maanantai 26. heinäkuuta 2010

Nipotusta, nikotusta ja päässä k*sta, ja vähän muuallakin?

Terveeks, kaikki kaksi lukijaani. Kesä on vähentänyt teidänkin määränne yhteen. Eli tätä luen siis enää minä itse. Enkä löydä edes ihte viäntämiäni kirjoitusvirheitä!

Olen tässä ajatellut alkavani reipashenkiseksi nipottajaksi, jolla on asiaa ihan kaikesta, joka puuttuu ihan kaikkeen epäolennaiseen ja jolla ei ole muuta tekemistä kuin viisastella hyvän matkan päästä muille.  Tyyliin "mitäs-minä-sanoin". Sekä vaihdan mielipidettä, ennustustani tai johtopäätöstäni vähintään viikon välein. 

Ensiksi voisin nipottaa kahvista. Kahvihan on maailman sivu ollut kiistelty nautintoaine. Se on ollut pelkästään ylhäisölle tai se on kielletty kokonaan. Kahvi on ollut kauppatavara, jolla on rikastuttu, köyhdytty ja virkistytty. Kahvin kanssa on nautittu milloin voita, keksejä, kuivaa leipää, pullaa tai juustoa. Kahviin on tehty alkoholijuomasekoituksia ja kahvi on läikkynyt juuri pestylle pöytäliinalle. Toiset eivät voi elää ilman kahvia, eivät ainakaan ilman aamukahvia.

Mitäs, jos nyt sitten joku terveysniuho menisi ja teettäisi tutkimuksen (jonkun teefirman piikkiin, tottakai) ja todistaisi sillä, että kahvi on terveydelle erittäinkin vaarallista? Miten sitten suu pantaisi? Ei varmaan ainakaan messingille! Tutkimus todistaisi, että kahvinjuojat sairastuvat sydän- ja verisuonitauteihin tämän nimenomaisen aineen vuoksi. Tutkimus todistaisi paljon muutakin, ja lobbari notkuisi Eduskunnan lähimaastossa ja puhuisi hölmöimmät kansanedustajat äänitorvikseen. Kahvi kiellettäisi oitis, kuten muuan nuortenkirjasarja tässä ihan vastikään. Tai ainakin sen käyttöä rajoitettaisiin ankaralla kädellä. Terveyspoliittisista syistä! Jälleen kahvinkorvikkeet pääsisivät arvoon arvaamattomaan! Sikurikahvia. Voikukanjuurikahvia. Ruiskahvia. Sama taho jatkaisi kahvin mustamaalaamista kansainvälisesti. Kohta joku Perkeleen Yliopisto tekisi kolmoissalkovtutkimuksen, että kahvi on tappava myrkky. Ja kahvintuotanto romahtaisi, köyhät köyhtyisivät ja rikkaat rikastuisivat entisestään. Nyt voittekin laittaa sanan "kahvi" tilalle sitten vaikkapa sanan "suola", "rasva" tai ihan vaikka sianliha/naudanliha!  Pääsen minänkin vähän helpommalla...

Joten kahvista en ainakaan tule nipottamaan.

Niuhotusta näistä terveysasioista on harrastettu maailman sivu. Terveyttä on vaarantanut milloin suola, milloin kessu. Olemme tulleet nyt jo siihen pisteeseen, ettei edes omassa kodissaan saa tupakoida! Kun se voi, herranjestas, sauhu kulkeentua jonkun herkkänahkaisen silkkiperseen nenärustinkiin häiritsemään kokonaisvaltaista elämisennautintoa. Ja pah! Kaikenlainen terveysnipotus on aina häirinnyt minua, varsinkin nämä ylilyönnit. Jos joku haluaa vetää läskin päälle tuuman voita, niin entäs sitten? Jos joku muu haluaa sen lisäaineilla varustetun kevytjogurttinsa kaikilla mahdollisilla lisäaineilla, niin so what? Jos joku haluaa suolata sokerinsakin, niin mitä välii? Ja älä sinä siellä yritä yhtään: vaikka lisäaineissa on ns. luonnontuotteitakin, niin jos niitä lisätään sellaiseen tuotteeseen, johon ne eivät kuulu, niin minun vajavaisella ja vaivaisella logiikallani, ne muuttuvat silloin mitä suurimmassa määrin lisäaineiksi.

