lauantai 18. lokakuuta 2014

ELÄTKÖ VÄÄRIN? Viisi kikkaa, joista tunnistat tekemäsi virheet!

Oletko juuttunut arkeen, jossa ei tunnut tapahtuvan mitään. Eikö tapahtumia kalenterissa? Viekö työsi kaiken aikasi? Etkö selviä omista ajatuksistasi? Oletko työtön viisikymmenvuotias uraohjus?   Onko naapurissa kaikki paremmin? Eikö maisema näytä maisemalta? Menetkö kipsiin kaupassa? Tuntuvatko vaatteesi oudoilta? Sinulla on selkeästi elämä hukassa ja elät väärin! Nyt näillä helpoilla kikoilla voit saada autuuden ja kaiken parhaimmista upeimman elämäkokemuksen, jota et ole edes uneksinut saavasi. Kas näin elämä onnistuu parhaiten.

1. Syötkö ruokaa vai ruoakkeita ja korvikkeita? Eikö jääkaapissasi ole valon lisäksi kuin vissyvettä? Ota nyt seuraava askel kaupan, verkkokaupan tai elintarvikeliikkeen suuntaan. Täytä jääkaappisi ruoalla, joka on ruokaa ja maistuu. Siis välttele eineksiä ja korvikkeita.

2. Viekö painonpudotus kaiken aikasi, joka jää työnteolta? Juu, kyllä vain! Lopeta hikkarointi. Painoasiat eivät ole kurttuotsaisten hommia. Ne pitää suorittaa? Eipäs. Painonpudotuksesta on suorittaminen etäällä, mutta leikki ei ole kaukana Suhtaudu siis huumorilla painohommiisi. Ei se haittaa vaikka on vähän fläsää perseeessä. Retro on muotia!

3. Oletko kyyninen kyylä, jonka mielestä muilla on kaikki paremmin. Okei, hommaa köyttä ja rasvaa, voi käy myös. Ja vedä itsesi iloisesti leukakiikkuun. Kyyninen kyylä ei ole parannettavissa.

4. Oletko vastarannan kiiski? Onko ei ensimmäinen sana kaikkeen? Etkö hyväksy muiden tekemiä ehdotuksia? Eikö ole kenenkään muun ehdotus niin hyvä kuin omasi? Vedä v**tu päähäsi ja pakene vuorille! Vattuhattu se on sitten söpö etkä voi enää koskaan sanoa ei huonoillekaan ideoille.

5. Oletko jo vuosia hengittänyt väärin? Eikö henki kulje kuin persereiän kautta? Onko pyhä henkikin kateissa? Eikö löydy henkeä pullostakaan? Nyt viimeistään on aika opetella vetämään henkeä! Henki pulkkaan tai kärryyn ja baanalle iloisesti vihellellen. Siihen asti hengitetään kun henki menee. Muista myös hengittävät asusteet ja hengelliset ajatukset. Hengittämättä hiljaa! Mutta älä vedä henkeen. Litra vettä lutraamassa keuhkoissa ei ole miellyttävää hengitykselle.

Noudattamalla näitä yksikertaisia vinkkejä tunnet eläväsi oikein!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Historian rautasaappaiden havinaa. Persielle vain!

Paha kertomus. 

Yritteleiksin tässä miettiä, että mikä oli se niitti, joka katkaisi hanhen selän enkä tullut viisastakaan hurskaammaksi. Oliko se ainainen lihominen. Oliko ehkä fyysinen 27/7 -kärsimys jatkuvien kipujen muodossa. Oliko peräti se, että menin työpaikkaan, jossa en kuitenkaan viihtynyt enkä uskonut sitä pientä ääntä kellossani, joka moiki korvat lukkoon. Tai jopa lääkityksen yhteisvaikutukset? Varmaan koko paletti yhdessä. Sekaan kun heitettiin vielä pari-kolme puutaheinää (tre och hö) puhuvaa idioottia, niin liemestä tuli kyllä paksu, tulinen ja painava. Monesti keitetty. Arvosteluja ei olisi pitänyt missään tapauksessa kuunnella lainkaan, lääkityksen rukkaamisessa olisi pitänyt uskoa itseään ja idiooteilta olisi pitänyt katkaista kaula, kieli ja raajat heti eikä vasta tilipäivänä. Nih. Jälkiviisaus se on ajokoirankin hyve.

Elämää mielikuvituksessa
Koko paskanjauhantahan tässä blogissa alkoi siis jo viisi vuotta sitten. Kun koin ruokaherätyksen ikilaihduttajan ominaisuudessa. Siis tämä helppo-nopea-heti-kaikki-mulle-nyt-eikä-mistään-tarvitse-luopua -fiilistelystä. Kokeiltu oli siis suunnilleen kaikki, lukuunottamatta giljotiinia, joka on ihan paras konsti päästä eroon yli-, ali- ja sopivasta painosta, ohessa menevät sitten vittumaiset ihmisetkin hiljaisiksi. Antimateriadieettiä kun ei vieläkään ole kukaan keksinyt, harmi. Se se olisikin läpimurto! Antimaterialeikkelelautanen tekisi varmaan kauppansa työmaaruokaloissa. Antimateriapatukka vaan aamubussissa huuleen ennen töihin menoa, eikä olisi koko päivänä nälkä! Ei sinne päinkään, mutta varmaan joutuisi huomaamattomaksi sen myötä. Tai ainakin tulisi reikä (engl. hole) tuohon keskikohdalle. Painosta ei olisi tietoakaan. Olisihan sitä kiva muistuttaa jotain Picasson veistosta, juu.

Mielikuvituselämää
Ahkeroin varmaan enenmmän keskustelupalstoilla ja internetin ihmemaassa kuin todellisuudessa noina edeltävinä vuosina. Opiskelin itselleni tutkinnon. Menetin toisesta kädestäni toimintakyvyn ja tappelin sen takaisin. Jalasta poistettiin ruuvi. Elämäni ei ollut raiteillaan, eikä edes raiteiden sivussa. Poika muutti kotoa. Koirien määrä vaihteli. Linnoittauduin entistä enemmän mielikuvitusmaailmaan, mielikuvituskavereita ei sentään ollut, ainakaan montaa. Hajosin palasiksi pikkuhiljaa, enkä edes huomannut sitä. En tiedä, huomasivatko muutkaan. Minähän olen aina ollut "reipas tyttö", mutta poikien tapaan ei saanut käyttäytyä missään. Entäs sitten? Puuhun vaan tai hyppimään autotallin katolta hiekkakasaan. Ei haitannut minua edes jalkapallossa hajonneet silmälasit tai polvet. Poikien kanssa oli kivempaa, kun eivät supatelleen kuin tytöt.

Rautasaappaasta kajahtaa
Sitten tuli se "kiitos-ja-näkemiin". Ennen lomaa ihmettelin, että jaettiin prenikoita ja kakkua, kukkia ja tiesmitä. Monta tuttua kasvoa oli kutsuttu paikalle. Siinä vaiheessa olin jo aika poikki, ihmettelin kyllä ääneen, että mitä vittua. Jäin lomalle. Loman jälkeen ehdin olla viikon duunissa, kun "tuletko vähän tänne?" -kutsu kävi, minullekin. Pöytään lyötiin paperit, nimi alle. Olin niin pökertynyt, että laitoin nimeni paperiin, kävelin loosiini ja kokosin loput tavarat, joita olin jo pitkin kesää kuljettanut kotiin, pyyhin pöydän. Kävin lopuksi viisastelemassa yhdelle pikkupomoistani ja poistuin autoon hyvästejä jättämättä. Kiitos kymmenestä vuodesta (onnettomuuden vuoksi olin kyllä välissä muutaman vuoden pois, sairauslomalla ja koulussa, tutkintoa hankkimassa)

Elo ilusa
Kotiin päästyäni olin äärimmäisen helpottunut, huusin ääneen jippiitä. Istuin autossa ja soitin miehelleni, että minä täällä, kengänkuva tuli äsken perseeseen. Mutta tuli kyllä rahaakin. Myöhemmin järjestely osoittautui isoksi virheeksi. Sairastettiin sikaflunssa, tai joku sellainen, tupakointi loppui. Roikuin netissä päivät päästänstä. Välillä kävin metsässä tuulettumassa. Jossain vaiheessa huomasin, etten uskaltanut enää mennä ns. minnekään ilman "ulkopuolista tukea". Kävimme ulkomaanreissullakin. Olin sen varannut jo hyvissä ajoin edelliskeväänä, ennenkuin työpaikan ns. nykyjohto (nyt jo entinen) paljastui ammattitaidottomaksi.

Elo?
Keväästä potkujen jälkeen tuli äärimmäisen raskas. Suorastaan musta. Ainoastaan kuvista ja muistiinpanoista tiedän, että kevät 2010 on ollut olemassa. Kesällä kunto huononi verrattomaksi. Uskomaton tsägä, että yleensä jaksoin edes hengittää. Lääkkeitä rukkailtiin sinne ja tänne, insuliiniannos nousi koko ajan kohden taitekohtaa, joka saapui kesällä 2011. Ohjeena oli, että jos aamusokerit ovat noin korkeat, niin titraat vaan sitä insuliinia! Enemmän, vahvempaa, syvemmälle. Justjust. Määrättiin myös Januvia, josta alkoivat jatkuvat vatsakivut. Rosuvastatiiniakin sain ja perkele kokeilin jälleen. Kokemuksista, huonoista sellaisista, huolimatta. Metformiinia. Siinäpä sitä. Kuljin hölskyen, kuin mikäkin efelantti vai oliko se entiteetti? Pään sisällä maailma lohkeili omalaatuikseksi silpuksi. Rutiinit katosivat. Persoonani katosi. Minut piti taas kerran jotakuinkin kasassa interneti ihmemaa ja tappelu sekä Kelan että työkkärin kanssa. Lääkärit vaihtuivat yhtenä köytenä.

Aurinkolasit silmille ja lippa alas
Toukokuussa -10 aloin vihdoin uskoa, että jotain tolkkua tähän pitää löytää. Menin lääkäriin. Viimein. Viimeisillä voimillani. 2vkoa saikkua! Sen lääkärin näin kaksi kertaa.Sairaanhoitajan näin ensimmäisen kerran hätäisesti heinäkuun alussa. Poliklinikalle pääsin elokuun alussa. Sairauden pahimmassa vaiheessa minulla oli jo kuusi kontaktia lääkäreihin, terapeuttiin ja hoitohenkilökuntaan. Diagnooseja kunnassamme tuntui tekevän myös sosiaalityöntekijä, mutta siitä myöhemmin. Lopulta viruin sairaalassa, mutta aivan muusta syystä. Kun olisi pitänyt laihtua, VHH-ruokavaliolla, olin lihonut muodottomaksi möhkäleeksi niin sisältä kuin ulkoakin, insuliiniannos oli 290yks illalla pitkää + päivällä lähes toinen mokoma pikaa. Lääkkeet päälle. Mielialalääkkeet ja nukahtamislääkkeet mukaan lukien.

Raaka, kylmä ja hyytävä totuus
Sairauden nimi oli keskivaikea masennus, sen olisi pitänyt olla vaikea masennus. Lääkäriarmeijan olisi pitänyt kutistua korkeintaan kahteen, muut mukaan lukien. Aloin pelätä kaupassakäyntiä, helikoptereita, haavanlehtiä, omaa varjoani, koiran varjoa, kaatuvia risuja, autoja, naapureita, pahoja unia ja vaikka mitä. Työuupumusta kun ei suomalainen korvausjärjestelmä tunne, eikä ole mikään yllätys tuo. Eihän kunnon luterilainen uuvu töitä tehdessään! Kyllä uupuu, ihan perkeleesti uupuukin. Maahan asti lyödään ja siitä alemma, jos satut asiasta puhumaan. Minäpä mummu puhun, lyökää te, jotka ette ole uupuneita tai ette sitä tunnusta. Lintsari. Loinen. Yhteiskunnan elätti. Paskakärpänen. Ihmettelette, että töitä ei tule eikä ole. Ei kukaan, huom. kukaan, simpsakka rekrytantti ota töihin työtöntä, jolla on otsassaan terveydenhuollon tinttaama leima: "Masentunut luuseri". Pidä huoli, että sinulla on uuvuttuasi vielä työpaikka. Niin saatat saada töitä muualta vielä senkin jälkeen.

