perjantai 9. heinäkuuta 2010

Ylipainokonferenssin loppulausuma

Ihan kuulkaa tässä väännän hatustani, enkä ole missään tekemisissä ollut koko ko. konferenssin kanssa, että silvuplee vaan, saatte tätä lainata ja kopioida mielin määrin:

"Tulevaisuudessa on pyrittävä vaikuttamaan maailmanlaajuiseen ylipainon lisääntymiseen valistuksen, verotuksen ja epäterveellisen ruoan mainostuksen kieltämisen keinoin. Ylipainoisuuden lisääntyminen aiheuttaa mittavat kansanterveydelliset kustannukset vuosittain ja ylipainoisuuden ehkäisemiseksi on ruvettava toimiin, ettei se enää lisääntyisi. Terveellisten elintapojen suosimisen, kohtuullisen syömisen ja ahkeran liikunnan harrastamisen on todettu ehkäisevän ylipainoa ja sen liitännäissairauksia, kuten aikuisiän diabetesta ja verenkiertosairauksia. Tulevaisuudessa on pyrittävä kaikkinaisiin toimiin terveiden elintapojen edistämiseksi."

Uskokaa tai älkää, niin ihan varmasti tämänkaltainen loppulausuma sieltä äkistetään. Ja varmaan välipalat ovat heillä mitä terveellisimmät, ei lisättyä sokeria eikä rasvaa, puoli kiloa vihanneksia per pää? Ja vielä lähellä tuotettua! Näkisi vaan ja kuulisi kolinaa.

On niin helppoa tuomita ja arvostella, piiloutua näennäistietouden taakse ja julistaa kaikki ylipainoiset ja lihavat maanpettureiksi ja veromarkkojen hassaajiksi. Kohta lihavat ihmiset ovat samassa yhteiskuntalohkossa kuin maahanmuuttajat, homot ja muut marginaaliryhmät. Ulkona ei voi liikkua kuin öisin. Bussilla ei uskalla kulkea, junaan ei kehtaa mennä tai lentokoneessa peritään lisämaksu. Toisilla lihavuus on valinta, toisilla tuottamuksellinen vahinko. Siis miten niin tuottamuksellinen vahinko, voiko tälläistä dilemmaa ollakaan?! 
Voi. Jatkuva laihuuden raamittaminen tiettyhin lukemiin tai mittoihin, saa ylipainoisen tekemään epätoivoisia tekoja. Syömään kevyttuotteita. Karsimaan rasvan pois ruokavaliosta. Ja alkamaan hillitömään hiilihydraattimättökierteeseen. Kun on koko ajan nälkä niillä minimalistisilla hiilaririkkailla annoksilla.

Antakaas, kun äiti taas kertoo:

SYÖ RUOKAA JOKA EI TEE NÄLKÄISEKSI. Minulla se tarkoittaa raakaa tai keitettyä, tai molemmin tavoin vihannesta lautasmallin mukaan yli puolilleen, kastikkeena majoneesi, öljy(ei siemenöljy),kermaviili. Proteiinia, eli lihaa, kalaa, maitotuotteita tai kananmunaa reilusti yli neljänneksen. Ja jos sattuu vielä tilaa olemaan lautasella, siihen voi sitten laittaa jotain hiilaripitoista. Ehkä. Yleensä ei enää mahdu. 


Varmin tapa saada itsestään jääkaapilla ravaava pullasuttura on syödä seuraavasti: paljon hiilihydraatteja, vähärasvaista "lihaa", raastetta ja vihanneksia ilman salaatinkastiketta. Kyllä ovet paukkuu. Jälkkäriksi vielä hillolla sivelty pullasiivu tai reilu annos keksejä. Nam, johan nälättää tunnin päästä ja on saatava jotain naposteltavaa. 


Kummallista kyllä, Päivän Kasvo eilen, oli Pekka Puska, joka puhui lähes järkeviä. Mainitsi mm. napostelukulttuurin! Ja helpon ja nopean ruokailun. Ja muutaman muunkin asian, joissa olen valmis komppaamaan. Ihmettelin, että suolaa ja rasvaa ei mainittu, mutta kevyttuotteista sanoi, että jos niitä sitten syödään enemmän, kun ne ovat "kevyitä".


Laihtumisessa minusta on näläntunne se ratkaiseva tekijä. Ja toisekseen kulutus. Jos ei kuluta, niin syöpi sitten vähemmän. Tämän tiesi jo vanha kansa. Raskaan työn tekijöille isommat annokset ja enemmän voita...


Lämmitellään!!
Lähetä kommentti