perjantai 30. syyskuuta 2011

Voisormenjäljet voileipäpöydässä

Mitäs hemmettiä leipä tekee tuolla otsikossa?! Ei se siellä mitään tee. Kunhan on smööörgooosbuuurdin koristeena vaan. Koristeeksi leipä sopiikin. Paitsi virallisterveellisten kirkasotsien mielestä. Meitä on kuulkaa myriadeja, joille ei sovi leipä. Hajoaa maha. Vaikka pisteleisi sitä nestemäisessä muodossa, niin se maha hajoaa silti.

Valtalehdistön lippulaivassa oli taashen muuan virallisterveellinen Pekka-setä päästellyt suustaan ihan mitä sattuu. Ettei voibuumi muka kestä kauaa. Hah. Lainaan artikkelia suoraan(HS/J.Iivonen):"Jos on kymmenetuhatta tutkimusta, aina voi ottaa mieleisiään näkökohtia." Kas! Siinähän se tuli! Tälviisiihän se on tämä virallinen popula toiminut vuosikausia. Ottanut tutkimuksistaan mieleiset näkökohdat, ja joko peitellyt ne muut tai sitten haudannut hiljaisuudessa. Raadot vaan margariinitehtaaseen, niin näyttää pätevämmältä. Toinen lainaus: "THL:llä ei ole tietoa minkälainen väestöryhmä nyt suosii voita. "Se on tärkeä kysymys. Onko siinä luonnonmukaisia arvoja kannattavia ihmisiä? Veikkaan,e ttä tavallinen duunariporukka ei ole siirtynyt voihin." Olet Puska väärässä ja täysin hakoteillä. Täysin! Ja vielä kerta kielon päällä: "Hän [Puska] arvelee, että keskustelu hiilijalanjäljestä tukee voin kulutuksen vähentämistä. "Nyt voin markkinamiehet puhuvat luonnollisuudesta. Mutta voin jalanjälki on aika kova, kun se tehdään lehmän kautta. Luulen, että se tulee puremaan." Taas metsään.
Tämä Pohjois-Karjalaprojektin kaunistelema papparainen, jonka iässä keskiverto tehdastyöläinen asuu jo vanhainkodissa kaikkine rankavaivoinee, statiinin tuomine katkokävelyineen ja muine vaivoineen. Niin tämä jumaltarustoon itsensä kohottanu margariinimies vaan antaa näitä kyseenalaisia lausuntojansa ihan muina miehinä. Tietäisi vaan, kenenä. Omalla nimellään kuitenkin. Pannaas laittaen tuosta vielä pätkä: "Voibuumin vaikutukset nähdään ehkä ensi keväänä, jolloin julkistetaan suomalaisten terveydestä kertova Finriski -tutkimus. "Odotamme sitä mielenkiinnolla. Tähän asti meidän kolesterolitasot ja sydänkuolleisuudet ovat laskeneet. Siinä sitten nähdään, onko kolesterolitason lasku pysähtynyt." ...ja sittenkö lällätellään, että lällänlää, minähän sanoin, että kolesterolitaso nousee, ja te kuolette kaikki siihen kolesteroliin! Ei ju-ma-leish-on. Että joku voi olla uskossaan luja. Se syö kuitenkin salaa, niinkuin karppaajat. Perutaan. Ei syö. Sillä muuten se puhuisi viisaita.

Olen tässä pitkin matkaa luistellut erilaisten rasvojen kuorruttamilla pinnoilla. Ja tuo Puskan väite, että voi olisi muoti-ilmiö, joka menee pian ohi, on kyllä aika hatusta heitetty. Toisaalta, jos olisin tutkiva journalisti enkä hutkiva blogisti, niin aloittaisin välittömät selvittelyt siitä, mihin klikkeihin ukko kuuluu. Ja mistä kana pissii. Jonka jälkeen olisin rikas. Kun minut pitäisi vaientaa rahalla. Siinä olisi sitten mukana MTK, EU, THL ja muutama muu taho. Jos kerran Alkon myyntiä pitää lisätä pistämällä keppanaan puolet vettä, niin kukas häärää hommassa mukana kansanterveyden nimissä? Ai että mä kärsin.

