torstai 30. syyskuuta 2010

Luottoa, totuuksia ja tajutonta virtaa

Tässä sairauden vaiheessa, eli jossain vaiheessa ja joka tapauksessa, sitä joutuu ravitsemusterapeutille. Siis ra-vit-se-mus-te-ra-peu-til-le. Piti ihan tavata, kun on niin vaikea sisäistää tuo nimike.

Jep. Olen siis menossa kartoittamaan ruokatottumuksiani kyseiselle matoselle. Totesin kyllä, että taidan vähän vielä siirtää asiaa etiäpäin. Ovella tuli sellainen tuntuma, että taitaa olla turha hänen työnsä, jos minun käyntinikin turhaksi jo ennen ajanvaraamistakin muuttuu. Tuli ensimmäinen erimielisyys heti siinä keskustellessa. Hän ei kuulemma usko koko hiilihydraattien vähentämiseen, koska kuitujen saanti ei ole siinä riittävän suurta. Kasvikset eivät sisällä kuitua, vaan vettä  ja vähähiilihydraattinen ei sovi kenellekkään painonpudotusruokavalioksi. Olo oli kuin olisi ollut H keskellä tietä...! HÄN pyhyydessään noudattaa vain virallisterveellistä.Vatsa ei toimi ilman KUITUJA. Kun kerroin, että kyllä minulla vatsa toimii ja voi hyvin, vaikken pahvilaatikoita pistelekään puurona ja leipänä tuon tästä. Ei närästä eikä röyhtäytä, ei ummeta eikä paska lennä varpusparvena. Vatsa toimii normaalisti. Katsoi minua, kuin olisin ollut ruttotautinen.

Minä tietenkin loihe lausumaan, että mitä, että?! Miten on selitettävissä sitten alati heittelehtivät sokeriarvot tällä virallisella, jatkuva nälkäisenä kärvistely ja pahantuulisuus sekä monta muuta omituista seikkaa. Pelkästään kuituja saadakseni minä en suostu syömään ensimmäistäkään viljatuotetta, joka tekee verestäni sokerilientä. Hänellä oli selitys heti lautasella: verensokerin nousu ja insuliinimäärien lisääntyminen johtuu YLIPAINOSTA!

Ristus notta! Varmaan johtuukin, mutta kun tämä ylipaino on tullut leikkiessä virallisterveellisen ruokavalion painonpudotusmalleilla, jotka ovat mielestäni vähintäänkin kyseenalaiset, koska nälkä on siinä aina vieraanamme ja kärvistelyltä en ole välttynyt koskaan. Hänen mielestään syön enemmän lihaa. Väitin vastaan, etten syö enemmän lihaa, vaan myös voita, kermaa ja punaista maitoa on tullut ruokavalioon sekä kalaa ja kasviksia hiilarimättöjen sijaan. Mättöaikoina saattoi mennä hiilarisörsseliä ihan satasella. Eurolla. Ja kohta oli taaaaaas nälkä. Täti oli sitä mieltä, että virallisterveellinen on turvallinen. Kysyin, että millä mittareilla ja mitkä tutkimukset niin väittävät. Heitteli siihen potaskaa. Ja sanoin, että kolesterolitutkimuksetkin on maksettu jo valmiiksi, että statiinit menisivät kaupaksi ja teollisuus saa rahalla tutkimustuloksia mielin määrin, juuri niin kuten haluavat. Eli jos halutaan rypsiöljylle markkinoita, tehdään tutkimus, jossa osoitetaan sen ylivertaisuus muihin rasvoihin nähden. Samoin tähän mennessä ei ole pitävästi pystytty todistamaan voin haitallisuutta elimistöllemme. Olemmehan me sekaravintoa käyttäviä eläimiä, kuten villisiat ja karhut. Raatoja vaan kehiin, juu. Hymyilin päälle. Viljaa ihminen on käyttänyt kymmenisen tuhatta vuotta, eläinrasvoja miljuuna vuotta. Jos ihmisen elimistö olisi tarkoitettu käyttämään viljatuotteita, niin mahoja pitäisi olla kaksinkertainen määrä. Jos taas ruohoa syömään, niin mahoja pitäisi olla saman verran kuin lehmällä. Ja päivällä pitäisi ruoan jälkeen päästä märehtimään syöty ruoka. Kittana hiljeni hetkeksi.

