Tekstit

Karanteenikivaa!

Hei kaikki äidin pikku mussukat! Massu ratsastaa jälleen! Tällä kertaa koronalla. Ja se ei ole se peli. Se on se perkeleen pikku epeli, joka nyt niittää talossa ja puutarhassa. Uusimaa on kiinni. Jeppp. Mutta Lappiin pitäisi päästä kuitenkin. Juu. En kuitenkaan havittele matkustavani tuota vastapäistä metsää kauemma. Ulkoilumaastoa ilman ihmiskontakteja piisaa. Sitäpaitsi, tykkään erakoitua. Olenhan sosiaalinen erakko! No eniveis, mitäs näistä häistä. Olen ollut lomautettuna työpaikaltani keskiviikosta alkaen, käytännössä jo viime viikon keskiviikosta. Koska riskiryhmä. Loven tämä tekee minunkin kukkarooni. Siitä ei ole epäilystäkään. Täytyy vaan panostaa terveelliseen ja lähellä tuotettuun. Tänään menen keräämään nokkosia, ovat parhaimmillaan, tuosta pihamaalla olevista kasvatuslaatikoista. Sieltä nousee myös hissukseen timjamia, oreganoa, salviaa, rosmariinia ja rakuunaa sekä valkosipulia. Täytyy olla osittain omavarainen. Jees. Koska karanteeni, niin aloin sorvata mielessäni n...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lihavat montunreunalle riviin -rattatatta- ja ongelma on ratkaistu

Nyt kuulkaa pistää vihaksi. Oikein todenteolla. Ihan niin, että otsasuoni on jo pullistunut metrin päähän ja verenpaineellani voisi nostaa kaivovettä Ukkokolin huipulle asti. Asialla on tietenkin Hellzinnsjkij Pravda aka HS eli Gestap..Hesari. Ja miten ihmeessä se aviisi on onnistunut hassuttamaan useammankin asiantuntijan laatimaan älyttömyyksiä joko vieraskynäkirjoituksena tai sitten johonkin mielipideosinkoon. Rahalla vai väsyttämällä? Ja aivan käsittämättömiä ovat nämä asiantuntijat laatineetkin! Mutta joo, torvet soiden kohden totalitarismia ja Pohjolan Pohjois-Koreaa. Minä kyllä sanon heipat näille mielipiteille. Täysin käsittämättömästä syystä lihavia pitää RANGAISTA ja SAKOTTAA elämäntavoistaan. Miksei elintarviketeollisuutta, joka niitä sapuskoita vääntää? Miksei niitä toimittajia, jotka tekevät niitä "helppoja" reseptejä, joihin tulee näitä einesruokia, niillä "ruoka"ohjesivuilla? Miksi yksioikoisesti syyllistetään muutenkin heikossa hapessa olevaa lihva...
1 kommentti
Lue lisää

Kaikkien blogitekstien äitipuoli

Rumarillumarei, kansalaiset. Ihmeellisten ilmiöiden äärellä taas vaihteeksi. Tuotteistettu ja kaupallisetettu ja kaulittu, silitetty ja käännetty ruokavaliohysterisoitu ruokavalio. Tyhmiä kysymyksiä ei  ole, on vain onnettoman pöljiä vastauksia. Ja äärettömän typerää debattia. Jos ihmiselle annetaan valmiiksi eteen luettelo, että mitä tässä tapauksessa tai tapauksetta, saat suuhusi, nahkaasi tai korvantaakse pistää, niin jo on joku neropatti ehdottamassa listan ulkopuolista elämää. (Olen seurannut muutamaakin keskusteluryhmää somessa ja Suomessa) Yksi hyväksyy vain syvänmeren kalat ruokavalion proteiinilähteeksi. Toinen kääpiökasvuiset kyyttönaudat ja jättiläiskanat plus vielä petrimaljassa kasvatettu punainen liha on bueno. No niin. Siihen toinen nillittää, että eikäku vaan ja ainoastaan hyvänlaatuinen proteiini, joka saadaan käsittelemällä kasvipohjaisia stanoleja ja härkäpapuja, kauraa ja muista kasvannaisista saatavia fytoterapisia osinkoja esimerkiksi rikkihapolla, sitruunal...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Historia toitottaa itsestään.

