tiistai 26. lokakuuta 2010

Motilla ottaan, joka vanhoja unohtaa.

Myötähäpeän väristyksin jouduin katselemaan M.O.T -ohjelman nimeltä Kolesterolipommi. Varsinaisen värisyttävä. Huhhuh. Miten pieneen ajalliseen tilaan on saatukin niin paljon tavaraa? Itseasiassa katsoin ohjelman kahteen kertaan: eilen ja tänäaamuna, kahvin kanssa. Ilman statiineja.

Aikanaan minullekin määrättiin statiineja. Diabeetikolle. Tosin -ehkä onneksi- aiheuttivat niin karvaita sivuvaikutuksia, kuten ohjelmassa esiintyneelle kaverillekin, että oksat pois mummun puujallaasta. Ja koska statiinit olivat viimeisimmät lääkkeet, joita minulle oli määrätty, niin. Niinpä! Jotenkin yhdistin ne oirimiseeni. Katkokävelyyn, lihasten heikkouteen, pään- ja jalkasärkyyn ja moneen muuhun pikkuvaivaan. Jalat erityisesti olivat hankalat. Keskittymiskykynikin kärsi, arvatenkin myös työni. En pystynyt syömään niitä edes niin kauan, että olisin nähnyt vaikkuttavatko ne mahdollisesti kolesteroliini vaiko eivätkö...seinään vaan koko askinloppu. Olo parani ihan huomaamatta. Sen jälkeen en niihin ole kajonnut. Täällä ollaan vain kerran, ja täältä lähdetään. Ennemmin tai myöhemmin, minulla ei ole mitään halua joutua vaippoihin robottivanhainkotiin. Lääkärit kyllä ylimielisesti hymisten jaksavat kolesterolin alentamisesta huolehtia. Omani on vain sadasosia sen suositusarvon yläpuolella. Ja siksi siis pitäisi syödä statiineja!! Jälkijunassa taas tapahtui herääminen: kuinkahan monta statiinien aiheuttamaa haimatulehdusta on lykätty viinaksien syyksi?? Kysynpähän vaan!!

Kummastuttaa enemmän ja enemmän. Tutkimuksia pimitetään ja pihdataan. Eritoten, jos tutkimustulos on vastoin vallallaolevaa käsitystä. Teollisuus uhkailee rahahanojen sulkemisella ja rahoituksen eväämisellä. Verkkoja viritellään erilaisten yhdistysten kautta, kuten olemme ikäväksemme tuolta politiikan puolelta huomanneet. Jos maksat N.euroa, niin saat lodjun kylkeen kivan merkin. Sen saisi varmaan isolla rahalla vaikka tupakkiaskiin. Pintaan pulpahtelevat järjen äänet ja hanttiinlaittavat tutkimustulokset vaietaan kuoliaaksi. Öljyä lainelle, ei voita.

Odotan nyt Hesarin keskusteluun ilmestyvän "järjen ääniä" ja "yksi monien puolesta" puheenvuoroja, jotka lyttäävät tyyten koko M.O.T -ohjelman populistisena ja tarkoitushakuisena. Totta munassa se on tarkoitushakuinen, jos on tarkoitus herättää ihmisiä ajattelemaan kriittisesti ja kyseenalaistamaan "käypä hoito". Se hoito, jota me nykypäivänä saamme terveyskeskuskssa on melko minimaalista niihin voittoihin verrattuna, joita lääketeollisuus keräilee voittoina. Ja huolestuu heti, kun patentit umpeutuvat ja kerätyn rahan määrä pienenee. *STOPPP*

Eikä, eihän minun pitänyt moiseen tilitykseen sortua! Ei. Mutta kun ottaa vintistä niin maan perusteellisesti, vuosia harhaan johdettuna!! En voi tietenkään syyttää kuin itseäni. Niinkö?? Onko jokin jossain sanonut, että epäile ja vielä kerran epäile? Entäs jos? Entäs, jos suositukset ovatkin päin hemmettiä? Entäs, jos suositukset pitäisi tehdäkin yksilöllisesti eikä keskiarvollisesti? Entäs, jos terveyttä ei pitäisikään arvioida keskiarvojen mukaan ollenkaan? Menee hankalaksi. Meillä on jo anorektikkoja, bulimikkoja, ortorektikkoja ja anarkisteja.
Kun ollaan uskottu, mitä on sanottu. Päätä lattiaan, kun on titteli. Mitä pidempi, sen parempi. Koolla on väliä. Herran pelko on viisauden alku, ja mikä sen suurempi herra onkaan, kuin titteliherra? Samoja paskahousuja tässä ollaan kaikki. Äidistä synnytty alasti.

Yritän olla ilman näitä prosessiruokia. Siis valkoisia pölyjauhoja, jotka luen sokeriksi. Perunaa, perunaa ja perunaa. Valmiskastikkeita. Kastikkeen teko on yllättävänkin helppoa. Valmiita ruokia, lenkkimakkaraa, kokolihaleikkeleitä sun muuta äitien, isien, kylänmiehien ja maahanmuuttajien tekemää. Kaupassa ei montaa osastoa jää kierrettäväksi. Kodintarvike, talouspaperit, vihannekset, liha, kala, maito, pakaste, tiponkikkelit. Lihaosastolta ostan ainoastaan sellaista lihaa, jossa ei teollisuussörsselilälliä ole. Marinadi on uskomattoman pahaa. Hyvin ollaan selvitty. Kasviksia vaan lisää lautasen reunalle, lautaselle ja vielä salaattitassillekin. Ei tee heikkoakaan. Kastikkeet teen joko kermaan, munankeltuaissuurusteella tai sienijauheella suurustamalla. Olenpa käyttänyt kuivattuja kasviksiakin sörssättynä morttelissa tai kahvimyllyssä.

Perkele. Menen repimään ihokkaani ja syömään munakkaani. Hyvällä halulla tuon viimeisen, ilman omantunnontuskia, voissa paistettuna. Mutten sentään minäkään kermaa purkista juo. Enää.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Lesesäkki ja möhömaha.

Kiitos Pronutritionist, vieraskynäilijä siellä ja tietenkin Varpu. Varpu laittoi tuon linkin jakoon Feissarissa. Luin artikkelin ensin huonosti, sitten hyvin huonosti ja vielä kerran.

Omakohtainen kokemukseni verensokerimittarilla höystettynä, oli, että kohdallani tuo on myöhäistä sörhiä kuitumattoa suupielestään syvemmälle. Pysyy sokurit koholla siihen asti, kun kyllästyy haukottelemaan ja pistää insuliinia nahan alle. Paksusuolen bakteeritkaan eivät tuosta viljakuidusta pidä. Perä laulaa, ääni on se yön. Maha pullistelee kuin ilmapallo, pahimmillaan.

Tutkimus on tietenkin tehty siksi, että selvitetään EHKÄISEEKÖ jokin täysjyväjuttu deekakkosta. Eikä siksi, että parantaako täysjyvävilja suolentoimintoja tai sokeritasapainoa kaltaisillani ihmisillä. Toiset sanovat, että parantavat. Eivät paranna, jos seurauksena on korkeuksissa kiikkuva verensokeri, vatsavaivat ja ilmaston heikkeneminen sisätiloissa. Mikään seikka ei mielestäni puolla täysjyväviljan hölväämistä ruokavaliooni. Olen Varpun kanssa samoilla linjoilla, että lisää rehua vaan masiinaan.  Tekisivät joskus tutkimuksia sairailla ihmisillä! Miten vaikuttavat jo sairastuneiden, huonossa hoitotasapainossa olevien kuntoon pienet muutokset ruokavaliossa tai liikkumisessa. Ettei tarvitsisi aivan itseään syömällä tappaa.

