maanantai 31. toukokuuta 2010

Ällötystä joka lähtöön.

Nykyään ei enää ole ongelmia. Se on vanhanaikaista. Tyystin vanhentunutta, mikään ei nykyään ole ongelma. Meillä on tukuittain haasteita! On haasteellisia ihmisiä, on haastellisia raha-asioita, on haastellista sitä ja tätä. Mielenterveydestä tulee haasteellista, kun yrittää seurata maailmastairtautuneiden mainostoimistolaisten mielikuvitusta.

Veivataanpa tätä vähän uuteen uskoon.
Jokainen valveutunut syöjä tietää, että on kaikenlaista ylimaallista ruokaa. Sitä syödessä kaikki asiat loksahtavat paikoilleen, kolesteroli alenee, vatsavaivat taittuvat ja henkinen elämä sen kuin paranee vain! Oo, tätä onnen huumaa! Liikumme vaarallisilla vesillä, ystävät. Suorastaan Beringin merellä talvimyrskyn aikaan. Ei näillä hypersupereväksillä tehdä muuta, kuin kannetaan vettä kaivoon. Tunnetusti kannetulle vedelle käy, niin kuin käy.

Otetaas taas. Mainos näyttää hemakkaa leidiä, joka posket punottaen ja silmät innosta tuikkien ylistää sokerilientä, jota jotkut muinoin kutsuivat jogurtiksi. Asetelmassa on jotain madonnamaista...kaikki ong..haasteet tulivat entisiksi kun vaan jaksoi lapioida maitotuotetta maaruun.
Tietty teollinen rasva ratkaisee lasten kasvu- ja käytöshäiriöt. Tämä mainosten kukkanen on vielä ympätty animaatioelokuvaan, joka on enemmän aikuisten elokuva kuin lasten. Syötä lapsille muovista teollisuusakselirasvaa, ja mummonpotkinta lakkaa ja koulupudokkaista tulee hikkareita? Miksi ei käytetä LUONNOLLISIA rasvoja samaan? Siksi, että niillä ei teollisuussetä pääse tienaamaan 80x enemmän kuin normaali palkansaaja. Ja eihän se ole seksikästäkään, jos käyttää luonnollisia raaka-aineita, se on köyhää.

Mielikuvateollisuus muokkaa meitä joka päivä. Minä vedin ensimmäiset henkosenikin, kun tupakkiaskissa oli hevosen kuva. Kun se oli niin hienoo se. Samalla tavalla on aikojen saatossa muokattu meille tämä laihuuden ja anorektisuuden ihannointi. Mielestäni ihmisen pitää olla tasapainoinen joka suhteessa, eikä muistuttaa keskitysleirivankia.

Kun katsoo nykyisiä BMI -taulukoita ja samalla miettii, että erilaisilla ruumiinrakenteilla ja liikuntatottumuksilla, aineenvaihdunnalla ja monella muulla ominaisuudella varustetut ihmiset puristetaan samaan muottiin, niin itkuksi pistää! Esimerkiksi minä olen heti Lievästi Lihava, jos laitan sinne painon, jossa "normaalisti" olisin. Ja siinä on sana LIHAVA. Eikun noudattamaan ruokavaliota XYZ. Kyseisen tyylisuunnan ahdasmielisimmät "gurut" littaavat välittömästi painoiluhaaveet. Pitää orjallisesti noudattaa Juuri Tätä Ohjetta.

Merkittävästi lihava olisin siinä kunnossa, jossa olin elämäni parhaimmassa fyysisessä kondiksessa. Kun penkistä nousi rautaa enemmän kuin monella miehellä ja parisataakiloisen mopon sai pystyyn yhdellä rykäyksellä. Merkittävästi Lihava? Ja olet yllättäen merkittävästi lihava, kun ohitat jonkun kilomäärän. Sama tapahtuu Vaikeasti Lihavan kohdalla...josta päästää Sairaalloiseen lihavuuteen. Mutta: alareunan Alipainossapa ei ole mitään kummallista!! Sekin kyllä muuttuu Normaalialueeksi jossain kilomäärässä, mutta sellaisissa lukemissa jos olisin, niin kiviä taskuun vaan. Olisi se outoa. Miksei siellä ole Normaali, Lievästi Normaali, Alipaino ja Anoreksia?

