloin kääryleiden sisään, voissa ensin vähän ruskistelin kaikkia. Uunissa haudutin. Siihen puolukkasurvosta. Nam. Tai sitten voisulaa. Ja kohden uusia seikkailuja.

Atomixmox -uuden ajan dieettiohjema kaunosieluille!

2011-09-22T11:21:00.000+03:00

Nykyään kun pilkotaan, silputaan, stailataan ja mössätään kaikki tuntemattomaksi smoothieksi ja pullasutuksi, niin olen kehitellyt aivan teitä ajatellen uudenlaisen dieettiohjelman. Sillä lähtee kaikki, läskistä hiuksiin ja hampaisiin asti. Kynnet lienevät jo pureskeltu konditorian ikkunoiden takana. Homma on helppoa kuin heinänteko, eikä siihen tarvita kuin pisara rakettitiedettä, tehosekoitin ja muutamia erinomaisia neuvoja, kuten A.Komenzhuckin "Näin rakennan hiukkaskiihdyttimen kellaritiloihin", Izmail Arakinin "Potaska, tulevaisuuden pöytämauste" ja Pillow Crying Awfullnessin "Tee helposti pomminvarmaa ruokaa". Eikä tarvitse perehtyä sen syvemmin esimerkiksi Stephen Hawkingin universumin syntyteorioihin eikä Newtonin painovoimalakeihin saati muutenkaan mihinkään vaikeisiin ripellöksiin.

Atomitasolla tapahtuva ravitseminen on tulevaisuutta ja nykypäivää! Kukaan, huom. kukaan itseään kunnioittava, kunnostava tahi muutenkaan itsestään huolehtiva ihmispolo, ei jätä käyttämättä tätä mahdollisuutta aivan uudenlaiseen syömiseen! Ajatelkaa, mikä säästö hammaslääkärikuluissa, kun hammas ei lohkea oliviinkiveen tai purukumi juutu hammasväliin. Voi tätä riemun aikaa! Ei enää inhasti ujeltavaa poraa korvanjuuressa, ei pahanhajuisia mömmöjä, eikä valkosipulille ja tupakalle haisevaa tohtoria sörhimässä piikeillä suutasi. Olethan huolehtinut atomitasolla tapahtuvalla ruokailulla hampaidesi kunnon suorastaan säihkyvän puhtaaksi! Hymyä vaan huuleen.

Atomiruoka on kohdistettu juuri oikeisiin tarpeisiin ravitsemuksellisesti. Se on pilkottu niin pieniin osiin, ettei kukaan pääse väittämään, että syöt liikaa hiilihydraatteja tai rasvaa. Suolasta puhumattakaan. Sillä kaiken hirvityksenhän olet jättänyt taaksesi jo aikaa sitten. Hommattuasi hiukkaskiihdyttimen ja sen lisäksi mainittua kirjallisuutta ja pyyhittyäsi pölyt tehosekoittimesta. Smoothiet voit nyt hyvin unohtaa, atomiruokaa vaan suoraan suoneen. Nenämahaletku ei ole aivan niin hyvä, kuin laskimotiputus. Näin saadaan korkein mahdollinen hyötysuhde atomiruoasta.

Kun kroppa eli ruumis eli keho on näin saatu paremmaksi, niin seuraavaksi keskitymme aivojen ruokintaan, joka on haasteellisempaa siksi, että aivoni ajattelevi. Eikä hyväksy ehkä hyväkseen aivan kaikkea. Varsinkaan kriitillisin mielin elonaikaan suhtautuvalla. Eli synnynnäisellä jokapaikan höylällä, joka on luonnonlahjakkuus varsinkin muiden kritisoinnissa. Atomiruoka pitää silloin saattaa aromikkaaksi aivoille. Jotta myös vastarannan kiisken aivot ovat valmiit hyväksymään kyseisen tauhkan tuosta vain! Kiihdytin vain soimaan ja pää sinne putken perille oikealle kyljelleen. Ja kroppa tietysti putken ulkopuolelle. Sen perästä pommitellaan ajukoppaa atomin osasilla ja muulla himpulalla niin, että soi. Ja vähän ajan päästä haiseekin. Olet kuin uudesti syntynyt ihminen! Tietäsitpä vaan, kuka.

Tässä teille taas ihmeteltäväksi siis uusinta uutta ravintotieteen rintamailta, syvällä rintaäänellä lausahdeltuna: "Ei ole hyväksi liioitella missään. Eikä lopuissakaan".

Pressiaalinen Syndrooma pauttiarallaa klo ½ ja 7.

2011-09-16T11:39:00.000+03:00

Aah, näitä hienoja juttuja. Puoli Seitsemässä on tehty ihmiskoe! Linkki toimii vain vähän aikaa, vajaan viikon. Siinä ukko ja akka ketokarppasivat. Jäi vähän epäselväksi tuo ketokarppaus, kun ukkoa talutteli Hanna Partanen, kalakukkomummon kaima, pitkinpoikin kauppapuotia. Koeakka oli vielä kaiken päätteeksi kasvissyöjä. Ja eritoten se, mitä kaikkea nämä koekaniinit pupelsivat, jäi erittäinkin pimentoon. Mummeli lisäksi vielä sanoi, että jätetään hiilihydraatit KOKONAAN POIS! Herranjestas! Ja kun ukko oli ostoskierroksella, niin siellä kuitenkin ostettiin hiilaripitoista evästä. Ostoskierroksella tättäräinen unohti kurpitsatkin autuaasti..kaalia kyllä kyörättiin kyytiin.

Kehonkoostumusta oli mittaroitu kaikin puolin. Lähti läskiä ja tuli lihasta tai sitten ei. Ärsyttävintä koko jutussa oli Henkka Hyppönen, joka nykyään on joku hiiskatin yritysvalmentaja. Henkkahan ei tietenkään, kuikkakoponen kun on, ole valmis edes kokeilemaan tätä karppausta joka on kaikkien huulilla. Varmaan jossain ehtoopäivälehdessä kohta suoltaa julistusta, että kunto parani Mummon Muusilla, helppo ja kätevä pussiruoka, lisää vain vesi! Hyppönen voisi nyt kyllä mennä ja tutkia useampiakin karppausta käsittelevää teosta. Taisin saada juuri Kiminkiselle ja kumppaneille seuraa. Aivot eivät saa tarpeeksi sokeria. Pah.

Täytyy sanoa, että tämän ohjeman käyttämä kuvitus oli jotenkin vastenmielinen ja oksettava. Aivan kuin karppaaja suoltaisi uumeniinsa pelkkää lihaa eikä ollenkaan hiilareita! Tai vastaavasti kasviksia, joitten esiinmarssia johtaa varsiselleri. Tahallaanko tekivät? Ehkä tietämättömyydestä ja onnettomien sattumien kautta. Toivottavasti. Hyppösellä oli kyllä voiaski hukkuteillä koko sen loppuajan, jonka otosta katsoin. "Aivot tarvitsevat sokeria", kyllä joo, ja eihän kumpainenkaan koe-eläin KOKONAAN hiilareita jättänyt! Ai saatana, siinä kohdassa olin jo hyökätä töllön kimppuun kuni nälkäinen karhu. Kyllä minä Hyppönen sulle sokerit näytän! Retostelivat vielä lopuksi berliininmunkeilla. Hah! Aivan varmasti nämä "ketokarppaajat" ovat olleet ensin euforiassa ja sen jälkeen hiilarikrapulassa. Joka muuten ei ole oivallinen mielentila lainkaan.

En väitä minäkään, että tulkintani olisi oikea, ottaa vaan ottaan, ettei vaivauduta näkemään metsää puilta. Siis ei voida tonkaista ja penkaista sen vertaa vellovaa tietotulvaa, että saataisiin edes totuutta hipovia lausahduksia. Toki, jos painoa pudotetaan karpisti, niin ensin rankka vaihe ketooseineen ja sen jälkeen haetaan ruokavalioon hiilihydraattimäärä, jonka keho sietää. Eikä ketoosi ole sama asia kuin ketoasidoosi.

Siinä taisi H.Partanen luistella metsään, kun ei suositellut karppaamista diabeetikoille, kun se on monelle kakkostyypin diabetestä sairastavalle suorastaan taivaan lahja. Tosin muistutan minäkin munuaiskokeiden ottamista, sillä kenellekään, jolla on munuaisissa hämminkiä, niin runsasproteiininen syöminen ei tee hyvää, oli diabetes tai ei. Diabeetikon sokurit pysyvät tasaisina, eivätkä kiikun kaakun vaapu edestakaisin. En tiedä, mutta jotenkin taas tuntuu, että hmm. Itsekontrollia? Haha, vähän vähemmän tarvitaan itsekontrollia karpatessa, kun kärvistelydieeteissä.

Ja heti perään menin ja luin KOLUMNIN. Olin katketa keskeltä, vaikken siitä edes kunnolla taivu. Oli sen verran ratkiriemukasta tekstiä. Tämä nykymeno on meikäläisen mielestä melko kummallista, kun jos et pysy kärryillä trendeistä ja suuntauksista, superfoodeista ja dieeteistä, elämäntaparemonteista ja kuntokuureista, niin olet luuseri mitä pahinta sorttia!

Verhot kiinni, menen keittämään perunoita, kokkaamaan läskisoosia ja tungen kitaani kuusikymmentä berliininmunkkia. Joka tuntui olevat normaalipainoisten toimittajien taivasosuus maan päällä. Berliininmunkki! Voi *piip**piip* ja *piip* Ei vaiskista, menen ja vatkaan muutaman kananmunan, silppuan kaalia, sotken sen kaalin majoneesiin, maustan chilillä ja valkosipulilla, pilkon pari hapankurkkua. Teen niistä munista ohuen pohjan, jonka paistan uunissa. Käärin sinne sisälle kaalisörsselini, kurkun ja pari tomaattiviipaletta. Päälle tujaus chilisoosia. Kyllä se berliininmunkin hakkaa mennen tullen.

Näitä aineita voit syödä lihomatta!

2011-09-08T09:56:00.000+03:00

Ilta-, naisten-, aikakaus-, erikois- ja sanomalehdet tuntuvat olevan näinä päivinä jälleen täynnänsä kaiken saatanan listoja, mitä voi syödä huoleti ja mitä ei missään nimessä tule syödä edes huoleti. Tai jos syö, on syytä huolestua syvästi. Ja taajaan! Eikä missään nimessä toistaa syntiänsä, että on tullut syöneeksi jotain, mielummin ripottelee henkilö tuhkaa päällensä ja repii ihokkaansa korviavihlovasti oihkaisten kuni sureva leski ja muut humut Raamatu vallattomissa kertomuksissa muinoin. Toisaalta, aihe ei ole niin syväluotaava, että mitäpä sitä Raamattuakin tähän sekoittamaan. Tai toisaalta, sotketaan vaan, sillä sitä saatetaan tarvita viimelopuksi, jos joku menee, ottaa ja syö jonkun listan mukaan... Omalla vastuulla, minä irtisanoudun tämän tekstin oikeellisuudesta ja terveellisyydestä justiinsa tässä alkumetreillä, heti. Kiitos. Savolainen kun olen. Olen poiminut kymmenen ainetta, joista ei saa läskiä vyötärölle, päähän, persieen tahi paksuuntuneita luustonosia, paitsi kalloon.

Otetaas tässä sitten lista nummero Yksi:
1. Listat, siis jalka- ja kattolistat, niitä voi nakerrella huoleti!
2. Kalanruodot, niistä ei tule edes täyteen.
3. Kauppalistat, paperia, oltava varovainen, varsinkin, jos lista sisältää läskiä.
4. Pajunköysi, sitä on hyvä nauttia lentsuaikoina.
5. Kummallista.
6. Sisalnaru, voidaan nauttia yhä uudelleen, jos ei pureskella ja päähän laitetaan kunnon solmu.
7. Sivulistat, niitä saa kätevästi parkkitaloissa kuljeksmalla automobiilien välittömässä läheisyydessä.
8. Oksat pois mummun puujalasta, ja valmista nautittavaksi.
9. Listaykköset, jos nauttii pelkästään niitä, niin ei vaaraa ole.
10. Etusivun uutiset, kätevästi voi niistä laatia uutispuuron.

Lista njumero 2.

1. Lastulevy, käytetään näkkärin tapaan.
2. Tuorekelmu, käytetään margariinin tapaan.
3. Piirongin laatikko, makaronilaatikon tapaan, mutta auki tai kiinni.
4. Jälkimehu, erilaisista jäljistä konsentroitu tehojuoma
5. Akselirasva, ks. tuorekelmu.
6. Unissa paistettu sika. Ks. Ollin pakinoista ohje.
7. Livefish. Elävän ravinnon ystäville, jos saat kiinni.
8. Kipsilevy, voit muotoilla vaikka piparkakkuja mattoveitsellä tästä!
9. Erikeeper käy kivasti salaatinkastikkeeksi.
10. Sahanpuru, siitä voi laatia puuroja ja vellejä, sekä suurustaa kastikkeita.
10+. Makulatuuripaperi, piirtelemällä siihen erilaisten ruokien kuvia, syöt aivan oikein!

Kolmella kierteellä, pienin lisäkiloin:
1. Rautanaulat, ja kettingintuotanto on taattu kotitarpeisiin. Kynttilälyhdyille ei tarvitse haikailla ripustusmekanismeja.
2. Lattarauta. Siinä riittää purtavaa pidemmäksi aikaa
3. Asfaltti ja piki, purukumin ja lakritsan korvikkeiksi soveliaita sovelluksia.
4. Kumihanskat hiekkatäytteellä, kuin ehta nakkipaketti!
5. Telamiinat. Räjähtävä makuelämys.
6. Juomalasit, voidaan nauttia juoman jälkiruoaksi.
7. Apulanta. Ummetuksesta kärsiville...Jos ei oma riitä.
8. Katiskaverkko, ja eväs käy itsestään pyydykseen.
9. Pingismailat, helposti pystyy ajattelemaan, että tässä sitä vaan makkaraleipää jältetään.
10. Kumimatto, sopiviin paloihin leikeltynä menee makkarasta juustoon ihan kevyesti.

Ja erikoisherkkuina voi pistellä muun ohessa vaikkapa:

1. Strykniiniä, ajaton klassikko! Kuka murhasi rouva Skrofin!
2. Mustesieniä, namia alkoholin kera
3. Dioksiinia, nykyajan uutuus.
4. Punakärpässienisalaatti, villit visiot!
5. Arsenikki, aina luotettava painonpudotusväline.
6. Syanidi, tämä pitää linjoistasi täydellisesti huolen!
7. Suippumyrkkyseitikkikeitto, ja ei jatka vyötärö paisuntaansa.
8. Elohopea, kiva kakukoriste pilttien juhliin.
9. Zyklon B, pitää sinut suihkunraikkaana.
10. Kurare, terävät mausteet joka einekseen.

Näin olettekin saavuttaneet Massun listojen aallonpohjan ja syvimmän karikon! Ei huolta huomisesta, tästä päivästä eikä einesmyynnin kasvusta, kun tarkasti vain noudattaa näitä pikkiriikkisiä ohjeita! Tai jos on viisas, pitää näppinsä ja näppylänsä irti listojen aineista ja tyytyy syömään, kuten ennenkin. Jolloin välttyy mahdollisilta vatsanväänteiltä ja kummallisilta poltteilta kurkkutorvistossa. Eläkä vaan huuhtele mitään alas viinaksilla tai kakkosoluella, niistä saa hetimiten ripulin, koleran ja vastassa on kansaneläkeosaston pesijätär.
En nyt lähde edes arvailemaan sitä piikkiä, joka meidän jokaisen kankkuun pistetään, kun ollaan siellä viimeisellä terminaalivaiheen osastolla, johon kaikki päättyy. Ja teltannurkassa laulaa lapsikuoro, deliriumpainajaisten pahin tärryyttäjä. Psykedeelistä terapiaa annetaan Kelan kustannuksella kaikille halullisille, paitsi minulle, koska minulla on jo diabetes, ahdistus ja hammastenkiristys.

Repikääpä siitä. Muuten, ruokalistan syöminenkään ei lihota.

HopFlopDiet ja suuri muodonmuutos

2011-09-05T13:26:00.000+03:00

Maailma on vääränään erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia painosta ja sen pudottamisesta. Yhdestä asiasta koko konkkaronkka on samaa mieltä. Painon pudottaminen on hyväksi nykyihmiselle, joka ei enää pelmua ojalapion kanssa soissa päivät päästään. Eikä riehu varsta kourassa puimalassa, saati painu pitkin metsiä ansoja kokemassa. Siinähän se kaloria paloi kuin kuloheinä. Humps vain, ja syöty leipä oli muuttunut energiaksi vähän sassiin. Ruokatottumukset jäivät torpparitasolle ja nykyvintiö elää kuin kuningas. Ei kakarainkaan tarvitse eväänsä reväyttää, kun pedofiilipelkoiset vanhemmat kyöräävät herranlahjansa ovelta ovelle, kuin veeär tavarat muinoin. Tästä tulee tietysti turpaan, että pedofiili on todellinen vaara mailman pilteille. Ai, vielä viisitoistavuotiaille kultamussuillekin? Jotka käyvät karatessa ja niillä on ruskea vyö?

Tai sitten downshiftataan. Siis himmataan, muka. Muutetaan jonnekin erämaahan länässä seisovaan mökkiin, ilman muita mukavuuksia, kuin savuttavat leivinuuni ja puuhella, pihanperällä on huussi eli hyyskä. Mökki puretaankin hetimiten ja paikalle laaditaan linna, johon saadaan juuri ja juuri mahdutetuksi kaikki mukavuudet poreammeesta mikrouuniin. Sähkö tulee tolpasta, ekosähkö. Juu. Ja ruokapuoli on edelleen lähiruokaa, lähin mäkkäri tai hesetyspaikka sijaitsee siinä heti viidenkymmenen kilsan päässä, jonne hybridiautolla on hyvä hyräytellä. Pizzaa saa kirkonkylän entiseltä huoltoasemalta, josta saa vielä automaattipensaakin.
Mutta kun se maha vaan kasvaa. Ei kun ravintovalmennukseen, -terapiaan tai laihtumiskurssille muiden innokkaitten mukana. Ihminenhän on sosiaalinen eläin, ainakin jotkut on, itsestäni en puhu mitään. Siellä sitten käydään kolme viikkoa sillä terapistilla ja alkaa tulla noita tuotanoin, menoja. Eipä sovikaan enää klo 19.00 eikä klo 17.30, kun Markometterimikapetteri pitää hakea verkkopalloseuran kesäleirin konfirmaatiosta tai Annapannaliisamaija viedä kotitalouskerhon viljelykurssin päättötilaisuuteen tai hakea ne kersat niistä pois. Eikä painoakaan ole saatu pudotettua.

Sitten kuvioihin ilmestyy postilaatikosta HopFlopDiet. Se on kuin jumalallinen ilmestys! Paksulle mattapaperille painettu esite suorastaan vie menneessään. Ei enää ikinä laihduttamista, ei kärvistelyä nälkäkuurilla, ei kalorien eikä minkään laskemista, tai no, jahti pitää kyllä vesille laskea. Eikä minkään sortin ressiä enää mistään!

Kaikki hoituu nyt kerralla, yhdellä kädenliikkeellä ja heti hetkessä, teet vaan niin kuin piisk..henkilökunta sanoo! Eikä maksa paljon 1 500€ kuussa ja ALV! Eli melkein ilmaista! Eikä mitään tarvitse tehdä itse, ihan vaan tehdään, niinkuin sanotaan, ja pidetään vähän ruokapäikkyä. Että pliis, kome in tö litöl vöörlt ohv piis ohv keikki. Niinpä hybridillä hybridoidaan likeisimpään HFP -konttoriin, ihan siinä torin kulmalla, allekirjoitetaan kolmekymmensivuinen sopimus ja vastaanotetaan suoraveloitustunnus kuukausimaksua varten. Sillä lailla! Asiakas on aina oikeassa, ja yksillöllinen malli sopii jokaiselle! Eleijaa! Ylistetty olkoon yksilönvapaus! Tästä saatte Painonvinguttajat molemmille poskille ja kääntäkää vielä ne toisetkin posket! Henkilö on yksilöllisesti nyt pelastettu!

Kotona sitten perehdytään matroonan tarjoilemaan materiaaliin, joka kehottaa heti ensimmäisestä huomisaamusta alkaen laittamaan kaiken ylös mukana seuraavaan pieneen, mustaan kirjaan, johon pannaan kaikki ylös. Sekä kävelemään postilaatikolle, jollei se sijaitse sisätiloissa. Niinpä omin pikku kätösin ilmestyy kirjan sivulle numero neljä aamupalan sisältö rivi riviltä. Paitsi, että puuroon laitettu voisilmä unohtuu pois, eihän semmoinen mitätön määrä voita mihinkään riitä. Sata grammaa. Samoin se lapsilta jääneet voileivät, juustolla ja meetvurstilla, niistä kirjataan vain kirsikkatomaatit, kolme koopeeäl. Eikä myöskään kahvikermaa tule laitetuksi, kun kirjoitetaan vaan, että kahvi. Lounas nautitaan tuttavien kanssa kaneetilla "Tiistaitiima" vähän paremmassa ravintolassa. Ruokalistasta poimitaan kirjaan nimi, jota ei osata lausua, ja sulkuihin kirjoitetaan ruoka-aineet, jotka on tunnistettu, tunnistamattomiksi jää mm. kermakastike ja veltot kasvikset, josta ei enää saa tolkkua edes biologian opettaja, joka istuu vastapäätä. Perunoita, 2kpl, härän ulkofilepihvi, salaatti, josta unohtuu leipäkuutiot ja kana, sienikeitto öpaut 2dl (tosielämässä 3,5dl), leipä, talon viini ja jälkiruoaksi juustotarjotin ja kahvi sekä likööri. Unohtuupa sekin keskustelun tuoksinassa laittaa ylös, että pihvin päällä oli komea möhkäle maustevoita, salaatissa öljykastike, viiniä kului kuusi lasillista ja juustotarjottimen ohessa oli kivoja rixraxkeksejä ja hedelmiä, jotka nekin jäivät merkkaamatta ylös mustaan kirjaan. Sekin jäi laittamatta, että ahneuksissaan henkilö söi kaiken lopun juuston. Näyttäähän se hienolta, että kirjassa lukee 1 homejuustoa, 1 valkohomejuustoa, gryereä, emmentalia(mustaleim.) ja joku tunnistamaton, mutta hyvä.

Kuukautinen käynti toimistossa, jossa kaikki paremmaksi muuttuu, HFD:n täti selailee mustaa kirjaa ja syöttää muutamia valittuja ruokia tietokoneeseen, jonka printteri rätkäisee ulos seuraavan kolmen viikon liikuntaohjelman. Lisäksi odottaa tapaaminen liikkumisihmeen kanssa. Hän näyttää muutamia helppoja liikeryhmiä jokapojalle ja -tytölle. Kas näin, leikiten nyt saa lihat kyytiä, lähtee läski ja maailman valtaa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Kolme viikkoa pidetään myös liikuntapäikkyä. Helpostihan tuo onnistuu, mustassa kirjassa on sitä varten oma osio! Sinne vaan ylös kaikki liikkeet, ja jos on pakkoliikeitä, niin nekin! Yksinkertaista! Näin päästiin taas kirjailemaan ylös kaikki pieneen mustaan kirjaan. Taisi putkahtaa mukaan pari kuntosalikeikkaa, vaikka oli istuttu pubissa kaljaa imemässä. Noh, mitäs pienistä... Jo alkaa kyllääntyä asiakas yksinkertaiseen, mutta kun on kolmen kuukauden soppari. Sopimusta ei voi irtisanoa, ennen kuin kolme kuukautta on täynnä. Mitta olisi jo. Täynnä. Kilogrammaakaan ei ole lähtenyt. Rahaa kyllä.