Kaalilaatikko auttaa aina!
Jatkan aiheesta myöhemmin. Pureskelen oikein huolella tämän. Mutta nyt on pureskeltava kaalilootaa! Tein siis järjettömän annoksen kaalilaatikkoa viikonloppuna. Kaalia, 1kg852g (luki punnitusetiketissä) silpuksi vain telkkaria katsellessa. 4 helvetin isoa sipulia. Kokonainen valkosipuli. Kaikki sipulit pilkkeeksi, hakkeeksi tai miksikä sitä nyt haluaa nimittää. Viisi ohkaista luomuporkkanaa. Ohuiksi viipaleiksi. Viipaloitu, iso purjo, myös vihreät osat! Koko paletti sekaisin, paistinpannu kuumaksi ja paistetaan voissa. Kaikki. Pienissä erissä. Ostin myös possua ja nautaa, kuutoin ne nopan kokoisiksi, laiskamato ostaa karjalanpaistilihoja, ja kutistaa kuutioita. Maustepippuria, jauhettua, minttua, meiramia, salviaa ja suolaa. Kaikki sekaisin isoon uunivuokaan, kansi kiinni ja 150 astetta Celsiuksen asteikolla. Kattellaan parin tunnin päästä, todetaan lihat sitkaiksi jatketaan paistoa hamaan tappiin, eli nelisen tunteroista siinä ja siinä. Herkutellaan monta päivää!!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ajatelmia ajattelematta, ajatuksia ajattelemattomuudesta. Köh!

Ajatelkaapa omalle kohallenne, nii. Tässä viimeaikaisten tapahtumien valossa olen rynnännyt ajatusten barrikaadeille sen kummemmin ajattelematta. Ajatuksena, johtoajatuksena, oli silloin viisi vuotta sitten koota tämä blogi täyteen ajatuksia laihtumisesta ruokavaliolla. Nimenomaan kunnolla kakkostyypin diabeetikolle sopivalla ruokavaliolla. Tästä tulikin ajatusten synkeä vuo, jossa ajattelematta kirjoitettujen lätinöiden loppumaton suo rääkkää kaikkia tätä lukemaan erehtyneitä. Ajatelkaapa, jos olisi oikein ajateltukin mitä kirjoitellaan. Ei kirjoiteta, vaan kirjoitellaan. Vähän niinkuin kaikki autoilijat asian tietävät, että ajellaan. Ei ajeta. Sillä jos kaikki ajaisivat, niin ajeleminen jäisi vähiin ja kolarisumatkin puolittuisivat. Se liikennepolitiikasta.

Mitä syömiseen ja sen sietämättömyyteen tulee, olen jännityksellä odottanut Keltaisen Lehdistön julkimointia aiheesta "Oletko pyyhkinyt perseesi vuosia väärin? Katso kohottavat kuvat oikeasta tekniikasta!". Kun ne ovat jo väärällään typeryyksiä tyyliin "'Syötkö appelsiinisi väärin?". Mikä ärsyttää suunnattomasti. Niin suunnattomati, että tukkakin katkesi aika juuresta. Ponnarista vaan kiinni ja siksissaksis. Hyvä tuli. Tosin kampaajatuttavat varmaan pökertyisivät, mutta mitäs siitä. Luonnonkiharalla on puolensa.

Luonnonkiharaa on myös suolistossa. Ärtyväinen suolistoni on rauhoittunut aika paljon sen perästä, kun menin ja rupesin töihin. Aikaisemmin en olisi moiseen pystynytkään. Siis töihinmenoon. Perkeleellinen työuupumus on vaivannut enemmän tai vähemmän. Eli enemmän. Se alkoi jo ajas'taikoja sitten, töitä tehdessäni. Edellisessä työpaikassani oli äärettömän huono johtamiskulttuuri, todellisuudessa johtaminen perustui pelkoon, juoruiluun ja klikkytymiseen, kuppikuntiin. En tahtonut kuulua mihinkään kuppikuntaan, joten olin ns. vapaata riistaa. Varsinkin, kun tahdoin, että johtamisesta korjattaisiin älyttömyydet, että siitä saataisiinn etäisesti siedettävää muistuttavaa. Vaan turha oli työni.

Kummastelin usein, ikävä kyllä ääneen, asioita ja tapoja, "meillä on aina tehty näin" -asioita enimmäkseen. Kun piti väkisin tehdä tiimejä ja luoda porukkahenkeä. Jokainen aamu oli helvettiä, töihinlähtö tuntui elävältä nylkemiseltä. Meistä oli peloteltu pois nauru ja huumori. Huumoria sai olla, mutta työnantajan edustajien määräämissä raameissa. Varsinkin uuden henkilöstöpäällikön tulon jälkeen alkoivat ulosnostoajat ja varotusten jakamisen ja pelon ilmapiirin käsinkosketeltava tihentyminen. Yhtiössä henkinen pahoinvointi kasvoi mittasuhteisiin, joihin en koskaan aiemmin missään ollut törmännyt. Oma henkinen kuntoni alkoi rapistua niin, että fyysinen sairauteni paheni entisestään. Lääkkeiden määrä lisääntyi. Lisääntyi. Ja potkujen jälkeen siihen lisättiin vielä mielialalääkkeet, joista ei ollut sen suurempaa hyötyä kuin kauheiden lääkekokemusten lisääntyminen.

Paranemisen ensioireisiin kuului joitakin vuosia sitten tehty sairaalareissu. Josta kirjoitin eräänlaisen sairaskertomuksen. Mutta maksimaalinen sairasloma aiheutti sen, että töitä ei ikäiselleni mummelille enää löytynyt. Kirjoitin yhteensä 553 tai jotain, työhakemusta, hioin tyyliä, laitoin mukaan kuvan, en laittanut kuvaa, muutin CV:n muotoa, tein kaikenlaisia asioita, soittelin hakemusten perään ja hyvä, etten ajanut paikalle. Sain jumalattoman määrän vastauksia. Minua suorastaan revittiin töihin!! Vastauksia tuli muistaakseni 27:n pintaan. Seitsemän haastattelukutsua. Ja kas, yksi, yksi vaivainen työpaikka. Huomasin, ettei taksiammattitaitoni ollut unohtunut. Siispä! Pikku kurssin rykäisin siinä sitten väliin, ja ajelen nyt bussia sinistä. Tai jotain sinnepäin.

Erityisesti nyt korostuu syömisen ja sen laadun tärkeys. Ei ole aivan sama, mitä sinne monttuun lykkää. Täytyy nyt vaan luottaa kasattuihin kokemuksiin ruoasta. Että mikä väsyttää ja mikä ei. Joten ei muuta, kuin iäntäkohen. Onneksi on työkalussa jääkaappi! Ja usein tulee päivällä nautittua vain pahimpaan nälkään. Jotain helposti mukaanotettavaa. Hifistelyyn on aikaa sitten viikonloppuisin, jollen ole töissä.

Rakastan työtäni, todella. Vaikkei tämä nyt ole sillälailla unelmatyö (= keittiössä söhltämistä) niin olen onnellinen. Ensimmäinen oikea tili nosti kyyneleet silmiin. Kun yli viisi vuotta kitistelee ja pihistelee ja köyhäilee, oli ihan juhlaa ostaa täysihintainen jauhelihapaketti, Kitumarketin lihamestarin jauhelihaa. Ja se, joka tulee minulle väittämään, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa ole köyhyyttä ja kärsimystä. Vedän ajokengällä otsaan. Eniten minua ärsyttää nykyisten vallanpitäjien ylimielisyys ja tietämättömyys meidän tavallisten ihmisten elämästä.

Mutta nyt menen jämäkokkauksen pariin. Lihapullista ja kukkismuusista syntyy kivasti semmoinen engelsmannien eväs, jossa liha ja kastike on muusikannen alla. Helppoa! Siihen jälkkäriksi rakastamaani marjarahkaa. Nam.
Mitä painorintamalle kuuluu: vsta 2010 miinusta 38kg. Keveämpää. Mukavampaa. Housut tuppaavat putoilemaan, jos erehtyy laittamaan avaimet taskuun...!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Ehkätieteen armoitetut sankarit ja -taret.




Olisi pitänyt, pitäisi, varmaan ehkä olisi, jos olisin. Tuollahan sitä selitykset aloitetaan. Oli kyse sitten terveyden-, sairauden-, ihon- tai muun asian hoidosta. Olisi pitänyt laittaa aurikorasvaa, olisi pitänyt syödä silliä. Olisi pitänyt, ehkä olisi pitänyt. Että jotta! Mutta kun, että.

Eräs seuraamani ryhmä tuolla Vaspuukin uumenissa on syömmeni lähistöllä viihtyvään ruokatottumuksiin suuntautunut Karppi -porukka. Ajoittain siellä leimahtelee keskusteluja aiheen "liikaa hiilihydraatteja" -tiimoilta. Joku mainitsi voivansa syödä purkillisen silliä yhdeltä istumalta. Heti alkoi kauhistelu, että sillissä on sokeria. Kauheita määriä! Jooh. Ottiatuota.

Tieteen näkökantilta tutkiminen on kaiken alku ja juuri. Ja tutkimustulosten vääristely. Äsh, eikun parantelu. Tarkoitan sittenkin, että tulosten julkaisu vain hieman valikoiden. Sillälailla valikoiden, kuinka tutkimuksen tuloksia tarvitaan. Vähän niinkuin tarveharkintaisesti. Jos tutkimus osoittaa, että tupakka on myrkkyä, niin siitä tongitaan kaikki osoittavat hommelit framille, että juu-u, on se. Tai jos tarvitaan teollisuuden tarpeisiin vaikkapa erilaisia ravintoainejuttuja, niin kaivetaan esiin ensin vanhoja tutkimuksia, joista sorkitaan parhaat palat ja tehdään vaikka niiden pohjalta uudet. Vaikka sellaiset, että margariini on todella hyväksi kokonaisterveydelle. NOT. Se on niin pahan makuistakin, ettei semmoista kukaan älylllä varustettu ihminen syö. Ei siihen elukatkaan koske.

Terveyden saralla on muutenkin kasapäin älytt...eikun väitteitä, tutkimuksia ja arvailuja, että päät yhteen kolkkaa. Ja lisää suolletaan. Varmaan kerran viikossa on luettavissa jostain aviisista, vähintään akkainlehdestä, mitä uutta on maailman turuilla ja toreilla. Siis tutkijankammioissa väännetty kalliilla rahalla. Jonka olisi voinut toki käyttää paremminkin. Vaikka yleiseen hyvinvointiin.Yksilön hyvinvoinnista puhumattakaan.

Tutkimusten uskottavuutta syö tehokkaasti se, että viikottain puhkeaa kukkaan myös uutisvuo, että mitkä tutkimukset ovatkin silkkaa potaskaa. Mikä teoria ei pitänytkään paikkaansa ja missä tutkijat ovat väärentäneet tutkimuksiaan tutkimuksen kustatanjan tarpeiden mukaisesti. Tai vetäneet peräti hatusta! Tai nenästä.

Minä tein tässä juuri empiirisen tutkimusen, että syöminen vähentää nälkää. Syöminen tuo myös hyvänolontunnetta. Pienet ruokajuomat (fingerporillinen herkullista viinaa) tekevät olosta peräti siedettävän. Samassa tutkimuksessa huomasin mm. että salaatinlehteen kierretty meetwursti maistuu erilaiselta kuin juustoon kierretty meetwursti. Kiinankaali pannulla voissa paistettuna nokkoshakkeluksen kera on erinomaista ja camembert jälkiruokana pakastemarjojen (mustikkaa ja mansikkaa) kera on suorastaan taivaallista! Ensin vain kaikki marjat ja camembert lämmitetään suun mukaisiksi.

Samassa tutkimuksessa, jota koko aamupäivän olen värkännyt, olen todennut, että kuppi virkistävää maitokahvia aamupalan ja lounaan välillä, mielellään kylmänä, on oikein hieno asia.

Menen nyt loikoilemaan puutarhatuoliin tuonne pihamaalle, D-vitamiinia luonnonmenetelmällä näjetsen! Mukaan jääteetä, itse keiteltyä. Sitruunaa lisäksi.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Kalabaliikin kansallisia erikoisuuksia

Mitäs minun pitikään? Jaa-a, kun taas pätkii, niin pätkiköön. Jänskättää vaan, että tuleeko kirjallinen oksennukseni framille sille laatimanani päivänä, päivää ennen vaiko peräti myöhässä. Sen kun tietäisi. Mene ja tiedä.

Tietämättömyydestä on jälleen tullut luettua juttu jos toinenkin, varsinkin kolmas. Epuuttelen mielessäni sitä, että kuinka helvetin hukkateillä ovat nykyihmiset. Missä se mahtaa maalaisjärki maleksia silloin, kun suomalaista persujunttia viedään kaupoille. Joko torille tai sitten ihan tavan ruokakauppaan. Ehdoton ehkäily alkaa jo kilometriä ennen. Ostaisiko sitä tai tätä. Tai ostaisiko sittenkin tota. Eikun ostankin niitä mikroskooppisen pieneksi sörsseliksi pilkottuja lihalimppejä, jota karjalanpaistiksi rasian kannessa mainitaan. NOT! Ostin tässä taannoin moista moskaa, paljastui lähes syömäkelvottomaksi. Karjalanpaistilihat pitää olla kunnon kuutioita eikä pikkusormenpään kokoista silppua. En lähettänyt palatutetta valmistajalle ja nyt harmittaa. Karjalanpaistissa pitää olla 50/50 sikkoo ja raavasta. Tai 30/30/30 näitä kahta ensin mainittua plus lampolihaa. Lammasta. Joissain tapauksissa myöskin sisäelimiä, elikoitten.

