perjantai 28. syyskuuta 2012

Terapeuttista terapiaa terapoitavalle

Vierailin vaihteeksi tervey..tervausasemalla eli arvauskeskuksessa. Olenhan minä pätkähoidettava. Kokonaisuuttani hoidetaan siis osissa ja tuijotetaan vaan yhteen osaan kerrallaan. Mitä hoitoa semmoinen on. Se on nykyhoitoa, jossa ei varmasti tule huomioiduksi kokonaistilanne. Ja sairauttani hoivaava henkilö, tällä kerralla diabetesta vahtaava, posmitti samat asiat, kuin jo viisi vuotta sitten. Itse asiassa samat asiat puidaan joka vuosi. Rasvan vähentäminen, annoskokojen pienentäminen ja liikunnan lisääminen. Kyllä. Jokainen, ja alleviivaan, JOKAINEN yli kolmetoistavuotias naisenpuolikas tietää varmaan kaiken laihduttamisesta.

Kerroin varovasti syömisestäni. Sanoin, että jees, käytän voita. Ja jees, olen lisännyt kasvisten käyttöä. Tunnen lautasmallin ja viimeiset suositukset. Ja sen jälkeen esitteitä, siis jälleen paperisaastetta virallisterveellisen puolesta, penkoessaan hoituri sanoi R-sanan. Kieltäydyin melko kohteliaasti. Niin kohteliaasti kuin paniikkioireiltani kykenin, toivottavasti en parkaissut. Kohdalleni kun on sattunut SE ra-vit-se-mus-te-ra-peut-ti. Sellainen älä-mulle-rupee -terapeutti. Joka argumentoi osaamistaan 20vee kokemuksella ja luuviulun kapealla olemuksella, ovensaranat eivät juuri rasitu. Koin todella vahvasti, etten todellakaan tule kuulluksi. Kun ensi kohtaamisella kiekaisi, että hän ei usko mihinkään uusiin tapoihin syömisessä, kuten vhh-metodiin. Että sokeritaudin hoidossako ei tee hyvää vähentää hiilihydraatteja, eikö. Kävin täällä kuovilla pari kertaa, ensin varaamassa aikaa ja sitten sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. 'puistatuspuistatus'

Sekin minua ihmetyttää näissä hoitokuvioissa, että joku 'muu' jolla on tarpeeksi natsoja, kirjoittaa sinulle B-todistuksen papereiden perusteella, tapaamatta sinua henkilökohtaisesti kertaakaan. Siis ei se hoitava lääkäri, jonka kanssa se todistus pitäisi voida kirjoittaa, yhteistyössä, pot asiakast kuunnellen. Se on minusta perin väärin. Minulle on jo tehty arvio siitä, että toisen nilkan ja jalan tuntohäiriöt ovat diabeteksesta peräisin. Tänä vuonna tehty ENMG-tutkimus paljasti, että zot, diabeteksen aiheuttamat tuntohäiriöt ovat niin vähäisiä, että siellä on muitakin hermovammoja kuin ne. Diabeettiset neuropatiat. Jalka on ollut kosketusarka ja puutuneen tuntuinen. Jepjep. Eiväthän hermot voi mitenkään kirurgisten toimenpiteiden aikana vahingoittua. Hmmm..

Olen aivan helvetin vihainen myös siitä nahkapäätösten tekemisestä, jota tietyt instanssit harrastavat. Näkemättä, kuulematta taaskaan itse potil asiakasta, vaan komeasti suoraan papereista. Yksi on Liikennevahinkolautakunta, toinen vakuutusyhtiö ja kolmas KELA. Kela alkaakin olla piakkoin minulle jo kirosana. Ihmettelen, kuinkahan moni jaksaa vuodesta toiseen kiukutella kasvottomalle hirviölle, joka epää tarpeellisetkin lääkkeet. Minäkin sain hylkäävän päätöksen liraglutidista, kun en sitä tarvitse. Ei nääs ollut tämä kirjaileva lääkäri, joka oli satuillut B-tokarini, kirjannut siihen riittävän tarkasti sitä pientä asiaa, joka minun pikku pääkkyyni jäi päällimmäiseksi, eli insuliinista eroon pääsemistä. Ja sillä perusteella sitten tuli hylsy. Mitäs minä semmoisella lääkkeellä teen, joka oleellisesti parantaa olotilaa, vähentää insuliinin käyttöä, kutistaa elopainoani ja pudottaa muidenkin lääkkeideni määrää. Viimeksi puolitettiin verenpainelääke.