Nykysyömisellä syön kolme kertaa päivässä (sooosooooo! aivan liian harvakseltaan!!!kommenteerasi luikku) Eikä siinä välissä ole nälkä. Koskaan. Paitsi, jos erehdyn runsas- ja huonohiilariseen. Ja olo on vireä, pirteä ja jaksan sairaudestani huolimatta olla mukana "jutuissa". Mutta, jos sorrun ns. entiseen syömiseen, jota aika ajoin sattuu, niin olo on todella tukkoinen ja väsynyt. Turvottaa. Eikä a-mel auta.

Luulen, etten taida vaivautua tädin juttusille. Ihan vähän puistattaa tuommoinen tuputus, vaikka kuulemma ratkaisukeskeistä ravintoterapiaa onkin. Sillä ei ole minulle ratkaisuja. Varsinkaan, jos terapisti ei voi hyväksyä poikkeuksia mihinkään suuntaan "ruoka"valiomallissaan.

Menenkin tässä kiskaisemaan epäterveellisen aamiaiseni: turkkilaista jugua 1,5 dl, saman verran marjoja ja kahvin punaisella maidolla sekä keitetyn munan. Päivällä ajattelin pistellä täytettyä kesäkurpitsaa tai kaalisoppaa, joissa on molemmissa lihaa. Täytetyssä kesäkurpitsassa on päällä vatkattua kananmunanvalkuaista, jossa on vähän juustoraasttetta mausteena (keltuaiset tuli jo käytettyä).
Myöhemmin ajattelin syödä taas joko soppaa tai kesäkurpitsaa. Molempien kanssa kurkkusalaattia, tomaattia ja jälkkäriksi marjasmoothieta. (Että mää inhoan tuota sanaa "smoothie"!! Mutten ole parempaakaan kekannut.) Marjasmoothiessa siis joko ab-piimää tai jugua desi ja loput marjoja. Ihan sikaepäterveellistä! Kun ei ole niitä kuituja!!

(Aika lommoposkelle on sovittu. Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja. Virvelinvavalta menee leseet väärään kurkkuun, kun näkee ruokapäiväkirjani...)

tiistai 28. syyskuuta 2010

Öljyä rasvasodan laineille?

No ei.
Jossain tuli mainittua sana kohtuullisuus/kohtuus, ja sehän se on aina ollut kinastelun aihe, että mikä on kohtuus! Pullo päivässä?! Kaksi parhaassa?

Välihuomautuksena: minulle SAA pyrkiä Feissarikaveriksi, siellä on profiilini ihan tyrkyllä! Nyt, kun tässä taas alkaa näämmäs virkistymään ja ajukoppakin toiminee, niin päivittelen asioita myös siellä. Kaikki reseptitkään eivät aina tänne öksy. Joten: http://www.facebook.com/?ref=home#!/profile.php?id=100000103870065
Tai sitten tuosta sivupalkista napsautteletten.

Juu, mitäs se taas olikaan... NIIN! Kohtuus. Kohtuullisuus. Kohtuullinen. Jokuhan voi tämänkin tietenkin tarkistaa Wikipediasta, tai Suomen sanakirjasta, mitä se on! Ja sen jälkeen tarkastella oman elämänsä tilaa, onko esimerkiksi vaatimuksissaan itseään kohtaan kohtuullinen. Ja miten! Onko kohtuullista vaatia, että taipuu aina jonkun muun viitoittaman tien kulkijaksi, kun koko sielu huutaa kulkemaan omia polkujaan? Onko kohtuus se, että saa mahdollisimman paljon rahaa? Vai syökö kohtuullisesti kaikkea sitä, mitä tarvitaan terveyden ylläpitoon.

Päivän Hesari se taas hilloaa tätäkin rasvauutista digi-tai paperilehden uumenissa, jossa oli otsakkeena, että 30-vuotinen rasvasota. Se, mikä artikkelissa sulostutti päivääni, oli, että siellä todetiin teollisuuden rasvattomuuden aallonharjalla lisänneet tuotteisiin huonoja hiilihydraatteja! Eli rasva on korvattu vaikka jos sun millä hiilihydraatilla ja keinotekoisilla aromiaineilla.
Koirien kanssa kun olen touhunnut pienen ikäni, niin ainakin useat "koiraimmeiset" vannovat ruokinnassaan eläinrasvojen nimeen siksi, että ELÄIN käyttää paremmin hyväkseen ELÄINrasvaa ja -proteiinia. Onko ihminen siis jotenkin poikkeava ELÄIN? Toki, jokuhan nyt alkaa raakkumaan, että ON. Ihminen on sekasyöjä! Ottakaamme siis selvää muiden sekasyöjien ruokavaliosta!