Viimeinen käynti ja musta kirja pöytään. Valittujen kohtien naputtelua ja kohta ryskyttää printteri kuusitoista sivua loppuyhteenvetoa, sekä tarjouskupongin kahdelle kaverille plus itselle. Loppuyhteenveto väittää, että hölö olisi luopunut luonnollisista syistä seitsemästätoista kilosta! No niin, vaikka siis ei oman vaakan mukaan ole päästy kuin kolme kiloa yläviistoon kilogramma-asteikolla. Mystistä. Johonkin on siis kadonnut se 17kg, mutta mistä tai kenestä! Ehkä jopa että miksi. Vikahan ei ole peilissä jos naama on vino, eipä tietenkään. Lähempi tarkastelu näyttää, ettei todellista muutosta mihinkään suuntaan ole tullut. Ei edes ajatustasolla. Saati reaalitodellisuudessa. Tai juu on, pankkitili on vähän laihempi. Tai aika paljonkin. Samaan aikaan toisaalla lopettaa perheenemäntä perunankeiton, pastan syönnin ja riisipuuron mättämisen, voisilmällä tai kanelisokerilla. Ja lisää kasviksia, muutaman kananmunan, lihaa ja erityisesti kalaa, voita, kermaa ja herkullisia öljyjä. Paino mätkähtää puolessa vuodessa 25kg alaviistoon. Eikä ruokarahasto juurikaan kärsi vaurioita.

Öljymäenlaskun kymmenen kärjessä

2011-08-31T10:32:00.000+03:00

Niinhän se pomppi Nykäs-Mattikin aikoinaan Jyväskylän suurmäestä mahtiloikkia mäenlaskun, eikun mäkihypyn kultavuosina. Nyt meillä ei montaa varteenotettavaa mäkisuksijaa ole. Mutta se pahasta aasinsilloittumasta. Siitä onkin hyvä jatkaa virallisen terveyssuosituksen alati jatkuvaan alamäkeen. Joka tuntuu etenevän vauhdilla. Perustettiin uusi diabetesyhdistyskin, nettisivut on vasta tekeillä, joten en sinne osaa tässä ohjata, feispuukissa on kyllä sivu nimellä Suomen Uusi Diabetesyhdistys, sieltä saa feispuukkaajat kyllä lisätietoa. Jouti jo tullakin vähän vastapalloon pullamössöyhdistykselle. Olin aikain alussa jonkin hetken Diabetesliiton jäsen, mutta totesin, ettei sillä ole minulle oikeastaan mitään sen ihmeempää annettavaa. Introvertti kun olen, niin en edes mitään kesäpäiviä tai kerhoiltoja ole kaivannut.

Nyt hiilihydraattiteollisuus etsii suurennuslasin kanssa syitä ja seuraamuksia, että karppauksen suosion nousu johtuu lihateollisuuden lobbaamisesta. Hah! Hah ja hahhahhah. Syökööt päänsä, saisivat kerrankin rasvaa ja proteiineja, että toimisi edes jokin. Itse tekevät samaa, eli lobbaavat milloin mitäkin tuotettansa, että tämäkin on niin saatananpeetanan terveellinen mömmeli tämä pullasuttukuppi! Miksei kukaan ole älynnyt laittaa purkkiin penkkivelliä ja pullasuttua, ei tarvitsisi kakaroiden enää niitäkään itse sotkea, voisivat olla ihan oikeasti uusuusavuttomia! Että mistä maito tulee, niin, se tulee purkista. Tai mistä liha tulee? Lihaa, hyi, eihän sitä voi syödä! Porkkanoita pitää pureskella, niitäkään ei voi syödä. Nouseva nenämahaletkuruokintateollisuus on onnesta soikeana, kun kohta joka jamppa kulkee ruokalitkupussi perstaskussa ja letkunpätkä räkälimpin sijasta nenässä roikkuen. Siinä se on kätsä nauttia päivän atriansa skeittirampin reunalla takakenossa nököttäen. Eikä äitien tarvitse vaivautua! Ajatelkaa, äitien tekemää ruokaa purematta niellen! Idea on vapaasti käytettävissä. (Varpu Tavi on aina tuolloin tällöin muistuttanut puolueettoman viestinnän olemattomuudesta, se on vähän niikuin U.F.O, jotkut väittävät nähneensä oikeasti, vaikkei mitään todisteita ole varsinaisesti olemassa)

Tästä tutkimusten ja uutisointien viidakosta tulee vääjäämättä mieleen uutispätkät joita teeveeseessä näytelmöidään ilta toisensa perään. Totinen kirjeenvaihtaja pönöttää rauniokasan vaiheilla mikrofoni naurettavasti kourassa ja spanielin ilme naamaallaan tuottaa sisältöä kuvan ulkopuolelta. Sama juttu, leipäteollisuus palkkaa varmaan kohta karjalaisen itkijänaisen raportoimaan huonoista vuosista, aamiaismurot eivät mene kaupaksi ja siitä raportoi joku bassetinnäköinen hemmo, kuinka tuhansi lomautetaan. Puhumattakaan siitä, että viljaa käytetään kohta lämmitykseen enemmän kuin ruokaan. Vilja kun kuulemma on ihmisen pääasiallinen ravinnonlähde. Tosin kukaan ei kerro, että maailmassa on muitakin viljoiksi laskettavia, kuin ruis ja muut kotimaiset, eikä kukaan mainitse sitä, että monesti kolmas maailma on pakotettu elämään erinäisistä, sattuneista syistä viljoilla ja niiden oheistuotteilla. Proteiini ja rasva ovat kirjaimellisesti kiven alla. Hyönteisiä ja jyrsijöitä. Juu. Että suukku soukemmalle.

Tämä minua on kautta aikain sylettänyt ohi kupinkin, että tarkoitushakuisesti vedetään pöytään ensin pakan kaikki ässät ja sen jälkeen vielä hihasta ainakin seitsemän. Mutta se on kyllä toiselta kantilta hyvin ymmärrettävää, kun jokainen pelaa omaan pussiinsa. Mutta on naurettavaa perustella vaikkapa perunan syöntiä C-vitamiinipitoisuudella. Kaalistakin saa enemmän samaa ainetta, askorbiinihappoa, kuin potuista. Ja kaali maistuu paremmalle, myös raakana. Pottu, vuoden C-vitamiinpommi! ...voi elämän kevät! No, jätetäänpä tämä naukuminen.

Öljyistä kiistellään ja edelleen puhutaan pehmeistä ja kovista rasvoista. Mikä olisi paras siihen tai tähän. Eihän kukaan öljyä pullosta juo? Eihän? Eikä syö voita paketista lusikalla? Vai onko silloin jokin vika ja puute, kun pistelee sitä voita lusikalla ja imee pillillä öljyä päälle? Ja jokainen tuottaja ja teollisuuden edustaja väittää, että kuinka parasta ja hyvintä ja hyvinkin parasta on tämä meidän yz-öljy, kun siinä on rasvahappoja ja kaikkia linoleumeja vinot pinot! Etiketti ei piisaa kaikkien hyvien aineiden kertomiseen, pitää pulloa suurentaa! Ehei, kaikille ei välttämättä ole öljy hyväksi ja toisille ei ole hyväksi voi. Totesin tässä kevään kestäneen ihmiskokeeni aikana seuraavaa: kolesteroliin minulla vaikuttaa eniten syötyjen hiilihydraattien määrä. Ei ollut itselleni yllätys. Piti kokeilla. Lisäravittuna kolesteroli oli mainio, eikä tarvinnut vahdata kovin paljon hiilareita. Hiilareita vahdatessa, kolesteroli laski! Tulos ei ole luotettava, sillä en muistanut merkitä ylös lääkitystä mainittuina ajankohtina. Huomasin yhden lääkkeistäni nostavan kolesteroliarvoja. Ja sillä perusteella minulle jälleen tyrkytettiin statiineja. En halua horiskoksi, katkokävelemään, nappailemaan lääkkeitä lihaskipuihin ja olen varma, että minulla ei ole neuropatiaa jaloissa ihan siksi, että en ole suostunyt käyttämään turhia pillereitä. Kuten statiineja. Tästä ei pidä nyt huutaa että eleijjaa!! ja heittää statiinipurnukkaa kuikalle. En neuvo ketään olemaan yhtä rämäpäinen. Harkitkaa ensin.

Ajattelin kohtapuoleen nostaa mahaani kannattelevan perseeni tästä jakkaralta yläviistoon ja oikaista raatoni. Marssin sen jälkeen keittiöön, koverran kaalista kannan ja alan kuoria siitä lehtiä yksi kerrallaan. Koska kyseessä on kesäkaali, en sitä lykkää keittymään muitta mutkitta, vaan höyräytän lehdet. Sen jälkeen sekoitan keskenään sipulihaketta, maustepippuria, kermaa, sienisilppua, rosmariinia&salviaa, ehkäpä lipstikkaa ja kesäkurpitsaa pieninä kuutioina vähäsen sekä sopivasti suolaa. Kiertelen kaalinlehtiin ja ripsutan vähän juoksevaa hunajaa päälle. Uuniin mietoon lämpöön, noin 150 astetta. Kunnes tuoksu kertoo, että valamista!
Sieniaikana kannattaa herkutella sienillä, jos maha kestää.

Öylättidieetin plussat ja miinukset.

2011-08-25T13:44:00.000+03:00

Pitkin viikkoa on tupsahdellut silmille kaikenlaista nanoon viittaavaa. Ravintoaineista ja niiden pilkkomisesta ja paljon muista minimalistisen pienestä. Samoin enenevässä määrin aletaan taas rakentaa listoja eniten lihottavasta, eniten laihduttavasta, eniten terveellisestä ja eniten pahasta ruoasta ja liikunnasta. Oikein henkeä nostatetaan loitsuin ja rummunlyönnein. Näin se on nähtävä. Varsinkin kun on kyse niin perustavanlaatuisesta asiasta, joka liittyy hengissä pysymiseen ja eloonjäämiseen. Syömisestä, ruoansaannista, ravinnosta. Niistähän sitä eletään eikä pelkästään pyhästähengestä. Tosin olen tavannut heitäkin, jotka ovat yrittäneet. Huonolla menestyksellä.

Se mikä tässä minua jurppii, on tämä esineellistäminen ja suoraviivaistaminen. Että mitä, että? Siis se, että kun toimit tavalla A pääset tulokseen B, jolloin C on B+A x B. Ja maailma pelastuu. Olen varmasti ennenkin jäkättänyt tästä. Että kuvitellaan oman pienen maailman parantuvan ulkopuolisen voiman ja tahdon antaessa sille käyttövoiman, jostain naistenlehden sivuilta tai iltapäivälehden raflaavasta artikkelista. Ei käy. Käytännössä ei toteudu, kuin hetken. Saattaahan sitä saada itsekidutuksella, askeesilla ja sulkeutumalla erakkomajaan poistumaan joitakin kilogrammoja, mutta niiden pitäisi pysytellä poissa myös siinä oikeassa maailmassa. Siinä, jossa sitä elämää eletään. Saman voi tehdä tietenkin pussikuurilla valvotusti, lääkkeillä tai kirurgialla. Tulen suureen MUTTA -alkuiseen: Mutta eihän näillä eväillä hoideta syytä vaan seurausta ja oiretta! Lihomiseen on aina joku syy. Syy pitää löytää ja tarkistella sitä oikein suurennuslasilla.

Jos saat tunnustettua, että syy on liikunnan puute, niin hyvä ihminen! Liiku, jos voit. Meitä entisiä liikkujia, joilla on liikkumattomuuteen fyysinen syy, on ihan riittävästi. Ja kansantauteja suomalaisilla on Euroopan muille kansoille jakaa. Syy voi olla päässäkin. Useimmiten onkin. Liiankin usein. Nyt saan tietysti kimppuuni suuren joukon taivaallista sotaväkeä, joka kassaroin, miekoin, harpuin, huiluin, kantelein käy kimppuuni kiivaillen, että ei pivä paikkaansa. Lihavat on epämiellyttäviä ja laiskoja, joiden elämässä ei ole mitään rotia, eikä järjestystä. Eikö tämä epäilys osoita mitä suurimmassa määrin kohden otsalumpiota?

Ottaa päähän se sellainen "tässä on ratkaisu kaikkeen" -uutisointi, varsinkin laihdutusrintamalla. Kun syöt niinsunnäisun, niin uuma hoikkenee ja huuma oikkenee, elämä lähtee uusille urille ja pidot paranee. Ei helvetissä. Ei ole viisastenkiveä, ei ihmeratkaisuja eikä myöskään oikotietä onneen, laihtuminen ei ole yksinkertaista lainkaan. Siihen tarvitaan hyvää onneakin rutkasti. Sekä tietenkin paljon ymmärrystä. Jos nyt esimerkiksi minä väitän, että paino putoaa kattoon syljeskellen, kun syöt pahvilaatikoita ja sahajauhoa, niin varmaan se paino jollakulla putoaakin. Samaa väittävät ihan kaikki kuurienkeksijät, laihdutusintoilijat ja painontiiraajat. Kyllä, paino putoaa vaikka parvekkeelta, jos niikseen tulee. Tiputukseen vaan, kolmannesta kerroksesta. Ihan leikkiä laskematta, pienilläkin korjausliikkeillä saattaa saada tuloksia. Niitä täytyy vaan jaksaa kokeilla ja keskittyä tekemäänsä.

Uskomattomimmat tulokseni olen saanut aikaan, oikeasti, todellakin vähentämällä hiilihydraattien määrää ja lisäämällä kasvisten määrää lautasellani. Ja tämä ei ole mikään lööppiteksti, tämä. Vaikka Leipätiedotus, ravintoasiantuntijat ja kaikenhemmetin käypähoitolaiset muuta väittäisivät, niin minulle henkilökohtaisesti sopii erinomaisesti se, etten pupella mitään viljoja enkä pottuja. Enkä varsinkaan sokeria. Sitä valkoista kidemallia. Hormoonit joskus väittävät minun tarvitsevan ties mitä, mutta niiden kuonon saa tukittua kivasti hunajalla maitorahkassa tai muutamalla palasella tummaa, tummaakin tummempaa sukulaatia, ehkä joskus jopa marjoilla. Marjarahka on suuri rakkauteni. Aivan hemmetin suuri! Taidankin väsätä sitä ihan kohta valtaisan kupillisen. Kuten joskus lienen maininnut, siitä sain Painonvartija-aikoinani parhaat kiksit. Kun sitä sai syödä ensinnäkin hirmu määrän ja se perhana piti nälkää...maitorahkan proteiinien ansiosta. Laitan siihen tolkuttomasti marjoja, kaikensorttisia, ja maitorahkaa, kermaviiliä, purkin molempia, sekä kovaksi vaahdoksi vatkatun kermapurkillisen, neljä veteen liuotettua liivatetta ja se hyytyy ihanaksi, lusikoitavaksi herkuksi. Ei siihen mitään makeutteita tarvita, noh, ehkä vaniljauutetta, siinä kaikki. Nam.

Olen tässä viimeisen kahden vuoden aikana joutunut läpikäymään melkoisia myllytyksiä, myllerryksiä ja muita järistyksiä, onneksi sentään asuinpaikka ja avioliiton kautta saatu lisäosa ovat pysyneet samoina. Nämä pikku äksönit ovat hölön hölökohtaisessa elämässä tehneet rumaa jälkeä, jota on joutunut pöyhimään oikein paskatalikolla. Mutta näinhän se elämässä on, kaikella on aikansa. Ja sen minkä olen todennut monesti, syömisellä on syvät juuret. Ja myllerrysten aikana olen herkästi hakeutunut lapsuuteni lohturuokien ja herkkujen pariin. Sillä seurauksella, että satasen paremmalla puolen vaappuva painoni on myös pysynyt siellä. Ees taas tiellä taistojen, kuten laulaarallattelen toisinaan.

Kyllä sillä henkisellä puolella on erittäinkin suuri merkitys niin laihduttamisessa että painon pitämisessä tiukassa otteessasi. Ja ajoittain sallittujen herkutteluhetkien muuttumisessa jokapäiväisiksi märehtimis- ja mässäystuokioiksi. Yhtämittaiseksi naposteluksi! Totiseksi ahminnaksi. Tottajumalauta se on niin, että hiilihydraatti on mitä suurimmassa määrin lohturuokaa, siis se, mitä lapioidaan pikaruokaloissa huuleen kiihtyvällä tahdilla. Perunamuusi voisilmällä on lohturuokaa, ruisleipä hampaanmitalla voita on lohturuokaa. Ämpärillinen jäätelöä lohduttaa toisia. Jaffapullo hoitaa sitten krapulaa. Älkääkä unohtako rotupuhtaita tuplajuustokuorrutteisia pizzoja tirsuavine rasvanoroineen. Omista lohturuoistani paras on kyllä ylikypsennetty, rasvaatirisevä sianliha. Siihen en tarvita mitään muuta kuin suolaa ripsaus, kun sitä imeskelee iäntäkohen. Paitsi jouluna tarvitaan ruisleipää, raskiin leivottua, oikeaa ruisleipää, eikä huonoja kopioita. Se on kuin joulu joulussa, kun saa veistää kuumaa itraa kamaran alapinnasta siihen leivälle! Mutta sitä harrastetaan hartaudella kerran vuodessa.

Mitä mainittuun öylättidieettiin tulee, niin aloitetaan plussista:
1. varma laihtuminen
2. takuuvarma, kiljuva nälkä
3. uskonnollinen vaihtoehto, muiden lisäksi
4. ketoosi taattu
5. yksinkertainen ja helppo: sunnuntaisin ehtoolliselle, jos kuulut kirkkoon.
Ja muutama miinus:
1. "Mustalaisen hevosen kohtalo" -ilmiö aika varma
2. Ehtoollisjumalanpalvelusten metsästäminen
3. yksi öylätti per naama
4. ruokaa ja juomaa vain kerran viikossa, sunnuntaisin
5. äärimmäisen helppo livetä dietistä, varsinkin, jos et kuulu kirkkoon.

Sen pituinen se, lähden mittaamaan kurpitsaa ja katsastamaan kukkaset. Säilöin juuri kesäkurpitsaa viipaleina talven varalle. Pakastimeen. Marjarahkakin ehtii valmistua sillä aikaa mukavasti kun hortoilen pihalla.

Överiksi menee.

2011-08-22T09:58:00.001+03:00

Facebookissa hihittelinkin jo leipäkonsulentin kirpakoita kommentteja. En kyllä tajua. Noh, ei kuulu kyllä toimenkuvaankaan.

Oli nimittäin silviisii, että tormasin paikalle, kun tämä liepuskaihme edusti paikallisliikkeessä leipämerkillisyyksiä. Ja siitä se sitten alkoi. Ihmettelin siinä aikani vähähiilihydraattisen leivän sisuksia, että mitä siihen oli keksitty työntää. Ei hattumpaa sisikuntaa. Entuudestaan tiesin, että miltä kyseinen pahvin ja pesusienen risteytys maistuu. Ei ole meikäläisen suun mukaista. Ja limpuntyrkyttäjä vienosti siinä kujerteli, että siinä on nyt leipä, joka sopii vähähiilihydraattisille. Minä täräytin oitis vyön alle, että mihin se VHH-syöjä leipää tarvitsee? Oitis veti vastapalloon näkkärinero, että moni on sanonut, että kun on kolme viikkoa syönyt munakasta aamupalaksi, niin alkaa kyllästyttää. Minä epäilin, että kait sitä muitakin aamupalavaihtoehtoja on kuin munakas! Tästä tämä leipäorja riemastui, ja sanoi, että monelle korkeista verensokereista kärsivillekin tämä on hyvä vaihtoehto. Tässä vaiheessa läksin pois kuleksimaan, kun tiesin, että kohta valahtaa korvasta laattialle, ja koko myymälä saa annoksen VHH-tietoa pähkinänkuoressa. Olin haljeta, oikeasti.

Kyseinen keskustelu vahvisti luuloni tiedoksi siitä, että käsite vähähiilihydraattinen ruokavalio on käsitetty aivan päin helevettiä. Kuka hullu oikeasti syö viikkokaupalla munakasta aamupalaksi? Käsi ylös! Aamupalaksi kun voi syödä ihammitävaan. Ja jotenkin jäin käsitykseen ranskisrailin tolituksesta, että kasviksien kanssa ei juurikaan pelailla... Tänään söin aamupalaksi lämmitettyä (hellalla) juustoista kukkakaalisoppaa. Ajattelin lisätä siihen kananmunan, mutta muistui tämä keskustelu mieleen, enkä lisännyt. Jos vaikka sattuisin kyllästymään kananmunaan. Jösses. Ja hyvin usein pistelen maustamatonta jogurttia marjoilla. Nyt tuhoan viimevuotisia pakastepuolukoitani, että saan uutta tilalle. Enkä lisää sokeria, olen varma, että kaikki käy missä on hiivaa ja sokeria...suolistoon kun semmoinen täräys menee, niin jopas pierettää.

Kukkissoppakin on mailman helepoin soppa, ei siihen tarvita kuin kukkakaali ja vettä noin alkuun. Soseutetaan se kukkakaali sauvavatkaimella vähässä keitinvedessä. Lisätään köntti juustoa raastettuna, vahvat juustot ovat jees. Soseutetaan lisää. Maustetaan maustepippurilla ja muskottipähkinällä, tarkistetaan suola ja lisätään, jos tarvitsee, lisätään myös sopivasti joko voita tai oliiviöljyä, kumpi sattuu sinä päivänä paremmalta suussa maistumaan. Se on siinä. Voi nauttia sohvanmutkassa isosta kupista. Lounaaksi, jos laittaa salaatin kanssa iäntä kohen, niin kyllä pitää nälkääkin. Ihan koska vaan. Chiliä kun vielä vähän roiskauttaa ja vuolee muutaman tuoreen kevätsipulinpätkän, rapsauttaa sitruunamelissaa mukaan ja vähän mantelirouhetta, niin vot, sekin käy. Että vieläkö tekee mieli munakasta? MISSÄ ON LEIPÄ?! Hah, mihinkäs sitä tarvitaan?

Sitäkään minä en käsitä, että kasvisten syönti muka tyrehtyy, kun siirtyy vähähiilihydraattiselle. Skarpatessani huomasin seuraavaa: Alkuun tuli harrastettua hysteeristä mallia. EI kaikille hiilareille! Fineli kuumana selasin ruoka-aineita, että ei voi syödä, kun tässä on hiilareita. Seuraus oli karmea päänkivistys, massukipu ja yökötys. Eli luistelin mehtään, että kolisi. Silloin söin voita kermakastikkeessa. Se ei sopinut minulle, että vedän hiilarit likille nolliin, ja voin huonosti. Mutta, kun hiilarikammoisuuteni hellitti, niin löysin vähän rennomman tavan pitää sokuriarvojani kurissa. Kasvikset. Kasviksia, raasteina, pilkkeinä, soseina (pl. porkkanasosekeitto, tai muut porkkanaa sisältävät sosesopat), soppina ja muina mielikuvituksellisina asioina tavoittivat tajuntani vähin erin. Lihaa, kalaa, sieniä, munia, maitotuotteita, erityisesti juustoja, papuja ja muuta siihen kylkeen. Huomasinkin, että kasvispohjaistahan tämä onkin enemmän kuin tarpeeksi. En varmaan elämässäni ole ennen syönyt näin julmetusti kasviksia! Siis ihan lehtivihanneksia, kaaleja, kurpitsoita, juureksia ja marjoja, kuin nykyään. Ja se ei minusta ole huono asia. Kuituja tulee kuin turkin hihasta.

