tiistai 30. marraskuuta 2010

Ja mitähän hyvää tekisi tänään perunasta?

Kysyy ex-loppilainen tasamaantallaaja. Kun jälleen valmennetaan ojasta allikkoon ihan ilman aikojaan! Toki, tokihan siis normaali-ihminen voi pistellä vaikka kapan pottua päivittäin, sen kummemmin kärsimättä ilmavaivoja tai nälkää. Mutta kaltaiseni ylipainoinen pieneläjä ei tohdi edes ajatella pottaattija lisukkeena edes perunasalaatissa. Saatika, että pottuvarpaatkin alkavat olla rasite. Uusista perunoista en sensijaan luovu. Niitä on saatava kerran vuodessa, jos ei omasta maasta niin vähintään naapurin pellosta. Luvan kanssa ja sillin. Ajoittainen himoni pottuvoihinkin helppasi, kun lisäsin ruokaani ravinteita lisää. Lisäravinteita. Niin, niitä kovasti kiistanalaisia pillereitä ja pullereita!

Kiusaus on kyllä suuri, mutta kun oloaan seuraa, niin sitä kysyy hyvinkin nopeasti, että onko järkeä hommata tukkoinen olo? Sama koskee tätä painimistani leivän kanssa. Mitä teollisempi leipä, sen korkeammat sokuriarvot! Minä voin sanoa syönnin jälkeen, että arvoni ovat korkealla! Mutta ei niistä ihanteeksi ole. Aiheuttaa kummastusta ja mutinaa. Ennenkuin kerron, että sokuriarvot...! Joku siellä nyt nokka solmussa nitisee, että peruna on suomalaiskansallinen perusraaka-aine. Minä sanon, etteipäs ole! Ei ole riisputrokaan jouluruoka. Älkääkä väittäkö vastaan. Ensinmainittu tuli Pommerin sodasta ja toinen herrasväen ruokien mukana 1800 -luvulla. Että jos ihan tarkkoja...no, antaapa taas olla.

Toinen hyväkäs, jonka kanssa olen ollut pääsemättömissä ja mättänytkin sitä määrättömiä määriä, on leipä. Leipä miehen tiellä pitää. Joo-o. Kyllä se vaan on kohdallani niin, että leipä lääkärin leivässä pitää. Tosin nyttemmin olen kokeillut kokojyväruista. Siis jauhettuna ja sultsinoiksi paistettuna. Että ette tiedä, mikä on sultsina?! Pe..ta..siis sultsina on vähän niin kuin pitaleipä vaan ei sinne päinkään. Lapinrieska on sitä likillä ennemminkin. Sultsina tehdään karjalanpiirastaikinasta. Eli se on karjalanpiirakka ilman piirakkaa, eíkun täytettä. Rukiista väännetään aivan älyttömän kova tahdas veden ja ripauksen suolaa kera. Siis KOVA. Ja se vaivataan tangoksi ja palastellaan noin tuuman kakkaroiksi, jotka pulikoidaan ohuiksi letuiksi. Paistetaan kuumalla hellalla, joko valurautapannussa tai puuhellan kannella molemmin puolin leipäjuustonlaikukkaaksi. Jummarrettu? Nautitaan heti. Eli isommalle porukalle tarkoitettu herkku. Ellei osaa tehdä taikinaa sopivasti kahteen littuseen.

Ja vielä, kun näitä kahta, siis pottua ja leipää on yhdistelty milloin mitenkin, niin ärjyvä nälkähän se on tunnin, puolentoista jälkeen. Ei hyvä. Voitakaan kun ei ole voinut laittaa leivälle, vaan näitä hemmetin rasvakkeita, joista ei jää suuhun kuin paha maku. Sitä ei peitä edes ketsupilla. Yök. Ja kuka helvetin taukki on keksinyt nämä toisiinsa liimautuvat ohuenohuet? Saatanallisin keksintö tällä puolen Viipurin. Meetwursti saa olla ohuina, alle millin viipaleina, mutta että kaikki muukin?! Ei helkkarissa. Jos sitä leikkeleitä pitää käyttää, niin kunnon siivua vaan koneeseen, eikä mitään silkkipaperinkappaleita. Fyh!

Ei hemmetti, kun ruoasta puhuu ja kiroilee, niin nälkähän tässä alkaa tulla...soveliasta kasvista ajattelin laitella. Jyräytin pannulle wokvihanneksia, pitkiä papuja, sieniä ja kas, kukkakaalia. Paistelin sen raikkaasti voissa, ensin reippaasti ritistellen ruskeahkoksi ja sen jälkeen klumpsautin sekaan pari pakasteliemikuutiota. Hautuujuutumaan toviksi, veistin pari kappaletta suolakalaa seuraksi. Huuhdoin kalankappaleet. Iäntäkohen. Hyvää!

Palatakseni tuohon perunaan. Ainoa hyvä asia, minkä tiedän, jota siitä saa, on tapettiliisteri. Eikä taida sekään enää perunaa olla. Liisteri. Johtopäätöksenä voin loihe lausumaan, että liisterissä ollaan.