Tosin en allekirjoita tuota täysjyvän käyttöä ja sen suojaavia ominaisuuksia deekakkosta vastaan. Vaikka kuinka 80-90 -luvuilla vähensin rasvoja, sokereita ja valkoisia jauhoja ja lisäsin ruokaan säkillisen leseitä päivässä, täysjyväleipää, puuroja, kasviksia ja paljon muuta, on elimistöni tästä huolimatta huolinut seuralaisekseen viljakuiduista ärsyyntyvän paksusuolen ja deekakkosen. Sitä ei selitä oikein mikään. Tyydyn kohtalooni hiilihydraattiallergikkona. Jos on valittava lautaselleen kahdesta "pahasta" pienempi, otan leivästä päälliset. Siinä sitä askaretta piisaa, kun kiertelee salaatinlehteen leikkeleet ja tomaatit. Tylsästäkin kokouksesta tulee mukava. Onneksi ei tarvitse osallistua moiseen pakkopullaan.

Eli summa zumbarum, minun on kaikenkaikkiaan höhlää osallistua tähän keskusteluun, kun taistelu on jo muiden mielestä hävitty, kroppa tekee omiaan ja vilja ei vaan sovi raatoni ravinnoksi. Sen verran kuitenkin, että nyt nousevat varmasti barrikaadeille henkilöt, jotka alkavat julistaa tätä kuidunsaantia ainoana totuutena. Lisään mielummin pikkuannoksen psylliumia päivittäin aamuviiliin, kuin kuljeskelen torilla pierua pidätellen. Siitä tulee maha kipeäksi ja saan vielä divertikuloosin kaupantekijäisiksi. Noin runsaasti kärjistettynä.

Mutta hei, tämänhän voi taas pistää lekkeriksi, tämänkin. Kun kuitenkin verrokkitutkimuksia on olemassa, joista puolet todistavat yhtä ja toinen puoli toista. Imperiumin vastaiskuilla uhkaillaan ja tietoa vatkaillaan. Pimitellään sieltä täältä ja taasen saadaan uudennäköinen kuvaus jonkun aineen paremmuudesta toiseen nähden. Taidan jatkaa aloittamallani tiellä. Menen syömään täyttämäni kesäkurpitsan. Lämmittäessäni sitä laitan siihen pikkuriikkisesti voita. Nam.

torstai 21. lokakuuta 2010

Tyhjät kattilat kolisevat eniten

Virallisterveellisen tahon julistettua rasvasodan M.O.T :n ohjelman myötä, olen todennut, että hiilihydraattipommeja heitellen edelleen poteroihinsa kaivautuneet veteraanisoltut jatkavat hurmeisella tiellään.
Väenvängällä yritetään tikistää tutkimustietoa höysteeksi milloin minkäkinlaisen rasvattomuuden puolustamiseksi. Pieni ihminen hukkuu vellovaan massaan. Eritoten hiilihydraattimassaan.

Se, mikä minua on alkanut häiritä, (ellei peräti jopa ärsyttää) on, että nyt marssitetaan parrasvaloihin "hyviä" hiilihydraatteja toinen toisensa perään ihan "arvostettujen" tutkimusten valossa ja tutkijoiden suulla, unohtamatta hienoja titteleitä, niitähän suomalainen kumartaa. Vilja on kuulemma terveellisintä siinä asuvan kuidun vuoksi. Lastulevykin on tuolla perusteella terveellistä. Koostumukseltaanhan se muistuttaa viljaa, tai näkkäriä ainakin. Ja varmasti ärsyttää ainakin minun vatsaani samalla tavoinkin kuin viljan kuitu. En ole kyllä kokeillut, en minä sentään ihan himmeä ole.
Toisekseen peruna lasketaan kasviksiin ja hyviin hiilihydraatteihin, kuten riisi viljaan. Peruna vaan, anteeksi väärin toimiva elimistöni, nostaa meikäläisen verensokurit tappiin alta kolmen minuutin. Mikä siinä on, että en saisi korvata muilla kasviksilla sekä perunaa että riisiä ja pastaa? Kun "viljatuotteita tulisi syödä niissä olevan kuidun vuoksi".

Kummallista, ettei kasviksissa muka ole sitten sitä kuitua(näin minulle on ihan pokerinaamalla väitetty)? Vai onko niiden kuitu jotenkin kummallisesti ja radikaalisti huonompaa kuin muu kuitu? Tämän perusteella me syömme kohta räsymatotkin lattialta, kun niissä on kuituja! Vatsa ei toimi ilman kuituja! Ei toimi!! Uskokaa jo!!! Häh? Kuinka niin "ei toimi"?? Useimmat kuitenkin menevät paskalle, vaan eivät käy paskalla. Selityksen paikka: ne, jotka minun mielestäni käyvät paskalla, todellakin käyvät paskalla, eivätkä ravinnolla. Auto käy bensalla, kyseenalaistamattomat käyvät paskalla. Kyseenalainen metafora, mutta silti. Aina yhtä hauska puujalkavitsi toimii tässäkin kuin junan vessa.
 Entäs jos kohta huomataan, että useat vatsaoireet ja paksusuolenärsytykset aiheutuvatkin liiallisesta kuidun saannista? Kun ei ole enää riittävästi geeliytyvää kuitua siellä seassa?? Suolesta tuleekin mädättämö sulattamon sijaan? Käy huonosti, kuin Ämmässuon uusi kompostilaitos. Jos se kolesteroli syntyykin liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta? Rasvateorianhan on jo todettu olevan lähestulkoon kuin urbaani legenda. Kun mikään ei ole niin helppoa kuin yleistäminen, yleistajuistaminen onkin sitten jo toinen juttu. Siihen kun tuppaa menemään joukkoon petäjäistä liiankin kanssa, tahosta riippuen.
(Valio voisi hyvinkin palkata minut höpisemään omiani vaikka verkkosivuilleen tai keksimään sloganeita markkinoinnin avitukseksi...samoin pienteurastamot ja lihantuottajat. VinkkiVinkki!!)

Eilisen atriani sisälmykset eivät kovasti "kuitupitoista" möhjää sisältäneet. Raastetta ja keitettyä maassakasvanutta kuitenkin. Lihaa ja rasvaakin. Kylläiseksi tulin. Ei ollut hetikohta sitä pikkunälkää. Enkä tarvinnut tunnin päästä välittömästi välipalaa. Sitä minä ihmettelen suuresti, mitä A.Aro sanoo, että valtaosa vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavista kärsii ummetuksesta. En allekirjoita. En. Silloin "alakarppaaja" on tuijottanut vain tiettyihin aineisiin, eikä kokonaisuuteen. Jotain menee pieleen. Ja kyllä kuitulisää saa myös muillakin keinoilla, jos haluaa. Vaikka psylliumvalmisteilla.
Liian tiukat raamit tekevät mistä tahansa asiasta stressaavan ja suorituskelvottoman. Ja jotenkin tuntuu, että vedellään siellä virallisterveelliselläkin taholla mutkia suoriksi ihan turhankin hooposti. Sanoisin, että tarkoitushakuisesti. Annetaan tahallaan kuvaa, että hiilihydraattien vähentäminen johtaa automaattisesti välittömään turmioon ja kaikkien suolten ja suonten tukkeutumiseen just nyt. Sekä lihomiseen, kun ei syödä täysjyvää. Sydänkohtaus iskee hetimiten kassajonossa, jos on käynyt lähelläkään voipakettia. Hah! Salli mun nauraa.