Se mikä uutisoinnissa on ilskottanut pitkin tätä kivistä vhh-kauttani, on tämä väärinuutisointi. En tiedä, tehdäänkö sitä tahallaan vai tarkoituksellisesti. Tässä kun on vähän kahenlaista ilimoo. Tiukka VHH ei sovi jokaiselle, ei minullekaan. Ja olen itsekin tulkinnut väärin koko vähähiilarisen. Hiilaritietoinen on minusta hemmetin hyvä ilmaisu. Ja rentokarppi. Karppaus -käsite se vasta tulkintoja sisältääkin! Herranjestas, että mää olen kuulkaa saanut monet makeat naurut tämän termin kanssa. Karppaustakin on montaa mallia, tätänykyä. Aikojen alussa karppausfoorumille jumittuneena siellä muistaakseni puhuttiin alakarppaamisesta. Eli lähinnä Atkinsin induktion (jos joku ei tiedä, niin se on se vaihe, jossa pyritään ketoosiin) tyyppisestä. Ja semmoistahan ei ainakaan meikäläisen keho kestä pitkiä aikoja. Kuten silloin luulin.

Olen kontannut näitä karppityylejä eestaas tiellä taistojen ja enempi vähempi surkealla menestyksellä, myönnän. Mutta se, mikä hyöty tästä on ollut, niin se, että olen kohta todellakin lukenut kaiken suomeksi ilmestyneen kirjallisuuden tältä tyylisuunnalta, saanut kasapäin uusia kaverisuhteita, osa on muuttunut lihaksikin, hommannut itseni bloginpitäjäksi. Kukahan se hullua yllytti? Ja nyt on enemmän tietoa kuin taitoa. Eikä se minua haittaa. Lopettelen tässä yhtä ihmiskoetta, ja palannen turvalliseen rentokarppauksen hiilaritietoiseen syliin. Mutta mitä lounaaksi? No voissa paistettua haukifilettä "omasta" lammesta, jes, kesäkurpitsaspagettia ja juomaksi raikasta piimää. Jälkkäriksi ajattelin pistellä pähkinöitä, tuoreita mustikoita, (eilen kerättyjä, vähän jo mauttomia) tuoreita vattuja ja maustamatonta jogurttia. Ei huono, mun mielestä.

Öljyä laineille, osa 2

2011-08-19T10:53:00.000+03:00

Tämä otsikoinnin sietämätön keveys on niin perin hauska asia, että hurahuhhahhei! Kuten olette joutuneet huomaamaan, kiusaan teitä milloin milläkin otsikoinnilla, vaikka asia olisi silkkoa sisältä. Niinkuin yleensä onkin, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Tässä aamuhuuruissani lueskelin päivälehteämme, jota myös Hesariksi haukutaan. Sen turhassa viikkoliitteessä, siis minun näkövinkkelistäni turhasta, kerrottiin vaihteeksi Ravintolapäivästä. Oiva keksintö. Siinä saa pistää ravintolan pystyyn vaikka Espan nurtsille, kiskan taakse. Tai ratikkaan. Jopa Eviran ylipapitar hyväksyy idiksen, vaikka ajattelin, että sieltä vähintään torpataan koko juttu huutamalla tarttuvia tauteja, myrkytyksiä ja muita hengenvaarallisia asioita. Olemme mielestäni nykyään niin bakteerittomia, että emme kestäisi hapantumisen mukanaan tuomia mikrobeja saamatta ripliä ja ripaskaa. Luulen, että turistiripulit ottavat kierroksia vallan juuri näistä "vähän kärsineistä" elintarvikkeista. Anoppi loihe lausumaan, että varsinkin sota-aikana syötiin vähän hapantunutta. Ilmakos nämä yli seitenkymppiset elää ja porskuttaa aina vaan. Suolistofloora lienee kyllä tapettu sen jälkeen eräälläkin antibioottikuurilla, mutta silti.

Paskatauti ei ole iloinen asia, mutta yleensä lievä ruokamyrkytys menee ohi päivässä. Selkeästi pilallisen annoksen maistaa kyllä: se ensinnäkin haisee oksennukselle ja maistuu paskalle. Nimimerkki sai aikoinaan työmaaruokalasta koko muun porukan kera kepeän veeseejatsi viikonlopun syötyään perjantaileikkeen. Joka maistui juuri ylläkuvatulle. Olen väkevästi sitä mieltä, että suolisto on se asia, joka huonosti voidessaan sairastuttaa muunkin kropan. Tietäähän sen jokainen ummetuksesta kärsinyt, että mahankivistys on kauhistuttava, ja vessareissut muuttuvat painajaisiksi. Yleiseen vessaan ei kehtaa mennä, jos kakka päättääkin ilmestyä pyttyyn juuri siellä, se kun vaatii silloin ähinää ja tikistystä. Kanssakuseskelijat soittavat poliisin tai palokunnan paikalle. Veikkolan Nesteellä paikallinen veepeekoo ryntäisi varmaan koko miesvahvuudella sinne ihmettelemään...!

Se siitä paskomisesta. Siirrymme tästä järkälemäistä aasinsiltaa käyttäen suoraan sisäelinten herkulliseen maailmaan. Se, mikä minua on tässä ruokakulttuurissa sylettänyt pitkin matkaa, on, että nykykansalaiset eivät älyä vaatia halvempia ruhonosia myös kauppoihin. Kyllä kelpaa halpa jauheliha, paistit ja fileet, possusta kelpaa kumma kyllä kylkikin. Mutta auta armias, jos pitäisi tehdä "jotain ihan muuta"! Lautaselle jäävät taatusti niin possun sorkat kuin muutkin outoudet. Olen tässä viimepäivinä haaveillut rullasyltystä. Ihan perin yksinkertaisesta rullasyltystä. Se on possun kuvetta, joka maustetaan ja kääritään rullalle, sidotaan ja kypsennetään keittämällä. Yksinkertaista ja hyvää leivän päällä. Sekä oikeasta piknikpaistista. Seitsemänkymmenluvulla eläneet muistavat sen paistoverkkoon sullotun amerikkalaisen jalkapallon muotoisen lihaklöntin, joka kypsennettiin uunissa hittaasti. Poistettiin verkko ja leikeltiin viipaleiksi, syötiin potun ja kastikkeen kanssa. Nykyään sitä ei tunnu saavan mistään. Nykyversiot myös luovuttavat pellille litran nestettä ja purettaessa hajoavat atomeiksi, mitä on turha kuvitella leikkaavansa. Lisänä niissä on älytön määrä jänteitä tai rustonpaloja. YÖK.

Helsingissä kuulemma vaikuttaa vai lieneekö popup -mesta, ravintola jonka nimi on Sydän&Veri. Sisäelinruokia. Olen rakastunut juuri tuollaiseen ajatukseen! Sisäelimiä kun on kaikensorttisia. Suolista saa kivasti makkarankuoria, ja noissa bizarrefoodeissa ja anthonybourdaineissa niitä grillaillaan ja makustellaan. Koskaan ei kuitenkaan näytetä kuvissa, että miten juontaja oksentaa...jos olette koskaan olleet paikalla teurastettaessa, niin se vatsaontelosta hönkivä haju ei ole niitä ruusuisimpia tuoksuja tälläpuolen Viipurin. Herkuttelen niillä vähillä tiskistä kaivettavilla sisikunnan tuotteilla, joihin kielikin lasketaan melko taajaan. Kieli on pehmeää ja helposti syötävää, täyttä lihaa. Samoin sydän. Maksa ja munuaiset ovat oma taiteenlajinsa nekin. Maksasta saa helposti ällöttävää, jos sitä kypsentää liian kanssa. Samoin munuaisista. Olenkin munuaisia liottanut ensin puoli tuntia oluessa ja toisen puoli tuntia maidossa. Keittänyt sen jälkeen. Maksaa voi valmistaa vaikka kokonaisena. Mutta suomalaisen lempimaksaruoka taitaa olla luokaton tarjousmaksalaatikko. Rusinoilla tai ilman. Maksapasteijaakin on helppo laittaa kotioloissa. Aijai. Voisin haaveilla tässä vaikka minkälaisista eväksistä, mutta raihnainen puutarhani kutsuu. Siis tuo ulkonaoleva, raaskuinen ja villi, jossa on kaikenlaiset astiat laitettu hommiin kasvattamaan puutarhaherkkuja joka lähtöön. Osa kasviksista onkin jo lähtenyt ns. suureen arkistoon. Mutta mitäpäs tässä tämän enempää. Taisi poikia kauppareissun. Jos jostain onnistuisi ampumaan naudankielen, niin saisi kaalikääryleisiin herkullisen täytteen.

Parhaan syvänresettini laitan teille tässä framille:
Keitä naudansydän/sydämiä maustetussa vedessä (maustepippureita, sipulia, valkosipulia, laakerinlehti, suolaa) niin, että ne ovat pehmeitä. Perkaa vähän jäähtyneistä (että pystyt käsittelemään niitä) sydämistä pois suonenjämät ja pintakalvot, rasvan saa jättää. Viipaloi paksuhkoiksi viipaleiksi.
Vatkaa haarukalla kananmuna, kasta viipaleet siihen ja kierittele mantelijauhoissa.
Paista joko voissa pannulla tai uppokeitä hyvässä öljyssä. Tarjoile salaattipedillä. Onpi muuten erinommaasen hyvvee. Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa. Sano.

Mistähän saisi keuhkoja...! Pitäisi testata keuhkomuhennos. Tai utareita? Eikö lihatiskillä myydä utaretta??

Öljyä laineille.

2011-08-18T12:50:00.001+03:00

Ravitsemuskeskustelussa on riehunut taas sellainen eipäsjuupastelun valkotornado, että oksat pois mummun puujallaasta. En oikein edes tiedä mistä tuo huuto alkoi. Muistelisin, että edellisessä postauksessani mainitsemastani radio-ohjelmasta. Eräällä foorumilla jo kiljuttiin kaula punaisena, että keskustelijat eivät tiedä mitään ja vallankin vääristä asioista keskustelevat sekä tuputtavat joka paikkaan hiilihydraattisietoista virallisterveellistä. Eivät olleet taatusti kuunnelleet koko radiorealityä. Tai, kuten minä, lopettaneet siihen savolaismalliseen soittajasetään, joka olisi vetänyt varmaan salkoonkin ruisleivän liputuspäivinä. Kun niin kutkutti joka paikasta, sain reilusti myötähäpeää, näppylöitä sekä riivaavan kutkan aivopuoliskojeni väliin. Naurattikin ajoittain. Se yllytti minut kierroksille, jossa vedetään hatusta tosielämän sankareita.

Nyt tilanne on ihmeen sees. Liekö Raision rypsiöljytankkeri kaatunut velloviin vesiin ja riita on poikki ja voita väliin? Ei suihinkaan. Pohjamudissa asustaa taatusti vuoroaan varttuva hybridi, joka vain odottelee, että saisi pään pinnalle ja suun auki! Ja vain haukatakseen parhaat palat koko ravitsemuksesta. Mitkä, se jää nähtäväksi. Hilpeyttä on herättänyt erityisesti tämä vastakkainasettelu ja tietojen tietoinen vääristely ja nutunkääntö, joilla ei kyllä isommalti kohdallani ole vaikutusta. En ole ajatellut liittyä lahkoihin ja tahkota sotakirveenterää sen enemmälti, kuin mitä itsepuolustukseen tarvitaan.

Pöydälläni on nytkin kaksoistornillinen ravitsemuskirjallisuutta, laidasta laitaan. On näitä kokonaisvaltaisen syömisen kannatuskirjoja, rennon syömisen opuksia ja sitten ihan abc-kirioja, jotka neuvovat kädestä pitäen oicealle polulle rawinnon saralla. Insuliini- ja kaloriteoriakirjoja en ole löytänyt. No, onhan noita, jotka vannovat, että insuliini lihottaa. Varmasti jonkin verran, eikös se ole joku vimmatun varastohormoni, joka säilöö ylenpalttista energiaa jonnekin?
Ja mitä kaloriteoriaan tulee, niin eikös kalori ole lämpöyksikkö? Olen pienen ikäni ihmetellyt, mitä se ruoan energiamäärän mittaamisessa tekee? Eikös siihen pitäisi olla ennemminkin omansa, vaikka joku täysin uusi. Ravinto, hmmm, ruoka, mmm, aine, juu, mutta mikä lapselle nimeksi?! Syömäksi? Vaikkapa niin, että yksi syömäksi olisi sama kuin entinen kilokalori. Ihminen tarvitsisi käyttöösä päivässä ainakin 2000-3000 syömäksiä. Syömäksi voisi jakautua useampiin yksiköihin, kuten turhiksi(useat hiilihydraatit), tarpeiksi ja itroiksi. Tarpeiksit olisivat kasvikset, liha ja muut humut. Itroiksissa ovat nämä rasvat, joita tarvitaan. Nämä kyseiset yksiköt olisivat pelkkiä LUONNOLLISIA tuotteita, eikä mitään teollista, käsiteltyä eikä muutakaan ruoankorviketta. Mikäs minuun nyt meni? Huhhuh.

Näin syssyä kohden kulkiessamme alkavat myös toimittajat ja kauppiaat heräillä. Toimittajat naputtavat ahkerasti kaikensorttista juttua. Jotkut naputtavat tosin aivan täyttä puppua, josta näkee, että ei olla oikein harrastusta ollut tutkivaan journalismiin saati mihinkään muuhunkaan. Teeveetä on tuijottettu ja juorulehtiä luettu, mutta järjen hiventäkään ei mahdu koko artikkeliin, kuin sen verran, että se on sentään kirjoitettu suomen kielellä. Eikä montaakaan vierasperäistä sanaa ole jäänyt tekstiin kummittelemaan.
Kuten viimeaikainen karppausuutisointi on ainakin minulle osoittanut. Ja se, mitä kuulen/luen ravitsemusalan ammattilaisilta, vahvistaa vain omaa päätöstäni pysyä oman tieni kulkijana tässäkin asiassa. Kun ei loppujen lopuksi kysymys ole mistään muusta, kuin siitä, miten itse olet ajatellut iäisyytesi viettää. Siis, että mitä meinaat suuhusi jatkossa laittaa. Yhä useammat sinne laittavat kuitenkin kasviksia, eläinkunnan tuotteita ja -rasvoja, hyvänlaatuisia öljyjä sekä pähkinöitä, unohtamatta tietenkään muutamaa tippaa alkoholia. Mutta kohtuus kaikessa, myös syömisessä.

Taidankin tässä joutessani selailla kotiinkuljettavien kauppojen sivuja, kun ei yhtään huvita nyt mikään muukaan. On jotekin sellainen olo, ettei välittäisi oikein mennä päikkäreille, mutta jotain olisi touhuttava. Surffausta, astianpesukoneen tyhjennystä ja jos vaikka kastelisi vielä kukat, eiköhän sillä lähde nälkä tulemaan. No, se siitä. Tänään on sienipäivä, munakasrulla sienitäytteellä, päällä kermajuustua, sisällä sienimuhennosta ja vihreitä papuja, mausteena lipstikkaa, timjamia ja hiukan suolaa sekä pippuria. Syödään hyvällä halulla.
Ohjeena seuraava: tee munkas"taikina", mutta älä laita siihen mitään muuta kuin munia, vatkaa munat julmasti vatkaimella todella sekaisin. Voitele VOILLA leivipaperi tai -pelti, hulauta taikina siihen ja paista uunissa 200astetta, kunnes koko laaki on kiinteä kakku. Jäähdytä ja kumoa leivinpaperille(jos käytit peltiä) tai varmistu, että hässäkkä on irti paperista ja laita sen toiselle reunalle paksulti täytettä, rullaa! Laita liitoskohta alapuolelle ja paina vähän litteäksi. Täytteenä voi olla mitä vaan "muhennosta", minulla tälläkertaa sienimuhennos(silputtuja metsäsieniä, mielellään syötäviä, keitetään kermassa niin kauan, että soosi on "jäykkä". Mausta mieleisilläsi mausteilla. Lisäsin ohuita papuja. Päälle voit ripsautella juustoa, mitä vaan herkkua, ja laita uuniin miedolle lämmölle lämpiämään ennen nauttimista parempiin suihin. Tosin meikäläisellä menee kylmänäkin.

Öisin ihmiset syövät vähemmän.

2011-08-12T13:40:00.001+03:00

Taas on kuohuissa vatkautunut tämä kauhistuttava ja maailmoja tuhoava ihmiskunnan vihollinen numero yksi, karppaus. Siitä tuli oikein keskuksteluohjelma raariosta. Nappaa tähän ja kuulet ääniä! Oma kärsivällisyyteni katosi ääreen aivan ensimmäisen soittajan myötä, joka "karppasi". No, kerrankos sitä sattuu, että laps kirveen nieli ja lisää pyytää. Karppaus näyttää avautuvan ihmisille aivan eri tavoin, joten päädyin tekemään villejä tyyppejä ihan omasta päästäni, ilman toisen ihmisen avitusta, eli siis lähes silmikoimalla. Kuten jotkut alkueläimet. Ameebat. Tosin aivotoimintani on ollut monta päivää ameeban tasolla, eli ei kovin kummoinen ja koskee juurikin enimmäkseen lisääntymistä. Heh. Ottakaa sitten nokkiinne itseänne eniten muistuttavasta hyypiöstä, eikä muista. Ja muistakaa, että netissä anonymiteetit saa riehua ilman vastuunhäivääkään, joten mahdolliset rikosilmoitukset Supolle tai Strömsöhön tai vaikka Maxi-Marketin kassalle numero 18, emmietiiä. Näitä hahmoja olen kehitellyt ennenkin. Ihan omaksi riemukseni. Ja muiden harmiksi.

TOIMISTOKARPPAAJA.
Kaikille tuttu sermissäroikkuja, jolla päämääränä on lähinnä kasvonilmeiden kehittäminen, kaksoisleuan piilottelu, shoppaus yhä suurenevia kokoja myyvissä liikkeissä, myös elintarvikeliikkeissä sekä työympäristön melusaastehaitoista huolehtiminen. On aloittanut "karppauksen": aamupuuroaan ei jätä, kuulemma, ruisleipää pitää syödä ettei suolet tukkea, mutta sentti voita väliin ja sen päälle toinen kinkkua! Salaattia lounaaksi, mutta täysjyväsämpylä voilla, parikin, kun muuten suolet tukkeaa. Kahvin kanssa puolikas kanelikierre, kun siitä saa puhdasta energiaa iltapäiväksi, sokeri on luonnon omaa energiaa, juu. Tämän tyypin illallisesta ei tiedä kukaan mitään, mutta todennäköisyys leipävoittoiseen mättöön on mitä suurin. Ihmettelee, että paino nousee. Ja tyrmää koko karppauksen. Jaksaa kyllä väitellä asiasta siihen asti, että pomo käy komentamassa töiden pariin.

AJATTELIJA
Minä tässä ajattelin ruveta karppaamaan, kun on tuota painoa lisinyt tässä kesän mittaan ja työvaatteet kirraa. Ajattelin, että se tekisi hyvää. Ajatella, että ravinto on noinkin tärkeä osa syömistä. Tässä vasta eilen ajattelin, että uudet perunat ne vasta hyviä ovat kylminä ruisleivän päällä, siihen ajattelin vielä laittaa silliä ja voita. Ajattelin, että ainakin makaroooonin ja riissin jätän pois, kun en niistä muuten välitä. Minä ajattelin tulla toimeen ilman noita ylimääräisiä hiilihydraatteja, niinkuin tuota makaroooonia ja riisiä. Ajattelin kyllä syödä leipää. Siinä ajattelin, ettei ole niitä ylimääräisiä hiilihydraatteja. Ajattelin, että ateriasta semmoinen leipä käy tämmöiselle ihmiselle. Ajattelin aloittaa ensi kuussa, tai ainakin kohta, kun loma loppuu. Ajatella, että sillälaillakin paino putoaa, että saa syödä hyvänmakuisia ruokia.

EPÄVARMA
En minä nyt ihan varma ole, mutta jostain minä luin, että karppaaminen on hirmu vaarallista. Olisiko ollut joku Iltalehti tai -sanomat? En minä muista. Mutta sitten sanoi tuttu, että on ollut jo kauan semmoisella karppidietillä. Syököhän se pelkästään kalaa vai mitä se syö? Mitenhän semmoista uskaltaisi kokeilla? Onkohan se karppaaminen kuinka vaarallista oikeasti? Mihinkähän minä voisin siitä soittaa, onkohan niillä joku asiakaspalvelunumero vaikka? Tuttu sanoi, ettei sitten saa syödä sokeria eikä karamelleja, ei leipiä eikä pullaa saatika keksejä, valkoiset vehnäjauhot pitää heittää roskiin ja muutkin jauhot, eikä viljaa pidä pistellä poskeensa. Onkos makaroni viljaa? Riisiäkään ei syödä, mitenkäs sitä karjalanpiirakan syönnille sitten ... Eikä varmaan saa sokerisuolattuun silliinkään koskea, kun on sitä sokeria..voivoi, mitäs minä sitten oikein syön?!

LUULOTTELIJA
Luulen, että tää mun nykydietti on tosilähellä karppaamista. Kaikkihan nykyään karppaa! Ihan helppo juttu. Luulen, että kaikki alkaa karpata kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Minä luulen, että mun tää olo johtuu ihan tosta karppaamisesta. Kun aloin vähän kattoa, mitä se karppaaminen on, niin vaihdoin noita ruokia samanlaisiksi kuin karppaajatkin. Voita mä olen käyttänyt aika paljon. Yksikin ilta kaivoin pakkasesta mun vierasvaroja, noita korvapuusteja, laitoin niitä uuniin ja nokareen voita jokaisen päälle, kun ne oli leivottu margiksella. Otin kupin teetä ja hesarin ja yhen muun lehen, kaikki korvarit tuli syötyy, ihan vahingossa. Mut eihän yks kerta mitään. Sitä edellisenä iltana ei ollu kuin teetä. Mut alkuviikosta tuli kyllä se reikäleipä naposteltua, silleen telkkaria katsoessa. Luulen, et tää pysyy kyl tasapainossa, kun päivät ahkerana silleen karppaan.

KAIKKITIETÄVÄ
Älä tuu sanomaan, että mä syön jotenkin väärin! Hei katto vähän omaa napaas. Mä tiedän, mitä pitää syödä, kun karppaa. Saatana. Ja mä syön just niin. Ja kerro ykskin syy, ettei saa muka mäkistä hakee vähän välipalaa? Jos sää vetäsit lounaaks pelkkää saldee, aamupalaks kupin kahvia ja kananmunan, niin tottajumalauta jo iltapäivällä pitää saada pari hampparia ettei sumene täysin! Eikä se pari sämpylää mihinkään tätä karppaamista heilauta! Eikä mikään! Nyt saa syödä voita kermakastikkeessa eikä tartte kaloreita laskeskella, saa syödä yölläkin, ja aina sillon kun on nälkä! Karppaus on semmonen tyyli, että siinä saa aina syödä ku on nälkä! Mut yhessä jutussa ne karppaajat valehtelee, että muka paino putois, ei jumalauta putoo yhtään, mulla paino on vaan noussu. Mut ruoka on hyvää!

Joo, olisihan näitä. Vaikka kuinka, vastaan kävelee varmasti joka päivä (meinaan jos kadulla päivät kävelisi) hirvittävä määrä ihmisiä, jotka karppaavat jollakin tavalla. Minä sanon omaa tyyliäni skarppaamiseksi...mutta minusta aika hyvä sana on tosiaan hiilihydraattitietoisuus, pitkähkö tosin. Hiilaritietoisuudeksikin se on lyhennelty. Valitut Palatkin lyhentelevät, suorastaan oikovat mutkia. Huomasin sairaalareissullani, että vetelin melko paksun lyhennelmäopuksen tiistaiaamusta keskiviikkoiltapäivään kannesta kanteen. Doh, olen kyllä nopea lukija, mutta Väyrysen veroinen en ole. Ukkohan ahmi Tolstoin koko tuotannon viikonlopussa!

