Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Kappas maailmanloppu! JOULU on pikkujuttu sen rinnalla.

Sama asia. Ostoshelvetit, kauppapuodit ja kiskat ovat tunkutäynnä kansalaisia, jotka osteskelevat kaikenlaista turhaa krääsää suvun ja perheen harmiksi. Nykykakarat kun eivät tunne kiitollisuutta joulukuusenkarkeista, parista nahistuneesta omenasta, palaneista pipareista ja pihlajanmarjamarmeladista voimapaperipussissa, joka on teipattu maalarinteipillä ja päälle piirretty tontunkuva. Ei kun pitää olla parpie ja mailitlepouni ja ties mikä trasformeri. Vähintään 3D ja hilkut päälle. Toista se oli ennen, kun kahlattiin hangessa huopatossut täynnä lunta haulikon kanssa riehuvaa perheenpäätä karkuun kohden koleaa salomökkiä. Niin se oli, ennen oli kaikki paremmin. Ei kinunneet kakarat pleikkaria. Tämänjouluiset lahjat on hankittu onneksi jo hyvissä ajoin. Avioliiton kautta saadulle lisäosalle hommasin sellaisen taskulampun, että nyt näkyy pimeääkin pimeämmässä vaikka naapuriin. Olisi vielä se naapuri, johon näkyä. Lapsenlapsenkin lahjapaketit on jo kääritty. Olen tyhmä mummo, minulta tul

Joulu tulee rivakkaa ravia.

Vanha raktori ei ruostu, sanotaan jossain laulunpätkässä. Vai oliko se rakkaus? Enivei, oli nyt sitten vaikka illyrialainen sotisopa, niin aisaan. Eilen minulla oli kyseenalainen ilo ja kunnia muistella menneitä. Ystäväni ja kylänmieheni on kovin innoissaan suomalaisesta perinteestä. Ja siihen liittyen nimenomaan sahdista . Itselläni on juuret tukevasti siellä sun täällä ja Neuvostokarjalan mullassa, mutta osa minusta on periytynyt Hämeestä, ainakin neljännesosa, loput on savolaista ja karjalaista. Enimmäkseen savolaista kuitennii... Hämäläisneljännekseni keitättää minulla sahtia pari-kolme kertaa vuodessa. Nyt olisi jo pitänyt joulusahti panna alulle, että ehtii. Saattaa olla, ettei enää ensi viikolla ehdi. Olisipa sitten ainakin uunna vuonna maisteltavaa. Vaikka sahti ja diabetes ei ihan ole yksi yhteen, mutta pari kertaa vuodessa voi lipsahdellakin vähän. Tietää taas tovin lipsahdelleensa! Hyvästä sahdista ei tule vatsavaivoja eikä humalaa. Kun juodaan sahtia, ollaan sahissa. Jo

MINULLA ON VOITA, ENKÄ EPÄRÖI KÄYTTÄÄ SITÄ!

On lunta tulvillaan taas. Miksei olisi, kun jokavuotinen ilmastonmuutos on tuonut meille valkean talven. Taas. Sehän yllättää kerran vuodessa. Mutta se, mikä ei yllätä, on tämä iänkaikkinen jollotus sydän- ja verisuonitaudeista, rasvansyönnistä ja vaarallisesta elämästä, jonka voi parantaa vain yrttilääkityksellä, siis puskistumalla. Paitsi, että kohta ei lääkitä enää yrteilläkään. Kun menevät kuulemma, näin kertoo hevosmiesten tietotoimisto, apteekkitavaraksi. Kohta on myös voi reseptillä saatavaa tavaraa. Ai, sanoinkos minä jo jollekin, että TÄMMÖINEN UUSIOFOORUMIKIN on availtu kaikessa hiljaisuudessa. Siellä sitä riittää tavattavaa tavattomasti. Ja lisää tulee koko ajan! Viime päivinä olen huomannut, että kolesterolikeskusteluun tulee enemmän ja enemmän mukaan jännittäviä sanoja, kuten "huijaus", "harhaanjohtaminen", "peittely", "vääristely", "piilottelu" ja muita vastaavia. Seinille rientelevät niin professorit kuin valveutunee

Mutavellin Macchiavelli.

