maanantai 27. tammikuuta 2014

Yltäkylläisyyden markkinoilla. Paskamakki paukkuu. Himmeästi hyväosaiset.

En meinannut millään keksiä otsikkoa. En sitten millään. Enkä vielä tässä aloittaessanikaan oikein satavarmalla tiedä, mikä tulee olemaa aihealue saati rubriikki. Noin niinkuin kaikessa laajuudessaan. Taitaa jäädä useampi otsake tuohon otsikkoon.
Toki sen verran tiedän, että tulee koskettelemaan viimeviikkoista kohujulkistusta, Suomalaisia SyömäDirektiivejä. Luin niitä viikendinä, ja pirun tarkkaan. Enkä löytänyt niistä minkäänlaista lausetta, direktiiviä, suositusta tahikka määräystä, että koska on ihmispolon käytävä paskalla! Ei niin minkäänlaista. Suomalaiset tuntien, jos suosituksissa lukee että paskalla on käytävä aamuisin heti herättyä, päivällä klo 15.00 ja illalla päkistetään iltakakka vielä klo 20-22.30 välisenä aikana. Putket tukkoon, vessajonoissa tapeltaisiin julkisilla paikoilla. Junien vessaruuhkat pääsisivät otsikoihin: "Pendoliinon paskahuussin ovella tappelu. Kolme sai sapelista!" Lokapalvelu ja saman alan yrittäjät rikastuisivat entisestään ja voisivat investoida uuden polven kalustoon. Vessapaperitehtaat suoltaisivat könzäpaperia kaikkia karkeuksia tuplavauhtia yötä, päivää.

Ajatelkaapa, kuinka moni ottaisi tuonkin direktiivin eli suosituksen eli ohjeen vakavasti. Yhtä vakavasti, kuin ruokasuosituksetkin. Väkisin päkisteleisivät suolistonmutkansa pyttyihin, ekovessoihin ja puskiin tyhjiksi. Ohje olisi paitsi järjetön myös absurdi, mieletön, mahdoton ja järjenvastainen. Heh, että kaikkiko tarkoittavat samaa? No niin tarkoittavat! Höh, entäs sitte?! Olen mutustellut näitä ruokasuosituksia edelleen. Aika paperilta maistuu. Eikä oikein mene meikäläisen jakelukanavaa myöten mihinkään lokeroon ihan nuo kaikki tolkutukset. Vähennä suolaa, siitä kiivailin varmaan jo ajastaikoja sitten. Ei voi olla terveellistä vakuumipakata kalatuotteita, joissa ei ole suolaa! Jumalauta. Onko sitten mikään ihme, että listeriahysteria iskee kerran kuussa jossakin päin Suomea. Onko?

Se niistä nyt, suosituksista. Kuten sanoin, niin oli niissä hyviäkin juttuja sisällä. Suolan käytöstä marmattaminen ei kyllä oikein natsannut ottalumpioni sisikunnassa. Eikä hiilihydraattisössötys. Sen olen omakohtaisesti kokenut, että täysjyvä on samansorttinen hiilari, kuin kaikki muutkin hiilarit. Verensokerit kimpoavat taivaisiin ja putoavat sieltä alas valonnopeudella. Pistelepä "hitaastiliukenevaa" täysjyvärukiista huuleen varovaisella levitelisällä. Voilla. Voissa ei yleensä ole säilöntäaineita, mutta mineraaleja, vitamiineja A, D, E ja K2, LUONTAISESTI. Margariiniin esim. E-vitamiinia lisätään säilöntäaineen ominaisuudessa: "E-vitamiini: suojelee (kehon) soluja hapettumisen aiheuttamilta vaurioilta." sanoi sanassa suuri ja suosittu margariinimerkki. Jota vatkataan teollisuuslaitoksissa vuorokauden ympäri erilaisia kemikaaleja, väri- ja makuaineita lisäillen. Muistan edelleen sen kammottavan maun, joka tunki huokosiinkin, kun tuttavaperheessä syötiin uusia pottuja. Kevytmargariinilla, joka oli enimmäkseen keinoaineita ja vettä! Pidä siinä huoli tarpeellisesta rasvansaannista.

Kyllä sitä ihmettelee tätä naukumista RUOASTA!! Kun suomalainen keskivertoperhe on jo niin hyväosainen, että on varaa tupata ruokaa sekä biojätteisiin että ihan sekajätteeseenkin. Vaikka vieressä on biojätepurkki huutamassa tyhjyyttään, niin helposti ne ruoantähteet tuppaantuvat sinne sekajätteeseen. Olen istunut tovin jos toisenkin jäteauton apumiehen paikalla ja nähnyt omakohtaisesti, miten "tehokasta" tämä biojätteiden keräily on. Sekajäteauton kuorma kun saattaa olla 6-8 tonnia samalla alueella, niin biojäteauto saa saaliikseen tuskin 2,5-3 tonnia tavaraa, ja alue saattaa vielä olla jopa suurempi! Ei se toimi ihan niin kuin paperilla on kaavailtu. Halusin monesti veilä sinisilmäisesti uskoa, että ihmiset käyttävät jämäsapuskat oikeasti ruoaksi. A paskan latvat! Sinne vaan sekajätteeseen. Hah! Minulla on sellainen visio, että biojätepurkin kyljessä pitäisi lukea: BIOPOLTTOAINEEN RAAKA-AINE! SAPUSKANJÄMÄT TÄHÄN, JOS JOTAIN JÄI.

