MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Niinpä. Mikäs pahan tappaisi, ellei paha itse. Jaa, että mitä kuuluu? Tietenkin kaikki mikä kovaa huudetaan. Mitäpä kuulupi nykyelämään verrattuna kuuden vuoden takaiseen menoon ja varsinkin nokitukseen? Ränttätänttää sen olla pitää. Sano. Semminkin kun pahin vaihe, 136kg maan pinnalla, on taatusti lopullisesti takanapäin. Nyt on alettu punnitsemaan neuvolassa. En paina sataakaan. Kiloa siis. Likimain yli neljänkymmenen kilon menetys, yhyybyhyy.  Mitä olen tehnyt? En mitään. Tai no, Dr. Massu heitti inskat ikkunasta ja syö edelleen välillä päin helvettiä, lisäravinnetta menee edelleen, omia luulouskomuksia on pannahisen paljon ja liikuntakin minimalistista. Tosin olen mennyt kaloreita kuluttavaan työn maailmaan venyttyäni kotona saikulla/työttömänä turhankin kauan. Olipa kypsät oltavat, jhoo. Lääkkeet vaihdettiin totaalisesti, nyt enää yksi diabetespilleri, mieto verenpainelääke munuaisten suojaksi sekä migreeninestoon propranololia. LOL. Ei inskaa enää ollenkaan, paitsi varalla ...

Se on taasen sitä vailla, että hermot menee. No, osasta kroppaa ovat jo menneetkin. Sehän ei haittaa tahtia kuin vähän. Huomattavan vähän. Mitä tulee nykyiseen voivotteluun suomalaisten lihomisesta muodottomiksi säkeiksi, aikuisiändiabeteksen lisääntymiseen "räjähdysmäisesti", kansanterveyden kaikinpuoliseen huononemiseen ja koko Suomea riivaavaan toivottomuuteen, niin niihinhän minulla on rutkasti jyrkähköjä mielipiteitä. Perkele. Kansan kärttyisä käsi siirtää toisesta taskusta toiseen kasaa amulettejä ja pikkukolikoita. Sekä uskoo itseensä, ettei ole a) lihava vaan vähän ylipainoinen, kun on niin painavat luut b) selittää syömisiään tohtorille, että ihan minä sen lautasmallin mukaan syön. On vaan pirun vaikeaa täyttää sitä toista puolikasta lusikallisella porkkanaraastetta ja sille toiselle puolen ei mahdu kunnolla pyttipannu, pottumuusi, makaronilaatikko ja lihapullat, ruisleipääkin syön suositusten mukaan, kuusi palaa aterialla ja akselirasv...flöörää päälle hampaanmi...

Joku onneton oli linkinkittänyt MeNaisten jutun Feispuukkiin siitä, kun superfoodit tekivätkin pahoinvoinnin turmelusta, eivät superioineet olotilaa sfääreihin ja sen taa. Niinkuin mainospuheissa usein jankutetaan, kuinka mahottottoman upea ja fiini, suorastaan glitteröity olotila tulee, kun superhyperfoodia pistää iäntäkohen. Ja kuinka monta tuhatta vuotta mm. mayat ja muut humut ovat mättöjä pistelleet Himalajanrinteillä. Gojit, inkamarjat ja muut rusinansukuiset saavat huikeita myyntilukuja ja markkinointiosastot ilmaisnäytteitä. Unhoittumattominta jutussa on se, että toinen on entinen anorektikko ja toinen ravintovalmentaja (tms.) joten aika metka juttu, juu. Tarpeellisempaankin sitä rahnansa upotteleikselisi. Kuten kunnolliseen piffilihaan tai herkulliseen fisuun, siihen ruotoiseen klönttiin kalapuikkojen makua muistuttavalla lihaksella. Joo-o. En tiedä, olenko synnynnäisesti skeptisyyteen vaipuva vai yltiövarovainen vaiko jopa ekstrovertti näissä ruokajutuissa. V...

Niin paljon soopaa ja niin paljon puolesta ja vastaan. Kyllästyttää taas tämä rasvapalleroilla heittely, mutta onneksemme meillä on  Pronutritionist , jonka blogista löytyy vieno järjen ääni. Kehotan lukemaan. Tämä tästä tänään, huomenna uudet kujeet.