Karhu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Karhu#Ravinto
Sika(villisika):http://fi.wikipedia.org/wiki/Villisika#Ravinto

Elikkäs jos tästä nykäisen raskaan johtopäätöksen, meidän pitäis herkutella kypsentämättömillä aineilla, kasvi-, eläin- ja sieniherkuin! Olen aika pitkään ollut sitä mieltä, että kuumentaminen näistä öljyistä tekee huonoja. Toki taitaa koskea voitakin, mutta voissa ei ole rasvaa kuin 80%.

Olen katsonut näitä Bizarre Foods ja muita hullunkurisia ohjelmia, joissa urbaisoitunut kokki asettaa itsensä alttiiksi mielestään oudoille herkuille. Eilen jossain Travel Chanellin ohjelmassa ei setä voinut syödä marsua. Kyllä, juu, ajattelin siinä vaiheessa, että kun marsu on kuollut ja kuorittu "marsumaisuudestaan" niin huiviin vaan. Toukat saattasivat teettää jopa meikäläisellä enemmän duunia, kuin kanit ja marsut...! Kaninlihaan tutustuin nuorempana mummolassa, jossa kani oli lihaeläin siinä missä kana, sika, lammas, lehmä ja vuohikin. Pataan vaan, helppo teurastaa. Ja nopea.Miltähän rapeiksi voissa paistetut muurahaiset maistuisivat? Hmm...

Siis palaan alkuun: eläimenä ihminen tietenkin säilöö itseensä eläinrasvoja, eikä kasvikunnan rasvaa. Tosin olen takuuvarma, että joukossamme on eräitä vihanneksia, ja kauniisti sanottuna, vähän liian korkeissa asemissa. Jos näin ei olisi, ei olisi ihmiskuntaakaan. Ihminen on mieltynyt makeaan. Tottakai. Makeassa on nopeaa energiaa. Pakoon pääsee kipaisemaan vähemmällä vaivalla, ilman että elimistö joutuu tekemään töitä irroittaakseen rasvakerroksesta tarvittavan pikaenergian pakoa varten. Nyt ollaan jääty sille tielle, että makeaa pitää saada joka käänteessä. Vaikka palvikinkussa...!
Ennen ruokatottumukset olivat happamamman puolella, kuin nykyisin. Olen satavarma, että jos nykyjunttura pantaisiin 1800 -luvun alun talonpojan pöytään eineelle, niin itku pääsisi. Samoin pitopöydässä saattaisi tulla suru puseroon. Tosin kyllä keskiaikaisen keittiön aikaansaannoksista löytyy äkkimakeaa joka lähtöön, mutteivät ne ihan jokapäiväistä paskanjatketta olleet. Taisi talonpoika nakerrella enempi vähempi mehtän antimia, vedenviljaa ja pellon kultaa. Niitä kuuluisia kasviksia, lihaa, kalaa ja munia (sama se, minkä linnun), viljaa jonkin verran, koska esimerkiksi leipä oli helppo kuljettaa eväänä kauemmaksikin asumuksesta. Ja olen melko varma, ettei leivässä ollut ihan pelkkiä vehnäjaujoja! Taisi löytyä kuivattuja marjoja ja pähkinöitä, tietenkin etelämpänä varmasti oliiveja. Yrtit olivat takuulla osa ravinnosta, jos ei muuten niin juomien mausteina ja lääkkeinä.

Ja nyt. Pullasuttua aamusta yöhön! Onko ihme, että kakkostyypin diabetes senkun riehaantuu vaan!?

Huhhuh. Tulihan taas jollotusta, mutta kiva, kädet näyttävät toimivan taas aivoista näppikselle asti.