Kaunokirjallisuuteni on asettunut kauniisti sitä varten petsattuun vanhaan hyllyhirvitykseen. Ostettiin Ikeasta joskus Ikean Suomeen rantautumisen alkumetreillä. Hyvin on kellarissa palvellut yhdeksän vuotta, pääsi viimein takaisin seinälle. Oli keittiön seinässä joskus edellisessä kämpässämme. Siellä napottavat sulassa sovussa muun keittokirjallisuuden kanssa myös Painonvartijoista aikoinaan hankitut kevyet opukset. Aika ohkaista on anti nykyvinkkelistä kahteltuna. Mutta jos resetteistä poistaa riisit, potut ja makaryynin, muista runsaista hiilareista puhumattakaan, laittelee kermaa ja räämiä, voita ja läskiä sijallen, niin eiköhän sieltäkin ihan kelpo evään tee. Toivottavasti.

Aijuu, olettekos huomanneet, että tuossa tekstin lopussa on semmoisia pieniä laatikoita, joihin saa laitettua pika-arvostelun? Ruksikaa siihen oma mielipiteenne, niitä on sen verran kiva seurata, että en ihan turhanpäiten täällä paukuta naamaani.

Önnejä ja huonosti nukuttu yö. Sisältää harvinaisen paljon linkkejä.

2011-08-02T11:21:00.000+03:00

Suomalaisessa ravintomaisemassa on tätä suuntausten yhteentörmäilyä siellä täällä. Lehdet julistelevat kaikenlaisia kilokampanjoita ja piinaavat ihmismieliä erisorttisilla ravintoaiheilla tämän tuosta. Rantakuntoon pitää päästä vaikka sydäntalvella, jos näitä pillipiipareita on uskominen. Nyt on Suomen kansan virallinen lommoposkipoika, jo kypsään ikään ehtineenä, julistanut karppauksen ruoalla pelleilyksi. Huimaa! Eikö Mattiesko tiedä, että karppaus on pyhä ja yhtäläinen oikeus, kuten mikä tahansa muu uskon...eikun siis tarkoitan muu syömätyylikin. Tästä voi seurata nyt Hytösen sedälle huutia. Tulee ilkeää sähköpostia ja ilkuntaa, paha ihminen menee moittimaan maailman parasta us..syömätyyliä pelleilyksi! Voi, voi. Varpu rähähti jo, tätä kirjoittaessani, asiasta. Tosin Varpu ei ihan hihhuli olekaan. Luulisin! En ainakaan sieluni silmin näe häntä palvomassa siankylkeä tai keittelemässä salaperäisiä keitoksia. Korostanee enemmän Hiilihydraattitietoisuutta. Siis maalaisjärkeen viittaavaa.
Tässä teille kuva siitä, mitä karppauksesta tietämättömät luulevat karppauksen olevan, että ahmitaan voita paketista, ja maustetaan se öljyllä, hörpätään päälle 38% kermaa, jälkkäriksi kermaviiliä, ja sori, kuvasta puuttuvat sekä sikspäkki kananmunia että paketillinen pekonia, koska olin ehtinyt syödä kaikki ne (munat ja pekonin) viikon mittaan aamupalani kanssa. Tämä siis ei ole meikäläisen aamupala, eikä lounas...eikä.

Olen miettinyt tätä ravitsemusgenreä lihavan ihmisen kantilta moneen otteeseen. Terveyden vuoksi laihduttavana (ikuisesti, hamaan maailman tappiin, jos tämä tahti jatkuu), olen todennut laihduttamisen perkeeleelliseksi projektiksi. Se on itsestään saatanasta peräisin. Kun useimmat ravintosuositukset on laadittu terveille, normaalipainoisille ihmisille, niin siinä jää vähän ylipainoiset, sairaat ihmisetkin sitten laiturille vilkuttamaan.

Ja tasapäistäminen ennen kaikkea tekee pahaa. Viimekädessä nekin vähät ja häilyvät painonpudotusohjeet, joita meille fyysisesti sairaille ja raskaasti ylipainoisille on, on tehty terveille raskassarjalaisille. Ei ole olemassa sovelluksia tunnesyöpöille tonnikeijuille, ei diabeetikoille, ei oikein kenelekkään, jolla on jokin sairaus, keuhkoahtaumasta peräpukamiin. Kun olen varma, että sellaisia vähän erikoistuneempia ohjeita tarvitaan! Minä olen kokeillut tähän mennessä lähes kaikkea. Ikävä kyllä, hiilihydraattien vähentäminen ja suuri kasvisten lisääminen siihen määrään lihaa, voita ja kermaa, jota käytän, on ollut ainoa laji, jossa olen tuntenut oloni hyväksi ja jopa paino on pudonnut!

Hyvä esimerkki ruoasta ja ruokasuosituksista tuli eteen sairaalassa. Kun koko väestölle väsätään viljapohjainen, hiilihydraattiperustainen ja valju suositus, niin sitähän sitten noudatetaan pilkuntarkasti ja halvimman mukaan sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Kasa sokerin pilvien ylle nostavaa evästä ei paljon houkuttele, varsinkin, kun sairaalassa maatessa kulutus koostui lähes kokonaan perusaineenvaihdunnasta. Joka satakiloisella on aivan eri luokkaa kuin hintelällä 50-kiloisella. Tasapäistäminen minua vituttaa yleensäkin joka asiassa. Tyyliin, että ei meiltä saa puolia kuppeja, kun ei koko kupillista jaksa. Ja se minua ryssii erityisesti ja edelleen, että lihavaa pidetään jotenkin aivovammaisena, erityisesti meitä ikääntyviä naisihmisiä. Sairaalahuoneessa kanssani oli erittäin älykkäitä ja hienoja kahdeksankymppisiä ladyja. Olin heidän kokemustensa ja upeutensa rinnalla aivan vastaantulija. Ja muutamat kolmekymppiset nirppanokat kohtelivat meistä useimpia kuin viemäristä nostettuja. Se syletti.

Takaisin ravintoon. Toivoisin nyt jossain syvällä ravitsemustieteellisissä labyrinteissä selviteltävän esim. kakkostyypin diabeteksen (joka on läjä erilaisia oireyhtymiä) syntyjä syviä ja sen perusteella rustattaisiin ruokavalio, joka tasapainottaisi verensokeria ja ehkäisisi lisävaivojen syntyä, sekä tietenkin: auttaisi pudottamaan painon lukemaan, jossa tilanne olisi hallinnassa. Ilman lääkkeitä ja insuliineja. Hurja on haaveeni, koska omassa jaakobinpainissanikaan en ole onnistunut vielä löytämään sellaista kultaista keskitietä, jossa olisin onnistunut kaikin puolin. Yksi syy on liikunnan puute. Ja liikunnan korvaaminen viiniputelilla silloin tällöin ei ole hyväksi, kenellekään. Liikuntani jää vähäiseksi ihan sen vuoksi, että ei vaan pysty. Ruumiini on sieltä täältä kintsahtanut pois lustuiltaan, eli juoksemisen tms. höntsähtelyn maantienlaidoissa estää romuttunut nilkka artrooseineen, samassa jalassa oleva rämä polvikin haittaa tahtia. Oikea käteni joko äityy särkemään sydäntä särkevästi uimasession jälkeen tai sitten naksahtaa päässä. Eikä minua saa uimahalliin lillumaan siinä bakteerivellissä, ei edes ovelle. Yäk.

Ja vilkaisu Vaspuukkiin paljasti, että Pöperöproffan blogastus kirvoitti Laatikaisen eli Pronutritionistin kynästä pohdintoja! Syömihäiriöistä ja häiriöistä syömisessä. Koko elämäntapaintiaanin elämää ei voi perustella sairauksilla, sairastavuudella eikä syömisellä. Kyllä siellä jyllittää myös tunteet ja tuoksut. Markkinointi kautta maailman tietää, että tuoreen leivän/pullan/tai muun ruoan tuoksulla on helppo myydä vaikka traktroreita. Kun ihminen on kokonaisuus. Kun alkaa sairastaa kehoa, mieltä tai kaikkia näitä yhdessä, niin en voi välttyä ajatukselta, etteikö jokin asia laukaisisi toisen ja vielä kolmannenkin. Kun ihminen on kokonaisuus. Oma vähän karvas kokemukseni on, että nyt on tavallaan helpompi heittäytyä marttyyriksi, kun ON JO kasa sellaisia vikoja ja asiota, joilla voi perustella lihavuuttaan, kysymykseen MIKSI. Itse esitän hanakasti kysymyksen MIKSI. Sen esittämällä olen säästynyt moneltakin huolimattomuusvirheeltä omassa hoidossani. Jos olen kysymyksen kyennyt esittämään. On minua onnistuttu hoitamaan päin helvettiäkin, enkä ole siitä huolimatta kuollut. Potilas elää, hoidosta huolimatta.

Kyllä. Immeisiä pitäisi nykyisen osahoidon ja erikoistumisen rinnalla hoitaa myös kokonaisuutena. Pitäisi olla vaihtoehtoinen hoitomuoto, eli kokonaisvaltainen hoitaminen. Siinä sekä sielu että ruumis lepäisivät yhdessä, eivätkä, kuten nykyisin, rinnakkain. Kokonaisuushan se ratkaisee rakentamisessakin, samoin työelämässä, että luonnossa. Ihminen on mielestäni hoitokokonaisuus, ei kasa erilaisia osasia. Osaan minäkin sanoa, ovatko Jawan ketjut kuluneet. Ei siihen tarvita ketjuihin erikoistunutta asentajaa. Tai onko olohuoneesta lamppu palanut. Eikä paikalle kutsuta olohuoneen lamppuihin erikoistunutta sähkölamppuasentajaa, joka ymmärtää pelkästään halogeenilamppujen päälle. Ja näillä erikoistuneilla hyyppäsillä on tietenkin eri taksa!

Tilanne on ihan sama ihmisissä: Yksi lääkäri hoitaa sydäntäni, toinen päätäni, kolmas luitani ja niveliäni, neljäs keuhkoja, viides ravitsemustani, kuudes keskittyy suolistoon, maksaa tiirailee seitsemäs ja kahdeksas vahtaa imusolmukkeita. Lisänä soppaan tulevat myös omia ohjeitaan taritsevat erikoissairaanhoitajat, joista osa onkin melko erikoisesti sairaita, kun tietävät paremmin kuin minä, miltä minusta tuntuu. Sekä muu hoitohenkilöstö, joista osa päättää, olenko arvollinen pääsemään tapamaan hänen korkeuttaan tervauskeskusnoitaa alle kolmessa viikossa. No, eipä tässä ole hätiä mitiä, eihän minulla mitään sen kummempaa, kuin vähän olisin kysellyt miksi rinnassa muljahtelee, sydän on kiitolaukalla, pukamat ovat vuotaneet jo edellisestä tiedustelusta ja nyt näyttää pimenevän jo silmissä. Siinä vaiheessa todetaan puhelimen toisessa päässä, että ette kuulu meidän hoitoomme, soittakaa ambulanssi. Hätänumero toteaa, että numero on ruuhkautunut. Köh, mitäpäs tässä. Ei tässä olisi hoitoa tarvittukaan. Mikäs se oli Monosen hautaustoimiston numero, tehdään samalla testamentti, kun hakevat raadon pois. Näissä mietteissä sitä onkin heleppua mennä kylskaappilleen ja veistellä sieltä läskinkappaleita ruisleivälle (sitähän on pakko kuulemma syödä tai kuolee heti!), tunkea ne helttaansa ja viimeistellä eväs hörpyllä öljyä!
Huhhuh, tulihan tätä tässä, taidan mennä pihalle ihastelemaan kasvannaisia, mutta siitä luette tuolta toisesta onnettomasta rävellyksestäni. Sommoro.

Olen saanut Tunnustuksen tai mikäsenyoli. Semmoisen, jota bloggaajat jakelevat toisilleen tämän tuosta. Ihan lämmitti kuuman päivä keskellä. Kopsasin periaatteen antajalta tähän: "Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka jossa haluaisi käydä"
Lempiväri. Antakaas kun mietin. Sehän vaihtelee päivittäin, mutta jos oikein pitää ajukoppaa vaivata, niin tällä(kin) hetkellä taitaa olla sininen kaikissa sävyissään.
Lempiruoka. Tämä on järjettömän hankala. Kerrassaan kinkkinen. Pistänpä tähän kuitenkin ihan ajattelematta, että äyriäiset ja muut veden kasvattamat. Siinä onkin perin paljon valinnanvaraa!
Paikka, jossa haluaisi käydä. Yhä uudelleen Lontooseen. Tai Islantiin. Jos kaukomatkoja ajatellaan, muuten kotimaassa matkaillen. Suomi on täynnä käymättömiä paikkoja. Mutta on paikkoja, joihin ei edes halua mennä. Kuten vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.
Siinä se. Kiitos Neiti Tekosyy. Tämä pitäisi lähettää 15 bloggaajalle, enkä millään keksi, että kenelle kaikille! Eh, tota, minulla ei edes ole noin montaa bloggaavaa kaveria. Tämä osio siis yliviivataan...!

Äkkiä ja lyhyesti.

2011-07-30T13:08:00.000+03:00

Olen kivimorttelin onnellinen omistaja. Suorastaan kirkuvan onnellinen!! Eilen onnistuin puhumaan haltuuni mallikappaleen erään putiikin hylliltä. Pesu ja silitys, vehjes on kuin uusi. Nyt voi sutkuttaa kuin Jamie Olivier kaikenlaisia pestokastikesörsselimössötyksiä. Kikotin on nimittäin kyseisen poikasen mukaan nimitelty, liekö kokinkutale ollut luomassa kyseistä härveliä itse, vai onko vaan sanonut, että jeesjees hyvä se on.

Menen tuijottelemaan astiaa haltioituneesti.

Ähinää ja puhinaa, eräänlainen sairaskertomus.

2011-07-28T11:34:00.000+03:00

Tässä edellisen postaukseni taustaa. Ja paljon muuta! Kivoja juttuja lekureista ja hoitohenkilökunnasta, joita tulen kertomaan taatusti pikku hiljaa lisää. Ihmisiähän hekin ovat, mutta vastuussa paljosta ja väärä vallankäyttö tuhoaa monta elämää totaalisesti tai sitten ei. Mutta tappelukseen joudut ihan väkisin, jos pidät kiinni oikeuksistasi tai vaadit tarkempia tutkimuksia. Ethän SINÄ voi tietää miten kehosi käyttäytyy! Varsinkaan, jos olet lihava ja vaihdevuosia odotteleva saati vielä sukupuolivammainen, nainen. Kitisevä menopaussipakkaus. Ei niitä kannata vakavasti ottaa. Luulotautia!

Siis viime aikoina askeleni on hidastunut huolestuttavan paljon, ihan tässä viimeisen vuoden aikana. Kinoksissa nojailin lapioon pihisten kuin höyryveturi. Postiretkellä oli pakko pysähtyä ihailemaan maisemaa, vaikka vettä tuli kuin saavista kaataen. Kun jalka ei kantanut tai pikemminkin, ei jaksanut liikahtaa samaan malliin kuin ennen. Ennen mitä? No, vaikka kaksi vuotta sitten! Tai viisi! Enivei, monta ajast'aikaa ihmettelin, kun vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy...missä lienee pysähdyksen syy? Hutkailu aloitettiin jo tuossa kevväämmällä. Ja paino sanalla hutkailu. Käypä hoito tuntui olevan melkein kaikkien minua hoitaneiden lääkäreiden mielestä aivan jotain muuta. Diffrently complete, completely different.

Nitisin tohtori olkipillille, joka on teini-iän nippanappa selvittänyt tyttö, että kun ei jaksa mitään, ahistaa, yöt yskittää ja silleen. On nii hikiki ja kaappiki on sekasin. Tuulenn***sima vinkuheinä reippaana tytsynä tinttasi minut labrakokeisiin, rasitus-EKG:hen ja siinä se sitten olikin, se. Labrat olivat niin normaalit kuin diabeetikolla olla voi. Vuoden -87 rasvojen raja-arvot jopa alittuivat, nykyiset ylittyivät. Saatana. Se meni siis tappelukseksi koko homma, statiineilla uhattiin ja laihdutusleikkauksella! Niistä olenkin nitissyt jo aiemmin liitoksissani.
Mielialapilsuja kokeiltiin hoidoksi jo aikaisemmassa vaiheessa. Tosin masennuksen sairastaminen Suomenmaassa on sama, kuin hommaisit kaukomailta giardian ja siihen saisit pelkkää asperiinia. Ainoa tapa sairastaa Suomessa, on rikkoa itsensä fyysisesti ja mennä sitten irtokappaleet kainalossa päivystykseen ja sanoa, notta kinttu irtos, perkele! Rasitus-EKG ei mitään erinommaasta näyttänyt, mutta ainakin, ettei sepelvaltimotautia ole. Kunnes heinäkuun alkupuolella aloin saada saatanallisperkeleellisiä hengityksenahistumiskohtauksia. Tai, kun tarkemmin ajukoppaani vaivasin, olenhan minä niitä ennenkin saanut...

Sairaalan arki ei ole yhdeksään vuoteen muuttunut miksikään. Potilaat revitään sängystä aamuaikaisin, pahimmassa tapauksessa neulaa suoneen, ennen kuin saa edes silmät auki. Aamupalaa, jonka yhteydessä kuuluu ihmetellä, että miten kahvista voi saada niin juomakelvotonta. Aamupala on suureksi osaksi pelkkää hiilihydraattia. Lääkärin/-en kierto, mukana roikkuu joku hoitsu, tutkimuksia, hiilarisapuska, tutkimuksia, mahdollisesti lääkärin tapaaminen, kanttiinikärry, oleilua, hiilariruoka, oleilua, iltahiilarit, yhdeksältä aletaan toivotella hyvää yötä. Ja vähän joka välissä lääkkeitä; lääkelistani oli kirjattu ihan päin persettä jo päivystykseen tullessa, että onneksi tuli kyseltyä vähän, että mikäs perkele se tämä pilleri on! Eee-eei, ei minulle ikupäivänä ole määrätty tälläistä lääkettä, ja mihinhän vaivaan näitä yleesäkin syödään? Jaa, että skitsofreniaan, juu, kyllä minä hullu olen, mutten päästäni vialla! Viekääpä hoitaja terveiset sinne päivystykseen, että minulla on muisti kunnossa, olen täysivaltainen Suomen kansalainen, pärjään yksin kotona ja ulkomailla, enkä ole ajatellut syödä yhtään ylimääräistä lääkettä vaikka määrättäisiin. Ellei elintoimintoni ole vaarantuneet ilman niitä määrättyjä. Kiitos.

Huomaan monta kertaa päivässä, ettei kunto ole hyvä, tai edes kohtalainen. Pääni on virkeä, muttei kroppa. Vähäinenkin liikkuminen vie voimat, varsinkin tässä helteessä. Toivon hartaasti tuollaista 20-22 astetta päivällä, leyhähtelevän tuulen saattelemana. Rappuset pääsen jo lepäämättä ylös, noin 12 kpl sisällä ja ulkona. Taivun enemmän keskeltä. Nilkat löytyivät. Samoin sormet. Sairaalaan jäi nestettä ämpärillinen. Koko paletti on saapunut pikku hiljaa sulostuttamaan elämääni. Ei pelkästään lääkärikuntaa voi syyttää, pitäisihän lähimmäisten ja itsenikin huomata muutokset! Vaan kun ei. Olen ollut kova liikkumaan eritoten metsissä ja suonrantteilla, joissa on parhaat marja- ja sienipaikat. Nyt parin viime vuoden ajan niille on pitänyt päästä melkein autolla...senkin olisi pitänyt jo hälyyttää. Ettei ole valmis ämpäri/kori kourassa talsimaan kilsoittain hirvenpolkuja. Että joka toisen kerran tulee valitettua, että ahistaa, ei saa henkeä. Mutkun ei.

Mutta mitä ruoaksi. Kyselemättä minulta mitään, huom!! KUKAAN ei kysynyt, juonko maitoa, syönkö lihaa/kalaa/kasviksia, saisiko olla puoliannos ja siihen lisäksi salaattiannos? Onko minulla jokin intoleranssi, keliakia tai auto. Ruoka mätkäistiin kyselemättä pöytään. Ja tässä pari esimerkkiä, siis varsinaisesta sapuskasta:

Tässä on maito. Jätski. Akselirasvanappi. Punajuuriviipaleet, extraetikkaiset. Sekä koiranoksennus, tai viikonloppuna pizzerian kulmilta havainnoitu ykä, joka on saanut uuden elämän, maku hirveä, limainen, puolipohjallinen, venyvä ja tarttuva, mukana runsaasti saippuaa ja vessanpönttöä, juustossa takkuisuutta ja tahmaa, kuin olisi syönyt jo kerran hyödynnettyä evästä. Pisteet annokselle, jaa-a, mitähän tähän laittaisi. Kaksi pökälettä. Nyt joku kukkahattu alkaa vinkumaan, että ruoasta ei saa purnata, kun biafralaiset, mogadishulaiset, ugandalaiset ja maailman lapset näkevät nälkää. Ha! Niin näin minäkin. KURNIVAA NÄLKÄÄ. Annoksesta söin juuston (lienee, ehkä ollut juustokasviskiusaus), punajuuret ja leivän ilman akselirasvaa sekä nielin yskien lämpimän maidon, huoneenlämpöinen maito on pahinta mitä tiedän. Vajaan aterian jälkeinen sokeriarvo (1h jälkeen) oli silti 12,8mmol/l!!! Inskaa, inskaa!

Tässä olikin helppo ruoka. Kanakeitto. Olisi vielä se kana! Broilermykyjä uiskenteli perunankappaleiden seassa, värinä oli myös porkkanaa, perunat sihvilöin pois suosiolla ennen suuhunlappamista. Toivomani piimä istuu lasissa, kylmänä ja ravistettuna. Akselirasvaakin oli. Leipäpaljous jäi syömättä. Kurkkuraaste meni ensimmäisenä! Siinä on nestettä enemmä kuin kevytmaidossa, ja minulla oli jano lähteesi vettä. Tuo, tuo tuollainen ruutuhöttö, jonka päälle oli lätkäisty sekamarjahilloa aimo annos, oli mielenkiintoinen tuttavuus. Vohveliksi sitä varmaan pitäisi nimittää. Mutta rakenne oli kuin saunasienessä, yhtä helposti syötävissäkin, joten tyydyin maistamaan, ettei sugarbabylove kierrä suonissani veren sijaan...