Mutta sitä minä en ymmärrä, että miksi pitää yrittää sulloa kaikki samaan muottiin? Tehdä jostain asiasta pakko? Väsätä laki, jonka rikkomisesta tulee joku sanktio? Kun kuitenkin demokratian perusperiaatteisiinkin jo kuuluu yksilönvapaus. Eikö se nyt ole aivan sama, juoko, syökö vai ampuuko itsensä hengiltä. Kyllä minun puolestani jokainen saa valita kuolintapansa ihan itse. Nopein lähtöhän se tulee, jos ampuu itsensä. Siksi tässä näin vahvasti purnaan, kun en usko "rehellisiin" tutkimuksiin. Rahoituksen antaneet firmat ja tahot haluavat hyötyä tutkimuksista. Jos nyt Suomessa olisi suolakaivoksia tai valtaisia sokeriruokoviljelmiä, niin tutkimukset väkevästi todistaisivat suolan/sokerin olevan äärettömän hyvä terveystuote, jota kansalaisen olisi hyvä nauttia useita kertoja päivässä. Lusikalla. Syväänjuurtunutta herranpelkoa, silmäpalvontaa ja perseennuolentaa on Suomesta yhtä huono kitkeä pois kuin korttihuijaria hämärältä kasinolta.

Siksikään en tätä terveysniuhotusta ymmärrä, että elinikää pitää lisätä. Minkä hemmetin takia? Siksikö, että kun työuria yritetään nyt väenvängällä pidentää, pääsisi suoraan duunista johonkin vanhainkotiin filippiiniläisten hoitajien käänneltäväksi? Makaamaan paskavaipoissa parikin päivää, kun säästetään. Vanhustenhoito kun on niin saatanan kallista. Ja syömään rasvatonta, suolatonta, mautonta ja ravinteetonta ruoaketta. Ei, ennemmin tapan ensin itseni ja sen jälkeen kaikki, kuin menen jonnekin hoitokotiin lääkittäväksi ensin zombieksi ja sen jälkeen makaamaan omissa eritteissäni!

Nyt kun vielä älli jotekin pelaa, mielummin herkuttelen hyvällä ruoalla tai juomalla, kohtuullisesti molempia harrastaen, kuin valitsemalla tämän edellä kuvatun vaihtoehdon. Ja jos nyt joku vitipää alkaa vinkumaan, että annan väärän kuvan suomalaisesta vanhustenhoidosta ja yhteiskunnasta yleensä, voi hän aivan rauhassa elellä siellä mielikuvitusmaailmassaan Prinssi Rohkean ja muiden oikeudenmukaisten hallitsijoiden keralla. Markkinatalous on puhunut. Asiat paranevat vasta, kun saadaan eettinen markkinatalous. Tosin esim. suuressa ja valtavassa naapurissamme eivät onnistuneet haaveet kaikkien ihmisten tasa-arvosta vaikka utopia hieno olikin. Valitettavasti. Jokaisessa kansakunnassa kun on omat nallewahlroosinsa ja arjesta irtautuneet johtajansa. Ihmisluonto vaan on sellainen. Jatka oman polkuni raivaamista mitä suurimmassa määrin. Mutta se onkin jo aivan toinen juttu. 

Mikäs tässä, ajattelin mennä nauttimaan ravitsevan brunssin. Munakokkelia, salaattia ja paistettua meetwurstia. Vaikka meetwurstissakin niitä lisäaineita onpi. Voihan sitä vaikka ottaa kossupaukun tuon munakokkelin kanssa. Jos niitä lisäaineita niin hysteerisesti pelkää.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Vihdoin viileni. Vastoin saunoin.

Tuskallisen puolitoistaviikkoisen päätteeksi palkitsin itseni lukemalla Hyperlipidiä ja The Heart Scan Blogia.
Varsin jänniä asioita siellä oli molemmissa havaittu. Osan olen havainnut ihan omissa ihmiskokeissani.

Välihuomautus: Olen jaaritellut kaikkien myötähäpeälliseksi kiusaantumiseksi täällä Blogistaniassa yli vuoden. Mikä on näinkin lyhytpinnaiselta ämmältä, kuin minä, melkoinen suoritus!