Viimelopuksi tuli mieleen, että useimmat tehdyt tutkimukset ja niistä vedetyt johtopäätökset ja olettamukset perustuvat, kas,  TERVEILLÄ IHMISILLÄ TEHTYIHIN TUTKIMUKSIIN JA KOKEISIIN. Ja ravintotutkimuksia kun tehdään, niin ainakin osa niistä on jo valmiiksi tuomittu epäonnistumaan tutkimukseen liittyvän subjektiivisen puolen vuoksi. Tutkittava saattaa saada kainaloonsa viikon ruokapäiväkirjan, johon pitäisi, HUOM.pitäisi, laittaa kaikki nautitut ruoka-aineet ylös. Vaan meneekö niihin muistiinpanoihin ihan kaikki? Ei varppina mene. Mikään ei ole niin raadollisesti huijaava, kuin ihminen, se huijaa itseäänkin ihan suvereenisti. Apinakokeita voidaan tehdä valvotuissa oloissa, mutta Amnesty puuttuu välittömästi asiaintilaan, jos ihmisillä tehdään samanlaisia häkkitutkimuksia, joissa ei pääse huijaamaan. Lyhytkestoisia kokeita en viitsi edes kommentoida, koska ne antavat kyllä varmasti suuntaa, mutteivät selityksiä eivätkä vastauksia Miksi -merkkiseen kysymykseen.

Eikö tehdä ollenkaan tutkimuksia jo valmiiksi sairailla ihmisillä? Kun ainakaan oma, sairas elimistöni ei siedä hiilihydraatteja. Siksi minä niin kovasti ihmettelen sitä, että myös meille diabeetikoille suositellaan terveiden ihmisten ruokavaliota. Ja sairastamme yhä enemmän! Enemmän, syvemmälle ja vahvempaa, tuntuu olevan päivän sana.

Ennen oli nopeita ja hitaita hiilihydraatteja. Käsite on hiipimässä takaisin. Samoin nyt lanseerataan hyviä ja huonoja hiilihydraatteja. Minun kouluaikanani kotitalousopettajani ja tietokirjailija Marketta Levanto puhui raffinoiduista ruoka-aineista, joissa oli pelkkiä tyhjiä kaloreita ilman ravintoaineita. Kas, kas: sipsit, ranskalaiset, karmellit ja niin edelleen...! Ei tarvita juuri muuta, kuin vähän järjenkäyttöä, niin johan ropsahtelee ruokavaliosta ainakin tyhjät kalorit pois. Tilalle voikin sitten keksiä jotain herkullisempaa. Kaiholla ajattelen Marketan kannustavia kotitaloustunteja!

Noh, enivei, taitaa olla aika mennä loihtimaan täytettyjä kesäkurpitsoja eilisen ateriamme jämistä. Nam!

LUKEKAAPA KOMMENTIT TÄÄLTÄ: LAIHDU!  Blogissa on myös A.Aron juttu, jota kommentoin tässä minäkin.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Toppapomppa pomppaa kaapista eikä kukaan tee mitään.

Olen tätä paasannut ennenkin, mutta kerta kielon päällä varmistaa raskaan aasinsiltani romahtamisen täysin raunioiksi. Rakennusvirheistä joutuu maksamaan, kukin ansionsa mukaan. Toiset vielä raskaimman päälle.

Täällä olen mekastanut liikkumisesta, liikkumattomuudesta, sohvaperunoiden viljelystä, syömisestä, syömättä jättämisestä ja paljon muusta. Olen myös viilannut itseäni linssiin ja jouduin hommaamaan uudet klasit. Kahdet yksien hinnalla. Olenhan ihminen, joka pitää yksinkertaisista asioista.

Jälleen ajattelin loihe lausumaan, että idätän kyytä povellani, koska valmiseineen sulatus maarussani on hidastunut rutkasti. Huomasin sen, kun ruoantekoruokana käytin salaatin sijasta lenkkimakkaraa. Joka taas puolestaan on tunnettu suomalainen kasvisruoka. Lihaa siihen saa taiottua, jos laittaa makkaranpätkän keittokirjan sivun päälle passiin. Vallan irstaasti virnistellen lorottelin sokerilla höystettyä sinappiakin siihen ja vietin melko hyvän tovin lievässä nousuhumalatilassa. Sokerihumalassa. Tyrkyllä olisi ollut luomulihaa, mutta kun niin teki mieli...!

NIIN TEKI MIELI?! Liha on heikko ja lenkkimakkara vielä heikompi. Toisaalta onni onnettomuudessa oli, että sen noin kuuden sentin lenkinpätkän sijaan olisin voinut ahmottaa kaapista 150g suklaata ja paketin joulupipareita ja kaneliässiä. Meni siinä sinappiakin. Huuljpielestä piätellen.

Korjausliikkeen jälkeen tartuin veitseen katkaistakseni kierteen lopullisella sivalluksella, muttei minussa ollut miestä moiseen. Tyydyin lenkin sijasta pilkkomaan tomaattia ja teroittamaan lähes kaikki veitset. Lievä sijaistoiminta ruoan parissa auttoi kummasti. Tomaatinviipaleen kituseen änkeäminen kun ei ihan samanlaisia vatsanväänteitä aiheuta kuin tuo lenkki sokerilisineen, eikun sinappeineen. Mutta se, mikä minua edelleen arvelluttaa on tämä lenkkimakkaran auvoisa, mitäänsanomaton ja mauton koostumus ja suutuntuma. Siinä ei juurikaan ole makua eikä vastusta. Jotenkin tulee vaahtokarkki mieleen. Pätkä lenkkiä tikunnokassa nuotiolla on elävässä elämässä samanlainen kuin Tenavissa vaahtokarkki.

Ulkona luonto valmistautuu talventuloon riisuuntumalla ja me immeiset lykimme automobiilin lämppärilaitteita lujemmalle. Huurulle kyytiä ja huru-ukolle. Lämmitin mölyää kuin vihainen sonni. Kotona käännellään pattereita täysille. Meillä ei ihan vielä olla moiseen ryhdytty. Käytämme hyväksi hukkalämpöä. Hella, takka, koirat, pakastimet ja jääkaappi saavat lamppujen ja oman liike-energiamme myötä lämmittää mökkiä vielä toisenkin tovin. Vaatetta vaan päälle, ja paksumpaa peittoa punkkaan. Ja vähän likemmäksi, kunnes jompi kumpi likipiti putoaa sängystä. Sänkyyn nostetaan myös pari koiraa. Tosin senkin takia sitä joutuu ährääntymään sängyn laidasta toiseen, kun toisella laidalla hornaa pari piskiä jalat pystyssä. Ja potkii meitä kauemmaksi sängyn toiseen laitaan.