Pääsen viimein asiaan, johon edellisessä postauksessani viittilöin. Siihen, että miten kohdellaan reilusti ylipainoista, vaihdevuosi-ikäistä naista! Tässä on nyt, tässä yhtälössä, useampi asia, joka tekee homman hankalaksi muille, eli terveydenhoitohenkilökunnalle (voi viiksi, mikä sanahirviö!):
Nainen -> nainen, yleensäkin vähälahjainen, luulosairas ja johdateltavissa oleva elämänmuoto, jonka selviytyminen on infrastruktuuri huomioon ottaen veitsen terällä, eli hiinä ja hiinä.
Lihavuus -> lihava ihminen on vastuuton mättäjä, joka ei pysty hallitsemaan omaa elämäänsä lainkaan. Poukkoilee sinne tänne mielihalujensa vallassa ja syö nautinnokseen! Nauttii jostain tässä luterilaisessa maailmassa! Eikä harrasta askeettista itsekidutusliikuntaa, kolmiloikkaa, maantiepyöräilyä tai muita verenmaku suussa harjoitettavia jumppalajeja.
Masennus -> täysin kykenemätön mihinkään älylliseen kommunikointiin, joten asiat pitää toimittaa huutamalla, viittilöimällä ja ankarasti ilmehtien. Että plösö tajuaa. Papereissasi voi olla merkintä kysymysmerkillä jonkun lekurin mietteiden päätteksi heittämänä, tai peräti suorastaan vuosikymmeniä sitten sairastettu masennus, joka alkoi, kun poikaystävä jätti jo kolmannen kerran toisen naisen takia, tai ihammitävaan.
Diabetes mellitus tyyppi 2 -> selkeästi syöppöjen tauti, on tullut mätettyä tyhmästi yli oman tarpeen, eikä ole tyydytty pelkkiin leseisiin ja luonnonjogurttiin. Vaikuttaa aivotoimintaan, hermostoon, munuaisiin, sepelvaltimoihin, persoonaan, sepelkyyhkyihin, älykkyysosamäärään ja maapalloon latistavasti.
Korkeahko kolesteroli -> tekee suoniin tukkeita, johtuu pelkästään tyhmyyden aiheuttamasta lihavuudesta, ei voi periytyä, kun eihän kuolleitten verta siirretä eläville, tekee elämänhallinnasta epävakaata ja em. ominaisuuksilla varustetut voitaisiin toimittaa johonkin leiriin pois silmistä! Kielletään vielä päätteeksi kaikki ja vielä loputkin sekä syyllistetään kuoliaaksi argumentoimalla lääkärijargonia. Älkää kertoko niille, että puhun kohtuusujuvaa lääkärijargonia minäkin. Kun on tätä ikääkin kertynyt!

Ai, miksi? Siksi, kun vanhat naiset (vanhuus alkaa kuulemma jo tuossa +35 iässä) ovat vastenmielisen viisaita ja ulkonäkö alkaa pyrkiä kohden kypsyyttä. Vanhuuden kynnyksellä, kolmekymppisenä, alkaa valjeta osalle naissukukuntaa se, että kuinka turhaa on tuijottaa pelkästään peiliin. Ja peiliintuijottajat jatkavat sitkaasti aivojenkäyttäjien mollaamista.
Kuinka siinä käy: Jos ei olla liian lihavia, ollaan liian epämuodikkaita, ei noudateta yhteisesti Pariisissa sovittuja trendejä! Lihava ja omia aivojaan käyttävä nainen onkin sitten maailmanpalon aiheuttaja numero yksi. Eihän sellaisesta kukaan tykkää, Gyystaav on sanonut, että semmoinen lihava on vastenmielinen, ja seksihalut menee! LIHAVA. Sellainen, että saa jakkupuvun helmat läpättämään meikkipeikkojen säärten ympärillä. Kun Se Syö Mitä Haluaa. Eikä noudata lentoemäntädiettiä, kaalisoppakuuria, pussimuusioppia tai kuuntele pää kallellaan Suurten Gurujen elämäntapaviisasteluja netissä, teeveeseessä ja raadionaalloilla! Sitä pitää varoa! Se vie pullatkin pöydästä, kun Se EI laihduta koko ajan ja vaan lihoo. Eikä arvosta Akkainlehtiliiton standardeja Tulla Hyväksi Ihmiseksi. Lue viimeisimmät trendit Ämmäinaviisista tai Pannasta, Kylkiluu julistaa kevätdieettikauden avatuksi jo elokuun kynnyksellä! Osta parhaat neuvot nyt Pilliheinän mukana, tepsii vaikket avaisi koko julkaisua! Tee-Se-Ite -dietti, parhaat palat pahimmista rääkkäyskuureista nyt yksissä kansissa! julistaa maan langanlaihoille tyttärille suunnattu Karmeus ja Tervaus. KönzäPLUS tarjoilee myös uudenuutukaiset jänteekatkomisjumpat ja nyrjähdysvideot opiksi ja oijennukseksi, ettei laiskana pidä rellottaman sohvanmutkassa vaan heilua kuin hullun *piip* mielipuolen *piip* kaiken luppoajan ja niidenkin välisen ajan! Syödään päälle pahvilaatikoita ja pakastekalaa salaatinlehtipedillä. Siinä mukasvasti kuntopyörän päällä istuen.

Minusta välillä tuntuu, että minussa kaikki uhka tiivistyy tähän reiluun sataan kiloon Naista. Olen vielä pisteliään sarkastinen, rempseä, ajoittain kyyninen, väännän huumoriksi vakavankin asian ja eritoten: kyseenalaistan koululääkärien tieteellisyhteiskunnaliset lausumat alle kolmen minuutin kysymällä yksinkertaisesti MIKSI. Aina vaan ei tietenkään jaksa tai joskus jopa muisti pätkii sen verran, että ei halua lähteä kinaamaan KYLLÄ-MINÄ-TIEDÄN -tyypin kanssa. Nyt asian tekee hankalaksi sekin, että nämä tyypit ovat pahimmassa jälkimurrosiässä. Eli tuossa 25-35 välillä. Vähän siinä niinkuin "älävittu tuu mulle sanoon, lehmä!" -iässä. Äitis oli. Otetaan nyvvaikka se ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti.(Vaikka se taisi ollakin vanhempi, mutta henkinen ikä lienee ollut tuossa haarukassa). Se, jolla oli niin suuri palo parantaa meikäläinen tästä karmeasta taudista, jota lihavuudeksi kutsutaan, repi melkein meikäläisenkin pelihousut. Nyt samaan kastiin on ilmaantunut suuri joukko lääkäreitä, hoitureita ja sekä muutama muu terveydenhuollon ammattilainen. Varsinainen pelastusarmeija. Pikkurumpu soi. KUUNNELKAA JUMALAUTA, MITÄ SILLÄ SAIRAALLA ON SANOTTAVAA! Vaikkei se aina korreloisikaan koululääketieteen opetusten kanssa, voi joissakin asioissa ollakin vinha perä. Kuten yks kaks onkin huomattu, että rasva ei tartu suonen seinämiin. Tutkimustulokset kun pakkaavat olemaan näämmäs vähän kallellaan aina maksajaan päin. Samalla tavalla kuin gallupit eivät kerro koko totuutta ja tilasto on pelkkä harhaajohtotyökalu.

Ulkona on kommee ukonkeli, menen ui..ihailemaan! Ja lakkaan hetkeksi valittamasta. Elämä on kuitenkin kokonaisuutena jännittävä tapahtuma syntymän ja kuoleman välillä, joten sitä ei pidä pilaaman muiden mielipiteiden pilkuntarkalla noudattamisella, aivot on ajattelua varten.

Änkytän ja läkähdyn.

2011-07-26T15:02:00.001+03:00

Juu, kuten vaspuukkiystikset tietävätkin, niin helle tipautti minut tuolista tässä viime tai ehkä jo toissa viikolla. Jouduin käymäseltään muuanteen sairaalaan, jossa helle helli sydänosastoa ihan kiitettävästi! Alle 25 asteen huonelämpö ei pudonnut edes yöllä. Jätin sille reissulle reippaat 8kg. Ihan vaan kusemalla. Enkä syönyt mitään vähähiilihydraattiseen viittaavaakaan, jossei lasketa varmaan erehdyksessä tarjottua kinkkumakkarasiivua. Paras tulos oli puoli kiloa päivässä. Painosta pois. Tahti onneksi hidastui hieman näin kotiuduttuani. Antibioottia tuli toiseen vaivaan ja sen kanssa pitää nauttia runsaasti nestettä. Eli vähän hassu yhdistelmä, nesteenpoistolääkkeet ja runsas nesteen nauttiminen. Syykin selkeni: sydämen vajaatoimintaa toimittaa sydän. Sen seurauksena neste kertyy kinttuihin ja sormiin ja ja ja ja vähän sinne sun tänne. Sydänlääkityksenkin sain. Ja statiiniresettin. Arvakkaapa, kumpi tuli lunastettua apoteekista? Uudenuutukainen syömmenkorjausliäkepä tietennii! Tohtoripoikanen, joka minut kotiin laittoi, oli sitä tyyppiä, ettei hyväksynyt vastaväitteitä, joten taidanpa laulattaa sähköpostia...ihan vaan kysyäkseni, onko järkee vai ei. Kashotaan, vastaako tuo vaiko eikö.

Kummasti sitä huomaa vasta näillä lasarettireissuilla, että ikä lisii. Ennen kaikki lääkärit olivat vanhoja akkoja ja ukkoja. Tai ainakin ikäisiäni. Perkele, nyt rouvitellaan ja teititellään! Herranjestas! Ja lääkärikunta on siloposkisia poikasia ja kirkasotsaisia tyttösiä! Päätä vaan seinään, tuntuvat melko monet olevan siinä iässä heistä, että kaikki maailman tieto asuu juuri hänen päässään. Poti..asiakkaan kuulemisen kanssa on vähän niinsun näinsun ja mitä enemmän on rasvaa ympärillä, sitä vekkulimmin puhellaan. Että varmasti ymmärtää, aivankuin olisi aivoton mössökasa eikä ajatteleva ja älykäs ihminen. Ja naapurisängyssä makaava hernekepinvahvuinen osteoporoosin ja dementian vaivaama täti on puhetavasta päätellen paljon enemmän älyissään kuin lihava ihminen! Hei halooo, mitenkäs ne teidän omat aivot jaksaa? Kyllä saisi hoituri ja lääkäri mennä peilin eteen hokemaan sata kertaa, että "LIHAVAT EIVÄT OLE VÄHÄ-ÄLYISIÄ JA HEIKKOLAHJAISIA" Että minua perkele siis ryssii tämä ulkonäöllinen jaottelu.

Tässä pitänee ryhtyä sotimaan oikein tosissaan, onneksi saa itse valita aseet. Nyt kun oireisto on tiedossa, nesteenpoistolääkitys kunnossa ja minulla on pitkästä aikaa nilkat, niin on satavarmalla helpompi vahdata painoansa erisortimenttisissä puntareissa. Hontelossa totesin, että pikkuhommat ovat nyt aika kinkkisiä, kuten vedenkanto. Siitähän minä sen äkkäsinkin, että jotain on vialla, kun piti levätä rappusissa, vettä kantaessa ja vaikka missä. Marjamettäänkään ei ole asiaa, elleivät marjat pompi hinkkiin itsekseen. Mutta sanon taas ja jälleen, että perkele, mikäs pahan tappaisi. Ellei paha itse.

Mutta: lämpötila huitoo taas tuolla viehkeässä 25 asteessa Celsiuksen asteikolla, taidan vetää nihkeän paidan päältäni, kastella sen, mennä ulkotiloihin ja yritän olla hiton virkeä, sekä kantaa tota hemmetin vettä!

Äkkiä voita jostain!

2011-07-12T11:15:00.000+03:00

Aivoni aikovat normaalitilaan. Kiehuminen lakkasi noin kolmetoista minuuttia sitten. Yöllä tuli vettä kuin koskesta, joten tänään säästynen vedenkantokisoilta. Kunnon kannalta se on ollut hyväksi. Mutta kaksi kertaa päivässä kurpitsoille ja portinpielikukille ei ole ollut kivaa. Enemmän jolloinkin tuolla toisessa viritelmässäni. Hontelossa.

Vastaikään äkkäämämme apuväline mustikointiin on osoittautunut melko jännittäväksi metsänpohjan keräilijäiksi. Eilen koeajoimme vekottimen ja totesimme, että teeaineet saa näppeästi siinä ohessa, kun raapii vaan menemään. Tosin pienemmät marjat se perhana kuitenkin hukkaa tuonne. Mustikkahan on superfoodia mennen tullen. Nyt olen pääosin pakastanut nyssäköissä herran tarpeita varten, muutaman piirakka-annospussin (pähkinäjauhepohjaan kun tekee, niin ei edes tule kovasti hiihiilareita, hiiohoi) ja syötyäkin niitä on tullut tuoreeltaan. Apuvälineeseen päädyttiin, kun totesimme yksissä tuumin, ettei kumpikaan meistä taivu enää tietyistä kohdin. Minä en ainakaanpolvista enkä keskeltä. Mustikoita on saatava. Kuitenkin.

On se jännää, miten leipomoteollisuus jaksaa jatkaa tuolla syyllistämisen ja mankumisen linjalla. Se on aivan tyypillinen suomalainen tapa. Porukka tuotannosta kilometritehtaalle ja pomot hypelöimään kravattejaan turhanpäiväisiin kriisipalavereihin. Tekisivät jotain. Silpuksi vaan koko iso koneisto ja pientä ja pienempää tilalle. Joku markkinajohtajaksi itseään nimittävä voisi tehdä tutkimusta siitä, millaista leipää tai sen tapaista tuotetta halutaan. Tiukimmat karppaajat tietenkin pois lukien, kun ne syö vaan voita lusikalla, kuten kansa luulee. Eipä luulisi olevan vaikeaa nykytekniikoin selvittää sitä, millainen leivänkorvike käy karppaajalle tai muutenkin ihmiselimistölle. Ei luulisi. Mutta näin vain on, koska vielä ei ole selvitetty edes sitä, sopiiko ihmiselle ylipäätään minkäänsorttinen syöminen! Samainen markkinajohtaja voisi purkaa isot tehtaansa ja perustaa pikkuleipomoita. Oikeita mikroleipomoita kauppoihin eikä mitään perkuleen paistopisteitä, joista saa mukaleipää tuoreena. Saisi oikeaa leipää tuoreena.

Helsinkin Aviisi, HS, otti ja uutisoi lihan teollisesta keinokasvatuksesta. Siihen täytyy sanoa, että hohhoijaa. Jos luonnonsuojelussa mennään herkästi tantereelle, jossa ollaan jo arveluttavuuksien kynnyksellä, niin ruoantuotannossa näytetään menevän siinäkin vähintään maatakiertävälle. Tosin kyllä kudosnäytteestä viljelty liha, päin vastoin kuin verkkouutinen väitti, tarvitsee sen elukan. Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta makua ei vielä ole saatu kohilleen. Tässä Hesarin verkkouutinen. Ajatuksena tuo lihantuotantotapa on hiukkasen etova. Jos prosessi menee pieleen, niin mitä siitä sitten tulee? Sammioittain haisevaa limaa? Kun vannoutuneena lihansyöjänä unelmoin mehevästä pihvistä ja tirskuvista lihasnesteistä grillauksen jälkeen levänneen lihan leikkuuvaiheessa, niin on aika hankala kuvitella itseään keinolihan kuluttajaksi.

Sama läpykkäinen uutiseerasi henkilöstöravintoloista ja ruokailijoiden siirtymisestä karppaamaan. Äimistyneenä sitäkin lueskelin. Kun jotenkin tuntui, että henkilöstöravintoloiden hankintapuoli ei usko silmiään perunan, pastan ja muun runsashiilarisen mätön kulutuksen vähentymisen vuoksi. Siihen vedettiin sitten jo hiilijalanjälkikin mukaan, että suomalaisella perunalla on pienin hiilijalanjälki. Justjoo, hiilijalanjäljen kuvan annan persieen. Ilmastonmuutos, ilmastonmuutos, siitä keuhkotaan huulet torvella ja kaula punaisena samalla kun toisessa kädessä on puukko ja toisessa puntari, että olisi oikein vakuuttavanuhkaava. Taivas putoaa niskaan, jos syö ruoka-ainetta X, kun siinä on niin iso hiilijalanjälki. Haistakaa kuulkaa kukkanen, tai keittiön kaatoallas. Kuka takaa, etteikö tämäkin keinoliha aiheuta päästöjä? Ja jos vaikka päästöt ovatkin vaarallisempia kuin kukaan osaa kuvitellakaan? Muunnettuja geenejä tai jotain vielä omituisempaa. Sen jälkeen pilvenpiirtäjätkin kasvavat kieroon.

Hemmetti, tässähän tulee väkisin ihan nälkä. Jos ei muuten, niin ajatuksesta, että tuossa on tirisevä piffi, tai mikä vielä herkullisempaa, munakoisokääryle. Ei, kyllä minä valitsen piffin. Taidankin näin sadepäivän iloksi laittaa uunin lämpiämään ja teen oikein viimeisen päälle haudutuksella viimeistellyn stroganoffin. Tosin sisäfilettä ei ole, enkä ulkofilettä lähde noutamaan, joten tyydyn sisäpaistiin. Viime vuosisadan ohjeen mukaan.
Ohje on Kotiruoka -kirjasta vuodelta 1930 (12 painos) ja kuudelle hengelle.

1kg selkälihaa tai luutonta reittä (eli filettä tai paistia)
5 rkl voita
suolaa, hienonnettua valkopippuria
½ sipulia
2rkl vehnäjauhoja
vettä tahi lihalientä
2dl kermaa
2 rkl tomaattisosetta (pyrettä! Ei ketsuppia)
1 rkl sinappia
1-2 etikkakurkkua

Liha pestään kuumaan veteen kastetulla pyyhkeellä ja leikataan viipaleiksi. Ne pehmitetään lihanuijalla ja leikataan kuutioiksi, jotka ruskistetaan äkkiä voissa pannussa. Suolaa, valkopippuria, hienonnettua sipulia ja vehnäjauhoja sirotellaan päälle, ja kaiken annetaan vielä hetken aikaa ruskeutua. Vähän vettä tahi lihalientä ja kermaa lisätään pannuun, kiehautetaan ja seos kaadetaan sen jälkeen kasariin. Pannu on vielä huuhdottava vedellä tahi lihaliemellä ja liemi kaadettava lihapalojen päälle kasariin. Kun kaikki lihakuutiot tällä tavoin ovat paistetut, saavat ne hiljalleen kiehua kasarissa, kunnes ovat mureita. Ennen kuin pihvit tarjotaan, maustetaan ne vielä tomaatilla, sinapilla ja kuorituilla, kuutioiksi leikatuilla kurkuilla.
Tuon kasarissa kiehutuskohdan oikaisen niin, että valurautapataan kansi päälle ja uuniin muhimaan. Jos ei ole valurautapataa, niin keraaminen käy, tai sitten ihan teräskattila, jossa ei ole mitään kuttaperkkakahvoja missään.

NAM.

Ääriliikeiden liikehdintää.

2011-07-06T09:04:00.004+03:00

Tässä on yritetty virittäytyä ihmiskokeeseen, jota en ole saanut aloitettua yleisöstä huolimatta. Materiaalia on lujastikin, mutta käpristelen edelleen siihen syventymisen kanssa, käytännön syistä. Hölökohtaiset syyt saavat taas minut vähän niinkuin hidastamaan tätä puolta. Ymmärryksen taso kyllä on tallella, muttei yrityshalua juuri nyt. Sensijaan olen voittanut ensimmäisen matsin tohtorinnan kanssa. Ans ku mää kerron.

Se on sillätavalla, että kun meikäläisen kokoinen naisimmeinen natajuttaa tohtorin vastaanottohuoneen heiveröistä rautalankajalkatuolia, niin ensimmäisenä, sen kummemmin kyselemättä, aljetaan plarata labratuloksia. Ja kohkaamaan kolesterolista ja -arvoista. Tämä viimeinen tikkujalka (järjestysluvultaan seitsemän vuoden 2008 jälkeen), paasasi kymmenen minuuttia lääkityksen tarpeesta. Joka kerran, kun vastaanotolle kämmin. Samoin rasvojen vähentämisestä. Kysyin sitten kerran hieman hermostuneena, että kun rasva ei nosta verensokeria ja proteiini pitää nälän poissa vähän pidempään, mutta hiilihydraatit nostavat sokurit tappiin, nukuttavat ja joudun pistämään, niin kumpi on mielestäsi parempi? Se, että olen virkeä ja toimintakykyinen vai uninen ja aikaansaamaton. En saanut vastausta.
Seuraavalla vastaanotolla puhuttiinkin sitten ENE-dietistä, laihdutusleikkauksesta ja ylipäätään painon kanssa touhuamisesta. Tosin minulle on kälkätetty mailman sivu painosta. Vaikken ole ollut edes minkään indeksin mukaan ylipainoinen. Kun tämä painoasia on vaihdellut vuosikymmenten saatossa ihan riittämiin. Kuitenkin sain uitettua hippiäisen repertuaariin sydänrasituskokeen, siis sen piuhoissa kuntopyöräilemään -hommelin. Poljin rapakunnostani huolimatta täyden ajan, sain kivat sykkeet vaikka leposyke olikin korkea, ja verenpaineetkaan eivät lennättäneet tärykalvoja seinille. Vaikka nekin aika yläkanttiin kiipesivät siinä hoitsun perässä juostessa...kun meinasin myöhästyä koko sessiosta. Eräs mummeli pikkunissanillaan oli päättänyt ajaa 30-40km/h koko matkan terveyskeskuksen pihalle. *piip* Tulokset julistettiin ihan siinä kiskoessani paitaa takaisin päälle. Että hyvältähän tämä näyttää.
Seuraavalla viikolla tipu soittikin tuloksista, jotka oli tutkittu suurennuslasin kanssa, kun lääkelistassa ei ollut statiineja. Kuulin äänestä, että nyt ollaan jotenkin hämmentyneitä. Kunnes twiggy sai puserrettua tulokset framille, että sepelvaltimotautia ei ole havaittavissa rasituskokeen tuloksista. Heleijaa! sanoin ma. Ja loihe lausumaan siitä paikasta tälle mimmille, että en sitten statiineja tarvitse vieläkään. Tuli taas kinaa siitä ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta. Annoin parit vinkit pimulle, mistä kannattaisi vähän tonkaista pohjamutia, muta painuu kyllä takaisin. En tiedä, kirjoittiko ylös, mutta kiitteli kuitenkin.

JOTEN: jatkan valitsemallani tiellä. Nyt on vuorossa brunssi, tai noh, aamupala. Ajattelin munakokkeloida ja kiehauttaa kaveriksi pakkasparsakaalia.
Tähän sopii myös päivän Hesarista Viivi ja Wagner (linkki: 6.7.2011):

Älyttömän vaarallista!

2011-07-04T11:19:00.000+03:00

Kesä on kuumimmillaan ja mansikat kypsyvät niin että pauke kuuluu. Taitaakin olla ukkonen. No enivei, siis syksy tulloo. Auringon UV-säteily on vaarallista julistavat tahot tahoillaan. Niinpä sitä näkee lapsia pitkähihaisissa ja -lahkeisissa kiukuttelemassa hiessä kylpien milloin missäkin. Ainakin jonoissa. Kaupoissa on onneksi viileää, ihan siitäkin riemusta voi mennä tekemään heräteostoja hyllystöihin. Ajattelin kyllä mennä tekemään heräteostoja maatiloille, mutten oikein tiedä, minne autoni kokan suuntisin. Onks tietoo?

Mutta tunnetusti mikäänhän ei ole niin vaarallista kuin ruoka. Siihen voi tukehtua. Se voi tappaa salakavalasti ja sillä voi tervehtyä. Tervehtyminen tosin näyttää tapahtuvan niin, että syö niinkutsutun virallisterveellisen suuntauksen mukaan väärin. Tästä olen napissut aika monta kertaa ja aika monta vuotta. Jos ei tunne itseään terveeksi jollain tietyllä ruokavaliolla, pannaan ruoka vaihtoon. Se ei kuitenkaan omasta mielestäni tarkoita sitä, että koko hoito turautetaan kerralla uusiksi. Joskus aikoinaan aloitin sillä, että aloin vaihtamaan eri ruoka-aineita toisiin. Nyt minulla on menossa seesteinen tasannevaihe, ja en aio vaihtaa enää mitään mihinkään, vähään aikaan. Tai voisin minä kroonisen rahapulan vaihtaa...