Olen joutunut tänne haa .. .ongel ...haasteiden syvään suohon. Sillä nythän on niin, että perkeleellinen kuumuus ja ruhjoutunut ruumiini ovat tehneet jonkinsortin kompuksen ja ahdistaneet minut, jos ei nyt nurkkaan, niin vähintäänkin hiilarisuohon. Näin on käynyt ennenkin. Sillä esikarppausaikana, jota elettiin vuonna 2002. Jurassic Carp. Silloin oli kyllä kuvioissa Painonvartijat ja pirruuttani ajattelin tipauttaa kymmenen kiloa raakapainosta ihan tolleen pyörätuolissa pyörähdellen. Miten onnistui? Kevyesti. Meni. Vituiksi. En ihan onnistunut. Onnistuin kuitenkin sotkemaan päänuppini sisikunnan ja ruokarytmini muutenkin. Himojeni huuruissas tulikin sitten syötyä kaikkea ja nuoltua sokeritkin pussista. Juu. Riemua on pelkkää. Nälätti koko ajan niin saakuristi. Joskus, olisikohan ollut jopa vuonna 2004, heräsin siinä kylmässä hiessä tosiasioiden keskellä, että perkele, tarttis tehrä jottai. Olin päässyt jo syksyllä 2002 kintuilleni ja nyt ei käytössä enää ollut kuin kävelykeppi. Sillä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Myrkkyjä, mykyjä ja litkuhoitoja. Onpa tosiaan.

Arvostettu tuttuni törmäsi tässä taannoin päätäpahkaa varsin jännittävään asiaan. Ollen kuitenkin lääkärinhoitoinen ja päästään visu. Kärsii mm. kaikensorttisista puutoksista. Enkä sanonut, että puu on toksista. Toisille on. Tästä päästään hissukseen asiaankin. Aasinsiltojen läpi, yli ja ympäri. Suorin vartaloin, kerien. Paitsi että mutsis oli. Siis tilannehan on se, että netti on vääränään muitakin profeettoja, guruja ja jumaluuksia, kuin minä ja Christer Sundquis t . Christerillä on onneksi melko maanläheinen lähestymistapa ravitsemukseen ja eri tutkimuksiin. Luojan kiitos. Minä, joka puolestani liikun sfäärien ulkorajoilla ja yllä, lennättelen milloin minkäkin kokoisia kiviä ja kivennäisiä kanssatallaajieni jalkoihin. Ja aika usein osuvat kipeään paikkaan ne. Joskus kiveksille, jos semmoiset vastapuolella sattuu olemaan. Useimmiten ei. Melkoisia neitejä on vastaantulijoissa, vaikka olisikin ne kivekset, munattomiksi ovat monet jääneet. Siitä huolimatta. Mutta! Kanamuna onkin parha...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Well, well...sanoisin nääs. Oikein tahtotilassa, juu.

On eletty nyt sellaisiin aikoihin, ettei ole aikoihin eletty. Erään itseoppineen tyypin sivuihin käväisin päällisin puolin tutustumassa. Sattui niin hauskasti, että asiasta keskusteltiin Turpaduunarin...eikun Christer Sundqvistin Facebook seinällä. Lähinnä tämän itseään ravitsemusterapeutiksi kutsuvan tyypin edesottamuksista. Siellä olikin monta viisasta, jo ennestään tuntemaani keskustelijaa. Jokainen loihe lausumaan erittäinkin viisahia. Kiitollisena lueskelin. Että voikin olla ympärillä erittäin viisaita ihmisiä. Tämä erittäin itseoppinut tyyppi kyllä kylvää kuolemaa ympärilleen noilla väittämillään. Hiilihydraateista. Itse olen vaappunut hiilarien kivisellä tiellä jo kohta viidentoista kirvelevän vuoden ajan. Ajoittain kontannut, toisinaan suoraselkäisemmin. Mutta en minä jumalauta ala tolittamaan täällä, enkä muualla, että olisin ravitsemusterapeutti. Ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti. hyhhyh. Ravinnosta ja sen monista hyvistä asioista voisin kirjoittaa parit romaanit ja piirtää use...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälleen koittaa vuosi uus. Ja ne iänikuiset uuden vuoden lupaukset. PRKL!

Jees, tätä kirjoittaessa on Rauhan päivä. Mielenrauhan päivähän tämä ei tunnetusti ole. Kun joulusta on vaivoin selvitty, niin jo aletaan rummuttaa ja mäikätä, että mitä herkkuva uudenvuoden juhliin?! Jos minulta kysytään, niin IHAN VTUN SAMA! Nuorisoa lainatakseni. Joskus tuntuu siltä, että paitsi Suomen eduskunta niin myös median edustajat ovat täysin erkaantuneet normaalista elämänmenosta. Ei ny hitto vie, työtön on työtön on työtön. Ja varsinkin yli 40v työtön. Minulla on siitä mittava kokemus jokun vuoden takaa. Roimasti yli 500 työhakemusta. YLI 500!! Parhaina päivinä laadin kahdesta kolmeen hakemusta ja korjailin CV:tä aina kunkin potentiaalisen työnantajan mahdollisen maun mukaiseksi. Jumaleishon! Sain alun kolmattakymmentä haastattelupyyntöä. Neljä työnantajaa sentään perui. Ja sillä ravaamisella sain yhden työpaikan. YHDEN. Palasin siihen duuniin, johon en koskaan olettanut enää palaavani. Mutta niin vain kävi. Nyt tämä uusi kyykyttämismalli tekee hommasta entistäkin vaik...
Lähetä kommentti
Lue lisää