Mutta mitäs tuosta. Antaa äijän korista tornissaan muiden hyväosaisten kanssa. Silläaikaa, kun ihmetellään, miksi vanhainkodit on täynnä alzheimerpotilaita, muistisairaita ja katkokävelijöitä, voimattomia, harmaita ihmisiä, joiden pidätyskykykin on vähän niin sun näin sun, niin tämä joukkue se vinttaa ulkomaanmatkoilla semi- sun muissa naareissa. Kovalla rahalla. Mummuja ei kukaan käy edes kääntämässä kerran päivässä. Illallisilla lasit kilisevät ja terveellinen ruoka kahdeksan lajin emneineen valuu punaviinin ja muun saattelemana kristallikruunujen alla kurkusta alas. Papat saavat vellinsä kanssa leipää. Ja margariinia. Energiansäästölampun kelmeässä valossa. Antakaa voita vanhainkoteihin, siellä asuvat ihmiset ovat juuri niitä 60-luvun alussa voita kuluttaneita, jotka eivät välttämättä edes pidä margariinin keinotekoisesta makumaailmasta. Antakaa heille myös kunnollista lihaa ja paljon kasviksia, kullekin makunsa mukaan. Antakaa heille mahdollisuus elää elämänsä loppuun mukavasti, vähän herkutellenkin. Jospa vaikka yllättäen katkokävely loppuisi, alzheimer vähän hellittäisi ja muistaisi sen, mitä eilen tehtiin? Onko paljon vaadittu? Samoin, lääkitkää vain välttämätöntä, eikä lääkkeiden tuomia sivuoireita.

Sitten mainoksiin. Muuan suuri ja mahtava maitotoimija mainostaa itseään luonnollisena ja luonnonmukaisena. Kuin osana luontoa. Sen mainoksissakin luonto tuppaa suuhun ja ties mistä pesukoneiden uumenista pääsee yks kaks outoon luontoon, jossa usva leijuu, auriko paistaa ja kukkaset kukkivat niin, että alkaa lihaksia särkemään. Ja sama pulja menee ja ostaa suomalaisen pienemmän putkan, siirtää osan tuotannostaan emämaahan, alkaa roudaamaan sieltä maitotuotteiden jämiä (mausta päätellen) tänne meille. Kainuussa menee työpaikkoja suomalaisilta ja pörssiherrat sytyttelevät sikarit. Suomalainen työmies sytyttelee viimeiset tuohenkäpryt lämmittääkseen saunan. Maitotuotteista on mennyt maku. Minä en näe mitään järjen häivää mainostaa luonnonmukaisuutta, jos maitotavaraa roudataan ympäri Pohjoismaita rekkakaupalla. Siinähän kasvaa nimenomaan se P.Puskan mainitsema hiilijalanjälki.

Vanha ja kiukkuinen muumio, kuten minä, joka on tehnyt useammankin ihmiskokeen itsellään, ei voi tajuta sitä, että miksi meille asetetaan jotain yleisiä raja-arvoja, kun kaikki ihmiset ovat kuitenkin erilaisia? Tuntuu, että yleisesti jokainen syö ja paskoo ja veri kiertää suonissa, toisilla jopa päässä asti, muttei ihan jokainen elin toimikaan juuri niin kuin lääketiede olettaa. Meillä on maailmanlaajuisesti vallalla olettamusperusteinen diagnosointi. Sekä kehitystyö, jossa kehitellään uusia, pettämättömiä kaavoja uusien tautien diagnosoimiseksi. Lääkkeillä on sitten pikkuisen noita sivuvaikutuksia. Ei kai haittaa? Niihin voi sitten määrätä jotain toista lääkettä, niihin sivuvaikutuksiin. Mutta luonnonlääkkeet pitää saada pannaan hetimiten! Eihän nyt mikään voikukkauute voi korvata kunnon synteettistä lääkeainetta, joka tappaa talossa ja puutarhassa!! Ei! Varsikaan, kun siitä ei saa kohtuullista korvausta eikä voikukkaa voi listata pörssissä.

PERrrr...nyt olen huonoine käsineni kilkuttanut tätä jo ties kuin ja kauan. Alkaa olla ruoka-aika. Tein kaalikääryleitä tässä päivänä muutamana. Niitä on minun, soppatykiksi syntyneen, jäljiltä vielä monta. Sieniä, sipulia, selleriä, persiljaa, salviaakin sekä jauhelihaa sulloin kääryleiden sisään, voissa ensin vähän ruskistelin kaikkia. Uunissa haudutin. Siihen puolukkasurvosta. Nam. Tai sitten voisulaa. Ja kohden uusia seikkailuja.

torstai 22. syyskuuta 2011

Atomixmox -uuden ajan dieettiohjema kaunosieluille!