Mitä syömiseen tulee, niin kesähän on VHH:n parasta aikaa! Kunnon grillausta ei voita mikään, paitsi grillaus. Keittelin tässä viikonlopun jämistä juuri herkullisen sopan. Aamusta laitoin tulille grilliluut ja ylijääneet naudankappaleet. Nypittyäni pois luut, kumosin liemeen vihanneksia järkyttävän määrän. Tuli selleriä, sipulia, porkkanoita, kesäkurpitsankappaleita, pieniä herneen ja pavun liskoja, varhaiskaalia ja ylimääräiset uudet perunat halkaistuina. Sekä penkistä kävin ronkkimassa salviaa, ruohosipulia, timjamia ja oreganoa, kaapista tempaisin chilin ja tomaattia. Tomaatin kalttasin eli kuorin, dippasin sen ensin kiehuvaan liemeen ja kuorin nahan pois, palasiksi ja soppaan. Lihan lisänä käytin perinteistä paistettua jauhista, kun en jaksanut ylämaan sonnia pakkasesta sulattaa. Tuossa muhii, persiljat vielä odottelevat. Pippuriakin ropautin sinne jo alkumetreillä. Maku on muikea. Tuota kun nyt heittelehtii huuleen, niin ei paremmasta väliä. NAM. Kesälihakeitto vai grillilihakeitto, sama se, kunhan on maukasta.

Hetkinen, mutta siinähän voi olla vaikka jotain vaarallista! Suola on vaarallista, sokeri on vaarallista, E621 on vaarallista, liha on vaarallista, kasvikset ovat vaarallisia, sienet on vaarallisia, vaaralliset on vaarallisia...! Pah, oikein annosteltuna varfariini on terveellistä. Joten jatkan sillä periaatteella, että jos vanhuksille syötetään rotanmyrkkyä, muttei kunnon ruokaa, niin jatkan valitsemallani ruokavaliolla. Sepelvaltimotautiakaan kun se kukkakeppi ei minuun saanut istutettua, perkele. Ennakoi kivasti rasituskokeen, että sinullahan tietenkin on sepelvaltimotauti kun et suostu statiineja syömään. Eipäs ole! Ähä!! Tyyli oli siellä vastaanotolla kyllä sellainen, että oikein naatiskelin siitä nikottelusta, että kun hän nyt sitten joutuikin myöntämään, että minä olen perkele vain rapakunnossa enkä sydäntautinen. Varmaan epäilee aivoverenkiertohäiriötä, kun niin sitkaasti laitan hanttiin. Tuostapa tuli mieleen, että täytynee vaihdattaa lääkkeet...eräät toiset lääkkeet. Jaksan tästä hihitellä varmaan syksyyn asti.

Mutta nyt, sopan jälkeen voikin ripistellä valmiiksi rapsakan salaatin omasta "penkistä" ja hakea unohtuneen korianterin soppaan.

Yksikseni yskiskelen.

2011-06-28T09:47:00.000+03:00

Aika on taas lentänyt kuin siivilä. Kaikensorttista pilettä ja juhlaa ja muuta huttua on tässä ollut pilvin pimein. Ruokapoliittinen vääntö on jäänyt sekä omaksi että muidenkin huoleksi. Ja sehän tässä huolestuttaakin. Onneksi on noita vihanneksia niin maan perusteellisesti. Sekä kesäuusintoja.

Turautin tässä muikean kesäkeiton. Sain nimittäin torimyynnistä todella karmaisevia herneitä, joita ei voinut syödä raakana. Olivat jo ns. liian vanhojakin. Sekä jotain rehulaatua. Enkä enää viitsinyt lähteä viemään takaisin Smarketin ovenpieleen. Kauheita olivat, joten silvin koko kasan ja äkkäsin samalla, että perskeles, sommarlitkuahan tässä on kroppa huutanut monta herran tovia. Ei kun hommiin. Alitajuisesti olin hommaillut uusia porkkanoita ja svedujen kasvattaman, hetinahistuvan kukkakaalin. Kukkakaalista käytin ainoastaan pienen osan. Mausteet pihamaalta: persiljaa, salviaa, rakuunaa, timjamia, mäkimeiramia ja lipstikkaa. Kiehuttelua maltillisesti ja voita väliin sekä reilu ruittaus kermaa, ainakin desilitra, ellei jopa kaksi. Iäntäkohen. Hyvää oli. Lopun kukkakaalin tungin lopun kerman, aurajuuston sekä mustapekkajuuston jämän saattelemana uuniin muhimaan käyttökelpoiseksi. Nam, tuli siitäkin.

Eilisellä kauppareissulla törmäsin vähähiilihydraattiseen leipään. Ensinnäkin sitä en osta, vaikka kirveksellä uhkailtaisiin. Oli aika höttöisen oloinen viritys... Ja jotenkin ei vaan natsaa ajatus leivästä kun leivättömän pöydän on ihte mennyt valitsemaan. En uskaltanut (lue: monitehot jäivät kotiin) alkaa tavaamaan tuoteselostetta, kun yleensä moinen hötöllisyys merkitsee hieman leivinjauhetta suurempaa pitoisuutta jauhonparanteissa. Vaikka osa onkin ns. luonnollisia, kuten askorbiinihappo. Askorbiinihappoahan nautitaa flunssankarkotusmielessä roimia yliannoksia. C-vitamiinia siis. Täytyypä seuraavan kerran kaupassa käydessä oikeasti tutkaista... Mutta sitä minä en vieläkään jaksa käsittää, että mihin tarkoitukseen tai tarpeeseen tämä tuote on luotu?! Siihen iankaikkiseen pupeltamisen tarpeeseen, joka meitä lihavia vaivaa? Siihenkö? Vai onko jo nyt tilanne niin kriitillinen leipomoalalla, että tuotekehityksen pitää pyöriä yötä päivää, että saataisiin jengipetturivhhpoppoo takaisin leiväpöpöttäjien laveaan maailmaan. Yöhgh.

Olen ollut tässä keväimellä kallella kypärin ja muutenkin huonossa hapessa, tai sanoisinko jo, että happamuudessa. Sattunut on kaikensorttista ns. skeidaa, ja tuntuu, että kulminaatiopiste on vasta hakusessa. Positiivisena seikkana mainittakoon, että sepelvaltimotautia minulla ei kuitenkaan ole todettu. Ähä! Statiinientuputtajat, perkele. Olen kaikissa mahdollisissa riskiryhmissä sydän- ja verisuonitautien kanssa. Eli minulle järkiään työnnetään statiineja joka jumalan kerta, kun lekuriin menen. Nyt onnistui tohtori höpisemään omiaan otilla ja kas, jätin pois sitten toisetkin sokeripillerit. Toinen oli jätetty pois jo aiemmin. Viime käynnillä ohjeistettiin jättämään se toinenkin ja tintattiin listalle lisää yksi uuden uutukainen. Ja aamusokurini kohosivat kohden pilviä kuni aurinko konsa. Onneksi rasituskokeen jälkeinen soittoaika korjasi tilanteen.

Ruokavalio on jäänyt nyt himpunverran lapsipuolen asemaan tässä muussa huminassa, joten täytynee syventyä erään uuden ihmiskokeen aloittamiseen tässä kohtapuoleen. Alkuperäinen suunnitelma oli jo näin varahin kesäkuun alusta, mutta siihen eivät ole voimat vielä riittäneet. Lääkkeiden, muidenkin kuin noiden sokuripillerien, kanssa pelleily alkaa mennä jo kohta yli ymmärrykseni. Tai siis tuppaa viemään ymmärrykseni mennessään. Kun sopiva lääke jostain syystä vaihdetaan samantyyppiset vaikutukset, mutta isommat sivuvaikutukset omaavaan toiseen, niin en kyllä tajua tätä ollenkaan. Hyvä, jos tajuan olevani olemassa! No, se siitä.

Taidan vielä päivittää tuon toisen plokini ja mennä kantamaan vettä tarvitsijoille. Nokkosvettä ja muuta herkkua. Itselle jääteetä ja -kahvia.

Yllättävää, tai sitten ei lainkaan.

2011-06-14T06:18:00.000+03:00

Olen pitänyt pitkän vapaan tästä sähinästä. Jälleen. Osin siksi, ettei ole huvittanut ja osin siksi, että kaikki muu on huvittanut enemmän kuin bloggaaminen. Mm. tuon Hontelon Aurinkonkukan valtavan tarhauksen ihmetteleminen. Siitä enemmän toisaalla. Siitä auringonkukasta. Mutta yrttejä on kivasti! Niitä on kiva laittaa grillikastikkeeseen ja salaattiinkin! Käristetyt salvianlehdet ovat erityisesti herkkuani. Niitä on kiva ripsutella nokkossopan päälle ja nautiskella hyvällä omallatunnolla. Keskustelu on muutenkin jauhanut paikoillaan, ollen ajoittain jopa äärinaurettavan rajoissa olevaa eipäsjuupastelua, jolla ei pääse edes- eikä taapäin.

Koska maailma on nyt vääränään villivihanneksia ja sellaisia asioita, härnyyksi laitan tähän nokkossopan ohjeen. Eli sellaisen vanhemman:

Litra silputtuja, nuoria nokkosenlehtiä. (on kuulkaa aika pieni määrä! vain yksi litra)
Sipulisilppua, joko vihreitä varsia, tai sitten pieni sipuli hakattuna.
Riittävästi voita
Kermaa tai punaista maitoa, parasta, jos on kunnon "navettamaitoa".
2 kananmunan keltuaista. (valkuaiset voi vaikka paistaa tai hyydyttää parin kokonaisen munan kanssa)
Ripsaus suolaa ja musta- ja maustepippuria

Sipuli kuullotetaan kevyesti ja nokkoset ropsautetaan sekaan. Tämän voi tehdä kattilassakin. Annetaan henkäistä eli sekoitellaan niin, että nokkonen vähän veltostuu. Kaadetaan sekaan kermaa/maitoa, puolesta litrasta litraan, itsestä kiinni, kuinka "vahvaa" soppaa haluaa. Maustetaan, ja tarkistetaan maku. Saostetaan keltuaisilla, joita ensin kevyesti vatkataan vaikkapa kerma/maitotilkan kanssa. Nautitaan pois kuleksimasta. Ja laitetaan siihen päälle niitä mainittuja käristettyjä salvianlehtiä.

Siinä teille. Viimeaikoina on onneksi tämä jaarittelu, nillitys, vinkuminen ja syyttely ravitsemusrintamalla himpun verran laantunut. Uskaltaa taas lukea asian tiimoilta muutakin kuin otsikot. Yhdessä vaiheessa tuntui siltä, että maailma on notkollaan kaiken saatanan donquiotea, jotka sanchoineen ratsastelevat tuulimyllyjen kolhittavina, ja järjen ääntä ei meinannut löytää mistään. Kaikkein vähiten yliopistosta. Leivänsyönnin lopettamisesta syyllistettiin suomalaiset välittömästi kertomalla, kuinka nyt joutuvat pienipalkkaiset leipomotyöntekijät mieron tielle, kun ei suomalainen syö leipää! Perunanviljelijä joutuu sossun luukulle, kun suomalainen ei syö perunaa. Ja kaikenlisäksi se tärkkelystä syömätön suomalainen kuolee vaikeisiin suolistotauteihin, pöhöön, ödeemaan, infarktiin, anafylaktiseen shokkiin, pukamiin, sydän- ja verisuonitauteihin ja pusikoihin. Ihan vaan siksi, että se syö sitä, mikä maistuu hyvälle, eikä sitä, mitä teollisuus valmistaa. Ruokakapinassa olen edelleen täpöllä mukana.

Nyt, grillikauden ollessa jo parhaassa paahdossaan, on ollut lähes mahdotonta löytää kaupasta kunnon grillilihaa. Saati tehokananpoikaa. Siis broileria. Liki kaikessa on jotain ällöä lälliä. Tosin ottamalla kauppiasta ensin korvasta ja jos ei tehoa se, niin puolinelsonilla kanveesiin kaupan takarappusilla, alkaa olla hyllyssä muutakin kuin oksennuksen hajuista "marinoitua". Kalaankin ovat alkaneet valella tätä inhaa kuorrutusta. Tosin paikalliskauppiaan kunniaksi, siis sen toisen, on sanottava, että grillikastikkeita, mausteseoksia ja muuta vastavaa on laiskapaskan avitukseksi laitettu framille aika perkeleellinen määrä. On vahvaa, tulista, helvetintulista ja kuolemanjälkeistä soosia! Mausteseokset, joita lihakseen hierotaan kuiviltaan on kotomarkillakin helppo tehtailla. Joskus olen miettinyt, että olisi varmaan hyvä tehdä varastoon paria erilaisin maustein maustettua seosta, ettei aina tarvitse sekoittaa siinä ja tässä niitä ikäänkuin uniikkeina. On yleensä kaatunut silkkaan laiskuuteen. Tai rahanpuutteeseen, mausteet ovat edelleen yllättävän hintaisia!

Näin ihanan viileänä aamutuimana on mukava vain olla, tuulettaa päätään ikkunasta tulvivalla sateen- ja pakokaasunraikkaalla ilmalla, hörppiä kardemummakahvia (itse jauhoin pavut ja kardemummat) ja ihmetellä maailman menoa. Kun ei tarvitse kompuroida tänään pitkin pihaa kastelukannuja raahaten. Eikä keittää avioliiton kautta saadulle lisäosalle puuroa tai tehdä muuta aamupalaa. Eli ollaan vaan ja hengaillaan. Taidankin mennä hapuilemaan kermapurkin, ja tehdä tuohon kaffeeseen kivan hatun. Lopun kerman voi käyttää sitten vaikka mainittuun nokkossoppaan. Ruohosipulinkukat ovat muuten nyt parhaimmillaan! Salaatissa oiva lisä, kun ne nyppii pienempiin osiin.

Urpot uutiset ja uskomaton mäihä.

2011-05-31T09:53:00.000+03:00

Kyllä taas saa virrata vettä Vandaalien joessa ja muissakin pikkupurosissa ennenkuin on maailma mallillaan. Millään mallilla. On ollut jälleen sellainen kuukauden loppu, että olin vähällä lopettaa bloggaamisen, syömisen, kävelemisen, lukemisen, lehtiten tilaamisen ja paljon muuta. Perkele. Ei ole kasvanut kuin vitutus. Puutarhassa siis ei juuri mikään ole kasvanut. Eikä kyllä pienentynytkään. Varsin siis tasaista menoa. Tähän menoamiseen kehitteli kuprun myös erilaiset blogistanian uumenien ilmiöt. Siitä se vitutus vaan kasvoi. Tietenkään ei pitäisi, mutta aika ajoin potemani paha PMS laittaa ajukoppani kuori- ja muut kerrokset mitä kummallisimpiin vinkkeleihin.

Ensin alkoi vituttaa se, että kopioimalla onneen -uutisten harrastajien määrä tuntui kasvaneen megalomaanisiin mittakaavoihin. Surffasin mihin vaan, niin vastassa oli kopioitu uutinen. Ei yritystäkään referointiin tai linkitykseen kuin minimaalisesti. Seuraavaksi minut sai haudan partaalle eipäsjuupastelu hifistelyn tiimolla. Ravintoaine X on parempi kuin ravintoaine Y, kun taas ravintoaine N ei ole niin hyvä kuin X ja Y yhteensä. Voi vattu! Missä ruoka?! Tässäkään maassa mitään atomivoimaa tarvita, kun ruoka pilkotaan atomeiksi ja väitetään, että kyllä siitä tyhjästä lautasesta kylläiseksi tulee. Atomitasolla.

Se, mikä on naurattanut, on tämä ruokateollisuuden kilvenkiillotus ja Leipätiedotuksen hätä. Edelleenkin sitä ihmettelen. Pulleroinen setämies mainostaa, että eivät laita porsaannahkaa makkaraan. Entäs kanannahkaa? Tai muita herkkuja? Toinen lihatalo hyökkää sarvet suorana kohden tuulimyllyjä, kuin Don Quiote konsa. Kolmas ryhtyy kasvattamaan epäeläimiä. Anna mun kaikki kestää. Varmaa ei kohta tarvitse lisätä paistorasvojakaan pannuihin, kun ne erittävät niitä itse. Tai käydä laboratoriossa, kun kahvikuppisi suorittaa mittaukset ja lähettää ne suoraan keskustietojärjestelmään. Orwell oli oikeassa. Mie muutan mehtään, lammen rannalle, että saan onkia patakukkoahvenet omalta rannalta ja kasvattaa ties mitä elukoita omaan tyyliini.

Ravintoasioista on tullut pakkopullaa. Syyllistämistä ja suoranaista valehtelua. Ravintolaan ei uskalla kohta mennä kukaan, jos vaikka käyttänevät puolivalmisteita ja lisäaineita! Tärkkelys on tuomittu tapettiliisterin tekoaineeksi aivan tykkänään ja gluteeni tuhoaa paitsi suolet myös kukkaron. Jos ruoka maistuu joltakin, sen täytyy olla terveydelle haitallista, tuumitaan suurkeittiöissä. Pakkaisivat mausteet pikkiriikkisissä pussukoissa mukaan, pikaruokalatyyliin. Pikaruokaa ei voi syödä, saati ajatella, kun se pistää koko elimistön rekkuloimaan pelkästään ohiajamisesta. Autoilu kutistaa jalat ja rasvoittaa sydämen. Lääkärissäkäynti vaarantaa terveytesi, varsinkin jos et sinne mennessäsi potenut mitään tunnettua sairautta, tulet ulos kolmen tonnin reseptien kera, kun olet vähintään statiinien, diklofenaakin, orlistaatin ja MAO -estäjien tarpeessa, lisäksi saatat tarvita myös ketipinoria ja mirtazapiinia, että myöskin tsopiklonia. Menet apteekin kautta kotiin ja valmistat itsellesi coktailin. Etkä sen jälkeen ole oma itsesi.

Taidan mennä pitkälleni, kun alkoi tuo lääkkeiden käyttö niin ottaa voimille...! Tiedättekö muuten, mitä on mäihä? Se on puun nilakerros. Siis se liukas ja limainen. Sitä on mäihä. Toisten kielessä se tarkoittaa myös tsägää, hyvää onnea. Että jos sattuu hyvä mäihä, saatan parantua tästä ilman lääkärissä käyntiä. Säästyy satasia, jotka menisivät apoteekkiin, mutta käymättä jäisi jälleen hillitön kina statiineista. Kohtahan se taas tuo omalääkäri vaihtuu. Kahden vuoden sisään yhdeksäs (9) kerta.

Ulvova Mylläri ja ulvovat suolet.

2011-05-25T10:22:00.000+03:00

Myllyteollisuus eli tämähäntä leipäaineisiin kallellaan oleva työnsarka on huolissaan suomalaisen leivänkulutuksesta. Minun mielestäni ei voida puhua varsinaisesti enää leivästä vaan teollisesta hötöstä, joka ei ainakaan paranna terveyttä.Pienet myllyt häipyvät muistojen joukkoon ja isot valittavat kustannustehokkuuden laskua. Puolivalmisteita kehitellään sen sijaan, että joka kulmaan, kivikkoon ja konnulle nousisi pienleipomo, jossa tehtäisiin taatusti käsityönä herkullinen leipä päivittäin. Se olisi niin mukava tuoreena kaapata sitten kainaloon, ken sellaista kaipaapi! Varmasti vielä moni, vaikka leipomoteollisuus muuta antaa ymmärtää.

Olin inha ja näppäsin kaupassa kuvan eräänkin leipäpussin tuoteselosteesta.
Se on tässä:
Vehnäjauho, vesi, lesty ruisjauho, hiiva, vehnägluteeni, osittain kovetettu kasvirasva, perunahiutale, suola, ruismallas, emulgointiaine E471
Ja vielä toisestakin:
Vehnäjauho vesi, hiiva, sokeri, kananmuna, laktoositon voi, glukoosi, maitoproteiini, suola, säilöntäaine: sorbiinihappo
Että ruisleivästä:
Luomutäysjyväruisjauhoa, vettä, mineraalisuolaa

Että arvatkaapa, mitä näistä söisin, jos söisin leipää? Ihmettelen tässä sitä, että ensimmäisessä versiossa on kovetettua kasvirasvaa ja vehnägluteenia. Eli siellä on todennäköisesti teollisuusmargariinia, jossa lienee transrasvahappoja? Asiantuntijat hoi? Toisessa on sitten niin perkeleesti sokeria, että sitä voisi laittaa kahviin sokeripalan sijasta. Sokeri ja glukoosi ovan meikäläisen pienessä mielessä sama asia. Kolmas, eli tuo ruisleipä, oli juureen tehty pikkuleipomon jööti. Olen sitä joskus syönytkin, hyvää on. Leivistä ruisleipä oli suolattomin, kahdessa muussa 1,2% suolaa.

No, enivei, jos tuota keskimmäistä leipää sen palan tai kaksi pistelee, kahdesta palasta saa 1,6g sokereita ja 24g hiilareita, sen pussin mukaan. Toisesta saa vähemmän sokereita, mutta hiilaria saman verran. Ja kynä napsuu taas lantion vaiheilla, että pysyy verensokeri kondiksessa. Se ei ole hyvä asia, se. Ruisleivästä viipaleen painoa ei ole ilmoitettu, eikä muitakaan ns. ravintoarvoja, mutta sama juttu se on senkin kanssa. Inskaa ja runsaasti. Näitä sitten kun vetelee kuusi kipaletta päivässä, niin johan 150g leipää pitelee lahjakkaasti sokerit mallillaan veressä. Onko se diabeetikolle suotavaa?

Tässä nykyisessä ravintosuosituksessa ollaan aika syvällä hetteikössä, kun sokeripotilaille suositellaan ruokavaliota, jolla pidetään sokeriarvot kaikkea muuta paitsi kurissa. Eikä huomioida yksillöllisiä eroja eikä tarpeita. Kaikki vaan samaan puurokattilaan ja perunat sekaan. Kolesterolit paukkuvat pilviin, syödään statiineja katkokävellen ovelta autolle ja takaisin, kun liikuntaa ei niillä särkevillä ja kouristelevilla jaloilla uskalla harrastaa. Lääkäri toki pistää sen sokeritaudin piikkiin ja määrää taas uutta lääkettä, että säryt pysyvät kurissa, kun hän tykkää että neuropatiahan se on iskenyt kinttuun! Saatkin sitten oivan cocktailin naposteltavaksi. On sokerilääkitys, on insuliinit kahden sorttiset, on statiinit, verenpainepillerit, on lisäksi vielä se särkyyn vaikuttava lääke, jota myös mielialalääkkeenä käytetään. Mikä on tulos? Heikonlainen. Olo ei kohene, sivuvaikutuksiin määrätään uutta pilleriä ja niiden sivuvaikutuksiin uusia. Soppa on valmis.

Olisiko järjenhiventäkään siinä, että tarkistettaisiin oikeasti se, mitä suuhunsa laittaa? Minä olen kitissyt tästä asiasta ihan koko ajan. Ei ole mitään järkeä työntää sivuvaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä kuormakaupalla ihmisiin, ja ihmetellä sitten, ettei tila parane! Josko sen korjausliikkeen tekisi vaikka ihan perusasioissa? Ruoassa. Tosin ruoka on sellainen asia, jossa herkästi mennään metsän perälle hifistelemään makromikrosuperhyperravinteiden kanssa. Huomaamatta jää se, että ruoka on ruoka on ruoka. Ruokaa pitää voida syödä ilman omantunnontuskia! Että taas sitä lopetetaan leipomoita, kun minä en syö leipää. Ne leipomot kuulkaa lopetetaan joka tapauksessa, kulunkien pienentämiseksi ja omistajien osinkojen suurentamiseksi, ei siksi, että leivänsyönti vähenee.