Näin syssyllä tekee mieli aina jotain tuhdimpaa evästä, joten rekkalehin pakastimen uumenista tykötarpeita. Valmiiksi keitettyä keittolihaa vajaan puoli kiloa ja vihanneksia ja topallisen sieniä. Niistä virkkailikin jo oivan eväksen ehtoota varten, sen lenkkimakkaraepisodin säestyksellä. Eikä tarvitse vielä sitä toppapomppaa sovitella ylleen. Ulkona kun hyvän tovin reuhuaa puupinossa, ajaa klapeja kottikärryillä paikasta a paikkaan b, niin syke hieman nousee ja saa kevyesti hikeäkin pintaan. Siinä voi huoleti vaikka lisätä kermaa pataan. Tai pari noppaa voita. Ei sitä koko paketillista tarvitse heti käytää, voi säilyy kyllä. Päin vastoin, kuin nämä kevyttäkin keveämmiksi, kolesterolia alentaviksi ja "maukkaiksi" väkisin väännetyt keinorasvayhdisteet. Jos niitä alkaisi pakkaamaan pikkupurkkeihin ja myisi vaikka ryppyvoiteiksi, niin olisi niillekin jotain käyttöä.

Kaupassa törmäilin kärryineni vihannesosastolla. Kassalla tungin egokassiini näköjään kaikkea muuta, paitsi eineksiä. Myös sen surullisenkuuluisan lenkkimakkaran. Sen hankin koiria varten, Suureen Lääkehuijaukseen. Ja hulautin siitä sen neljänneksen "lähes huomaamatta" lärtsääni. Ei varmaan auta tosiaan muu, kuin mennä jatkamaan tuota puun ajoa. Voi valehdella puhelinmyyjälle, että sori, ny on huano hetki, olen savotassa!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Sisäinen apina.

Kiitos Sunnuntai-Hesari. Varpukin ehti aatteleitsemaan. Varpulla onkin koko artikkeli tuossa blogitekstissä.

Minulle pälkähteli päähän artikkelin luettuani, että hmmm ja hmmm. On noissa joitain eroja, noissa apina- ja ihmisapinaeläimen lautasmalleissa. Apinaeläin keskittyy syömiseen, syömisen saamiseen ja tarpeeseen syömiseen. Apinaeläin, mm. mainittu simpanssi, osaa myös lääkitä pikkuvaivojaan syömällä. Matosia häädetään ruoansulatuselimistöä kiusaamasta myrkyllisillä kasveilla. Varmasti karmean makuisia, mutta sanontahan kuuluu, jollei ole pahaa, ei se mihinkään tehoakaan.

Nyt tullaankin siihen, että mitä, että!! Mitäpä sinä siellä ruudun äärellä teet suurimman osan päivästäsi? Istuskeletko koneen ääressä? Vastailetko puhelimeen? Vai mitä kummaa harrastat työksesi??? Simpanssi harrastaa työkseen ruokaa, syömistä, ruoankeräilyä, sosiaalisia taitoja ja nukkumista. Ruokaa hankkiessaan simpanssi liikkuu. Paikasta a paikkaan b. Kiipeilee puissa. Ryntäilee apinan raivolla pahaa-aavistamattomien pieneläinten perässä. Mitä tekee läheinen lajitoveri? Istuu enimmän aikaa perseellään ja mähkii makeaa, tarpeetonta ja ylenpalttista evästään. Liian usein.

Artikkelissa oli näytillä erilaisia raakoja HUOM!. raakoja lehtiä, kukkia, pähkinöitä sekä önnejä. Ja minä ainakin ajattelen, että ei simpanssimammat ole hellan ja nyrkin välissä grillaamassa herra Simpanssille lihaa ja muuta sellaista. Edelleenkin raakaravinto ja vähäenergisempi ruokavalio pitää sukulaisemme hengissä. Ihan ilman rasvasotiakin.

Pitäisikö myös ihmiseläimen ruokaa lähestyä siltä kantilta, mitä silloin syötiin, ennen kuin oli Flo...flo...sitä akselirasvaa?! Paleoravintoimmeiset ovat jo olemassa ja antavat kivikautta kiloille ilomielin. Olisiko viisasta miettiä ruokaa evoluution kannalta? Eikä ekonomistiselta. Sitä olen monesti miettinyt myös, että miksi ihmisellä on tälläinen hammaskalusto. Ihan vaan valkaisemisen vuoksiko. Vai siksi, että sillä voisi jopa pureskella kovempaakin evästä, kuin pikmäk. Ei se ihan koristeeksi ole syntynyt. Jos ihmisen purukalusto olisi pehmeän ruoan syömiseen, meillä olisi hetulat tai suu kuin imupilli. Kyllä nämä pikku hampahat on tarkoitettu siementen, pähkinöiden, juurien ja muun sellaisen hienontamista varten.

Hetimiten varmaan joku julistaa taas jonkun sodan, lautasmallin, mullinmallin, dietin, ruokavalion, lain tai muun sairauden alkaneeksi ja tekee ties mitä. Minä teen nyt yrmäkän tomaatti-paprika-kesäkurpitsa-valkosipuli-punasipulisalaatin. Nam. Persiljaa ja timjamia.
Elikkäs 3 luumutomaattia, paprika, 10cm pala kesäkurpitsaa, 4 valkosipulin kynttä, ½ punasipulia. Kaikki silputaan pieniksi ja laitetaan valumaan siivilään. Annetaan valua ylimääräinen neste pois. Ravitaan pilke yrteillä. Vedellään majoneesin kanssa iäntäkohen. Tai ilman.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Vaarallinen Maallikko, Pyhä Yksinkertaisuus ja Oikeaksi Todistaja. Sekä pari muuta humua.

Päivää taloon. Ajukoppani lainehtii tänään(kin) melko mielenkiintoisia jutunjuurakoita. Takertelevat vähän toisiinsa, muttei se haittaa. Yrittäkää selvitä. Jos ei muusta, niin viikonlopusta. Menneestä tai tulevasta. Tässä jäsennellessäni jäseniäni sekä maailmaa hollilleen, aivoni ajattelevi seuraavaa:
On olemassa ainakin kolme ihmiskarrikatyyriä, siis Normaali Ihmistä jotenkin muistuttavaa. Ulkonäkö on suunnilleen sama, kenelläkään tyypeistä ei esimerkiksi ole välikättä kainalossa. Tai sienikasvustoa päässään. Toistaiseksi. Näiden lisäksi on myös Oikeamielinen, Mielistelijä ja Kaiken Vastustaja.

Näistä useimmiten uutisvirran pyörteissä seilaa Oikeaksi Todistaja. Tämä surullisen hahmon ritari, jolle ei mikään ole pyhää. Kaikki toimii niin kuiten hän on todistanut. Hän on tehnyt, ollut tekemässä tai on mukana tekemässä milloin mitäkin, Eremitaasin ikkunanpesusta solukalvotutkimukseen. Ja tietää kaiken oikeaksi, jos se on jollakin tutkimuksella oikeaksi todistettu. Hän odottaa, että tutkimukset purematta niellään ja hyväksi havaitaan, ei kyseenalaisteta eikä irroiteta asiayhteydestänsä. Ei, vaikka olisi kymmenen yhtä vastaan, että tulokset heittävät kivellä jo entisestään sekaisin olevaa Normaali Ihmistä. Oikeamielinen vetäytyy keskustelusta, Mielistelijä menee Oikeaksi Todistajan puolelle todistelemaan ja Kaiken Vastustaja huutaa, eipäseipäs, tämä on ärsyttävää, sillä minun kokemukseni mukaan ei mikään ole todellista!!!

