torstai 11. lokakuuta 2012

Paheksunnan ja syyllistenetsinnän yhteiskunta.

Nautin tässä samalla, vaikka nyt joku alkaa kirkumaan, aamupalaani. Kourallinen pillereitä, lasi piimää 2,5 prossaa rasvaa, kun vahvempaa ei saa. Keitetty kananmuna, juustoa, tomaattiviipaleita, majoneesia, itsevärkättyä yrttisipulisuolaa ripsaus, siivu kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä ja muutamia valittuja valkosipulimeetwurstin siivuja lisäksi, jälkkäriksi kahvia punaisella maidolla. Kyllä näillä nälkä lähtee joksikin toviksi. Eilisellä aamiaisella nälkä pysyi poissa vähän liiankin hyvin. Söin vasta illalla.

Tuttuni sähkötti minulle, että Prisma Studiossa olisi jälleen asianvierestä asiantyngän tallaamista. Todella. Pitkään on kiljuttu siellä ja täällä, että karppaus on uskonto, tai jos ei ihan uskonto, niin ainakin uskonlahko. Tuotiin oikein uskontotieteilijä rutuun posmottamaan, että rajoitukset ja määräykset ovat sen merkki, että uskontohan se. Pam. Asia loppuun käsitelty. Uskonto. Nyt sitten vaan hakemaan uskonlahkon statusta. Ihmettelen tässä ääneen, että mitenkäs sitten nämä onnettomat, joilla ei kestä kroppa enää lisäainekuormitusta ja näitä nykyisiä ruoka'suosituksia', keliaakikoita ja laktoosi-intolerantteja ja monia muita.

Entäs edesmenneet Painonvartijat. Sehän ei tietenkään voinut olla uskonto, eikä päässyt samalla tavalla edes otsikoihin, kuin tämä hiilihydraattien vähetäminen. Painonvartijat oli minun mielestäni aivan saatanasti lähempänä uskontoa, kuin VHH, karppaus tai miksi haluattekaan tätä kutsua. Siinähän kokoonnuttiin yhdessä tämän yhteisen asian ääreen, saatiin palkintoja ja tehtiin tunnustuksia, että on syntiä tehty, kun voita tuli laitettua leivälle. Ehei, koska Painonvartijoissa syötiin kevyttä ja rasvatonta, että ei se uskonto ole voinut olla. Ei tietenkään, pois se semmoisista suuntauksista, joissa ei rasvaan kosketa ja ruokavalio koostuu mahdollisimman teollisista ja käsitellyistä 'ruoka-aineista', hyi hitto. Taputapu, taputetaanpa nyt Massulle, Massu on laihtunut 150g viime viikosta ja on saavuttanut ensimmäisen kilogrammansa pudotuksen. Puolessa vuodessa. Perkele. Ja pari kultatähteä pikkupikku vihkoon, noin.

Karppaajat pilaavat nyt siis paitsi oman terveytensä, kun kolesteroli huljuu suonissa, niin ettei hemoglobiini sekaan sovi, niin myös Itämeren, sisäjärvet ja ovat pahempi uhka Suomen luonnolle, kuin kaivosteollisuus, tehtaat ja piittaamattomat kunnaninsinöörit konsa. Pyöriäiskanta lienee jo romahtanut, kun karppaajat ovat lihanhimossaan nekin salametsästäneet sukupuuton partaalle, samoin ne tahtovat nyt metsästää hylkeet pois kuleksimasta ja verkkotuhoja tekemästä, kun niille ei mikään riitä. Lehmälaitumet tuhoavat kaiken, lihaa vaan pitää lautasella olla kasoittain, niin että satoriäänitkin on puolikiloisia. Kokonaisia porsaita, 150kg, grillaavat epatot salamenoissaan ja karppaajan tunnistaakin alati rasvaa valuvista suupielistä ja siitä, ettei se syö kuin kermaa voilla välipalaksi ja ruoaksi helvetin isoja pihvejä.