Että jotta. Eineshyllyt(ml. makkarat) ovat ainakin kilometrin mittaisia, mutta lihaosastoa saa hakea suurennuslasilla. Ja sitten ulvotaan, että suomalaiset syövät punaista lihaa ihan liian kanssa! Haistakaa kuulkaa tutkijat pitkä p*ska! "Lihaa" eli siihen verrattavaa mössöä kyllä pungetaan pursottimella niihin eineksiin, joita on kärryt vääränään, mutta oikeaa, hyvin käsiteltyä, hellästi teurastettua lihaa ja siihen verrattavia osia on sairaan vaikea löytää nykytiskeiltä, joissa on sen tuhannen tyhjänpäiväistä kunnonoikieaaparasta jauhelihaa, valmiiksi vakumoituja "pihvejä", onnettomia kyljyksiä, haaleassa liemessä uiskentelevia suikaleita tunnistamattomasta elämänmuodosta sekä muuta ihmisrääkkäykseksi luettavaa. MISSÄ ON JUMALAUTA LIHAKAUPAT, JOISTA SAISI NIITÄ RUHONOSIA, JOISTA SEN SAPUSKANSA TAHTOISI TEHDÄ!! KERTOKAA MULLE! TAHDON TIETÄÄ! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!! Kuka rupeaa kaveriksi, niin perustan semmoisen itse. Puolikas ruho päivässä. Tilateurastamolta, possua, lammasta ja raavasta. Eikä mitään helvetin teollisuuslihaa.

Kuten huomaatte, olen perin kyllästynyt tähän valmiiksipakattuun elämään. Kun kaikki pakataan paloina valmiiksi. Kohta ei tarvitse enää itse syödäkään, luet vaan pari resettiä ja nenämahaletku hoitaa loput. Hirttäydyn siinä vaiheessa siihen letkuun. Vituttaa niin sataselle koko nykytouhu kaikkine saatanan hygieniamääräyksineen ja muineen. Ymmärrän kyllä, jos koleraa pukkaa, ebola ehtii otsikoihin ja listeriahysteria valloittaa niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Ihmiset eivät unissaankaan enää pysty kuvittelemaan, miltä maistui lihasoppa ennen vanhaan, kun liha oli riippunut hyvän tovin viileässä. Tai kalakeitto, kun kala soppaan oli haettu torilta, johon kauppias oli sen itse kalastanut aamuyöllä. Muistan, kun kävin kakarana Mykrän kalakojulla, suurin osa kaloista oli kunnon rigor mortiksessa, niin että pystyi pyrstöstä pitämään pystyssä. Pää ylöspäin. Kaikki tämä on kadonnut.

Nyt kaikki ovat sitten hifistelemässä joko villiyrttien kanssa tai sitten kikkailevat muuten. Odottelen otsikoita siitä, kun kansa on kerännyt myrkkykeisoa tai muuta herkkua itse lautaselleen ja saanut tolkuttoman myrkytyksen. Kun tunnutaan kyselevän näiden leskenlehtien ja reunuspäivänkakkaroiden käyttökelpoisuudesta ruokapöydässä. Tietekin, jostain se pitäisi aloittaa, mutta ei olla aivan niin aivoton, että ei ota kirjaa tai muuta tietolähdettä käteen ensin, eikä kirmaa jonnekin Vaspuukin ihmepalstoille tietoa vinkumaan. Hyvä tietysti, että vinkuu edes siellä, ennen kuin henki vinkuu viimeisiä kertoja. Tai maksa.

Maalaisjärjen olen jo monesti todennut häipyneen tämä kaupungistumisen myötä, mutta joku tolkku sitä pitäisi saada elämiseen. Toiset tietysti tahtovat hallita itseään, muita ja kaikkea, minä puolestani tykkäisin siitä, että pystyn elämään sovussa itseni ja ympäröivän maailman kanssa. Mutta melko mahdottomalta tuntuu. Sillä nytkin sylettää mennä tohtoriin, kun siellä törröttävä teinityttö alkaa kertoa tenatytölle elämän syntyjä syviä by koululaitos, jonka olen jättänyt taakseni jo vuonna 1981. Yhdeksäntoista vuoden korkeassa iässä. Ja vihtu, mie tiesin silloin ihan kaiken. Kaikesta. Nyt en tiedä mistään mitään. Sen pikkutytön mielestä, joka itseään lääkäriksi tituleeraa, eikä kuuntele tippaakaan, mitä minulla on sanottavaa! Voi peräsuoli sentään.

Asiasta miljuunanteen: taidan Vappua edeltävänä viikonloppuna ryhtyä perkamaan taas tontilta suuhunnpantavaa, mm. vuohenputkea riittää pakastimeenkin ja nokkosta torhottaa joka nurkalla, syön ne pois ja istutan tilalle kaikenlaista kivaa. Paitsi, että projekti varmaan venyy tuonne ensi vuoden puolelle. Mutta haittaaksse?

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Juntta ja puolen vuoden syömigit.

Törmäilty on taasen siellä ja täällä, Blogistaniassakin, kaikensorttisiin mätönhillintäjuttuihin. Puhumattakaan kusenvärisestä lehdistöstä saati valtavirran päivälehdykäisistä. Siis törmäilty on ravitsemuksellisiin asioihin. Eräskin julistus käsitti sokerittoman vuoden viettämisen vaikeuden ja sen jälkeiset ajat. No joo, ihminen on kummallinen epeli.

Outoa ei minusta ole ollenkaan se, että etsitään sitä kaikkein helpointa ja nopeinta keinoa kaikkeen. Laiskuus on hyvä lahja, kun sen oikein oivaltaa. Mutta minusta jotenkin vaan tuntuu, että sekään ei sovi aivan kaikkeen. Edes syömisessä. Tai ehkäpä juuri siinä. Luin muutamiakin sivustoja siinä toivossa, että edes jossain sanottaisiin jotain järjellistä. Turha oli työni ja toivoni sain kaivoon heittää. "Tämä kikka saattaa auttaa laihtumaan". Siinä oli pari semmoista sanaa, jotka musersivat toivon heti: SAATTAA ja KIKKA. Näitä oli paljon, aivan liian paljon! Pullapoliisi oli järjen ääni tässä hutunkeitossa. Lukekaapa juttu tästä LINKISTÄ. Juttu on iltapäivälehdessä. Pullapoliisillakin on oma blogi. Kiva sellainen. Klikkaile tästä. Pulliksen blogi on uusiutunut ja näyttää todella hienolta. :)

Pää oli sulaa näiden omituisten kikkakolmosten lukemisen kanssa. Korvasta valui jo laattialle, enkä yhtään liioittele että jossain vaiheessa alkoi oksettaa. Kyllä. Oksettaa, yrjöttää, yki pyrki ylös, voitatti pahoin. Kun joka toisesta tai kolmannesta jutusta paistoi ja keitti silmille se, että asia on täysin järjenvastaisesti ymmärretty. Eli väärin. Tahallaan tai tarkoituksella väärin. Joko otsikko esitti karmean uhkauksen: "Nämä ruoka-aineet tuhoavat diettisi" tai sitten tekstistä räimi simmuun täydellinen tietämättömyys homo sapiens -lajin ruokanaan käyttämistä aineksista. Kun lajimme on lajityypillisesti jäänyt henkiin niillä eväillä, joita on ollut tarjolla kautta aikain. Rasvalla, vähäisillä määrillä sokereita ja proteiineja. Proteiinin saanti lienee ollut se haasteellisin osinko.

Olen ennenkin ihmetellyt sitä, että miten on makuaistimukset muuttuneet. Hämärähkö aavistus minulla onkin siitä, että miksi ne ovat muuttuneet. Nimittäin happamat aineet, kuten hapanmaitotuotteet, puolukat ja muut happamat marjat, hapankaalit sun semmoiset maistuvat sokerinsyönnin jälkeen aivan kauheille. Kokeilkaa kohillenne: syötte mahdollisimman paljon makeaa, siis sokeripitoisia eväitä ja niitä piilosokereita sisältäviä, sen jälkeen puolukkasurvosta...vihtu, että kipristää poskilihat palloksi! Ihan syljeneritys kiihtyy pelkästä ajatuksesta. Ennenvanhaan suomalaiskansallisesti kummasteltiin ruotsalaisten rusinaleipää. Sitä makeaa mausteleipää. Siksi, että se oli makeaa. Suomessa kun syötiin hapanta ruislimppua ja -leipää vallan. Joten se ruottalaisversio oli suussa vähintäänkin omituinen. Ainakin lauantaimakkaran alusena.

Leipää onkin pidetty jonkin sortin lyksystuotteena. Siis sen koostumusta ja väriä. Eli valkoinen leipä on ollut hienojen ihmisten ruokaa. Ja jos se on vielä ollut makeaa, niin sitä suuremmalla syyllä. Köyhä joutui tyytymään hapatetusta taikinasta väännettyihin kakkaroihin. Mitä tulee nykyinehmon ruokatottumuksiin, niin kovin ovat kaukana viidenkymmenen vuoden takaisista. Minulla on muistikuvia tuolta 60 -luvun alusta. En muista nähneeni eineksiä. Enkä juuri pakasteitakaan. Kun ei kotipakastimia juurikaan ollut. Jos niitä oli, niin tilaa ne veivät muutaman neliön. Olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka esim. mehut ja mehujauheet sisälsivät järjettömiä määriä määrittelemättömiä lisäaineita, niin silti meistä kasvoi kohtalaisen terveitä, eikä vähiten ruoan vaan myös liikunnan ansiosta. Lapset eivät enää liiku siinä määrin, kun silloin.

Nyt onkin sitten vallalla hävityksenkauhistuskulttuuri. Kaikkea "hallitaan", arkea helpotetaan ja päästään yli puolet helpommalla kuin ennen. Tästä jos elämä helpottuu vielä, niin siirryn kyllä taivaalliseen MasterChefiin. Kun ruoanlaittokin on nykyään komponenteista kokoamista. Ostat neljää eri puolivalmistetta ja yhdistelet ne sitten kotona. Eeeehh.. jotekin tylsää ja mälsää. Ruoanlaiton viehätys on minusta siinä, että siinä lihaa pilkkoessaan näkee sen lihan koostumuksen ja voi suunnitella vaikka seuraavankin kastikkeen tai sopan jo heti veitsi kauniissa kädessä. Tai tutustua kalan sisikuntaan sen kummemmin omantunnontuskia potematta.

Silloin astuu kuvaan Syyllistäjä. Me. Me täällä SoMen uumenissa. Sekä paperi- että sähköisessä mediassa toimittavat toimittajat. Toimittavat meille omantunnontuskia. Eikä mitään ihan mitättömiä toimitakaan. Sanan säilä kun usein on se terävin miekka. Puukko kylkiluihin. Mietin parhaillaan tuolle HALLITA -sanalle kiertoilmaisua. Tuolla niitä Synonyymisanakirjassa onkin pilvin pimein. Puistattavia synonyymejä. Hrrr....!

Syyllistäjä osoittelee sinua sieluun sormellaan ja tuomitsee epäkelvoksi. Olet epäkelpo ja huono ihminen, kun laihduttaminenkaan ei suju sinulta oikein. Ulkonäkösi on kuvottava, kun sinulla on painoindeksikäyrän mukaan neljän prosentin verran ylipainoa verraten muihin pituuisiisi ihmisiin. Olet hylkiö! Vedä itsesi vessasta. Rikot standardia! Onneton!! Koska paska valuu aina alaspäin, niin kohta näppis laulaa, soi ja haisee, että maahanmuuttajien virtaa on suitsittava keinolla millä hyvänsä. Mutta teollisuuden pakenemisesta tai muusta rakennemuutoksesta ei puhuta mitään. Ei tietenkään, eihän läskin järki semmoiseen riitä...! Olen muuten ollut 22.3 mennessä työttömänä 463 päivää. En vaan ole saanut töitä. Mistään. Kokoaikaisia töitä. Kun olen läski. Ja koska olen vanha, liian vanha. Jo 52 -vuotias. Mikä pahinta: olen habitukseltani vielä naiseläjään viittaava!
Eli syyllistsyyllist: olet vanha kehäraakki, luuseri, joka imee yhteiskunnan voimavarat kuiviin työttömyyskorvauksillaan.

Olen kovastikin ihmeissäni myös teeveeseen rääkkäriohjelmista. Olen niitä muutaman katsellutkin, tukka pystyssä. Ei käy meikäläiselle moinen. Eikä varmaan monelle muullekaan. Olen huomannut. Jos tekee elämäntapamuutosta, niin sen tekeminen voi kestää enemmän kuin puoli vuotta. Reilusti enemmän. Minulla on mennyt kohta kymmenen vuotta sen ymmärtämiseen, etteivät lääkärit ole aina laihtumisen asiantuntijoita, semminkään kun laihtumisen asiantuntijoita nyt olisi olemassa. Jokaisen on ihan itse tyrittävä ensin, ennen kuin lajin koko kirjo avautuu, edes vähän. En tue ajatusta, että itseään rääkkäämällä voisi mitenkään pysyvästi laihistua.
 