Seuraavana kulisseista marssii Oikeaksi Todistajan vanavedessä Pyhä Yksinkertaisuus. Pyhän Yksinkertaisuuden tehtävänä on vain ja ainoastaan tulla uskossaan onnelliseksi. Mihin sitten sattuu milläkin hetkellä uskomaan. Pyhä Yksinkertaisuus pitää puolustuspuheita Oikeaksi Todistajan asioille. Pyhä Yksinkertaisuus ei kyseenalaista, ei ajattele itse tai ei halua, ei tee vastakysymyksiä, ei kritisoi rakentavasti eikä myöskään ymmärrä asian oikeaa eikä vasenta laitaa. Pyhä Yksinkertaisuus opettelee ulkoa! Oikeamielinen tässä tilanteessa tarkastelee asiaa ja päättää olla edelleen osallistumatta argumentointiin. Mielistelijä sekoaa sukkiinsa, kun ei tiedä, kenen leipää söisi ja lauluja laulaisi. Kaiken Vastustaja vastustaa tätäkin kaupallisena hapatuksena ja ärsyyntyy halkeamispisteeseen.

Vaarallinen Maallikko saakin vastaansa molemmat. Siis jos avaa suunsa, läppärin näppiksen, kirjoituskoneen kannen, internetin tai ihan mitä vaan. Vaikka silmät. Vaarallinen Maallikko pitää hetimiten leimata umpihulluksi, joka ei tiedä tai välitä tietää. Jolle tutkimus on punainen vaate, ja vain siksi, että Vaarallinen Maallikko on kehdannut kyseenalaistaa. Jep. Vaarallinen Maallikko ei ole edes oman itsensä asiantuntija. Vaarallisen Maallikon kannattaisi pitää suunsa supussa, kun ei ole kolulutusta! Tässä kohdassa muutama koulutettukin ammattikunta siirtyy Vaarallisen Maallikon kategoriaan. Jos Vaarallisen Maallikon yleisterveys paraneekin väärillä opeilla, niin hänpä onkin yksittäistapaus.
Oikeamielisestä ei ensin meinaa saada mitään irti, mutta viimein hän toteaa, että jokainen ihminen on oman itsensä asiantuntija. Ilmaisu vaan tökkii ja vastapuolen ymmärryksen taso. Mielisteljältä hajoaa nyt pää, kun ei voi kumartaa kaikkiin suuntiin. Kaiken Vastustaja kuolee stressiin, kun vastustettavaa alkaa olla jo niin mittavia määriä, ettei enää tiedä mitä vastustaisi. Vähemmästäkin hajoaa.

Normaali Ihminen istuu sänkynsä reunalla ja itkee, koska ei enää tiedä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Toivoo salaa, että jossakin kasvaisi Oikean Tiedon Puu, josta poimimalla voisi seljetä edes oikea. Vasen onkin jo tiedossa, se on siirtymässä oikealle, ainakin jos puoluepolitiikkaa on uskominen. Normaali Ihminen, jos on viisas, alkaa ottaa selvää. Kokeilee. Tekee itse itsään koskevia päätöksiä. Ja kohta meillä onkin yksi Vaarallinen Maallikko lisää. Mutta taitaa olla yksittäistapaus.

Taritsin nämä esimerkit teillekin, koska a) minulla oli taas tarve naputella vähän jotain b) alkoi tämä eipäsjuupastelu ja vasta-argumentointi vähän aiheuttaa käymistiloja c) minusta vaan oli hauska keksiä kaikennäköisiä roolihenkilöitä todellisuuden laitamilta.

Se, mikä minua on nyt viime aikoina ottanut kupolista on se, että selvästi tämän "rasvasodan" myötä on marssitettu lukuisa joukko kaikkien erikoisalojen asiantuntijoita eturintamaan, päätoimittajat pääkirjoittavat maakuntiensa valtalehdykäisissä mitä kummallisimpia juttuja ja moni muu on astunut alas väheksymään Normaali Ihmistä, joka räpiköi päälle lentävässä kurassa ja murassa, kuin sorsa öljypäästössä. Kun esimerkiksi minä en voi tietää, kun minulla ei ole koulutusta! Jessus!! Kukahan minun kropassani on melskannut viimeiset liki viisikymmentä vuotta? Joku Muu? Joku Muuko on syypää kaikkeen??

Ei hemmetti. Menen ampumaan suppilovahveroita kastiketta varten.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Hallitsee, hallitsee, hallitsee....aaa....

Seuraa yhteiskuntapoliittinen jollotus.

Laihduttamisesta, laihtumisesta, elintapojen korjausliikkeistä, liikunnasta, urheilusta ja kaikkeen edellämainittuihin liittyvästä on nyt tehty yleispätevästi: HALLINTAA.
Painonhallintaa, elämänhallintaa, syömisen hallintaa, ravinnonhallintaa, kehonhallintaa, liikunnanhallintaa...jestas, että mää nin pali kärssi saan. (Ei luonnistu tuo varsinaissuomeen etäisesti viittaava puheenparsi, ei) Liikuntaa harrastetaankin nykyään halleissa, kun luontoon ei enää luonnosta vieraantunut suomalainen uskalla mennä! Voi vaikka puolukat käydä kimppuun.

Miettikääpä päissänne. Mitä sana hallinta tuo teille mieleen? Mitäpä? Ihan omin sanoin vaan...! Joo, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen vihanhallinta. Siis suuttumisen estäminen. Perkele, että suututtaa! Miksi muka ei saisi vähän suutahtaa silloin tällöin? Tietty, voihan se olla hyväksikin, ettei suutu, jos sattuu olemaan esim. väkivaltainen hullu. Mutta että hallintaa!? Seinäänkö tässä pitäsi elämä kahlita? Kaikki inhimillinen alkaa olla vierasta. Ja kuitenkin porukka tekee vastenmielisiä tekoja. Kuten harrastaa oraalisia nautintoja, siis syö.

Jotenkin tuo hallinta minun korvaani sattuu, että se on jonkun muun aikaansaamaa: "keisari hallitsee painoasi". Tai toimintaa: "hän hallitsi painoaan vaikka yhdellä kädellä". Joitakin typeriä esimerkkejä mainitakseni. Hallitse. Hajota ja hallitse. Hallitse pelolla. Hallitse mielitekosi. Voi että sentään ja mur. En tarkoita sitä, että pitäisi heittäytyä mässäämään ja roiskimaan seinille. Tarkoitan sitä, että laihtuminen, nautinto ja syöminen on yhdistettävissä. Uskokaa tai älkää. Jokainen tekee asioita omalla tyylillään, kuten parhaaksi näkee. Toinen puolittaa annokset ja paino putoaa. Toinen lakkaa laihduttamasta. Kolmas laihtuu kitumalla ja kärsimällä kuin erakkomunkki. Ja sitten on tietenkin se joukkio, joka nyt uhkaa kaataa kaikki mallinnukset syöjän rinnuksille: Vähän hiilihydraatteja syövät. Ne Kauheat Rasvaa Käyttävät. Ja suurin osa on vielä maallikkoja! Voi ei! Eihän kukaan TIEDÄ mitään. Varsinkaan syömisestä ja ravinnosta!! Ei ainakaan syöjä itse.

