maanantai 31. lokakuuta 2011

Ruuhka ruokakaupassa ja Nettilaihdutuksen käsikirja osa 1.

Kun olen selaillut blogistanian uumenia, niin siellä näyttää, että valtaosalle on yks ja kaks hailee se, että meitä hiilihydraattien vähentäjiä, karppaajia, atkinseja, montignac-diettisiä, elämäntapansa muuttaneita ja virkistyneitä sekä monia muita moititaan mediassa ja ties missä. Jaellaan blogeissa kepeästi Tunnustuksia ja tilitetään selkätisseistä, sukkisten kirraavista haarakiiloista ja pullanhimosta. Tosin menin blogistaniaan hakusanalla "laihdutus" enkä vähähiilihydraattinen ruokavalio, kun se oli niin pitkä kirjoitettava. Nyt istun keittiön pöydän ääressä, kun en jaksa seurata tuota lainehtivaa kolarisumaa tuolla moottoritiellä. Heti aamusta, kun herää pilliauton vienoon henkäykseen, niin en pidä sitä kovin kohottavana. Ja nyt Turkua kohden viiletti kaksi ambulanssisa lähes kosketusetäisyydellä...kivakiva. Nekin onnettumuudet saataneen karppaajien syyksi ihan hakematta. No, seuraavaa kolinaa odotellessa.

SoMessa on kuhinaa kyllä ollut. Parissa Faspuukiryhmässä on hammasten kiristystä ja vinkunaa ollut asian tiimoilta, kuinka media vääristelee asioita. Ilmankos Väyrynenkin ilmoittautui karppaajaksi... Ja Riekki työlääntyi jo koko pauhinaan. Ja on jotenkin tunne, että alkaa tässä maassa jo moni muukin kypsyä tähän meuhkaamiseen, että tappaako vaiko eikö tapa. Ainakin muudan vuotava oliivipurkki tappoi. Pieni osa porukasta saa ihmiset sellaisen epätietoisuuden valtaan, että on ihan sama, vaikka söisit pakastekalaa ja jääkuutioita. Kaikki tappaa, tukkii suonet, aiheuttaa aivojen vajaatoimintaa ja tekee sinusta fakki-idiootin kolmessa minuutissa, JOS SYÖT. Minustakin tämä alkaa olla naurettavuuksien rajoilla, mutta sitä ennen kerron teille surullisen tarinan, jol' ei oo vertoa. Eikä ole muuten laulu merirosmo-Roopesta, eikä Pirates of  the Caribbeanista. Eikä edes Helismaata. Tarina kertoo siitä, kuinka uskossaan väkevä ja asiat perusteellisen persielleen ymmärtänyt nettilaihduttaja voi pilata tapetit ja tunnelman, noin ihan kepeesti.

Joskus vuonna miekka ja kirves olin ankara Painonvartija. Uskoin painonvartiointiin kuin vuoreen. Että sillä se lähtee, vaikkei mitään muuta tekisikään, kuin lukisi tuoteseloisteita Pisteopas toisessa kännyssä ja Ostajan opas toisessa. Ettei vaaaaan syö yli oman pistemääränsä! Ja koska inhoan matematiikkaa kuljin kynä korvan takana ja pistekuponki povarissa. Kuuluin myös erääseen nettilaihdutusryhmään, josta jäi käteen kyllä hyviä tuttuja, muttei yhtään järjellistä asiaa, että kilot olisivat pysyneet poissa. Sitkuhousuja on tuolla kaapissa vielä ainakin viidet. Muutamat on lahjoitettu tarvitseville. Kaikki ihan uusia ja käyttämättömiä. Kyseiselle nettilaihdutus palstalle mahtui kaikensorttista väkeä ja minä vissiin kuuluin aktiviiseen "ydinryhmään". Toisaalta hurjan aktiivisuuteni ja toisaalta omituisen huumorini vuoksi. Siellä tuli keikuttua sellaiset kaksitoista viikkoa melkein yhtä soittoa.

Ryhmään ilmaantui myöhemmin ns. avoimet ovet ja siihen sai muistaakseni liittyä kuka vain. Ja niitähän sitten riitti. Jatkoimme vähän onnahdellen ja ainakin osa alkoi valittaa, että paino hiiviskelee takaisin kuurin jälkeen. Toiset korostivat elämäntapamuutosta ja valittelivat nälkää. Silloin alkoi tulla pimeällä ja salaa näitä huhuja hiilarien vähentämisestä. Sinne tulikin nimimerkki, joka oli jättänyt suurimman osan hiilareista taakseen. Minähän räjähdin aivan tykkänään. Suorastaan kiehuin näppikseni äärellä. Kihisin. Sihisin. Että joku voi olla tyhmä ja vaarantaa terveytensä noin totaalisesti! Suonet menee tukkoon! Iskee hirveä ketoosi!! Ketoosi myrkyttää elimistön!!! Huutomerkkien ja isojen kirjainten lisääntyessä omissa kommenteissani, vastaväittäjäni kommenteissa ne harvinaistuivat ja vähin erin koko nikki katosi bittiavaruuteen. Niihin aikoihin saatettiin perustaa ensimmäisiä nettiyhteisöjä heille, joille ei viljatuotteet ja potut uppoa. Juu, olisiko ryöminyt sinne?

Minä puolestani jatkoin meuhkaamista siitä, kuinka vaarallinen tuo ruokavalio on! Etsimättä tulee nyt tästä viime aikojen keskustelusta mieleen nämä virallisterveelliset proffat ja yljpiäjohtajat, jotka tietävät karppaamisesta yhtä vähän, kuin minä Painonvartija-aikoinani. Enkä edes vaivautunut ottamaan selkoa, mitä pitää tämä dieetti sisällään, mutta eihän se saata terveellinen olla!! Sillä minulle selvisi vasta pari vuotta myöhemmin, eli kutakuinkin 2005 tai siinä main, että ketoosi ja ketoasidoosi ovat kaksi aivan erillistä juttua. Että niillä on vissi ero! Ketoosi on elimistön normaali reaktio hiilihydraattien vähenemiseen ja ketoasidoosi taas sokeritautisten ihmisten elimistön hengenvaarallinen tila, hallitsematon asia, josta voi olla vakavia seuraamuksia. Kahtelepa Wikipediasta. Sieltä löytyy ketoosikin. Siksi meidän D-kakkosten pitää vähän skarpata karpatessa. Olen suorittanut täydellisen takinkäännön tuon episodin jälkeen. Tosin tuo on kaivellut sisikuntaani melko pitkään. Semmoinen turina tällä kertaa.

Kun aiot laihduttaa, etsit tietenkin tietoa netistä, eikö vain? Samoin teet, kun meinaat ostaa koiran, auton tai talon, hankkia akan koti- tai ulkomaasta, haastaa naapurin oikeuteen tai ihan vaan huvin vuoksi surffailet. Laihdutuksesta löytyy taatusi ziljaardeittain tietoa, humpuukia, totta ja tarua. Ja varsinkin tyylisuunnista ja alalajeista. Ja vielä on Amazonin viidakoissa löytämättömiäkin laihdutussuuntauksia! Urheat retkikunnat samoilevat pääkallonmetsästäjien mailla machetet viuhuen ja laihdutusteemoja huhuillen, luvaten Kuun taivaalta ja puolitoista valtakulmaa sekä valkean prinssin ratsastamaan tuotoilla. Minulla on ratkaisu tuohonkin: Internet. Mitäs sitä ryskämään viidakossa villipetojen ja muurahaisten kiusattavana, kun homman voi hoitaa ihan siitä kotisohvalta, kahvikupposen ääreltä? Ei tietenkään tarvitse viitakkoon persuunaansa ängetä. Jos ei mahdu laiskanlinnaan ostetaan uusi.