Köyhyyden partaalla horjahdellessani tulee kaikenlaista mieleen. Lihan ja kalan hinta. Se rajoittaa tehokkaasti meidän mässäilyjämme. Jauhelihatarjousten kyttääminen käy työstä. Samoin alle kympin kilohinnalla myytävien lihatuotteiden. Niinkuin sydänten, kielten ja munuaisten. Olin eräänä päivänä kuolla nauruun (todellakaan en kehdannut nauraa ääneen!) kun vieressä asioinut keski-ikäinen naisihminen tiedusteli minulta, että onko minulla montakin kissaa? Ostin possunmunuaisia ja kärryssä kekotti pari kiloa naudan sydämiä ja samanverran kieliä.  En hennonnut antaa tädille sydämentykytyksen aihetta, että kissoja ei ole vaan sydämet ja kielet pistelemme itse makoisiin suihimme ja munuaisia saavat koirat, jollen ehdi itse ensin! Olisi toisaalta pitänyt, ajattelin kasviksia valikoidessani. Pakasteena löytyikin yhtä ja toista ruokavalioon sopivaa. En kaihda näitä pakastetuotteita, ovat joskus jopa halvempia, kuin tuoreena. Ja varsinkin silloin, kun menevät uuniruokaan, pataan! Nyt minulla on tilaus vetämässä ydinluista. Kellarista löytyi sen näköinen saha, että sillä varmasti saapi luut oikeankokoisiksi kappaleiksi. Nam.

Edelleen palaan tähän hyväosaisuuteen. Siihen, että on otsaa olla arrogantti, eli siis ylimielinen ja väheksyvä jopa hävytön, kommentoidessaan näitä onnettomia suosituksia. Ei ole pakko noudattaa, ei. Mutta oma mielipide pitää osata kyllä tuoda esiin, vaikka vähän kärkevästikin, mutta ei mun mielestä tarvitse alkaa kaivelemaan henkilökohtaisuuksia. Enkä nyt moiti mitenkään valtakunnan kyseenalaistajaa, odotin räväkkää kolumnia, ja sellainenhan se sieltä putkahti! Kiitos Antti. Sitä olen kyllä ihmetellyt, että mihin hiivattiin noita kaikkia miljuunatutkimuksia ja komiteoiden istuntoja tarvitaan? Palkkioiden toivossa vai ihan oikeiden asioiden tutkailuun.

Fogelholmille voisin antaa plus-merkkisen leiman ja pienen synninpäästön. Kun ei tyrmää oitis kaikkia meidän vaihtoehtosyöjien juttuja, huttuja ja toimintatapoja. Silti väitän edelleen, että lihan osuus lautasellani EI ole lisääntynyt tämän hiilihydraattien välttelyn aikana. Edelleen se on lautasen nurkasta se vajaa neljännes. Ja koska en leipää lapa, vatsa alkaa siitä kärsiä, jos jokapäiväinen leipämme pääseen jylläämään suolissa, niin leikkelemakkaroitakin menee hirmu vähän. Meetwurstia kyllä. Sitä voi paistaa pannulla, jos siansivu on loppu. Tai vaikkei olisi loppukaan..! Kasvisten, niin viheriäisten kuin muunkin väristen osuus on jopa dramaattisesti lisinyt! Samoin mausteyrttien käyttö. Sen sijaan sokeri, valkeat vehnäjauhot ja muutkin viljatuotteet ovat häviävän pienessä määrin osa sapuskointiani. Tuolloin tällöin retkahdan ranskalaisiin tai perunamuussiin. Ehkä jopa pizzaan tai mäkkiruokaan. Seuraukset kestän kuin mies. Makaan sängyssä valittamassaä kipeää vatsaani. Ja se ei ihan pieni vatsa ole. Ollut.

