torstai 20. joulukuuta 2012

Kappas maailmanloppu! JOULU on pikkujuttu sen rinnalla.

Sama asia. Ostoshelvetit, kauppapuodit ja kiskat ovat tunkutäynnä kansalaisia, jotka osteskelevat kaikenlaista turhaa krääsää suvun ja perheen harmiksi. Nykykakarat kun eivät tunne kiitollisuutta joulukuusenkarkeista, parista nahistuneesta omenasta, palaneista pipareista ja pihlajanmarjamarmeladista voimapaperipussissa, joka on teipattu maalarinteipillä ja päälle piirretty tontunkuva. Ei kun pitää olla parpie ja mailitlepouni ja ties mikä trasformeri. Vähintään 3D ja hilkut päälle. Toista se oli ennen, kun kahlattiin hangessa huopatossut täynnä lunta haulikon kanssa riehuvaa perheenpäätä karkuun kohden koleaa salomökkiä. Niin se oli, ennen oli kaikki paremmin. Ei kinunneet kakarat pleikkaria.

Tämänjouluiset lahjat on hankittu onneksi jo hyvissä ajoin. Avioliiton kautta saadulle lisäosalle hommasin sellaisen taskulampun, että nyt näkyy pimeääkin pimeämmässä vaikka naapuriin. Olisi vielä se naapuri, johon näkyä. Lapsenlapsenkin lahjapaketit on jo kääritty. Olen tyhmä mummo, minulta tulee enimmäkseen pehmeää pakettia ja kirjoja. Ostakoot muut ne hemmetin rojut. Veljenlapsille lähtee vähän vaatimattomammat puketit, mutta pääasia, kunhan muistetaan jotenkin. Siinä se tuli. "Pääasia, kunhan muistetaan jotenkin". Vaarallinen lause, joka johtaa ylilyönteihin. Helposti! "No ei niille kehtaa mitään halpaa ostaa..." Ja laiva kääntyi just köli ylöspäin. Eli kippasi nurin. Minulla se nyt tarkoittaa, että se muistaminen on se pääasia. Koska kakruille on jossain vaiheessa tärkeää se, että niitä paketteja on PALJON. Lisänä siis rikkakin rokassa.

Rokasta tuli mieleen, että olette varmaan herneitten kanssa helisemässä? On pakaste-, purkki- ja kuivattua. Ja kaikenlaisten elukoitten luita? Kuten sian, kanan tai kalkkunan? Kuten joulunaikoihin jostain syystä on. Ylensyötyänne kinkun tms. lihaklimpin, alkaa julmettu pähkiminen, mihin sen lopun hukkaa. Sitä kun tuppaa jäämään. Ja olen ollut kuulevinani vinkunaa,ettei enää syödä lipeäkalaa mennävuosien malliin. Minä kyllä varasin ison palan valmiiksi. Että saa sitäkin kerran vuodessa. Niistä tähteistä voi viritellä vaikka millaisia herkkuja!

Nyt alkaa sitten sataa ruokavinkkiä jämille, kuten varmaan arvasitte. Kinkusta tms. se hernesoppa on klassikko. Jota syödään pitkälle tammikuun puolelle. Enempi vähempi tuunattuna. Pakaste- tai purkkiherneitä voi siihen perussoppaan laittaa väriksi. Ei mene hukkaan nekään. Hernehiä kun pitää kuivatusta muodostaan turvottaa liottamalla vähintään yön yli. Ensin keitetään rokanpohja luista, joista sitten irrotellaan parin tunnin kiehuttelun jälkeen ne isoimmat luut ja sihvilöidään pienemmät pois. Keitetään tietenkin mausteiden, kuten porkanien, siplien ja maustepippurin ja varovaisen suolan kera. Laitetaan herneetkin kiehumaan ja nekin saavat kiehua ensin toista tuntia, niin että alkavat kärsiä jo veden vähyydestä. Isompaan kattilaan yhdistellään näistä lihaksista, liemestä ja hernehistä se hernekeitto. Annetaan vieläkin muhia pari-kolme tuntia, ettei tule vaivoja. Ilmavaivoja, ei ilmaveiviä.