Asiaan. Siis nettiin. Kirjaudu mahdollisimman monelle netin laihdutuskeskustelupalstalle eri nimimerkillä. Seuraa keskusteluja kommentoimatta. Ja jossain vaiheessa, kun siellä kuitenkin alkaa joku laihdutusriento, ilmoittaudu mukaan. Jep. Homma hoidettu. Kerran viikossa on jokaisella näistä oma punnitus- tai mittauspäivä. Juu. Silloin käyt joko kertomassa "totuuden", ettet ole laihtunut grammaakaan tai valehtelet sumeilematta, että voi jee, kun meni kaks kiloo ihan mitään tekemättä. Ethän sinä todellisuudessa mitään tehnytkään. Nyt hikipinkoilevat palstatoverit, kaikessa onnistumaan pyrkivät täydelliköt, saavat siitä kimmokkeen ja ahdistavat itseään entistä piukemmalla tavoitteella, että jos tuo perkele on laihduttanut tohon tahtiin, niin kyllä minäkin. Ja riipivät joko viimeiset rasvat tai viimeiset hiilarit pois lautaseltaan, pienentävät annoskokoa ja lisäävät liikuntaa sairauden partaalle. Seuraavalla viikolla kerrot ihan päin vastaista! Mutta muistat sanoa, että mittanauha kertoo ihan toista ja lienee kysymys turvotuksesta ennen naistenvaivoja (ei tietenkään päde, jos olet mies.) tai ehkä joku ruoka kerää nestettä tai olet juonut ihan liikaa huberinolutta. Siis vettä.

Kun alkaa palstoilla nämä ryhmälaihdutusmenoamiset olla loppusuorilla, niin katso ensin mikä oli "aloituspainosi" ja sen jälkeen sokerimunkki toisessa hyppysessä kilkuttelet siihen loppu"raporttiin", että vitsit kun hienosti meni mulla, painoa tirahti maailman ääriin 23 kiloa ja rammat päälle. Ihan tälleen melkein mitään tekemättä ja ihteksensä, kyllä oli hieno kuuri tämä elämäntapa. Omat ääresi ovatkin kivasti muotoutuneet sohvanmutkan tai laiskanlinnan äärien muotoiseksi. Että sait palkinnoksi juuri tuon verran lisäarvoa ihosi välittömään läheisyyteen. Siihen alle. Mutta sitähän ei kannata siellä foorumilla alkaa julistamaan. Ehei! On pidettävä kiinni tehokkaasti siitä, että laihuusmeiningit jatkuvat jatkuvasti ja paino häipyy kuin pieru Saharaan. Ja tosi helposti! Olet vaan tarkkana, ettet sekoita keskenään niitä foorumeita ja lällättele karppifoorumeilla, kuinka peruna on pelastanut painosi perikadolta eli lihonnanlta. Tai virallisterveellisellä tirskuttele pekoninrasvoja kanssaval..keskustelijoiden päälle.

Tälläkeinoin saadaan kymmeniätuhansia suomalaisia repimään hiuksiaan ja tekemään ankaria askeesilupauksia, kun mennään ja toitotetaan laihdutuksen helppoudesta! Eikä tarvitse mitään syödä! Eikä tehdä! Nytkään ei nimimerkki ole syönyt kuin ameriikansallattia pelkästään kuus viikkoo! Paino häipyy taivaanrantaan helposti! Tai ei muuta ole syöty perheen kanssa kuin munia ja pekonia ja pekonia ja munia, niin että ne on jo lähikaupasta loppu ja meillä on sinne porttikielto. Ja paino se vaan putoaa, perheen koirakin on jo tosi laiha! Kissa lienee laihtunut monta kiloa. Akvaariosta piti luopua, kun pekoninrasva ei sopinut lehtikaloille. Töötätään vielä vähän lisuketta keskusteluun, että saadaan röhvessyörien hiukset harmaantumaan yhdessä yössä naamaa myöten. Ja sen jälkeen voidaankin antaa vinkkejä medialle, että julistavat rasvasodan, proteiinitappelun, vihannesvihan, lisäaineflaidiksen, terveellisyysmätkeen tai ihan minkä tahansa harhaanjohtavan jutun erilaisista dieeteistä, kuureista ja laihdutuksista. Elämäntapamuutoksista kun niillä ei ole tapana puhua halaistua sanaa.

Siinä sitten istutaan siellä sohvan uumenissa herkut käden ulottuvilla. Seuraava vaihe on, että muutetaan siihen sohvalle, tuodaan viereen jääkaappi ja portapotti tai muu vessantapainen, annetaan pizzerian kaverille vara-avaimen koordinaatit, tarkistetaan, että mikä lähipuoti tuo ostokset kotiin ja annetaan sillekin avainkätkön osoite, pyydetään naapuria tuomaan posti ovelta sohvalle sekä rentoudutaan netin parissa. Kytketään valtakunnan verkkoon paitsi läppäri myös jääkaappi, televisio, puhelimenlaturi ja pari muuta hässäkkää. Eikä sen koommin tarvitse juurikaan liikahdella. Voi viisastella netissä justiin niin paljon kuin lystää ja esittää asiantuntijaa vähän joka puolella. Suoli24- paskanjauhannassa se onnistuu keneltä hyvänsä, mutta avoimilla pikkupalstoilla saattaakin niitä oikeita asiantuntijoita olla niin, että päät yhteen kolkkaa. Että pidä tunkkis.

Mutta jos haluat tehdä asioita Oikeassa Elämässä, niin älä ainakaan nettipalstoilla siitä kerro!

Ruokakaupassa törmää ilmiöön näennäiskarppaaja. Kärryssä on huolella harkittuja ostoksia. Lyöttäydyin yhden tättäräisen ostoskärrykaveriksi salakavalasti. Siinä vilkaisin prouvan kärrien sisikuntaa ja aloitin varovaisesti (lööppilehdet olivat taas julistaneet ties mitä ruokavalion tiimoilta), että olettekos te mahdollisesti niitä karppaajia. Kun lapsen perhekin karppaa. Rouva siihen, että kyllä tässä täytyy trendiä noudattaa vaikka kahvileivästä hän ei luovu eikä iltasiideristään, ne on niin elintärkeitä rentoutumiskeinoja tässä kiireen keskellä. Jaha, vai sillä tavalla. Rupattelimme kassajonossa niitä näitä. Rouva alentamaan ääntään, että eivät muut kuulisi kovin tarkoin: "Meidän naapurustossa on sellainen karppaaja. Se aina kovaan ääneen arvostelee muiden ostoksia, että me myrkytetään itsemme, kun syödään viljaa ja perunaa. Riisi tappaa kuulemma aivotoiminnan muiden viljatuotteiden lailla!" Ohhottelin asiaankuuluvasti. "Niin ja eikä se niin haittaisi, mutta nyt on käytävä kaupassa kauempana." loihe täti lausahtamaan lierihattu silmillä ja aurinkolaseja hapuillen. "Ei kukaan kohta uskalla mennä meidän lähikauppaan, kun se nainen vahtii sielläkin kärryjen sisältöä, ja tulee viereen papattamaan tutkimustietoa karppauksesta" Aijattelin ja voihkin, kuten asiaan kuuluu. "Kuulkaa, rouva, minusta kun tuntuu, ettei se meidän talon ämmä ole oikea karppaaja, se on kiusanhenki. Se on varmaan joku toimittaja, joka tahtoo pahaa ja hyvän lööpin!" näin sanoen mamma tuuppasi kärrynsä kassalle ja minä siinä paikassa muistin, että ainiin, maito taisi jäädä ostamatta. Pakenin hyllyjen väliin hirnumaan.