Mutta sitä en todellakaan ymmärrä, että media huutaa, kirjoittaa ja syyllistää. Tekee hirmujuttuja kuinka rasva tappaa ja suola tukkii suonet. Melko vähin varustein kirjoittelevat ja ylimielisesti nyt sanon, että ne vähät varusteet ovat korvien välissä ja kiirespäiten kirjoitellaan sitten puutaheinää. Tre och hö. Ilmeisesti kansan toivotaankin syövän lahopuuta ja kuloheinää, koska verorasitus ruoan suhteen alkaa olla kauhistuttava!
Suosin ruokavaliossani monipuolisesti vihanneksia. Mauttomuuden huippu on kotimainen kasvihuonekurkku, joka ei aurinkoa ole nähnytkään. Sesongin vihanneksiin se kyllä talvisydännä kuulu. Vaikka nyt joku alkaa julistaa ja paasata, niin kyllä minä melko mielelläni syön juurespatoja näin talvisydännä. Kalasoppaa. Sopassa kalaa. Perunaa erikseen hiilarisietoiselle. Minulle hapankaalia ja muuta vastaavaa herkkua. Syksyllä tehtyä vihannespikkelssiä. Purkista. Tai pakastettuja parsa- ja kukkakaalin kukintoja, äiteen kasvimaasta. Onko meistä tullut sittenkin ylihyvinvointivaltio?? Jos tosiaan pitää ylhäältä tyhmää kansaa ohjeistaa.

Suolastakin ulvottiin kuin urkupilli. Että "julkkiskokit" riehuvat sormisuoliensa kanssa kuni heikkopäiset. Ei Anthony Bourdain vaan koskaan. Tosin en ole nähnyt sitä ruoanlaitossakaan kuin aniharvoin. Suomalaiset kokit pärskivät suolaa ruokaan käsivaralta. Hyppysellinen. Ottakaa piruvieköön nyt se HYPPYSELLINEN sormien väliin ja pripsauttakaa kirjevaakaan tai teelusikkaan! Paljonko tuli? Erittäin vajaa vajaa teelusikallinen. Sillä maustetaan sitten kahdeksan hengen burgundinpata. Hyppysellisellä!! Eipä riitä se hyppysellinen eikä toinenkaan suolaamaan einettä. Paitsi ravitsemusoosookunnan mielestä. Perkele. Pakkohan siihen on räpätä lisää, ettei ihan litkulle maistu. Niinniin, mutku siellä voi olla lihaliemikuutio jo antamassa sitä suolaa, ja soijakastiketta! Syntiä!! Ei pöydässä enää suolaa saa laittaa, tuntui olevan se selkeä viesti. Sekä juurikin se, ettei ainakaan leipään sitä suolaa pidä laittaman! Kysyn taas: entäs ne EINEKSET!

Mitä tekee jossain köyhässä maassa asuva köyhä ihminen hökkelinsä perillä? No ruokaahan tuo tekee. Valtaosa ruoasta on halpaa riisiä. Itsekerättyjä yrttejä, maahan pudonneita kasvinosia. Itsekerjättyjä tähteitä. Kullan arvoinen löytö viime viikolta: luu, jota keitetään jo kolmatta kertaa, ja tällä kerralla se on pakko rikkoa, kun makua ei enää ulkopuolelta irtoa. Pieni rasvalisä. Edes. Ja täällä ulvotaan, että rasva tappaa, rasva pois suomalaisilta. Tilalle keinorasvaa! Helppoa, nopeaa! Einesteollisuus jatkaa lihomistaan. Raaka-aineet halpenevat. Ihmiset Suomessa mättävät keinorasvoitettua, nahkoineen karvoineen myllytettyä, hiilihydraatti- ja lisäainelisättyä koneäidin keittämää ja paistamaa tököttiä naama ketsupissa, hyvällä halulla. Röyhtäisee ja pieraisee, väittää maistuneen. Suussa on etova kelmu ja vielä etovampi maku.

Ne ruhon osat, joita tahtoisin ostaa kaupasta, katoavat jonnekin teollisuuden uumeniin. Tai koiranruoaksi. Kanansydämet. Kivipiirat. Broilerin- ym. elukoitten maksoja sentään vielä saa. Turhaan etsin nautaeläinten munuaisia tai sydämiä. Ei-pä löydy. Porsaansydäntä onneksi! Ja kieliä. Harvoin naudan vastaavia. Utareita en enää ole nähnyt. Enkä keuhkoja. Keuhkomuhennos oli ihan kiva ruoka. Pannulla paistetut munuaiset, nam! Voita ja pari tippaa hyvää öljyä. Sipulia. Suolaa, eikä muuta, ehkä valkopippuria. Kuvekaan ei näyttäydy lihatiskien helmenä. Siitä tehdään jauhelihaa eikä rullasylttyä. PErkulE.

Mutta: päivän resepti, jonkinsortin lihassoppa. Sitäpaisti talvikylmillä soppa on oivallinen ruoka. Eikä kumartele ravitsemussuosituksia mihinkään suuntaan. Ohje on neljälle pieniruokaiselle tai yhdelle ahneelle. Ainesosat boldattuja.