Sain nimittäin tässä helteen myötä aivan perkeleellisiä ideoita, jotka eivät olleet terveellisiä miltään kantilta tarkasteltuna. Eivät ainakaan tuon sokerimittarin lukemia tiiraillessani vaikuttaneet mitenkään hyviltä...
Eräänä päivänä keitin(ulkotiloissa, rengaspolttimen varassa) varmaan ämpärillisen uusia perunoita, joita sain äetiltä. Nautin parempiin suihin runsaan voin ja sillin kanssa. Hups. Sokuristoni evästelyn jälkeen olivat komeat 15.7 mmol! Piikkiä nahkaan, jota inhoan yli kaiken.

Toinen älynjättiläisen saama sieppi kuului osastoon Leipä. Ja sillä pääsinkin lähes sairaalaan asti. Joskus on vaan niin ihanaa syödä tuoretta leipää, ruisleipää ja muutakin. Maalaisleipä ja hiivaleipä...nam! Mutta ilotteluni leipäosastossa päättyi havaintoon, että olen tokkurassa kuin olisin vetänyt pullon kossua. Mittaria vaan hyppyseen. Kuusi palaa leipää, voilla ja osa vielä perunanviipailella päällystettynä. Kolme ruista ja kolme maalaisleipäviipaletta. Vidu. Sugarbabylove oli kiivennyt lähes puuhun. 18.7mmol on joka tapauksessa ihan liikaa...

Ja luettuani mielenkiinnolla yllämainitsemiani blogeja, tulin siihen tulokseen, ettei minun juurikaan kannata luottaa viralliseen ruokaympyrään ja sen antamiin neuvokkeihin, saati sitten virallisiin neuvoihin. Täytyy vaan uskolla mitata tuota verensokeriansa. Olen, myöntää täytyy, todella resistentti insuliinille, ja se ei ole hyvinkään terveellistä. En pidä pistämisestä enkä tuosta verensokerin tarkkailemisesta yhtään. Kumpaankin liittyy neula... Kuusikymmentä luvun lapsena opin pelkäämään neuloja, koska ne olivat silloin huomattavasti suurempia ja paksumpia, ihan valmistusteknisistä syistä. Muistan vieläkin sen kilinän, mikä syntyi, kun rokotusneuloja ja -ruiskuja käsiteltiin tarjottimella...Vaikka olin nelivuotias, niin karmein siihen astinen elämänkokemukseni oli isorokkorokotus. Se se vasta sattui. Ja nosti aivan kamalan pallukan tuohon olkavarteen. Onneksi kauniin pyöreän. Oikein esteettisen. Mutta kipu on vieläkin muistissa. Hrrr.

Minun piti kyllä tilittää tästä hiilarista. Minä tulen niin kauan toimeen hiilarien kanssa, kun hiilarit tulevat pääosin kasviksista. Mieluiten kypsentämättömistä. Lukuunottamatta perunaa, kassavaa, bataattia ja paria muuta runsaasti hiilihydraattia sisältävää kasvista. Viljaosaston saa lähestulkoon kokonaisuudessaan kipata Kippasuolle. Sieltä kun löytyy aniharvoja vähän hiilihydraatteja sisältäviä tuotoksia. Maitotuotteissa hiilihydraatin määrä on sentään siedettävällä tasolla. Tosin tietenkin osa on laktoosin muodossa, joka on sokeri. Mutta aamuviilistä en luovu. Tietenkään. Sokurit ovat erittäinkin paljon paremmassa mallissa viilin, marjojen ja kupin kahveeta jäljiltä, kuin "terveellisen ja ravitsevan" kaurapuuron. Ja kevyttuotteilla ei minulle ole mitään annettavaa. Hiilihydraattien määrä niissä on hämmästyttävä. Ei yhtään rasvaa...! Voi venäjä!!