Nyt jo olen lähes kokonaan päässyt eroon ateriainsuliinista tuon tarpeettoman lääkkeni avulla. Olen sitä pistänyt viimeksi, kun sotkin elimistöni karjalanpiirakoilla. Pakkorako. En olisi kyennyt rattiin siinä hiilarihumalassa. Kykenin kyllä vessaan monta päivää. Vauhdilla. Mutta kun minä syntinen haluan eroon myös pitkästä inskasta. Jonka tarve on sekin tällä tarpeettomalla tökötillä pienentynyt jo 100 yksikköä. Ja sairaalloisesta näläntunteesta, joka haittaa harrastuksia. Mitäpä ihmettä se nivelrikkoinen, pikkuvammainen LÄSKI sillä paranemisella tekisi. Hah, se on sen oma vika, kun on tommonen huono ihminen, joka vaan makaa sohvannurkassa ja syö, juo ja nautiskelee. Ihan on oma vika. SYYLLISTSYYLLIST, HERISTHERIST, nyt kyllä jätät sen turhapäiväisen syömisen pois tykkänään, kun olet itte aiheuttanut tommosen elintasotaudin, köyhä.
Miksei kukaan VOI myöntää, että liiallinen insuliinin määrä elimistössä pistää haluamaan lisää ruokaa, miksi ei kukaan voi MYÖNTÄÄ, että insuliini lihottaa sen kautta, että on jatkuva näläntunne, miksvarten kukaan ei kerro tätä vaikutusmekanismia potilaa asikkaalle. Minkä takia syömisestä syyllistetään, että SYÖT LIIKAA, vaikka insuliiniannokset ovat sairaalloisen hirveitä. Ja paino myös.

Jossain mättää. Ja aika tavalla. Näkeehän sen jo sokeakin kepillään, ettei diabeteksen hoito voi olla mallillaan. Vedotaan koko ajan 'virallisiin suosituksiin' ja posmitetaan kuin loitsua, että kyllä hoito-ohjeet ovat oikeita, SINÄ hoidat itseäsi väärin, etkä noudata ohjeita. Mitäpä, jos ohjeita noudattamalla on joutunut jo ojasta allikon kautta kymeen. Mitäpä, jollei 'virallinen' ruokarytmi ja -suositukset passaa vartalolle. Mitäpä jos kroppa suorastaan sekoaa viljavoittoisen sapuskoinnin jälkeen, aivot puuroutuvat, veressä ei ole kuin sokuria ruokailua seuraavan puolen tunnin ajan. Mitäpä, jos olo on vetämätön, huono ja ällöttävä niillä virallisilla ohjeilla. Mikseivät koko ravitsemuksesta vastaavat instanssit oikeasti voi tutkia ns. henkilökohtaisten, omien ruokailutapojen tukemisen tärkeyttä terveydenhoidossa. Miksi ensimmäinen ratkaisu ovat ENE-dieetit tai lihavuusleikkaus. Miksei tutkita insuliinitasoja, resistenssin astetta ja syömisen vaikutuksia niihin, että voitaisiin määritellä sellainen ateriakokonaisuus, joka ei enää enempää rasita sairastunutta elimistöä. Miksi ylipäätään päästetään ihmiset tilaan, jossa...äh, nyt alkaa taas päästä mopo lapasesta.

Terapioista puheen ollen, olen siinä onnellisessa asemassa, että viimein olen saanut, vuosi sitten itseasiassa, kunnollisen terapeutin, joka hoitaa kipeää päätäni. Siihen mennessä hoidossani oli tehty jo pari ratkaisevaa virhettä. Lääkärit vaihtuivat liki viikottain. Sairaanhoiturin tapasin vasta kolme kuukautta sairauden toteamisen jälkeen. Sairaanhoitaja oli koko ajan kiireinen ja hosui ja vielä päällepäätteeksi vittui näsäviisasteli. Kun halusin yksilöterapiaa, niin minut laitetiin ryhmäterapiaan, jonne en missään nimessä olisi halunnut. Mutta kun kolme ihmistä samassa huoneessa hiillostaa väsynyttä, niin minkäs teet, huomaat olevasi väärässä paikassa väärään aikaa, väärällä batkanavalla. Valitusta tästä taitaa tulla. Potilasasiamiehelle, ylilääkärille ja vaikka kenelle, perkele. Vaikka henkinen tila ei ehkä vielä moista kestäisikään, mutta jumalauta, ihmisiä ei vaan kohdella näin, kuten minua on kohdeltu.

Toinen vallan loistotapaus on fysioterapeuttini, joka on ulkoinen liraglutidini. Ilman fysioterapiaa en varmaan tätäkään paljon kirjoittelisi. Enkä juurikaan kävelisi... Kolarin jälkeisessä hoidossanikin tehtiin moka, että kukaan ei kertonut, että minun pitää pyytää erikseen fyssarinlähete hoitavasta sairaalasta. Kun jäin siihen käsitykseen, että fysioterapia hoidettiin sairaalassa ja sairaalan kautta, parilla tapaamisella. Joissa vaan neuvottiin apuvälineiden, kuten pyörätuolin ja kainalo-kyynärsauvayhdistelmän käyttöä...siis käytännön asioita. No, reipasotteinen fyssarini on pistänyt meikäläisen kondikseen. Välillä sattuu ja välillä ei. Sen verran kauan kun on käynyt hänen hyppysissään, niin ollaan puitu maailman menoa kaikilta kanteilta. Ja naurettu. Välillä ei meinaa hoitopöydällä pysyä, kun hirnutaan enempi vähempi absurdeillekin asioille. Hyvä niin, hoidosta jää sekä hyvä mieli että muutamia kipeitä kohtia. 

Josta juontuikin mieleeni, että mustikat ja mustaherukat lienevät jo sen verran sulaneet, että taidan sotkea itselleni käsin ihan mukavan, makeuttamattoman aamupalan. Marjoja ja tällä kertaa kreikkalaista jogurttia, pienellä maustamattomalla ab-jogurttilisällä sekä toisella ämpärillisellä kahvia. Tämän jälkeen pienet unoset, max. 25min. Herättyä muutama sivu hyvää kirjallisuutta 1920-luvulta. Ja sen jälkeen virkeänän päivän toimiin. Valittamaan. Kyllä on mukava päivä taas tiedossa. Taidan illalla 'ajatella positiivisesti'.