Puutarhani heräilee henkiin. Tai siis on kehitettävä jotain pientä tekemistä ja puutarhassa oleilu on hieno ajatus. No, meikäläisen "puutarha" on ennemminkin vitelikko, jossa kasvaa kaikkea muuta paitsi puutarhamaista kasvillisuutta: pajua, lepänraaskua, männynränkkää ja helvetisti rikkaruohoiksi normaalioloissa luokiteltavaa kasvillisuutta. Sain meinaan ahaa -elämyksen: lavakauluksista parit kohopenkit ja niihin vähän jotain kasvannaista. Vaikka itäneet perunat. Seuraksi hajuhernettä ja papuja. Vaikka oikeastihan ne laitetaan maahan vasta 10 kesäkuuta jälkeen. Mää laitan ny. Mutta saatana, vesiaihetta en laita. En vaikka mikä olisi. Typeristä typerin ajatus, jollei ole aikaa ja halua hoitaa sitä. Ja sen vesiaiheen pitää sitten olla riittävän kokoinen meikäläisellä. Sen verran iso, että voi kasvattaa omat kirjolohet...

torstai 27. toukokuuta 2010

Elintarvikelakko

Täytyypä tässä viritellä hyppysiään. Ovat aika ruostuneet. Samoin aivot. Ne ne vasta ruosteessa ovat. Ja toistaiseksi varmaan tulevatkin olemaan. Kun tässä on viime aikojen saatossa tyrät rytkyneet suuntaan jos toiseenkin. Eikä nyt pidä käsittää, että minulla oikeasti olisi joku tyrä jossain. Henkinen tyrä korkeintaan.

Mutta mitäs tässä pitikään...niin joo.
Arvostamani (yllätyksekseni huomasin näin olevan) kolumnisti A.W. Yrjänä jälleen pääsi huutamaan pöö puun takaa Hesarissa. Näyttää siltä, että meillä on yhteinen inhokki, suuret kaupat ja kauppakeskukset. Minulla onkin slogan "Mene Espooseen, Suomen suurimpaan ostoshelvettiin, ja jää henkiin". Kun tuntuu, että suuruudenhullut espoolaiset tinttaavat hypersupermegamarketin joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Samalla kun sieltä pitää päästä helvetinkyytiä pois. Radalla tai baanalla, 120-300km/h.

Se, mikä minua suunnattomasti ihmetyttää työnantajapuolen lausunnoissa elintarviketyöläisten työssä viikonloppuisin pitämisessä ja monessa muussakin työajan sorvauksessa, on: KUIKA HELKUTISSA ENNEN PUOLIVALMISTEET, EINEKSET, LIHA- JA KALATUOTTEET SÄILYIVÄT?? Vaikka kaupat olivat kiinni sunnuntaisin ja ostokset tehtiin 9-17 ja lauantaisin 9-13 välisenä aikana??  Miten se oli mahdollista? Ja vielä ilman Eviran suosiollista haittaamista? Se laitos on kyllä tasapuolinen, pistää ahtaalle kaikki ravintoloista tuotantolaitoksiin. Pilkuntarkasti. Ja sitten ihmetellään, että allergiat lisääntyvät, kun kaikki pitää pestä desinfioivilla ja tappavilla pesuaineilla, tasan tarkkaan niitä ei saa huuhdeltua niin hyvi pois, etteikö jotain sinne sapuskaankin jäisi, mikrobeja tappamaan.

Minä olen sitä mieltä, että monikin asia on peräisin ruoansulatuskanavan vaiheilta. Ja sinne kun ei enää eksy riittäviä määriä "luontaisia pöpöjä" niin tulos on tämä: Allergiaterroristien Suomi ja globaali vastustuskyvyttömyys. Ja sillähän tietenkin lyödään rahoiksi: osta sitä tai tätä mikrobilientä josta on otettu lisätty sokeri pois, niin maailma ja sinä pelastutte vastustuskyvyllä kymmenessä minuutissa! Tässä madottomassa maailmassamme ei tarvitse mennä kuin tuohon itärajan taa, kun lasten allergiat ovat, ikävä kyllä, minimaalisissa mitoissa. Ja Euroopassa nauretaan pierutautisillemme, jotka vinkuvat, että onko tässä kermaa. Tämä puhdas yhteiskuntamme näyttää tekevän puhdistukset myös suolistotasolla.

Siitäkin piti raivota, että nykyään ei ihminen ymmärrä sitä, että kaikki ei kasva kaupan tiskissä. Toiset harmittelevat kun eivät saa lempimakkaraa/einesmössöään HETI nyt. Ja minä puolestani kaahasin hullunkiilto silmissä kärryjeni kanssa, että vau! mitähän kivaa täältä keksisi suolenmutkaan! Eikä siinä tarvittu mitään uusavuttomien reseptipalveluita kännykkään. Ei totisesti. Tosin minä olenkin siitä outo, että teen heräteostoja hedelmäosastolla, kerään maitohyllystä halvennustuotteita ja liha-ja kalaosastolla napsin mukaan prosenttipakkauksia. Jos käytettävissä on palvelutiski, saatan ostaa ruotoja tai "roiskeita" sekä tietenkin luita. Mainitsemistani aineksista saa makoisan kala-tai lihaliemen, kasviksilla höystettynä! Siksi kaapissa pitää olla aina porkkanaa, sipulia ja muita liemijuureksia. Niistä on iloa.