Tein muuten lahnanpääkeittoa. Saatiin lahnoja. Käytin keitossa myös mädin ja lahnojen ilmarakot. Ja pari hauenpäätä. Kun saatiin haukiakin. Oli muuten soppa hyvvee! Siihen ei tarvittu kuin mainitut päät ilman kiduksia, suolaa, maustepippureita, kermaa, munanvalkuaisia sipulisilppua, voita pikku löntti ja vettä. Tilliä en laittanut, olen hiiiiuukkasen kyllästynyt siihen. Kalapulliin kyllä laitoin tilliä. Ja paljon muuta.
Tein myös nokkoskastiketta. Semmoisen paksun töhnän. Siihenkin laitoin sipulisilppua. Mukaan kermaa, keitettyjä munankeltuaisia ja parit raa'at, koska valkuaiset käytin yhden tuohon kalasoppaan ja pari kalapulliin.

Lahnanpääkeiton ohjetta en tähän tällää, se on marginaaliruoka. Bizarre Food! Kuten Andrew Zimmernin Travel Channel -ohjelma. Mutta hyvää, kiireettömästi syötävää evästä onpi. Eritoten silmät ovat namsaa! Keiton clue on siinä, että sitä pitää syödä kiireettä.
Kalapullat olivatkin vähän jännempi juttu. Kun kerran ruotoista kalanlihaa oli määrättömästi, eli lahnan ja hauen lihat, niin jotain niistä piti taikoa. Mureke, pullat tai kohokas. Eli pullat:
Jauhoin kypsät lihat sauvasekoittimella kipossa. Sekoitin joukkoon n. 1dl:n voisulaa, johon olin lisännyt suolaa sekä muutaman kypsän valkuaisen, kun tarvitsin keltuaisia niistä keitetyistä munista toisaalle. Seuraavaksi sotkin joukkoon kananmunatuotteet eli raa'at valkuaiset ja pari kokonaista munnoo. Maustepippuria, valkopippuria ja varovainen maisto. Tilliä pakkasesta. Desilitra ainakin! Lisää suolaa. Sekoitus jatkui. Koepaisto osoitti, että mössö pysyy kasassa pannulla. Veivasin kahden lusikan avustuksella pullat pellille ja uuniin. 150 astetta ja vajaa tunti (olivat kauniin ruskeita)
Nokkossoossin veivasin sitten odotellessa:
Pienen pieniä nokkosenalkuja (äääää! olen lapsenmurhaaja!) noin litra ellei vähän yli.
Huuhdellaan hyvin ja ryöpätään n. 1-3 minuuttia kiehuvassa, suolatussa vedessä.
Hakkaa veitsellä ne pieneksi.
Kuullota yksi herkullinen sipuli voissa, älä ruskista! Lisää nokkoshakkelus sekaan ja kääntele hetkonen. Lisää haarukalla survotut, keitetyt keltuaiset (siis niistä keitetyistä kananmunista ryövätyt) ja sekoita kermaan. Sekoita siihen myös pari raakaa keltuaista. Hulauta pannulle ja sekoita kastiketta, niin että se sakenee. Annetaan pulpahtaa muutaman kerran. Maustetaan valkopippurilla ja suolalla.


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Patentti hakusessa, takuuvarmalla konstilla eroon kiloista!

Nyt kun kaikki ämmäinaviisit ja itseäänkunnioittavat fitnessshitnesslehdykät sekä muut maanvaivat ovat vääränään erisorttisia keinoja päästä hengestä, terveydestä ja elämänilosta, ilahdutan teitä kertomalla, että olen selvittänyt laihtumisen perimmäisen mysteerin.
Millekään ei kertakaikkiaan tarvitse tehdä mitään. Ei millekään. Paitsi syömiselle. Tietenkin, arvoisat pannarinpurijat. Syömiselle pitää tehdä jotain, että laihtuu. Siis jättää se tekemättä. Takuuvarmat tulokset. Vähän niinkuin, että jätät panematta ilman kondomia. Ei tule lapsia eikä klamydiaa. Eikä muutakaan. Syömistä siis pitää varoa, kuin kipeetä pi...pikkusormea. Ei missään nimessä aleta röystäilemään millään jättiannoksella kerrosburgereita ja ranskalaisia punaviinejä. Tai vaan ranskalaisia. Ketsupilla, majoneesilla ja kurkkusalaatilla.

Korvia vaan luimuun, ainakin te, jotka kuvittelette pääsevänne kiloista eroon ilman vaivaa ja ponnistelua, vähän niinkuin vetäisitte vessan. Svooosh! Sinne meni kymmenen kiloa! Tai kuvitelette, että ihan kaikki itsensärääkkäämis- ja aineenvaihdunnantuhoamiskeinot on käytettävä, kärsittävä helvetin tuskat ja piestävä itseään orapihlajanoksilla ympäri vuoden, että ansaitsee itselleen sen kaiken ihailun, jonka painonpudotuksen jälkeen on SAATAVA. Ettäs tiedätte, menette vaan kehumaan sitä vittumaisinta työtoverianne sujuvasti, vaikka puittekin nyrkkiä taskussa. Nih.

Suussa maistuu edelleen se eilinen mättö, mutta eihän se haittaa, jos vähän nyt sortuu. Aloitan huomenna uudelleen! En pode omantunnontuskia, eikä se haittaa nyt, kun menen nakkikopin kautta kotiin! Mättöä, lihiksiä, bulkkia, eineksiä, pizzaa, lettuja, hilloa ja koska kevyttä tahdotaan, niin rasvatonta maitua pari purkkia. Ja tietenkin terveellistä tuoremehua. Mutta viimeistään ylihuomenna taas parannetaan ne tavat. Juu, sitten alkavat kirkua sekä iltapäivälehdet että netti ilosanomaa 5:2 -dieetistä. Että pari paastopäivää viikossa riittää pitämään painon normaalina. Noooo joo, kyyyyllä. Jos se paino olisikin se normaali, mutta kun sitä on hiiviskellyt semmoiset kivat kolokytäkilloo liikaa! Markettivaatteiden perään enää huokaillaan, että olipa Rismassa kivat varmarit. Vaan kun ei mahtuneet päälle, vaikka olivat ihan mun kokoa, 44, ne kiinalaiset kun on niin helvetin paljon pienempikokoisia. Eikä tajuta lain, että on itte se läski.

Minä onnekas opin nelivuotiaana lukemaan. Ja tuskia on podettu sen koommin. Äärettömiä, myriadeja sivuja myöhemmin olen opetellut myös luetun ymmärtämistä. Ja vimosina vuosina tässä myös sen luetun ymmärtämistä OIKEIN. Eikä minään omina sovelteina, että ei koske minua, kun minä olen vähän erilainen kuin muut. Mulla on niin painavat noi luutkin. Ja tän ihran alla mulla on tiukat lihakset. Ja lihas painaa enemmän kuin luu ja nahka yhteensä, läski on kevyttä ja auttaa kellumisessa. Nih. Ihmisen aineenvaihdunnalla kun on taipumus toimia aina jotenkin sinne päin, mitä tutkijasedät ovat kirjoissaan ja tutkimuksissaan kirjoitelleet. Pieniä poikkeamia lukuunottamatta. Mutta minä en ole se poikkeus, jonka jumalainen vartalo on valettu pronssiin tai näytteillä museossa.

On minun aineenvaihdunnassani joitain pienenpieniä poikkeamia, kyllä. Mutta ne eivät ole niin ratkaisevan perustavanlaatuisia, ettenkö tulisi niiden kanssa toimeen vielä käydessäni kuudettakymmenettä vuosikymmentäni. Eivät. Liikunta laittaa minutkin hikoilemaan. Vesi ei pysy kropassani sisällä sen kummemmin kuin muidenkaan. Kusena sekin tulee ulos, kierrettyään ensin pääni kautta. Eikun oliko ne munuaiset? Oliko ne munuaiset niinku päässä? Verta minäkin vuodan, nykäistyäni leipäveitsellä kämmeneen. Paskalla joutuu käymään niinkuin jokapahinen elävä ihminen. Jos ei perustoimintoja ole, ei ole elossa. Väkevä johtopäätös. Ja jos syömisesi näkyvät ulospäin, enenevänä itrakerroksena, niin olet todennäköisesti tehnyt jotain väärin. Avannut suusi väärässä paikassa. Se paikka ei ole kuitenkaan mikään muu, kuin sellainen, jossa on mahdollisuus tunkea kita täyteen mössöjä.

Kun ymmärsin jossain vaiheessa, että kolesterolini eivät johdu siitä, että mäiskin rasvaa kitusiini vaan siitä että sen rasvan kanssa sisään menee myös rutkasti viljatuotteista peräisin olevaa sokuria, niin homma helpottui huomattavasti. Aloi kääriä sitä rasvapitoista kasviksiin. Kuten kiinankaaliin, kaaliin ja salaatinlehtiin. Vähensin hiukan maitopohjaisia tuotteita, kuten rasvatonta maitoa, jonka korvasin täysmaidolla. Alkoivat arvot hilautua kohdalleen. En kyllä väitä, että ne nytkään aivan kuosissaan ovat, mutta kelpaavat minulle. Tohtorityttönen saa taas kuitenkin jonkinlaisen kohtauksen. Lääkärin huone on oivallinen kohtauspaikka. Siellä saa saada juuri sellaisia kohtauksia, kuin haluaa, oli sitten asiakas tai lekuri. Kohtaamaan vaan! Saa omat kohtauksesi turvallisesti!

Äääh, nautin eilen flavonoideja sen verran, että tänään väsyttää. Mutta ajattelin tässä sitä, että kun taas on keksitty ihan uusi juttu laihtumisrintamalla. Se, että kellonaika, jolloin syöt, laihduttaa. Ok, huomenna jos syön klo 07.11, niin paljonkohan laihdun? Varmaan ihan hirveästi. Ei siinä paljon syömään ehdi. Kun syömisen pitää olla ohi, ennen kuin kello on 07.12. Että niin paljon, kuin ehdit minuutissa tunkemaan muotoosi. Seuraavan kerran saat syödä sitten kello jotain. Tai vedät kaksiviikkoisen vyö kireällä. Toisen kaksiviikkoisen sitten kaiken, mikä ei edestä lähde juoksemaan. Toisaalta: tuntuu kyllä hitusen nyt siltä, että taidan kokeilla tuota kaksi-kaksiviikkoisjutskaa. Siis kokeilla. Ehkä vaihdan vaan ruokavalion toisella kahden viikon jaksolla kasvispitoiseksi. Etten syö sitten elukoita, ja toisella rupeamalla syön elukoita.

Enivei:
Vanhat kunnon marjarahkat ovat tälläytyneet taas tänne.
Purkki rahkaa, purkki kermaa ja pirusti marjoja. Kerma vaahdoksi, rahka vaahdoksi ja sekoitetaan kaikki keskenänsä. Mausta sen huomaat! Melekeen kuin jätskiä! Ja pashaksi tuo muuttuu, kun korvaat marjat limellä/sitruunalla, raastat vähän sittiksen kuorta joukkoon ja pilkot sekaan aprikoosia. Naminami. Voit myös lisätä parit liivatteet sekaan. Saat taas uusia ulottuvuuksia!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Paininrytkettä ruokarintamalla! Eipäsjuupastelun multihuipentuma.

Se on taasen sitä vailla, että hermot menee. No, osasta kroppaa ovat jo menneetkin. Sehän ei haittaa tahtia kuin vähän. Huomattavan vähän.

Mitä tulee nykyiseen voivotteluun suomalaisten lihomisesta muodottomiksi säkeiksi, aikuisiändiabeteksen lisääntymiseen "räjähdysmäisesti", kansanterveyden kaikinpuoliseen huononemiseen ja koko Suomea riivaavaan toivottomuuteen, niin niihinhän minulla on rutkasti jyrkähköjä mielipiteitä. Perkele.
Kansan kärttyisä käsi siirtää toisesta taskusta toiseen kasaa amulettejä ja pikkukolikoita. Sekä uskoo itseensä, ettei ole a) lihava vaan vähän ylipainoinen, kun on niin painavat luut b) selittää syömisiään tohtorille, että ihan minä sen lautasmallin mukaan syön. On vaan pirun vaikeaa täyttää sitä toista puolikasta lusikallisella porkkanaraastetta ja sille toiselle puolen ei mahdu kunnolla pyttipannu, pottumuusi, makaronilaatikko ja lihapullat, ruisleipääkin syön suositusten mukaan, kuusi palaa aterialla ja akselirasv...flöörää päälle hampaanmitta c) kyllä minä viikottain kävelenkin ihan runsaasti, esim. autolta kauppaan ja autolta kotiin kauppakassien kanssa, jotka muuten painaa, kävelen minä rappusiakin hissin sijasta, kun työpaikalla on niitä kolme kappaletta...ja samaan lauseeseen kyselee, onko mitää ihmelaihdutuspilleripulleria, jolla voisi jatkaa vanhaa elämää mitään muutoksia tekemättä. Kun makkara ja ranut on niiiin ihania!