(Tämä juttu perustui FB:ssä käytyyn keskusteluun, jossa ra-vin-to-val-men-ta-ja kohkasi, että leipää ja perunaa voipi vedellä ihan surutta...! Ja alkuperäinen juttu löytyy täältä:  ILTALEHDYKKÄ Ja  V.Tavikin ehti jutustella asiasta BLOGISSAAN  )

perjantai 26. marraskuuta 2010

Rasvasieppari ruispellossa

Olen saavuttanut 150 kirjoituksen sekavan viidakon merkkipaalun tuossa edellisessä postauksessani. Kylläpäs ovat sormet lentäneet. Ja mielikuvitus. Alkumetrien kalkkiviivoilta on tähän ollut pitkä matka ja matka jatkuu kohti, no vaikkapa, Tanperetta. Tampesteri ei ole laisinkaan hattumpi paikka, vaikka siellä ravintolat kärtsähtelevät tämän tuosta. Onkohan se(kin) hiilihydraattien syytä? Ainakin ravintolamaailma alkaa olla melko hiilipitoinen, ottia tuota. Tosin roskaruokalat joutavat kärtsäämään. AIH!! Kuka sillä kengällä heitti?!



Ohhopsista, siis tämmöinenkin löytyi tuolta luonnososastolta. Piti sitten laittaa framille ihan kiusatakseni teitä jälleen.
Lukaiskaapa tuosta etiäpäin.

-----

Mitäs minun tässä piti äimistellä. Juu, sitä että ensimetreillä, kun aloittaa tämän jännittävän matkan hiilhydraattien vähentämisen huikeaan maailmaan, tulee varmaan monellekin muutamia klassisia konttauksia. Niiden jälkeen jos vielä pysyy ruokavalion syrjässä kiinni, eikä leivän- , niin kohottakaamme kolmikertainen voi smör!-huuto sen kunniaksi. Nimittäin! Kun on kärvistellyt rasVoitta ja vähentänyt kaikesta rasvasta rasvan ja korvannut rasvan keinotekoisilla valmistusaineilla, niin onko mikään ihme, jos vähän riehaantuu?


Tiedon portaat. Tai ainakin huonot ja huojuvat tikkaat...

