torstai 19. lokakuuta 2017

Ravitsemuskatsomustieto?

Taas on se(kin) aika vuodesta, että ravitsemuskeskustelu on alkanut velloa siellä täällä. Lehdissä ja somessa ja sen sellaisissa ympyröissä. Rasvasota on julistettu lopetetuksi, muttei se kyllä missään näy. Akselirasvat ovat edelleen kauppojen hyllyillä. Ja ihmiset luimistelevat, kun kerään kärryyn/koriin ainoastaan voita, voita ja voita. Valion vanhaa mainosta lainaten: Voita ei mikään voita. Ostin jopa ämpärinkokoisen purkin kirkastettua voita etnisestä kaupasta. Korvaa keveästi öljyt. Rypsiöljy sopii kivasti hydrauliikkaöljyksi, eikä ole niin tajuttoman vaarallinen luonnolle.

Taannoin kuuli useastikin, että VHH eli siis tämä hiilihydraatteja karsiva ruokavalio on uskomustietoon perustuvaa humpuukia. Hyvin se on kyllä kohdallani pelittänyt. Käytin inskakyniä tikkojen korvikkeena muutama vuosi takaperin ja linkosin mäkeen koko tyhjänpäiväisen insuliinin. Insuliinitasot taisivat olla melkoisia, koska lihoin kuin sika. Eli en tule kaipaamaan niitä päiviä, jolloin kävelin kuin Martti Ahtisaari...Hyvää tovi tässä on vierähtänytkin, kun karttuneita kiloja on riivitty nahkani sisuksista. Nyt on kyllä pari numeroa liian iso nahka.

Jokasyksyinen säilömis- ja touhuamisaika on taasen käsinkosketeltavan tiuha. Kaikenlaista kiehuu ja paistuu hellalla ja -ssa. Koen syvää tyydytystä ruoanlaitosta. Varsinkin reseptien soveltamisesta ja sekoittamisesta. Vähän muunmaan mausteita. Hiukan kotimaista vääntöä ja huppista, aikaan saatu viehättävästi erilaista, kotimaista ruokaa. Ostan nykyään erittäinkin mielelläni suoraan tuottajalta, en halpuuttajalta. Ei tarvitse olla ennustaja, kun sanon, että viljatuotteiden hinta tulee pompsahtamaan reippaasti. Eipä kyllä viljatuotteiden kanssa juuri ole tullut pulattuakaan. Joskus saan hiilarikohtauksen ja vedän tolkuttoman ähkyn ja poden sitten päänsärkyä, vavistusta ja kylmiä väreitä, niinkuin krapulassa pahimmoillaan.

Sitä mieltä olen kyllä, että joidenkin asioiden tulee muuttua pysyvästi, että painonpudotus on tehokasta ja hauskaa. Eikä mitään kuureja, vaan elämäntavat ne pitää uusiksi laittaa. Siitä hyötyy yhteiskunta, itse ja perhe, ehkäpä koko sukukin. Raastavinta on tämä informaatiotulvanperkele, äänessä ovat tutkijat ja tutkimattomat, lääkärit, potilaat, terveet, sairaat, eduskunta, Muumilaakson tarinat, televisio, visionäärit ja kummitukset, paskanpuhujat ja -syöjät, autokauppiaat ja hullut päivät, muutamia tässä luetellakseni. Ja sitten vielä tämä syömisen sietämätön keveys! Ikuna en ole niin paljon lihavoitunut, kuin pinnistellessäni kalliiden kevyttuotteiden varassa painoa alaviistoon. Neverever, sanois saksalainen. Niinku.

Olo oli kieltämättä aika huijattu, kun älyttömän räpiköinnin jälkeen oli kuukaudessa pudonnut sata grammaa. Sairaanhoitaja syyllisti välittömästi, että "olet syönyt väärin!". Sitähän se oli vuosikaupalla. Painonvartijoissa tuli ylimääräistä turhaketta kaikensaatanan pisteiden kanssa hosuessa. Alkumetreillä tuossa hiilarie karsimisessakin oli haasteita, kun oli  kaaviota ja laskujuttuja, Fineli ja muut taulukot. Tuli ihan paniikki, että perkele, tästä mitään tule. Mutta kyllä tämä yli kymmenen vuoden matka on ollut aivan mahtava kaikesta kompuroinnista huolimatta. Tai ehkä juuri siksi.

Doh, pidetään jonkinsortin äly päässä, heitetään roskienpolttokokkoon akselirasvat ja korviketuotteet, vastikkeet ja keinotekoiset möhmelöt. Parasta, kun siirtyy rehelliseen, puhtaaseen ruokaan, jota ei ole kuukausikaupalla hilattu maailman turuilla ja toreilla, ennen tänne rantautumistaan. Väännän tässä nimittäin ohessa kaalikääryleitä. Parilla erilaisella täytteellä. Riisinystävälle riisillisiä ja kokeilen nyt myös kukkakaalikouskousia liha- ja sienitäytteiden kanssa. Mausteita ihan sairaasti. Itse kun tekee, niin saa sellaista kuin tulee. Vapaapäivän ratoksi on aivan mahtavaa saada terapoida itseään hellan ääressä. Ja penkoa hyllystä keittokirjoja. Niitä on ihan järjetön määrä. Pitää jolloinkin etsiä seasta pois duplikaatit.

Mutta nyt menen käärimään noita hullutuksia. Ähky odottaa. Positiivinen ähky. Ja punaviinistä en kyllä luovu. Ai joo, viidenkymmenen kilon rajapyykki kaatui muutama viikko sitten.