Kaksi porkkanaa, yksi palsternakka, kokonainen mukulaselleri sekä joko lanttu tai nauriita. Yksi suuri sipuli
Koko vekkuli juureskokoelma, myös sipulit, kuoritaan ohuelti. Pilkotaan sopiviin palasiin.
Vettä kattilanpohjalle noin 3cm. Juurespalat siihen ja levy päälle. Keitetään miedolla lämmöllä, siis ensin kiehautus ja lämpö noin puoleen tai pienemmälle.
Tongitaan joko pakastimesta sienipussi tai kopaistaan kaapista kuivattuja, merkillä ei ole väliä, mitä sieniä vain semmoiset 1-2 tuoredesiä. Eli sopivasti maun mukaan. Rouskut ehken eivät ihan ole parhautta tässä eväässä. Tarkistetaan maku, lisätään ripsaus suolaa ja pienittyjä persiljanvarsia, persilja säästetään viimeistelyyn. Laitetaan juuresten sekaan myös muutamia naudanluun kappaleita. Sellaisia 5-10cm:n mittaisia. Annetaan kiehua edelleen, kansi päällä. Tehdään tarjousjauhelihasta tai itse myllytetystä jauhelihasta pieniä pallukoita, ilman mitään muuta kuin jauhiksen sekaan vaivattua valkosipulimurskaa ja maustepippuriripausta sekä hitunen suolaakin. Voita pannulle ja pikkupullerot siihen. Ei käräytetä, paistetaan vähän, että pysyvät läjässä ja saadaan hauska väri joka puolelle, keitettyjä lihapullia ei syö meidän koirakaan kuin silmät kiinni!. Kaadetaan komeus kattilaan. Huuhdellaan paistinpannu sopan joukkoon. Luut saavat olla sielä soppendaalissa lautaselle asti. Ydin kaivetaan teelusikalla soppaan. Lisätään viime minuuteilla, lihapullasten kanssa yhtä aikaa, myös valutettua ja huuhdottua hapankaalia n. 1-2dl (sielunsietomäärä) ja kokonainen pilkottu ja silputtu chili, vahvuus on syöjästä kiinni!
Annetaan olla sammutetulla levyllä kannen alla noin 10-15min, ei polta enää huuliosastoa, kielestä puhumattakaan, nautintavaiheessa. Ohje on melko perinteinen lihassopan ohje. Mutta: samoja kamoja voi käyttää myös kalasopassa, ehken ei ydinluita, mutta muuta kyllä. Väriksi olen kalasnikovsoppaan pistänyt kurkumaa. Currykin käy mainiosti! Herneitä siihen kanssa, niin tulee kivasti kontrastia.



















perjantai 24. tammikuuta 2014

Varpaillaan seisovan ruokakolmio ja etuajo-oikeutettu lautasmalli.

(Toim. huom. Elekää helevetissä nouattako näitä meikäläisen elämäntapoja! Suatatte vahingossa jopa nauttija elämästänne! Oun jo ylj 50v. enkä ole vielä kuollu. Mutten toivo kovin pitkää vanhainkoti-ikääkään. Sannouvun irti kaekesta vastuusta, tämä on miun mieljpitteenj ja suan sen julukasta iha itte)

Nyt ne tulivat eilen julki. Suositukset. Siis Suomalainen ruokaDIREKTIIVI. Suomessa kun sanotaan suositus niin tarkoitetaan jyrkkää lainomaista määräystä, jota kaikkien mahtikäskyllä pitää noudattaa sillä siunaamalla hetkellä, jolla se SUOSITUS julkistetaan. Minulla kun on runsaasti päässä vikaa, niin minä käsitän suosituksen niin, että se on ohje, muttei mitenkään pakota tekemään asiota sen mukaan, mitä suositellaan tehtäväksi. Paitsi tietysti jos on kyse todellisesta hengenmenon vaarasta: Älä työnnä rautanauloja sähköpistokkeeseen on jo sen luokan ohje, jota kannattaa noudattaa...!

Siis suomeksi sanottuna, eilen julkistettu suositus tai lähinnä sen jälkeinen kommentointi on saanut minut räknäilemään kaikenlaista. Kuten esimerkiksi sellaista väitettä, että italialainen leipä on suolattomampaa. Ok. Olkoon, mutta toisaalta, siellä tehdään aika tavalla valkoista leipää. Siihen kyllä laitetaan voita tai öljyä tai pestoa päälle. Juu. Ja kaikki kaksi mainittua, pesto ja voi, ovat suolaisia tuotteita. Ja jos sitä öljyä käytetäänkin, käytetään myös suolaa. Suomalaisen ruisleivän sisuksista jos vielä otetaan vähänkään suolaa pois, niin se joudutaan kyllä korvaamaan jollakin apuaineella, kun rakenne kärsii ihan kivasti! Hienoo! Ja nytkin kun voimakassuolaiset tuotteet maistuvat lähinnä sinne-päin-suolaisilta, niin votsie.. ja paljonko on 5g suolaa? Teelusikallinen. Sen verran, että kun vedät kunnon hikitreenin, niin putoat polvillesi, suolan puutteesta. En siis kannata kovin ärjyä suolaamistakaan, mutten taivu näin älyttömään rajaankaan.