Kyllä on sitten sopiva blogautussää. Pilven varjot vaeltavat ja kylvävät pari pisaraa vettä lisää rutik läpimärkään maastoon. Ihan kuin ei olisi kesällä sitä jo tullut. No, enivei ja heisulivei. Ei haittaa, kun istuu sisällä lämpimässä. Tosin pakko tuonnekin on mennä rytyämään, kun koirat velvoittavat. Mikäs sen mukavampaa...hrrr. Sopiva vaatetus ylle ja baanalle, eihän se sen kummempaa ole. Niinkuin syöminenkään. Sopivat eväät ja silleen. Laiskottelulle tuppaa aina löytymään hyviä selityksiä pilvin pimein, ihan kaikensorttiselle laiskottelulle. En voinut, kun... Olin muualla, kun... Olisi pitänyt... Voisin... Tälläviisiin alkavat useimmat lauseet, kun pidetään puolustuspuheita, että miksei. Iltaa kohden sää ei muuten edes ole parannut, päinvastoin. Ajelimme umpisynkällä ja myöskin tylsällä kakkostiellä jonkun ultravarovaisen vanhemmanmallisen, siis iäkkään farmariauton takana, jonka kuljettajaksi paljastui nuorehko nainen. Mieli teki pysäyttää, että "Hei, 40km/h on vähän liian h

Hartaita säveleitä ja vapaasti varastosta.

Olen ollut viimeisen parin viikon aikana melkoisessa myllerryksessä. Myllerryksen nimi on ollut toissa viikon alkumetreillä migreeni. Sen kourissa valui suohon kolme päivää. Sunnuntaiehtoona alkoi. Rukoilin jo, että Kuoleman Enkeli saapuisi paikalle lopettamaan kärsimykset. Oli nimittäin niin kammottava. Tokenin vasta keskiviikkona tolpilleni. Tiistai menikin mukavasti yöpaidassa hilluen. Uskooko kukaan, että sisälläkin pitää silloin käyttää aurinkolaseja. Tosi on. Ja oksentamisesta en puhu mitään. Viime viikko meni sitten ankarissa ponnistuksissa. Oikeastaan koko marraskuu on ollut todella marto. Henkilökoiraiseen elämäänkin mahtui suuria suru-uutisia. Ja vähän pienempiä. Menivät samalla itkemisellä. Koira kun on perheenjäsen, siinä missä Sauna-Arskakin, joka on hämähäkki. Tai oikeastaan useampi hämmäheikki. En ole raskinut siivota niiden verkkojakaan pois, ennen kuin olen varma, ettei niissä ole asukkaita. Tämän tuosta näkyy lastenkamareitakin siellä täällä sekä liikuttavan pikkuruis

Prässiklubi, höllehtiminen, sotaratsu ja keittokirja.

Viime kuukausina on ollut melkoinen suo rämmittävänä. Lienen sivunnut kyseistä lettoa bloggauksissanikin. En kyllä ihan heti ja tässä muista, mitä tuli sanottua. Lyhykäisesti, ensin lääkekorvaus hylätään, ja sitten väliaikaisesti hyväksytään, määräämättömäksi ajaksi, kun joku toheloi ko. korvauksen käsiteltäväksi ihan muualle. Noh, helpottihe kuitenkin runsaasti, kun sai edes jonkin sortin päätöksen tälle väännölle vähäksi aikaa. Kaikin puolin. Tuppasi energia palamaan ihan vaan siihen, että kirjoitti sähköpostia, vastineita, oikaisupyyntöjä ja -vaatimuksia sinne, tänne ja tuonne. Tarkisteli lääkäreiltä, että muistavatko hoidon tavoitteet samoin kuin itse. Parempaan päin ollaan menossa, kuitenkin. Ensin kun saa purettua tuon inskan pois, niin sekin jo helpottaa suunnattomasti tilannetta. On helpottanutkin jo. Suunta on alaspäin. Painossa, verenpainelääkkeissä ja insuliinien määrässä. Huh, oli jo korkea aikakin. Tuntuu, kuin pää olisi tullut jostain pinnasta läpi. Ensimmäinen esimerkki

Paheksunnan ja syyllistenetsinnän yhteiskunta.