Ja nyt joku nipottaja hyökkää kimppuun, että elimistö tarvitsee hiilihydraatteja ja kuituja ja niitä saa viljatuotteista! Höh, eikö niitä siis saa ollenkaan kasviksista? Eikö?? Onko viljatuotteissa myös samoja määriä vitamiineja kuin kasviksissa? Löytyykö nykyisistä kaikinpuolin käsitellyistä ja lisäainein ripsutelluista viljatuotteista mitään terveyttä ylläpitävää enää nykyään? Jos Leipätiedotusta ja näitä isoimpia leipomovirmoja (joilla on uskomaton tuontirinki näissä "puolivalmistepakasteissa") on uskominen, niin kaikki viljatuotteet ovat niin terveellisiä, että niitä kohta pitää myydä apteekissa.

Viljatuotteiden saama sydämerkki on mielestäni aivan turha. Sydänliiton kannattaisi miettiä rahoitus uudelleen ja kääntyä enemmän kasvikunnan tuottajien puoleen. Tai oikeastaan pitäsi miettiä koko ruokaympyrä uudelleen, täydelleen. Ja siirtää ne viljatuotteet ja muut tärkkelykset sinne huipulle. Kuten tässä ja heti perään myös tässä , himpun verran fiilattuna tämä viimeinen. Katsokaa ja ihastukaa, puhun mielummin hyvähiilihydraattisesta kuin vähähiilihydraattisesta. Ja siinä on mallia, miten syödä, ei takuulla ole nälkä eikä tarvitse mättää pelkkää munaa ja pekonia...kuten jotkut luulevat, että asiaan kuuluu. Tosin söin aamulla puoli pakettia pekonia ja kahden munan munakokkelin. Munakokkeli on parhautta! Sen kanssa sopii ihan mikä vaan.

Aika monessa lukemassani tutkimuksessa on viitattu enemmän siihen, että hiilihydraatit ovat enemmän syypäitä valtimonkovetustautiin kuin eläinrasvat. Anteeksi nyt, mutten tähän hätään pysty muistamaan ja niitä lukemiani yksilöimään. Ja Hesarin Lukijoilta -palstalla käydään nyt debattia statiineista, rasvoista ja muusta sellaisesta. Statiinit ovat sen alan villitys, etten niitä tule suuhuni pistämään. Mistä sen tietää, ovatko edes raja-arvot oikein? Jospa siinäkin on lääketehtaiden tehtailemaa puolet? Jospa raja-arvojen pitäisikin olla korkeammat, sillä nythän kohta puolet suomalaisista syö statiineja.
Toiset, kuten minä, saavat niistä sivuvaikutuksia. Ei tarvinnut kuin kolme kuukautta syödä ko. myrkkyä, niin aloin katkokävellä entistä pahemmin enkä enää nukkunut täysiä yöunia jalkakivistykseltäni. Tavallisesti katkokävelen vain siksi, että nilkka on kipeä. Nakkasin mömmöt seinään. Viikko ja jalkasärkyni oli tiessään, katkokävely muisto vain ja etenen taas normaalisti onnahdellen. Julistin ne pannaan. Aivohalvauksen uhallakin, millä lääkäri minua pelotteli. Tämä on tätä tyyliä, että jos et syö, tulee mustalainen ja vie. Niinkuin naapurin lapsia peloteltiin, kun eivät syöneet. Minä moista kakarana kummastelin.

Ah! Löysin taas ja jälleen vihanneskirjoja ja säilöntäkirjoja, kun kuukkeloin entisen köksänmaikkani nimen. Marketta Levanto on aikaansaapa immeinen, kirjoittanut useampia kotitaloudellisia opuksia. Kuten sen oppikikirjankin, mitä oppikouluaikoinani luin. Mummoni ja äitini loivat perustan ruoalaitolleni ja Marketta viimeisteli tiedot ja loppu onkin ollut pelkkää ja silkkaa "yrityksen ja epäonnistumisen kautta voittoon" -Raatteentietä. Aina ei voi onnistua. Joskus on ollut pakotettu ruokkimaan posliinia tuotoksillaan. Kun sattui eräänkin kerran niin, että meni neilikka ja paprikajauhe sekaisin. Huhhuh. Mutta onnistuneinta kinkunkastiketta maustoi kaneli. Uskokaa tai älkää! Minulla jauhokastikkeet on varattu juhlapäiviin. Ja litra insuliinia. Mutta mitä Marketta Levantoon tulee, arvostan häntä sekä opettajana että tietokirjailijana. Voi, kun vielä pääsisin jutustelemaan hänen kanssaan! Siitä saattaisi tullakin mielenkiintoinen rupeama.