Nykyään kun pilkotaan, silputaan, stailataan ja mössätään kaikki tuntemattomaksi smoothieksi ja pullasutuksi, niin olen kehitellyt aivan teitä ajatellen uudenlaisen dieettiohjelman. Sillä lähtee kaikki, läskistä hiuksiin ja hampaisiin asti. Kynnet lienevät jo pureskeltu konditorian ikkunoiden takana. Homma on helppoa kuin heinänteko, eikä siihen tarvita kuin pisara rakettitiedettä, tehosekoitin ja muutamia erinomaisia neuvoja, kuten A.Komenzhuckin "Näin rakennan hiukkaskiihdyttimen kellaritiloihin", Izmail Arakinin "Potaska, tulevaisuuden pöytämauste" ja Pillow Crying Awfullnessin "Tee helposti pomminvarmaa ruokaa". Eikä tarvitse perehtyä sen syvemmin esimerkiksi Stephen Hawkingin universumin syntyteorioihin eikä Newtonin painovoimalakeihin saati muutenkaan mihinkään vaikeisiin ripellöksiin.

Atomitasolla tapahtuva ravitseminen on tulevaisuutta ja nykypäivää! Kukaan, huom. kukaan itseään kunnioittava, kunnostava tahi muutenkaan itsestään huolehtiva ihmispolo, ei jätä käyttämättä tätä mahdollisuutta aivan uudenlaiseen syömiseen! Ajatelkaa, mikä säästö hammaslääkärikuluissa, kun hammas ei lohkea oliviinkiveen tai purukumi juutu hammasväliin. Voi tätä riemun aikaa! Ei enää inhasti ujeltavaa poraa korvanjuuressa, ei pahanhajuisia mömmöjä, eikä valkosipulille ja tupakalle haisevaa tohtoria sörhimässä piikeillä suutasi. Olethan huolehtinut atomitasolla tapahtuvalla ruokailulla hampaidesi kunnon suorastaan säihkyvän puhtaaksi! Hymyä vaan huuleen.

Atomiruoka on kohdistettu juuri oikeisiin tarpeisiin ravitsemuksellisesti. Se on pilkottu niin pieniin osiin, ettei kukaan pääse väittämään, että syöt liikaa hiilihydraatteja tai rasvaa. Suolasta puhumattakaan. Sillä kaiken hirvityksenhän olet jättänyt taaksesi jo aikaa sitten. Hommattuasi hiukkaskiihdyttimen ja sen lisäksi mainittua kirjallisuutta ja pyyhittyäsi pölyt tehosekoittimesta. Smoothiet voit nyt hyvin unohtaa, atomiruokaa vaan suoraan suoneen. Nenämahaletku ei ole aivan niin hyvä, kuin laskimotiputus. Näin saadaan korkein mahdollinen hyötysuhde atomiruoasta.

Kun kroppa eli ruumis eli keho on näin saatu paremmaksi, niin seuraavaksi keskitymme aivojen ruokintaan, joka on haasteellisempaa siksi, että aivoni ajattelevi. Eikä hyväksy ehkä hyväkseen aivan kaikkea. Varsinkaan kriitillisin mielin elonaikaan suhtautuvalla. Eli synnynnäisellä jokapaikan höylällä, joka on luonnonlahjakkuus varsinkin muiden kritisoinnissa. Atomiruoka pitää silloin saattaa aromikkaaksi aivoille. Jotta myös vastarannan kiisken aivot ovat valmiit hyväksymään kyseisen tauhkan tuosta vain! Kiihdytin vain soimaan ja pää sinne putken perille oikealle kyljelleen. Ja kroppa tietysti putken ulkopuolelle. Sen perästä pommitellaan ajukoppaa atomin osasilla ja muulla himpulalla niin, että soi. Ja vähän ajan päästä haiseekin. Olet kuin uudesti syntynyt ihminen! Tietäsitpä vaan, kuka.

