perjantai 16. syyskuuta 2011

Pressiaalinen Syndrooma pauttiarallaa klo ½ ja 7.

Aah, näitä hienoja juttuja. Puoli Seitsemässä on tehty ihmiskoe! Linkki toimii vain vähän aikaa, vajaan viikon.  Siinä ukko ja akka ketokarppasivat. Jäi vähän epäselväksi tuo ketokarppaus, kun ukkoa talutteli Hanna Partanen, kalakukkomummon kaima, pitkinpoikin kauppapuotia. Koeakka oli vielä kaiken päätteeksi kasvissyöjä. Ja eritoten se, mitä kaikkea nämä koekaniinit pupelsivat, jäi erittäinkin pimentoon. Mummeli lisäksi vielä sanoi, että jätetään hiilihydraatit KOKONAAN POIS! Herranjestas! Ja kun ukko oli ostoskierroksella, niin siellä kuitenkin ostettiin hiilaripitoista evästä. Ostoskierroksella tättäräinen unohti kurpitsatkin autuaasti..kaalia kyllä kyörättiin kyytiin.

Kehonkoostumusta oli mittaroitu kaikin puolin. Lähti läskiä ja tuli lihasta tai sitten ei. Ärsyttävintä koko jutussa oli Henkka Hyppönen, joka nykyään on joku hiiskatin yritysvalmentaja. Henkkahan ei tietenkään, kuikkakoponen kun on, ole valmis edes kokeilemaan tätä karppausta joka on kaikkien huulilla. Varmaan jossain ehtoopäivälehdessä kohta suoltaa julistusta, että kunto parani Mummon Muusilla, helppo ja kätevä pussiruoka, lisää vain vesi! Hyppönen voisi nyt kyllä mennä ja tutkia useampiakin karppausta käsittelevää teosta. Taisin saada juuri Kiminkiselle ja kumppaneille seuraa. Aivot eivät saa tarpeeksi sokeria. Pah.

Täytyy sanoa, että tämän ohjeman käyttämä kuvitus oli jotenkin vastenmielinen ja oksettava. Aivan kuin karppaaja suoltaisi uumeniinsa pelkkää lihaa eikä ollenkaan hiilareita! Tai vastaavasti kasviksia, joitten esiinmarssia johtaa varsiselleri. Tahallaanko tekivät? Ehkä tietämättömyydestä ja onnettomien sattumien kautta. Toivottavasti. Hyppösellä oli kyllä voiaski hukkuteillä koko sen loppuajan, jonka otosta katsoin. "Aivot tarvitsevat sokeria", kyllä joo, ja eihän kumpainenkaan koe-eläin KOKONAAN hiilareita jättänyt! Ai saatana, siinä kohdassa olin jo hyökätä töllön kimppuun kuni nälkäinen karhu. Kyllä minä Hyppönen sulle sokerit näytän! Retostelivat vielä lopuksi berliininmunkeilla. Hah! Aivan varmasti nämä "ketokarppaajat" ovat olleet ensin euforiassa ja sen jälkeen hiilarikrapulassa. Joka muuten ei ole oivallinen mielentila lainkaan.

En väitä minäkään, että tulkintani olisi oikea, ottaa vaan ottaan, ettei vaivauduta näkemään metsää puilta. Siis ei voida tonkaista ja penkaista sen vertaa vellovaa tietotulvaa, että saataisiin edes totuutta hipovia lausahduksia. Toki, jos painoa pudotetaan karpisti, niin ensin rankka vaihe ketooseineen ja sen jälkeen haetaan ruokavalioon hiilihydraattimäärä, jonka keho sietää. Eikä ketoosi ole sama asia kuin ketoasidoosi.

Siinä taisi H.Partanen luistella metsään, kun ei suositellut karppaamista diabeetikoille, kun se on monelle kakkostyypin diabetestä sairastavalle suorastaan taivaan lahja. Tosin muistutan minäkin munuaiskokeiden ottamista, sillä kenellekään, jolla on munuaisissa hämminkiä, niin runsasproteiininen syöminen ei tee hyvää, oli diabetes tai ei. Diabeetikon sokurit pysyvät tasaisina, eivätkä kiikun kaakun vaapu edestakaisin. En tiedä, mutta jotenkin taas tuntuu, että hmm. Itsekontrollia? Haha, vähän vähemmän tarvitaan itsekontrollia karpatessa, kun kärvistelydieeteissä.

Ja heti perään menin ja luin KOLUMNIN. Olin katketa keskeltä, vaikken siitä edes kunnolla taivu. Oli sen verran ratkiriemukasta tekstiä. Tämä nykymeno on meikäläisen mielestä melko kummallista, kun jos et pysy kärryillä trendeistä ja suuntauksista, superfoodeista ja dieeteistä, elämäntaparemonteista ja kuntokuureista, niin olet luuseri mitä pahinta sorttia!

Verhot kiinni, menen keittämään perunoita, kokkaamaan läskisoosia ja tungen kitaani kuusikymmentä berliininmunkkia. Joka tuntui olevat normaalipainoisten toimittajien taivasosuus maan päällä. Berliininmunkki! Voi *piip**piip* ja *piip* Ei vaiskista, menen ja vatkaan muutaman kananmunan, silppuan kaalia, sotken sen kaalin majoneesiin, maustan chilillä ja valkosipulilla, pilkon pari hapankurkkua. Teen niistä munista ohuen pohjan, jonka paistan uunissa. Käärin sinne sisälle kaalisörsselini, kurkun ja pari tomaattiviipaletta. Päälle tujaus chilisoosia. Kyllä se berliininmunkin hakkaa mennen tullen.
Lähetä kommentti