Lipeäkalan valkokastike on oivallinen lisä, kun tekee nykyään jo ympäri vuoden saatavasta kesäkurpitsasta lasagnea, ja voi siihen laittaa myös munakoisoakin. Paksuja viipaleita vaan molemmista ja itketetään huolella. Jos on parilapannu, niin väritetään kivat raidat, jos ei niin kärvennetään molemmin puolin. Pohjalle liraus joko voisulaa tai gheetä tai oliiviöljyä, päälle kurpitsaviipaleet, joiden päälle rosollia, jonka päälle munakoisoa ja sen päälle valkokastiketta. Ja homma jatkuu kurpitsaa-kinkkuviipaleita-sinapilla maustettua valkokastiketta ja munakoisoa. Helevetinmoinen keko tähteeksi jääneitä juustoja päälle. Jos niitä juustoja on pirusti, niin niitä voi käyttää siellä välissäkin. Mausteina maustepippuria, timjamia, rippu rosmariinia ja nälkä. Saman voi tehdä myös kalasta. Ei ehkä lipeäkalasta, mutta graavi- ja kylmäsavulohesta kuin savusiiastakin että lämminsavulohesta, mausteena tilli-timjami. Eikä mene hukkaan, on taas uudenvuoden pile-eväät taatut. Nakit ja perunasalaatti on niin sou lääst siison!

Ja mitäs sille livekalan lopulle? Siitä tehdään liivatteen kanssa kalaliemeen tiukka hyytelö, joka tungetaan hyytymään korkeaan suorareunaiseen astiaan tai sitten vaihtoehtoisesti kierretään jo vähän jähmettyneenä tuorekelmuun makkaranomaiseksi pötkyksi. Siitä veistellään siivuja jotka nautitaan juuston ja tomaatin kera. Maustettuna toki seuraavanlaisella seoksella, joka morttelissa murskataan: timjamia, maustepippuria, ½tl sokeria (hui!), 1 valkosipulin kynsi ja kuivattu chilipalko. Muhjutaan oikein hyväksi, ja ripotellaan tomaatille, jonka päälle viipale livekalatytinää ja siivu herkullista juustoa, tähän käy kotona tehty (tai kaupasta ostettu "kotijuusto") tuorejuusto paremmin kuin hyvin.

Sillit tulee syötyä purkista suoraan...ja samoin on syöty moni muukin herkku. Sen isompia kattauksia tekemättä. Kahteen pekkaan kun ei olla kovasti vaivauduttu. Muut vaivaantukoot joulusta meidänkin edestämme.

Mutta ei maar. Ulkona päivä paistaa viimein, ja pakkastakin on ihan rapsakat -14 astetta Celsiusta. Lähden kirveen kanssa pilkkomaan koirille herkkuja, joita mehtämiehiltä sain. Hirven kylkilyuta. Sekä lihakaupasta kaupanpäällisenä saamiani porsaanluita irrottelemaan. Saavat pientä puuhaa eivätkä suunnittele pakoa Alcatrazista. Eli tuosta pihatarhasta.

Saatan minä jonkun jouluröyhtäyksen tänne vielä päästää, riippuu ihan siitä, mistä se roikkuu.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Joulu tulee rivakkaa ravia.

Vanha raktori ei ruostu, sanotaan jossain laulunpätkässä. Vai oliko se rakkaus? Enivei, oli nyt sitten vaikka illyrialainen sotisopa, niin aisaan.

Eilen minulla oli kyseenalainen ilo ja kunnia muistella menneitä. Ystäväni ja kylänmieheni on kovin innoissaan suomalaisesta perinteestä. Ja siihen liittyen nimenomaan sahdista. Itselläni on juuret tukevasti siellä sun täällä ja Neuvostokarjalan mullassa, mutta osa minusta on periytynyt Hämeestä, ainakin neljännesosa, loput on savolaista ja karjalaista. Enimmäkseen savolaista kuitennii...