Nautin tässä samalla, vaikka nyt joku alkaa kirkumaan, aamupalaani. Kourallinen pillereitä, lasi piimää 2,5 prossaa rasvaa, kun vahvempaa ei saa. Keitetty kananmuna, juustoa, tomaattiviipaleita, majoneesia, itsevärkättyä yrttisipulisuolaa ripsaus, siivu kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä ja muutamia valittuja valkosipulimeetwurstin siivuja lisäksi, jälkkäriksi kahvia punaisella maidolla. Kyllä näillä nälkä lähtee joksikin toviksi. Eilisellä aamiaisella nälkä pysyi poissa vähän liiankin hyvin. Söin vasta illalla. Tuttuni sähkötti minulle, että Prisma Studiossa olisi jälleen asianvierestä asiantyngän tallaamista. Todella. Pitkään on kiljuttu siellä ja täällä, että karppaus on uskonto, tai jos ei ihan uskonto, niin ainakin uskonlahko. Tuotiin oikein uskontotieteilijä rutuun posmottamaan, että rajoitukset ja määräykset ovat sen merkki, että uskontohan se. Pam. Asia loppuun käsitelty. Uskonto. Nyt sitten vaan hakemaan uskonlahkon statusta. Ihmettelen tässä ääneen, että mitenkäs sitten nämä onn

Tietokoneen käyttö vanhentaa.

Edellisessä jaarituksessani junnasin näiden syvien vesien äärellä. Vanhenevan  naisen kohtelusta terveyden'hoidon' villillä saralla. Mutta kuinkas se suu pannaan oikeasti. Messingillekö, kuin torvensoittajalla. Vai peräti ryttyyn. Olen tässä saanut viitteitä ja viittilöinyt itsekin kintaalla, siihen, että toisille ihmisille, myös miehille, on vanheneminen aivan karsea peikko. Niin hirveä ja karsea, että ollaan valmiita ihan mihin vaan ja kieltämään sitten ne valmiutensa. Esimerkiksi julkisuuden henkilöihin osoittelen osoittimellani. Ei minun mielestäni ole mitenkään hirveää, että joku tahtoo leikkautella itseään ja lihottaa kirurgin kukkaroa muutamalla almulla, jos suostuu asian myös suoraan sanomaan ja myöntämään. Tai syömään vain tiettyjä asioita, aineita ja tyylejä. Tai tekemään vain tiettyjä harjoituksia, tietyillä välineillä tai tietyissä paikoissa. Ja seuraavassa repliikissä pudotellaan, että 'en minä, mutta muut'. Olen kummastellut mielessäni sitä, että vanhuus

Vade retro, läski, olet ulkonäkövammainen

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin olla keski-ikäinen, sairaalloinen, lihava ja -mikä parasta- nainen. Millään muulla elämänmuodolla ei varmasti ole samanlaista statusta terveydenhuollon piirissä, kuin mainitulla lylleröllä. Sairaudet, tapaturmat ja krooniset vaivat pannaan tässä yhtälössä lihavuuden piikkiin ja lihavuushan, kuten kaikki tietävät varmuudella, on vain laiskuutta, nautiskelunhalua, saamattomuutta, hengen velttoutta sekä silkkaa tyhmyyttä, joka vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ellei peräti lopeta sitä tyystin. Jos mitä sairautta ei voida työntää lihavuuden, tyhmyyden tai muun syyn aiheuttamaksi, olkoon se sitten hormonaalista. Vaihdevuodet. NE kamalat, puistattavat ja hirveät VAIHDEVUODET, jolloin naiseus katoaa jonnekin hämärään ja tilalle astuu koukkunenäinen ja partaleukainen noita-akka. Ja jos vielä löytyy jokin sairaus, jota ei voi näillä määreillä kuitata, se onkin sitten ylenmääräisen alkoholinkäytön syytä, olet perijuoppo, turmiolan-tiina, kassi-alma ja yhteiskunna