PS. Olen naputtanut aiheesta aiemminkin.. http://mahatar.blogspot.fi/2011/10/pienina-palasina-hoidossa.html

torstai 27. syyskuuta 2012

Ravintoon lisää ravintolisää

Suuri idolini Pöpis bloggasi tässä joku tovi sitten laihtumislupausten arvaamattomasta maailmasta. Tyyliin, että kun jätät iltakaljasi juomatta, niin laihdut 10kg ja pääset taivaaseen ilman passia. Tämä herätti minussa sekä hilpeyttä, sääliä että mietteitä. Hilpeyttä siksi, että päivittäinen iltakaljani loistaa taas poissaolollaan kuin uusikuu. Tiedät, että se on siellä vaikkei sitä näy. Sääliä niitä kaikkia tuhansia markkinamiehiä, -naisia ja -osastoja kohtaan, jotka verta hikoillen tekevät töitä panimoteollisuuden, pien- ja mikropanimoitten ja sen sellaisten puolesta, että palkka juoksisi kuin vierre. Mietteitä taas se, että samalla tavoin, mutta himpun verran käänteisesti käännellään ravintolisiäkin framille, kuin maamies siementä peltoon. Ei, älkää kuvitelkokaan, että aion nyt heittää seinään ravintolisäni ja vitamiinipillerini. Kunhan pohdiskelen mielikuvamarkkinoinnin jänskiä, tsykolookisia tolkuttomuuksia.

Pöperöproffan blogautus kertoi poisjättämisen ihanasta autuudesta. Samalla metodilla voi laskea ihan minkä tahansa ruoka-aineen vaikutuksesta painoon. Ja kun on kertaalleen käynyt läpi kaiken syömänsä, niitä kalaöljykapseleita myöten, niin hups, on päätynyt lukemaan MIINUS jotakin kiloa. Siinä vaiheessa pitäisi jo idiootimmankin kalorinlaskijan herätä, että het-ko-nen, mites se kävi mustalais-Kallen hevolle, kun se oppi olemaan syömäti. Vastaus on urbaanilegenda, kuten kysymyskin.

Tietysti, markkinamiehet ja -naiset puurtavat näiden ravintolisienkin markkinoinnissa, yötä päivää, kuin mainitut entisen etnisen vähemmistön hevot. Suupielet vaahdossa ja suihkunraikkaina. Levittäen ympärilleen tietoa. Hienoa, stilisoitua, viilattua, asemoitua, seulottua, totuuspohjaista, muotoiltua, supistettua ja ah, niin ihanilla kuvillakin varustettua tietoa, jota lennätellään ja kylvetään sinne ja tänne. Painokoneet syytävät mietittyjä, eikä aina aivan loppuun asti, esitteitä. Lehdissä julkaistaan värikkäitä mainoksia artikkelien muodossa, kulmassa mikroskooppinen teksti 'ilmoitus'. Internetin ihmemaassa botit valkkaavat vain juuri sinun persoonallesi sopivimmat mainokset ja tiedonmurenat, ja ne värikkäät mainokset. Näin aika aikaa kutakin ja pässinpäätä leikattiin. Kansan karttuisa käsi käy kukkarollasi ja valikoima lisääntyy. Markkinoitsija lihoo ja piinkovat argumetit muuttuvat ajan myötä argumenteiksi, seuraavaksi ne sulavat jargoniksi ja loppujen lopuksi niistä tulee osa arkipäiväistä menoa, tapa.

Kukaan ei enää kyseenalaista C-vitamiinin vaikutuksia. Sensijaan uudemmista elämän lisäaineista väännetään räpylää tämän tuosta. Jokainen lisäaine pilkotaan ja löydetään vielä tehokkaampia lisäaineita, siis näitä ravintolisiä. Sanan 'ravintolisä' perusteella luulisi, että suolakin on ravintolisä tai E300, askorbiinihappo. Joka onkin hirveä E-koodillinen lisäaine. Tappaakohan se talossa ja puutarhassa, toimiiko punkinpuremiin vai lakaiseeko jalat alta viattomalta piltiltä. No, kaikki aineet, joita ruoka-aineita käsiteltäessä lisätään, ovat käsittääkseni lisäaineita, jos eivät siihen sapuskaan ennestään kuulu. Ravintolisä on varmaan sitten aine, jota lisätään ravinnonnautinnan aikana elimistöön, kun siinä ravinnossa ei enää omat aineet piisaa. On joko ravinneköyhää ravintoa tai sitten muuten vaan yksitotista, mielensäpahoittanutta ruskeakastiketta.