Päivän resetti(löytyy myös Facebookista):
2 munaa vatkataan huolellisesti
Voita sulatetaan pannussa
Kaadetaan munamassa pannulle ja paistetaan miedolla lämmöllä kypsäksi.
Herkkutatti paistetaan toisessa pannussa vähässä voissa himpun verran ru...skeaksi (antaa vielä pähkinäisemmän maun tattiin)
Lisätään puolikas sipuli hienona silppuna
Rätkäistään sekaan 2 rkl juustoraastetta
sekä paksuinta mahdollista kermaa noin desilitra (Lidl 38%)
suolataan
Huljautetaan munakas lautaselle
tattitäyte munakkaan toiseen reunaan
päälle tuoreita yrttejä, esim. persiljaa.(jos ei ole, kuivia sitten)
rullataan, vaikka sormia polttelisi
leikataan päät siistiksi ja syödään ne maistiaisina.
Syödään loputkin, vaikka oli tarkoitettu vierasvaraksi...

maanantai 27. syyskuuta 2010

Jopas nyt ja silleen. Ruokaa ja naisasiaa.

HEIKKOHERMOISET LUKEKOOT TILITYKSEN SILMÄT KIINNI.

Tässä kun on seuraillut tätä "rasvasotaa" on meikäläinen alkanut ihmetellä sitä, että miksi tämmöisiä sotia pitää käydä. Tämän aamun Hesarissa oli parikin mielipidekirjoitusta, joista ruokaan ja ruoan laatuun kommentoi Sami Garam, ja toinen oli nimimerkkikirjoitus, joka kommentoi naisten asemaa työpaikoilla. Tietenkin kirjoitukset ovat luettavissa vain digilehdessä tai paperiversiossa. Paperilootalle, kirjastoon tms. mars!

Mitä sanoisin tuohon Garamin juttuun, niin sanonpa vain lyhykäisesti, että voi on aina voita. Eikä mitään akselirasvaa, joka maistuu vanhoilta räteiltä ja sun muulta skeidalta. En ole koskaan voinut sietää margariineja edes leivonnassa. En koskaan. Mielestäni margariini pilaa maun kuin maun. Huushollissa ei margariinia (Oivariinia lukuunottamatta) ole syöty sitten vuoden 2006. Silloin siirryin lopullisesti voirintamaan. Harmittelen myös laardin katoamista kaupoista. Muistaakseni sitä myytiin ihan paistinrasvan nimellä. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Ja mitä ruokatottumuksiin tulee, niin nekin ovat kummasti korjaantuneet tämän hyvähiilihydraattisen kanssa. Kilot ovatkin karttuneet ihan muilla keinoin, kuin syömällä... Mitäs tykkäätte tästä:
Entisessä elämässäni saatoin aloittaa aamun klo 6.30 puurolautasellisella, johon ripottelin kanelisokeria ja lisäsin maitoa. Kupponen maitokahvia vielä kylkeen. Röyh. Ja nälkä oli jo ennen yhdeksää! Lounaaksi runsaasti leipää, sekä kuppilan tarjoomukset, pikkulautasellinen salaattia. Iltapäivällä pullakahveet. Ehtooruokana sitten vaikka makaroonilootaa, leipää ja maitoa/piimää. Ja nälkä oli niin, että näköä haittasi. Ja iltapalaksi voikkaria...ja kaikki nautittiin suositusten mukaisesti, rasvattomana ja kevyenä, rasvattomana ja ilman sitä karmeaa kolesterolipeikkoa, siis rasvattomana, ei hiilihydraatittomana. Jepjep. Kylläpä oli hyvä ja kylläinen olo. Juu!...paskat!!
Puolen tunnin päästä alkoi jo sisikuntaa kaivamaan, tuli pikkunälkä. Sellainen, johon mainoksessa lusikkaansa heristelevä naishenkilö mättää lisää hiilihydraatteja. (Olen todella ärsyyntynyt einesteollisuuden mainonnasta)

Garam oivallisesti sanoi kirjoituksessaan, että turhaa E-mössöä ja einestä mätetään hyllyyn kaupoissa varsinaisten raaka-aineiden kustannuksella. Nyt, kun olen itsekin ymmärtänyt tämän perusraaka-aineiden ensisijaisen käytön einesten sijaan, niin olen tismalleen samaa mieltä! Ja mitä tuohon puoli kiloa kasviksia päivässä suositukseen tulee, niin näillä nykyeväilläni se ylittyy roimasti. Kun aterialla tulee syötyä sekä lisukkeena että salaattina kasviksia, proteiini- ja rasvalisin, niin mielestäni pystyn huoleti tekemään ruokaa niistä halvemmista ja rasvaisemmista ruhon osista sekä käyttämään voita, kermaa, läskiä ja punaista maitoa. Heikompi kohtani ovat alkoholipitoiset juomat ja niiden kyljessä nautitut turhat eväkset. Joskus sitä vaan kaipaa sekä nollausta että mättöä. Toisinaan useamminkin. (hyhhyh, mutta niin se vaan ihmiseläimellä on)

