Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Tirskis. Hihihi, jopas nyt jotakin!

Tässä sairastuslomaillessani sain aivopierun aikaiseksi ja ryhdyn johonkin, johon en ikinä olisi luullut ryhtyväni. Mutku se on niin helppo! Helpostihan sitä nyt "kuurin" tempaisee. Framille vaan ja kissi pöydän alle. Toimittakaa minut päälääkäriin. Käväisin kahveella taannoin ja yllättäen ryhdyin innostumaan muuansista tuotteista. Olin siihen mennessä kokeillut jo erään toisen toimijan hyvinvointituotteita. Mutku niissä oli runsaasti hiilihydraatteja, siis minulle liian runsaasti. Tietenkin, kun olivat terveille ihmisille suunnitellut. Niin ovat khyl nämäkin. Mutta minähän olen terve. Minulla on ainoastaan häiriöitä mm. sokerinsiedossa. En siedä sitä juuri lainkaan. Pullollisella limonadia, sama se, millä makeutettu, pääsee jo semmoisiin lukemiin, että terveempi kuolisi pystyyn. Joten välttelen parhaani mukaan hiilareita. Kasvikunnan tuotteet, voit, kermat, täysrasvaiset juustot, huonommat ruhonosat yms. ovat olleet käytössä taajaan. Nyt haahuilen painekeittimen perään.

Elämäntapa-arpajaiset meillä joka päivä!

Ah, aloitan mahdottoman negatiivisesti. Koska olen kyllääntynyt tyyten tähän nykymenoon sekä somessa että paperilehdistössä. Jokaisella on ojentaa kultalautasella sinulle parempi elämä, eikä sinun itsesi tarvitse mistään tinkiä eikä vaivaa nähdä. Senkun vaan olla möllötät ja napostelet niitä ohjeita ohjeiden mukaan. PErK... Otetaanpa nyt vaikka tämä surullisenkuuluisa karppaus, jossa olen jonkinlainen koekaniini ollut ja tehnyt ihmiskokeita itselläni, kuten tästä blogista on luettavissa. Sain sähköpostia, nega- ja positiivista asian tiimoilta aikoinaan. En kovin monelle kuitenkaan vastannut. Sähöpotsit alkoivat melkein aina niin, että "kerro mulle mitä mun pitää tehdä, että mä saan .... " Vaihtoehtoinan oli nopea painonpudotus, missivartalo, täydellinen elämänmuutos jne. Arvaatte varmaan. Sitten sain niitä posteja, joissa uhattiin helvetin tulella ja tulikivellä, kuolemalla, suonten tukkeutumisella ja kolesterolipommilla ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan. Usein mietiskelin,

Zuhai ja tutaruttaitutaa, sano. Mahdottomien asioiden hoitoa.

Se on silviisii, että olen nyt tähän päivään mennessä onnistunut hävittämään muistini muutamaan kertaan ja suuren osan ylipainostani. Puolet olisi enää jäljellä. On poppakonstien aika. Nyt moni sanoo, että hah-hah, poppakonsteilla poistettu paino on hukattua aikaa ja rahaa. So? Mutkun pitää mahtua vaatteisiin, joihin on viimeksi mahtunut vuonna 2001. Perkele, ei ole se monesta sentistä kiinni. Muuten täällä jyllittää arki ja rauha. Ei mitään erikoisempaa, kuin kengännumero. Se on kitistynyt nyt numerokaupalla! Ennen kun haroin kenkähyllyä sieltä 41-43 numeron vaiheilta, niin nyt olen siirtynyt haaveilemaan sinne 38-41 haarukalle. Ja kauniit kengät monesti loppuvat just siihen kokoon 40! Painoindeksissä olen siirtynyt SAIRAALLOISESTA lihavuudesta VAIKEAAN lihavuuteen. Mikä on hieno homma, sillä vuonna 2011 oli vakava uhka joutua pakolla lihavuusleikkaukseen. Eihän siinä hoideta syytä vaan seurausta! Alkaa taas itkettää epätoivosta, kun noita aikoja muistelen. Tässä eräs suosituimmis

Herrajjestas, mitenkä aika voikaan lentää kuin siivilä.

Pääsipä lipeämään. Kuin lipeäkala. Ei ollut tarkoituksentynkääkään pitää tämmöistä väliä. Ei tod. Muttaku työ. Työläiselämä haittaa harrastuksia. kaikin puolin. Rahantuloa se ei haittaa. Mitäpä viimeaikoihin? Sitäpä siis, että minulla on sellainen työ, jota teen intohimolla. Työ, jossa ei ole koskaan valmis. Työ, johon olen rakastunut. Työkaverit, joiden joukkoon jouduin kuin kala veteen. Samanlaisia hulluja kuin minäkin. Ainakin suurin osa! Se se pitää ihmisen nuorena. Mitä ruokarintamalle? Jotkin palikat ovat kilahtaneet kohdalleen. Ehkä tämän kivisen polkuni kiemuroissa olen jotain oppinutkin. Kieltäytyminen lihavuusleikkauksesta oli varmasti hyväksi. Tällä hetkellä paino tasapainoilee lukemassa, jossa se viihtyi piiiiiiitkään vuosia, vuosia sitten.Tiettyjä rajoitteita minulla on edelleen. Sokeripitoiset ja muut makeat, makeutusaineet ovat nietu. Samoin välttelen vaaleita jauhoja, mutten saa hysteeristä kohtausta, jos väsään ruskean kastikkeen. Eihän ne vaaleat jauhot enää sitte