Tarvitaan nappi, kuorilo, pilleri, kapseli tahi muu sellainen, että rakennusaineet sujuvasti sujahtaisivat soluseinämiä vahvistamaan tai niistä läpi, takaisivat ikuisen nuoruuden, kivuttomuuden, kolesterolittomuuden tai vaikka iloisen mielen. Pahimmillaan purkkia, pussukkaa, nyssäkkää ja muuta on minunkin kaapeissani pyöriskellyt myriadeittain. Silti vaan diabetes ryöhähti. Tuli verenpainetta. Suolisto sekosi. Peräpukamat pullahtivat ja tinnus tööttää molemmissa korvissa kuin enkelten pasuunat Tuomiopäivän aattona. Ja tuli se vaihe, jolloin epäilee sekä itseään, peilikuvaansa, naapureita, vallankumousta, eduskuntaa, että taivas putoaa niskaan ja neuroottisesti yrittää plärätä tietoa kirjallisuudesta, netistä ja mielikuvituksesta, tehdä valistuneita arvauksia ja keksiä nerokkaita kysymyksiä. No, kysymyksiin harvoin saa muita kuin arrogantteja vastauksia. Ylimielisyys suorastaan hyökyy päin otsalumpiota. Eipä siinä mitään, tukin vanhentuneet pillerit loppusijoituspaikkaan ja pidin tuumaustauon.

Aloitin uudelleen vähän vähemmän kiihkolla. En ihan kaikkiin asioihin enää usko sokeasti, silmät kiinni, enkä meinaa välillä uskoa silmät aukikaan. Kokeilen. Jos tuntuu hyvältä, niin otan välipalaksi. Mutta pyrin kuitenkin vaikuttamaan elimistööni suun kautta. Eli sen, mitä nakkelen iäntäkohen. Alkamatta kuitenkaan luomuhihhuliksi, ekohipiksi tai muuksikaan sammalta housunperseessä kuleksivaksi maanikoksi, jonka todellisuuteen ei mahdu kuin vastustaminen, milloin minkäkin ympäristölle haitallisen. Enivei, saatan minä hätätilassa ryhtyä puuroonkin. Varsinkin jos tarjolla on hyvää, pitkäänhaudutettua uunipuuroa. Se on ihan vastustamatonta. Mutta kohtuullisesti. Vatsa valittaa pitkään saamaansa kohtelua puuro-orgioiden jälkeen. Kaikki alkaa pierettää. Ja se vaatiikin taas poistotoimenpiteitä. Poistetaan pariksi, kolmeksi päiväksi kaikki sokeroituvat hiilarit. Minä pääsen helpolla. Piereminen lakkaa ja Massu voi hyvin. Ja edellämainittujen lisäksi myös maitohappobakteerikauppiaat...

Jaha, se on säilöntäaika, syys. Siis se aika, kun marttakohtauksen saaneet perheenemännät juoksevat puolukkaämpärien perässä ympäri kauppakeskuksia ja kaatuilevat kannokossa sieniä haalien. Sen kunniaksi menen jääkaapille, tempaisen ruukullisen hapankaalia, majoneesia ja tomaatteja. Mitäpä sinä niistä laittaisit. Annan vinkin. Voita pannulle, vähän puristeltu hapankaali siihen tirajamaan. Tomaatit viipaleiksi, viipale tassille, päälle majoneesipilkku ja toinen tomaatinviipale päälle. Ehkä rippunen suolaa. Aamukahvia tai -teetä punaisella maidolla. Aamulla laitan teehenkin maitotilkan, en polta kitusiani. Ja nautin kahvin tai teen kanssa sekä viralliset lääkkeet että avustavat lääkeet, ravintolisät. Sekä lukaisen aamun lehden tai mahdollisesti jopa lehdet. Siitä se lähtee taas päivä käyntiin.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ruusukaalisia unelmia.

Nyt aika moni sanoo, että hyi saatana ja irvistelee. Aivan tasan ja satavarmasti. Ruusukaali on vahvamakuinen ja vaatelias vihannes. Mutta kun sen laitossa onnistuu, niin voi olla kaikki mahat täynnä alle aikayksikön.
Löysin paikallisesta SS-marketista pari nyssäkkää hyvännäköistä, pientä ruusukaalia. Ikävä kyllä, ei ollut kotimaista. Samalla mietin, että olisikohan kuitenkin kannattanut miettiä vielä kerran sitä S-Markettien logoa, siinä on selvästi kaksi s-kirjaita. Joten se on meillä täällä kotona joko smarket tai SS-market. Siellä Adolfkin kävisi.

Käsittelin pikkiriikkiset kaalit ensin leikkaamalla varovasti kannasta pikku palan, ja poistamalla sen mukana lähtevät päällilehdet. Keitin ne koirille koko satsin, siis ne perkuujämät. Leikkasin myös ruusukaalin pikkuisen kannan ristiin, avittaa kypsymisessä. Ja liotin vielä suolatussa vedessä, jossa oli 2rkl suolaa n. tunnin. Ehkä turhaan, mutta unohtuivat...vaihdoin veden.
Kiehautin koko paletin, reilun kilon kaikkiaan, vedessä, jossa oli 1rkl suolaa ja 1rkl valkoviinietikkaa. Kiehautus vei noin vartin. Näitä ei kannata keitellä turhanpäiten, etteivät veltostu, kun kypsytellään kuitenkin jatkojalostuksessa vielä lisää.

Sen jälkeen päästiin asiaan. Mietin pitkään, minkä kanssa sopisivat. Kun maku on varsin vaffa. Vähän sinappinen ja pistävä. Siinähän se tuli. Sinappinen. Sinappi saisi markkeerata yhtä ainesosaa. Pieni karvaus tarvitsee kyllä vähän makeutta tasapainottamaan, ehkä omenaa tai päärynää. Jep. Jatkoin prosessia. Lopputuloksena tuli pari oivallusta.