Tähänpä laitankin jo feissarissa olleen ohjeen kesäkurpitsaröstistä:

Keskikokoinen kesäkurpitsa
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen
(ehkä kananmuna)

Raasta kesäkurpitsa ja suolaa raaste. Anna raasteen "itkeä" siivilässä tunnin verran, pitempikään aika ei ole haitaksi. Voit valuttaa nestettä vaikka yön yli painon alla, jos kurpitsa on kovin märjän oloinen.
Mausta mustapippurilla ja tarkista suola, lisää jos on tarpeen. Paista runsaassa voissa ruskeaksi. Tee mielummin pieniä kökkösiä, kuin pannunlaajuinen rösti. Pysyvät paremmin kasassa. Jos tuntuu, että hajoavat ihan tyyten, sekoita joukkoon kananmuna. Alenna lämpöä, sillä kanankevennys palaa helposti. Iäntäkohen muun evään ohessa. Röstit voi maustaa myös tarjottavan lihan tai kalan mukaan. Laitoin kalapihvien seurana olleeseen röstiin runsaasti tuoretta tilliä. Hyvvee olj.

Mitä naisten asemaan työpaikoilla tulee, niin sehän on ihan perseestä! Kuten nimimerkki Hesarissa totesikin, että kahvinkeittäjän ja siivojan pestiä tulee. Toiminimikkeestä huolimatta. Ja naiset itse suostuvat tähän, hyi saatana. Mutta: mitalin se toinen puoli on, että jos ei suostu, niin käy kuten monelle käypi. Kengänkuvaa perseeseen sen jälkeen, kun on ensin nöyryytetty ja väsytetty aivan loppuun joko teettämällä töitä määrää enemmän tai siirtämällä koko ajan vähäarvoisempiin tehtäviin milloin milläkin tekosyyllä. Homma voi alkaa vaikkapa siitä, ettet tarjoa pomolle kaljaa pikkujoulujen jatkoilla tai alat vastustaa selvästi huonoja päätöksiä.

Sekä tietenkin se, mikä suomalaisessa työpaikassa on kertakaikkiaan tabu: kiirehdit työhyvinvoinnin tehostamista sekä sisäisen koulutuksen lisäämistä, ilman juhlapuheita ja muuta sellaista jorinaa. Menet vielä kertomaan, että on huonoja pomoja ja huonoja toimintatapoja sekä lisäät perään omat ehdotuksesi aisoiden parantamiseksi. Tai tuot julki asioita, joiden ns. toimiva johto katsoo olevan heidän arvosteluaan, eikä rakentavaa kritiikkiä. Rakentavan tai ylipäänsä kritiikin vastaanottaminen suomalaisessa työympäristössä onkin se, mihin kaikki hienot ja hyvät ajatukset aina törmäävät. Ensimmäisenä etsitään syyllinen, syylliselle annetaan rangaistus, vaikkei kukaan edes osaa sanoa, onko "syyllinen" syypää mihinkään! Kunhan vaan saadaan purkaa omaa huonoa oloaan alaisiin. Paska valuu aina alaspäin. Siitä kärsii koko yhteiskunta.

On ihan turhaa vinkua eläkeiän nostosta, kun porukka on kehäraakkeja jo kolmekymppisenä.

MMmmmmm! Täällähän tuoksuu erinomaisesti eväs. Eiliset röstinjämät kuorrutin aurajuustolla ja lykästin uuniin. Sekä yksi pihvikin jäi, sen taidan mennä lämmitämään pannussa. Keuhkoamisesta tulee helvetinmoinen nälkä. (Aamupalana se "normaali" partajugu marjoilla ja pikkumunakas meetwurstilla!) Oloneuvoksettaren kello on nyt 13.15 (aamupalan pistelin klo 7.00)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Kun saapuu syys...!