Blink. Blink. Blinkblink. Tuijottakaapa uudelleen tuota otsikkoa. Ja vielä kerran. Mikäs kuva tuli tuommoisesta. Juu. Niin minullekin. Ravitsemuskeskustelu on syypää siihen, että kolesterolit nousee ja ovatkin pompanneet ylöspäin. Entäs sitten. Otsikko on muuten sorvattu suoraan THL -merkkisen instanssin sivuilta, jossa kerrotaan FINRISKI-tutkimuksen tuloksista. Ihmettelen edelleen sitäkin, että tuossa Pohjanlahden toisella puolella ei ravitsemuskeskustelu ole ollut likikään niin vaaraksi kansanterveydelle kuin täällä meidän raukoilla rajoilla. Onko siellä sitten kansa valveutuneempaa, kuin tämä harjastukkainen tolvanajoukko, jota pitää oikein johtamalla johtaa ja ylhäältä käskeä. Minulle uutisointi antoi sen kuvan, että ko. tutkimus on antanut väkeviä todistuksia ylipapeille, jotka ovat valmiit uhraamaan kolesterolin nousun vuoksi aivan kaiken muun. Kuten lisivät ylipainon, diabeteksen, liikkumisen vähenemisen, alkoholinkäytön messevän lisimisen ja sen sellaiset pikkujutut....

Perkele, kun olisi sitä oravannahkaa, mikä kirjoitetaan neljällä kirjaimella. Rahaa. Niin kävisin ja ostaisin kaikki poispoikkeen. Tässä teillekin kuolattavaa, valitan kuvain laatua, kun käpistelty ne tuolla perin typeränkokoisella kännykkäkameralla, laatuluokkaa samsungmobile.  Suomen Kukka, sininen soppaskooli, liki ilmainen, mutku. Näen jo sieluni silmin ihanan, höyryävän kurpitsakeiton sen sisuksissa tai herkullisen vihanneslihasopan persiljalla koristeltuna. Mmmmmm.... Näille tarjoulutasseille latoisin sitten muut herkut pöytään, Maisemalle vaikka leikkeleet ja Suomen Kukalle keon vihanneksia tuoreeltaan. Kaikista löytyy Arabian piippuleimat. Voi, sinne jäävät odottamaan saturinsenssaa. Tästä tulee villi 60-luku mieleeni, olinhan sillon Peppi Pitkätossua ihaileva lapsukainen. Voisi tuosta tarjota vaikka rapeat salaatit ja munakasrullat herrasväelle tahi vaikka rapurallaata tillillä koristettuna. Pilkkahintaan Tipla näyttää uuden kodon saavan. Eikä pelkästään ast...

Jees, tuossa sivusivussa huomauttelinkin, että nyt on menossa viides päivä uuden lääkityksen aloituksesta. Viisi senttiä on mennyt vyötärön kohdalta. Jumalauta. Mutta ei ole ollut nälkäkään. Olo on mainio. Olen palannut kaksikymmentä vuotta taapäin olotilassa. En edes muistanut, kuinka hyvä voi olo olla. Aamulla varhain, kun syön lasin piimää, mustikoilla tai jollain vastaavalla, otan pillerikouralliseni ja hörppään virkistävän kupposen kahveeta, niin en sen jälkeen juurikaan kaipaa muuta. Ennen vetelin eilisiä jämiäkin ja aamusalaattia. Nyt ei ole tarvetta. Väänsin äsken itselleni ronskin salaatin varhaiskaalista, pakastevihanneksista, tomaatista, kesäkurpitsasta ja lehtisalaatista, jota löytyi jääkaapista. Lisäsin joukkoon varrellisen kesäsipulia ja muutaman siivun valkosipulia sekä kuutioin ylijääneet broilerinlihat sekaan. Rutkasti majoneesia, joka oli maustettu reilusti chilillä ja valkosipulilla sekä yrttisilpulla ryyditti koko homman. Munakokkelin väänsin yhdestä munasta p...