Ruusukaalia ja savusivua. 

n.200g esikäsiteltyjä ruusukaaleja
voita paistamiseen 1-2rkl
hiukan öljyä n.1rkl
n.100g possun savukylkeä
tuoretta salviaa
mustapippuria
sinappia n.1-2rkl
1 pehmeämaltoinen omena, tai 2rkl omenasosetta
Helvetin hyvä paistinpannu

Asemoi pannu hellalle ja rykäise sekaan voi, jonka anna vaahdota, siinä vaiheessa tirauta sekaan öljyä, pikku loraus piisaa. Kuutioi sika ja laita pannulle heti öljyn jälkeen. Anna tiristä ruskeahkoksi. Lisää ruusukaalit ja salvia, anna paistua hetkonen.Omenan voi kuutioida, senkin, tai sose mukaan pannuun. Anna hetkosen tekeytyä ennen kuin laitat tarjolle. Tarkista maku, lisää suolaa, jos haluat. Toimii. Jos jätät sian pois, niin voit tarjota vaikka uunilihan lisukkeena.

Tymäkkä täräys hellästi haudutettuna

n. 200g esikäsiteltyjä ruusukaaleja
tötsä kermaa
valkoviiniä 1dl, hyvä syy ostaa vinkkupullo.
suuria, mietoja chilejä, miel. erivärisiä
rosmariinia
rakuunaa
rippunen suolaa.
maustepippuria pihaus
maun mukaan sinappia 1tl-1rkl.
loppusilaukseksi gratinointi vaikka gryere- tai emmentalraasteella uunissa.

Lättää kaalit ja pilkotut chilit kuumaan kattilaan ja hämmennä niitä rivakasti. Kaalitkin voi puolittaa, jos ovat kookkaita. Tippa valkkaria, desihän on tippa, völjyyn ja sekoita edelleen vimmatusti, ettei mikään pala. Anna valkkarin haihtua pois poikkeen, ota se kattila helkuttiin levyltä. Lisää mukaan kerma ja rosmariini, salvia sekä suolaa. Nosta haudutusritilälle levyn päälle ja unhoda siihen, välillä vähän voit hämmennellä. Anna olla noin 40min. Tämän härpäkkeen voi tehdä ensimmäisenä, ja gratinoida viimeisenä ennen tarjoamista. Aluksi tuo kerma hirvitti, mutta ei se hattumpaa ollut...lykkäsin teelmän uunivuokaan ja juustoraasteet päälle. Tarjoilin -yllätys- uunipossun kera. Nautakin olisi maistunut, muttei sattunut olemaan.

Tuossa pari ensimmäistä kehitelmää. Ruusukaalia on vielä, joten kehittely jatkukoon. Ko. eväitä voi mielestäni tehdä muistakin Brassica -suvun elämänmuodoista, eli kaikista kaaliin viittaavasta, nauriista, lantusta ja vaikkapa villivihanneksista keväällä. Bon appetiittiä teillekin, RÖYH.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Kirjoittamaton laki ja kirjoittamattomat teokset.

Jos kerran on olemassa kirjoittamattomia lakeja, niin minulla on kasapäin kirjoittamattomia kirjoja.Niitä on niin paljon, että voin tituleerata itseäni kirjailijahkoksi. Ei ihan kirjailija muttei paljon puutukaan. Kuin ne kirjat vaan. Ihan pikku puute, mutta mitäs tuosta, niinhän muutkin puolivillaiset tyypit itseään tituleeraavat ties miksikä kaikkien alojen asiantuntijoiksi. Vielä vähän päällekin. Somessa törmää useinkin vastaaviin. Kuka on kirjailija, kuka etuliitteellinen ja kuka ihan vaan pelkkä. Sama juttu asiantuntijoiden kanssa, joiden jalustoja sahataan husovaarnalla ihan tämän tuosta, kun ei ole alan koulutusta, kokemusta, antaa väärää tietoa itsestään tai jopa puhuu ihan selkeetä paskaa. Eikun siis kirjoittaa selkeetä paskaa itsestään ja valaa betonia siihen päälle, että olenpas, kylläpä olen, asiantuntija, ettästiät.
Asiaan. Siis ilmoitin, että minulla on kasa kirjoittamattomia kirjoja, juu, kyllä näin on ja paikkansa pitää ja selvä on kuin pläkki. Aloitetaan a-kirjaimella.

AVARUUS JA ELOPAINO.
Lyhyitä esseitä siitä, miten elopainoa säädellään sekä rakettitieteen että avaruusgeometrian keinoin, avustajina kirjassa kaikkien alojen asiantuntijoita sekä pari rakennusmiestä satunnaisotannalla Helsinki-Savonlinna -akselilta. Antaa ratkaisun mm. kuinka tehdään oikeaoppinen smoothie kätevästi betonimyllyllä, lapiolla ja pätkällä kaapelia.