ENSIMMÄINEN RAPPUNEN: 
Tuttava suosittelee sinulle(kin) aivan ihanaa "laihdutuskuuria", siinä saa syödä voita ja kermaa. Et usko. Luulet tuttavasi kännänneen viikon ja nyt deliriumin kourissa näkee näkyjä. Sitäpaitsi voi ja kerma tukkii suonet ja tekee vähämieliseksi, koska aivot eivät saa enää verta. Pidät tuttuasi hyvänä esimerkkinä. Köh. Tokihan sinä nyt tiedät paremmin, kun vuosikaudet olet dietannut milloin milläkin kuurilla. Sinulle nyt ainakin on turha tulla pas...rasvaa puhumaan. Pois, kiusaaja! Kevytkevytkevytlevitettä, rasvatonta "maitoa" (maistuukin hyhhyhhy) ja leipää sekä perunaa, niin kyllä niihin kasviksia lisäämällä paino putoaa! Myös kukkarosta. Voi esiintyy korkeintaan huudahdusten alukkeena: "Voi! tässähän on rasvaa 1,5 prosenttia!!"
TOINEN PORRAS:
Törmäät netissä/telkkarissa johonkin, esimerkiksi Heikkilään tai muuhun hiilihydraattien vähentämistä saarnaavaan henkilöön. Joka on jaksanut korpuilla kivittämistä tähän asti. Alat innostua. Että jos tuo höpisee julkisesti asiasta, niin saattaa olla, että asialla on jonkinsortin perälauta. Tai käyt lääkärissä ja kuin vahingossa hän toteaa, että "kuulkaa rouva, verinäytteessänne on aivan liian vähän verta". Rasvaa ja sokeria sitäkin enemmän. Aloitat hirvittävän panttaamisen, diettaamisen ja karmean kärvistelyn, jonka jälkeen ainoastaan sokeriarvot ovat korjaantuneet. Hieman. Statiiniresepti hyppysessä vaellat kohden apoteekin neonmaailmaa. Takaraivossa kaihertaa joku pikkuinen tieto, että minä olen kuullut semmoisesta mikäsenyoli, Atkinsista. Tule apuun, Atkins!!
KOLMAS ASKELMA:
Törmäät turuilla ja toreilla tai Åboa Vetuksessa toiseen tuttavaan, joka kauhistelee nykymenoa terveystilassasi. Olet söpösti pömpöllään vatsan seudulta. Onkohan perheenlisäystä tulollaan vai oletko riehaantunut tekemään urotekoja baaritiskillä? Alkaa vihjailla, että jos syöt sittenkin väärin? Kieltäydyt uskomasta ja vaihdat puheenaihetta. Paahratat paikalliseen laihtumisryhmään. Kokkailet pussivihanneksia pussiruokien seuraksi. Olo vaan pahenee. Kailotat suihkussa, että tääl' nälkä ain' on vieraanamme! Siihen asti, kunnes naapuri tiedustelee, että kenen vieraan amme sinulla oikein siellä kylppärissä on? Tukit suusi ja ilmanvaihtohormit seuraavan kerran suihkuun mennessäsi. Lakkaat käyttämästä rasvoja myös kylpyhuoneessa. Roskiin lentävät niin vartalovoiteet, pattirasvat, huulipunat kuin suihkusaippuatkin, joihin on listätty kosteusvoidetta. Kyllä nyt on kevyt olla! Mutta mistä tuo rasva on tuohon vatsanseutuun ilmineeraantunut?
NELJÄS HYLLI:
Olet jonkun tulehdustaudin kourissa ja kerrankin on aikaa surffata netissä ja ihan huolella keuhkot rohisten. Kyllästyt melko pian naistenlehtien ruusuiseen muotikyllästemaailmaan tai miestenlehtien bensankatkuun, keskustelupalstojen tökeröön länkytykseen ja eksyt kuin johdatettuna paikkaan, jossa on Keskustelua. Tai siis keskustelua, joka sinua kiehtoo suunnattomasti. Suusi on kuiva, kuin beduiinin sandaali ja näet unia lapsuutesi herkkuruoista. Koet jonkinnäköisen dejavun. Aivankuin jostain olisin kuullut tästä...jossain? Mutta missä? Olikohan lehdessä? Vaiko telkkarissa? Ankaran mietintämyssyn valuessa silmille, et millään keksi, miten asia tuntuu niin hillittömän tutulta. Hillittömästi mietiskellen ritiset etsiskelemään välipalaa: ruisleipää, pottuvoita(toki kevytlevitteestä), rasvatonta marjajogurttia sekä maitokahvin. Rasvattomasta maidosta tehdyllä vaahdolla. Poistat kahvista ensin katkenneet hiukset ja hilsehtivästä otsasta irroneet hiutaleet. Tuijotat eteesi ja mutustelet näitä herkullisia eväitäsi. Pari rasvasiepparia vielä perään. Noin varmuuden vuoksi.
VIIDES PUOLA:
Alat viettää yhä enenevässä määrin aikaa tutkien näitä hiilihydraatillisia, -ittomia ja muita väitteitä. Rohkenet jopa osallistua johonkin väittelyntapaiseen. Sinua valistetaan oikealta ja vasemmalta, olet kaulaasi myöten hiilihydraateissa ilman rasvaa. Eräänä aamuna keität jo kaksi kananmunaa. Parin viikon päästä rohkenet jo paistaa ne. Päässäsi hyrrää aatos jaloin, että vaikka tätä ei synkeässä Pohjolassamme ole tunnustettu, ei virallisesti siunattu, niin kokeiltava on. Kieli keskellä kämmentä opaskirjaa hommoomaan. Tuleekin tilattua nettikaupasta paketti, jota et jaksa omin avuin tuoda kotiin. Kun pötsi pistää hanttiin. Et saa pakettia käsiesi ulottuville niin, että voisit kantaa sen pois. Kirjoista jotkin jäävät hyllyyn avaamattomina. Rasvanpolttajat, allit, pallit, pillerit, pullerit ja helppo&nopea hiipii ajoittain mieleen. Kuin konsa herran sana. Virastoherran.
KUUDES TRAPPUNEN:
Kokeilet otsa kurtussa ja huomaat menettäneesi ensimmäisen poimukertoimen. Toinen poimu katoaa pian ensimmäisen jälkeen. Mielestäsi tätä voi verrata alkemiaan. Tähyilet tähtiin ja etsit katseellasi Enterpriseä. Edessä ei vilku kuin Entressen entree ilman entrecotia...Mutta sinut valtaa ahaaelämysten vuo, saarnaamisen pakko ja voipaketilla ottaan -mentaliteetti. Alat julistaa kuin maallikkosaarnaaja. Tässä tulet tyrmätyksi suoralta kädeltä, väärän koivun takaa ja valtakunnan keltalehdistön kauttakin. Väärin saarnattu! kuuluu Imperiumin vastaisku. Väärä blogi! Väärä ruokavalio! Väärät aineet! Väärät sääret! Väärät länget! Väärällään valhetta, potaskaa ja rasvaa! Suola pois ja oksat muumion puskista! Proteiini tukkii munuaiset ja rasva suonet! Sokeri on luonnollinen energianlähde, kuorruta sillä myös joulukinkku!
Koska et ole virallinen, virallistettu, virassa, vironnut etkä virkailija sinulta viedään lelut ja kattilat, julistetaan pannahiseen ja isketään tonnin pitkolla takaraivoon. Menetkös siitä rienaamasta. HYS! Erimieliset vaietkoot seurakunnassa. Eikun seutukunnassa. Valtakunnassa ja kuntaliitossa. Kaikki kolesterolikammoiset yhtykää ja tehkää hyvin! Statiinit päiväkoteihin!