Mistä jumalauta näin vääristyneitä kuvia on sattunutkin median pölkylle tulemaan. Onko todellakin niin, että jos voit hyvin, kerrot siitä maailmalle ja sanot, että minä tein näin, kokeile sinäkin, niin jos se tuntuu hyvältä, auttaa ja paino tai terveys kuntoutuu normaalitasolle, niin mikä helvetti siitä sitten uskonnon tai yleispahiksen tekee. Mikä ihme se seikka on. Kukaan, joka ei paino-ongelmaa ole nähnyt sadan kilon tältä, eli yli, puolen, ei voi edes kuvitella, mitä jännyyksiä silloin elämään mahtuu. No, minäpä valistan jo aiemmissa blokkauksissa kertomieni lisäksi, että kun et jaksa kävellä sataa metriä yhteen menoon, ei naurata. Kun et pysty solmimaan kengännauhoja, et saa sukkia jalkaan, housujenkin pukeminen on ajoittain haaste ja samoin liikkuminen noin ylipäätään. Syyllistämälläkö lihavat parannetaan, niinkö, onko se ainut tapa. Eikö ihminen saa myös nauttia elämästä, aina pitää kärvistellä ja kärsiä, että pääsee tuloksiin. Se ei meinaa mitään, että laboratoriokokeiden tulokset paranevat, paino putoaa ja elämä hymyilee, ruoka on maittavaa ja pitää nälkää. Se on SYNTIÄ. Katumusta harjoittamaan, ruisleipää puremaan, puuroa syömään ja näläntunnetta kärsimään. Kolesterolit tapissa sitten taas syyllistettäväksi, kun ei se paino vaan putoa ja suonetkin taitaa olla kohta tukkeessa. Hyihyi, vähärasvaisempi maito nyt pöytään ja rasvat pois margariineista, sillä se lähtee.

En painajaisissanikaan enää halua koskea mihinkään sellaiseen, jota on reippaasti prosessoitu korvaamaan joku luonnollinen tuote, kuten voi. Helppo esimerkki.
Oho, kello käy, kello käy, täytynee startata maailman turuille ja toreille. Painoni on viisikymmenvuotispäivieni jälkeen pudonnut reilusti yli kymmenen kiloa, en ole ihan varma, kuinka paljon. Vyötärön ympärys on mennyt kasaan 16cm. Liraglutdilla on osansa, insuliinin vähennyksellä on osansa mutta myös hiilihydraattien tarkkailulla. Olen niille pikku vekkuleille allerginen. Kohta pystyn kävelemään 200m lepäämättä välillä. Hauskaa päivää, älkää syyllistäkö itseänne. Osoitelkaa sormella näitä pahimpia syyllistäjiä. Terveysvalistuksen kanssa puuhailevia ja kritisoikaa. Ja olkaa kohtuullisia kaikessa.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Tietokoneen käyttö vanhentaa.

Edellisessä jaarituksessani junnasin näiden syvien vesien äärellä. Vanhenevan  naisen kohtelusta terveyden'hoidon' villillä saralla. Mutta kuinkas se suu pannaan oikeasti. Messingillekö, kuin torvensoittajalla. Vai peräti ryttyyn. Olen tässä saanut viitteitä ja viittilöinyt itsekin kintaalla, siihen, että toisille ihmisille, myös miehille, on vanheneminen aivan karsea peikko. Niin hirveä ja karsea, että ollaan valmiita ihan mihin vaan ja kieltämään sitten ne valmiutensa. Esimerkiksi julkisuuden henkilöihin osoittelen osoittimellani. Ei minun mielestäni ole mitenkään hirveää, että joku tahtoo leikkautella itseään ja lihottaa kirurgin kukkaroa muutamalla almulla, jos suostuu asian myös suoraan sanomaan ja myöntämään. Tai syömään vain tiettyjä asioita, aineita ja tyylejä. Tai tekemään vain tiettyjä harjoituksia, tietyillä välineillä tai tietyissä paikoissa. Ja seuraavassa repliikissä pudotellaan, että 'en minä, mutta muut'.

Olen kummastellut mielessäni sitä, että vanhuus rumentaa. Kai se on joillekin ihan hirveetä, että vanhenee. Minusta tuntuu, ettei ole silloin palikat kohdallaan lainkaan. Se kertoo siitä, kuinka äääääärettömän ulkonäkökeskeisestä ja pienisieluisesta ihmisestä on kyse. Ja myös siitä, miten älyttömäksi mielikuvamme alkaa muotoutua näiden mukavien viestintävälineiden aikaansaamassa tulvassa. Pitäisi sen verran vielä olla omaakin järkeä tallella, että ihmiset vanhenevat aikanaan, kukin eri tahdissa, mutta vanhenevat joka tapauksessa. Ei se ryppy siellä silmäkulmassa ole sen merkki, että kirves kaivoon ja kuolemaa odottamaan. Ehei, mieli on ja pysyy ja pitää muunkin ihmisen nuorena, kun luottaa itseensä. Siksi minä niin ärsyynnyn siitä, että minut työnnetään johonkin muottiin. Senpä takia myös blogini on alkanut repeillä vähän sinne ja tänne. Laihdutan välillä mieltäni sillä, että pistän päästön jos toisenkin tulemaan kaikkien kahden lukijani silmäiltäväksi.