SYÖ, SINUSSA SE NÄKYY.
Viimeinkin armelias kirja siitä, kuinka säilöä arjen maut lopulliseen muotoon vyötärölle, terveyden siitä kärsimättä. Laajennusehdotuksia kaikille heinäkepeille, arotuulen raiskaamille vinkuheinille ja saranapuolelta kulkeville aaveille. Ei heikkohermoisille eikä valittajille. Ruoka, mikä ihana tekosyy

SYÖ, SINUSSA SE EI MENE HUKKAAN.
Kuinka säilöntäoperaatiota jatketaan ja miten painonlisäys selitetään uteliaalle lääkärille. Onko elämää vielä sadan kilon tuolla puolen. Miten sovittaa itsensä charterlentokoneen istuimeen ja kyetä vielä syömään sekä omat, naapurin että lentokoneessa tarjottavat herkut. Ei alle 80kg keijukaisille.

TILA LOPPUU KUITENKIN.
Selitys-, tekosyy- ja väistelyopas sosiaalisiin tilanteisiin. Haluatko olla oman itsesi herra ja rouva, vailla väkinäisiä sosiaalisia suhteita. Oletko saanut tarpeeksesi jäykkäniskaisesta keskustelusta kaupan kassajonossa ja busseissa. Vältteletkö tarkoituksella vieraita ihmisiä. Tässä ainutlaatuinen tietopankki kuinka erakoitua sosiaalisesti.

ELOPAINO RATSASTAA JÄLLEEN. 
Kuinka haukkua kaikki metodit samaan hengenvetoon, kun painonpudotus ei onnistunutkaan niin, kuin kirjailija tahi ryhmänvetäjä sen lupasi. Mitä tehdä, kun metodinkehittäjä ampuukin kovilla vastaan, tarvitaanko haupitsi vai piiskatykki. Ostetaako vahvempaa, enemmän ja syvemmälle. Lue tämä teos, niin olet valmis.

EI HUOLTA HUOMISESTA.
Saamamiehen muistelmat. Kun ylipaino lähtee lapasesta, kaverit ei soittele eikä mistään tule korvauksia, bonuksia eikä tilauksia. Karmit kaulassa someen ryntäävä aikamiespoikatyttö liemessä tämän tuosta. Kuvaus siitä, kuinka ansaitaan rispektiä pelkkä näppäimistö apuna tekaistu CV netissä ja takataskussa ilmaisjakelulehtien mielipidepalstat ja keskustelusivut.

ASIANTUNTIJAJARGONIN KÄSIKIRJA LÄÄKÄRIRAJOITTEISILLE.
Kaikkien aikojen asiantuntijan muistelmat somen sokkeloissa. Pilailukaupan tiskin alle päätyvä tietoteos, joka ei keinoja kaihda eikä sanoja säästele. Kun kädet loppuvat otetaan aseeksi sanallinen kiusanteko ja väärien tietojen levittely kisakumppaneista. Epohormonin kanssa housut kintuissa on huono sanoa, että bussia tässä vaan odottelen. Missä aika loppuu, auttaa tämä teos pääsemään edes hajulle virallisen paskanjauhannan takana istuvasta isosta könzästä. Kaikkille asennevammaisille.

TAHDON ELÄMÄNI TAKAISIN. 
Sosiaalitanttojen, terapeuttien, lääkärikollegioiden ja muiden paremmintietäjien paremminvointivaltion syövereihin joutuneen yksilön pyristelyä pois yhteiskunnan turvaverkoista takaisin omaan, itselliseen elämään. Ei elämä ole sosiaalitanttoja vaan ihmistä varten. Lue synkkä yksinpuhelu ja sosiaalitantan sananhelinää tilanteessa, jossa moni päätyy narunjatkeeksi ilman rasvaa.

RASVATON ELÄMÄNI.
Nyt ei kannata käyttää voiteluaineita missään. Valion voistakin tehdään pian rasvaton versio, statiineilla höystettynä. MobiOil poistaa voiteluaineistaan kaiken rasvan. Kansakunnan terveyden omiin käsiinsä ottaneiden terveystietoisten humujen omakohtainen tilitys, kuinka saada rasvaton sydänkohtaus hiljaisen tulehduksen kera. Hys, nyt ei hiiskuta kenellekään, että terveys rakoilee ihanan rasvattomasti. Kaupantekijäisinä puoli kiloa rasvatonta rasvaa. Huom. ei paistamiseen.

KIRJANPOLTTAJAN SAVUTON PÄIVÄ. 
Kun kirjakriitikon päivä täyttyy ja koittaa uneton yö. Jännityskertomus valtalehden kirjakriitikon maksetuista artikkeleista ja hyvävelijaystävä -verkoston suosittelemista myötäsukaan arvostelluista kirjoista. Internetarvostelut on hienoa hoitaa tuttavien kesken, mitä mukavammin arvostelet tuttusi kirjan, niin saat pari vapaakappaletta keittiön keikkuvan pöydän tueksi. Kiitos kaunis ja sitten arvostelu voidaankin jo poistaa.

PILATESTA RUOKAPÖYTÄÄN. 
Kaikkihan tietävät, kuinka tärkeää on venyttely. Nyt venytellään terveydeksi myös ruokien koostumuksessa. E-koodien taivas ja lisäaineiden luvattu maa siintelee jokaisen venyttelijän mielessä mitä kirkkaimmin. Terveysruokaa, jolla saa kaikki vaivat kertaheitolla. Parannu nyt vaihtoehtoisella metodilla kaikista terveysvaivoistasi, syömisesi helpottuu, kun ei tarvitse enää tiirata tuoteselosteita. Kustantajana Suomen Krematorioiden liitto.