SEITSEMÄS TAIVAS:
Masentuneena ohtaan saamastasi rasvapommista, proteiinikynnykseen kompuroinnista ja takavasemmalta iskeytyneistä huonoista hiilihydraateista, alat yhdistellä uutta ja vanhaa. Perunaa, noin ja voita päälle, eihän se nyt pahaa voi tehdä, pari pottua? Sehän on kansallisruoka. Jaakko Kolmosen ajoista ja siitä nassikatkin tykkää. Ööö, tai on ollut ainakin kolmesataa vuotta herrain herkku, jota siatkin syövät. Siis kauan. Ruista ranteeseen! Ruisleipä miehen, naisen ja lapsoset tiellä pitää ja pellolla! Ja pitää mutten tönkkösuolattuna pitkään. Joten eikun huuleen vain ja nälkä ei yllätä lähimpään tuntiin! Voita hampaanmitta ylle ja siihen skinka. Vähintään Marskin limppu päivässä sämpylänkorvikkeena. Voi että on herkkuva, herkkuva!
Tuosta vielä leivitettyä possunleikettä, makkaraa, sianitraa ruisleivälle, antakaa mulle ihan kaikki maailman herkut! Suklaatakin alkaa mennä kuin näkkileipää. Täysrasvaiselle juustolle täyssokerista hilloa.. voi miten onkaan ihana tapa syödä! Kermaa kyytipojaksi! Aaah! Kunnes vaa'asta loppuu asteikko, painoindeksi jättää taakseen kengännumeron ja kutistajapunkit ovat syöneet vaatevarastosi nukenvaatekokoon. Salaatti? Mihin minä nyt senkin muka saisin mahtumaan? Sitäpaitsi justiin uudistin sen kanin kanssa tehdyn sopparin. Minen syö sen pitkäkorvaepelin rehuja ja se jättää moponi rauhaan.
KAHDEKSAS KAPULA:
Muistutat täyteenahdettua säkkiä ja et näytä naamaasi ainakaan samalle lääkärille. Näytät lärvisi korkeintaa puoliksi vessan peilille. Kun loput ei mahdu. Mitä, mikä ja koska meni vikaan ja pieleen, tuli hama? Jossain siinä, kun aloit tehdä ihmiskokeita itselläsi ja et uskonut, että mitä pitää tehdä. Käytännössä et tehnyt mitään. Annoskokojen kasvattamisessa sinusta tuli mestari. Mutta kun siinä ei ole yhtään rasvaa!
Mietit jo, että voiko vitutukseen kuolla ja saako vessapaperista köyttä hengenmenetystä silmällä pitäen. Aloitat tutkimukset alusta. Johtopäätös! kuuluisan etsivän N.Knattertonin sanoin ja kuvin. Aloitat nyt jo paremmalla mielellä ja mielikuvituksella urakan uudelleen. Paljon on virrannut vettä (?) Vantaassa sen koommin, kun aloitit liukastelun tällä hiilihydraattien vähentämisen tiellä. Päätät kuitenkin jättää ainakin rusinat pois pullasta ja maksalaatikosta. Vähitellen myös sokerin. Hektinen. Sokeri=hiilihydraatti=jauhot=paljon hiilihydraattia=loputon suo ja nälkä. Nälkäkurjillako menee hyvin? Menee, hyvin kurjasti.
YHDEKSÄNNELLÄ ASTIMELLA:
Heität hevodaan koko dieettiajatuksen. Ei yhtään kuuria. Ei ensimmäistäkään Bikinikuntoon! -aatelmaa. Ei koskaan enää Eroon joulukiloista. Ei semminkään Helposti ja nopeasti -merkkisiä ruokavalioasioita. Ei enää yhtään pussikuuria, rasvasiepparia ruispellossa, ei huttukuuria, ei vettä veneen alla, ei kevytruoakkeita, ei sokerijugurtteja, eikä ainakaan nälkää. Kun poikkeuksetta olet ollut edellisen vaiheesi kuuriluonteisilla kuin letkuruokittava karamellikaupassa. Karamellihyllyn alat ohittaa jo sujuvasti, mutta vauhdilla. Marketissa säälinsekaisin katsein sinua seurailevat kuivankesän oravat tuhajavat kuin Ukko-Pekka. Joka oli höyryveturi, nuoremmille tämä tiedoksi. "Niillä" on kärryt vääränään leetaa, kermakkeita, kevytvoita, rasvatonta maitoa, irtokarkkeja ja kuutta erilaista leipää. Unohtamatta tietenkään nälässäkituneen rasvattoman sian ylikypsennettyä "kinkkua", jossa ei kinkku esiinny oikeasti kuin nimessä ja jonka kasassa pitävä voima on kasa lisäaineita ja lihaverkko. Eineslaatikoita, einesruokia, einespurkkeja, einespakasteita! Helppoa ja nopsaa! Mikroon ja huulille, sieltä vyötärölle ja vereen. Mikä on kun kolesterolit eivä vaan laske? Ainoa mikä kanssakeveilijällä laskee, on tulotaso ja mieliala. Säästyvän ajan he käyttävät katkokävelemiseen laboratorion ja tohtorin väliä. Helppoa ja nopeaa! Vaivatta vaineeseen, nopsasti ja nonstoppina ui uuttera lautta. Muista kolikot lautturille.
VINTTITASANTELLE TULLESSA PITÄÄ LAITTAA VALOT:
Huomaat kirjahyllyssäsi asuvan kummallisen paljon tietoa hiilihydraattien vähentämisestä, kasvisten voimasta ja lihan iloista. Viimemainitut keittokirjan muodossa. Kyselet päivittäin Kuukkelista neuvoa kuin taikapeilistä: Kerro, kerro Kuukkeli, mik' on hiilihydraattittomin! Vastauksia sataa, kuin kaatuvasta apteekin hyllystä. Sekoat jälleen sukkiisi ja alat hifistellä. Ei-voi-syödä-kun-tässä-on-kaksi-prossaa-hiilareita. Missään ei saa olla hiili -alkuisia sanojakaan! Hyppäät ne yli lehdyköitä lukiessasikin. Hiilijalanjälki kutistuu jalanjäljeksi, hiilivoimalasta tulee voimala. Joudut paniikkiin kolme kertaa päivässä, että onko tässä lisäaineita? Onko tämä tehotuotettua vai tuhoteetettyä? Onko nämä kasvikset kasvatettu luomupellossa? Onkos tämä kala luomua, suomua siinä ainakin on. (!!!)
Jossain vaiheessa kuitenkin heräät. Annat vähän liekaa itsellesi. Huomaat, että voit syödä ihan järkevästi, kysymyshän on itsestäsi. Kasvikset lautasen reunalla siirtyvät keskemmälle. Määrä lisii huomaamatta. Ei voi olla totta: VOITA. Jääkaapissa ei ole yhtään kermaketta, margariinia tai kevytjogurttia. Outoa. Salaliitto? Verhot kiinni ja ruoanlaittoon! Ettei vaan kukaan näe vahingossa, ettet käytä teollisuuden syytämiä raaka-aineita.
Päivität sovelluksen VHH 1.0 sujuvasti vaikka ei koulutusta olekaan ja taas mennään. Mutta tälläkertaapa ei luistella lepikkoon suitsait sukkelaan. Mielen valtaa autuus ja onni, että jotain on tässä tullut opittuakin. Kohtuullistaminen, kyseenalaistaminen ja soveltaminen. Eiköhän näillä eväillä etiäpäin mennä!