Älkääs ny! Löysin minä hyvääkin siitä ruokakolmiosta. Sen, että se perustuu kasviksille ja hedelmille, minun tapauksessani kasviksille! Leivät ja viljatuotteet, siis sen seuraavan laatikon laittaisin kyllä Sattumien kanssa samaan laatikkoon. Eilen olisin vielä laittanut sen siihen Sattumien alle. Kasviöljyt ja margariinit paiskaisin justiin akkunasta. Ja tankinpesuvedet, kumijuustot ja muut ällötykset. Voita, kermaa ja punaista maitoa. Ja Lihas-kala -laatikon kanssa vaihtamaan paikkaa. Mutta mitämaks! Virkkasin itse oman, kähvellettyyn pohjaan. Tosin en rukannut paikkoja uudelleen vaan tekstasin sekavasti.



Edelleenkin lautasmalleista mieluisin on se vuoden 1998 malli, ruokajuomana vesi, ei leipää, kuumille kasviksille voita. Uusi lautasmalli alkaa lähestyä, mutta edelleen: ruokajuomana vesi. Ei leipää. Voita kasviksille, siis kuumille. En oikeastaan käsitä, miksi näistä ruoka-asioista pitää kättä vääntää tämän tuosta!! Varmaan siksi, että olemme niin etuoikeutettuja, että meillä on otsaa määräillä ihmisten perusasioihin kuuluvista jutuista oikein saatanan tavalla. Kielletty, kielletympi, terveellinen ruoka? Näikö tämä nyt menee? Että olet suuri syntinen, jos syöt mineraalipitoista, puhdistamatonta suolaa? Etkä käsiteltyä ja jodioitua teolliosuussuolaa?? Olet hetkessä hengetön, sillä rasva ja voi tappaa talossa ja puutarhassa! Syö mielummin kemikaalikuormitettua margariinia! Jesh! Sillähän ne suolet saa kivasti päällystettyä. Läpipasko. Että jotta! Mukana myös maku! YÄK! Mitään rasvaa ei tod. tarvitse syödä lusikalla eikä öljyä juoda pullosta. Mutta kohtuullisesti noudatettuna näillä uusilla ravitsemussuosituksilla ehkä saattaa jäädä jopa henkiin. Varmastikin. Ehkä. Tosin elämän vääjäämätön lopputulema on se, että hengitys lakkaa. Sydän ei lyö. Kello lyö. Eikä käsi nouse, nousee sauhu krematoriosta. Mutta syömättä se tapahtuu monesti kovin paljon nopeammin.

Alan olla jo aika tukkaa myöten täynnä tätä eipäsjuupastelua ja kissinhännänvetoa (eläinrääkkäys mainittu!) että lopetan täältä tähän. Viipaloin eilen keittämääni naudan (käytännössä vasikan! NAM!) kieltä kuumille kasviksille, täytän lasini kylmällä porakaivovedellä (aishatana, siinä voi olla raaaaadonia!!raatoja siinä kyllä oli muutama vuosi sitten kun kaivo pestiin) ja syvennyn siihen, että laitanko kasviksille voita vai ruuttaanko majoneesia siihen myös. Jos taivun majoneesiin, se tietää myös tomaattiviipaleita. Lykopeeniä. Kaitpa sitä tulee kantaa otettua, vaikken ole mikään suutari. Meinaan jatkossakin näihin ruokakäminöihin.








tiistai 21. tammikuuta 2014

Vankileirien suolisto. Kirj. Mahat.Slivovitsyn

Joo-o. Tuli törmäiltyä somessa taas ikiaikaiseen vääntöön "karppauksesta". Julistan termin "karppaus" tässä ja nyt pannaan. Kuin paavi. Pannaan pannaan! Sihisen edelleen kuin hellankoukku. Asialla oli tälläkertaa hiihtimien ravintovalmentaja. Ehkä kannattaisi jo hänenkin tulla alas puustosta, kuten Sakkeus Raamatun kertomusten mukaan käskystä tuli. Alas. Puusta. Kun oli sinne ensin ihan itte kiivennyt. Lyhykäinen kun oli. Kääpiö, ehken. Voisivat tietysti nämä ravintoihmeetkin tutustua näihin moninaisiin suuntauksiin ravitsemuksen alalla. Kun se, että vähentää hiilihydraatteja ei todellakaan tarkoita, että ne lopetetaan tykkänään. Ja korvataan proteiineilla. Ei. Vaan rasvalla. RASVALLA. Siis voita, öljyä ja semmoista kehiin. En minä jumalauta vedä huuleeni sapuskalla rasvaa ja proteiinia. Pelkästään.