Hämäläisneljännekseni keitättää minulla sahtia pari-kolme kertaa vuodessa. Nyt olisi jo pitänyt joulusahti panna alulle, että ehtii. Saattaa olla, ettei enää ensi viikolla ehdi. Olisipa sitten ainakin uunna vuonna maisteltavaa. Vaikka sahti ja diabetes ei ihan ole yksi yhteen, mutta pari kertaa vuodessa voi lipsahdellakin vähän. Tietää taas tovin lipsahdelleensa! Hyvästä sahdista ei tule vatsavaivoja eikä humalaa. Kun juodaan sahtia, ollaan sahissa. Joutsassa (Jousa,lat.huom.) ja Sysmässä on sanonta: "Ei se juovuksissa ollu, s'oli sahissa." Juovuksiin tullaan ihan muista aineista, kuten viinasta, humalaan samoin kuin myös känniin, pöhnään, hiprakkaan jne.

Tämän vuoden jouluna meillä on kovasti vähän suunnitelmia. Suunnitelmissa on lähinnä vaan se, että ollaan ja levätään. Syödään hyvin. Yhdistelen tänä jouluna kaikenmoisia asioita. Yksi on lanttulaatikko nauriista. Toinen porkkaloora, kolmas tietenkin kinkku. Silliä pitää olla kullekin säädylle, ja tottakai rosollia! Rosollista on iankaikkinen kädenvääntö, laitetaanko siihen perunaa ja omenaa vaiko eikö. Ei laiteta. Porkkanaa, punajuurta, sipulia ja suolakurkkua. Kastikkeeksi punajuurivärjättyä kermavaahtoa. Lipeäkala kuuluu kiinteästi minun jouluuni. Joskus lippikala on ollut vähemmän kiinteää, ja silloin pitää mennä katsomaan peiliin. Kalahöytyviä kattilasta kalastellessaan sitä tietää elävänsä. Maustepippuria, suolaa ja valkokastiketta. Siis sitä pesamelsoossia.

Piparkakkuja? Joo ja ei. Joulutorttuja? Voin tehdä, vaan en syö. Väskynäsoppaa? Ookoo, enimmäkseen kuitenkin kermavaahtoa! Muistakaa myös hyytelöt ja tytinät. Hyytelöimällä ns. normaalit joulueväät, ne pääsevät aivan uusiin sfääreihin. Olen minä joskus kokeillut lanttulaatikosta värkättyä tytinää...ei ollut ollenkaan hullumpi idis se.

Mutta sahtiin palatakseni. Sitä kun ei kotioloissa oikein saa keitettyä. Vaikka jotkut ovatkin mehumaijalla moista urotyötä yrittäneet...! Pitää hankkiutua padalliseen saunaan ja haalia jostain kuurinaksi sopiva värkki. Esim. saavi, johon reikä tai reikiä pohjalle. Mutta jos oikeasti innostuitte, niin Suomen Sahtiseurasta saa lisätietoa. Ja Pääkaupunkiseudun sahtiseura SahtipäiltäHuomatkaa, että pitkin Suomea on paikallisia sahtiseuroja! Alkoista ei vissiin enää sahtia saa, kun sen kuljettaminen on hankalahkoa. Tuoretuote, elävä juoma! Ei muuta kuin: SAHILLA SATAVUOTIAAKSI!

tiistai 4. joulukuuta 2012

MINULLA ON VOITA, ENKÄ EPÄRÖI KÄYTTÄÄ SITÄ!