Tässä teille taas ihmeteltäväksi siis uusinta uutta ravintotieteen rintamailta, syvällä rintaäänellä lausahdeltuna: "Ei ole hyväksi liioitella missään. Eikä lopuissakaan".

perjantai 16. syyskuuta 2011

Pressiaalinen Syndrooma pauttiarallaa klo ½ ja 7.

Aah, näitä hienoja juttuja. Puoli Seitsemässä on tehty ihmiskoe! Linkki toimii vain vähän aikaa, vajaan viikon.  Siinä ukko ja akka ketokarppasivat. Jäi vähän epäselväksi tuo ketokarppaus, kun ukkoa talutteli Hanna Partanen, kalakukkomummon kaima, pitkinpoikin kauppapuotia. Koeakka oli vielä kaiken päätteeksi kasvissyöjä. Ja eritoten se, mitä kaikkea nämä koekaniinit pupelsivat, jäi erittäinkin pimentoon. Mummeli lisäksi vielä sanoi, että jätetään hiilihydraatit KOKONAAN POIS! Herranjestas! Ja kun ukko oli ostoskierroksella, niin siellä kuitenkin ostettiin hiilaripitoista evästä. Ostoskierroksella tättäräinen unohti kurpitsatkin autuaasti..kaalia kyllä kyörättiin kyytiin.

Kehonkoostumusta oli mittaroitu kaikin puolin. Lähti läskiä ja tuli lihasta tai sitten ei. Ärsyttävintä koko jutussa oli Henkka Hyppönen, joka nykyään on joku hiiskatin yritysvalmentaja. Henkkahan ei tietenkään, kuikkakoponen kun on, ole valmis edes kokeilemaan tätä karppausta joka on kaikkien huulilla. Varmaan jossain ehtoopäivälehdessä kohta suoltaa julistusta, että kunto parani Mummon Muusilla, helppo ja kätevä pussiruoka, lisää vain vesi! Hyppönen voisi nyt kyllä mennä ja tutkia useampiakin karppausta käsittelevää teosta. Taisin saada juuri Kiminkiselle ja kumppaneille seuraa. Aivot eivät saa tarpeeksi sokeria. Pah.

Täytyy sanoa, että tämän ohjeman käyttämä kuvitus oli jotenkin vastenmielinen ja oksettava. Aivan kuin karppaaja suoltaisi uumeniinsa pelkkää lihaa eikä ollenkaan hiilareita! Tai vastaavasti kasviksia, joitten esiinmarssia johtaa varsiselleri. Tahallaanko tekivät? Ehkä tietämättömyydestä ja onnettomien sattumien kautta. Toivottavasti. Hyppösellä oli kyllä voiaski hukkuteillä koko sen loppuajan, jonka otosta katsoin. "Aivot tarvitsevat sokeria", kyllä joo, ja eihän kumpainenkaan koe-eläin KOKONAAN hiilareita jättänyt! Ai saatana, siinä kohdassa olin jo hyökätä töllön kimppuun kuni nälkäinen karhu. Kyllä minä Hyppönen sulle sokerit näytän! Retostelivat vielä lopuksi berliininmunkeilla. Hah! Aivan varmasti nämä "ketokarppaajat" ovat olleet ensin euforiassa ja sen jälkeen hiilarikrapulassa. Joka muuten ei ole oivallinen mielentila lainkaan.

En väitä minäkään, että tulkintani olisi oikea, ottaa vaan ottaan, ettei vaivauduta näkemään metsää puilta. Siis ei voida tonkaista ja penkaista sen vertaa vellovaa tietotulvaa, että saataisiin edes totuutta hipovia lausahduksia. Toki, jos painoa pudotetaan karpisti, niin ensin rankka vaihe ketooseineen ja sen jälkeen haetaan ruokavalioon hiilihydraattimäärä, jonka keho sietää. Eikä ketoosi ole sama asia kuin ketoasidoosi.

Siinä taisi H.Partanen luistella metsään, kun ei suositellut karppaamista diabeetikoille, kun se on monelle kakkostyypin diabetestä sairastavalle suorastaan taivaan lahja. Tosin muistutan minäkin munuaiskokeiden ottamista, sillä kenellekään, jolla on munuaisissa hämminkiä, niin runsasproteiininen syöminen ei tee hyvää, oli diabetes tai ei. Diabeetikon sokurit pysyvät tasaisina, eivätkä kiikun kaakun vaapu edestakaisin. En tiedä, mutta jotenkin taas tuntuu, että hmm. Itsekontrollia? Haha, vähän vähemmän tarvitaan itsekontrollia karpatessa, kun kärvistelydieeteissä.

