torstai 18. elokuuta 2011

Öljyä laineille.

Ravitsemuskeskustelussa on riehunut taas sellainen eipäsjuupastelun valkotornado, että oksat pois mummun puujallaasta. En oikein edes tiedä mistä tuo huuto alkoi. Muistelisin, että edellisessä postauksessani mainitsemastani radio-ohjelmasta. Eräällä foorumilla jo kiljuttiin kaula punaisena, että keskustelijat eivät tiedä mitään ja vallankin vääristä asioista keskustelevat sekä tuputtavat joka paikkaan hiilihydraattisietoista virallisterveellistä. Eivät olleet taatusti kuunnelleet koko radiorealityä. Tai, kuten minä, lopettaneet siihen savolaismalliseen soittajasetään, joka olisi vetänyt varmaan salkoonkin ruisleivän liputuspäivinä. Kun niin kutkutti joka paikasta, sain reilusti myötähäpeää, näppylöitä sekä riivaavan kutkan aivopuoliskojeni väliin. Naurattikin ajoittain. Se yllytti minut kierroksille, jossa vedetään hatusta tosielämän sankareita.

Nyt tilanne on ihmeen sees. Liekö Raision rypsiöljytankkeri kaatunut velloviin vesiin ja riita on poikki ja voita väliin? Ei suihinkaan. Pohjamudissa asustaa taatusti vuoroaan varttuva hybridi, joka vain odottelee, että saisi pään pinnalle ja suun auki! Ja vain haukatakseen parhaat palat koko ravitsemuksesta. Mitkä, se jää nähtäväksi. Hilpeyttä on herättänyt erityisesti tämä vastakkainasettelu ja tietojen tietoinen vääristely ja nutunkääntö, joilla ei kyllä isommalti kohdallani ole vaikutusta. En ole ajatellut liittyä lahkoihin ja tahkota sotakirveenterää sen enemmälti, kuin mitä itsepuolustukseen tarvitaan.

Pöydälläni on nytkin kaksoistornillinen ravitsemuskirjallisuutta, laidasta laitaan. On näitä kokonaisvaltaisen syömisen kannatuskirjoja, rennon syömisen opuksia ja sitten ihan abc-kirioja, jotka neuvovat kädestä pitäen oicealle polulle rawinnon saralla. Insuliini- ja kaloriteoriakirjoja en ole löytänyt. No, onhan noita, jotka vannovat, että insuliini lihottaa. Varmasti jonkin verran, eikös se ole joku vimmatun varastohormoni, joka säilöö ylenpalttista energiaa jonnekin?
Ja mitä kaloriteoriaan tulee, niin eikös kalori ole lämpöyksikkö? Olen pienen ikäni ihmetellyt, mitä se ruoan energiamäärän mittaamisessa tekee? Eikös siihen pitäisi olla ennemminkin omansa, vaikka joku täysin uusi. Ravinto, hmmm, ruoka, mmm, aine, juu, mutta mikä lapselle nimeksi?! Syömäksi? Vaikkapa niin, että yksi syömäksi olisi sama kuin entinen kilokalori. Ihminen tarvitsisi käyttöösä päivässä ainakin 2000-3000 syömäksiä. Syömäksi voisi jakautua useampiin yksiköihin, kuten turhiksi(useat hiilihydraatit), tarpeiksi ja itroiksi. Tarpeiksit olisivat kasvikset, liha ja muut humut. Itroiksissa ovat nämä rasvat, joita tarvitaan. Nämä kyseiset yksiköt olisivat pelkkiä LUONNOLLISIA tuotteita, eikä mitään teollista, käsiteltyä eikä muutakaan ruoankorviketta. Mikäs minuun nyt meni? Huhhuh.

Näin syssyä kohden kulkiessamme alkavat myös toimittajat ja kauppiaat heräillä. Toimittajat naputtavat ahkerasti kaikensorttista juttua. Jotkut naputtavat tosin aivan täyttä puppua, josta näkee, että ei olla oikein harrastusta ollut tutkivaan journalismiin saati mihinkään muuhunkaan. Teeveetä on tuijottettu ja juorulehtiä luettu, mutta järjen hiventäkään ei mahdu koko artikkeliin, kuin sen verran, että se on sentään kirjoitettu suomen kielellä. Eikä montaakaan vierasperäistä sanaa ole jäänyt tekstiin kummittelemaan.
Kuten viimeaikainen karppausuutisointi on ainakin minulle osoittanut. Ja se, mitä kuulen/luen ravitsemusalan ammattilaisilta, vahvistaa vain omaa päätöstäni pysyä oman tieni kulkijana tässäkin asiassa. Kun ei loppujen lopuksi kysymys ole mistään muusta, kuin siitä, miten itse olet ajatellut iäisyytesi viettää. Siis, että mitä meinaat suuhusi jatkossa laittaa. Yhä useammat sinne laittavat kuitenkin kasviksia, eläinkunnan tuotteita ja -rasvoja, hyvänlaatuisia öljyjä sekä pähkinöitä, unohtamatta tietenkään muutamaa tippaa alkoholia. Mutta kohtuus kaikessa, myös syömisessä.

Taidankin tässä joutessani selailla kotiinkuljettavien kauppojen sivuja, kun ei yhtään huvita nyt mikään muukaan. On jotekin sellainen olo, ettei välittäisi oikein mennä päikkäreille, mutta jotain olisi touhuttava. Surffausta, astianpesukoneen tyhjennystä ja jos vaikka kastelisi vielä kukat, eiköhän sillä lähde nälkä tulemaan.  No, se siitä. Tänään on sienipäivä, munakasrulla sienitäytteellä, päällä kermajuustua, sisällä sienimuhennosta ja vihreitä papuja, mausteena lipstikkaa, timjamia ja hiukan suolaa sekä pippuria. Syödään hyvällä halulla.
Ohjeena seuraava: tee munkas"taikina", mutta älä laita siihen mitään muuta kuin munia, vatkaa munat julmasti vatkaimella todella sekaisin. Voitele VOILLA leivipaperi tai -pelti, hulauta taikina siihen ja paista uunissa 200astetta, kunnes koko laaki on kiinteä kakku. Jäähdytä ja kumoa leivinpaperille(jos käytit peltiä) tai varmistu, että hässäkkä on irti paperista ja laita sen toiselle reunalle paksulti täytettä, rullaa! Laita liitoskohta alapuolelle ja paina vähän litteäksi. Täytteenä voi olla mitä vaan "muhennosta", minulla tälläkertaa sienimuhennos(silputtuja metsäsieniä, mielellään syötäviä, keitetään kermassa niin kauan, että soosi on "jäykkä". Mausta mieleisilläsi mausteilla. Lisäsin ohuita papuja. Päälle voit ripsautella juustoa, mitä vaan herkkua, ja laita uuniin miedolle lämmölle lämpiämään ennen nauttimista parempiin suihin. Tosin meikäläisellä menee kylmänäkin.
Lähetä kommentti