Olen myös ollut siinä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut aikaa ja tilaisuus seurata vähän tällälailla takaviistosta pahimpia hourijota. Osa on niin omituisia juttuja, että pois alta risut ja männynkävyt. Olen yrittänyt ajatella, että toiset pelkäävät vanhenemista siksi, kun ovat ottaneet mallia esim. vanhemmistaan tai nähneet jotain sellaista, mitä ei kenenkään pitäisi nähdä. Kuten kohdeltavan vanhoja läheisiään kaltoin. Onko se sisäänrakennettu ominaisuus, että pelätään heikkoutta. Onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä, siitä pelkäämisestä. Alituisessa pelossa eläminen kun altistaa stressille. Ja siitähän on taas tuhansia tutkimuksia, että mitä jatkuva stressi tekee. Todisteitakin löytyy.

Mutta etten kauaa vanhenisi tässä jorisemassa ties mitä, niin täytyy vähän vetää yhteen tuntemuksiaan. Siis olen niin ääriäni myöten täynnä sitä, että joka tuutista paukutetaan ikuista nuoruutta ja ikuista hyvinvointia. Ikäänkuin ihminen ei saisi hyväksyä vanhenemista ja sen mukanaan tuomia kremppoja. Aikanaan tuo asenne kyllä kostautuu. Sama asia ikuisessa laihuudentavoittelussakin. Kun et itse hyväksy sitä, että on pari-kolme kiloa liikaa, niin kyllähän kostautuu. Sitä, onko kyse huonosta itsetunnosta, vaiko mistä, en tiedä, enkä antaa valmista ratkaisua tai vastausta. Mutta sen minä tiedän varmasti, että meitä tulee aina olemaan eri näköisiä, eri kokoisia, eri ikäisiä ja erilaisia. Diskriminointi on diktaattorien hommaa ja johtaa äkkiä holokaustiin. Oli se holokausti sitten millainen hyvänsä.

Saateri, että sormeni syhyävät aamupalan puoleen. Lääkkeet ja oma terveysjuomani painikkeeksi. Ja kupponen hyvää teetä, toinen kahveeta. Tänään aamupalaksi eilisiä jämiä. Kukkakaalimuusia pannulla lämmitettynä. Lisäsin siihen kananmunan ja juustoa, että riitti kahteen lättyseen. Rapea pinta, voissa paistettuna. Kumppaniksi sopii tietenkin, salaatinjäysteet. Sekä siivu possua. Nam.

Ja aiheesta kiitos muuannelle ystävälleni, jota kohtaan olen tuntenut sympatiaa pitkän aikaa. Viimeisin keskustelummekin sivusi aihetta, vanhenemista ja varsinkin vanhenemisen pelkoa ja sitä, miten se joissakin yhteisesti tuntemissamme jutuissa ja ihmisissä ilmenee. Hääv ö naisdei.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Vade retro, läski, olet ulkonäkövammainen

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin olla keski-ikäinen, sairaalloinen, lihava ja -mikä parasta- nainen. Millään muulla elämänmuodolla ei varmasti ole samanlaista statusta terveydenhuollon piirissä, kuin mainitulla lylleröllä. Sairaudet, tapaturmat ja krooniset vaivat pannaan tässä yhtälössä lihavuuden piikkiin ja lihavuushan, kuten kaikki tietävät varmuudella, on vain laiskuutta, nautiskelunhalua, saamattomuutta, hengen velttoutta sekä silkkaa tyhmyyttä, joka vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ellei peräti lopeta sitä tyystin.
Jos mitä sairautta ei voida työntää lihavuuden, tyhmyyden tai muun syyn aiheuttamaksi, olkoon se sitten hormonaalista. Vaihdevuodet. NE kamalat, puistattavat ja hirveät VAIHDEVUODET, jolloin naiseus katoaa jonnekin hämärään ja tilalle astuu koukkunenäinen ja partaleukainen noita-akka. Ja jos vielä löytyy jokin sairaus, jota ei voi näillä määreillä kuitata, se onkin sitten ylenmääräisen alkoholinkäytön syytä, olet perijuoppo, turmiolan-tiina, kassi-alma ja yhteiskunnan, ainakin parempien ihmisten, vihollinen numero yksi. Lihavalta mummolta käsi poikki, noooooh, se on hormonaalista, kun kännissähän se takuulla kaatui.