Jees, tämmöisiä me olemme. Eriäviä mielipiteitä kyllä sallitaan. Mutta useimmat eivät näe metsää puilta eivätkä ruokaa lautaselta. Ruokapäikky on sinällään ihan jees. Siinä vaan on semmoinen puoli, että jos et silloin, heti syötyäsi tai jo vähän sitä ennen, laita ylös sapuskoitasi, niin kummallisesti se annoskoko pienenee ja ne pari konvehtiakin jäävät pois ja kahvekeksit ja -pullat. Tuloksena on silkka itsepetos. Eli ei mitään hyötyä, jollet orjallisesti noudata ohjeita ja orjallisesti kirjaa eväitäsi ylös oikein.

Haa! Mulla on tänään jumala-päivä. Minä tiedän kaiken ja osaan kaiken, virtsa valuu korvista hartioille ja jäähtyy, niin niskaa alkaa pakottaa. On niin hiton helppo kitistä ihan kaikesta, puida nyrkkiä taskussa ja tehdä tyhjääkin tyhjempiä päätelmiä maailman menosta tai tulosta. Minä kitisen nyt siitä, että ruoka on aivan liian hintavaa! Paikallisten kahden suuremman kettingin päivittäistavarakauppojen peruseväissä alkaa olla jo usean euron ero! En maksa 400g:n naudan paistijauhelihasta 5,49€ purkilta, kun samaa tavaraa saa naapurista alle neljän euron. Vavistuksella odottelen, mitä tuleman pitää. Kuka kohta enää pystyy kustantamaan oikeaa ja ravitsevaa ruokaa? Olen todella huolestunut. Sillä se poikii kyllä lisää diabeetikkoja, piilodiabeetikkoja ja lihavuusleikkauksia.

Olen ollut tässä äärityytyväinen omaan olotilaani, masennus vähän yritti nostaa päätään, mutta sain hutkittua sen ääreen kunnon mätkäisyllä. Menin opiskelemaan ja osapäivätöihin. Ja olen ihan perkeleen uupunut ajoittain, nyt onneksi tiedän miksi! Kun mulla on noi lähes käyttämättä olleet aivot, jotka nyt joutuvat tottumaan siihen, että niitä käytetään, jopa päivittäin! Ei takusvarmalla pääse mikään demetikkeri yllättämään. Vai oliko se dokumentia? Eiku..? Lääkeiden määrää olen onnistunut pienentämään Orametiin ja insuliiniin. Pitkä insuliini on enää 80yksikköä sen perkeleen 260yksikön sijasta. 3,25 kertaa 80, niinku. Pikainskaa en käytä, kuin silloin, jos hommaan kunnon hiilarikrapulan. Silloin on pakko, etten nukahda puikkoihin. Auton puikkoihin nyykähtämisessä on riskinsä, on muuten sukkapuikkoihin nukahtamisessakin.

Kun vähähiilariporukka ja virallisterveelliset jatkavat verissä päin toistensa mollaamista, suoranaista uhkailemista ja muuta jännittävää, niin sillä välin sitä ehtii tavallinen mummo hoitaa homman himaan monta kertaa. Jaa, että miten? No siten, että lukee järjellisen määrän tolkullista kirjallisuutta eli tutustuu perinpohjin niihin mekanismeihin, jotka meidät sairastuttavat. Kun ruokasuositukset on tehty TERVEILLE ihmisille, on ihme, jos ovat terveitä enää sen jälkeen, kun alkavat noudattamaan piirulleen näitä kaikkia mahdollisia rasvattomia, suolattomia ja mauttomia häsellyksiä. Kun olen monesti jo todennut omalla kohdallani, että terveydellä leikkiminen ei sovi sairaille ihmisille. Minä ole kroonikko, joten yritän keventää kroppani rasitusta noin niinkuin hiilarien suhteen. Aatelkaapa, onko siis järkeä syödä täysjyvätuotteita, vähärasvasia kevythässäköitä ja pottuja ilman eestään? Mielestäni ei. Sokurimittari villiintyy ihan hirmulukemiin. Pahimmoillaan olen saanut sen kiihtymään tässä aivan tovi sitten 22,6 mmol/l -lukemiin. Joka on kauhistuttavan paljon.
Meninkin nukkumaan ennen iltauutisia.

Siis, miksi ei saisi syödä niin, että voi hyvin? Miksi syömisestä pitää tehdä haaste? Miksi syömiselle ei voisi antaa "omaa aikaa" ja miksi helvetissä joku muu puuttuu syömiseesi??
Ruokasysteemini ovat muuttuneet melko salaattivoittoisiksi entisen voikkari-pizza-lihapiirakka -ruokavalioon verrattuna. Joku "ruokavalioguru" aikanaan tolitti sitä, ettei aterialla pitäisi nauttia hiilihydraatteja ja proteiineja ja rasvaa samaan aikaan. En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta kananmunavoittoinen aamupala, salaattirunsas lounas pikkupikkuproteiinilisällä ja kalaisa tai lihaisa iltapala pitää mummon tiellä. Ja diabeteshoitaja kiljuu minulle kuin sisävesihinaaja, että suonet tukkeutuu ja kolesterolit heittää tukkeissa volttia. Eipäs!! Hah!

Teinityttölääkäri vinkui minulle, kun kokonaiskolesteroli oli 5,2 ja rytkäytti kolesterolilääkeet. Minä uteliaisuuttani menin ostamaan paketillisen. PAH! Kokeilu tuotti melko paskan olon ja verenpaineen tappiin. Tytteli kirjoitti täysin vakavalla naamalla vahvemma verenpainelääkkeet. Sanoin, etten syö kolesterolilääkkeitä. Mimmi nousi melkein pöydälle huutamaan, että "vade retro, satana"! Olin hänen mielestään täysin älliä vailla, kun en hoitanut sivuvaikutuksen oireita toisella lääkkeellä, josta oli sivuvaikutuksen yskää ja sydämentykytystä, joita varmaan olisi taas hoidettu toisella lääkkeellä..En näe tässä kehityksessä päätä, en häntää. Lopun kyllä. Mielummin kuolen lääkkeettömänä, kuin niihin lääkkeiden sivuvaikutuksiin ja yhteisvaikutuksiin.

Joten syökää rauhassa, menen nyt työntämään porsaanlapaa uunin täyteen. Mailman monikäyttöisin sapuska: Paistorasvat talteen, ne voi käyttää paistamiseen tai valurauta-astioiden kunnostukseen, luut heittelen kyllä surutta pois (sekajätteeseen, paistettu luu ei maadu), lihakset ja sulamattomat rasvat pikku suukkiin. Rapeat nahat voi päällystää vaikka dippisoossilla tai dippailla siihen soossiin. Ettonhyvää. Ostin taas halvennuksesta teollisuuspossua, niin se pitää hyödyntää. Työttömän varat eivät aina riitä niihin luomutuotteisiin eikä suomutuotteisiinkaan. Kananmunia olen oppinut hyödyntämään hyvinkin moneen asiaan. Eväänä ihan ehdottomia: omassa pakkauksessaan ja helposti syötävissä, pitävät nälän loitolla pitkään, ravitsevat kropan siinä missä velttokelmusämpyläkin.

Syömisiin!

Menkääpä kurkkimaan, mitä sinne jääkaappiin/pakastimeen oikein kuuluukaan!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Voi kauhistus, voikauhistus.

En taida sittenkään pulista mitään voista. Paitsi likiliippaavaa asiaa, että ovat jumalauta Oivariinin voirosenttia laskeneet 75%:n. Minulla on sellainen mielikuva, että ennen siinä askissa luki, että 80%. Tuo alkaa vaikuttaa jo makuun ja mitä suurimmassa määrin koostumukseen. Tottakai. Tietenkin joku heikkovoimainen hienohelma on narissut, että kun se on jääkaapista otettaessa niin kovaa.. Sais kerrankin kovaa ja tyytyisi kohtaloonsa: ottakoon rasian kaapista pikkusen aiemmin. Joo, se siitä.

Huomasin vahingossa nielleeni 150g maksamakkaraa ja reilut 2,5rkl tomaattiketsuppia. Ohessa sain elimistööni mm. seuraavat tuotteet: Suomalaista porsaanlihaa, vettä, 22% suomalaista porsaanmaksaa, kamaraa, silavaa, suolaa (1,7%) sokeria, stabilointiaineita (E450, E451 = pentanatriumtrifosfaatti ja pentakaliumtrifosfaatti;Difosfaatit, Dinatriumdifosfaatti, trinatriumdifosfaatti, tetranatriumdifosfaatti, tetrakaliumdifosfaatti, dikalsiumfosfaatti ja kalsiumvetyfosfaatti eli joku näistä tai sitten kaikki FOSFAATIT), mausteita (valkopippuria ja sipulia), happamuuden säätöainetta (E575= Glukonodeltalaktoni (GDL)),hapettumisen estoainetta (E315 = Erytorbiinihappo), aromeja (mm.chiliä ja mustapippuria), säilöntäainetta (E250 = Natriumnitriitti, Nitraatti), Lihaa ja lihaan verrattavia valmistusainetakin oli peräti 69% !! Lihapitoisuus oli sen 42%.

Osalla noista lisäaineista ei ole päivittäistä ylärajaa. Mutta onneksi tuote oli sentää gluteiiniton, laktoositon ja maidoton, runsaasti oli rotteiinia: 11g/100g että sain peräti 16,5g valkuaisia. Energiaakin tuli lumenkolausta varten: 330 kcal. Mutta hiilihydraattia ainoastaan 3g! Aivot surkastuu, sano. Sokereita hiilarikuormasta oli 1,6g. Mutta rasvaapa oli 38g koko tötsästä, nekin oli eritelty, että 17g oli tyydyttynyttä. Mutta sitä minä en ymmärtänyt, että natrium ja suola oli niinkuin vähän erilliset jutskat. Kai ne sitten on, kun natriumia ahmaisin maksamakkaran mukana1,8g ja salttia pistelin suoraan suoneen 3,4g. Melkein puoli teelusikallista. Ketsupin aineosia en uskaltaudu tiiraamaan. Pitänee ottaa rohkaisuryyppy. Noin.

Ketsupista löytyi Tomaattisosetta peräti 60%! Seuraavaksi eniten oli vettä, sokeria, etikkaa, suolaa (2,4%) ja mausteuutteita (kaneli, cayennepippuri mm.) Energiaa per 100g oli semmoiset kivat 90kcal, proteiinia ei juuri mitään eli 1,2g, hiilaria 21g jotka sisälsivät sokruja 17g, että jotta, rasvaa ei just ollenkaan <5g aineeton="" aineita="" br="" ei="" en="" energiam="" ett="" etten="" helmitaulun="" hissukseen="" huono="" hyv="" idea="" ihan="" il="" iss="" ja="" k="" kaloriteoriaa.="" kaupassa="" ketsuppi="" ketsuppia="" kivasti.="" koko="" koska="" kuin="" kulutettava="" kun="" laimennettua="" laitoin="" laskin="" liikkunut="" lis="" ll="" lli="" lumit="" maksisviipaleelle="" mene="" min="" my="" n="" ni.="" niin="" noin="" noita="" nt="" nyt="" ole="" olen="" on="" ostamaan="" otin="" painoani="" paitsi="" pudottanut="" reippaasti="" s="" sain="" satasella="" sin="" sitten="" suunnilleen="" tuo="" vaan="" ydess="">
Fosfaatteja tuli varmaan sen verran että, olisi EU:lla taas kiellon paikka... Ruokaan niitä saa laittaa näämmäs, muttei pesuaineisiin. Höhlää. Onkohan kukaan ajatellut tekevänsä semmoista jännää tutkimusta, että paljonko fosfaatteja ihmisen elimistö kestääkään? Vai kestääkö. Ja sekin on mummolle jäänyt vähän epäselväksi, mihin ja miksi näitä lisäaineita käytetään, ellei sitten siihen, että vesi ei erottuisi muista valmistusaineista. Vrt. etikka ja ketsuppi, sinappi ja öljy. Niiden kanssa on ajoittain pientä ongelmanpoikasta. Varsinkin sinappituubien kanssa. Niitä on helvetin hankala ravistaa!