Kyllä sinne kasviksista niitä hiilareitakin öksyy. Ruokavalioon. Enempi vähempi! Ja se, minkä olen huomannut on: kroppani ei todellakaan kestä kuin todella pienen määrän gluteiinipitoista tavaraa. Mikä tarkoitta viljatuotteita. No, aamupuuroa en ole enää vuosiin syönyt, mutten ole kyllä kaivannutkaan..ihmeekseni vatsa on ollut kummallisen hyvässä kondiksessa. Ei ihmeempiä ilmavaivoja, ei ripaskaa (paitsi ne virukselliset) eikä kivistyksiä, puruja, vääntöjä. Niitä saa vasta reippaamman ruisreikäleivän jälkeen. Vaan useissa ruisleivissä kun on joko vehnägluteiinilisä tai sitten vehnäjauhoja yms. ylläreitä. Että teen sitten itte. Jos tahon. Karjalapiirakat ovat korkeassa kurssissa kyllä. Jos tekee sitä leipää mieleni. Paahtoleipään en koske, hiilarisietoinen avioliiton kautta saatu lisäosani kyllä syö hyvällä halulla, emmentaalilla ja appelsiinimarmeladilla päälystettynä. Ja voilla.

Ei nyt en lähte kertakaikkisestikaan vääntämään mitään rautalankamalleja, koska niitä ei vaan ole. Tai siis on, mutten ryhdy kopistiksikaan. Se mikä toimii minulla, ei ehkä toimi sinulla ja päin vastoin. Työympäristössä ovat ateriankorvikepussukat usein pelastaneet pinteestä, kun en vaan aina pysty virittämään sitä täysipainoista eväslaukkua matkaan tai käväistä kotomarkilla sen vertaa, että evästelisin siellä. Mutta välttelen gluteiinia niissäkin.
Tärkkelyksetön Tammikuuni ei ihan ole edennyt niin, kuin ajattelin. Maitusta syystä. Eli työsyystä. Olen jonkin verran joutunut lipsahtelemaan. Sattuuhan sitä. Mutta turvotus alkaa helpottaa. Tosin lisäsin juomavaliooni vihreän teen sitruunalla, sitä kun kykenee pistelemään ihan lantraamatta. Se kyllä kyydittää vessaan aika usein. Mutta hyvä niin, voi taas paiskata ikkunasta yhden lääkepurtilon.

Se mikä on minua todellakin ihmetyttänyt vuosia, on se, että jossain vaiheessa sitä huomaa järsivänsä leipää. Ja se taas tekee stopin painon putoamiselle. Asia on tapahtunut omalla kohdallani jo niin usein, että psyykkaan itseäni irti nyt sitten kaikesta gluteiinipitoisesta. Mutta: jos nyt tahtoisi mennä keliakiatestiin, niin sitä gluteiinia ei sitte vältellä pidä. Ottivat testin verestä ja sen mukaan en ole keliaakikko. Mutta taidan olla vaan herkkä ko. myrkylle. Eli en sitten pistele kotosalla, mutten välttele kylässäkään. Ettei joudu taas hemmettisoikoon, selittelemään valintojaan. Ihmiset kun ovat kovasti uteliaita...ja selittäminen on helvetin epämukavaa, kun kuulolla on myös ihmisiä joita ei tunne kovin hyvin. Setvi siinä sitten niinkin henkilökohtaista asiaa, kuin miksi et syö kakkua! Saatana. Se on mun asia. Puolustaudun aika usein hiilihydraattiallergialla ja toisekseen sokeritaudilla. Alkaa aina vaan mennä tapetit ja tunnelma pilalle noihin utsintoihin vastaillessa.

Keskikokoisen veetutuksen kanssa kun tästä taas kohta joutuu menemään tohtorin ("omalääkäri" numero ties kuinka mones) niin varmaan hajoan liitoksissani. Kun taas joudun selittämään viimeisten kymmenen vuoden jutut yhteen putkeen. Kun se ei kuitenkaan ole ehtinyt syventyä potilaskertomukseen tms. Että voi sitten käydä hermoille. Samoin d-hoitaja. Pitää istua tunti kuuntelemassa samat tolitukset kuin viime- toissa- ja männävuosina. Eikä sieltä tule tuutista mitään, ei mitään, uutta. Mutku pakko on käydä. Asian voisi hyvin hoitaa puhelimitsekin. Tai jollain sähköisellä jutulla. Kun sähköpostilla ei saa hoitaa jonkun vietävän tietoturvariskin takia.

No, enivei, potilaitten tutkimisesta oli kyllä mieltäylentävä kirjoitus Potilaan lääkärilehdessä. Että kyllä lääkäri monesti asian näkee toiselta puolen, mitä potilas ei joko tahattomasti tai tarkoituksella näe. Siihen pitäisi olla sitten sanat, että potilas pystyisi tilannettaan korjaamaan. Ja tuossa vartin ajassa ei kyllä ole mitään toivoa, kun ei ehdi kissaa sanoa, kun joutuu siirretyksi oven toiselle puolen. Resepti kourassa tai saikkulappu. Eikä ehdi edes pyytää parempaa yskänlääkettä. Joutuu tyytymään kotikonsteihin, kuten risiiniöljyyn. Tehokasta. Ei kertakaikkiaan uskalla yskiä!