Mitä lakkoiluun tulee, olenpa minäkin lakossa. Edelleen. Nyt varsinkin, ei kreikkalaisia elintarvikkeita eikä myöskään mitään megalomanistisesta kuppakeskuksesta plussabonuspisteitä kartuttavasta afääristä ostettua. Ihan turvaan näihin lähikauppoihini. Mm. paikallisesta palvelutiskimarketista pystyy tilamaalla saamaan vaikka apinan aivoja, jos sille päälle sattuu. Lähden justiin noutamaan viiden kilon satsin lehmänsydämiä. 

Pidemmittä puheluitta, taidan mennä nokosille, kun tämä eläminen ottaa kovasti voimille. Ennen voimia vievää kauppareissua.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Elämyshäiriö

Arvoisat stalkkerini. Olen ollut tässä melkein kaksi kuukautta elämyshäiriön vallassa. Se tarkoittaa siis sitä, ettei ole paukut riittäneet pieneen kirjoitussessioon tässä konheen äärellä. Huolimatta siitä, että hallinnoiva entiteettini onkin riekkunut mm. vaspuukissa ihan virtanaan. Mutta se onkin toinen juttu. Sama tauti se on molemmilla. Etu- ja takapuolella.

Tässä kun olen koristen vetänyt henkeä, ja todennut, että se perhana kulkee, olen kiinnittänyt sekä huomiotani että ärsytyskynnystäni mainosten sekavaan maailmaan. Täytyy olla melkoisia ruumistairtautujia ja outologikkoja mainostoimistojen pallit vääränään. Arjesta ovat kyllä irtautuneet jo silloin, kun menivät tekemään näitä mainoksia sinne toimistoihinsa. Ei siis sinällään mitään, saahan sitä ihminen elantonsa tienata vaikka lyhtypylväänä Eirassa, olisi ainakin valoisa tulevaisuus.

Se vaan saa repimään tukkansa, ihokkaansa ja puhelinluettelon, kun mainokset lastataan täyteen paskaa. Siis ihan törkyä. Annetaan ymmärtää, eikä ymmärretä antaa, ainakaan oikeaa tietoa. Niinkuin nyt eräs perhanan jugumainos! Että sieppaa ja riipii.
Tämä "Ei yhtään rasvaa??!!!" "Ei." "Otan toisen..!!!" Voi elämän kevät. Ja ikäryhmä, jolle kyseisiä tuotteita tuputetaan on juuri se, kolmenkympin kummallakin puolen kompuroiva naisihminen, joka imee naistenlehdistä elämäntaitonsa ja -tietonsa, tekee tärkeimmät päätöksensä kolmen eri lehden horoskooppien mukaan ja seuraa kaikkia mahdollisia trendejä. Siis siinä iässä, jolloin blonditkin ovat tyhmimmillään eivätkä siedä blondivitsejä saati Tuksu-vertauksia. Näitä naisinehmoja voi viedä kuin kuoriämpäriä. Mitä uskomattomampi vedätys, sen varmemmin se uppoaa tähän perässävedettävien mimmien taajana aaltoilevaan mereen.

Millonkohan sitä herää todellisuuteen? Kolmenkympin ikäkriisi on se, että huomaa olevansa "aikuinen" mutta henkinen elämä on täysin murrosikäisen hormonihyrskeen sekoittama. Ja sekös sitten hävettää ja sitä alkaakin pelätä, että nelissäkymmenissä elämä loppuu tai siellä odottaa vähintään yhtä kamala kriisi. Paskat. Oma neljänkympinkriisini oli varsin erikoinen. Huomasin, että perhana, elämä on tässä kohtaa aivan upeaa. Ja sen, että jos minulla olisi ollut kaikki se tieto elämästä, mikä oli silloin, kun neljäkymppiä tuli mittariin, niin ei olisi kolmekymppisenä ollut huolen häivää.

Jännityksellä odotan viidenkympin virtsanpylvään saapumista kohdalle! Lyökö siihen päänsä vai leijailenkö keveästi siitä yli. Vai onko vielä muitakin vaihtoehtoja. Veikkaan, että on.

Mitä tähän elämyksellisyyteen tulee, niin nykyään tunnutaan hakevan jotain überelämyksiä. Ekstremeä. Elämyksiä elämysten tuolla puolen. Pienet asiat jätetään omaan arvoonsa liian pieninä. Eikä tajuta, että niistä pienistä jutuistahan ne elämykset koostuvat. Eikä siihen ajoittain tarvita edes rahaa.

Koetan tässä toipua, mutta patistelkaa vähän, etten pitäisi ihan näin pitkää väliä. Saattaapi unehtua tuo salasana tänne, varsinkin kun just sen vaihdoin. :P Alan tässä grillaamaan itselleni kesäkurpitsoita. Ei huono, sillä siihen kylkeen ajattelin muutamaa luunväliä grillikylkeä. Parasta possun- ja kananlihasta tulee, kun sen ekana kypsentää melkein kypsäksi ja sitten vasta tällää marinadiin lämpimänä, pitelee yön yli ja rillovaa seuraavana päivänä. Testatkaapa.

Sommoro!