---
Tämän joskus viime keväänä rämpytetyn tekstin minä onneton tunari kaivoin teille arkistojen uumenista, ja nyt menen häppeemään halkopinon vaiheille. Nimittäin tönössämme on osittainen puulämmäytys. Kellarissa hurisee uudehko lämmityskattila ja patteritkin on seinissä. Mutta puun lämpöä ei voita mikään! Se on niin kiva seurata kun ligniinit, selluloosat ja hiilihydraatit muuttuvat suloiseksi lämmöksi. Eikä yhtään rasvaa! Paitsi sytytyspaloissa tai -nesteessä....

tiistai 16. marraskuuta 2010

Lisii, lisii, sano renki ko sänkystä putos.

No, typerien otsikointieni kirjossa on aivan se ja sama, mitä tuossa ylhäällä lukee. Saa lukea vaikka mitä tai olla lukemattakin. Onhan sitten joskus analysaattoreilla katalyyttejä. Vai mitä ne nyt oli? Ravintolisiä?

Siitä piti tässä tolittamani, että nykymaailmassa kun on läjäpäin suosituksia, määräyksiä, käypää hoitoa, käymätöntä korpimaata ja paljon muuta hämmetävää. Kuten soppakauhoja. Ajattelin saattaa harvan, mutta uinuvan lukijakuntani hulluuden partaan yli mietiskelemällä näin kirjallisesti, että mitä, että. Koska olemme tulleet siihen pisteeseen, että piste on johonkin hukkunut ja häipynyt auringonlaskuun. Pulinat pois rivissä.

Olen tässä palstojen ja foorumien luvatussa internetissä seikkaillut nyt oman-, meän-, viärän-, ulukomuan- sekä kirjoituskielisten keskustelujen maailmassa ja universumissa, sekä univormumissa. Tulin kesken seikkailuni huomaamaan, että taas tarvittaisiin parinkin Mustanaamion pahat merkit, yksi Teräsmies, Batman ja Robin sekä Batman ja Ryydman unohtamatta lentävää mattoa; Kissanaiselle, Arvuuttajalle ja Taika-Jimillekin olisi käyttöä, että saataisiin joku roti tälle hemmetin kinaamiselle ruoasta, ruokavaliosta ja ravinnosta noin ylipäätään.
Olen ärsyyntynyt. Kyllä, enkä pelkästään persauksen kohdalta. Istuminen koettelee pagaroitani sekä säärieni olemusta. Istuessani olen yrittänyt aktivoida talamusta, aivolohkoja, harmaata aineetta, aivorunkoa ja muita aivojen pikkupikku osasia. Jotain on siellä herännytkin. Ainakin aamuisin, kun joutuu jättämään seikkailun kesken.

Yhtä kaikki, nykyään ei tunnu saavan ääntään kuuluville kaivosta kukaan, varsinkaan tavallinen kaivoonputoaja. Väliinputoajat ovatkin asia erikseen. Kun olet tekemässä mitä tahansa, niin aina ilmestyy jostakin ihmeen kaupalla Asiantuntija, jolla on kaikkien alojen erityiskoulutus, muttei järkeä missään.

Päästetäänpä koirat irti. Vaikka uutisoidut laumanvartijakoirat. Niitäkin tässä alkaa pikimmiten tarvita.