Olen ihmetellyt ihan ääneen tätä "Rasvasota" -kommenteerausta. Mikä rasvasota? Onko jossain sellainen käynnissä ja miten sinne pääsee mukaan? Äänekäs vähemmistö ovat kuulemma alakarpit! Jaa, minä olen kyllä kuullut, että meren äänekkäin elukka on katkarapu. Parvesta lähtee sellainen mekkala, että merivalvojilla on kuulimet kovilla. Ja tietenkin viralliset suositukset suosivat akselirasvoja, kuten margariineja, kun niissä on niitä pehmeitä rasvoja. Tohdin epäillä näitä suosituksia aina vain enemmän. Ihan vain siksi, että jos ajatellaan ihmisen käyttämiä ruokia jostain kymmenen tuhannenkin vuoden takaa, niin tuskin siellä rypsirapsiripsiöljyjä on sipaistu minnekään.
MOUKKELIS alkaa: Herrani ja hidalgoni suvaitsi käydä työterveystarkastusmittaroinnissa: väsäämäni eväs on näämmäs ollut jees.
Työterveystättäräinen veikkaili kolesteroliarvojen perusteella herran mättävän kasviksia kelvokkaasti. Salli mun nauraa!! Tuo hra syö ensinnäkin enempi valkoisia vehnäjauhoja ja sokeria kuin minä, vähemmän salaattia kuin minä ja tietenkin: enemmän(=isompia annoksia) tekemiäni ruokavirityksiä, siis myös voita ja kermaa. Meillä ei juuri margariinia ole käytetty sitten vuoden 2006.  Evääksi Mr. ottaa meetvurstilla päällystettyä ruis-tai maalaisleipää, hedelmää ja tuoremehua, aamulla pistelee putroa. Minä meillä todellakin pupellan enempi näitä kasvispitoisia pöppöjä, todella vähän valkoisia vehnäjauhoja ja sen sellaista, myös kalaa. Jos keitän riisiä, niin herrahan sen syö, samoin nuudelit, makaronit ja muut. Että semmoista. Terveyshenkilö oli myös suositellut jotain akselirasvoja: "pehmeää rasvaa" ja kalaöljyjä. Olisi varmaan viety hoitoon suljetulle, jos olisi kuullut ruokavalion oikean laidan. Muttein hra kuulemma raaskinut valistaa.
Kalaöljyt menee, mutta margariinia ei tähän taloon tule, kuin kuolleen ruumini yli! Taidan alkaa leipomaan leivänkin itse. Kiva, että joku sietää näitä hiilareita paremmin!MOUKKELIS päättyy.

Tämä "rasvasota" kuulostaa ihan samalta, kuin kinaaminen sienten oikeasta keruutavasta: "Veitsellä!" "Kannastapas, kiertämällä!" (Kiitos taas, Pahkasika)
Paskat suosituksille ja oma hyvinvointi kunniaan, sanon minä. Kukaan ei vedä öljyä pullosta tai voita suoraan paketista. Käytän itse voita ja kermaa. Totta kai. Mutta ei niitä yltiöpäisesti kukaan käytä, toivottavasti. Olen vähentänyt jo tautinikin vuoksi hiilarien saannin pieneksi. Lipsuja tulee ajoittain, kun On Pakko Saada Ranskanperunoita. Ja sen jälkeen mennäänkin ryydloikkaa pitkin ja poikin inskakynän kanssa, että saadaan sokurit normitasolle.  Ja läskisoosia on välillä vaan pakko tehdä. Syödä perunaa sen kanssa. Ja taas mennään sen inskan kanssa...yök. Öljyä käytän kuumentamattomana, eli ihan lutraan välillä kunnollista oliiviöljyä salaattiin tai muuhun, mitä ei enää kuumennella kovastikaan. Olen antanut kertoa itselleni, että se on yltiöterveellistä silläviisiin. Voita käytän paistamiseen. Tosin aika ajoin on pakko lisätä öljyä myös voin seuraksi, muuten voi kärzää.


