MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Olen joutunut tänne haa .. .ongel ...haasteiden syvään suohon. Sillä nythän on niin, että perkeleellinen kuumuus ja ruhjoutunut ruumiini ovat tehneet jonkinsortin kompuksen ja ahdistaneet minut, jos ei nyt nurkkaan, niin vähintäänkin hiilarisuohon. Näin on käynyt ennenkin. Sillä esikarppausaikana, jota elettiin vuonna 2002. Jurassic Carp. Silloin oli kyllä kuvioissa Painonvartijat ja pirruuttani ajattelin tipauttaa kymmenen kiloa raakapainosta ihan tolleen pyörätuolissa pyörähdellen. Miten onnistui? Kevyesti. Meni. Vituiksi. En ihan onnistunut. Onnistuin kuitenkin sotkemaan päänuppini sisikunnan ja ruokarytmini muutenkin. Himojeni huuruissas tulikin sitten syötyä kaikkea ja nuoltua sokeritkin pussista. Juu. Riemua on pelkkää. Nälätti koko ajan niin saakuristi. Joskus, olisikohan ollut jopa vuonna 2004, heräsin siinä kylmässä hiessä tosiasioiden keskellä, että perkele, tarttis tehrä jottai. Olin päässyt jo syksyllä 2002 kintuilleni ja nyt ei käytössä enää ollut kuin kävelykeppi. Sillä...

Ravitsemuskeskustelussa on riehunut taas sellainen eipäsjuupastelun valkotornado, että oksat pois mummun puujallaasta. En oikein edes tiedä mistä tuo huuto alkoi. Muistelisin, että edellisessä postauksessani mainitsemastani radio-ohjelmasta. Eräällä foorumilla jo kiljuttiin kaula punaisena, että keskustelijat eivät tiedä mitään ja vallankin vääristä asioista keskustelevat sekä tuputtavat joka paikkaan hiilihydraattisietoista virallisterveellistä. Eivät olleet taatusti kuunnelleet koko radiorealityä. Tai, kuten minä, lopettaneet siihen savolaismalliseen soittajasetään, joka olisi vetänyt varmaan salkoonkin ruisleivän liputuspäivinä. Kun niin kutkutti joka paikasta, sain reilusti myötähäpeää, näppylöitä sekä riivaavan kutkan aivopuoliskojeni väliin. Naurattikin ajoittain. Se yllytti minut kierroksille, jossa vedetään hatusta tosielämän sankareita. Nyt tilanne on ihmeen sees. Liekö Raision rypsiöljytankkeri kaatunut velloviin vesiin ja riita on poikki ja voita väliin? Ei suihinkaan. Poh...

Viime aikoina on koohotettu taas kaikkien arvojen, lisäaineiden ja vaihtoehtoisten ruokien sekä kaiken muun mahdollisen tiimoilta suureen ääneen kaikenlaista. Teeveeseen tarjonta alkaa olla jo suorastaan närkästyttävän hauskaa. Kanavilta valuu lattialle mitä ihmeellisimpiä ohjelmistoja. On kokkauskisaa ja kotikokkia, löytyy ruokalöytöretkeilijää, ahmattia ja mitä kummallisimpiin eväisiin sekoavaa hyyppää. Kaljulla ja ilman. Vastapainona joutuu tuskailemaan painonpudottajien rääkkäämisen kanssa. Porukka viedään korkeanpaikan leirille jonnekin erämaihin ja laitetaan räähkimään ja hikoamaan kaikin tavoin. Pakolla. Osallistuminen vapaaehtoista. Ihan syömmestä ottaapi! Tahi matkaan tuppaa henkilökohtainen valmentaja, joka kieltää kaiken kivan, hauskan ja herkullisen. Liika on liikaa. Kroppa vaan shokkihoitoon! Ensin poistetaan syömisestä ruoka ja sen jälkeen pitää vielä huhkia kuin heinämies keskiajan inkvisitiokammiota muistuttavassa luolassa, jossa on peilejäkin sinne ja tänne. Ei puutu...

Harhauduin tässä internetin ihmeellisessä maailmassa kahlaamaan erisorttisia bloggauksia. Toisiin vajosin polvia myöten ja toisista piti kiirehtää ääreen, ennen kuin katkeaa suoni ottasta. Hakusanoina käytin hauskasti muutamia itseäni kiinnostavia asioita. Kuten terveys, kuntoilu ja terveysruoka. Ristus, että vieläkin muutamat vavistavat kuin tuhannen wattua. Mikä saa ihmiset höyrähtämään pseudotieteeltä kuulostavaan "syömiseen", kun olisi ihan tavallista perusevästäkin tarjolla? En halua olla ilkeä, mutta minusta tulee ilkeä ääri-ilmiöiden kanssa. Minusta tulee ilkeä siinäkin suhteessa, että kun "epäterveelliset" asiat havaitaankin terveellisiksi, niin kansa sankoin joukoin ja ämpärein kiiruhtaa laittamaan voipaketin kahden näkkärin väliin. Suuntaus ei ole hyvä. Ja seassa huseeraa joukkio virallisia tai terveellisiä tai oman käden kautta viisastuneita saarnamiehiä, julistajanaisia ja terveyshenkilöitä. Otetaanpa ensin nämä terveyshenkilöt, jotka kohkaavat ravinno...