On lunta tulvillaan taas. Miksei olisi, kun jokavuotinen ilmastonmuutos on tuonut meille valkean talven. Taas. Sehän yllättää kerran vuodessa. Mutta se, mikä ei yllätä, on tämä iänkaikkinen jollotus sydän- ja verisuonitaudeista, rasvansyönnistä ja vaarallisesta elämästä, jonka voi parantaa vain yrttilääkityksellä, siis puskistumalla. Paitsi, että kohta ei lääkitä enää yrteilläkään. Kun menevät kuulemma, näin kertoo hevosmiesten tietotoimisto, apteekkitavaraksi. Kohta on myös voi reseptillä saatavaa tavaraa.

Ai, sanoinkos minä jo jollekin, että TÄMMÖINEN UUSIOFOORUMIKIN on availtu kaikessa hiljaisuudessa. Siellä sitä riittää tavattavaa tavattomasti. Ja lisää tulee koko ajan!

Viime päivinä olen huomannut, että kolesterolikeskusteluun tulee enemmän ja enemmän mukaan jännittäviä sanoja, kuten "huijaus", "harhaanjohtaminen", "peittely", "vääristely", "piilottelu" ja muita vastaavia. Seinille rientelevät niin professorit kuin valveutuneet kansalaiset. Ei ole aivan pötypuhetta se, että suomalainen voi paremmin. Voilla. Kyllä minä näkisin, että vähemmän vaaleaa leipää, leivonnaisia sekä muita huttuja imevä kansalainen voi paremmin. Kun nämä valkoiset jauhot ja sokurit on korvattu KASVIKSILLA, jos ei ihan karmivan tiukan ketoosiprosessin ystävä ole, niin myös maan alla kasvavat elämänmuodot kuuluvat joukkoon. Kaalien sukukunnassa on vallan monta herkullista vaihtoehtoa lautaselle. Ja taatusti terveellisempiä, kuin iankaikkisesta iankaikkiseen säilyvä suttuleipä.

Mikä ihme on meidät tähän tilanteeseen ajanut? Toiset brassailevat sillä, että elävät säntillisen terveellisesti luomua syöden ja juoden. On luomusuklaat, -punkut, -kahveet ja muut eväät. Ja koko elämä meneekin sitten hifistellessä niiden sörsseleidensä kanssa. Kun ei voi ostaa keräkaalia, kun se ei ole luomua. (kaali 0,59€/g luomukaali 1,67€/kg) Näitä omaan näppäryyteensä sotkeentuvia messiaita on tämän tuosta nähty, ja mikään ei ole muuttunut. Ei edes se, että kauppa nykii luomusta kolminkertaista hintaa "tehotuotettuun" nähden. Samoin tuottajatorit, joissa sentään suurin osa jää tuottajalle...vai olenko täysin väärässä. Tässä julistan taas sitä KOHTUUS KAIKESSA -periaatetta. Ja sitä, että ei ole mikään kieroonkatsomisen aihe se, että et ole luomusti ajatteleva ja sen vuoksi muita älykkäämpi ja kertakaikkisen Hyvä Ihminen! En voi käsittää moista en.

Sitäkään en ymmärrä, että tuijotetaan millimoolin kymmenesosiin, jonka perusteella jaotellaan jyvät akanoista. Eli määrätään kolesterolipillereitä. Sain hippiäiseltä viimeksi Ezetrolia reseptillisen. Ennen olisin ottanut vaikka ketunmyrkkyä. Minä en jaksa käsittää sitä, että jos on jo kertaalleen sydänverisuonet ultrattu, ja nähty, ettei siellä ole plakkeja ja olen mielestäni edelleen nainen, niin määrätään tuhottoman toimimaton lääkitys. Kun joku "tuhannes tutkimus" on senkin todennut, ettei vanhemmille naisille ole juurikaan hyötyä kolesterolilääkityksestä. Ja kokonaiskolesterolini on sentään ihan hyvä viisikymppiseksi diabeetikoksi.

Mutta nyt menen elämään vaarallisesti, syömään pari voissa paistettua kananmunaa! Heleijaa, jatkan aiheesta taas innostuttuani kuni sonni.