Ja heti perään menin ja luin KOLUMNIN. Olin katketa keskeltä, vaikken siitä edes kunnolla taivu. Oli sen verran ratkiriemukasta tekstiä. Tämä nykymeno on meikäläisen mielestä melko kummallista, kun jos et pysy kärryillä trendeistä ja suuntauksista, superfoodeista ja dieeteistä, elämäntaparemonteista ja kuntokuureista, niin olet luuseri mitä pahinta sorttia!

Verhot kiinni, menen keittämään perunoita, kokkaamaan läskisoosia ja tungen kitaani kuusikymmentä berliininmunkkia. Joka tuntui olevat normaalipainoisten toimittajien taivasosuus maan päällä. Berliininmunkki! Voi *piip**piip* ja *piip* Ei vaiskista, menen ja vatkaan muutaman kananmunan, silppuan kaalia, sotken sen kaalin majoneesiin, maustan chilillä ja valkosipulilla, pilkon pari hapankurkkua. Teen niistä munista ohuen pohjan, jonka paistan uunissa. Käärin sinne sisälle kaalisörsselini, kurkun ja pari tomaattiviipaletta. Päälle tujaus chilisoosia. Kyllä se berliininmunkin hakkaa mennen tullen.

torstai 8. syyskuuta 2011

Näitä aineita voit syödä lihomatta!

Ilta-, naisten-, aikakaus-, erikois- ja sanomalehdet tuntuvat olevan näinä päivinä jälleen täynnänsä kaiken saatanan listoja, mitä voi syödä huoleti ja mitä ei missään nimessä tule syödä edes huoleti. Tai jos syö, on syytä huolestua syvästi. Ja taajaan! Eikä missään nimessä toistaa syntiänsä, että on tullut syöneeksi jotain, mielummin ripottelee henkilö tuhkaa päällensä ja repii ihokkaansa korviavihlovasti oihkaisten kuni sureva leski ja muut humut Raamatu vallattomissa kertomuksissa muinoin. Toisaalta, aihe ei ole niin syväluotaava, että mitäpä sitä Raamattuakin tähän sekoittamaan. Tai toisaalta, sotketaan vaan, sillä sitä saatetaan tarvita viimelopuksi, jos joku menee, ottaa ja syö jonkun listan mukaan... Omalla vastuulla, minä irtisanoudun tämän tekstin oikeellisuudesta ja terveellisyydestä justiinsa tässä alkumetreillä, heti. Kiitos. Savolainen kun olen. Olen poiminut kymmenen ainetta, joista ei saa läskiä vyötärölle, päähän, persieen tahi paksuuntuneita luustonosia, paitsi kalloon.

Otetaas tässä sitten lista nummero Yksi:
1. Listat, siis jalka- ja kattolistat, niitä voi nakerrella huoleti!
2. Kalanruodot, niistä ei tule edes täyteen.
3. Kauppalistat, paperia, oltava varovainen, varsinkin, jos lista sisältää läskiä.
4. Pajunköysi, sitä on hyvä nauttia lentsuaikoina.
5. Kummallista.
6. Sisalnaru, voidaan nauttia yhä uudelleen, jos ei pureskella ja päähän laitetaan kunnon solmu.
7. Sivulistat, niitä saa kätevästi parkkitaloissa kuljeksmalla automobiilien välittömässä läheisyydessä.
8. Oksat pois mummun puujalasta, ja valmista nautittavaksi.
9. Listaykköset, jos nauttii pelkästään niitä, niin ei vaaraa ole.
10. Etusivun uutiset, kätevästi voi niistä laatia uutispuuron.

Lista njumero 2.

1. Lastulevy, käytetään näkkärin tapaan.
2. Tuorekelmu, käytetään margariinin tapaan.
3. Piirongin laatikko, makaronilaatikon tapaan, mutta auki tai kiinni.
4. Jälkimehu, erilaisista jäljistä konsentroitu tehojuoma
5. Akselirasva, ks. tuorekelmu.
6. Unissa paistettu sika. Ks. Ollin pakinoista ohje.
7. Livefish. Elävän ravinnon ystäville, jos saat kiinni.
8. Kipsilevy, voit muotoilla vaikka piparkakkuja mattoveitsellä tästä!
9. Erikeeper käy kivasti salaatinkastikkeeksi.
10. Sahanpuru, siitä voi laatia puuroja ja vellejä, sekä suurustaa kastikkeita.
10+. Makulatuuripaperi, piirtelemällä siihen erilaisten ruokien kuvia, syöt aivan oikein!