Tämän aamuinen aamupala jäi vähän heikoksi. Ja sen päälle jää sitten joku mieliteko. Nyt kävi niin, että lätkäisin sinihomejuustokökkäreitä uunipellille ja annan niiden kovettua rapeiksi. Mutustelen joko sinällään tai sitten munakkaan seurana. Mutta nyt tuli hirveä himotus kukkismuussiin. Sehän on kaikille tuttu? Mitä?? Eikö?
Pakastepussi kukkakaalia kypsennetään vähässä vedessä tai punaisessa maidossa, kermakin mahdollinen. Ja survotaan. Nesteen kanssa pitää olla tarkka! Ettei tule velliä. Ei sekään pahaa ole! Maustetaan hyvällä limpillä voita ja ripsaistaan suolaa, muutama raappaaus muskottia, häivä valkopippuria. SE on siinä, huuleen vaan! Lisukkeilla tai ilman. Raejuusto antaa oman valjun lisänsä tähän muutenkin haileaan sapuskaan. Väriä saa toki esmes viipaloimalla kokonaisen chilin sekaan. Ponnappetiittiä vaan itse kullekin säädylle tai säädyttömälle.

Kanssabloggaajani KOLTTA on ollut samalla asialla, blogannut vaan selkokielellä, päin vastoin kuin minä. Yleensä. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Blogsennuksia. Saarnaa. Voihkintaa.

Tässä sitä taas ollaan. Puhtaan kaulan kanssa, kuten tavataan sanoa. Olen tässä seuraillut näitä internetin ihmeellisen maailman keskustelupalstoja. Vähän ehkä liikaakin. En ole oikein taas ajan enkä muunkaan tasalla, että missä mennään. Toisinaan tuntuu, että joulun jälkeen alkaa taas jesuksenmoinen paniikki siitä, että kiloja on tullut. On, on, mutta nää onkin nopeita kiloja! Suuren suosion saanut mässääminen joulun aikaan tuo tullessaan vääjäämättä myös nestekiloja. Nappasin huuleeni hyytävät neljä pilleriä erästä luontaistuotekaupan nesteenpoistajaa. Poisti minusta (äskeisen punnaamisen jälkeen, sunnuntaiehtoosta alkaen) peräti -700g!! Liki kilo! Jössess! No, jatketaan vihreällä teellä mustapippurilla reilusti maustettuna. Silläkin kun on vaikutuksensa. Maksanpuhdistuskuuriakin tässä suunnittelen, olo on nimittäin kaiken mässäilyn ja vinkunimemisen jälkeen aika tankea. Täytyy vaan poimia tuolta sopivat yrtit, jotka tukevat maksaa sen puhdistuksen aikana. Teetä toki, mausteita ja ruokia. Kyllä lähtee.

Se, mikä minua ärsyttää suunnattomasti, on tämä uutisointi, jossa mm. hiilihydraattien vähentäminen on leimattu ihmediettiksi tai muotidietiksi. Toisille se on välttämätöntä. Kuten itselleni. On tässä repeämisiä julkisivuun tullut kyllä, mutta en pidä sitä kovin pahana asiana. Takaisin luontoon vaan! Ja vaikka sitä on jo ties kuinka kauan tallustanut tällä radalla, en toivokaan kovin pikaisia tuloksia, sillä kun hissukseen korjailee menoa, niin ainakin on sisäistänyt asian kunnolla. Tuolla aina aika-ajoin joku kyseleikselee sitä, että mitä voi syödä ja mitä ei voi ja miksi ei voi. Että pitäisi olla niinkuin instantruokavalio, lisää vain vesi. Heleppoa ja noppeeta! Ja leipää saisi syödä yötä myöten! Hampaanmitta voita päälle. No, okei, ja sitten uskotaan hanakasti, että kaikki ei ole leipää, mikä leivältä näyttää, niinkuin hapankorput. Pakettia vaan auki ja iäntäkohen!

Ennen kuin aloittaa HIILIHYDRAATTIEN vähentämisen, pitää osata mieltää, mitkä ovat hiilihydraatteja. Mitä tarkoitetaan hiilihydraateilla eri yhteyksissä ja eritoten: mitä ne immeisen elimistössä touhuaa. Helpoin tie on tietenkin aloittaa karsimalla valkoinen sokeri huitintuuttiin. Sitä kun on vähän aikaa tehnyt, niin leipä joutaa seuraavassa lastissa tunkiolle. Helppoa tähän asti. Pulla luetaan leiväksi. Ja kun on oppinut välttelemään leipiä ja sokureita, niin on todella helppo nakata makarooni, hienostelijoille pasta, akkunasta viattoman ohikulkijan niskaan. Riisin voi lahjoittaa nälkäänäkeville lapsille vaikka Filippiineille, eikä vetää makoisiin suihinsa täällä pimeässä perävekkulassa. Perunalla on hyvä koettaa osua johonkin talvehtivaan vesilintuun. Tämän prosessin kun tekee silleen hissuksensa, aikatauluna vaikka 1kk, jonka päätyttyä ei ole ko. aineksia lautasella eikä tassilla saati kaapissa. Siitä on heleppua jatkaa. KOHTUUDELLA, perkules!!!!