Ja päivän eväs taitaa tänään olla kanarisotto ilman risottoa. Homma tehdään tälviisii: halvennuksesta kanantissiä ja luut poispoikkeen. (minulla on pakasteessa rasia kananluille ja toinen toisille luille, niistä voi keitellä sitten sopanliemiä) Parsakaalia, kukkakaalia, palsternakkaa, lanttua, sipulia montaa sorttia, pätkä inkivääriä ja tuoretta chiliä parin palon verran, jos sielusi sietää, yrttejä: salviaa, persiljaa ja timjamia, sillä on lentsuaika. Salttia eli suolaa.
Kasvannaiset pilkkeiksi, kaalien paksut osat kuutioiksi samoin muut kasvannaiset, kaalien kukinnot jätetään silleen, eli ne laitetaan vasta kypsymisen loppuvaiheessa pienittyinä mukaan. Spoileri eli proileri hierotaan suolalla (ja pippurilla), pilkotaan pieneksi ja päräytetään pannulla rusketus pintaan. Voissa. Kasvisosasto kattilaan jossa on pari desiä kiehuvaa vettä. Ensin paksuimmat kasvikset. Kiehutellaan ilman kantta. Sitten etäisesti kanaa muistuttava liha ja annetaan hautuujuutua epämääräinen aika. Sen jälkeen kaalinkukat. Ja lopuksi silputut yrtit ja varmaan vähän lisää valkosipulia. Tarkistetaan suola ja naatitaan. Hyvvee tulj.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Voip*rkele ja hiilarit Helv*tistä.

Valitan tekstissä mahdollisesti esiintyviä krijtsvihreitä! (otsikkoakin piti sorvata, kun ei näy tilastossa tämä juttu muuten. Vaikka näytetään lukevan. Kun on kirosanoja hänessä... )


Vastakkainasettelun aika on täällä! Kansa jakautuu kahtia! Suomalaiset kuolevat kaikki piakkoin sydän- ja verisuonitauteihin, sukupuutto uhkaa! Leipomoita kaatuu kuin heinää! Myllyt lakkaavat jauhamasta, kansa kuolee suolistosyöpiin! Vaara vaanii kaupassa, ravintolassa ja hampurilaiskioskeilla, niitä ei kohta enää ole! Suomalaisten syömätottumukset vinoutuvat, kansa kuolee aivotoiminnan puutteeseen! Rasva tukkii suonet! Suola vie muistin! Eliniänodote putoaa karppauksen vuoksi kolmeenkymmeneen! Asiantuntijat taistelevat! Professori saa vihapostia! Lääkärit peloissaan uuden edessä, jääkö kukaan henkiin?! Näin kirkuvat Iltahemorroidin ja Iltaödeeman otsikot, niin että korviaan saa lehtitelineen edessä pidellä kaksin käsin, vaikka olisi kuulosuojaimet. Mainosveesee ja veesee4 tykittävät samaan tahtiin uutisia maailman tuuliin. Toivottavasti enimmäkseen tuuliin. Sillä ilmain halkihan se käy televiiissioaaltojen kuin lentäjänkin tie. Osaa bloggaajista on alkanutkin jo perusteellisesti vituttamaan.

Tätähän tämä on taas ollut. Kun kansantalous yskii, koko Euroopan talouden vaappuessa korttitalon lailla sinne tänne, on pakko keksiä jotain uutisoitavaa maailman ulkopuolelta. Joten otetaanpa sitten hammasteltavaksi vaikka uudet tuulet syömäpuolelta. Kuten "karppaus". Karppaus on jo terminä niin huojuva, että sen sisälle voidaan niputaa kaikensorttista moskaa Atkinsista Hotkinsiin. Ja hyvä esimerkki oli Nelosen onnettomat uutimet, jotka haastattelivat Dukanin proteiinidieettiä noudattavaa henkilöä. Olen tutustunut sen verran perusteellisesti Dukaniin, etten menisi sitä sanomaan karppaukseksi ihan kevyin perustein. Vastapuolet tahtovat näissä kivityksissään unohtaa sen, että hiilihydraattien vähentäminen ei automaattisesti tee kenestäkään karppaajaa, jolla tunnutaan tarkoittavan julkisuudessa enimmäkseen Atkinsin induktiolla räpistelevää alkuvaiheen hiilarien vähentäjää, joka toivoo roimaa painonpudotusta. Asiantuntijat taasen toivovat syömärin putoavan kalliolta tai muulta korkealta paikalta. Etteivät joudu selittelemään enempää, miksi vähärasvainen ruokavalio ei ole se paras mahdollinen. Kuten vuosikymmenet on kuviteltu!

Ennen olisivat sikatalous- ja lehmikarjaporukat hieroneet käsiään yhteen "karppausuutisia" kuunnellessaan ja perustaneet joka niemeen notkoon ja saarelmaan pienteurastamon, palkanneet Saksasta makkaramestarin kouluttamaan ja alkaeet kunnon liiketoiminnan. Nyt Evira evää senkin ilon, milloin puuttuu valokatkaisijasta hätäkatkaisin tai kaakelilaatasta varaston puolella on lohjennut jo asennusvaiheessa kulma, joka on saumattu umpeen. Ja lupaa ei heltiä, vaikka mitä tekisi. Kun on määräysten vastainen tämä elintarvikehuoneisto.Nounou! Ei voida hyväksyä, ei.

Sillä aikaa sivistysvaltio Saksanmaalla jatkaa joka kylässä vaikuttavaa pienteurastamotoimintaa, joka on suunnilleen kaupan takapihalla. Kylässä on 800 asukasta, ja kauppias tulee kivasti toimeen. Aamulla aikaisin, kuten kauppiaan kuuluu. Tiskistä löytyy possu poikineen, leberkäseä, makkaroita montaa sorttia ja lihaa, maukasta, rasvaista ja vastateurastettua possua, riiputettua nautaa, karitsaa ja paljon muita mainitsemisen arvoista. Sopuhintaan! Riistaakin saa. Ja minulle on kerrottu, että metsästäjät myyvät siellä saalistaan, eivätkä muumioi sitä omiin pakastimiinsa, joita onkin sitten nurkat täynnä. Pari ydinvoimalaa lisää, että kaikkiin Suomen mettäporukoiden pakastimiin saadaan virta riittämään. (ai saatanansaatana, että olen kateellinen, kun meidän tontilla ei ole edes jäniksiä. Jos olisi eivät olisi kauaa hengissä. Posauttaisin jo portailta pomppijalta hengen pois! Oravakeittoa kyllä saisi ja mantelitäytteisiä talitiaisia)

Tätä nykytilannetta "karppauskeskustelussa" ei voi sanoa edes keskusteluksi. Tämä on naurettavaa eipäsjuupastelua, kissanhännänvetoa ja paskalimppien heittoa molemmilta puolilta. En minä sitä sano, ettenkö olisi itsekin syyllitynyt jonkinasteiseen vittuiluun "tietäjille" kuten ra-vit-se-mus-te-ra-peu-teil-le, mutta Laatikainen pelasti senkin ammattikunnan maineen. Minulle kun jäi kunnallisesta tyypistä vallan kauhea kammo. Sovitaanko, että tietojen päivittäminen, asiallinen keskustelu ja asiakkaan kuunteleminen astuisivat myös kuukausipalkkaisten kuntien ja kaupunkien, sairaaloiden ja lääkäriasemien ra-vit-se-mus-te-ra-peut-tien valikoimiin? Jooko? Lupaattehan?? Asenteen tarkistus kannattaa aina. Joka asiassa.

