keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Paininrytkettä ruokarintamalla! Eipäsjuupastelun multihuipentuma.

Se on taasen sitä vailla, että hermot menee. No, osasta kroppaa ovat jo menneetkin. Sehän ei haittaa tahtia kuin vähän. Huomattavan vähän.

Mitä tulee nykyiseen voivotteluun suomalaisten lihomisesta muodottomiksi säkeiksi, aikuisiändiabeteksen lisääntymiseen "räjähdysmäisesti", kansanterveyden kaikinpuoliseen huononemiseen ja koko Suomea riivaavaan toivottomuuteen, niin niihinhän minulla on rutkasti jyrkähköjä mielipiteitä. Perkele.
Kansan kärttyisä käsi siirtää toisesta taskusta toiseen kasaa amulettejä ja pikkukolikoita. Sekä uskoo itseensä, ettei ole a) lihava vaan vähän ylipainoinen, kun on niin painavat luut b) selittää syömisiään tohtorille, että ihan minä sen lautasmallin mukaan syön. On vaan pirun vaikeaa täyttää sitä toista puolikasta lusikallisella porkkanaraastetta ja sille toiselle puolen ei mahdu kunnolla pyttipannu, pottumuusi, makaronilaatikko ja lihapullat, ruisleipääkin syön suositusten mukaan, kuusi palaa aterialla ja akselirasv...flöörää päälle hampaanmitta c) kyllä minä viikottain kävelenkin ihan runsaasti, esim. autolta kauppaan ja autolta kotiin kauppakassien kanssa, jotka muuten painaa, kävelen minä rappusiakin hissin sijasta, kun työpaikalla on niitä kolme kappaletta...ja samaan lauseeseen kyselee, onko mitää ihmelaihdutuspilleripulleria, jolla voisi jatkaa vanhaa elämää mitään muutoksia tekemättä. Kun makkara ja ranut on niiiin ihania!

Jees, tämmöisiä me olemme. Eriäviä mielipiteitä kyllä sallitaan. Mutta useimmat eivät näe metsää puilta eivätkä ruokaa lautaselta. Ruokapäikky on sinällään ihan jees. Siinä vaan on semmoinen puoli, että jos et silloin, heti syötyäsi tai jo vähän sitä ennen, laita ylös sapuskoitasi, niin kummallisesti se annoskoko pienenee ja ne pari konvehtiakin jäävät pois ja kahvekeksit ja -pullat. Tuloksena on silkka itsepetos. Eli ei mitään hyötyä, jollet orjallisesti noudata ohjeita ja orjallisesti kirjaa eväitäsi ylös oikein.

Haa! Mulla on tänään jumala-päivä. Minä tiedän kaiken ja osaan kaiken, virtsa valuu korvista hartioille ja jäähtyy, niin niskaa alkaa pakottaa. On niin hiton helppo kitistä ihan kaikesta, puida nyrkkiä taskussa ja tehdä tyhjääkin tyhjempiä päätelmiä maailman menosta tai tulosta. Minä kitisen nyt siitä, että ruoka on aivan liian hintavaa! Paikallisten kahden suuremman kettingin päivittäistavarakauppojen peruseväissä alkaa olla jo usean euron ero! En maksa 400g:n naudan paistijauhelihasta 5,49€ purkilta, kun samaa tavaraa saa naapurista alle neljän euron. Vavistuksella odottelen, mitä tuleman pitää. Kuka kohta enää pystyy kustantamaan oikeaa ja ravitsevaa ruokaa? Olen todella huolestunut. Sillä se poikii kyllä lisää diabeetikkoja, piilodiabeetikkoja ja lihavuusleikkauksia.

Olen ollut tässä äärityytyväinen omaan olotilaani, masennus vähän yritti nostaa päätään, mutta sain hutkittua sen ääreen kunnon mätkäisyllä. Menin opiskelemaan ja osapäivätöihin. Ja olen ihan perkeleen uupunut ajoittain, nyt onneksi tiedän miksi! Kun mulla on noi lähes käyttämättä olleet aivot, jotka nyt joutuvat tottumaan siihen, että niitä käytetään, jopa päivittäin! Ei takusvarmalla pääse mikään demetikkeri yllättämään. Vai oliko se dokumentia? Eiku..? Lääkeiden määrää olen onnistunut pienentämään Orametiin ja insuliiniin. Pitkä insuliini on enää 80yksikköä sen perkeleen 260yksikön sijasta. 3,25 kertaa 80, niinku. Pikainskaa en käytä, kuin silloin, jos hommaan kunnon hiilarikrapulan. Silloin on pakko, etten nukahda puikkoihin. Auton puikkoihin nyykähtämisessä on riskinsä, on muuten sukkapuikkoihin nukahtamisessakin.