Terapeuttista terapiaa terapoitavalle

Vierailin vaihteeksi tervey ..tervausasemalla eli arvauskeskuksessa. Olenhan minä pätkähoidettava. Kokonaisuuttani hoidetaan siis osissa ja tuijotetaan vaan yhteen osaan kerrallaan. Mitä hoitoa semmoinen on. Se on nykyhoitoa, jossa ei varmasti tule huomioiduksi kokonaistilanne. Ja sairauttani hoivaava henkilö, tällä kerralla diabetesta vahtaava, posmitti samat asiat, kuin jo viisi vuotta sitten. Itse asiassa samat asiat puidaan joka vuosi. Rasvan vähentäminen, annoskokojen pienentäminen ja liikunnan lisääminen. Kyllä. Jokainen, ja alleviivaan, JOKAINEN yli kolmetoistavuotias naisenpuolikas tietää varmaan kaiken laihduttamisesta. Kerroin varovasti syömisestäni. Sanoin, että jees, käytän voita. Ja jees, olen lisännyt kasvisten käyttöä. Tunnen lautasmallin ja viimeiset suositukset. Ja sen jälkeen esitteitä, siis jälleen paperisaastetta virallisterveellisen puolesta, penkoessaan hoituri sanoi R-sanan . Kieltäydyin melko kohteliaasti. Niin kohteliaasti kuin paniikkioireiltani kykenin, to

Ravintoon lisää ravintolisää

Suuri idolini Pöpis bloggasi tässä joku tovi sitten laihtumislupausten arvaamattomasta maailmasta. Tyyliin, että kun jätät iltakaljasi juomatta, niin laihdut 10kg ja pääset taivaaseen ilman passia. Tämä herätti minussa sekä hilpeyttä, sääliä että mietteitä. Hilpeyttä siksi, että päivittäinen iltakaljani loistaa taas poissaolollaan kuin uusikuu. Tiedät, että se on siellä vaikkei sitä näy. Sääliä niitä kaikkia tuhansia markkinamiehiä, -naisia ja -osastoja kohtaan, jotka verta hikoillen tekevät töitä panimoteollisuuden, pien- ja mikropanimoitten ja sen sellaisten puolesta, että palkka juoksisi kuin vierre. Mietteitä taas se, että samalla tavoin, mutta himpun verran käänteisesti käännellään ravintolisiäkin framille, kuin maamies siementä peltoon. Ei, älkää kuvitelkokaan, että aion nyt heittää seinään ravintolisäni ja vitamiinipillerini. Kunhan pohdiskelen mielikuvamarkkinoinnin jänskiä, tsykolookisia tolkuttomuuksia. Pöperöproffan blogautus kertoi poisjättämisen ihanasta autuudesta. Sam

Ruusukaalisia unelmia.

Nyt aika moni sanoo, että hyi saatana ja irvistelee. Aivan tasan ja satavarmasti. Ruusukaali on vahvamakuinen ja vaatelias vihannes. Mutta kun sen laitossa onnistuu, niin voi olla kaikki mahat täynnä alle aikayksikön. Löysin paikallisesta SS-marketista pari nyssäkkää hyvännäköistä, pientä ruusukaalia. Ikävä kyllä, ei ollut kotimaista. Samalla mietin, että olisikohan kuitenkin kannattanut miettiä vielä kerran sitä S-Markettien logoa, siinä on selvästi kaksi s-kirjaita. Joten se on meillä täällä kotona joko smarket tai SS-market. Siellä Adolfkin kävisi. Käsittelin pikkiriikkiset kaalit ensin leikkaamalla varovasti kannasta pikku palan, ja poistamalla sen mukana lähtevät päällilehdet. Keitin ne koirille koko satsin, siis ne perkuujämät. Leikkasin myös ruusukaalin pikkuisen kannan ristiin, avittaa kypsymisessä. Ja liotin vielä suolatussa vedessä, jossa oli 2rkl suolaa n. tunnin. Ehkä turhaan, mutta unohtuivat...vaihdoin veden. Kiehautin koko paletin, reilun kilon kaikkiaan, vedessä, jo

Kirjoittamaton laki ja kirjoittamattomat teokset.