Odottelenkin tässä, kuka on se lääkäri, joka pelastaa lääkärikunnan maineen! Pitkin kevättä ja kesää olemme miehissä ihmetelleet alatikohoavia maksa-arvojani. Minua on jopa epäilty vakavasti alkoholisoituneeksi. Kieltäydyn olemasta rapajuoppo, keski-ikäinen ja vaihdevuosista kärsivä ämmä. Pahin juopotteluvaiheeni on edesmennyttä elämää kaikin puolin. Tiesin, että minulla on ottamattomia kolesteroli- ja maksakokeita, niin menin aamusella laboratorionhoitajan hyppysiin. Siinä huomenten jälkeen kerroin asiani, ja tongittiin laput framille. Ihmettelin maksa-arvojani, ja minusta otetun "juoppoarvon" kohoamista. Tätipä tiedustamaan lääkitystäni. Ja siinä vaiheessa, kun ikäiseni prouva kertoi, että mitä kivaa "nauttimani" lääkitys tekee maksa-arvoille, aloin kiroilla mielessäni ankarasti. Poistuessani kävin painostamassa soittoajan tohtorille.
Pillerit linkosin kotiintultuani apteekkiin palautettavaan kassiin, tarkistin ettei niiden joukossa ei ole mitään "elintärkeitä" pilsuja. Tarkistin senkin vähän ruokavaliostani, jota vielä tarkistella voi, tsekkasin kuolettavan lisäravinnelistani ja aloin hyppiä tasajalkaa hiuksiani raastaen ja kiroillen, kuin rantalappalainen. Tästä tulisi tämänkertainen lääkäri kuulemaan vielä melkoisen vuodatuksen! Jännittää ainoastaan, että tuleeko luuria korvaan. Toivottavasti olen maanantaina vielä yhtä käärmeissäni kuin nyt. Kielenkannat ovat melko herkässä, että jos tämä kandi keksii soittaa minulle tänään, annan palaa, vaikka olisin kaupan kassajonossa! ...saatana!!!

Mutta huomasin taas livenneeni ruokavaliostani. Íhmettelinkin, kun jouduin nostamaan insuliinin määrää, vaikka "muka" söin vähähiilihydraattisesti. Korjausliike alkoi hetimiten aamusella, kun aloin vuntsailemaan lehden ääressä, että mitä on tullut iäntäkohen sullottua. Ja kas!! Metrokasvit. Siis juureksia on alkanut mennä vähän liikaa kypsennettynä ja pakasteesta, kun ne on niin helppoja! Minulla! Minähän korostan sitä, että pitää nähdä vähän vaivaa sen ruokansa eteen! Ei hemmetti. Siispä ryydloikalla kauppaan, nauriit, lantut ja porkkanat surrurrurrukilla, joka tarkoittaa yleiskoneen raastinosaa, raasteeksi. Majoneesia kyytypojaksi ja pikku suukkiin. Sitä ennen koristeeksi runsain mitoin yrttisilppua, kun pers- sun muut liljat eivät penkistäni ole vielä paleltuneet. Meni myös varsisellerin lehtiosaa mukaan. Jälkkäriksi proteiinivanukkaaseen tehtyä marjamössöä: mustikoita, mansikoita jne. Leuat kävivät kuin leikkuupuimuri. Ai, että proteiini puuttui? Eikä puuttunut. Savusilakoita pistelin mukaan senkun kerkisin. Ja nyt läppärikin taitaa haista savusilakalle.

Ja sille, kuka tulee minulle väittämään,  etten saa kuituja, niin syötän sunnuntain Hesari liitteineen. Vaikka meneekin koiranpissapaperit hukkaan. Taidan kohta tarvita muutakin terapiaa, kuin tämän blogin. Jaa, mutta jos minä ilmestyn terapeutin vastaanotolle, sen terapeutin on syytä varata puolen vuoden sairasloma jo etukäteen.

(kiitos ystävällisestä huomautuksesta, että teksti pätkii, vähän korjailin pahimpia.)
(Tilastojen mukaan KUKAAN ei ole lukenut tätä bloggausta! :D )

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Naistenlehtikarppaus, iltapäivälehtikarppaus...jne.

Tässä ollaan taas poteroissamme kautta Suomenniemen. Voimiinaan on astunut useampia talouselämän vaikuttajia ja muita meitä elontiellä sinne ja tänne johdattavia tahoja. Jauhopommien heittelyyn keskittyvät savolaisalueiden sydämessä värjöttelevät ravintotieteilijät täysjyväviljoineen ja sokuripaloineen, joita ammutaan sarjatulella päin näköä kaikista Suomen tiedotusvälineistä. Harhaanjohtajien kruunaamaton kuningas istuu hiilloksessaan, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, saati olisi tapahtumassakaan. Massamurhaajan osaa näyttelevät tuhannet suomalaiset, jotka ovat löytäneet avun hiilihydraattien vähentämisestä tai jopa vielä radikaalimmasta vaihtoehdosta, hiilihydraattien poistamisesta lähes tyystin ruokapöydästä pariksi viikoksi. Huomatkaa, pariksi viikoksi, eikä loppuelämäkseen.

Jukupätkä. Viimeisen parin kuukauden aikana olen kompastellut viestimien kylvämiin rasvakasoihin, joita on löytynyt mitä yllättävimmistä paikoista. Ja useimmat niistä haisevat todella pahalle. Tosin asiaan on vaikuttanut hyvinkin monesti skunkkiöljypullojensa kanssa heiluvat professori- tai pääjohtaja -tittelein tittelöidyt herrasmiehet, joiden pergamentin kalvas, harmahtava ja poimuinen iho kiinnittää kuvien katselijan huomion. Lieneekö naamareita photoshopattu vai onko kauneus katsojan silmässä, sitä en tiedä. Mutta rumaa jälkeä syntyy. Koko hiilihydraatteja kartteleva kansakunta hirnuu partaansa herrain lausahdelmia, joista useimmat sisältävät sitä silkkoa, kuten muinainen kakku, joka oli sentään päältä kaunis! Kaunistelematta tulee mieleen, että herranjee, meidät on varmana lahjottu, kun haluamme syödä lähellä tuotettua, mahdollisimman käsittelemätöntä ja itsetehtyä ruokaa. Emme äitien enkä isien väsäämiä eineksiä, joita näyttää olevan jo joka lähtöön ja paluuseen.