Mielikuvateollisuus hövelisti taritsee meille painon-, elämän-, syömisen- ja monen muun asian hallintaa joka pirnaleen tuutista. Ugrilainen puujumala julistaa omia tavoitteitaan hallita koko kansan terveyttä ja hyvinvointia. Kuivankälppeät terapeutit ja lääkärit kaatavat saavikaupalla hallintatuotteita niskaamme yläkerran ikkunoista.

Et yksinkertaisesti voi olla hyvä, kiva, mukava, elämästä nauttiva yksilö, jolla on päässään viisautta, JOS ET HALLITSE painoasi, elämääsi, syömistä, ihan kokonaisvaltaisesti elämistäsi. Ulkomuotosihan on selvä signaali ympäristölle, että tuossa menee ahne hedonisti, joka syö leivän lasten suusta ja vie veromarkat omiin tarpeisiinsa. Itseään hallitsematon asetetaan uhkaksi yhteiskunnan homogeenisuudelle (=yhteinäisyydelle, ei "sille homoudelle") ja tällätään merkki otsaan, että olet kykenemätön mihinkään järkeä, päättelykykyä ja toimintavalmiutta vaativaan tehtävään. Kuten kadun ylittäminen omin avuin. Saati, että saisit työpaikan. Vain aliravittua heinäseivästä muistuttava, naama norsunvitulla kuljeksiva ihminen on kelvokas.

Olet siis yhteiskuntaan kelpaamaton hylkiö, joka pitäisi laittaa laihdutusleirille, jossa aivopestäisiin ja piiskattaisiin kropastasi kaikki mässääminen ja mieliteot. Niukkaenergisellä pussiruoalla vaan pärjäilisit, ja luonnon antimilla. Niistäkin joutuisi tappeluun sänkynaapurinsa kanssa: "Anna tänne se toukka!". Aitoihin olisi kytketty sähköt, ettei vaan suklaanhimoinen heittiö pääsisi hoikkuusyhteiskunnan näkyville ostamaan suklaata! Ja lihoisi!! Herramunvereni! Lihoisi! Kansantalous romahtaisi kuin korttitalo tuulessa välittömästi. Kaikkien kun pitäisi ihanteiden mukaan pystyä kulkemaan saranapuolelta tai postiluukusta.

Tähänhän sitä ollaan menossa. Kun saadaan ensin markkinoitua kansalle jokin mallilautanen, ja sitä täy-tyy nou-dat-taa, tai kuolet huomenna, kun suonet tukkiutuu kolmessa minuutissa. Tämän jälkeen laitetaan kaikki vähän isommalle veroprosentille, ihan kaikki, paitsi eliitin omista lähteistään hommaamat. Tähän pisteeseen jos tullaan, niin syön kaksi kiloa voita siltä istumalta sekä täräytän suolapanoksen erään nimeltämainitsemattoman tahon ahteriin. En siinä vaiheessa enää hallitse itseäni ollenkaan.

Todennäköisesti noihin aikoihin, sikäli mikäli ne koittavat, kuitenkin köpitän jääkaapille ja sipaisen sieltä salaatin, jonka päälle pirskottelen oliiviöljyä, oheen laitan voissa paistettua ahventa ja nautin elämästäni. Tämä on sentään minun elämäni, jota hallitsee keisarinna MahaTar Ensimmäinen Suuri.

torstai 7. lokakuuta 2010

Taas, kun astun ilmavaivaan.

Tutkimus- ja kommentaarisurffailuni on saanut maanisia, ellei peräti koomisia, piirteitä. Uteliaana ihmisenä ja herkästi myös kyseenalaistavana, en voinut vastustaa kiusausta tintata kuukkeliin erinäisiä määriä hakusanoja. Hakusessa oli mm. Hiilihydraatiton dieetti, Hiilihydraattien vähentäminen, Rasvasota, Rasvakapina, Kolesteroli, Kuitujen saanti, Kalorilaskuri, Kuitulaskuri ja monta muuta! Katsokaa ja hämmästykää. Ja naurakaa myös vapautuneesti. Rasvakahakkaa käydään niin luistellen, että pystyssä ei oikein pysytä. Tutkimuksiin tarvitaan rahaa, ja rahaa saadaan rahoittajalta, joka taas haluaa tutkimustuloksia. Rullaatirullaati. Maksajan markkinat.

Rämpiessäni tutkimussuossa kommenttisaappaat jalassa, sain aikaan oivalluksia. Olen herkkä hifistelemään yhden asian ympärillä ja monesti syömispuuhani ovat kaatuneet jonkin osa-alueen kanssa askarteluun. Ihan hirveällä vimmalla aloitettu kilojen kadottaminen on hiljalleen hiipunut ja olen siirtynyt johonkin virallisterveellistä lähellä olevaan syömiseen. Listalla on ollut ainakin glukoosi ja sen lisääminen elintarvikkeisiin rasvaa korvaamaan. Huhhuh. Onneksi glukoosisuomukset alkavat putoilla pupillieni päältä. Lisäaineista olen keuhkonnut myös, kohtuullisuudesta ja paljon muusta, jota en edes muista!

Syvennyin jossain vaiheessa näihin kuitulaskureihin ja Finelin syövereihin. Saan kuitua yli suositellun määrän vuorokaudessa tällä syömisellä, ilman viljojakin. Ja edelleenkin ihmettelen ra-vit-se-mus-te-ra-peu-tin kivahdusta, ettei kasviksissa ole kuituja! Niissähän on sitä geeliytyvää kuitua, joka alentaa kolesterolia. Eikö? Vaiko onko tämä ugrilainen puujumala sitä mieltä, että tämä kasvien kuitu ei ole samaa, kuin viljakasvien kuitu? Tulee meinaan perkeleelliset ilmavaivat, jos vedän sen suositusmäärän viljatuotteita päivässä. Ja asiaa insuliiniaskille liian usein. Siis omasta mielestäni. Varsinkin, kun inhoan pistämistä, niin en kovin mielelläni tuota inskaa pistelisi.

Joskus entisessä elämässäni kammosin rasvoja. Ei rasvaa mihinkään vaikka iho ritisi kuivuuttaan.

Nyt on tilanne kääntynyt niin, että jos paistan munia tai teen kokkelia, siihen kuluu teelusikallinen rasvaa. Oho. Joo. Salaatinkastikkeeni ovat majoneesipohjaisia tai vähän öljyä tai sitten sitruunamehua. Oliiveja napostelen salaatissa, ja en laske niitä. Painareissa sai syödä 8 oliivia päivässä...

Maitoa en juo. Mutta laitan kahviin punaista maitoa, jota kuluu päivässä arviolta 2,5 dl, minulla on iso kahvikuppi. Juustoja rakastan. Mutten niilläkään enää hihhuloi. Ostan täysrasvaisia juustoja, jotka ovat myös kypsiä. Osaa homejuustoista pitää vielä kotona kypsyttää.

Jos syön paistettua kalaa paistan sen voi-öljy -seoksessa. Aika usein tulee kuitenkin laitettua joko uunikalaa, soppaa tai höyrytettyä. Lihaa tulee kypsennettyä uunissa. Pannullakin, samoin vihanneksetkin joskus. Muhennokset, sopat, kalopsit, kääryleet...kyllä siinä valinnanvaraa piisaa.Herneitä ja palkokasvia vaan, muttei henkimeen.