Ja kun menet mihin tahansa terveydenhuoltoa sivuavaan vastaanottotilaan, aloitetaan silmäily päästä varpaisiin jo aulassa. Tämä on tullut koettua. Odottelin lääkärille pääsyä tässä taannoin ja assisteeraava hoituri käveli noin muina naisina ohitseni kaksi kertaa avoimesti inhoa ilmaiseva ilme naamallaan. Ei voinut olla perusilme se. Vasta sitten kysyi nimeäni ja kenen vastaanotolle olin mahdollisesti tulossa. Muija kohteli minua kuin likaista nenäliinaa. Tähän samankaltaiseen kohteluun olen törmännyt keveämmässäkin kondiksessa. ALLE satakiloisena. Ja tästä olen paasannut aikaisemminkin. Mutta törkeyden huippu on se, kun sairastut ja pääset jonkin sortin terapiaan, ja toteat, että ko. hoitaja, terapeutti tai mikähelvettilienee, puhuu kolme varttia SINUN PAINOSTASI JA ULKONÄÖSTÄSI. Ihan on mukavaa semmoinen ja auttaa varmaan toipumaan. NOT. Suonet vaan päässä ritisee, kun muistelen näitä 'hoitojani'. Onkin melkoinen homma saada kaikki paperille, että voi tuupata koko paketin potilasasiamiehen pikku kätöseen, että olisiko tässä jo hoitovirheen mahdollisuus.

Ja minä en ole yksin. Meitä lihavia, keski-ikäisiä naisia on kymmeniä tuhansia. Ja meitä syyllistetään lakkaamatta niin tiedotusvälineissä kuin terveydenhuollossa että myöskin työnhaku- ja muissa vastaavissa tilanteissa. Tullaankin tähän yhteiskunnalliseen kysymykseen, että onko järkeä pitää meitä työttöminä pilvin pimein. Osaamista vähän joka alalta löytyy varmasti ja ammattitaitoa, joka valuu hiekkaan, kun HR-osaston twiggyt ylenkatsovat IKÄÄ ja ULKONÄKÖÄ. Ei ole mielestäni ulkonäöllä mitään tekemistä ammattitaidon kanssa. Eikä iällä ole merkitystä oppimisen kannalta. Vai onko se sittenkin elämänkokemus ja se ammattitaito, joka niitä rekrytointiosaston pikkutyttöjä pelottaa. Taitaa olla.

 Me Akat -akkainaviisi, joita en kovasti arvosta, kuten muitakaan ämmäinlehtiä, kun en kuulu oikein kohderyhmään. Lehdykkä kun on juuri semmoinen, joka viljelee mielestäni omituisia mielikuvia. Ko. artikkeli, johon linkitin, todistaa yhden henkilön kohdalta sen, mitä olen pelännyt. Kun ei ole kertakaikkiaan varaa syödä ns. oikein, eli monipuolisesti, niin tottajumalauta sitä lihoo. Ja mihin päädyt. Ylenkatseltavaksi vastaanotoille. Se tekeekin oikein hyvää sekä terveydelle että mielialalle. Mieli on musta kuin karhun ahteri, mutta hoitoa et saa mihinkään vaivaan, kun olet itse lihavuudellasi aiheuttanut sairautesi. Vaikka olisi se käsi poikki...

Nyt vittu oikeesti. Erilaisuutta ei ole koskaan ollut tapana sietää ja se on täysin väärin. Mutta kyllä sen kanssa pitää pystyä elämään. Jengi fanittaa Pertti Kurikan Nimipäiviä. Burleskia. Homoutta. Mutta onko se pelkkää pintakiiltoa. ON SE. Jos ei pysty suhtautumaan ihmismäisesti lihavaan naiseen, niin on todellinen hippokraatti. Tekopyhä paskapää, joka ei kykene ajattelemaan itsenäisesti vaan hakee käytösmallinsa joko ääliömäisestä kaveripiiristään tai naistenlehdistä. Tai vaihtoehtoisesti miestenlehdistä. Mutta ei kyllä ole aivoilla pilattu. Kohta varmaan kouluissa perustetaan luokkia kellaritiloihin lihaville lapsille. Etteivät vaan normaalipainoiset piltit näkisi erilaisia lapsia. Niitä lihavia. Kun ne on laiskoja ja tartuttaa muihin lapsiin sitä lihavuutta. Aikuiset dissaavat toisia aikuisia sen kun ehtivät vain siksi, että ne toiset ovat erilaisia. LIHAVIA. Hirveetä, lihavan täytyy olla jotenkin aivotoiminnaltaan huonompi ja jotenkin kädetön, kun se ei varmaan ajattele muuta kuin syömistä.. Jooei, entäs sitten. Jokainen ihminen ajattelee syömistä. Kun on nälkä.

