tiistai 26. lokakuuta 2010

Motilla ottaan, joka vanhoja unohtaa.

Myötähäpeän väristyksin jouduin katselemaan M.O.T -ohjelman nimeltä Kolesterolipommi. Varsinaisen värisyttävä. Huhhuh. Miten pieneen ajalliseen tilaan on saatukin niin paljon tavaraa? Itseasiassa katsoin ohjelman kahteen kertaan: eilen ja tänäaamuna, kahvin kanssa. Ilman statiineja.

Aikanaan minullekin määrättiin statiineja. Diabeetikolle. Tosin -ehkä onneksi- aiheuttivat niin karvaita sivuvaikutuksia, kuten ohjelmassa esiintyneelle kaverillekin, että oksat pois mummun puujallaasta. Ja koska statiinit olivat viimeisimmät lääkkeet, joita minulle oli määrätty, niin. Niinpä! Jotenkin yhdistin ne oirimiseeni. Katkokävelyyn, lihasten heikkouteen, pään- ja jalkasärkyyn ja moneen muuhun pikkuvaivaan. Jalat erityisesti olivat hankalat. Keskittymiskykynikin kärsi, arvatenkin myös työni. En pystynyt syömään niitä edes niin kauan, että olisin nähnyt vaikkuttavatko ne mahdollisesti kolesteroliini vaiko eivätkö...seinään vaan koko askinloppu. Olo parani ihan huomaamatta. Sen jälkeen en niihin ole kajonnut. Täällä ollaan vain kerran, ja täältä lähdetään. Ennemmin tai myöhemmin, minulla ei ole mitään halua joutua vaippoihin robottivanhainkotiin. Lääkärit kyllä ylimielisesti hymisten jaksavat kolesterolin alentamisesta huolehtia. Omani on vain sadasosia sen suositusarvon yläpuolella. Ja siksi siis pitäisi syödä statiineja!! Jälkijunassa taas tapahtui herääminen: kuinkahan monta statiinien aiheuttamaa haimatulehdusta on lykätty viinaksien syyksi?? Kysynpähän vaan!!

Kummastuttaa enemmän ja enemmän. Tutkimuksia pimitetään ja pihdataan. Eritoten, jos tutkimustulos on vastoin vallallaolevaa käsitystä. Teollisuus uhkailee rahahanojen sulkemisella ja rahoituksen eväämisellä. Verkkoja viritellään erilaisten yhdistysten kautta, kuten olemme ikäväksemme tuolta politiikan puolelta huomanneet. Jos maksat N.euroa, niin saat lodjun kylkeen kivan merkin. Sen saisi varmaan isolla rahalla vaikka tupakkiaskiin. Pintaan pulpahtelevat järjen äänet ja hanttiinlaittavat tutkimustulokset vaietaan kuoliaaksi. Öljyä lainelle, ei voita.

Odotan nyt Hesarin keskusteluun ilmestyvän "järjen ääniä" ja "yksi monien puolesta" puheenvuoroja, jotka lyttäävät tyyten koko M.O.T -ohjelman populistisena ja tarkoitushakuisena. Totta munassa se on tarkoitushakuinen, jos on tarkoitus herättää ihmisiä ajattelemaan kriittisesti ja kyseenalaistamaan "käypä hoito". Se hoito, jota me nykypäivänä saamme terveyskeskuskssa on melko minimaalista niihin voittoihin verrattuna, joita lääketeollisuus keräilee voittoina. Ja huolestuu heti, kun patentit umpeutuvat ja kerätyn rahan määrä pienenee. *STOPPP*

Eikä, eihän minun pitänyt moiseen tilitykseen sortua! Ei. Mutta kun ottaa vintistä niin maan perusteellisesti, vuosia harhaan johdettuna!! En voi tietenkään syyttää kuin itseäni. Niinkö?? Onko jokin jossain sanonut, että epäile ja vielä kerran epäile? Entäs jos? Entäs, jos suositukset ovatkin päin hemmettiä? Entäs, jos suositukset pitäisi tehdäkin yksilöllisesti eikä keskiarvollisesti? Entäs, jos terveyttä ei pitäisikään arvioida keskiarvojen mukaan ollenkaan? Menee hankalaksi. Meillä on jo anorektikkoja, bulimikkoja, ortorektikkoja ja anarkisteja.
Kun ollaan uskottu, mitä on sanottu. Päätä lattiaan, kun on titteli. Mitä pidempi, sen parempi. Koolla on väliä. Herran pelko on viisauden alku, ja mikä sen suurempi herra onkaan, kuin titteliherra? Samoja paskahousuja tässä ollaan kaikki. Äidistä synnytty alasti.

Yritän olla ilman näitä prosessiruokia. Siis valkoisia pölyjauhoja, jotka luen sokeriksi. Perunaa, perunaa ja perunaa. Valmiskastikkeita. Kastikkeen teko on yllättävänkin helppoa. Valmiita ruokia, lenkkimakkaraa, kokolihaleikkeleitä sun muuta äitien, isien, kylänmiehien ja maahanmuuttajien tekemää. Kaupassa ei montaa osastoa jää kierrettäväksi. Kodintarvike, talouspaperit, vihannekset, liha, kala, maito, pakaste, tiponkikkelit. Lihaosastolta ostan ainoastaan sellaista lihaa, jossa ei teollisuussörsselilälliä ole. Marinadi on uskomattoman pahaa. Hyvin ollaan selvitty. Kasviksia vaan lisää lautasen reunalle, lautaselle ja vielä salaattitassillekin. Ei tee heikkoakaan. Kastikkeet teen joko kermaan, munankeltuaissuurusteella tai sienijauheella suurustamalla. Olenpa käyttänyt kuivattuja kasviksiakin sörssättynä morttelissa tai kahvimyllyssä.

Perkele. Menen repimään ihokkaani ja syömään munakkaani. Hyvällä halulla tuon viimeisen, ilman omantunnontuskia, voissa paistettuna. Mutten sentään minäkään kermaa purkista juo. Enää.
Lähetä kommentti