Kolmella kierteellä, pienin lisäkiloin:
1. Rautanaulat, ja kettingintuotanto on taattu kotitarpeisiin. Kynttilälyhdyille ei tarvitse haikailla ripustusmekanismeja.
2. Lattarauta. Siinä riittää purtavaa pidemmäksi aikaa
3. Asfaltti ja piki, purukumin ja lakritsan korvikkeiksi soveliaita sovelluksia.
4. Kumihanskat hiekkatäytteellä, kuin ehta nakkipaketti!
5. Telamiinat. Räjähtävä makuelämys.
6. Juomalasit, voidaan nauttia juoman jälkiruoaksi.
7. Apulanta. Ummetuksesta kärsiville...Jos ei oma riitä.
8. Katiskaverkko, ja eväs käy itsestään pyydykseen.
9. Pingismailat, helposti pystyy ajattelemaan, että tässä sitä vaan makkaraleipää jältetään.
10. Kumimatto, sopiviin paloihin leikeltynä menee makkarasta juustoon ihan kevyesti.

Ja erikoisherkkuina voi pistellä muun ohessa vaikkapa:

1. Strykniiniä, ajaton klassikko! Kuka murhasi rouva Skrofin!
2. Mustesieniä, namia alkoholin kera
3. Dioksiinia, nykyajan uutuus.
4. Punakärpässienisalaatti, villit visiot!
5. Arsenikki, aina luotettava painonpudotusväline.
6. Syanidi, tämä pitää linjoistasi täydellisesti huolen!
7. Suippumyrkkyseitikkikeitto, ja ei jatka vyötärö paisuntaansa.
8. Elohopea, kiva kakukoriste pilttien juhliin.
9. Zyklon B, pitää sinut suihkunraikkaana.
10. Kurare, terävät mausteet joka einekseen.

Näin olettekin saavuttaneet Massun listojen aallonpohjan ja syvimmän karikon! Ei huolta huomisesta, tästä päivästä eikä einesmyynnin kasvusta, kun tarkasti vain noudattaa näitä pikkiriikkisiä ohjeita! Tai jos on viisas, pitää näppinsä ja näppylänsä irti listojen aineista ja tyytyy syömään, kuten ennenkin. Jolloin välttyy mahdollisilta vatsanväänteiltä ja kummallisilta poltteilta kurkkutorvistossa. Eläkä vaan huuhtele mitään alas viinaksilla tai kakkosoluella, niistä saa hetimiten ripulin, koleran ja vastassa on kansaneläkeosaston pesijätär.
En nyt lähde edes arvailemaan sitä piikkiä, joka meidän jokaisen kankkuun pistetään, kun ollaan siellä viimeisellä terminaalivaiheen osastolla, johon kaikki päättyy. Ja teltannurkassa laulaa lapsikuoro, deliriumpainajaisten pahin tärryyttäjä. Psykedeelistä terapiaa annetaan Kelan kustannuksella kaikille halullisille, paitsi minulle, koska minulla on jo diabetes, ahdistus ja hammastenkiristys.

Repikääpä siitä. Muuten, ruokalistan syöminenkään ei lihota.

maanantai 5. syyskuuta 2011

HopFlopDiet ja suuri muodonmuutos

Maailma on vääränään erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia painosta ja sen pudottamisesta. Yhdestä asiasta koko konkkaronkka on samaa mieltä. Painon pudottaminen on hyväksi nykyihmiselle, joka ei enää pelmua ojalapion kanssa soissa päivät päästään. Eikä riehu varsta kourassa puimalassa, saati painu pitkin metsiä ansoja kokemassa. Siinähän se kaloria paloi kuin kuloheinä. Humps vain, ja syöty leipä oli muuttunut energiaksi vähän sassiin. Ruokatottumukset jäivät torpparitasolle ja nykyvintiö elää kuin kuningas. Ei kakarainkaan tarvitse eväänsä reväyttää, kun pedofiilipelkoiset vanhemmat kyöräävät herranlahjansa ovelta ovelle, kuin veeär tavarat muinoin. Tästä tulee tietysti turpaan, että pedofiili on todellinen vaara mailman pilteille. Ai, vielä viisitoistavuotiaille kultamussuillekin? Jotka käyvät karatessa ja niillä on ruskea vyö?