Kasvisten osuus on kasvanut. Samoin kekseliäisyys. Nauriin ystävänä hauduttelen nauriita uunissa, lanttupihvit voisulalla, selleripihvejä kermakastikkeella.Toisinaan syön kasviksia enemmän, ja jolloinkin sitten en juuri lainkaan. Kauheeta, joo. Varmaan menee maha tukkoon. No, ei mene.

Päästäänkin määriin: Kermakastiketta laitetaan mausteeksi, siinä ei eväitten tai eväkkäiden tarvitse uida. Eikä sitä pillillä imetä. Kypsät kasvikset rakastavat joko voita tai kermakastiketta, juustogratiinia sekä öljyä. Aina en jaksa odotella voin sulamista, vaan lirautan muutaman tipan oliiviöljyä sekaan. Mausteilla saa ihmeitä aikaan. Yrtit ovat erityissuosiossani. Chili myös.

Myönnän, että PMS syndrooman aikaan tulee hirrrvittävä hiilarinhimo, jota ei pysäytä kuin raju pottumuusi. Voisilmällä, toki. Ja senjälkeinen pahoinvointi pitääkin minut kurissa seuraavaan kuukauteen.

Jotain on muuttunut ajukopassani. Hienokseltaan. Laiva alkaa kääntyä hallitummin. Aallokko pienenee.
Höpisen omiani myös Hiilaritietoisissa: Hyvä Nolon Keittokirja -osingossa. Ylläpito on laittanut minut paljon vartijaksi. Yritän suoriutua. Syvä kiitos ja kumarrus.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Auta miestä rasvamäessä, älä hiilarikuorman alla.

Tässä virallisterveellinen lautasmalli framille noin ensikottiin:


lautasmalli.gif
Lähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunta

.


Varpulta en onnistunut pöllimään ruokapyramidia...tai muutakaan mallia.
Mutta vilkaiskaapa: Ruokapyramidi hiilihydraattititetoiseen tapaan.

Mutta aisaan:
Se, miksi tuon lautasmallin pistin tänne kuijottamaan, oli että verratkaapa sitä hiilaritietoiseen.
Se neljännes, jossa on potut pottuina, on hiilaritietoisessa syömisessä täytetty niin, että siinä on puolet jotain proteiinipitoista, eli siis tässä mallilautasen tapauksessa lihaa.
Toinen puoli täyttyy kivasti joko kypsillä tai raaoilla kasviksilla, jolloin lautasella on aivan toinen malli, kasvisten osuus ulottuu kello kahdestatoista kello seitsemään ja lihan osuus kello seitsemästä kello kahteentoista.
Simmuni huomasivat siinä myös kastiketta! Haa! No, itseasiassa, jos kastike on itsetehty ruskeakastike, niin se ei paljonkaan hetkauttele hiilarien kokonaismäärää minnekään. Kun kastikkeeseen tulee jauhoja ruokalusikalla...mielellään tietty esim. spelttiä tai tummaa jauhoa. Eikä sitä juomaan tarvitse ratketa, sitä kastiketta. Ruisjauhokastikettakin on joskus tullut koklattua, mutta sen keittelyssä meeeeneeee hermo.

Kastike voi olla myös se voi, joka on tarkoitettu leivälle. Sillä tuo leipä tuosta lähtisi alta aikayksikön kohti kolmatta ulottuvuutta.
Marjoilla olisi taipumus myös lisääntyä, eli klasista tulee kippo. Ja siihen sekaan myös herkullista jugua ilman mausteita tai kukkuralusikallinen kermavaahtoa. NAM! Ja annos ei sitten valu yli reunojen!
Jos maitoa pitää dokaaman, niin punaista, tai sitten kunnollista piimää. Juon itse enimmäkseen vettä.
TÄMÄ OLI SITTEN MINUN TULKINTANI HIILARITIETOISESTA!! EIKÄ KENENKÄÄN MUUN!! Tosin jotkut ovat apuna olleet, kiitos siitä!

Eli tänäänkin luin lehdestä, että Sydänliitto suosittaa KOVIEN rasvojen vähentämistä. Voihan on huoneenlämmössä pehmeää? Samoin kookos... Se tässä sylettää, että rasvatutkimuksia on tutkimusten perään tehty maailman sivu, ja kaikissa niissä on nyt jotain mätää, ainakin täältä katsottuna. Kun yksi tutkimus sanoo, että tämä tai tuo molekyylin osanen tekee rasvasta perkeleen, niin toinen sen kumoaa. Ja kolmas onkin isolla rahalla tehty marknaaditutkimus, joka kivenkovaan väittää juuri tämän nimenomaisen rasvan pelastavan maailman kuolemalta, ainakin sydänkuolemalta, ja lupaa kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista!? Ei helevata. Miksi meillä on aivot? Kannatan kyseenalaistamista, sillä ilman rasvoja ei ihmiskunta olisi nyt rasvasodan pyörteissä. Rasvan ja makeanhimonsa...aivot ovat ahneet ja vaativat molempia aineita toimiakseen. Varmaan siitä syystä moni vanhus kärsii muistihäiriöistä, kun heidän aivonsa eivät saa ruokaa. Mummo eli 94 vuotiaaksi voilla, kermalla ja sensellaisella. Loppumetreillä vähän oli diabeteksentynkää, mutta oli maksakasvainkin, kysta.

Palaan esiäitieni ruokiin yhä uudelleen ja uudelleen. Ja vielä kerran. Me sohvaperunat ja laiskat liikkujat muutamme varmasti tehokkaammin sokerit läskiksi, kuin paljon liikkuvat. Sydäntauti ja korkea kolesteroli on perinnöllinen juttu, jos on kakkostyypin diabeteskin. Tai tästähän ei tarkkaa tietoa minulla ole, kun olen pelkkä maallikko, jonka keholla näitä kokeita tehdään. Ne kokeilut loppuivat. En kylve kermassa, enkä uita paistettavia ruokiani voissa, en enää usko näihin astrologisiin karttoihin, joita tehdään rasvasta ja ruokalautasista. Venus mars justiin ulkohuoneeseen. Enkä ala hifistellä enää myöskään leikkeleistä tai muista sellaisista. Teen mahdollisimman paljon itse. Olen todennut, että pikku harjoittelulla hakkaa einespizzan lämmityksen nopeudessa. Ja on taatusti terveellisempi, kuin se roiskeläppä, jonka päälle on oksennettu.

Mutta hei! Teillehän on nyt tyrkyllä pikku resettikin:
4-6 kananmunaa.
mausteita
sipulia
sieniä(lihaa tai kalaa, jos ei sienistä välitä)
paksua kermaa
Mieluista juustoraastetta.

Riko munat kulhoon ja erottele yksi keltuainen joukosta. Vatkaa hyvin, saa olla melko vaahtoisaa. Mausta mielimausteillasi ja kaada voidellulle uunipannulle(leivinpaperi helpottaa käsittelyä). Hyydytä noin 100 asteisessa uunissa. Sillä aikaa, kun kuori hyytyy, niin tee muhennos sipulista ja sienistä. Paista sipulia voissa ja lisää sienet, kun suurin osa sipulista on käpinäkyvää. Turauta kermaa pannulle sen verran, että sieniseos melkein peittyy. Olet tietenkin maustanut ja suolannut sörsselin ensin...sekoittele kerma joukkoon ja keitä mössöä hetkinen. Lisää siihen rikkivatkattu keltuainen ja keitä lisää, kunnen tökötti pysyy kasassa. Tarkista aina välillä munaseoksen tila. Kun munaseos on hyytynyt kokonaan ja vähän jäähtynyt, niin kaada puolikkalle sienimuhennos ja rullaa leivinpaperia apuna käyttäen, kuten kääretorttu. Vyöräytä rulla niin, että reuna jää alle, siis se pitkä reuna. Ropsauta päälle juustoraastetta ja kuorruta 200 asteisessa uunissa kullanruskeaksi. Nostele valunut juusto rullan ylle takaisin. Naati, ihan heti, myöhemmin, kuumana, kylmäna, maidon kanssa, ilman maitoa...

perjantai 1. lokakuuta 2010

Nyt on sukset kovassa rasvassa!