Otetaan vaikkapa esimerkkinä lasillinen viinaa. Kas, näin. Klunk. Eikö kohta konttaa jostain äimistelemään joku paukapää, että oletpas hullu! Nuppi tutisten tuo Hurmiolan sanansaattaja julistaa sinut vähintään mielisairaaksi rikolliseksi. Viina vie turmioon ensimmäisestä senttilitrasta, kutistaa aivot rusinaksi ja tekee kaikista maailman lapsista orpoja ja leskiä alle nanosekunnissa nauttimisesta! Vie leivän viattomien suusta ja heittää akanoita tilalle, tekee temput ja paskantaa porealtaaseen. Hus, katkaisuhoitoon siitä. Oletkin liian pitkä.

Sama koskee syömistä. Mutustele onnellisena onnellisen kanan kevennyksiä ja leikkele siivuja paistinkappaleesta, jonka tuotti melkeinluomulehmä. Jo hyökkää silmille Rasvari-Roope, joka kiekuu tietävänsä, kuinka kolesteroli tukkii kaikki suonet, ensin aivoista, ja olet siinä muniesi kanssa oivallinen esimerkki. Tutkimuksista ja käytännöstä viis. Rassia suoneen vaan! Polje, polje, kyllä kettinkiä piisaa, ettei pääse yllättämään minkään elimen infarkti ja katakombi. Rasvat pois mummun puujalasta!

Sen jälkeen paikalle ilmestyy Tietäjä Iänikuinen, tai siis sellainen, joka on joskus asiasta tehnyt jotain tutkimukseen viittaavaa tai sinne päin. Ainakin lukenut jostain, että Kovat Rasvat ovat yhtäkuin Tuomion Temppeli. Työntää kitusiisi 250g leipää ilman vettä. Tyhjentää jääkaapista voin ja laardin, veistää kinkustasi rasvan pois ja tekee juustostasi kumia yhdellä taikasanalla. Kolesteroli Hoitoon! Ja simsalabim. Lihot varttitonnariksi. Saat kaupanpäälle oivallisen verensokerimittarin ja metformiinia loppuiäksi! Kardaani ei rasvaakaan tarvitse. Ainakaan paljon.

Nyt hiivit pimeyden turvin, kuin helvetin lihava kissa betonilattiaa narisutellen, kaapillesi, jonne olet salaa piilottanut kasan ravintolisiä, vitamiineja ja RÄPS! loimahtaa nakkisormillesi hiirenlitsku, kuin miljoona volttia. Siinä sitten heittääkin koko maailma, mieli ja minuus volttia, kun Guru valaisee pimeyttä näin sanoen: "Ylimääräiset ravintolisät, vitamiinit ja muut lääketehtailemattomat pillerit vaarantavat terveytesi ja kukkarosi, joka ei lihota Oikeiden Tehtaiden osakkeenomistajien kurssisalkkuja! Pois ja pannaan moiset ryynit! Ainoat ryynit olkoot ne lukuisat viljoista kaulitut, niin kuin on nimeni Alfatokoferoli ja Omegakuusihappo!" Maaima pimenee silmiesi edessä kuin myrskyävä meri. Vai oliko se taivas.

Heittäydypä päivänä muutamana sohvalle TV:n vahtausasentoon ja salamana on paikalla Hiostaja. Se kiekkuu ja hyppii kuin väkkärä ja kräähnää, että olet lapamato ja kansanterveyden vihollinen numero Yksi. Liikkumaton läjä, jolla ei ole oikeutta sosiaaliturvaan eikä kansaneläkkeeseen moisen vastuuttoman toiminnan vuoksi! Kuntosalille ja lenkkipolulle siitä kehoa riivaamaan! Mikään ei puhdista niin, kuin ruumiillinen rääkki ja kirutus! Ylös! Heti maratoonia vääntämään verenmaku suussa!! Yrität siinä vastustella, että kun ei nyt millään voi kun vaivaa rutto, ruostumus ja luumätä. Ei ei! Parannuskeino kaikkiin vammoihin on ahkera liikunta ja hien pintaan pieksäminen ultrayltiösuorituksin. Ei auta vaikka kaikki raajat olisi amputoitu neliöjuurta myöten! Kipinkapin vaan kuntosalilaitteisiin kitumaan. Suorita, suorita! Suomalaisen kansalaisvelvollisuus on Suorittaa!

Teetkö jossain vaiheessa kuolemaa kaikessa hiljaisuudessa herraa peljäten ja räytyen mielitekoihisi ja ratkeat nestetankkaukseen, köytät itsesi sohvalle makuuasentoon? Viinaa, viintä, oltta ja likööriä! Aaarrrgg!! Kermaa, perkele! Voi, kunpa olisi voita eikä tätä iänkaikkista F*****!!! Antakaa minulle jokapäiväinen munakkaani! Kinkkua, komisario Palmuöljy! Broilerisalaatti ilman leipää?! ei yhtään leipää?!! otan toisen! MMmm!!
Kunpa vielä kerran elämässäni saisin Oikeaa Juustoa enkä kuminkorviketta. Antakaa minun levätä rauhassa!!! Kuinkas nyt suu pannaan? No, messingillehän se!

Vedät viimeisillä voimillasi keittiöveitsen vyöstäsi ja osoitat sillä Asiantuntijoiden laajaa joukkoa, kiljuen minkä kurkkusi sietää, että: "Vade Retro, Asiantuntijat! Nyt alkaa uusi elämä ilman teidän hämmästyttävän ristiriitaisia lausuntojanne. Lukkiudun kammiooni enkä tule sieltä ulos, ennen kuin keho puhuu minulle jälleen!"
Jolloin nämä pakenevat ääreen. Vai jäävätkö nurkan taakse kurkkimaan salakavalasti? Kuiskivat sieltä korvaan ja vilkuttelevat silmää. Antavat ymmärtää, mutteivät ymmärrä antaa.