Tai sitten downshiftataan. Siis himmataan, muka. Muutetaan jonnekin erämaahan länässä seisovaan mökkiin, ilman muita mukavuuksia, kuin savuttavat leivinuuni ja puuhella, pihanperällä on huussi eli hyyskä. Mökki  puretaankin hetimiten ja paikalle laaditaan linna, johon saadaan juuri ja juuri mahdutetuksi kaikki mukavuudet poreammeesta mikrouuniin. Sähkö tulee tolpasta, ekosähkö. Juu. Ja ruokapuoli on edelleen lähiruokaa, lähin mäkkäri tai hesetyspaikka sijaitsee siinä heti viidenkymmenen kilsan päässä, jonne hybridiautolla on hyvä hyräytellä. Pizzaa saa kirkonkylän entiseltä huoltoasemalta, josta saa vielä automaattipensaakin.
Mutta kun se maha vaan kasvaa. Ei kun ravintovalmennukseen, -terapiaan tai laihtumiskurssille muiden innokkaitten mukana. Ihminenhän on sosiaalinen eläin, ainakin jotkut on, itsestäni en puhu mitään. Siellä sitten käydään kolme viikkoa sillä terapistilla ja alkaa tulla noita tuotanoin, menoja. Eipä sovikaan enää klo 19.00 eikä klo 17.30, kun Markometterimikapetteri pitää hakea verkkopalloseuran kesäleirin konfirmaatiosta tai Annapannaliisamaija viedä kotitalouskerhon viljelykurssin päättötilaisuuteen tai hakea ne kersat niistä pois. Eikä painoakaan ole saatu pudotettua.

Sitten kuvioihin ilmestyy postilaatikosta HopFlopDiet. Se on kuin jumalallinen ilmestys! Paksulle mattapaperille painettu esite suorastaan vie menneessään. Ei enää ikinä laihduttamista, ei kärvistelyä nälkäkuurilla, ei kalorien eikä minkään laskemista, tai no, jahti pitää kyllä vesille laskea. Eikä minkään sortin ressiä enää mistään!

Kaikki hoituu nyt kerralla, yhdellä kädenliikkeellä ja heti hetkessä, teet vaan niin kuin piisk..henkilökunta sanoo! Eikä maksa paljon 1 500€ kuussa ja ALV! Eli melkein ilmaista! Eikä mitään tarvitse tehdä itse, ihan vaan tehdään, niinkuin sanotaan, ja pidetään vähän ruokapäikkyä. Että pliis, kome in tö litöl vöörlt ohv piis ohv keikki. Niinpä hybridillä hybridoidaan likeisimpään HFP -konttoriin, ihan siinä torin kulmalla, allekirjoitetaan kolmekymmensivuinen sopimus ja vastaanotetaan suoraveloitustunnus kuukausimaksua varten. Sillä lailla! Asiakas on aina oikeassa, ja yksillöllinen malli sopii jokaiselle! Eleijaa! Ylistetty olkoon yksilönvapaus! Tästä saatte Painonvinguttajat molemmille poskille ja kääntäkää vielä ne toisetkin posket! Henkilö on yksilöllisesti nyt pelastettu!