Parhaimman puujalkavitsin lasketti norsunluutornistaan tässä vastaikään herra ja hidalgo Kuopion entisestä yliopistosta, nykyisestä Itä-Suomen yliopistosta, johon on niputettu jo Joensuukin, ja mitähän muuta! Sieltä kiinnijuostu setämies tilitti ehtooaviisille, että karppaus tappaa ja on epäterveellistä kaikinpuolin. Juu, niin varmaan onkin, jos väärin onnistuu asian tekemään. Autoilukin on vaarallista, jos ajellaan niin, että repsikan paikalla istuva ohjaa ja kuski vaan polkee polkimia ja vaihtaa vaihteita silmät kiinni repsikan ohjeiden mukaan. Pöpelikkööhän sitä siinä mennään niin, että paukkuu. Ja sakot viranomaistahoa edustavalta konstaapelilta. Tämä Uusilato tai mikä Uusimuta hän nimeltänsä olla mahtoikaan, roiskaisi sellaisen jauhopöllyn ympäristöönsä, että paikalle pitäisi hälyyttää jo ilmastonsuojelijat. Hiilihydraattijalanjälki lausunnossa oli valtaisa! Isompi kuin Jaakko ja pavunvarsi -sadun jättiläisellä, joka melkein sai sen Jaska-ressu kiinni. Mutta Jaskapa hakkeroi pavuvarren kelvottomasti poikki ja jätti teloi itsensä niin pahoin korkealta pudotessaan, että otti ja kuoli vammoihinsa. Rest in peace, jättiläinen. Ettei vaan kävisi tässäkin yhtä hupaisasti?

Se lausuntoja anniskellut setä haluaisi ohjata kansan pöperikköön, viljalaarista kaksin käsin mussuttamaan, kun viljantuotanto on hirmuisesti halvempaa. Kun se toinen setä Eteläisen Suomen periferiasta oli maininnut, että lehmänmaidon tekeminen on monimutkainen prosessi ja sen eläimen maito sisältää niitä pahoja, kovia rasvoja. Enkä tiedä, tarkoittiko setä ihmislehmien tuotantoa vai eläinlehmien, joiden maitoa nautimme ja maitotuotteita syömme! Elämän alkummekin äidin tissillä on vaaroja täynnä, kun mamman maito sisältää vielä enemmän niitä kovia rasvoja. Ilmankos sitä lapsen pitää posket lommoollaan imeä, kun ei kova maito tule muuten tissistä ulos. Varmaan sitten eineiden valmistus on paljon helpompaa, kuin maidon. Eineitten ei tarvitse mennä ensin verkkomahaan, nousta sieltä takaisin märehdittäväksi, ja sieltä sitten takaisin mennäkseen pötsiin, vaiko se kiertokulku sittenkin toisinpäin? Niin tai tulla sieltä äidin tissistä uloskin alumiinvuokineen ja lisäaineineen. No, märehdittävää näiden pula-ajan lasten lausunnoissa piisaakin hamaan tulevaisuuteen. Ellemme kuole karppaukseen heti huomenna! Kuten profetia on ylitsemme käynyt.

Vahvasti alkaa tämä "rasvasota" haiskahtaa härskiltä. Maitoa ei tule kuin mannaa taivaasta, eikä voita voida viljellä pellossa. Tai voidaan, mutta siihen tarvitaan lehmä siihen pellolle. Ihmiseläin kun ei tuota maitoa 50-60 kg päivässä, mitä lienee litroissa moinen kilomäärä. Maanvi..eikun karjatilalliset hoi! Vastausta kaivataan. Kummalliseksi tämän arvostelun tekee se, että kyseinen Kuopion setä epäili "karppaamista" epäterveelliseksi hommaksi. Ihmettelen edelleen. Olen nyt tehnyt ihmiskokeita itselläni viitisen vuotta. Vuonna kaksi-nolla-nolla-kuusi, silloin alkuun saatoin ensimmäisen vakavahenkisen ihmiskokeen. Ja päin seiniä. Aivan liian tiukalla metodilla. 10-20g hiilaria ei passanut vartalolle eikä lihaksistolle, lisäksi olin vielä toipilaskin. Hyljäsin aatoksen niin jalon joksikin ajaksi. Ja satuin sitten 2008 työaikana itseäni viihdyttämään ja putoamaan perseelleni pienelle foorumille, josta on jäänyt hyviä tyyppejä plakkariin. Huonoksi onnekseni sairastuin vakavasti 2010, mutta se taas ei ole mitenkään sidoksissa hiilihydraattien vähentämiseen, vaan aivan toiseen asiaan! Ja siihen ei auta karppaaminen eikä hiillarien hillitön lisääminen. Elämä muuttui kaikilta osin aika -hmmmmm- mielenkiintoiseksi suoritukseksi. Doh, se siitä hengityskohtaisesta elämänkohtalostani, aisaan!

Lautasellinen terveellistä ja ravitsevaa kaurapuuroa sisältää ainakin minun jo hankitun sokeritaudin sisältävälle kropalleni aivan liiaksi hiilihydraatteja, vaikka söisi sen voisilmän ja maidon kanssa. Tai vaikka pirtusilmän. Tai per...jaa, mutta perssilmää ei pidä laittaa kuumaan puuroon. Eikä puuroa suuhun. Siitä on 60% tärkkelystä. (lähde: Fineli) Ja maito vielä päälle. Jossa siinäkin on hiilihydraattia! Mutta minun aamupalassani ei ole kovin hirvittäviä määriä hiilihydraatteja: esim. keitetty kanamuna, lasi 2,5% piimää, salaattia tai tomaattia ja kurkkua viipaleina, kastikkeena joko majoneesituraus tai sitten sitruunamehutilkkanen, sekä jälkkäriksi manteleita ja pari aprikoosia. Ja että lähden käyntiin, kuppi kuumaa. Joko teetä tai kahvia, ja siihen töräytän maitoa. Pitää nälkää aika kauan. Lounaaksi valtava salaatti, kiehautettuja kasviksia (aika usein parsakaalia ja viheriäisiä papuja, paprikaa, yms.) sekä kalaa, kanaa tai lihaa. Jauhelihapihvit paistan voissa, lihapullat teen ilman korppujauhoja ja kastikkeet joko keitän kokoon tai tungen niihin niin paljon kasviksia, sieniä tms. että tihenee.

Jaa, että missä on voissa paistettu muna? Entäpä paketillinen pekonia? Tirripaisti? Siis se omassa rasvassaan kärtsätty siansivu, jota toiset sanovat koputukseksi, toiset tirripaistiksi. Ei niitä kuulkaa tarvitse jatkuvasti pupeltaa. Tulee kyllääntyminen ja muna ei maistu. Ei pitkään aikaan! Se on paha juttu se, jos munaan kyllästyy.Tähän rasvakeskusteluun olen jo kyllästynyt. Ja eritoten väärään tietoon, jonka levittämiseen eivät toimittajat ole aivan syyttömiä! Kepulilaisten viestimien tausta näkyy helposti uutisoinnissa, ja tasotonta sekä yksisilmäistähän siitä niiden vaatimusten puitteissa väkisinkin tulee, joissa toimituskunnat joutuvat juttujaan hiki päässä puurtamaan. Annan minäkin puolestani lisätietoa ooikeeiiin mielelläni mille tahansa toimittajan plantulle, mutta varokoon kirjoittelemasta ihan mitä sattuu ja laittamasta sanoja meikäläisen suukkuun. Olen sen verran iso ja pahaääninen, että voin muuttua painajaiseksi ilman Elmstreettiäkin. Varsinainen Freddy Krueger. Paitsi, että Freddy ei meikkaa.