TERVEYTTÄ SIITÄ HUOLIMATTA.
Kaunosielun vaade yhteiskunta- ja markkinaohjatun kaupan tuotteistamien tekoelintarvikkeiden virtaa vastaan. Kuinka syödä monipuolisesti ja mielekkäästi ilman prosessoituja elintarvikkeita. Syökö markkinamies pöydästäsi terveelliset, omatekoiset ja käsittelemättömät ruoka-aineet. Mistä saisi multaporkkanoita ja oikeasti pesemättömiä perunoita. Yksiön nurkassa kyyhöttävän ekohipin aivopieru vailla verta ja karvoja, onko oikeasti mahdollista syödä oikein väärin ja oikein väärin. Yksi risti kaksi.

SUOMALAINEN TERVEYSLOTTO.
Lyhyet erikoiset ruokapöydässä. Onko ravintolisien nauttiminen kotoisin saatanasta vai purkista. Miten edistää terveyttään niin, ettei tarvitse lääkäriä ennen kuolemaa. Kuumetautien kotihoito ja pari vinkkiä yrteistä. Onko suomalaisissa todellakin miljoona diabeetikkoa, puolimiljoonaa infarktivaarassa ja loput toinen jalka haudassa ja toinen banaaninkuorella. Terveysliiottelun käsikirja kelakorvausliftareille ja sosiaaliturvaa käyttämättömille. Pidä itsesi terveenä, niin lääkärissä käynti ei sairastuta.

ILMAVAIVOJEN ITSEHOITO.
Piereskele diskreetisti. Muista huomioida kanssamatkustajat hisseissä ja julkisissa kulkuneuvoissa, kävele tai hommaa tekninen apuväline, auto tahi helikopteri. Ole kuin viereisessä kassajonossa seisova olisi päästänyt leijan ja tuijota. Muista, että et aiheuta kaasuhälytystä metrossa, sikäli mikäli sellaisen Suomesta löydät. Parhaimmin ilmavaivoja tuottavat ruoka-aineet ja niiden valmistus. Ole edelläkävijä, hanki tilaa persoonallesi, piereskelemällä ja vältä divertikuloosi.

Tässä siis vain osa kirjoittamattomista kirjoistani. Jätin häväistys-, paljastus- ja juoruilueepokset vielä litanian ulkopuolelle, sekä mahdottoman määrän keitto-, paisto-, jälkiruoka- ja ruoanvalmistuskirjojani. Mutta koska olen brändi, niin minulla on kaikki valtuudet toimia kaikkien asiantuntijoiden yliasiantuntijana ja jakaa plussia ja miinuksia, bonuksia ja sulkia hattuun oikealle ja vasemmalle.

 Tämäkin bloggaus on kirjoitettu ilman hiilihydraatteja, rasvoja, laboratoriokokeita, lääkkeitä, kahvia ja muita lisäaineita, ja sen kyllä huomaa. Hyvää päivänjatkoa, menen nauttimaan aamiaistassillisen pillereitä, ämpärin kahvia, sekä hyviä rasvoja että hiukan hiilihydraatteja. Mutta ei se minun aivotoimintaani yhtään selkeämmäksi tee. Päin vastoin.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Hillitöntä menoa, sentään yksi asiallinen järjen äänikin löytyy.


Niin paljon soopaa ja niin paljon puolesta ja vastaan. Kyllästyttää taas tämä rasvapalleroilla heittely, mutta onneksemme meillä on  Pronutritionist, jonka blogista löytyy vieno järjen ääni. Kehotan lukemaan.

Tämä tästä tänään, huomenna uudet kujeet.




lauantai 1. syyskuuta 2012

Ravitsemuskeskustelu syynä suomalaisten kolesteroliarvojen nousuun.

Blink. Blink. Blinkblink. Tuijottakaapa uudelleen tuota otsikkoa. Ja vielä kerran. Mikäs kuva tuli tuommoisesta. Juu. Niin minullekin. Ravitsemuskeskustelu on syypää siihen, että kolesterolit nousee ja ovatkin pompanneet ylöspäin. Entäs sitten. Otsikko on muuten sorvattu suoraan THL-merkkisen instanssin sivuilta, jossa kerrotaan FINRISKI-tutkimuksen tuloksista. Ihmettelen edelleen sitäkin, että tuossa Pohjanlahden toisella puolella ei ravitsemuskeskustelu ole ollut likikään niin vaaraksi kansanterveydelle kuin täällä meidän raukoilla rajoilla. Onko siellä sitten kansa valveutuneempaa, kuin tämä harjastukkainen tolvanajoukko, jota pitää oikein johtamalla johtaa ja ylhäältä käskeä.

Minulle uutisointi antoi sen kuvan, että ko. tutkimus on antanut väkeviä todistuksia ylipapeille, jotka ovat valmiit uhraamaan kolesterolin nousun vuoksi aivan kaiken muun. Kuten lisivät ylipainon, diabeteksen, liikkumisen vähenemisen, alkoholinkäytön messevän lisimisen ja sen sellaiset pikkujutut. Kukaan ei tuossa puhu ylipainosta. Eikä muuten alkoholin käytöstäkään. Saati kakkostyypin diabeetikkojen osuudesta otannassa. Tuijotetaan vaan siihen saatanan kolesteroliin. Kai sitä kohta saa synnytyslaitoksella kolesterolireseptin kouraan, ettei vaan nouse liian korkeaksi. Muuten saatkin sitten tuhota elimistösi kaikin tavoin, muttet luonnollista ja oikeaa rasvaa saa suuhusi laitta.