Tässä tuli taas vimmattu nälkä, taidan laittaa itselleni pikkuannoksen kesäkurpitsakeittoa. Raastan tuosta kesäkurpitsaa kattilaan, johon olen sulattanut nopallisen voita. Sekoittelen, kunnes siinä on hiukan väriä. Kesäkurpitsaraasteessa. Lurautan kermaa sekaan sekä pihalta hakemaani persiljaa. Ripsutan myös muskottipähkinää raastimella m-pähkinästä. Jes. Suola, tai Herbamare sekaan ja iäntäkohen. Tuohon on hienoa myös veistää muutamia palasia joko kovaa juustoa tai homejuustoa. Keittoon käy jopa valkohomejuusto! Samalla ohjeella voi tehdä kurpitskeittoa, mutta se vaatii muutaman tipan mietoa etikkaa. Tai vaihtoehtoisesti suolakurkunlientä ja tabascoa.
 
 
 
  

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kylmä lounas, kuuma etelä.

Tämän hervottoman helleaallon kupeeseen on niin kiva parkkeerata hikoamaan.
Sulatimme pakastimen ja nyt sinne mahtuu jään sijasta jäitä. Korvaamatonta suomalaista porakaivovettä tiiviissä muodossa.
Niin, mitäs tässä pitikään...juu. Keksin siis pyörän uudelleen ja olen veivannut tehosekoittimen terät vääränään erilaisia mössöjä ja sörsseleitä. Kaikki hyvin kylmiä. Kuten kurkkusoppaa, tomaattikatkarapusoppaa, yrttituorejuustosoppaa, soppasoppaa. Kurkkusopassa vähän lintsasin, laitoin osan kesäkurpitsaa. Eli kurkkua, kesäkurpitsaa ja jäitä, minttua, timjamia ja suolaa huuuurrrhuuururrurrrrr -sekaisin, tarkistetaan maku ja lisätään kermaa, jos siltä tuntuu. Ja tuntuuhan se.
Sama proseduuri tomaatilla, tomaattimurskaa, basilikaa, keitettyä pinaattia, jäitä ja suolaa huuururrruurrrrrruuuhuuurrr ja sekaan katkarapuja tai muuta herkkua.
Tuo yrttituorejuustoviritelmä onkin sitten jo vähän haasteellisempi: purnukka pahaa yrttituorejuustoa, jäitä, tuoreita yrttejä: ruohosipulia, basilikaa, pippuria ja kermaa, huuuurrrruruurrrruuuuuhhuuuuurrrrrr, tarkistetaan maku, jos on inhaa, annetaan koiralle tai uhrataan posliinille.

Juomatkin ovat sisältäneet melko tavalla jäitä. Mustaherukoista ryskytettyyn "tuoremehuun" on murjottu sekaan vissyä ja jäitä. Hyvää on! Mustaherukoita löysin pakastinta sulatellessani. Samoin musti- ja mansikoita.

Että vesisateita odotellessa. Menen tästä kaivelemaan pakastimesta jäitä...vissy on oiva kesädrinksu.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Ylipainokonferenssin loppulausuma

Ihan kuulkaa tässä väännän hatustani, enkä ole missään tekemisissä ollut koko ko. konferenssin kanssa, että silvuplee vaan, saatte tätä lainata ja kopioida mielin määrin:

"Tulevaisuudessa on pyrittävä vaikuttamaan maailmanlaajuiseen ylipainon lisääntymiseen valistuksen, verotuksen ja epäterveellisen ruoan mainostuksen kieltämisen keinoin. Ylipainoisuuden lisääntyminen aiheuttaa mittavat kansanterveydelliset kustannukset vuosittain ja ylipainoisuuden ehkäisemiseksi on ruvettava toimiin, ettei se enää lisääntyisi. Terveellisten elintapojen suosimisen, kohtuullisen syömisen ja ahkeran liikunnan harrastamisen on todettu ehkäisevän ylipainoa ja sen liitännäissairauksia, kuten aikuisiän diabetesta ja verenkiertosairauksia. Tulevaisuudessa on pyrittävä kaikkinaisiin toimiin terveiden elintapojen edistämiseksi."