Sitten tulevat vielä mukaan nämä akkamakasiinit, voi pahoin, kunto miinuksella ja muut elämäntapaämmille suunnatu julkaisut. Jotka tekevät juttuja olohuoneen verhoista ja kepeistä sisustuksista minimalismin henkeen. Laiskuutta, sanon minä. Minimalismi on silkkaa laiskuutta, sillä joko ei ole varaa peittää pöydänpintoja tingeltangelilla ja sälällä tai sitten ei ehditä, kun ollaan aina töissä, että saadaan ostettua helvetillisen hintaisia huonekaluja siamilaisen kynsittäväksi. Siellä olevat laihtumis-, hoikistumis-, kiinteytymis- ja hehkeytymisohjeet ovat kyllä syvältä suolesta. Viisitoista tapaa pudottaa joulukilot, kirkuvat otsikot jo joulun välipäivinä, vaikkei edes suklaarasia ole tyhjä...! Bikinikuntoon kahdessa viikossa! Joo, jos bikinit ovat kokoa 52-54 ja peittävät kaulasta varpaisiin. Viimeiset kahvakuulailuohjeet! Niin varmaan, kun kuula tulee vauhdilla suoran käden päästä kalloon, otteen kirvotessa, kun vähän vihlaisee, voivat kahvakuulailuohjeet todella ollakin viimeiset. Kiinteydy viikossa! Ja annetaan samaan hönkäykseen kasa osoitteita, joissa majailee tehokas kuntosali. Kukkarossa tapahtuu seinämien lähentyminen ja kiinteytyminen, jopa kiinniliimautuminen. Polta rasvaa näillä tehokkailla ohjeilla! Ainoastaan pannulle laitettu margariini palaa tehokkaasti, kun rasvanpolttaja on jo niin puhki pelkästä treenien ajattelemisesta, että nukahtaa paistinlasta posken alla keittiön saarekkeen ääreen. Meikillä ihmeitä aikaan, peitä kaksoisleuka näin! Loistava ohje! Kaksoisleukasi näyttää heti ensivilkaisulla häipyneen ja tilalle on ilmestynyt kolmoisleuka, toisella vilkaisulla leuka on saanut seurakseen vielä neljännenkin leuan. Bravo! Niitä aviiseja ei voi lukea kuin hammaslääkärin odotushuoneessa. Ei satu ihan niin paljon edes juurihoito, kun on lukaissut muutaman sivun verran akkainaviiseja, joiden kohderyhmästä ei ole harmainta aavistusta, että onko lehdykkä laadittu mahdollisesti ameeballe vai bakteerille vai ehkä jopa kekomuurahaisille?!

Aika ajoin teen lapsuuteni herkkuja, kuten munakokkelia ja "herrasväen omelettia". Herrasväen omeletti tehdään seuraaval viisii: Neljä suurta kananmunaa, keltuainen ja valkuainen erotellaan eri kippoihin. Keltuaiset vatkataan kerman kanssa kuohkeiksi, kermaa 1rkl per keltuainen. Valkuaiset vatkataan tiukaksi vaahdoksi niin, että kipon voi kääntään nurinperin vaikka pään päälle eikä valkuainen hievahdakkaan. Käännellään keltuaiset varovasti valkuaisten sekaan. Kuumalle pannulle tipautetaan pari noppaa voita ja annetaan sulaa pähkinän väriseksi. Siis ruskeutetaan voi. Nostellaan munaseos pannulle ja annetaan hautua kannen alla kiinteäksi, varotaan ettei pala! Lastalla reunoilta nostelemalla näkee, mitä pohjassa tapahtuu. Ripotellaan munakkaan päälle jäisiä pakastemarjoja (puolukka, mustikka, mustaherukka, mansikka ja vadelma, kaikki yhdessä ovat loistava juttu!) Laitetaan matala lautanen komeuden päälle kumolleen ja käännetään rakennelma ylösalaisin. Koristetaan vanilja-aromilla maustetulla kermavaahdolla ja lapiodaan parempiin suihin.

Että VOI VOI! VOI VOI KUN ON VOITA, MUTTEI OLE LEIPÄÄ! Siinä teille päivän mietelause. Voitte sen kopioda, muuttaa siihen koristeellisen fontin ja liimata seinälle, työpaikalla pukukaapin oveen, työhuoneen huoneentauluksi tai vaikka jääkappinne välittömään läheisyyteen. Siitä voi painattaa vaikka paidan, tehdä kuvioita perunalla pöytäliinaan (leimasimateriaalina peruna on ihan onnenomiaan!) tai vaikka käärepaperia lahjapakkauksia varten.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Pieninä palasina hoidossa.

Taas tuli vierailtua lasaretin uumenissa, poliklinikalla. Tällä kertaa osakokonaisuuttani hoidetaan lihavuuden osalta. Taas. Ja minä kun kuvittelin meneväni sinne sydämeni vuoksi. Enkä lihavuuden. Olisin vielä hyväksynyt sokeritautinikin, mutta nyt puututaankin lihavuuteeni oikein puukon kanssa. Eppäälen. Lujasti.

Tässä tulee mieleen kaikenlaista ikävänsorttista tuon "terveydenhoidon" tehokkuudesta. Se, mikä siellä näyttää unohtuvan tyystin, on sellainen ihan pikkuseikka, että ihminen ei ole kone! Eikä ihmistä voida hoitaa pala kerrallaan. Tai voidaan, jos on kyse luunmurtumasta. Käsi/jalka tai muu siihen verrattava palasina. Silloin voidaan. Mutta kun on kyse näistä asioista, joissa kaikki riippuu kaikesta, niin yhden osan viilaaminen kuntoon ei paranna koko ihmistä. Vaikka kuinka korostetaan elämäntapamuutosta ja voinnin paranemista ja paljon muuta. Eikä kukaan kysy klassista kysymystä siltä tohtorien rattaisiin joutuneelta, että haluatko sinä sitä muutosta itse?? Oletko valmis sitoutumaan? Jos jossain kohdassa vähänkään tuntuu epävarmalta, niin olisiko syytä terveydenhuollossa muuttaa metodia?

Minä olen mainio esimerkki. Taannoisen sairastumiseni jälkeen tapasin kolme tuntia sitten NELJÄNNENTOISTA lääkärin, joka minua hoitaa. Ja hänelläkään ei ole kokonaisuudesta MITÄÄN KÄSITYSTÄ. Lääkitys on onneksi "kortilla", mutta siitä ei tiedä entinen talonmieskään, miten ne lääkkeet yhdessä vaikuttavat kokonaisuuteen eli tähän vaatimattomaan tomumajaani. Nyt minua "hoitaa" siis neljä eri tahoa. Kaikki hoitavat jotain oiretta tai vajetta tai seuraamusta. Kela ja eläkevakuutusyhtiö huseeraavat siinä joukossa omine vaatimuksineen. Arvatkaapa kerta, tiedänkö minä enää sitäkään, mitä minä oikeastaan sairastankaan? En. Seuraavalla lääkärissäkäynnillä saa tohtori käteensä listan tähänastisista diagnooseista ja niihin määrätyistä hoidoista. Täytynee pitää kännykkä valmiina, että jos joudun soittamaan sille lääkärille vaikka ambulanssin..äkillisen verenpaineen kohoamisen vuoksi.