Sen kunniaksi laitankin tähän tämän syntisen herkkuni nauttimisohjeen. Maksamakkara on hyvää. Sitä täytyy saada aina tuolloin tällöin. Teollista moskaa, joka maistuu etäisesti maksalle, mutta on syötävissä nippanappa koossa pysyvän rakenteensa ansiosta vaikka pillillä. Joten viipaloi maksamakkaraa lautaselle, haluamasi määrä. Truuttaa ketsuppia siihen viipaleen päälle joko pikku keko tai sitten oivallinen rinkula. Pyyhi roiskeet lautasen ympäriltä. Ketsuppi kuitenkin päräyttää! Nauti viipaleet yksi kerrallaan. Tee lautaselle uusi satsi samalla ohjeella. Ahmaise nekin suihisi. Niin joo, voi siihen vähän ripsauttaa mustapippuriakin. Tulee vähän tönkkö olo hetkeksi, mutta on se sen arvoista. Hyvää.






maanantai 27. tammikuuta 2014

Yltäkylläisyyden markkinoilla. Paskamakki paukkuu. Himmeästi hyväosaiset.

En meinannut millään keksiä otsikkoa. En sitten millään. Enkä vielä tässä aloittaessanikaan oikein satavarmalla tiedä, mikä tulee olemaa aihealue saati rubriikki. Noin niinkuin kaikessa laajuudessaan. Taitaa jäädä useampi otsake tuohon otsikkoon.
Toki sen verran tiedän, että tulee koskettelemaan viimeviikkoista kohujulkistusta, Suomalaisia SyömäDirektiivejä. Luin niitä viikendinä, ja pirun tarkkaan. Enkä löytänyt niistä minkäänlaista lausetta, direktiiviä, suositusta tahikka määräystä, että koska on ihmispolon käytävä paskalla! Ei niin minkäänlaista. Suomalaiset tuntien, jos suosituksissa lukee että paskalla on käytävä aamuisin heti herättyä, päivällä klo 15.00 ja illalla päkistetään iltakakka vielä klo 20-22.30 välisenä aikana. Putket tukkoon, vessajonoissa tapeltaisiin julkisilla paikoilla. Junien vessaruuhkat pääsisivät otsikoihin: "Pendoliinon paskahuussin ovella tappelu. Kolme sai sapelista!" Lokapalvelu ja saman alan yrittäjät rikastuisivat entisestään ja voisivat investoida uuden polven kalustoon. Vessapaperitehtaat suoltaisivat könzäpaperia kaikkia karkeuksia tuplavauhtia yötä, päivää.

Ajatelkaapa, kuinka moni ottaisi tuonkin direktiivin eli suosituksen eli ohjeen vakavasti. Yhtä vakavasti, kuin ruokasuosituksetkin. Väkisin päkisteleisivät suolistonmutkansa pyttyihin, ekovessoihin ja puskiin tyhjiksi. Ohje olisi paitsi järjetön myös absurdi, mieletön, mahdoton ja järjenvastainen. Heh, että kaikkiko tarkoittavat samaa? No niin tarkoittavat! Höh, entäs sitte?! Olen mutustellut näitä ruokasuosituksia edelleen. Aika paperilta maistuu. Eikä oikein mene meikäläisen jakelukanavaa myöten mihinkään lokeroon ihan nuo kaikki tolkutukset. Vähennä suolaa, siitä kiivailin varmaan jo ajastaikoja sitten. Ei voi olla terveellistä vakuumipakata kalatuotteita, joissa ei ole suolaa! Jumalauta. Onko sitten mikään ihme, että listeriahysteria iskee kerran kuussa jossakin päin Suomea. Onko?

Se niistä nyt, suosituksista. Kuten sanoin, niin oli niissä hyviäkin juttuja sisällä. Suolan käytöstä marmattaminen ei kyllä oikein natsannut ottalumpioni sisikunnassa. Eikä hiilihydraattisössötys. Sen olen omakohtaisesti kokenut, että täysjyvä on samansorttinen hiilari, kuin kaikki muutkin hiilarit. Verensokerit kimpoavat taivaisiin ja putoavat sieltä alas valonnopeudella. Pistelepä "hitaastiliukenevaa" täysjyvärukiista huuleen varovaisella levitelisällä. Voilla. Voissa ei yleensä ole säilöntäaineita, mutta mineraaleja, vitamiineja A, D, E ja K2, LUONTAISESTI. Margariiniin esim. E-vitamiinia lisätään säilöntäaineen ominaisuudessa: "E-vitamiini: suojelee (kehon) soluja hapettumisen aiheuttamilta vaurioilta." sanoi sanassa suuri ja suosittu margariinimerkki. Jota vatkataan teollisuuslaitoksissa vuorokauden ympäri erilaisia kemikaaleja, väri- ja makuaineita lisäillen. Muistan edelleen sen kammottavan maun, joka tunki huokosiinkin, kun tuttavaperheessä syötiin uusia pottuja. Kevytmargariinilla, joka oli enimmäkseen keinoaineita ja vettä! Pidä siinä huoli tarpeellisesta rasvansaannista.

Kyllä sitä ihmettelee tätä naukumista RUOASTA!! Kun suomalainen keskivertoperhe on jo niin hyväosainen, että on varaa tupata ruokaa sekä biojätteisiin että ihan sekajätteeseenkin. Vaikka vieressä on biojätepurkki huutamassa tyhjyyttään, niin helposti ne ruoantähteet tuppaantuvat sinne sekajätteeseen. Olen istunut tovin jos toisenkin jäteauton apumiehen paikalla ja nähnyt omakohtaisesti, miten "tehokasta" tämä biojätteiden keräily on. Sekajäteauton kuorma kun saattaa olla 6-8 tonnia samalla alueella, niin biojäteauto saa saaliikseen tuskin 2,5-3 tonnia tavaraa, ja alue saattaa vielä olla jopa suurempi! Ei se toimi ihan niin kuin paperilla on kaavailtu. Halusin monesti veilä sinisilmäisesti uskoa, että ihmiset käyttävät jämäsapuskat oikeasti ruoaksi. A paskan latvat! Sinne vaan sekajätteeseen. Hah! Minulla on sellainen visio, että biojätepurkin kyljessä pitäisi lukea: BIOPOLTTOAINEEN RAAKA-AINE! SAPUSKANJÄMÄT TÄHÄN, JOS JOTAIN JÄI.

Köyhyyden partaalla horjahdellessani tulee kaikenlaista mieleen. Lihan ja kalan hinta. Se rajoittaa tehokkaasti meidän mässäilyjämme. Jauhelihatarjousten kyttääminen käy työstä. Samoin alle kympin kilohinnalla myytävien lihatuotteiden. Niinkuin sydänten, kielten ja munuaisten. Olin eräänä päivänä kuolla nauruun (todellakaan en kehdannut nauraa ääneen!) kun vieressä asioinut keski-ikäinen naisihminen tiedusteli minulta, että onko minulla montakin kissaa? Ostin possunmunuaisia ja kärryssä kekotti pari kiloa naudan sydämiä ja samanverran kieliä.  En hennonnut antaa tädille sydämentykytyksen aihetta, että kissoja ei ole vaan sydämet ja kielet pistelemme itse makoisiin suihimme ja munuaisia saavat koirat, jollen ehdi itse ensin! Olisi toisaalta pitänyt, ajattelin kasviksia valikoidessani. Pakasteena löytyikin yhtä ja toista ruokavalioon sopivaa. En kaihda näitä pakastetuotteita, ovat joskus jopa halvempia, kuin tuoreena. Ja varsinkin silloin, kun menevät uuniruokaan, pataan! Nyt minulla on tilaus vetämässä ydinluista. Kellarista löytyi sen näköinen saha, että sillä varmasti saapi luut oikeankokoisiksi kappaleiksi. Nam.

Edelleen palaan tähän hyväosaisuuteen. Siihen, että on otsaa olla arrogantti, eli siis ylimielinen ja väheksyvä jopa hävytön, kommentoidessaan näitä onnettomia suosituksia. Ei ole pakko noudattaa, ei. Mutta oma mielipide pitää osata kyllä tuoda esiin, vaikka vähän kärkevästikin, mutta ei mun mielestä tarvitse alkaa kaivelemaan henkilökohtaisuuksia. Enkä nyt moiti mitenkään valtakunnan kyseenalaistajaa, odotin räväkkää kolumnia, ja sellainenhan se sieltä putkahti! Kiitos Antti. Sitä olen kyllä ihmetellyt, että mihin hiivattiin noita kaikkia miljuunatutkimuksia ja komiteoiden istuntoja tarvitaan? Palkkioiden toivossa vai ihan oikeiden asioiden tutkailuun.

Fogelholmille voisin antaa plus-merkkisen leiman ja pienen synninpäästön. Kun ei tyrmää oitis kaikkia meidän vaihtoehtosyöjien juttuja, huttuja ja toimintatapoja. Silti väitän edelleen, että lihan osuus lautasellani EI ole lisääntynyt tämän hiilihydraattien välttelyn aikana. Edelleen se on lautasen nurkasta se vajaa neljännes. Ja koska en leipää lapa, vatsa alkaa siitä kärsiä, jos jokapäiväinen leipämme pääseen jylläämään suolissa, niin leikkelemakkaroitakin menee hirmu vähän. Meetwurstia kyllä. Sitä voi paistaa pannulla, jos siansivu on loppu. Tai vaikkei olisi loppukaan..! Kasvisten, niin viheriäisten kuin muunkin väristen osuus on jopa dramaattisesti lisinyt! Samoin mausteyrttien käyttö. Sen sijaan sokeri, valkeat vehnäjauhot ja muutkin viljatuotteet ovat häviävän pienessä määrin osa sapuskointiani. Tuolloin tällöin retkahdan ranskalaisiin tai perunamuussiin. Ehkä jopa pizzaan tai mäkkiruokaan. Seuraukset kestän kuin mies. Makaan sängyssä valittamassaä kipeää vatsaani. Ja se ei ihan pieni vatsa ole. Ollut.

Mutta sitä en todellakaan ymmärrä, että media huutaa, kirjoittaa ja syyllistää. Tekee hirmujuttuja kuinka rasva tappaa ja suola tukkii suonet. Melko vähin varustein kirjoittelevat ja ylimielisesti nyt sanon, että ne vähät varusteet ovat korvien välissä ja kiirespäiten kirjoitellaan sitten puutaheinää. Tre och hö. Ilmeisesti kansan toivotaankin syövän lahopuuta ja kuloheinää, koska verorasitus ruoan suhteen alkaa olla kauhistuttava!
Suosin ruokavaliossani monipuolisesti vihanneksia. Mauttomuuden huippu on kotimainen kasvihuonekurkku, joka ei aurinkoa ole nähnytkään. Sesongin vihanneksiin se kyllä talvisydännä kuulu. Vaikka nyt joku alkaa julistaa ja paasata, niin kyllä minä melko mielelläni syön juurespatoja näin talvisydännä. Kalasoppaa. Sopassa kalaa. Perunaa erikseen hiilarisietoiselle. Minulle hapankaalia ja muuta vastaavaa herkkua. Syksyllä tehtyä vihannespikkelssiä. Purkista. Tai pakastettuja parsa- ja kukkakaalin kukintoja, äiteen kasvimaasta. Onko meistä tullut sittenkin ylihyvinvointivaltio?? Jos tosiaan pitää ylhäältä tyhmää kansaa ohjeistaa.

Suolastakin ulvottiin kuin urkupilli. Että "julkkiskokit" riehuvat sormisuoliensa kanssa kuni heikkopäiset. Ei Anthony Bourdain vaan koskaan. Tosin en ole nähnyt sitä ruoanlaitossakaan kuin aniharvoin. Suomalaiset kokit pärskivät suolaa ruokaan käsivaralta. Hyppysellinen. Ottakaa piruvieköön nyt se HYPPYSELLINEN sormien väliin ja pripsauttakaa kirjevaakaan tai teelusikkaan! Paljonko tuli? Erittäin vajaa vajaa teelusikallinen. Sillä maustetaan sitten kahdeksan hengen burgundinpata. Hyppysellisellä!! Eipä riitä se hyppysellinen eikä toinenkaan suolaamaan einettä. Paitsi ravitsemusoosookunnan mielestä. Perkele. Pakkohan siihen on räpätä lisää, ettei ihan litkulle maistu. Niinniin, mutku siellä voi olla lihaliemikuutio jo antamassa sitä suolaa, ja soijakastiketta! Syntiä!! Ei pöydässä enää suolaa saa laittaa, tuntui olevan se selkeä viesti. Sekä juurikin se, ettei ainakaan leipään sitä suolaa pidä laittaman! Kysyn taas: entäs ne EINEKSET!

Mitä tekee jossain köyhässä maassa asuva köyhä ihminen hökkelinsä perillä? No ruokaahan tuo tekee. Valtaosa ruoasta on halpaa riisiä. Itsekerättyjä yrttejä, maahan pudonneita kasvinosia. Itsekerjättyjä tähteitä. Kullan arvoinen löytö viime viikolta: luu, jota keitetään jo kolmatta kertaa, ja tällä kerralla se on pakko rikkoa, kun makua ei enää ulkopuolelta irtoa. Pieni rasvalisä. Edes. Ja täällä ulvotaan, että rasva tappaa, rasva pois suomalaisilta. Tilalle keinorasvaa! Helppoa, nopeaa! Einesteollisuus jatkaa lihomistaan. Raaka-aineet halpenevat. Ihmiset Suomessa mättävät keinorasvoitettua, nahkoineen karvoineen myllytettyä, hiilihydraatti- ja lisäainelisättyä koneäidin keittämää ja paistamaa tököttiä naama ketsupissa, hyvällä halulla. Röyhtäisee ja pieraisee, väittää maistuneen. Suussa on etova kelmu ja vielä etovampi maku.