Taas oli uutista lihavuusleikkauksesta. Tälläkertaa artikkeli oli kohtuuvella asiallinen. Eikä mikään tyyliin "ihmeiden ihme". Oli tuotu jopa terveyshaitat esiin. Tietenkin: on varmasti kiinni paljon siitäkin, mitä, miten ja mistä poistetaan. Suolistoa vai vatsalaukkua. Vai molempia. Ainakin artikkelin täti oli rehellinen ja toimittaja myös. Kiitos ILTSARILLE tästä jutusta! Kun niin riivatun usein nämä tuppaavat todellakin olemaan vähän sensaatiohakuisia. Markometterimikapetteri laihtui 600kg syömällä hiekkaa! -tyylisiä. Siis sietämättömiä. Tai lue meidän mediasta, mikä on vuoden paras keino laihtua! Vältä stressiä, syö säilykkeistä vain tölkit! Että taas välillä kiristää ja kriisi iskee, kuin miljoona voltagea.

Ostin tässä päivänä muutamana erreyksessä kermajuustoviipaleiden sijasta jotain helevetin kumijuustoa. Jooo-pa, onhan ne viipaleita. Siihen asti, kun ovat tuolla rasiassa. Ja viipaleina niitä sieltä ei saa itkemälläkään. Olen kokeillut kohta kaikkea muuta, paitsi pommeja. Piti tehdä kuorrutettua kukkakaalia, vaan tuota ei voi käyttää edes ikkunakittinä. On se vaan niin kuvottavaa. Maistoin, nääs, juustonhimossani. Piti mennä uudelleen kauppaan ja ostamaan kunnollista kermajuustoa. Nyt kukkis muhii uunissa. Päällä on OIKEAA kermajuustoa, Koskenlaskijaa itse murennettuna ja koko sörsseliin sotkettu vielä kermaa. Ne kermajuustoviipaleet siihen päälle leviteltynä, joka ikinen. Tuoksuu jo! Muistakaa ripottaa niiden kukkisten päälle vähän muskottia. Nam!

Herkkuperseilyni vuoksi ajattelin vetää herkkuperseet olalle. BrylCreme, niinkuin avioliiton kautta saatu lisäosani asian ilmaisee. Siis ihan kunnon paahtovanukas! Herranjestastelkaa vain, minähän se kärsin hiilarikrapulasta huomenna. Heh. Mutta helppoahan sen teko on, niinkuin heinänkin. Taatusti saatanallishiilihydraattinen:
Usseempi mukillinen tulee tästä ohjeesta. Käytä uuninkestäviä jälkkärikippoja, jooko?
4 dl  vispikermaa
1,5 dl täysmaitoa
3 tl vaniljasokeria tai halkaistu vaniljatangon puolikas
6 keltuaista
1 dl sokeria
Pinnalle:
noin 2,5 rkl ruokokidesokeria


Kiehauta kerma, maito ja vaniljatanko (v-sokeri lisätään myöhemmin, sokerin seassa) paksupohjaisessa kattilassa.  Nosta kylmälle levylle. Erottele  kananmunista keltuaiset kulhoon ja vaahdota sokerin kanssa. Kaada kermamaito sekoittaen sitä koko ajan vaahtoon. Jaa seos annosvuokiin tai kahvikuppeihin. Peitä vuoat foliolla ja laita uunipannulle vesihauteeseen (kuumaa vettä noin kuppienpuoliväliin saakka) Hyydytä 150 asteessa uunissa (kiertoilmauuni 120 astetta) 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä, nosta vuoat pelliltä ja anna hyytyä kunnolla, vaikka seuraavaan päivään! Laita grillivastus kuumenemaan, jollet omista kaasupoltinta. Ripottele pinnalle ohut, tasainen kerros ruokokidesokeria. Paahda pinta grillivastuksen alla uunissa, kunnes sokeri ruskistuu tai sitten mainitulla "toholla" eli kaasupolttimella, älä kärväytä sokuria. Tulee pahaa. Jäähdytä hetki ja tarjoile

Jaa, että mitä tekis sitten valkuaisille? No, nehän voi vaikka leipaista marengiksi tai tehdä valkuaispalleroita sopankoristeeksi. Valkuaiset vaan vatkaimella vaahdoksi (huom. ei keltuaisen häivääkään), ripsauksen suolaa ropaset sekaan ja niin kauan, että on kunnolla kiiltävänsileää ja kovaa, siitä vaan lusikoit kiehuvan sopan päälle, kääntelet ja vot, hyvvee!