Kun aina ei pelkkä ravinto riitä, tarvitaan myös jotain tukemaan. Joko henkisesti tai sitten fyysisesti. Etteipä jopa solunsisäisesti. Päätäpahkaa ei kannata aina uskoa, vaan kyseenalaistaa, kohtuullistaa ja kuunnella sitä omaa kroppaa. Vaikka ajoittain tuntuisi, että mitään uutta ei ole oppinut, saattaa valjeta moniakin asioita. Jos nyt ei ihan yhdessä yössä, kuukaudessa tai vuodessa, niin ajan kuluessa. Ennen sen verensokerimittarin laskeutumista päivän välttämättömiin välineisiin.

Hätä ei ole tämän näköinen, vaan pieni ja kapinallinen. Päätelkää itse.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Väärin leikattu!

Äimistelin taannoin toisella silmällä telkkarista uutista, että mikrobikasvustojen tuottamia myrkkyjä ei saa tutkia. Jo homemittauksien pitäisi riittää. Työterveyslaitoksella ei riitä hyvää tahtoa, myötätuntoa eikä näämmäs edes tervettä järkeä asiaan, joka olisi pitänyt olla jo. Työntekijöistä viis ja kuus.

Tilanne on mielestäni melko suoraan verrannollinen tähän terveyskeskusteluun, jossa mätetään megatonnin limpulla toisinajattelijaa otsaan. Virallinen taho on sitä mieltä, että vain tämä heidän suosittelemansa ruokavaliomalli on ainoa oikea. Tohtiivat puhua vielä tutkimuksista ja ehkäisystä samaan hengenvetoon. Minä en olisi ehkä noin rohkea, vaan laittaisin jäitä runsaasti hattuun. Ja jättäisin jäät pois jauhelihasta.

Kiva lukea tekstiä, missä rohvessyöritasoiset setämiehet perustelevat akanoitten syöntiä kuidun saannilla ja sokerinasyöntiä luonnollisuudella. Sillä, että ihmisen makuaisti on kehittynyt vaatimaan sokeria! Voi vitalis! Ja puheiden perusteluiksi räimitään pöytään tuhansia tutkimuksia. Joista suurin osa on tehty TERVEILLÄ ihmisillä. Eiköhän jo riennä puolitieteellisiin totuuksiin uskova hunnilauma barrikaadeille ja ala heitellä kuitukakkaroilla (hevosenpaskakin on kuitukakkaroita) meitä syntisiä päin. Riivatut syömme rasvaa ja proteiinia enemmän kuin suositus sallii! Jukuliuta!!

Palaan tässä tähän 40-60% päivän saannista pitäisi olla hiilihydraattia. Ja siitäkin suurin osa ruisleipää. Joo, mistä suomalainen löytää oikeaa ruisleipää? Ei mistään. Ruis -alukkeella myytävä leipä on enimmäkseen vehnää ja jauhonparanteita eikä ruista. Ja ainakin minulla, joka en ole TERVE, kyseinen runsaskuituinen hiilarimössö pitää sokerit sillä tasolla, että nukuttaa vallan vietävästi. Inhottaa jo ajatuskin siitä, että joudun taas ja jälleen kinaamaan siitä, että tutkimukset tehdään yleensä TERVEILLÄ henkilöillä. Eikä metabolikoilla tai diabeetikoilla! En suostu syömään yhtään määrääni enempää leipää. Mitään leipää, millään perusteella.

Seuraavaksi lyödään pöytään munuaisten pilaantuminen kolmessa minuutissa, kun ruoassa on proteiineja enemmän kuin laki sallii. Paskat. TERVE munuainen käsittelee prodet kyllä. Ja eihän sitä hiilihydraattia proteiinilla ole tarkoitus korvata! Vaan tasapuolisesti tasoittaa rasvojen ja proteiinien saantia. Ei ole ollenkaan huono asia ole se, että kun vähentää hiilihydraattien saantia, niin aloittaa sen varovaisesti. Perunan voi korvata kasviksilla, eikä edes kuidun saanti piene. Riisin voi korvata keitetyillä kasviksilla. Leivän voi korvata kasviksilla, tuplaa vaikka salaattinsa! Kyllä siinä hampaille töitä riittää ilman näkkileipääkin. Tästäkin on keskustelua  Hiilaritietosissa.

Siellä verestelin eräässä kettingissä muistojani siitä, miten jauheliha syntyy. Ja eritoten leikkaamon lämpötilasta. Siellä ei heiluttu hihattomassa, ei. Asteita nolla. Kotona kyllä jauhan jauhista vaikka paidatta. Mutta sepä käytetäänkin hetimiten. Haaveilen tässä uudesta kotiapumasiinasta, jossa olisi melkein kaikki, makkaratötteröä myöten! Mutta haaveeksi taitaa jäädä se. Kun ei ole tuota rahhoo, kun leipätiedotus ja lääketeollisuus ei maksele minulle avokätisesti avustuksia.