Raakuin jo Feissarin puolella siitä, että olen rakastunut. Prof. Kari Salminen ja europarlamentaarikko S.Hassi ovat palvontani kohteina älykkäiden kirjoitustensa kanssa.
Koska lainauksen lähde pitää mainita, niin Helsingin Sanomien Mielipide osa C sivulla C12, päivämäärällä 1.10.2010, on tuossa auki ja lainailen molempien pikarakkauksieni tekstejä sumeilematta! Irroittelen asiayhteydestään omaksi mielihyväkseni juuri sopivia asioita. Aaah.

Kun pienen ikäni olen kyseenalaistanut ja kysynyt miksi, siis minulle on jäänyt kyselykausi päälle, niin olen aina ihmetellyt sitä, miten pakettimargariini eroaa voista, paitsi maultaan.(hyyöörrggh) Suuhun jää, siis jymähtää, kammottavan makuinen kelmu, joka ei lähde itkemälläkään. Tai voihan siihen jotain liuotinta kokeilla...Muinaisaikaisen mainoksen kysymykseen vastasin aina lapsena kovalla äänellä. Kysymys kuului: "Mitä me syötiin ennen kuin oli F*****a?" Kiljuin, että VOITA! Ja se on parempaa!!!

Öljyt eli ruokaöljyt eivät lapsuudessani olleet mitenkään hirvittävän yleisiä kotini ruokaympyrässä. Ensimmäinen muistikuva ruokaöljystä on, kun kotitekoiset popcornit tulivat. Popparit olivatkin lasten suurta herkkua. Hassi sanoo: "Useimmat meistä tuskin jaksavat päivittäin miettiä ruokaympyröitä."
Kari Salminen sanoo mielipiteessään mm. : "Sen sijaan viime ja tänä vuonna on kyllä julkaistu kolme laajaa tutkimusta, jotka osoittavat, ettei tyydyttynyt rasva aiheuta sydänsairauksia." Ja Hassi: "Aika moni teollinen elintarvike on kuitenkin yhdistetty rasva- ja hiilihydraattipommi."(seuraa luettelo esimerkkituotteista).

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että käsitelty kasvirasva ei VOI olla mitenkään terveellistä. Ei mitenkään. Ainoat prosessointimenetelmät, jotka siedän pienessä mielessäni ovat keittäminen, paistaminen ja höyrytys, raakakypsytys ja ne kaikki, joita muinoin kansa on käyttänyt. Tosin ajatus hapanhaista tekee edelleen vähän kylmiä väreitä...Hassi sanookin seuraavaa: "Terveytemme kannalta suuri ongelma on se, että juuri näitä kaikkein epäterveellisempiä tuotteita tuputetaan joka puolella." Kyllä, on pirun vaikeaa löytää kuppilaa silloin harvoin, kun jossain käy, mistä saisi jotain muuta kuin pakasteesta paistettuja korvapuusteja ja sulatettuja munkkeja. Leipomoteollisuudella menee hyvin. Rasvateollisuudesta puhumattakaan! Kun ovat yhteistuumin saaneet karjatalouden ahtaalle.

Joku kysyy nyt vuohenjuustoleipänsä takaa, että mihin niitä lehmiä oikein tarvitaan! Tehomaatalous kuriin, lehmät saastuttaa ilman ja meret!! Justjust. Yleistyksiä pitäisi välttää...mutta ainakin minä rakastan voin makua, kermakastikkeita munankeltuaisella suurustettuna, mureaa pihviä, lihapatoja ja paljon muuta lehmästä saatavaa herkkua. Oi, miksi, oi miksi Ieva aikanaan antoi minulle uumenistaan väärän miehen! Jos tietokoneen arpoma poikamies olisi mielestäni ollut ns. oikea, kiroilisin nyt traktorissa jossain kynnöspellolla ja lehmät pihatossa.

Kyllä ihmetellä täytyy myös näitä tutkimustulosten pimittäjiä. Kun "äänekäs vähemmistö" eli ne, jotka jotenkin soveltavat tätä "rasvaisempaa ja epäterveellisempää" (miten niin epäterveellisempää??) vähemmän hiilihydraattista ruokavaihtoehtoa, kokevat terveytensä paranevan, samoin päivittäisen vireystilansa. Niin miksi se on niin hirveä asia? Piru vieköön, että inhottaa koko ruokakinastelu. Miksei voi vain olla perusraaka-aineita? Hassi: "Vaikeinta on löytää tuoreita kasviksia, jotka kaikkien ravintokoulukuntien mukaan ovat terveellisimpiä." Eikä ihme, kun kohta ei kukaan niintä tuota!!

Mitä ruokaan tulee, niin Hassi antaa hyvän ohjeen ruokiensa kanssa tuskaileville ikineurootikoille: "Jos haluaa välttää huonoja hiilihydraatteja, ei ole pakko ahmia ylen määrin lihaa, voita juustoa ja munia." Ei olekaan, ne ovat osa sitä perustaa, jolle oma ruokavalioni rakentuu, eivätkä ylen määrin ahmimisen kohde. Suurempia ahmimisongelmia tulee hiilihydraateista!

Salminen sanoo:(kertoo ensin kolmesta julkistetusta tutkimuksesta, jotka ovat kumonneet rasvan ja sydänsairauksien yhteyden):"Sinänsä sama kielteinen tulos osoitettiin jo Kansanterveyslaitoksemme (nyt THL) ja Harvardin yliopiston niin sanotussa Setti -tutkimuksessa vuonna 1997. Tämä selkeä tulos kuitenkin ensin kiellettiin Suomessa ja sittemmin siitä vaiettiin kokonaan".
Kai tässä kohtapuoleen aletaan olla selkeillä vesillä? Vai ollaanko? Tulevatko taas jotkut jyrisemään puskista muta roiskuen, että Salminen on väärässä, Salminen on väärässä!! Me ei leikitä sen kaa!!! Ja piilottavat tutkimuksia alimpaan kellariin kosteusvaurioiden ulottuville. Miksi, oi miksi! Kysymyksiä tuppaisi nyt framille yhtenä köytenä, mutteivät sormet riitä niitä tähän sorvaamaan.

Loppukaneettina prof. Salmisen jyrähdys:
"Tiede ei kertakaikkiaan tunne "kovia" tai "pehmeitä" rasvoja. Nämä termit ovat kaupallista propagandaa, kuluttajaa harhaanjohtavia ja sellaisina poistettava käytöstä."
Miten on THL? Kun juuri tämä instanssihan (siis sen edeltajä) taitaa olla se taho, joka aikoinaan lanseerasi nämä käsitteet kaupallisten toimijoiden huomaan!