Kun vähähiilariporukka ja virallisterveelliset jatkavat verissä päin toistensa mollaamista, suoranaista uhkailemista ja muuta jännittävää, niin sillä välin sitä ehtii tavallinen mummo hoitaa homman himaan monta kertaa. Jaa, että miten? No siten, että lukee järjellisen määrän tolkullista kirjallisuutta eli tutustuu perinpohjin niihin mekanismeihin, jotka meidät sairastuttavat. Kun ruokasuositukset on tehty TERVEILLE ihmisille, on ihme, jos ovat terveitä enää sen jälkeen, kun alkavat noudattamaan piirulleen näitä kaikkia mahdollisia rasvattomia, suolattomia ja mauttomia häsellyksiä. Kun olen monesti jo todennut omalla kohdallani, että terveydellä leikkiminen ei sovi sairaille ihmisille. Minä ole kroonikko, joten yritän keventää kroppani rasitusta noin niinkuin hiilarien suhteen. Aatelkaapa, onko siis järkeä syödä täysjyvätuotteita, vähärasvasia kevythässäköitä ja pottuja ilman eestään? Mielestäni ei. Sokurimittari villiintyy ihan hirmulukemiin. Pahimmoillaan olen saanut sen kiihtymään tässä aivan tovi sitten 22,6 mmol/l -lukemiin. Joka on kauhistuttavan paljon.
Meninkin nukkumaan ennen iltauutisia.

Siis, miksi ei saisi syödä niin, että voi hyvin? Miksi syömisestä pitää tehdä haaste? Miksi syömiselle ei voisi antaa "omaa aikaa" ja miksi helvetissä joku muu puuttuu syömiseesi??
Ruokasysteemini ovat muuttuneet melko salaattivoittoisiksi entisen voikkari-pizza-lihapiirakka -ruokavalioon verrattuna. Joku "ruokavalioguru" aikanaan tolitti sitä, ettei aterialla pitäisi nauttia hiilihydraatteja ja proteiineja ja rasvaa samaan aikaan. En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta kananmunavoittoinen aamupala, salaattirunsas lounas pikkupikkuproteiinilisällä ja kalaisa tai lihaisa iltapala pitää mummon tiellä. Ja diabeteshoitaja kiljuu minulle kuin sisävesihinaaja, että suonet tukkeutuu ja kolesterolit heittää tukkeissa volttia. Eipäs!! Hah!

Teinityttölääkäri vinkui minulle, kun kokonaiskolesteroli oli 5,2 ja rytkäytti kolesterolilääkeet. Minä uteliaisuuttani menin ostamaan paketillisen. PAH! Kokeilu tuotti melko paskan olon ja verenpaineen tappiin. Tytteli kirjoitti täysin vakavalla naamalla vahvemma verenpainelääkkeet. Sanoin, etten syö kolesterolilääkkeitä. Mimmi nousi melkein pöydälle huutamaan, että "vade retro, satana"! Olin hänen mielestään täysin älliä vailla, kun en hoitanut sivuvaikutuksen oireita toisella lääkkeellä, josta oli sivuvaikutuksen yskää ja sydämentykytystä, joita varmaan olisi taas hoidettu toisella lääkkeellä..En näe tässä kehityksessä päätä, en häntää. Lopun kyllä. Mielummin kuolen lääkkeettömänä, kuin niihin lääkkeiden sivuvaikutuksiin ja yhteisvaikutuksiin.

Joten syökää rauhassa, menen nyt työntämään porsaanlapaa uunin täyteen. Mailman monikäyttöisin sapuska: Paistorasvat talteen, ne voi käyttää paistamiseen tai valurauta-astioiden kunnostukseen, luut heittelen kyllä surutta pois (sekajätteeseen, paistettu luu ei maadu), lihakset ja sulamattomat rasvat pikku suukkiin. Rapeat nahat voi päällystää vaikka dippisoossilla tai dippailla siihen soossiin. Ettonhyvää. Ostin taas halvennuksesta teollisuuspossua, niin se pitää hyödyntää. Työttömän varat eivät aina riitä niihin luomutuotteisiin eikä suomutuotteisiinkaan. Kananmunia olen oppinut hyödyntämään hyvinkin moneen asiaan. Eväänä ihan ehdottomia: omassa pakkauksessaan ja helposti syötävissä, pitävät nälän loitolla pitkään, ravitsevat kropan siinä missä velttokelmusämpyläkin.

Syömisiin!

Menkääpä kurkkimaan, mitä sinne jääkaappiin/pakastimeen oikein kuuluukaan!
Lähetä kommentti