Tämä on erittäinkin jännittävää tämä, että mitä enemmän ravitsemusta tutkitaan, sitä enemmän erimielisyyksiä joudutaan ratkomaan. Viralliset ravitsemussuositukset ovat turhan kankeat taipuakseen jokaisen tarpeisiin. On ihmisiä, joilla ei ole keliakiaa, mutteivät kuitenkaan siedä viljoja. Aiheuttavat pakokaasuvaivoja. Tai muuten vaan onttoa oloa. Eivätkä pidä nälkää. Tämän päivän Hesari uudisoi, että kouluruoka ei pidä nälkää. Lisukkeetkin pitäsi syödä, juu, pari lasia maitoa ja leipää. Taatusti rasvatonta maitoa ja näkkäriä. Yök. Tuleeko pilttien opinahjossa aherruksesta yhtään mitään, kun ensin verensokurit nousevat tolkuttomiin lukemiin ja sen jälkeen hurukyytiä alaviistoon? Ei taatusti. Tulee lisää meitä D2 -potilaita, ellei tehdä äkkinäistä korjausliikettä. Antaisivat ruokaa, joka pitää nälän! Kasvisvaihtoehdoissa on sitten niitä, joita ei pitäisi pöytään edes laittaa. Voi ressukoita, meillä oli koulussa sentään tillilihaa. Nam.

Tarvinnee alkaa suunnittelemaan illallista. Avioliiton kautta saatu lisäosa tykkäisi kovasti varmaan, jos pitkästä aikaa vääntäisin vaikkapa kinkkukiusausta. Minulle sitten kinkkua ilman kiusausta. Eli kasvisvaihtoehto, heleppua se on! Niitä kasvissuikaleita ja kiinankaalia sekä kesäkurpitsaa, kinkkua (oikeaa, eikä mitään kaupan sokerisuolattua lisäainepumpattua) suikaleina ja toki se kerma, toiselle laidalle perunasipulisuikaletta ja sitä kinkkua. Sekä runsaasti sitä kermaa...ja vuokahan voidellaan voilla. Annetaan hautuujuutua, lisätään vielä varmuuden vuoksi päälle kerros juustoraastetta peittelemään valkosipulimurskaa. Kinkun kanssa ei sitten nuukailla. Sitä pitää olla rrrrunsaasti. Eikä nälkä yllätä. Teen usein niin paljon, että piisaa seuraavaksikin päiväksi. Jolloin iskee Pimp-My-Food -moodi päälle. Eli huomenissa syön omasta osastani, pannulla lämmitettynä ja toinen puoli tuunataan kastikkeella, mielellään kunnon kananmunasipulikastikkeella. Omasta maasta ruohosipulia päälle. Hyvvee. Kun vielä chilillä mausteleepi!

Uusien seikkailujen hyllystöt

2011-05-24T12:55:00.000+03:00

Tässä taannoin ryntäilin ympäri vasta-avattua ja tuntemattomassa järjestyksessä tavaraa taritsevaa kauppapuotia. Oli maustekastiketta ja kissanruokaa, lastenvaippoja ja palvelutiski. Maitohylly oli kivasti piilotettu perimmäiseksi ja jotenkin jäi sekava olotila kaupassa kaahaamisesta. Ahtaudentuntua ei poistanut edes soutaminen veneellä keskelle lampea. Oli se vaan taas myymäläsuunnittelijan taidonnäyte numero yksi! Alku oli kyllä lupaava, kun oli vielä tilaa. Mutta tuntui, kuin hyllyt olisi ahdettu alati pienenevään tilaan kohden maito-osastoa. Puistattaa edelleen.

Tästäpä sitä saa oivallisen aasinsillan pieksämään markkinointia ja mainontaa noin yleensä. Tästä oli jo joku älähtänyt/jotkut älähdelleet helzinski pravdassa eli hesarissa näin meidän kesken. En nyt jaksa mennä koko viikon hesarisumaa purkamaan, mutta kuitenkin. Samoin tuntui jotenkin hiuksianostattavalta tämän artikkelin anti Mediuutisten sivuilla. Tietenkin, kun tarkastelee artikkelia sen valossa, että mitä viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana on vaahdottu rasva-asiasta. Tutkimuksia epäilemättä ovat rahoittamassa niin tiedeyhteisöt kuin ruoka-aineteollisuuskin. Ruoka-aineteollisuudeksi nimitin koko kenttää siksi, että arvaamattoman monella on tässä kiinni miljardibisnes. Maatalaoustuotantoa, erityisesti liha- ja maitotaloutta on lytätty vuosikausia milloin milläkin perusteella. Viimeinen niitti on älyköitten keksimä älytön hiilijalanjälkiajattelu. Ilmastonmuutosta hoetaan kuin ennen vanhaan avemarioita synninteon jälkeen. Anna mun kaikki kestää.

Mielikuviahan meille myydään. Hakauksessa ovat olleet niin margariini kuin lihakin. Margariinia markkinoidaan niin luonnollisena ravintoaineena, että oikein oksettaa. Miksi esimerkiksi lapset tarvitsevat vasiten teollisesti tehtyä "rasvaa" ? Eikö voi olekaan luonnollinen rasva? Eihän voita kukaan syö suoraan paketista? Eihän? Jos syö, niin toimittakaa hoitoon sellainen omituinen otus.

Lihan kanssa vehtaaminen on eräissä piireissä suurin synti, mikä maailmassa on ja koko maailma tuhoutuu alta aikayksikön, jos viiltelee siansivua ruokaansa! Naudanliha on pahin saastuttaja koko läntisessä maailmassa, poislukien tietenkin tehtaat ja ydinvoimalat. Ainakin suomalaiset. Nauta kun saattaa piereskelläkin. Hui. Rääkätyn kanan munia ei saisi myydä enää missään! Häkkikanalat syntyivät sen takia, että enää ei pienet lattiakanalat kannattaneet. Tuottajahinnat ovat surkeat. Viimeisin typeryys kiillottaa varsinkin sianlihan mainetta on HK:n onneton yritys syöttää mukaterveellistä rypsiä possuille. En usko, että lihan koostumuksen pilaamisella saadaan aikaan mitään hyvää. Varsinkaan terveysväittämillä pelleilyn jälkeen. Metsästämäänkään kun kaikki eivät pysty ryhtymään.

Huippulla tässä kiikkuvat Atrian sedät ja tädit. Menivät julkaisemaan omituisen jutun tuontilihasta. Siitä jää mielikuva, että ostapa poika tuotilihaa, niin saat ittes kippeeksi, kaikki maailman vaivat ja vastukset sekä kolme valinnaista vitsausta kaupan päälle. Aivan kuin tuontiliha olisi se asia, joka haittaa näkökykyä ja aiheuttaa routavaurioita. Leipätiedotuskin on ollut huolissansa leivänkulutuksen pienenemisestä. En toisaalta ihmettele, koska vuosikaudet on paukutettu tätä aamupuuro-leipää-joka-aterialla -tyyliä. En ole edes lapsena pitänyt aamupuurosta, siitä tuli yleensä väsynyt ja paha olo. Mutta kun muutakaan ei ollut.

Maitorasva-asioissa maailma heittelee härjänpyllyä kuin ojaan hurauttanut ralliauto. Voi tappaa, voi on hyvää, voita ei missään nimessä saa syödä, voi tekee kaikesta parempaa. Totta helvetissä luonnollinen rasva tekee kaikesta parempaa. Sivuaa myös öljyä tämä. Oletteko huomanneet, kuinka mm. meijerijätti Arla markkinoi tuotteitaan? Ja kurkkikaapa Arla-Ingmanin tuotteiden valmistusmaita. Ruåtsi löytyy aika helkkarin monesta. Kun kerran markkinoidaan, että lähempänä luontoa ja luonto tulee lähellesi, niin ei kai silloin roudata niitä raejuustoja ja maitorahkoja tuhannen kilometrin päästä? Vaan mielummin parinsadan. Tai edes Suomesta, että työllisyys säilyy. Alan kohta boikotoida koko firmaa. Ei Valiokaan sen parempi ole. Siinä yrittää sinnitellä suurten välissä. Danonen ja Arla-Ingmanin.

Kyllä tässä taas alkoi mun sappeni kiehua. Mitähän tekisi? Ostaisiko vanhan osuusmeijerin ja alkaisi pientuottajaksi? Kirnuvoita, kirnupiimää, täysmaitoa ja paksua kermaa? Kunnollista lähiruokaa. Mutta mistä maito? Kohta kun ei ole enää karjatiloja maitoa tuottamassa, pitäisi perustaa oma karja. Lihatiloja kyllä on, niitä näyttää sikiävän niin, että sarvet yhteen kolkkaa. Maitotiloja ei. Eipä tietenkään. Entäs jos tulee joku tuhkapilvikatastrofi, maanjäristys tahikka muu, ja ollaa tuon tuontiruoan varassa? Hommaan aseen kauppareissuja varten. Veikkaan kyllä, että silloin ei ruokaa saa edes rahalla.

Ei tule nyt mitään. Alan siivota, että saan edes johonkin purettua tämän itsehommaamani aggression. PeRkeLe.

Umami, kitkerä ja karvas sekä pari muuta samankaltaista.

2011-05-18T09:24:00.000+03:00

Sitä on taas kevättulvaa virrannut paikallisessa Mississipissä ihan kiitettävästi edellisestä postauksestani. On vaan sen verran ollut pollassani yli-, ali- ja tyhjäkäyntiä sekä migreenin muodossa että monessa muussakin, ettei ole oikein ottanut tuulta alleen tämä naputtelu, edes puutarhaus ei ole tässä oikein onnistunut viime päivinä. Noh, galsaahan sitä on ollutkin eikä galsassa kelissä paljon huvita mikään. Eritoten, jos on vielä matalapainetta ja pilvistä. Ohut yläpilvi menettelee vielä. Jaa, minä taas eksyn aiheesta. Tai siis aiheettomuudesta.

Tässä olen viime päivinä yrittänyt sisäistää asioita lukemalla. Posti on kantanut autonjouset natisten minulle uusia oppaita, luettavaa ja kahlattavaa. Olen tutustunut niiden välityksellä uusiin maailmoihin, kuten esimerkiksi erilaisiin tyyppeihin. Heh, heleppoa kuin heinänteko. Sanoisin, ettei ollenkaan. Olen kyllä nopea lukemaan ja nopea sisäistämään, mutta muutama asia aina jää kaihertamaan tuonne mielen reunoille. Ja nyt ne aiheuttivat sitten megalomaanisen migreenin. Eilisen päivän vietin vällyjen välissä päätäni pidellen. Laskin pikaisesti, että vuorokauteen tuli unitunteja aivan tolkuttomasti. Laskin, että noin 16-17 tuntia tuli nitisevän nuppinsa kanssa tolkku pois oltua. Ei huono. Ainakaan pään sisikunnalle. Vielä kun, tietäisi, mistä migreeni johtuu!

Niin. Siitä tässä piti hosumani, että muottiin puristamisen ja paremmintietämisen lahjaa ei minulla ole. Jos olisi, niin olisin jo ajast'aikaa sitten kirjoittanut kaikenhelvetin "Elä oikein" -oppaita. Tai muita vastaavia "Ruoka on Belsepuupin keksintöä, siis juo" -tietämiskirjoja tai ehken jopa "Ole oma vartalotyyppisi ja maailma pelastuu" -kokonaisvaltaisiahyvinvointipläjäyksiä. Mutkun ei. Tyydyn lueskelemaan muiden tekeleitä. Olen lainannut kirjastonkin jo kertaalleen tyhjäksi kaikkinaisista opastuskirjoista. Omissa hylleissäni asuu niitä erinäisiä määriä. Sekä vielä kavereilta lainatut. On siinä hommoo, kun kaikki kahlailee. Huvista sinällään käy. Kun on olemassa opastusta, jonka kanssa menee hermot ja ikuisuus, kun pitää laskea, kirjata, kirjata, laskea, tietää kalorit tarkalleen, valmistusmaa, onko eväissä mitä ravintoaineita ja kuinka paljon, osasiko lautasella lepäävä lihaklimppi eläessään juosta, tekikö herne versoasteella mutkan vasemmalle vai oikealle vai pitäisikö jättää syömättä koko lautasellinen ja syödäkin sen sijaan lautasliina. Ähki siinä syödessäsi sitten kirja toisessa ja laskin toisessa kourassa. Eihän siitä tule mitään. Tai tulee, suljettua osastoa viikko. Kun menee hermot totaalisesti julkisessa syöttölässä.

Sitä minä olen tässä pähkinyt, että kun näitä opastuskirjoja tehdään, tekijät toki varmaan kilvan lukevat edellisten tekijöiden ja ties mitä kirjoja, niin onko mitenkään mahdollista tehdä hyvin selkeää ja yksinkertaista kirjaa? Siis laihtumisopasta? Miksi joka jumalautan kirjassa pitää olla vähintään kolme erilaista kaavaa ja laskurioppia, neljätoista lautasmallia, kuusi pyramidimallista esitystä sekä sekava määrä sekalaisia ruokintaohjeita ruumiille plus vielä ympyrää niin että pää menee tyyten pyörälle? Siksikö, että sivumäärä suurenee? Varmaan, sillä eihän ole järjen häivää julkaista opasta, joka tiivistää kaiken tiiviiksi lauseeksi: "Syö elääksesi, älä elä syödäksesi."! Tai vastaavasti "Unohda laihdutusoppaat, elä syömällä."

Kevät on sitä parahultaisinta näiden oppaiden julkaisuaikaa, ja toinen toistaan uhkeampia oppaita tuutista tuleekin, joka hemmetin kevät. Niitä ostetaan aikansa, seuraavaksi ne löytyvät kirjatorien alennuslaareista ja häipyvät jonnekin muistien ulottumattomiin, kunnes joku ne sieltä kaivaa, muuntelee vähän ja kas, meillä on taas uusi tyyli menettää epätoivoisina elämänhallintammen tyystin. Täytyypä katsastaa, mitä kivaa 70-80 -luvuilla harrastettiin, kun retro on nyt muotia!

En minä sitä sano, etteikö näistä opuksista hyötyä olisi, mutta en väitä myöskään, että kaikki tulisivat ylen onnellisiksi ja elämä alkaisi maistua oppaan lukemisen myötä. Jotain ahaa -elämyksiä niiden täytyy herättää, totta helvetissä. Siksihän niitä tehdään, myydään ja suositellaan. Kun meitä ihmisiäkin on erisorttisia. On kaltaisiani kyseenalaista kaikki ja vielä loputkin, löytyy heitä, jotka tottelevat gurujensa käskyjä ja sääntöjä, on heikkohermoisia, jotka noudattavat hetken jotain suuntaa ja lopettavat, ja vaikka jos minkälaisia. Siinä on tietäminen, että mitä kenellekin tyypille paperille panisi tulemaan! Ehkä siksi tuntuu siltä, että kirjaset ja oppaat on tehty yhdelle ryhmälle ja odotellaan, että se sitten menisi kuitenkin kaupaksi myös ehkä parille muullekin ryhmälle, kun niiden "yksien" kavereissa on kuitenkin kaikensorttista kansaa.

Saitteko edellisistä jutuistani tolkkua? Hyvä, ette. En saa enää minäkään kahvipaussin jälkeen. Mutta eipä tuo haittaa, ei. Aiemmatkin juttuni ovat olleet sen verran tolkuttomia, että voivoi. Ja aiemmistakin jutuistani on vedetty hernettä nenään ja hengityselimistöön. Pysykää hereillä, menen tekemään jotain järjellistä.

Uutta toivoa kuolleille, leikitäänpä lääkärileikkejä.

2011-05-11T10:02:00.001+03:00

Mitä teille sanoo sana "laihdutusleikkaus". Taudinhoitoni tässä vaiheessa ompelulangan taa piiloon mahtuva tyttöihminen, jolla on lääketieteellinen peruskoulutus, ehdotti minulle laihdutusleikkausta. Olin jo nousta tuolille seisomaan. En kuitenkaan. Aloin penätä haittoja. Millaista leikkausta oli typsykkä minulle kaavaillut? Pantaa vatsalaukkuun? Vatsalaukun ohitusta? Vaiko mitäkö. Miten esim. ohitusleikkaus vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen? Entäs jos saan ahimimiskohtauksen? Tai ahmin sokeriherkkuja? Pystynkö oksentamaan, jos tulee oksennustauti? Entäpäs jos pitää kesäkuumalla juoda riittävästi? Onko järkeä hoitaa seurausta, jos ei syyhyn pystytä puuttumaan hänen mielestään riittävällä nopeudella? Pitää olla ennen leikkausta laihduttanut pussidietillä N kiloa. Ryhmässä pitää olla sen ja sen aikaa, että saadaan annoskoot paikoilleen. Enkä jaksa kuukkeloida sitä, mitä kaikkea laihdutusleikkaus oikein pitää sisällään.

Kuulosti siinä lyhykäisesti esiteltynä siltä, että homma ei todellakaan ole minulle. Varsinkaan, kun olen vasta toipilaana. Arki on jo muutenkin haastellista ja paljon asioita voitettavana. Niin sitten siihen ängetään vielä erittäin vaivaloinen projekti! Olen varma, että homma hutkaa pieleen, jos nyt lähdetään soitellen sotaan. Mitenhän tässä ajatuksensa sanoiksi pukisi parhaiten? Noh, kysynkin teiltä, että leikitäänkö pikku lääkärileikki? Eli sinä olet lääkäri ja minä potilas, reippaasti edelleen ylipainoa, kaikesta huolimatta. Mutta olen valinnutkin tien, joka vie perille hitaasti mutta varmasti.

No niin, mitä sinä suosittelet ylipainoiselle? Siis suuresti ylipainoiselle, joka terveyssyistä tahtoo eroon painostaan. Mistä lähdetään? Vastata voi kommenttilomakkeella. Saatanpa arvoa itsekseni jopa yhden kirjasen palkinnoksi parhaasta/pahimmasta ehdotuksesta. Minä itse olen siis diktatorinen ylivalvoja ja vasen käteni on onnetar.

Turasin vielä ulkoasunkin kanssa vähäsen. Menen nyt puutahraani pelmuamaan.

Urheilullinen ammattisyöjä

2011-05-06T14:47:00.000+03:00

Käyskellessänin kirjastolaitoksen lehdykäishyllin tietämillä, hyppi silmilleni erisorttisia ruokalehtiä. Sekä kodinviihdyke-, teepäs-itte-tumpelo- ja muita alannaisten lehikäisiä. Poimin summan mutikaisessa niistä muutamia hyppyseeni. Selaillessan aviiseja, artikkelien monenlainen kirjo ilahdutti sydäntäni. Toisaalta muuansissa korealle ja kiiltävälle paperille rykäistyissä lehdissä oli jänniä asioita. Ajoittain tuli mieleen ravintolaopas tai ravintola-arvostelu. Jehna. Siinä olisikin minulle ammatti. Ravintolakriitikko. Vai kriikuna, mikähän hän lienee. Olen joistakin lehdistä, siis vähemmän kiiltopintaisistakin, seurannut tätä Suomeenkin lonkeronsa ulottanutta trendiä. Ravintoloiden asettelemista paremmuusjärjestykseen tähdillä ja ilman. Lehtien toimittajat kulkevat ympäriinsä kaulukset pystyssä ja käyvät salanimellä popsimassa herkut makoisiin suihinsa ja lehden piikkiin. En tiä. Ja bloggaajat seuraavat hissukseen perässä.

Sain tästä syöttölöiden kritisoinnista jossain vaiheessa elämääni tarpeekseni. En kertakaikkiaan pystynyt tavaamaan enää kirjaintakaan moisesta sönkötyksestä, kuinka tarjoilu pelasi, ei pelannut, oli jäässä, liian innokasta, laiskaa tai muuta sellaista. Ruokaa ruodittiin niin moninaisin sanankääntein, ettei oikein tahtonut sivistyssanakirja yhdistettynä synonyymisanakirjaankaan piisata. Uusia sanojakin pakkasi sekaan. Aloin puutua tyystin koko touhuun ja lisäksi, kun tutuilta kyseli, niin eipä kovin moni antanut korkeaa arvosanaa tälle toiminnalle. En vieläkään perusta moisesta, mutta olen melko järjettömän hyvin perillä siitä, mitä tapahtuu kulisseissa. Ei niinkään ravintolassa vaan vähän ennen ravintolaa. Aika jännittäviä juttuja on siellä puolella kolikkoa, tai lastauslaituria. Enkä nyt tarkoita, että ruoka tehtäisiin jätteistä, vaan sitä, että melko järkyttäviä määriä puolivalmisteita kärrätään ovesta sisään. Enkä ihmettele.

Nykypäivänä kun perusasioiden hinta hilataan älyttömiin lukemiin, on suorastaan tuskallista ajatella, että menisi jonnekin ns. ulos syömään. Ravintoloitsijat istuvat kohta kerjuulla Romania romanien kanssa kilvan. Tarjoilijat jäävät työttömiksi ja kokit siirtyvät jaloon kotikokkaukseen. Tai perustavat konkurssikypsän pitopalvelun, edes ruokaa saadakseen. Jämiä vaan pakkaseen pileitten jälkeen. Ja asiakkaan vouhkaavat vuoron perään lisäaineista ja lähiruoasta, luomusta ja tuontiruoan kalleudesta, pistellen poskeensa tiikerirapuja valmiskastikkeella ja valmiiksi sotketuilla muilla ainesosilla. Ja sen jälkeen tulee putkaan vielä ravintolakriitikko, joka napisee vetisestä muusista, nuutuneesta salaatista, kelmusämpylöistä ja veltosta palvelusta. Herranjestas, ravintoloitsijat ovat kovasti paksunahkaista väkeä. Vielä, kun sakkiin liittyvät kaikki ruoka-allergiaterroristit, joiden vuoksi ruoasta puuttuu maku, niin anna mun kaikki kestää. Anteeksi nyt vaan, mutta eikö niille ruokavammaisille voisi kehitellä omaa, ruokavalioon sopivaa ruokalistaa? Aijuu, se tulee liian kalliiksi, joten kärsitään sitten kaikki. Vihoviimeisenä ovesta kaatuu sisään alatilaihduttajat, hiilarien vihaajat, kermankittaajat, uskontonsa vuoksi perunaa syömättömät ja monet muut vähemmistöt.

Siinä saa kyllä sisällöntuottaja eli palveluntarjoaja olla kovasti kieli keskellä kämmentä, että silvuplee vaan, kyllä meillä leivotaan, tai leivottaisiin, mutta kun terveysviranomainen kielsi. Jaa, että kalaruokaa? On meillä tarjota, mutta kaikki kala on pakasteesta, kun ei torilta saa mennä kalaa ostamaan. Tosin se ja sama, ostaako torilta vai tukusta, kala on hautajaiskunnossa kun se keittiöön roudataan. Ja kalastajalta ei voi suoraan ostaa, kun se kalastaja on saattanut ihan käsineen koskea siihen kalaan, tai kala on voinut pudota vaikka veneen pohjalle! Ei ei ei!! Kyllä tulee bakteeria ja muuta önniä ravintolaan. Eikä lihaakaan saa kotona teurastella. Sehän on hengenvaarallista. Niinkuin käsittelemätön maito. Kun siinä maidossa voi olla koleraa ja tuperkkeliä! Sanoo suojapukuun ja henkilökohtaisiin suojaimiin pukeutunut sääntöjen, asetusten ja lakien tiukka noudattaja. Suomalainen terveysterroristi: terveysviranomainen. Suomi on kuitenkin niitä puhtaimpia maita noiden tautien suhteen. Kohta joku rääkyy sieltä takarivistä, että juuri siksi, kun ne viranomaiset ovat niin tiukkoja. Eikö nyt voisi vähän edes järkeä käyttää. Ei. Kädet puuskaan ja alahuulta törrölleen.