Olen pähkäillyt melkoisesti pienessä mielessäni tätä ihmiseläimen ruoasulatusta ja tullut siihen tulokseen, että kohtuus kaikessa on hyvä. Ja olen aiemminkin sanonut, että jos kerran päässä sijaitsee suurin sukupuolielin, niin siellä sijaitsee myös ruokahalu ja ruoan tarve. Terve nälkä, eikä mikään pikkunälkä, jonka jälkeen tulee lisää pikkunälkiä, jotka vaativat lisää ja lisää...!
Aikoinaan ihmettelin ääneen lääkärille sitä, että miten voi olla jo tunnin päästä ruoan jälkeen nälkä, vaikka on vasta syönyt. Hän oli sitä mieltä, että olen päästäni vialla ja oli jo kirjoittamassa mielialalääkkeitä. Joita sainkin myöhemmin, vaikka oikea diagnoosi taisi olla kyllä diabetes...!

Joten olen tehnyt itselleni aamiaislautasmallin: jos sokerit sallivat, aamulla voi syödä hapankorpunkin, kananmunaa jossain muodossa, lihaa/kalaa/kanaa, sekä salaattia, jonkinlaista. Jälkkäriksi partaäijäjugua marjoilla. Hedelmät nostavat verensokeriani sen verran nopeasti, etten niihin kovin paljoa kajoa. Määrät ovat noin suunnilleen 1 muna, max. 50-100g elukkaa, 200g saldea, 1dl jugua ja 0,5dl marjoja. Kyllä tuolla sytkyttelee mukavasti etiäpäin. Eikä ole nälkä, eikä tule! Määrät huom. siis noin -määriä. Olen funtsinut myös kastikkeita, ja kastikkeiden vaatimaa jauholisää. Ja tullut siihen tulokseen, että jos lisää litraan kastiketta puolitoista ruokalusikallista jauhoja, niin se ei kaada ainakaan minun vähemmän hiilihydraatillista ruokailuani.

Niin tietenkin, sienet tulevat syksyn myötä ja lajien kirjo metsässä on melkoinen. Olen ottanut joskus aikojen alussa tavoitteeksi opetella joka toinen vuosi uuden syötävän sienilajin. Ja nyt näyttää ihan siltä, että lajien kirjoon liityi haarakas, mallia punalatva. Herkullinen oli, juu. Ihan paistoin voissa, lisäsin sipulia ja todella, aivan herkullista. Tosin vaatii vielä tarkemman putsauksen kuin minkä tein: siihen jää herkästi hiekkaa, joten huuhtelua lävikössä voin suositella lämpimästi.

Mitä viimeaikaiseen menoamiseeni tulee, olen vähän katkera itselleni. Jouduin luovuttamaan muuannen projektin kanssa keväällä, onneksi muut tajusivat. Minä en itse olisi jaksanut tajuta. Projekti oli itselleni erittäin mieluinen ja rakas, mutta minkäs teet. Kaksi muuta juhlii nyt sen tuloksilla, jossa olin mukana... Tietenkin viiksettää koko juttu. Jaksaminen vaan ei riittänyt siihen, että saisin riemuita minäkin.
Totta kai, kunnianhimoinen minä hakkaa päätä seinään. Normi minä vaan kohottelee olkapäitään ja alakuloinen minä hokee, että susta ei taas ole mihinkään. Niinhän se menee, vidu. Mutta mitäs näistä häistä, pidetään huomenna uudet.Lohdullista on kuitenkin se, että aina on uusia rojekteja!

Helvetillisenä sienestäjänä olen siis kolunnut vitelikoita pitkin ja poikin. Täyttänyt pakastinta kehnäsienillä, mustilla torvisienillä sekä jättimäisillä tateilla. Muistelen kaiholla vuoden 1985 syksyä, kun kaverini Leenan kanssa kerättiin VALTAVIA tatteja. Moisia en enää ole nähnyt missään. Polvenkorkuinen punikkitatti eritoten jäi mieleen...! Nyt niillä seuduin kasvaa sienien sijasta taloja.

Mustatorvisieni on suppiksen lisäksi ehdoton lemmikkini. Tein tiuhan sopan tässä, kun en jaksanut enää kuivuria kaivaa kaapista. Ihan vaan mulautin purkin kermaa kattilaan, ruskistin vähän sipulia ja silppusin sienet ja persijan. Ripautin sekaan musta- ja maustepippuria, maunmukaista suolaa unohtamatta. Iäntäkohen.

Halavattu, tulipa näläkä, sienillä täytetyt kesäkurpitsakupposet odottelevat jääkaapissa uunin sulosointuisaa lämpöä! Menen paikalle.