Omakohtaisesti voi sanoa noista kolesteroliarvoista sen, että mitä enemmän olen käyttänyt alkoholia, sen huolestuttavammat arvot olivat. Ja siihen määrättiin sitten statiineja. JEEEEE. Statiineilla päin viinapirua. Hyvä. Kun Kuningas Alkoholi poistui jokaviikonloppuisesta käytöstä ja isompina määrinä, niin kyllä rauhoittuivat kolesterolitkin. Kysyttiinkö tutkimuksessa sitten viinanjuonnista, sitä en tiedä. Mutta rasvanlaatu se onkin ihan syvältä perkeleestä ja suoraan sielunvihollisen pöydästä, se.
En voi ymmärtää. En. Enkä sitä voi tajuta, miksi pitää keinotekoisia rasvapaskoja syödä ja lisätä viljatuotteita. Kun kunnon kasa höyrytettyjä kasviksia voilla on paljon maukkaampaa, kuin nämä sahajauholeivät. Herrajjumala, jossei saa ruoastakaan kohta nauttia, niin mistä sitten. No, jäähän seksi sentään tähteelle. Varmaan sekin kohta kielletään kolesterolia nostavana toimintana.

Suomalainen mentaliteetti kun vaan sattuu olemaan semmoinen, että kun ylhäältä annetaan neuvo, niin sitä pilkuntarkasti sitten noudatetaan. Nyt karsitaan kohta taas kaikki rasva pois kenkälankistakin, becelfloora- ja muut akselirasvamainokset sykähtelevät verkkokalvoillemme teeveeseestä päivä toisensa perään. Ja yleisönosastot, keskustelupalstat ja face on täynnään peitsentaittoa puolesta ja vastaan. Aivan taatusti. Ja ylimpänä rasvapastorit, gurut, papit ja vanhat herrat lyövät toinen toistaan kuin vierasta sikaa eipäsjuupastelun jalossa taidossa. Whambang. Siellä sitten keskustelijat taas niska punaisena ja silmät tulta lyöden jossakin teeveeseen keskustelujohdatteluohjelmassa argumentoivat jänskästi asioita. Ja eipäsjuupastelevat ihan kaikesta asiaankuulumattomastakin. Aaii niin, asiantuntemuksella kuitenkin. Minähän olen vaan tämmöinen maallikko, jolla on vain 50 vuoden kokemus ihmisenä olemisesta tässä kehossa. Enhän minä mikään asiantuntija voi olla, kun minulla ei ole minkäänlaista titteliäkään.

Olen edelleenkin kohtuullisuuden vakaa kannattaja. Olen aikojen alussa syönyt itseni henkihieveriin, eli vähentänyt hiilarit niin pieneen määrään, että henki oli mennä. Olo oli sen mukainen ja hammasta purren selvisin jokapäiväisyyksistäni. Opetti sekin jotain. Kuuntelemaan omaa kehoaan. Se poiki sitten ilmiön, jota ei kukaan osaa selittää. En enää laihtunut. En, vaikka kokeilin kaikkia saamiani ohjeita. No, nyt tällä syömisellä ja lääkityksellä olen saanut painoni putoamaan. Mikä on tehnyt minut kovin iloiseksi. Mutta vieläkään en syö, kuten viralliset ohjeet 'määräävät', sillä minulla on siihen oikeus. Tai jos ihan tarkemmin ajattelen, näennäinen oikeus. Viranomaisilla kun tuntuu olevan oikeus päättää siitä, mikä on minulle parasta. Minähän en vielä osaa enkä pysty. Sen olen tullut kyllä huomaamaan. Samoin sen, että olen heidän parissaan tullut leimatuksi. Ja siitä minä aion kyllä pitää ääntä ja vimmaa.

Ihmettelen vieläkin sitä, että jonkun typerän kolesterolihitusen takia nostetaan tämmöinen mekkala. Kolesteroliarvoja on tarkistettu parin-kolmenkymmenen vuoden välen aina vain alaspäin ja varmaan niin tehdään nytkin. Kohta ei kolesteroleja saa suonissa syyhkitellä ollenkaan. Ja lääkärit syyllistävät ja kirjoittavat kolesterolilääkereseptejä tulostimet metrinverran pöydänpinnasta ilmassa. Jokaisen arvauskeskuksen kiminkiset jupajavat mantroja rasvan vaarallisuudesta. Minä puolestani olen sitä mieltä, että rasvaa tarvitaan, lakkaa autonkin kuleksiminen, jos ei rasvaa ja öljyä ole koneessa ja laakereissa. Mutta sehän on minun mielipiteeni, perkele. Mekkalointia ravitsemuskeskustelussa on kuitenkin odotettavissa kun eri puolet paheksuvat toisiaan julkisesti ja yksityisesti. Ja kaiken aikaa.

Nyt pari paistettua munaa ja baanalle. Reseptiä en tähän laita, sillä on se kumma, jos ei suomalainen osaa kananmunaa paistaa. Oli muuten teksti numero 280 tähän blogiin.