Uskokaa tai älkää, niin ihan varmasti tämänkaltainen loppulausuma sieltä äkistetään. Ja varmaan välipalat ovat heillä mitä terveellisimmät, ei lisättyä sokeria eikä rasvaa, puoli kiloa vihanneksia per pää? Ja vielä lähellä tuotettua! Näkisi vaan ja kuulisi kolinaa.

On niin helppoa tuomita ja arvostella, piiloutua näennäistietouden taakse ja julistaa kaikki ylipainoiset ja lihavat maanpettureiksi ja veromarkkojen hassaajiksi. Kohta lihavat ihmiset ovat samassa yhteiskuntalohkossa kuin maahanmuuttajat, homot ja muut marginaaliryhmät. Ulkona ei voi liikkua kuin öisin. Bussilla ei uskalla kulkea, junaan ei kehtaa mennä tai lentokoneessa peritään lisämaksu. Toisilla lihavuus on valinta, toisilla tuottamuksellinen vahinko. Siis miten niin tuottamuksellinen vahinko, voiko tälläistä dilemmaa ollakaan?! 
Voi. Jatkuva laihuuden raamittaminen tiettyhin lukemiin tai mittoihin, saa ylipainoisen tekemään epätoivoisia tekoja. Syömään kevyttuotteita. Karsimaan rasvan pois ruokavaliosta. Ja alkamaan hillitömään hiilihydraattimättökierteeseen. Kun on koko ajan nälkä niillä minimalistisilla hiilaririkkailla annoksilla.

Antakaas, kun äiti taas kertoo:

SYÖ RUOKAA JOKA EI TEE NÄLKÄISEKSI. Minulla se tarkoittaa raakaa tai keitettyä, tai molemmin tavoin vihannesta lautasmallin mukaan yli puolilleen, kastikkeena majoneesi, öljy(ei siemenöljy),kermaviili. Proteiinia, eli lihaa, kalaa, maitotuotteita tai kananmunaa reilusti yli neljänneksen. Ja jos sattuu vielä tilaa olemaan lautasella, siihen voi sitten laittaa jotain hiilaripitoista. Ehkä. Yleensä ei enää mahdu. 


Varmin tapa saada itsestään jääkaapilla ravaava pullasuttura on syödä seuraavasti: paljon hiilihydraatteja, vähärasvaista "lihaa", raastetta ja vihanneksia ilman salaatinkastiketta. Kyllä ovet paukkuu. Jälkkäriksi vielä hillolla sivelty pullasiivu tai reilu annos keksejä. Nam, johan nälättää tunnin päästä ja on saatava jotain naposteltavaa. 


Kummallista kyllä, Päivän Kasvo eilen, oli Pekka Puska, joka puhui lähes järkeviä. Mainitsi mm. napostelukulttuurin! Ja helpon ja nopean ruokailun. Ja muutaman muunkin asian, joissa olen valmis komppaamaan. Ihmettelin, että suolaa ja rasvaa ei mainittu, mutta kevyttuotteista sanoi, että jos niitä sitten syödään enemmän, kun ne ovat "kevyitä".


Laihtumisessa minusta on näläntunne se ratkaiseva tekijä. Ja toisekseen kulutus. Jos ei kuluta, niin syöpi sitten vähemmän. Tämän tiesi jo vanha kansa. Raskaan työn tekijöille isommat annokset ja enemmän voita...


Lämmitellään!!

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin

Näin tuumailee mm. äitini, kun joku ihminen käyttää esim. itte olit -tokaisua. Tämä sopii myös erinäisiin muihinkin asioihin.

Arvasitte oikein, keittiöön. Patojen, pannujen ja kattiloiden puhdistukseen ja muuten sopivaisuuteen. Puhdistushan luontuu ihan käypäsesti kuumalla vedellä, patasudilla ja kuivaamalla, jos on valuraudasta kyse. Jos sitä erehtyy valurautaa pesemään tiskiaineella, pitää rasvapoltto tehdä uudelleen. Ei sekään mikään hankala juttu ole. Ja väitteeseen, etteikö sianläskiä saisi lähikaupasta, viittaan kintaalla. Aina niillä on hyllyssä siankylkeä, josta sen rasvan voi erottaa! Tumpelot!! Esilämmitetään himpun verran sitä patakattilapannua ja sen jälkeen hieraistaan sikaa pintaan. Uuniin 250 - 300. Eikä mitään hemmetin ruokaöljyjä, ne alkavat haista pahalle ja eivät kestä kunnon lämpötiloja.