Kotona sitten perehdytään matroonan tarjoilemaan materiaaliin, joka kehottaa heti ensimmäisestä huomisaamusta alkaen laittamaan kaiken ylös mukana seuraavaan pieneen, mustaan kirjaan, johon pannaan kaikki ylös. Sekä kävelemään postilaatikolle, jollei se sijaitse sisätiloissa. Niinpä omin pikku kätösin ilmestyy kirjan sivulle numero neljä aamupalan sisältö rivi riviltä. Paitsi, että puuroon laitettu voisilmä unohtuu pois, eihän semmoinen mitätön määrä voita mihinkään riitä. Sata grammaa. Samoin se lapsilta jääneet voileivät, juustolla ja meetvurstilla, niistä kirjataan vain kirsikkatomaatit, kolme koopeeäl. Eikä myöskään kahvikermaa tule laitetuksi, kun kirjoitetaan vaan, että kahvi. Lounas nautitaan tuttavien kanssa kaneetilla "Tiistaitiima" vähän paremmassa ravintolassa. Ruokalistasta poimitaan kirjaan nimi, jota ei osata lausua, ja sulkuihin kirjoitetaan ruoka-aineet, jotka on tunnistettu, tunnistamattomiksi jää mm. kermakastike ja veltot kasvikset, josta ei enää saa tolkkua edes biologian opettaja, joka istuu vastapäätä. Perunoita, 2kpl, härän ulkofilepihvi, salaatti, josta unohtuu leipäkuutiot ja kana, sienikeitto öpaut 2dl (tosielämässä 3,5dl), leipä, talon viini ja jälkiruoaksi juustotarjotin ja kahvi sekä likööri. Unohtuupa sekin keskustelun tuoksinassa laittaa ylös, että pihvin päällä oli komea möhkäle maustevoita, salaatissa öljykastike, viiniä kului kuusi lasillista ja juustotarjottimen ohessa oli kivoja rixraxkeksejä ja hedelmiä, jotka nekin jäivät merkkaamatta ylös mustaan kirjaan. Sekin jäi laittamatta, että ahneuksissaan henkilö söi kaiken lopun juuston. Näyttäähän se hienolta, että kirjassa lukee 1 homejuustoa, 1 valkohomejuustoa, gryereä, emmentalia(mustaleim.) ja joku tunnistamaton, mutta hyvä.

Kuukautinen käynti toimistossa, jossa kaikki paremmaksi muuttuu, HFD:n täti selailee mustaa kirjaa ja syöttää muutamia valittuja ruokia tietokoneeseen, jonka printteri rätkäisee ulos seuraavan kolmen viikon liikuntaohjelman. Lisäksi odottaa tapaaminen liikkumisihmeen kanssa. Hän näyttää muutamia helppoja liikeryhmiä jokapojalle ja -tytölle. Kas näin, leikiten nyt saa lihat kyytiä, lähtee läski ja maailman valtaa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Kolme viikkoa pidetään myös liikuntapäikkyä. Helpostihan tuo onnistuu, mustassa kirjassa on sitä varten oma osio! Sinne vaan ylös kaikki liikkeet, ja jos on pakkoliikeitä, niin nekin! Yksinkertaista! Näin päästiin taas kirjailemaan ylös kaikki pieneen mustaan kirjaan. Taisi putkahtaa mukaan pari kuntosalikeikkaa, vaikka oli istuttu pubissa kaljaa imemässä. Noh, mitäs pienistä... Jo alkaa kyllääntyä asiakas yksinkertaiseen, mutta kun on kolmen kuukauden soppari. Sopimusta ei voi irtisanoa, ennen kuin kolme kuukautta on täynnä. Mitta olisi jo. Täynnä. Kilogrammaakaan ei ole lähtenyt. Rahaa kyllä.

Viimeinen käynti ja musta kirja pöytään. Valittujen kohtien naputtelua ja kohta ryskyttää printteri kuusitoista sivua loppuyhteenvetoa, sekä tarjouskupongin kahdelle kaverille plus itselle. Loppuyhteenveto väittää, että hölö olisi luopunut luonnollisista syistä seitsemästätoista kilosta! No niin, vaikka siis ei oman vaakan mukaan ole päästy kuin kolme kiloa yläviistoon kilogramma-asteikolla. Mystistä. Johonkin on siis kadonnut se 17kg, mutta mistä tai kenestä! Ehkä jopa että miksi. Vikahan ei ole peilissä jos naama on vino, eipä tietenkään. Lähempi tarkastelu näyttää, ettei todellista muutosta mihinkään suuntaan ole tullut. Ei edes ajatustasolla. Saati reaalitodellisuudessa. Tai juu on, pankkitili on vähän laihempi. Tai aika paljonkin. Samaan aikaan toisaalla lopettaa perheenemäntä perunankeiton, pastan syönnin ja riisipuuron mättämisen, voisilmällä tai kanelisokerilla. Ja lisää kasviksia, muutaman kananmunan, lihaa ja erityisesti kalaa, voita, kermaa ja herkullisia öljyjä. Paino mätkähtää puolessa vuodessa 25kg alaviistoon. Eikä ruokarahasto juurikaan kärsi vaurioita.