Ne ruhon osat, joita tahtoisin ostaa kaupasta, katoavat jonnekin teollisuuden uumeniin. Tai koiranruoaksi. Kanansydämet. Kivipiirat. Broilerin- ym. elukoitten maksoja sentään vielä saa. Turhaan etsin nautaeläinten munuaisia tai sydämiä. Ei-pä löydy. Porsaansydäntä onneksi! Ja kieliä. Harvoin naudan vastaavia. Utareita en enää ole nähnyt. Enkä keuhkoja. Keuhkomuhennos oli ihan kiva ruoka. Pannulla paistetut munuaiset, nam! Voita ja pari tippaa hyvää öljyä. Sipulia. Suolaa, eikä muuta, ehkä valkopippuria. Kuvekaan ei näyttäydy lihatiskien helmenä. Siitä tehdään jauhelihaa eikä rullasylttyä. PErkulE.

Mutta: päivän resepti, jonkinsortin lihassoppa. Sitäpaisti talvikylmillä soppa on oivallinen ruoka. Eikä kumartele ravitsemussuosituksia mihinkään suuntaan. Ohje on neljälle pieniruokaiselle tai yhdelle ahneelle. Ainesosat boldattuja.

Kaksi porkkanaa, yksi palsternakka, kokonainen mukulaselleri sekä joko lanttu tai nauriita. Yksi suuri sipuli
Koko vekkuli juureskokoelma, myös sipulit, kuoritaan ohuelti. Pilkotaan sopiviin palasiin.
Vettä kattilanpohjalle noin 3cm. Juurespalat siihen ja levy päälle. Keitetään miedolla lämmöllä, siis ensin kiehautus ja lämpö noin puoleen tai pienemmälle.
Tongitaan joko pakastimesta sienipussi tai kopaistaan kaapista kuivattuja, merkillä ei ole väliä, mitä sieniä vain semmoiset 1-2 tuoredesiä. Eli sopivasti maun mukaan. Rouskut ehken eivät ihan ole parhautta tässä eväässä. Tarkistetaan maku, lisätään ripsaus suolaa ja pienittyjä persiljanvarsia, persilja säästetään viimeistelyyn. Laitetaan juuresten sekaan myös muutamia naudanluun kappaleita. Sellaisia 5-10cm:n mittaisia. Annetaan kiehua edelleen, kansi päällä. Tehdään tarjousjauhelihasta tai itse myllytetystä jauhelihasta pieniä pallukoita, ilman mitään muuta kuin jauhiksen sekaan vaivattua valkosipulimurskaa ja maustepippuriripausta sekä hitunen suolaakin. Voita pannulle ja pikkupullerot siihen. Ei käräytetä, paistetaan vähän, että pysyvät läjässä ja saadaan hauska väri joka puolelle, keitettyjä lihapullia ei syö meidän koirakaan kuin silmät kiinni!. Kaadetaan komeus kattilaan. Huuhdellaan paistinpannu sopan joukkoon. Luut saavat olla sielä soppendaalissa lautaselle asti. Ydin kaivetaan teelusikalla soppaan. Lisätään viime minuuteilla, lihapullasten kanssa yhtä aikaa, myös valutettua ja huuhdottua hapankaalia n. 1-2dl (sielunsietomäärä) ja kokonainen pilkottu ja silputtu chili, vahvuus on syöjästä kiinni!
Annetaan olla sammutetulla levyllä kannen alla noin 10-15min, ei polta enää huuliosastoa, kielestä puhumattakaan, nautintavaiheessa. Ohje on melko perinteinen lihassopan ohje. Mutta: samoja kamoja voi käyttää myös kalasopassa, ehken ei ydinluita, mutta muuta kyllä. Väriksi olen kalasnikovsoppaan pistänyt kurkumaa. Currykin käy mainiosti! Herneitä siihen kanssa, niin tulee kivasti kontrastia.



















perjantai 24. tammikuuta 2014

Varpaillaan seisovan ruokakolmio ja etuajo-oikeutettu lautasmalli.

(Toim. huom. Elekää helevetissä nouattako näitä meikäläisen elämäntapoja! Suatatte vahingossa jopa nauttija elämästänne! Oun jo ylj 50v. enkä ole vielä kuollu. Mutten toivo kovin pitkää vanhainkoti-ikääkään. Sannouvun irti kaekesta vastuusta, tämä on miun mieljpitteenj ja suan sen julukasta iha itte)

Nyt ne tulivat eilen julki. Suositukset. Siis Suomalainen ruokaDIREKTIIVI. Suomessa kun sanotaan suositus niin tarkoitetaan jyrkkää lainomaista määräystä, jota kaikkien mahtikäskyllä pitää noudattaa sillä siunaamalla hetkellä, jolla se SUOSITUS julkistetaan. Minulla kun on runsaasti päässä vikaa, niin minä käsitän suosituksen niin, että se on ohje, muttei mitenkään pakota tekemään asiota sen mukaan, mitä suositellaan tehtäväksi. Paitsi tietysti jos on kyse todellisesta hengenmenon vaarasta: Älä työnnä rautanauloja sähköpistokkeeseen on jo sen luokan ohje, jota kannattaa noudattaa...!

Siis suomeksi sanottuna, eilen julkistettu suositus tai lähinnä sen jälkeinen kommentointi on saanut minut räknäilemään kaikenlaista. Kuten esimerkiksi sellaista väitettä, että italialainen leipä on suolattomampaa. Ok. Olkoon, mutta toisaalta, siellä tehdään aika tavalla valkoista leipää. Siihen kyllä laitetaan voita tai öljyä tai pestoa päälle. Juu. Ja kaikki kaksi mainittua, pesto ja voi, ovat suolaisia tuotteita. Ja jos sitä öljyä käytetäänkin, käytetään myös suolaa. Suomalaisen ruisleivän sisuksista jos vielä otetaan vähänkään suolaa pois, niin se joudutaan kyllä korvaamaan jollakin apuaineella, kun rakenne kärsii ihan kivasti! Hienoo! Ja nytkin kun voimakassuolaiset tuotteet maistuvat lähinnä sinne-päin-suolaisilta, niin votsie.. ja paljonko on 5g suolaa? Teelusikallinen. Sen verran, että kun vedät kunnon hikitreenin, niin putoat polvillesi, suolan puutteesta. En siis kannata kovin ärjyä suolaamistakaan, mutten taivu näin älyttömään rajaankaan.

Älkääs ny! Löysin minä hyvääkin siitä ruokakolmiosta. Sen, että se perustuu kasviksille ja hedelmille, minun tapauksessani kasviksille! Leivät ja viljatuotteet, siis sen seuraavan laatikon laittaisin kyllä Sattumien kanssa samaan laatikkoon. Eilen olisin vielä laittanut sen siihen Sattumien alle. Kasviöljyt ja margariinit paiskaisin justiin akkunasta. Ja tankinpesuvedet, kumijuustot ja muut ällötykset. Voita, kermaa ja punaista maitoa. Ja Lihas-kala -laatikon kanssa vaihtamaan paikkaa. Mutta mitämaks! Virkkasin itse oman, kähvellettyyn pohjaan. Tosin en rukannut paikkoja uudelleen vaan tekstasin sekavasti.



Edelleenkin lautasmalleista mieluisin on se vuoden 1998 malli, ruokajuomana vesi, ei leipää, kuumille kasviksille voita. Uusi lautasmalli alkaa lähestyä, mutta edelleen: ruokajuomana vesi. Ei leipää. Voita kasviksille, siis kuumille. En oikeastaan käsitä, miksi näistä ruoka-asioista pitää kättä vääntää tämän tuosta!! Varmaan siksi, että olemme niin etuoikeutettuja, että meillä on otsaa määräillä ihmisten perusasioihin kuuluvista jutuista oikein saatanan tavalla. Kielletty, kielletympi, terveellinen ruoka? Näikö tämä nyt menee? Että olet suuri syntinen, jos syöt mineraalipitoista, puhdistamatonta suolaa? Etkä käsiteltyä ja jodioitua teolliosuussuolaa?? Olet hetkessä hengetön, sillä rasva ja voi tappaa talossa ja puutarhassa! Syö mielummin kemikaalikuormitettua margariinia! Jesh! Sillähän ne suolet saa kivasti päällystettyä. Läpipasko. Että jotta! Mukana myös maku! YÄK! Mitään rasvaa ei tod. tarvitse syödä lusikalla eikä öljyä juoda pullosta. Mutta kohtuullisesti noudatettuna näillä uusilla ravitsemussuosituksilla ehkä saattaa jäädä jopa henkiin. Varmastikin. Ehkä. Tosin elämän vääjäämätön lopputulema on se, että hengitys lakkaa. Sydän ei lyö. Kello lyö. Eikä käsi nouse, nousee sauhu krematoriosta. Mutta syömättä se tapahtuu monesti kovin paljon nopeammin.

Alan olla jo aika tukkaa myöten täynnä tätä eipäsjuupastelua ja kissinhännänvetoa (eläinrääkkäys mainittu!) että lopetan täältä tähän. Viipaloin eilen keittämääni naudan (käytännössä vasikan! NAM!) kieltä kuumille kasviksille, täytän lasini kylmällä porakaivovedellä (aishatana, siinä voi olla raaaaadonia!!raatoja siinä kyllä oli muutama vuosi sitten kun kaivo pestiin) ja syvennyn siihen, että laitanko kasviksille voita vai ruuttaanko majoneesia siihen myös. Jos taivun majoneesiin, se tietää myös tomaattiviipaleita. Lykopeeniä. Kaitpa sitä tulee kantaa otettua, vaikken ole mikään suutari. Meinaan jatkossakin näihin ruokakäminöihin.








tiistai 21. tammikuuta 2014

Vankileirien suolisto. Kirj. Mahat.Slivovitsyn

Joo-o. Tuli törmäiltyä somessa taas ikiaikaiseen vääntöön "karppauksesta". Julistan termin "karppaus" tässä ja nyt pannaan. Kuin paavi. Pannaan pannaan! Sihisen edelleen kuin hellankoukku. Asialla oli tälläkertaa hiihtimien ravintovalmentaja. Ehkä kannattaisi jo hänenkin tulla alas puustosta, kuten Sakkeus Raamatun kertomusten mukaan käskystä tuli. Alas. Puusta. Kun oli sinne ensin ihan itte kiivennyt. Lyhykäinen kun oli. Kääpiö, ehken. Voisivat tietysti nämä ravintoihmeetkin tutustua näihin moninaisiin suuntauksiin ravitsemuksen alalla. Kun se, että vähentää hiilihydraatteja ei todellakaan tarkoita, että ne lopetetaan tykkänään. Ja korvataan proteiineilla. Ei. Vaan rasvalla. RASVALLA. Siis voita, öljyä ja semmoista kehiin. En minä jumalauta vedä huuleeni sapuskalla rasvaa ja proteiinia. Pelkästään.

Kyllä sinne kasviksista niitä hiilareitakin öksyy. Ruokavalioon. Enempi vähempi! Ja se, minkä olen huomannut on: kroppani ei todellakaan kestä kuin todella pienen määrän gluteiinipitoista tavaraa. Mikä tarkoitta viljatuotteita. No, aamupuuroa en ole enää vuosiin syönyt, mutten ole kyllä kaivannutkaan..ihmeekseni vatsa on ollut kummallisen hyvässä kondiksessa. Ei ihmeempiä ilmavaivoja, ei ripaskaa (paitsi ne virukselliset) eikä kivistyksiä, puruja, vääntöjä. Niitä saa vasta reippaamman ruisreikäleivän jälkeen. Vaan useissa ruisleivissä kun on joko vehnägluteiinilisä tai sitten vehnäjauhoja yms. ylläreitä. Että teen sitten itte. Jos tahon. Karjalapiirakat ovat korkeassa kurssissa kyllä. Jos tekee sitä leipää mieleni. Paahtoleipään en koske, hiilarisietoinen avioliiton kautta saatu lisäosani kyllä syö hyvällä halulla, emmentaalilla ja appelsiinimarmeladilla päälystettynä. Ja voilla.