Teräs kirkastuu soodalla kätsästi. Alumiini kovalla työllä. Itse asiassa en ole aivan varma, miten tuon aluminiumin kanssa pitäisi toimia. Kai sitäkin voi soodalla putsata. Sooda kun mielestäni on ympäristöystävällinen puhdistusaine. Tai ainakin vähemmän vaarallinen kuin ydinpommi, jota aina silloin tällöin tässäkin keittiössä tarvittaisiin. Meinaa palaa emneet pohjaan tuolloin tällöin.

Mitä syvemmälle tähän syömispoliittiseen kinaamiseen uppoaa, sen varmemmin saa tuta, että aina löytyy niitä, joille tärkeintä ovat ruoka-aineet, ei kokonaisuus. Siis tarkoitan sitä, että heillä on taipumusta pilkkoa ruoka, siis ateria, pikku osasiin ja syödä näitä "ravintoaineita". Hittoako semmoinen on?? Ruoka tai ateria on kokonaisuus ja osiensa summa, josta pitää nauttia. Määrä ei ratkaise vaan laatu. Ja pöydässä vietetty aika. Silmänilo! Lautanen kannattaa rakentaa niin, että siitä on nautintoa myös okulääreille! Itse käytän valkoista lautasta, joka nostaa värit esiin. Paitsi ehkä kukkakaalin ja valkoisen parsan...

Olen myös miettinyt edelleen sitä, että miten tähän on tultu. Siis tähän jalostettujen, nopeiden ja mitäänsanomattomien makujen ja suurien määrien maailmaan? Onko kyseessä siis ihmisen luontainen laiskuus, pyrkimys saada kaikki tarvittava käden ulottuvilta, täyttää tyhjyyttään suurilla määrillä "korvikkeita"? Korvikkeeksi kelpaavat tietenkin kaikkinainen krääsä ja tietenkin "soulfood" eli suomeksi lohturuoka! Kuten krapula-aamun erikoinen: pizza.

Hiilihydraattipitoiset juomat, siis nämä sokeripommit poistetaan koululaisten ulottuvilta ja tilalle työnnetään "terveellisempiä" keinomakeutettuaja litkuja. Toivottavasti joukkoon mahtuu fiksuja kakaroita, jotka eivät koske mihinkään, minkä tuoteselosteen sanoja eivät osaa lausua tai ymmärrä. Fenyylialaniini. Mitä se on ja mitä se aiheuttaa ihmiskehossa? Kai joku on tästäkin tutkimuksen tehnyt, että se on erittäin terveellistä ja tarpeellista eritoten kasvavalle nuorisolle!

Tasapainoon ja sopiviin määriin on vaikea päästä sekä ruoassa että juomassa. Juomat kun ovat yllättävän kaloritäyteisiä. Ja sekään ei ole selvää, mikä on sopiva määrä hiilihydraattia päivittäin. Rasvan korvaaminen keinotekoisesti jollain arominvahvenne-glukoosi-muunnettu tärkkelys -mössöllä ei mielestäni ole järkevää eikä oikein. Varsinkin, kun kolesteroliteoria on näinä päivinä saanut kylmää vettä niskaan oikein saavi kaupalla. Suomessahan tästä ollaan hiljaa kuin kusi sukassa, tietenkin. Norsunluutornit ovat kuitenkin alkaneet murentua perustuksistaan. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että kokonaisuus ratkaisee eikä pikkupikku osaset. Jos tänään saan ylimääräisen annoksen vitamiinia x, saattaa olla, että huomenna saan sitä vähemmän ja saankin vitamiini y enemmän.

Äh, menen ihailemaan viljelmiäni. Olen viimein saamassa tomaatin viihtymään ja tekemään hetelmää. Yleensä ei mene kuin Strömsössä. Toivottavasti edes vähän tulisi vettä taivaalta.