Minua siis hoidetaan eri oireiden vuoksi eri tavoin. Kaikki minua hoitavat pyrkivät kirjoittamaan minulle lääkkeen tai jonkun hoidon. Täytynee hakea työkyvyttömyyseläke vakituiseksi ihan siksi, että en pysty näiltä hoidoilta ja lääkityksiltä, laihdutukselta ja muulta tekemään töitä, kun pitää vahtia dosettia ja kelloa ja insuliinikyniä vuoron perään lautasen ja liikunnan kanssa. Tämäkin vitipää, joka on kuluttanut lääkiksessä useita vuosia täräytteli ihan kyselemättä, että liikuntaa lisää. Johon minä ladoin sitten ne esteet, jotka pitäisi ensin voittaa, että pystyisi liikkumaan niin perkeleesti. Hiljaista tuli. Ja että pitäisi löytää itselle sopiva liikuntamuoto. Kyllä minä sen jumalauta tiedän! Kun vaan joku kertoisi, miten se dilemma puretaan!! Ei hemmetti, mikä puuaivo. Tämäkin. Kai minä olisinkin liikkuva ja harrastava ihminen, jos ei olisi näitä heikkoja lenkkejä ja liikuntaesteitä. Ja se tästä hoitokokonaisuudesta tekee todella jännää, on tämä lääkäreiden määrän lisäksi ympärillä leijuva suuri joukko taivaallista sotav terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on erisorttista titteliä nimen edessä. Ja heillä on omat konstinsa tämän nimenomaisen ihmisen hoitoon..ja saattavat poiketa kivasti sen viidennen lääkärin selvityksestä.

Toinen lääkäri käskee ottamaan rauhallisesti ja toinen harrastamaan hikijumppaa/-liikuntaa. Kolmas vaikenee, kun kysyy, että miten? Neljäs ei ota kantaa, kun ei kuulu hänen hoitamiensa oireiden kokonaisuuteen vaikuttavaan toimintaan. EIKÖ NYT VIHDOIN SAATAISI SUOMEEN JÄRJESTELMÄÄ, JOSSA YKSI LÄÄKÄRI HOITAISI KOKO IHMISTÄ???? Vasta sitten, kun MOLEMMAT osapuolet, siis sekä lääkäri että hoidettava toteavat yhdessä, että tarvitaan erikoissairaanhoitoa, niin vasta sitten pistettäisi sitä lähetettä eteenpäin. Eikä niinkuin nyt: terveyskeskuksessa käydään jonkun perussairauden vuoksi ja mitataan vähän verenpaineita ja silviisii, jutustellaan sen omanlääkärin kanssa viime aikaisesta elämästä ja käydään läpi kolotukset ja jomotukset. Ja jos on jatkuvasti sivut kippeet tai juilii, niin sitten vasta mentäisiin ihmettelemään niitä kehon saloja johonkin erikoistohtoriin, ja silloinkin kaavakkeen kanssa, jossa on perustiedot! Eikä niinkuin nyt, kaikki saatananpeetanan tieto on levällään kuin Jokisen eväät pitkin sairaanhoitopiiriä. Eikä niiden tietojen olinpaikasta ota selvää edes Hiltunen.

Alan olla niin kaljua myöten täynnä tätä "terveydenhoitoa", että sairastun taatusti johonkin stressisairauteen. Perkele. Enhän minä voi, kun tulee sitten taas uusi lääkäri ja uudet hoito-ohjeet ja vanhat hoito-ohjeet riitelevät niiden kanssa. Mutta statiineja en syö, en vaikka maksettaisi! Miksei enää kukaan lääkäri puhu Guaremista tai Visiblinistä kolesterolin laskutoimenpiteinä. Ainoa konsti on poistaa ruoasta eläinrasvat ja syödä statiineja. En rupea. Paitsi, jos saan pari miljoonaa joltain lääketehtaalta. Voin minä ne pillerit ottaa, mutta taidan jemmata paketit vintille. Sitäkään minä en ole ikinä onnistunut sisäistämään, että miksi jokaista ihmistä hoidetaan saman sabluunan mukaan? Jos minulle ei sovi joku hoito tai lääke, se voi sopia jolle kulle muulle. Minulle taas ei välttämättä sovi sama lääkitys kuin edelliselle potilaalle. Eikä minulle sovi sama lääkitys kuin äidilleni eikä minulle sovi sama lääkitys kuin veljelleni. Minä olen yksilö, yksilöllinen kokonaisuus, jonka sisikunnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämä aivan helvetin yksinkertainen asia ei mene saatanan jakeluun missään, eikä varmaankaan koskaan. Alas sieltä puusta, terveyspäättäjät! Eikä minulle sovi ryhmämuotoinen terapia millään tavalla, enkä sellaiseen aio ottaa osaakaan.

Mutustellaanpa vähän: Terveydenhuolto = ajetaanpa se kroppa tuohon ritsille, niin Härski-Hartikainen kattelee vähän pellin alle, hehheh. HUOLTO kuulostaa tosiaan autokorjaamolta. Erikoissairaanhoito kuulostaa puolestaan vaikeapääsyiseltä. Mutta onkin ainoastaan vaikeaselkoista. Ajattelen aina, että minä olenkin sen verran erikoinen ihminen, että tarvitsen erikoissairaanhoitoa. Kokonaisterveydenhuolto, *syvä huokaus*, ei kuulosta ollenkaan hienolta. Sairaanhoitopiiri, no piiri pieni pyörii ja potilas myös, milloin missäkin piirissä. Viimeiseksi pyörimispaikaksi jäänee poliisipiiri. Kokonaisuus on sekava, mielivaltainen ja ei millään tasolla ymmärrettävissä. Tämän jälkeen sotkeudutaan vielä KELA:n kiemuroihin ja kimurantteihin vaatimuksiin. Mm. minulta on vaadittu joka kerta samat paperit kahteen kertaan, ennenkuin päätöstä sairaslomasta tai muustakaan on voitu mitenkään tehdä. Ja päätösten teko on kestänyt, joskus jopa niin kauan, että luottotietojen meno on ollut todella lähellä! Samoin häätö vuokra-asunnosta.

Olisi kirveellä töitä. Olen niin halvatun suutuksissa, että menen hakkamaan halkoja. Kannan ne sisälle ja nukahdan uupumuksesta sohvalle. Syön tupluurien päälle broilerinkoivet nahkoineen. Luut syljeksin toisesta suupielestä lautasenreunalle. Oheen kasviksia uunista ja salaattikulhosta. Kyytipojaksi kylmää piimää. Jälkkäriksi ½dl proteiinivanukasta. Eiköhän tokene!

...ja siihen saatanan laihdutusleikkaukseen EN MUUTEN MENE! Mielummin vaikka kuolen. Oikeasti. Phuh, tulipa paasattua. Taidan vaihtaa nimeni PaasaTariksi. Ehken kuitenkaan. Menen pieksämään halkoja, niin kauaksi, kun ei sada.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Kuolema vaanii! Niin purkissa, lautasella kuin ikähaitarin lopussakin.

Päivän trendihän on siis se, että tehdään tutkimus asiasta kuin asiasta. Minä olen tutkinut Veispuukin kautta ihan kaikkea. Olen tehnyt vakavahenkisiä nollasummatutkimuksia ja naurettavia mutututkimuksia sekä ihmiskokeita, pääasiassa itselläni. Ilman muuta joukkoon mahtuu myös tappavan tarkkoja näkökantoja ja vähemmän tarkkoja tervaskantoja, ja kantona kaskessa on ihmiselämä noin ylisummaan. Kieltämättä elämisestä tuleekin tässä mediaähkyn hyökyaallossa melko kiikuttavaa ja keikkuvaa. Varsinkin jos ajelehdit herneenpalolla.