Olen sillinhimon vallassa. Iltana muutamana einestin tämän kuukauden ensimmäisen annoksen uusia perunoita ja silliä. Voita myös. Kuumien, hyvässä kaivovedessä keitettyjen upouusien perunoiden päälle ohut viipale voita ja kylkeen silliä. Parahultaisen janontunteen sillä saa aikaan. Ja yöllä pitikin herätä nielemään pari lasillista vettä. Joka tietysti aamusella näkyi hyppysissä. Olivat kuin nippu grillinakkeja. Ja aamulla oli karmeaa kammottavampi virtsahätä. Olisi sammuttanut pari tulipaloakin sillä määrällä. Onneksi tuli pois, ja jotain pientä turvotuksenpoikasta jäi päiväksi. Litkin nestettä poistavaa koivunlehtiteetä sen turvotuksen häätämiseksi. Poikkesin vaihteeksi diabeteshoitajani tykönä. Minulla on menossa lääkevaihto koska insuliinilla ja tykötarpeilla emme ole saaneet aikaiseksi kuin sairaan määrän läskiä, jonka olomuoto heiluu kilogrammoissa kymmenen kilon sisällä edes takaisin. Nyt nousevat barrikaadeille tietenkin kaikki ruokauskovaiset ja muut, jotka julistavat, että ol...

Nykyään kun pilkotaan, silputaan, stailataan ja mössätään kaikki tuntemattomaksi smoothieksi ja pullasutuksi, niin olen kehitellyt aivan teitä ajatellen uudenlaisen dieettiohjelman. Sillä lähtee kaikki, läskistä hiuksiin ja hampaisiin asti. Kynnet lienevät jo pureskeltu konditorian ikkunoiden takana. Homma on helppoa kuin heinänteko, eikä siihen tarvita kuin pisara rakettitiedettä, tehosekoitin ja muutamia erinomaisia neuvoja, kuten A.Komenzhuckin "Näin rakennan hiukkaskiihdyttimen kellaritiloihin", Izmail Arakinin "Potaska, tulevaisuuden pöytämauste" ja Pillow Crying Awfullnessin "Tee helposti pomminvarmaa ruokaa". Eikä tarvitse perehtyä sen syvemmin esimerkiksi Stephen Hawkingin universumin syntyteorioihin eikä Newtonin painovoimalakeihin saati muutenkaan mihinkään vaikeisiin ripellöksiin. Atomitasolla tapahtuva ravitseminen on tulevaisuutta ja nykypäivää! Kukaan, huom. kukaan itseään kunnioittava, kunnostava tahi muutenkaan itsestään huolehtiva ihmisp...

Aah, näitä hienoja juttuja. Puoli Seitsemässä on tehty ihmiskoe! Linkki toimii vain vähän aikaa, vajaan viikon.  Siinä ukko ja akka ketokarppasivat. Jäi vähän epäselväksi tuo ketokarppaus, kun ukkoa talutteli Hanna Partanen, kalakukkomummon kaima, pitkinpoikin kauppapuotia. Koeakka oli vielä kaiken päätteeksi kasvissyöjä. Ja eritoten se, mitä kaikkea nämä koekaniinit pupelsivat, jäi erittäinkin pimentoon. Mummeli lisäksi vielä sanoi, että jätetään hiilihydraatit KOKONAAN POIS! Herranjestas! Ja kun ukko oli ostoskierroksella, niin siellä kuitenkin ostettiin hiilaripitoista evästä. Ostoskierroksella tättäräinen unohti kurpitsatkin autuaasti..kaalia kyllä kyörättiin kyytiin. Kehonkoostumusta oli mittaroitu kaikin puolin. Lähti läskiä ja tuli lihasta tai sitten ei. Ärsyttävintä koko jutussa oli Henkka Hyppönen, joka nykyään on joku hiiskatin yritysvalmentaja. Henkkahan ei tietenkään, kuikkakoponen kun on, ole valmis edes kokeilemaan tätä karppausta joka on kaikkien huulilla. Varmaa...