Ei nyt en lähte kertakaikkisestikaan vääntämään mitään rautalankamalleja, koska niitä ei vaan ole. Tai siis on, mutten ryhdy kopistiksikaan. Se mikä toimii minulla, ei ehkä toimi sinulla ja päin vastoin. Työympäristössä ovat ateriankorvikepussukat usein pelastaneet pinteestä, kun en vaan aina pysty virittämään sitä täysipainoista eväslaukkua matkaan tai käväistä kotomarkilla sen vertaa, että evästelisin siellä. Mutta välttelen gluteiinia niissäkin.
Tärkkelyksetön Tammikuuni ei ihan ole edennyt niin, kuin ajattelin. Maitusta syystä. Eli työsyystä. Olen jonkin verran joutunut lipsahtelemaan. Sattuuhan sitä. Mutta turvotus alkaa helpottaa. Tosin lisäsin juomavaliooni vihreän teen sitruunalla, sitä kun kykenee pistelemään ihan lantraamatta. Se kyllä kyydittää vessaan aika usein. Mutta hyvä niin, voi taas paiskata ikkunasta yhden lääkepurtilon.

Se mikä on minua todellakin ihmetyttänyt vuosia, on se, että jossain vaiheessa sitä huomaa järsivänsä leipää. Ja se taas tekee stopin painon putoamiselle. Asia on tapahtunut omalla kohdallani jo niin usein, että psyykkaan itseäni irti nyt sitten kaikesta gluteiinipitoisesta. Mutta: jos nyt tahtoisi mennä keliakiatestiin, niin sitä gluteiinia ei sitte vältellä pidä. Ottivat testin verestä ja sen mukaan en ole keliaakikko. Mutta taidan olla vaan herkkä ko. myrkylle. Eli en sitten pistele kotosalla, mutten välttele kylässäkään. Ettei joudu taas hemmettisoikoon, selittelemään valintojaan. Ihmiset kun ovat kovasti uteliaita...ja selittäminen on helvetin epämukavaa, kun kuulolla on myös ihmisiä joita ei tunne kovin hyvin. Setvi siinä sitten niinkin henkilökohtaista asiaa, kuin miksi et syö kakkua! Saatana. Se on mun asia. Puolustaudun aika usein hiilihydraattiallergialla ja toisekseen sokeritaudilla. Alkaa aina vaan mennä tapetit ja tunnelma pilalle noihin utsintoihin vastaillessa.

Keskikokoisen veetutuksen kanssa kun tästä taas kohta joutuu menemään tohtorin ("omalääkäri" numero ties kuinka mones) niin varmaan hajoan liitoksissani. Kun taas joudun selittämään viimeisten kymmenen vuoden jutut yhteen putkeen. Kun se ei kuitenkaan ole ehtinyt syventyä potilaskertomukseen tms. Että voi sitten käydä hermoille. Samoin d-hoitaja. Pitää istua tunti kuuntelemassa samat tolitukset kuin viime- toissa- ja männävuosina. Eikä sieltä tule tuutista mitään, ei mitään, uutta. Mutku pakko on käydä. Asian voisi hyvin hoitaa puhelimitsekin. Tai jollain sähköisellä jutulla. Kun sähköpostilla ei saa hoitaa jonkun vietävän tietoturvariskin takia.

No, enivei, potilaitten tutkimisesta oli kyllä mieltäylentävä kirjoitus Potilaan lääkärilehdessä. Että kyllä lääkäri monesti asian näkee toiselta puolen, mitä potilas ei joko tahattomasti tai tarkoituksella näe. Siihen pitäisi olla sitten sanat, että potilas pystyisi tilannettaan korjaamaan. Ja tuossa vartin ajassa ei kyllä ole mitään toivoa, kun ei ehdi kissaa sanoa, kun joutuu siirretyksi oven toiselle puolen. Resepti kourassa tai saikkulappu. Eikä ehdi edes pyytää parempaa yskänlääkettä. Joutuu tyytymään kotikonsteihin, kuten risiiniöljyyn. Tehokasta. Ei kertakaikkiaan uskalla yskiä!

Tämän aamuinen aamupala jäi vähän heikoksi. Ja sen päälle jää sitten joku mieliteko. Nyt kävi niin, että lätkäisin sinihomejuustokökkäreitä uunipellille ja annan niiden kovettua rapeiksi. Mutustelen joko sinällään tai sitten munakkaan seurana. Mutta nyt tuli hirveä himotus kukkismuussiin. Sehän on kaikille tuttu? Mitä?? Eikö?
Pakastepussi kukkakaalia kypsennetään vähässä vedessä tai punaisessa maidossa, kermakin mahdollinen. Ja survotaan. Nesteen kanssa pitää olla tarkka! Ettei tule velliä. Ei sekään pahaa ole! Maustetaan hyvällä limpillä voita ja ripsaistaan suolaa, muutama raappaaus muskottia, häivä valkopippuria. SE on siinä, huuleen vaan! Lisukkeilla tai ilman. Raejuusto antaa oman valjun lisänsä tähän muutenkin haileaan sapuskaan. Väriä saa toki esmes viipaloimalla kokonaisen chilin sekaan. Ponnappetiittiä vaan itse kullekin säädylle tai säädyttömälle.

Kanssabloggaajani KOLTTA on ollut samalla asialla, blogannut vaan selkokielellä, päin vastoin kuin minä. Yleensä. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Blogsennuksia. Saarnaa. Voihkintaa.

Tässä sitä taas ollaan. Puhtaan kaulan kanssa, kuten tavataan sanoa. Olen tässä seuraillut näitä internetin ihmeellisen maailman keskustelupalstoja. Vähän ehkä liikaakin. En ole oikein taas ajan enkä muunkaan tasalla, että missä mennään. Toisinaan tuntuu, että joulun jälkeen alkaa taas jesuksenmoinen paniikki siitä, että kiloja on tullut. On, on, mutta nää onkin nopeita kiloja! Suuren suosion saanut mässääminen joulun aikaan tuo tullessaan vääjäämättä myös nestekiloja. Nappasin huuleeni hyytävät neljä pilleriä erästä luontaistuotekaupan nesteenpoistajaa. Poisti minusta (äskeisen punnaamisen jälkeen, sunnuntaiehtoosta alkaen) peräti -700g!! Liki kilo! Jössess! No, jatketaan vihreällä teellä mustapippurilla reilusti maustettuna. Silläkin kun on vaikutuksensa. Maksanpuhdistuskuuriakin tässä suunnittelen, olo on nimittäin kaiken mässäilyn ja vinkunimemisen jälkeen aika tankea. Täytyy vaan poimia tuolta sopivat yrtit, jotka tukevat maksaa sen puhdistuksen aikana. Teetä toki, mausteita ja ruokia. Kyllä lähtee.

Se, mikä minua ärsyttää suunnattomasti, on tämä uutisointi, jossa mm. hiilihydraattien vähentäminen on leimattu ihmediettiksi tai muotidietiksi. Toisille se on välttämätöntä. Kuten itselleni. On tässä repeämisiä julkisivuun tullut kyllä, mutta en pidä sitä kovin pahana asiana. Takaisin luontoon vaan! Ja vaikka sitä on jo ties kuinka kauan tallustanut tällä radalla, en toivokaan kovin pikaisia tuloksia, sillä kun hissukseen korjailee menoa, niin ainakin on sisäistänyt asian kunnolla. Tuolla aina aika-ajoin joku kyseleikselee sitä, että mitä voi syödä ja mitä ei voi ja miksi ei voi. Että pitäisi olla niinkuin instantruokavalio, lisää vain vesi. Heleppoa ja noppeeta! Ja leipää saisi syödä yötä myöten! Hampaanmitta voita päälle. No, okei, ja sitten uskotaan hanakasti, että kaikki ei ole leipää, mikä leivältä näyttää, niinkuin hapankorput. Pakettia vaan auki ja iäntäkohen!

Ennen kuin aloittaa HIILIHYDRAATTIEN vähentämisen, pitää osata mieltää, mitkä ovat hiilihydraatteja. Mitä tarkoitetaan hiilihydraateilla eri yhteyksissä ja eritoten: mitä ne immeisen elimistössä touhuaa. Helpoin tie on tietenkin aloittaa karsimalla valkoinen sokeri huitintuuttiin. Sitä kun on vähän aikaa tehnyt, niin leipä joutaa seuraavassa lastissa tunkiolle. Helppoa tähän asti. Pulla luetaan leiväksi. Ja kun on oppinut välttelemään leipiä ja sokureita, niin on todella helppo nakata makarooni, hienostelijoille pasta, akkunasta viattoman ohikulkijan niskaan. Riisin voi lahjoittaa nälkäänäkeville lapsille vaikka Filippiineille, eikä vetää makoisiin suihinsa täällä pimeässä perävekkulassa. Perunalla on hyvä koettaa osua johonkin talvehtivaan vesilintuun. Tämän prosessin kun tekee silleen hissuksensa, aikatauluna vaikka 1kk, jonka päätyttyä ei ole ko. aineksia lautasella eikä tassilla saati kaapissa. Siitä on heleppua jatkaa. KOHTUUDELLA, perkules!!!!

Taas oli uutista lihavuusleikkauksesta. Tälläkertaa artikkeli oli kohtuuvella asiallinen. Eikä mikään tyyliin "ihmeiden ihme". Oli tuotu jopa terveyshaitat esiin. Tietenkin: on varmasti kiinni paljon siitäkin, mitä, miten ja mistä poistetaan. Suolistoa vai vatsalaukkua. Vai molempia. Ainakin artikkelin täti oli rehellinen ja toimittaja myös. Kiitos ILTSARILLE tästä jutusta! Kun niin riivatun usein nämä tuppaavat todellakin olemaan vähän sensaatiohakuisia. Markometterimikapetteri laihtui 600kg syömällä hiekkaa! -tyylisiä. Siis sietämättömiä. Tai lue meidän mediasta, mikä on vuoden paras keino laihtua! Vältä stressiä, syö säilykkeistä vain tölkit! Että taas välillä kiristää ja kriisi iskee, kuin miljoona voltagea.

Ostin tässä päivänä muutamana erreyksessä kermajuustoviipaleiden sijasta jotain helevetin kumijuustoa. Jooo-pa, onhan ne viipaleita. Siihen asti, kun ovat tuolla rasiassa. Ja viipaleina niitä sieltä ei saa itkemälläkään. Olen kokeillut kohta kaikkea muuta, paitsi pommeja. Piti tehdä kuorrutettua kukkakaalia, vaan tuota ei voi käyttää edes ikkunakittinä. On se vaan niin kuvottavaa. Maistoin, nääs, juustonhimossani. Piti mennä uudelleen kauppaan ja ostamaan kunnollista kermajuustoa. Nyt kukkis muhii uunissa. Päällä on OIKEAA kermajuustoa, Koskenlaskijaa itse murennettuna ja koko sörsseliin sotkettu vielä kermaa. Ne kermajuustoviipaleet siihen päälle leviteltynä, joka ikinen. Tuoksuu jo! Muistakaa ripottaa niiden kukkisten päälle vähän muskottia. Nam!

Herkkuperseilyni vuoksi ajattelin vetää herkkuperseet olalle. BrylCreme, niinkuin avioliiton kautta saatu lisäosani asian ilmaisee. Siis ihan kunnon paahtovanukas! Herranjestastelkaa vain, minähän se kärsin hiilarikrapulasta huomenna. Heh. Mutta helppoahan sen teko on, niinkuin heinänkin. Taatusti saatanallishiilihydraattinen:
Usseempi mukillinen tulee tästä ohjeesta. Käytä uuninkestäviä jälkkärikippoja, jooko?
4 dl  vispikermaa
1,5 dl täysmaitoa
3 tl vaniljasokeria tai halkaistu vaniljatangon puolikas
6 keltuaista
1 dl sokeria
Pinnalle:
noin 2,5 rkl ruokokidesokeria


Kiehauta kerma, maito ja vaniljatanko (v-sokeri lisätään myöhemmin, sokerin seassa) paksupohjaisessa kattilassa.  Nosta kylmälle levylle. Erottele  kananmunista keltuaiset kulhoon ja vaahdota sokerin kanssa. Kaada kermamaito sekoittaen sitä koko ajan vaahtoon. Jaa seos annosvuokiin tai kahvikuppeihin. Peitä vuoat foliolla ja laita uunipannulle vesihauteeseen (kuumaa vettä noin kuppienpuoliväliin saakka) Hyydytä 150 asteessa uunissa (kiertoilmauuni 120 astetta) 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä, nosta vuoat pelliltä ja anna hyytyä kunnolla, vaikka seuraavaan päivään! Laita grillivastus kuumenemaan, jollet omista kaasupoltinta. Ripottele pinnalle ohut, tasainen kerros ruokokidesokeria. Paahda pinta grillivastuksen alla uunissa, kunnes sokeri ruskistuu tai sitten mainitulla "toholla" eli kaasupolttimella, älä kärväytä sokuria. Tulee pahaa. Jäähdytä hetki ja tarjoile

Jaa, että mitä tekis sitten valkuaisille? No, nehän voi vaikka leipaista marengiksi tai tehdä valkuaispalleroita sopankoristeeksi. Valkuaiset vaan vatkaimella vaahdoksi (huom. ei keltuaisen häivääkään), ripsauksen suolaa ropaset sekaan ja niin kauan, että on kunnolla kiiltävänsileää ja kovaa, siitä vaan lusikoit kiehuvan sopan päälle, kääntelet ja vot, hyvvee!