Raastavin kokemus on ollut tämä lihansyöjän syyllistäminen, kuinka jalka kasvaa ja käy pyydykseen. Siis että, mitä että? No, kun joku propellipipoinen ruohonpurija kehitti käsitteen hiilijalanjälki. Joka harhauttaa mennen tullen kansakuntia maailman ääriin. Kaikki mahdollinen niputetaan hiilijalanjälkeen. Paskalla käyminenkin. Mitä useammin paskannat, sen isompi hiilijalanjälki? Ei, vaan täydempi lokakaivo, jolloin loka-autoa on soiteltava tavarannoutoon hyvinkin taajaan. Ja sehän rasittaa luontoa se. Tietenkin, ainakin meillä, kun se auto rutkuttaa tuossa pihalla sen kuusi minuuttia, jonka kaivon tyhjennys kestää, ja täysillä. Imupumppu vinkuu niin, että tinnitusta kestää viikon. Se se käy luonnon päälle. Pyrinkin olemaan poissa kun auto käy. Siis se loka-auto. Jos olen poissa, kun oma auto käy, on autoni silloin joko avioliiton kautta saadun lisäosan käytössä tai sitten varastettu.

Taas on muudan tutkija (lue koko juttu tästä linkistä ) joutunut toimittajien laatimien harhaisten kysymysten uhriksi. Tosin luulen, että kyseisellä herrasmiehellä on vajavaista tietoa karppaamisesta. Tai muutenkaan VHH:sta. Minä kuulun siihen osaan hiilarinhoonaajia, että avainsanat ovat LUONNOLLINEN ja VAIN VÄHÄN PROSESSOITU sekä PROSESSOIMATON. Tarkoittaa siis sitä, että rasva on luonnollista (no, voi tietenkin tai kinkunläski), juurikaan käsittelemätöntä (ks. edellä) tai sitten vain vähän käsiteltyä ja sitähän on kylmäpuristettu oliiviöljy. Muttei niitäkään ylenmäärin! Kun nykytrendinä on, että päästään voihyllyssä irti ja mennään kotiin laittamaan voin päälle leikkeleitä. Eihän se käy! Ja kyseinen herra varoittelee äärimmäisyyksistä. Äärimmäisyyksiä on minunkin äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Olen niin helvetin laiska, etten jaksa räknätä pää punaisena joka helvetin yksittäistä hiilaria ja syödä sitten kynä toisessa ja haarukka toisessa kädessä. Vade Satana!

Lisäravinteistakin on nyt tehty mörkö omassa purkissaan. Kun niitä syömällä kuulemma kuolee. Aijjaa, siis teenpä itsarin! Syön ahkerasti lisäravinnetta toisen perään, kaksin käsin, jokohan se tulee se tuoni?! Missä kalma kuijottanee? Onko pillereissä pääkallonkuvia? Rukseja? Kolmioita?? Tai muita myrkyllisyyden symboleita?! Eipä näy, ei. Ei ole tuossakaan B-vitamiinitölkin kyljessä minkään sortin myrkynmerkkiä. Ei, vaikka otin lasit pois. Eikä D-vitamiinstakaan semmoista löydy. Ei niissä ole muuta, kuin D-vitamiinissa varoitus, ettei päiväannosta saisi ylittää. Josko vaikka otan sitten jotain muuta lääkekaapissani viruvaa ainesta yliannoksen? No, tuolla troppimäärällä, joita minulle on viimeisen kahden vuoden aikana määrätty, niin perkeles henki lähtisi muutamassa tunnissa, jos kiskaisisin purkillisen huuleen. Sen sijaan luulen, että näistä luontaistuotteistani tulisi korkeintaan lievää huonovointisuutta. Ja jos vielä vetelisi nuo tinktuurat tuolta jemeksestä kypsymästä iäntäkohen, niin saisin vielä helvetillisen kankkusenkin kaupan päälliseksi. Kits ei. Kuolen joka tapauksessa ennemin eli myöhemmin, todennäköisimmin maksakirroosiin tai vanhuuteen. Suvussa on kautta aikain kuoltu jompaan kumpaan, muutamia syöpiä ja infarkteja lukuunottamatta, mutta ne ovatkin jo oma lukunsa. Ei tänne ole kukaan jäänyt keikkumaan vaan sadan prosentin varmuudella kuolema korjaa! Oletko valmis?

Jees poks, ja rikkana ruishalmeessa uutiset toitottavat lounaiden hinnannousua ja leipätehtaiden alasajoa karppaajien nimenomaisena syynä. Kun ei kelpaa leipä eikä peruna, riisi saati pasta! Kun pitää kasviksia laitella lautasen reunalle, siellä joku kokki-Rokka mutisee, että mie en tullu tänne kasviksii siu lautase reunoil laittelee, mie tulin tänne keittämmää pottui! Juupa juu. Kostoksi varmaan viljatilojen tukia lisätään ja maito-/lihatiloilta tuet nirhataan niin alas, ettei Suomessa kohta voi puhua lihantuotannon saati maidontuotannonkaan kotimaisuusasteesta kuin muistelmateoksissa. Kun ei kumpaakaan ole. Ei kotimaista maitoa eikä lihaa. Sen sijaan uutisoidaan, kuinka ovat salaperäisesti riistaeläimet vähentyneet kaupunkien ympäristöistä...!

Nyt siis jyrkkä johtopäätös: JOS OLET KARPPAAJA, JÄTÄ TÄMÄ LUKEMATTA, TAI JOS LUET, UNOHDA HETI TAI JOS ET OLE KARPPAAJA, ALOITA KARPPAUS VÄLITTÖMÄSTI!
Suomen uhkana ei ole enään Suuri ja Mahtava eikä rajojen ulkopuolelta saapuva hyökkäys, maahanmuuttajat, entinen etninen vähemmistö, anarkistit eivätkä ääriliikkeet vaan terveelliseen, kasvisvoittoiseen ruokavalioon vaihtaneet ja hiilihydraattien yletöntä saantia välttelevät Suomen omat kansalaiset. Supo tiedottaa kansalaisten tarkkailusta lähiaikoina. Sinne on perustettu tarkkailua varten ihan oma osasto, se toimii samalla tavalla kuin ennen vanhaan toimi äärimmäisen tehokas Stasi -verkosto. Tarkkaile naapuriasi. Samoin kaupoissa sitä, mitä kukin kerää ostoskärryyn! Tietojasi tarvitaan! Suomi pitää pelastaa karppaamiselta ja vähähiilihydraattisuudelta! Kansansairaudet voivat vahingossa kadota tai muuttua olemattomiin lukuihin, prosentit puolittua! Pian täysmaitokielto kauppoihin! Ei enää voita hyllyihin! Eikä suuhun varsinkaan!! Lisäravinteet, voi ja luonnonmukainen viljely vaarantaa Suomen kehityksen! Emme enää johda sydänsairaustilastoja! Itsemurhienkin määrä vähenee uhkaavasti! Valtion virastoja joudutaan lakkauttamaan ja sijoittamaan uudelleen, THL ensimmäisenä vaaravyöhykkeessä, Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen yksikössä housut tutisevat jo hiilihydraattisesti.

Tsäääh! Tässä vaiheessa heräsin. Tunsin vajetta maarussani. Romusin raput alas, menin keittiöön. Jääkaapista haroin purkin viiliä, punaista viiliä. Tönäisin auki pakastimen ja kahmin kylmän pussukan mustikoita, rapistelin auki ja ripsauttelin viilin pinnalle. Annoin hetken olla, selasin huolimattomasti aamun lehden ja lusikoin viilin parempaan talteen mustikoita rouskutellen, vaikka leukapieleeni sattuukin edelleen. Nyt taidan mennä takaisin sängynpohjalle tiiraamaan lainaamaani kirjallisuutta, että voin taas känistä siitäkin. Ja eritoten Vain Yhden Totuuden tutkijoista ja kannattajista. Hyvää yötä ja huomenta!