Ihmettelin erinäisiäkin asioita tässä aamutuimaan, ja eksyin ruokasivuille, feissariin ja huomasin, että linkkilistastani puuttuu Raholan syötäviä sanoja. Rahola, muistaakseni Jaakko Rahola. Joka on kerännyt valtavan tietopankin tavallisen ja tavattomankin pulliaisen tutkittavaksi omille sivuilleen netin uumeniin. Kiitos siitäkin! Laitan tähän vielä linkinkin: http://www.ruokasanastot.net/ koska jäin niille jumiin puoleksi tunniksi...Taas. Usein bongailen tuolta ideoita, sillä tekstissä saattaa sellaisiakin vilahdella. Vaikka kyse on asiapitoisesta, joskus vähän kuivakastakin kirjoittelusta. Tai eihän tuo mitään "kirjoittelua" ole, ennemmin täyttä asiaa. Niin noh, mitäs tässä taas pitikään pähkiä. Joku mainitsi feissarin puolella sanat kilvoittelu ja askeesi. On meitä moneksi, totta kai! Mutta se mitä minä olen kautta aikain ihmetellyt, on tämä kilvoittelu, kisaaminen, kilpailu ja muu ottelu tämän laihtumisen kanssa. Kun esimerkiksi tuosta kilvoittelusta tulee todell...

Kiitos otsikosta Petri & Petterson Brass. Biisihän oli Päätön Polle. Siinä laulettiin justiin, että "mieltä mieletöntä ollaan vaan ja matkaan polle, ohoi!" Suomalainen 70 -luvun iskelmämusiikki on sanoituksineen ja covereineen edelleen ehtymätön ilonlähteeni ja sutkausteni pankki. Kiitos teille sanoittajille, jotka silloin värkkäilitte mitä moninaisimpia ilmaisuja. Upeeta! Olisin aikanaan halunnut liittyä joukkoonne, mutta kun ei ikä riittänyt. ...jaa, mistäs ... niin! JUU! Muistankin. Sekosin tuossa introssani niin intensiivisesti musiikkiin, että varsinainen asia meinasi unohtua tykkänään. Ajattelin pamista taas ja jälleen tuosta mielen voimasta. Mikä se on? Miten se toimii? Millä tavalla sitä voi käyttää? Onko mitään mieltä olla mieltä? Mielikö ohjaa meitä arkisiin ratkaisuihin? Millä mielellä? Siinä liuta vastausta vailla olevia kysymyksiä! Vastaan osaan itse, ja loppuja saattekin miettiä päissänne. Minusta mielen voima on yllättävän vähän huomioitu elementti tä...

Tuossa heräsin vastaikään, ja sain päähäni, että nytpä tahdon olla ma, pienen linkin laittaja! Eli puskin tuohon sivun sivuun muutamia linkkejä. Laitan niitä vielä myöhemmässä vaiheessa lissee. Eritoten tuo ulkomaankielinen hemmo tuntuu pätevältä jässikältä. Minua hallinnoiva entiteetti valittaa, että väsyttää ja käsi on hauen jauhamissessiosta suorastaan arka, että nyt ei kykene naputukseen...hah! tekosyitä kekkailee hän! Tästä tulikin ennätyslyhyt postaus, kun kello käy, kello käy!

Ampukaa, jos toistelen itseäni. Kummallista, kuinka sellainenkin asia, kuin antibioottikuuri tai särkylääkkeiden syöminen vaikuttaa kehon aineenvaihduntaan ankarasti. En ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi moista. Ennen sitä mentiin vatsakumpu edellä jääkaapilta pöytään ja siitä takaisin kollaamaan, mitä muut kaapit pitävät sisällään. Tai sitten hortoilin kauppapuodissa silmät pystyssä, että mitä kummaa herkkua ostaisi, jota voisi napsia joutessaan. Sillä en tehnyt oikeastaan muuta, kuin ajattelin ruokaa, söin sitä, tein ruokaa ja kaikki muu olikin sitten sivuseikka. Tämä kyllä oli oikeastaan aika pahasti karrikoitu esimerkki. Oikeastaan ihan hirvittävä pilakuva. Totuushan on, että olen aina ollut enemmän tai vähemmän koukussa ruokaan. Sillä sen tekeminen on hyvin luovaa ja herkullisten makuyhdistelmien aikaansaaminen on palkitsevaa. Kaipa olen jäänyt jotenkin oraaliseen vaiheeseen…! Hyvä, etten siihen toiseen. Nyt, kun olen raksinut viljatuotteista suurimman osan, siis lähes kaikki,...