Toiset ovat lihavia eri syistä kuin toiset, mutta ei ulkonäkö saa vaikuttaa kohteluun erittäinkään terveydenhoitoalalla. Varsinkaan vastaanotolla. Ei lihavuus ole syy siihen, että on ripuli tai tikku sormessa. Eikä normaalipainoisiltakaan kysytä elintapoja ja elämänhallintaa joka jumalan kerta, kun semmoinen saapuu vastaanottohuoneeseen. Eikä niiltä taatusti kysellä myöskään juomatottumuksia. Voi jumalauta, että minä olen kyllästynyt tähän diskriminointiin. Kun jokaiseen B-todistukseenkin kirjoitetaan OBEESI. Lihava. Suunnilleen heti alussa, toisen lauseen lopussa. Että ulkonäkö määrittelee asemasi ja amen. Ainoa totuus on, että jolleivät asenteet muutu meitä keski-ikäisiä, lihavia, osaavia naisia kohtaan, niin yhteiskunta romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Koska miehet eivät tätä pysty yksin pyörittämään. Eivätkä elämää kokemattomat nuoret. Pohojalaanen sananlaskukin sanoo, että 'hulluus asuu nuoris miehis ja viisaus vanahoos akoos'. Ja pohojaalaset, nuo yrittämisen perikuvat, eivät voi olla täysin hakoteillä.

Erittäinkin ärsyttää se, että toiset ihmiset ottavat hyvin ylimielisen ja vähättelevän kannan meihin lihaviin. Me emme tiedä mitään, osaa mitään emmekä pysty mihinkään. Heitän tässä hatusta läskejä eli ylipainoisia julkkiksia. Loiri. Edelman. Ritva Valkama. Martti Ahtisaari. Heinäsirkka. Leif Segerstam. Ja monta muuta, joita en nyt aamutuimaan saa päähäni. Mutta hehän ovat julkkiksia, ja ihan eri juttu, kuin tavikset, huutaa joku. Eikä ole. Me olemme kaikki ihan samanlaisia paskahousuja. Myös nämä aivottomat idiootit, jotka nostavat itsensä muiden yläpuolelle, kehtaamalla arvostella ja arvottaa ihmisiä ULKONÄÖN perusteella. Olen kuullut perusteluksi sen, että laihat on siksi kauniimpia, kun niiden päällä vaatteet näyttää kauniimmilta. HOI, muotisuunnitteljiat, missä on meidän kauniiden naisten mallistot, missä on niitä esittelevät ISOT naiset ja miehet, enkä puhu nyt koosta 44-46 vaan vielä suuremmista. Kun kokoon 44-46 nykyään menee missimallin toinen reisi tai puseronkin saa hivutettua jopa kyynärpään yli. Tehkää jumalauta jotain. Kunnollista. Minä lupaan auttaa kyllä.

ARGH, tämmöinen yhteiskunnallinen kannanotto tekee nälkäiseksi. Taidanpa mennä makustelemaan kanakeiton makuvivahteita. Keittelin tuossa tarjousbroilerinkoivista tiuhan sopan. Pilkoin kattilaan porkkanan, erilaisia sipuleita, palsternakkaa ja naurista. Keittelin lihat irti luista. Poistin liemestä koivet ja siivosin irti lihat. Rustot ja nahkat sun muut taritsin koirapopulaatiolle. Laitoin liemen uudelleen kiehumaan, lisäsin pussin pakastejohanneksia ja toisen pussin pakastejohanneksia. Ja tuoreita kesäkurpitsakuutioita.  Älkää kysykö, mitä kaikkea, niissä pakastevihanneksissa oli. Lykästin sekaan myös alunperin keittämäni porkkanat, sipulit, palsterit ja nauriit. Maustoin tuoreella salvialla, saksankirvelillä, rakuunalla, persiljalla, lipstikalla ja salvialla. Salviaa on tuossa yrttiviljelyksessäni runsaasti. Pippuroin ja viipaloin myös parit kunnon chilit lämmittämään sisäisesti. Haudutin vielä lempeällä lämmöllä, ennen kuin sammutin levyn. Parasta ennen ja jälkeen. Pikku lautasellinen ripauksella jotain öljyä on oiva aamupala. Kuppi kahvia ja Hesari. Siitä se lähtee taas päivä lapasesta.