Minä sain niitä hienojen ihmisten lehtiä lukiessani hurjan elämyksen, alan lehtikriitikoksi ja ravintola-arvostelijakriitikoksi. Perkele, ei tarvitse mennä ummehtuneiden salaattien pariin eikä syömään mitään epämiellyttävää. Niinkuin, noh, epämiellyttävää. Varokaa vaan, tämä mummu saattaapi pistää tuulemaan.

Ulkoista syömisesi. Ulkoista samalla itsesi.

2011-05-05T14:02:00.001+03:00

Paras tapa pudottaa painoa, on ulkoistaa kaikki ruumiintoiminnot esimerkiksi sairaalalle ja krematoriolle. Senhän nyt arvaa. Seuraavaksi paras on tietenkin rääkätä itsensä henkihieveriin olemalla syömättä joitain tietynkaltaisia ruoka-aineita. Kuten minä. Minähän tunnetusti välttelen pottuja, potaskaa ja viljaa, laareissa ja ilman laareja. Laardi sen sijaan maistuisi, muttei sitä saa mistään. Näiden perässä marssivat paririvissä rasvattomat ja kevyet vaihtoehdot. Joita eivät osta kuin naamastaan harmaat askeetikot, jotka naukuvat rasvattomuuttaan joka puolella Suomea ja lihavat, jotka pyrkivät keventymään keventämällä ruokavaliotaan ja kukkaroaan, mutta kovin keinotekoisesti. Loppuviimeeksi esiinmarssin suorittavat trendien perässähiihtäjät, joille mikään ei ole hyväksi. Ei voi liikkua, kun tulee hiki. Ei voi syödä kevyttuotteita, kun ne on niin kalliita. Ei voi käydä julkisessa vessassa kun on niin ujo. Eikä voi itse tehdä, kun hella likaantuu. Vaikka halutaan bikinikuntoon kesäksi. Tämä sakki sortuupi sitten niihin ihmepillereihin, lumekuureihin ja paljon muuhun outoon. Umpihullut hakeutuvat laihdutusleikkelyihin, rasvaimaisuihin ja vatsalaukun ohituksiin vasemmalta, oikealta ja suoraan, kuristukseen pannalla, että voi oleilla rannalla. (no nyt tulee turpaan joka taholta! Lekurit huutaa ja laihdutusleikatut, leikkausta harkitsevat ja kaikki huutaa! Yhteen ääneen! Tai kahteen. Antaa tulla vaan!!) Miljoonasosa menee hypnistille vai mikä se ny on. Antaa hypnotisoida tolkun pois ja ainakin virkistyy, jollei nyt kovasti laihdukaan. Loput odottelevat, että joku muu tekee asiat heidän puolestaan.

Mitä helkkaria? Minuun otti tässä taannoin itseään parempana ihmisenä pitävä henkilö. Olin hänestä kyllä montaa mieltä viestiä lukiessani. Tämä kyseinen henkilö siis lähetti minulle patamustan sähkisviestin, että minun pitäisi lopettaa ristiriitaisuuksista bloggaaminen ja bloggaaminen ylipäätään, kun en edes suomea osaa kirjoittaa oikein enkä tiedä syömisestäkään mitään (hitollako minä sitten elän? Ellen syömällä.). So what? Minähän bloggaan vaikka kiinan keisarille...perk. Kyseinen tyyppi oli kovin arrogantti kannanotoissaan ja epäilenkin hänen tarkoitusperiensä olleen kovastipaljon itsekkäät ja omanvoitonpyyteiset. Ettei vaan jää huomiotta. No enivei, eipä tuommoinen pöhellys minua hetkuttele puoleen eikä toiseen. Että kilpaileva bloggaaja yrittää ripauttaa kintuille. Olisikin, mutta kun kateuden määrätön liisteri valui läppiksen ruudusta polvilleni, niin minkäs teet. On kivaa huomata, että vaatimaton, tietämätön ja onnettoman huono pikku blogini herättää kateutta! Ei herranjestas! Menin hymyilemään itselleni vessan peilin ääreen. Hangon keksi -mainos tuli eittämättä mieleen.

Tuskailen siksi tässä näiden tyylisuuntien ja -ttömyyksien kanssa, että nykyään kaikki ulkoistetaan. Erään makkaratehtaan lihatkin on ulkoisetettu Brasiliaan. Torikauppa on ulkoistettu, toreilla ei sitä enää juurikaan käydä. Terveydenhoito on ulkoistettu, koska arvauskeskukseen ei pääse alle kuukaudessa. Vanhustenkin hoito on ulkoistettu, koska tämän tuosta löytyy vaineeseen vaipunut vanhus jostain vesistöstä tahi puistosta, muumioituneena omaan sohvaansa tai mikä ihmeellisintä, vaipoissa jossain siivouskomerossa, lepositeillä sänkyyn köytettynä ja lääkittynä tajuttomuuteen. Työ on ulkoistettu Kiinaan ja kohta varmaan viljely ulkoistetaan ulkomaille. Suomalaisten rahathan on jo ulkoistettu mikä sentti minnekin. Anna mun kaikki kestää!

Minä ulkoistin eilen itseni, iltapuhteella ahvenia perkaamaan. Oli joukkueessa toki muutama lihava särkikin, jotka oleellisesti kuuluvat keväiseen kalansaaliiseen. Toista tuntia kukkoahvenia nyppiessäni ja nylkiessäni, ehti jäätyä ns. munaskuitaan myöten. Joten suolasin sintit ja menin saunaan sulamaan. Saunoessa saa aika ajoin ahaa -elämyksiä. Varsinainen elämyssauna, siis. Olin alunperin tekemässä luomupossusta ja ahvenista oikein reipasta kalakukkoa, savolaista juurta kun olen, mutta lauteilla hautuessani ja hissukseen sulaessani tulin siihen tulokseen, että patakukko ei lennä. Eikä kalakukkokaan kyllä. Patakukon kannen voi tuo hiilarisietoinen pistellä suihinsa, ja minulle jää se varsinainen herkku. Tai jos ryhdyn siihen kanteen, niin tykitän sitten inskaa. Siihen on nöyrtyminen silloin. Joten kukkoilin hetimiten, kun olin saanut aamupalan ja -kaffen ylähuuleen.

Pannaas tähän oikein perinneresetti!

PATAKUKKO

1-2kg pientä ahventa. (muikku ja särki käyvät myös)
siansivua, määrän määrää kalojen määrä. Puoli kiloa saattaa olla parahultainen.
VOITA
suolaa
ruistaikinaa. erittäin tiukkaa.

Perkaa ahvenet, poista niistä sisälmykset ja selkäruodot, pää sekä pyrstö. Hienohelmat suomustavat pikkurillinkin mittaiset ahvenet. Isommat ahvenet voi nylkeä, joka on helppoa: viilto selkäruodon sivuun ja suomustamaton nahka irti. Särki suomustetaan ja perataan muuten samoin. Voidaan laittaa yöksi mietoon suolaan.
Ladotaan reilusti voideltuun pataan vuorotellen kalaa ja siansivua, kunnen ladottavaa ei ole. Päällimmäiseksi reilusti voita. Voi ja suola ovat ainoat mausteet joita patakukkoon pistetään.
Ruistaikina: jauhoja n. 3-6dl, vettä ja 1rkl suolaa. Jauhot ja suola kulhoon, vähän vettä sekaan ja sekoitetaan, lisätään vettä jos näyttää liian kuivalta eikä muodosta palloa. Vaivataan pallo tasaiseksi, ettei minnekään jää jauhoja. Samaan tapaan, kuin nykyään tehdään pastataikina. Taikinan pitää olla tosi tiukkaa. Kaulitaan taikinasta soveliaan kokoinen pyörylä, joka sovitellaan kalakerrostumien päälle päällimmäiseksi pataan. Tiivistetään reunoista. Ei pistellä mitään reikiä siihen taikinaan. Varmistetaan painelemalla, että istuu hyvin. Eikä ala kukko kiekumaan uunissa. Lykätään uuniin 200astetta celciuksen asteikolla ja puoli tuntia. Otetaan ulos, annetaan henkäistä hellalla n. 5 minuuttia, ja laitetaan takaisin uuninperille 150astetta celsiusta. Tai tehdään kuten minä, rojautetaan kukko kylmään uuniin ja väännellään nappulasta 150 näkösälle, uuniin ylä-&alalämpöä ja odotellaan ainakin 4-6 tuntia. Mitä kauemmin sen parempi!
Samalla voi tehdä naurishaudikkaita, lanttuviipaleita haudutella tai ihammitä itse halajaa. Vaikka uunipottuja.

Taidan ulkoistaa itseni. Menen riehumaan -ööö- nyt en tiä, mihin menisi. Josko vaikka sienimettälle etiskelmään korvasieniä. Äh, taidan tyytyä puutarhahommiin. Tai heittäisikö kolikolla? Pelaisi erän pasianssia? Eikä. Istun tässä, kunnes puudun.

Uhmaa kohtaloa, ole lihava.

2011-05-04T11:24:00.001+03:00

Tulin entistä hullummaksi lueskellessani uusien tutkimusten tuloksia, jota on aika liuta. Kiitän näiden juttujen linkittämisestä useitakin vaspuukissa asuvia tuttuja naamareita. Kiitos. Siitäkin. Tutkimuksia pärisee framille, kun kevätpörriäistä kukkiviin pajupuskiin. Ja kaikissa on tulosken jotain mullistavaa. Suola aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia, joo, varsinkin jos sitä suolaa ei saa tarpeeksi. Hiilihydraattien kanssa pelaaminen saa aikaan ummetusta, toisille se tekee sen ummetuksen päähän. Rasva kerrostuu suoniisi, jos verenpaineen nousulta ehtii. Triglyseridit ovat välttämättömiä, eipäs vaan kolesteroli. Eipäs vaan voi. Eikun rasva yleensä. Mobil ykkönen voitelee rattaat ja vaunut sekä suolet. Eikun lihaa pitää syörä, ja kallaa. EI kallakukkaa vaan kalaa, fisua, Hiatasen affenaa ja yrttejä yllinkyllin! Ei omenoille, alas appelsiinit ja ananakset, vihaamme viljaa, paheksumme perunaa ja pastaa, emme osta reilusti Reilun kaupan banaania.

MITÄ HITTOA TÄSSÄ SITTEN USKALTAA ENÄÄ KITAANSA KARISTELLA???
Minäpä kerron. Taas ja yritän olla lyömättä leukaani kirjoituspöytään pudotessani tuolilta.
KOKEILE. Tee ihmiskoe itselläsi. Kokeile, ja tutki, että mikä tuntuu hyvältä. Tässä Kielto-Suomessa olemme tottuneet siihen, että Suuri Guru, kuten Kekkonen, kertoo meille matosille, miten pitää elää. Eläpä nyt kerrankin itse. Lue toki oppaita ja tutkimuksia. Tee vähän muistiinpanojakin kiinnostavista aiheista.

Huomaat piankin, että jokainen "dieetti", "elämäntapa", "ruokavalio" ja muu höyrypäisyyden huipentuma lupaa aivan samat asiat, kuin se toinenkin. "Laihdu elämäsi rapakuntoon Pahvilaatikko(tm)-dieetillä ja hoikistu satagrammaa hartioista". "Osta MÖSSÖ-pusseja, vain viisi pussukaista päivässä voi riittää!", joo ainakin tappamaan innostuksen. "Tee nyt kevään paras päätös ja ryhdy Epävagaiza -rytmiryhmään! Saat vyötärösi takaisin, jollet ole tyytyväinen saat lisämaksusta rahasi takaisin". "Ylivoimainen Lintusen Paastokevätpaketti! Osta ja voi itsesi pahoin hoikaksi." "Elämäsi muuttuu, saat ystäviä, vaikutusvaltaa, lottovoiton ja onnellisen mielen, kun kuuntelet kahdeksantoista kertaa samat asiat. CD lähes ilmaiseksi, että voit jatkaa kotona." "Ota himmennysterapiaa, pääset himoistasi! Ranka näkösälle jo puolen vuoden aikana!".

Sama koskee kirjallisuutta. Saa olla melko tarkkana, että mikä on niissäkin oppaissa, opuksissa, sarjoissa ja jatkumoissa sitä yhtä ja samaa. Ja kohta ollaankin siinä pisteessä, että pitää kouluttautua ravintoalan erikoisasiantuntijaksi, että pärjää tässä alati lihovassa lihavuusteollisuuden tuotteiden perkaamisessa. Sillä mitäpä muuta tämä laihdutus on kuin lihavuusteollisuutta? Mitä laihempi henkilö, sen varmemmin kuuluu narina keskeltä naamaa, että laihoja syrjitään ja laihoille saa ilkeillä. Sekö kumoaa sen tosiseikan, että laiheliinit vievät lihavien nenän edestä parhaat palat? Siis työpaikat, puolisot, kivat vaatteet ja sen sellaiset? Lihavaako sitten saa tölviä ja haukkua, kun laihaa ei? Ja eritoten, onko pakko laihtua, ja eritoten miksi, jos on pakko? Siksikö, että on kolesterolit 80-luvulla? Siksikö, että naapurin Mirja on laihtunut naamasta? Vaiko siksi, että on kuusi/60-kiloa painoasteikon keskimääräisen painokäyrän suhteutettuna pituuteen, yläpuolella?

Ai kehno, että taas vähän nyppii ottalumpion takaa. En minä väitä, että minä viisas olen, mutta sitä minä inhoan, että joku muu haluaa sanella sen, koska minulla on hyvä olla. Okei, minulla ei tällä hetkellä ole kovastikaan hyvä olla, mutta se ei tee minusta yhtään huonompaa tai parempaa kuin muutkaan. Esimerkiksi sinua, joka olet kiusannut itseäsi lukemalla peräti tänne asti...Tiedostan tarkasti, että mikä on pielessä, toimin välillä toisin ja välillä taas noudatan kaikkia ohjeita. Joskus jopa yhtä aikaa. Tässä paljastettakoon, että olen aloittamassa uutta ihmiskoetta, varmaan aloitus siirtyy tuonne kesäkuun alkumeetreille. Sen verran on aivohiiriä kiusattava ensin, että täytyy tutkailla sisikuntaa ja ulkokuntaa ja omaa kuntaa ja vähän naapurikuntaakin. Perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja.

Täytynee mennä ulkotiloihin, sillä toisen käteni kyynärpään ulkosyrjä syhyää nyt sillä viisiin, että pitänee karaista sekä itseään että puutahrakasvannaisia. Jonkinlaisen sadon toivossa, toki.
Toivossa on hyvä elää.
-Lapamato

Uskaltaudun jälleen puutarhuroinnin saralle

2011-05-03T23:00:00.001+03:00

Sitämyöten pistin pystyyn myös blogin, joka on omistettu Hontelolle Auringonkukalle, linkki sivupalkissa.
Sieltä voitte lukea kompurointiani kukkien, hyötykasvien ja sen sellaisten parissa.

Ei mene, niinkuin Strömsössä, mutta mitäs sitten?

Uskomaton Orleanssivanukas

2011-05-02T10:33:00.000+03:00

Tuommoinen löytyi Kotiruoka -kirjastani vuodelta 1930. Piti ihan katsoa resepti, kun sattui niin kivasti silmään tämä orleanssi. Vanukashan se, kyllä. Aika vekkuli sellainen. Reseptin pistän tähän loppuun. Ja tähän alkuun kiitän sitä tyyppiä, joka oli kantanut lähes käyttämättömän Kodin Keittiökirjaston roskalaatikkoon, josta se bongattiin ja toimitettiin pikku kätösiini. Siellä oli aivan upeita ideoita ja reseptejä. Annoskananpojat takaisin, sa***na! Samoin annoskalat!! En minä halua varttitonnin lohta pannulleni, tahdon 300g kirjolohen, jota voi jo kutsua forelliksi...Ja paljon muuta. Arvatkaa vaan, menenkö jälleen lehteilemään kyseistä kirjallisuutta? KYL-LÄ. Mikään ei virkistä niin paljon, kun kunnon reseptien tavaaminen koiraa rapsutellen. Jotenkin siinä rauhoittuu, verenpaine laskee ja maailman murheet unhettuvat!

Viimeaikaiset touhotukseni eivät ole suoneet minulle aikaa tulla tilittämään tänne, että mikä nyt ottaa kupolista. Ehkä hyvä niin, sillä olisin saattanut kyllästyttää koko populan jäkättämällä ihan kaikesta ja vielä vähän sivustakin. Kuten olen jo aiemminkin sanonut, olen tukkaa myöten täynnä höpinöitä mikroneiksi pilkotusta ruoasta. Sitä ennen kyllästyin rasvasotaan. Rasvasotaa ennen kyllästyin uskonnolliseen hurmokseen, joka tässä ruoanmussutuksen ohessa on ilmiö sinänsä. Huomasin jo ajast aika sitten, että olin itsekin luistamassa matkasaarnaajien löyhäpäiseen sakkiin, jolla oli omat gurunsa ja pyhät saddhunsa. Näitä sitten vaan kumartamaan ja palvomaan. Ei hyvä. Nyt tuijotetaan mikroja ja makroja, on ties mitä ravinteita, joita tutkitaan ja pilkotaan osasiksi. Tästä on reuhunnut ennenkin, ja en malta olla käyttämättä taas tilaisuutta hyväkseni.

On toki hienoa ja erinomaista, että asioita tutkitaan. Ja vielä parempaa, että mietitään ihmiskehon monimutkaisuutta. Saati, että vaivataan päätä ja häntää, että mitenkä kaikki toimii. Mutta jotenkin insinööritieteet kuitenkin hallitsevat tätä syömistäkin. Sillä lailla, että olettamusten ja tulosten jylhä liitto tekee kaikesta joko liian monimutkaista tai liian yksinkertaista. Tavallinen immeinen lukaisee toimittajien juttuja silmät tapillaan, että nyt ei syödä leipää, perunaa, lihaa, makkaraa, kalaa, kasviksia, eläimiä, ihmisiä, valepukkeja, silmiä, vihreitä vihanneksia, kaalia, vihreitä kuulia tai mitään elollista, rauta ja kupari on sallittuja. Juu. En väitä, että valtaosa kansasta on aivottomia pökkelöitä, mutta arvovallan lisääminen tutkimuksia referoimalla ja tieteellisiä näyttöjä silmille viskomalla, ei minusta ole aina aivan soveliasta. Että miksikö? Miten ja kuinka hyvältä näyttävän tutkimustuloksen voi mistään tarkistaa ristiin, että miten tulokset on oikeasti saavutettu. Näinä päivinä kun paljastuu rutkasti näennäistutkimuksia, jotka on joku maksanut mieleisekseen. Ylläri. Totuuden kaunistelu on ihmisluonnon perin syvällä asuva ominasuus, samoin kuin oman voiton tavoittelu. Ahneushan se sieltä molempien takaa pilkottaa.

Ruoka liittyy juuri siihen atavististen vaistojen kirjoon, joka edelleen tätä inhimillistä eloamme ohjailee. Vai eikö kukaan muka tunnista sitä ilmiötä, että kun mennään pileisiin ja ilmaisen ruoan ääreen, tai maistiaisiin, tai messuille, niin jo on maha niin täynnään, että nahka vinkuu! Tulee pisteltyä kaikki ja vielä loputkin, lautanenkin nuollaan. Ja sitten joku neropatti kulkee nenä taivasta kohden väkijoukossa kiitoseittelemässä, että Minä En Syö Tätä Moskaa. Johan se on loukkaus illan emäntää (<- pitopalvelun tilaaja) kohtaan, jos joku itseään täynnä oleva tinalo julistaa kaikille olevansa Sillä Dietillä Eikä Syö. Teeskentelisi. Niin minä teen. Eikä sitäpaitsi yksi tuulihattu aurajuustotäytteellä kaada mitään mihinkään suuntaan. Se kaataa, jos sulloo kassin ja taskut täyteen niitä tuulihattuja ja pakenee naulakon taakse syömään, murut ympäriinsä roiskuen. Aina löytyy jostain katveesta salaattia tai runsaasti päällystettyjä voileipiä, joista voi teurastaa päälliset. Voi väittää, että on alleginen. Aina on tilaa vielä yhdelle allergialle! Minä olen allerginen idioottimaiselle väittelylle itsestäänselvyyksistä.

Mitä tähän omaan muotooni tulee, niin minulla on nyt menossa jonkinlainen tasannevaihe, kaikin puolin. Olen potenut nyt jo ties kuinka pitkään ties minkälaisia vaivoja ja vastuksia, sairaslomani jatkuu tuonne hamaan tulevaisuuteen ja loppua ei näy. Tohtorinnat saavat minusta oivan työmaan. Kaikin puolin. Molemmille käsille ja jaloille. Joulujuhlista jaloin, juhannuksena on aikaa kontata. Sulattelen myös hissukseen keräilemiäni tiedonhiukkasia ja -huikkasia. En yritäkään sörhiä sitä megalomaanista määrää tekstiä mihinkään muotoon, ennen kuin olen sen itse sisäistänyt ja omin tassuin saanut siitä aikaan jotain vähä-älyistä. Huomaan joutuneeni myös ylenkatsotuksi joidenkin tässä samassa genressä porhaltavien taholta. Mutta sehän ei minua heiluta, eikä tuuli. Ei tarvitse laittaa kiviä taskuun. Missään mielessä. Toinen syy hissunkissuisuuteeni on pieni sydämenvaltaaja. Tuli sellainenkin ihanuus. Ettei pääse totuus elämästä unohtumaan. Kuolemasta totuus ei olekaan viime aikoina päässyt unohtumaan, kun on hautajaista on ollut hautajaisen päälle, niin että arkut yhteen kolkkaa. Mutta mitäs näistä häistä, pidetään huomenna uudet!

Keittelen itselleni nyt oivan kupillisen pehmeää arabicaa, jonka ensin jauhan käsimyllyllä ja ripottelen pressokannuun. Siitä kaatelen kupposeen, lirautan sopivasti maitoa sekaan ja otan jääkaapista viimeisen Armasjuustonpalasen. Ja toteutan uhkaukseni, menen lehteilemään Kodin Keittiökirjastoa. Koirakin tulee kivasti viereen, kun on tuota juustoa. Se hyppää kuitenkin pois, kun juustotarjoilu on loppu. Yrittänyttä ei laiteta.

...aijuu! Tässä sitä vanukasta.

Orleanssivanukas

6 munankeltuaista
4 rkl. sokeria
6½ dl. maitoa
vaniljatanko
10 liivatelehteä
6½ dl. hyvää kermaa

Munankeltuaiset, sokeri, maito, vaniljatanko ja huuhdotut liivatelehdet sekoitetaan kasarissa ja vispilöidään tulella, kunnes kiisseli sakoaa, mutta se ei saa kiehua. Kasari nostetaan tulelta ja vispilöimistä jatketaan. Vaahdoksi vatkattu kerma sekoitetaan jäähtyneeseen kiisseliin. Osa kiisselistä värjätään punaiseksi muutamaan vesipisaraan liuotetulla karamellivärillä, toinen osa väkevällä suklaalioksella (1dl. hienonnettua suklaata ja ½ dl. kuumaa vettä) ja kolmas osa jätetään valkoiseksi. Nämä eriväriset kiisselit kaadetaan lasimaljaan toinen toisensa päälle ja vanukas saa hyytyä.