Ruoanlaitosta puheen ollen. Tein eilen "paistisuikalekastiketta". Leikkasin naudan lapapalasesta komeita suikaleita, oikein valmissuikaleitten malliin. Paistoin pannulla voissa. Laitoin kattilaan ja pannun huuhdinvedet niskaan. Joka kerta, paistoin niitä kaksi pannullista siten, että asettelin suikaleet kuumalle pannulle harvakseltaan. Ruskistin siis kiivaasti ja äkkiä. Pippuroin, korianteroin ja suoloin. Lisäsin ruokalusikallisen Mushroom -soijakastiketta. Kumosin puoli litraa kermaa kattilaan tunnin päästä. Annoin hautuujuutua. Maistoin, lisäsin vähän suolaa ja aavistuksen muskottipähkinää ja mustapippuria. Annoin edelleen hautuujuutua. Söimme hyvällä halulla minä kasviskiusauksen (pelkkiä kasviksia, pääosissa palsternakka ja parsakaali sekä kesäkurpitsa) kera, hiilarisietoinen pottumuusin kanssa.

Vähän kun näkee enemmän vaivaa ruoanlaiton kanssa, olen sitä mieltä, että pysyy terveempänä. Perkele. Eikä tarvitsisi kuunnella vihjauksia laihdutusleikkauksista. Ei. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei noissa laihdutusleikkauksissa ole mitään mieltä.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Sisältää muunnettua totuutta sekä sallittuja lisäyksiä.

Maailman levinnein pienellä räntätty on tuoteseloste. Ja koska pienellä räntättyyn kannattaa tutustua huolellisesti, olenkin niin tehnyt. Aika huolettomasti kylläkin. Tämä mätkähti mieleeni, kun huolimattomasti onnistuin pienentämään selaimen tekstin suurennuslasilla luettavaksi. Meinasi rientää jänönen pöksyyn, kun en alkuun ymmärtänyt, että mitä v*t tapahtui. Piti nauttiman kahvia ennen myöhäistä.

Tästä tuoteselosteiden vekkulista maailmasta olen paiskonut ennenkin kirjainta jonoon. Ja äimistellyt näitä E-koodeja ja niiden ihmeellistä maailmaa. Joka onkin melkoinen viidakko. Kun me kuluttajat eli asiakkaat eli ostajat eli me ihmiset emme pidä E-koodeista. Hirveää, ruoassahan on E-säilöntäaineita ja hapettumisen estoaineita, kuten askorbiinihappoa...! Kaikki E:llä varustetut koodit eivät ole ihan niin kamalia. Mutta toisaalta, väärässä paikassa. Harvemmalti tuota askorbiinihappoa on -noh, heitetään hatusta- vaikkapa sikapossussa kovastipaljon ja luontaisesti. Valaanlihassa sitä onpi. Siksi ei eskimo kärsi keripukista. Käykääpä vilikaisemassa: Iso E (Adobe reader on avuksi avaamisessa)

Kärsimisestä tuli mieleeni se, että hifistelyn puolelle taipuvaisena juutun hemmetin usein lillukanvarsiin enkä näe enää siinä vaiheessa kokonaisuutta. Jos mitään muutakaan. Olen tolkuttanut täällä kolesterolista, hiilareista, rasvasta, lisäaineista, luomusta, suomusta, sananvapaudesta, p.ornosta ja ties mistä. Kohtuudestakin. Kätevä emäntähän tästä saisi sekoiteltua kunnon taikinan ja vielä kun vähän jauhonparannetta lisää, niin jauhot suuhunkin. Huomasin myös olevani huomattavan pingoittunut. Vatsan vaiheilta. Ja se on taas aivan ikiomaa syytäni, kun ei ole taas tullut katseltua, että mitä kitaansa lappaa. On tuppautunut ruokavalioon vähän ylimääräisiä ruokatunteja. Perkele. Mutta korjausliikkeitä taas tekemään. Vaikka himmeneekin tämä päivä vaahtosammuttimen mittaiseksi.

Asia, jota en käsitä, on se, että mikä hiivatti siinä on, että jos tulee uutta tutkimustietoa, uusia menetelmiä ja paljon muuta, että miksi pidetään kiinni ikivanhasta? Minä olen todellakin taipuvainen uskomaan siihen, että mitä enemmän näitä kolesteroli-, rasva-, hiilihydraatti-, paleo-, super-, hype- sun päiväisiä ohjeita julkaistaan ja kirjallisuuteen painetaan, että MINÄ ENSIN. Siis tarkoitan, että elämä on oppimista, oppimista myös itsestä ja omasta kehosta. Lue, opiskele, kyseenalaista ja tarkkaile. Jossain vaiheessa varmasti valkenee se, että mitä, koska ja kuinka. Siinä vaiheessa ollaakin jo voiton puolella.

Minun on aika vuntsia nyt, että mikäs nyt neuvokiksi Niskavuori! Toki lääkkeiden tuomaa nestettä on kropassa nyt ihan liiankin kanssa.

Ai perhana. Klikkauslaskurini himmeni tuossa 20 000 klikkauksen tienoilla. Tuossa on uusi. Mahdollisimman epäselvillä njumerroilla.