Jos kerran on olemassa kirjoittamattomia lakeja, niin minulla on kasapäin kirjoittamattomia kirjoja.Niitä on niin paljon, että voin tituleerata itseäni kirjailijahkoksi. Ei ihan kirjailija muttei paljon puutukaan. Kuin ne kirjat vaan. Ihan pikku puute, mutta mitäs tuosta, niinhän muutkin puolivillaiset tyypit itseään tituleeraavat ties miksikä kaikkien alojen asiantuntijoiksi. Vielä vähän päällekin. Somessa törmää useinkin vastaaviin. Kuka on kirjailija, kuka etuliitteellinen ja kuka ihan vaan pelkkä. Sama juttu asiantuntijoiden kanssa, joiden jalustoja sahataan husovaarnalla ihan tämän tuosta, kun ei ole alan koulutusta, kokemusta, antaa väärää tietoa itsestään tai jopa puhuu ihan selkeetä paskaa. Eikun siis kirjoittaa selkeetä paskaa itsestään ja valaa betonia siihen päälle, että olenpas, kylläpä olen, asiantuntija, ettästiät. Asiaan. Siis ilmoitin, että minulla on kasa kirjoittamattomia kirjoja, juu, kyllä näin on ja paikkansa pitää ja selvä on kuin pläkki. Aloitetaan a-kirjaimella

Hillitöntä menoa, sentään yksi asiallinen järjen äänikin löytyy.

Niin paljon soopaa ja niin paljon puolesta ja vastaan. Kyllästyttää taas tämä rasvapalleroilla heittely, mutta onneksemme meillä on  Pronutritionist , jonka blogista löytyy vieno järjen ääni. Kehotan lukemaan. Tämä tästä tänään, huomenna uudet kujeet.

Ravitsemuskeskustelu syynä suomalaisten kolesteroliarvojen nousuun.

Blink. Blink. Blinkblink. Tuijottakaapa uudelleen tuota otsikkoa. Ja vielä kerran. Mikäs kuva tuli tuommoisesta. Juu. Niin minullekin. Ravitsemuskeskustelu on syypää siihen, että kolesterolit nousee ja ovatkin pompanneet ylöspäin. Entäs sitten. Otsikko on muuten sorvattu suoraan THL -merkkisen instanssin sivuilta, jossa kerrotaan FINRISKI-tutkimuksen tuloksista. Ihmettelen edelleen sitäkin, että tuossa Pohjanlahden toisella puolella ei ravitsemuskeskustelu ole ollut likikään niin vaaraksi kansanterveydelle kuin täällä meidän raukoilla rajoilla. Onko siellä sitten kansa valveutuneempaa, kuin tämä harjastukkainen tolvanajoukko, jota pitää oikein johtamalla johtaa ja ylhäältä käskeä. Minulle uutisointi antoi sen kuvan, että ko. tutkimus on antanut väkeviä todistuksia ylipapeille, jotka ovat valmiit uhraamaan kolesterolin nousun vuoksi aivan kaiken muun. Kuten lisivät ylipainon, diabeteksen, liikkumisen vähenemisen, alkoholinkäytön messevän lisimisen ja sen sellaiset pikkujutut. Kukaan e

Syysviikkojen aloitus ja jämäruokajuhlat. Tuunaa itsellesi männäpäiväisistä tekeleistäsi maittava eines.

Nyt kun tämä tekstinsyöttö on taas kohdallaan, jotenkin pystyn kirjoittamaan särkylääkkeiden voimalla, niin pannaanpas tulemaan jo kolmas postaus ihan lyhykäisen ajan sisään. Tämä onkin hyvin, hyvin ruokapainotteinen. Etten sanoisi jopa reseptinen sössötys. Ja mitäpä muuta tästä voisikaan tulla kuin sössötystä, kun sörsseleistä aloin skrivaamaan. Muuten tuotanoin, ajoittain ärsyttää se, että bloggaajat kuvittelevat olevansa yksin universumissa ja imurin tavoin imevät henkimeensä sitten milloin mitäkin sattuu kissa sisälle tuomaan. Puolin ja toisin. Minua ei nyt oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa, mitä se kissa sitten loppujen lopuksi sisälle toi, koska yleensä ne pakkaavat olemaan puolikkaita hiiriä. No, tämä tästä kissakevennyksestä. Ihmettelimme tuolla vaspuukin puolella muuannen mukavan tutun kanssa sitä, mikä vimmattu tekee ruoan hinnasta ihan poskettoman. Ja sitten kun se on halpaa, niin hamstrataan. No, sorrun hamstraukseen itsekin, varsinkin kahvijuomanporojen kanssa, niiden