perjantai 2. heinäkuuta 2010

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin

Näin tuumailee mm. äitini, kun joku ihminen käyttää esim. itte olit -tokaisua. Tämä sopii myös erinäisiin muihinkin asioihin.

Arvasitte oikein, keittiöön. Patojen, pannujen ja kattiloiden puhdistukseen ja muuten sopivaisuuteen. Puhdistushan luontuu ihan käypäsesti kuumalla vedellä, patasudilla ja kuivaamalla, jos on valuraudasta kyse. Jos sitä erehtyy valurautaa pesemään tiskiaineella, pitää rasvapoltto tehdä uudelleen. Ei sekään mikään hankala juttu ole. Ja väitteeseen, etteikö sianläskiä saisi lähikaupasta, viittaan kintaalla. Aina niillä on hyllyssä siankylkeä, josta sen rasvan voi erottaa! Tumpelot!! Esilämmitetään himpun verran sitä patakattilapannua ja sen jälkeen hieraistaan sikaa pintaan. Uuniin 250 - 300. Eikä mitään hemmetin ruokaöljyjä, ne alkavat haista pahalle ja eivät kestä kunnon lämpötiloja.

Teräs kirkastuu soodalla kätsästi. Alumiini kovalla työllä. Itse asiassa en ole aivan varma, miten tuon aluminiumin kanssa pitäisi toimia. Kai sitäkin voi soodalla putsata. Sooda kun mielestäni on ympäristöystävällinen puhdistusaine. Tai ainakin vähemmän vaarallinen kuin ydinpommi, jota aina silloin tällöin tässäkin keittiössä tarvittaisiin. Meinaa palaa emneet pohjaan tuolloin tällöin.

Mitä syvemmälle tähän syömispoliittiseen kinaamiseen uppoaa, sen varmemmin saa tuta, että aina löytyy niitä, joille tärkeintä ovat ruoka-aineet, ei kokonaisuus. Siis tarkoitan sitä, että heillä on taipumusta pilkkoa ruoka, siis ateria, pikku osasiin ja syödä näitä "ravintoaineita". Hittoako semmoinen on?? Ruoka tai ateria on kokonaisuus ja osiensa summa, josta pitää nauttia. Määrä ei ratkaise vaan laatu. Ja pöydässä vietetty aika. Silmänilo! Lautanen kannattaa rakentaa niin, että siitä on nautintoa myös okulääreille! Itse käytän valkoista lautasta, joka nostaa värit esiin. Paitsi ehkä kukkakaalin ja valkoisen parsan...

Olen myös miettinyt edelleen sitä, että miten tähän on tultu. Siis tähän jalostettujen, nopeiden ja mitäänsanomattomien makujen ja suurien määrien maailmaan? Onko kyseessä siis ihmisen luontainen laiskuus, pyrkimys saada kaikki tarvittava käden ulottuvilta, täyttää tyhjyyttään suurilla määrillä "korvikkeita"? Korvikkeeksi kelpaavat tietenkin kaikkinainen krääsä ja tietenkin "soulfood" eli suomeksi lohturuoka! Kuten krapula-aamun erikoinen: pizza.

Hiilihydraattipitoiset juomat, siis nämä sokeripommit poistetaan koululaisten ulottuvilta ja tilalle työnnetään "terveellisempiä" keinomakeutettuaja litkuja. Toivottavasti joukkoon mahtuu fiksuja kakaroita, jotka eivät koske mihinkään, minkä tuoteselosteen sanoja eivät osaa lausua tai ymmärrä. Fenyylialaniini. Mitä se on ja mitä se aiheuttaa ihmiskehossa? Kai joku on tästäkin tutkimuksen tehnyt, että se on erittäin terveellistä ja tarpeellista eritoten kasvavalle nuorisolle!

Tasapainoon ja sopiviin määriin on vaikea päästä sekä ruoassa että juomassa. Juomat kun ovat yllättävän kaloritäyteisiä. Ja sekään ei ole selvää, mikä on sopiva määrä hiilihydraattia päivittäin. Rasvan korvaaminen keinotekoisesti jollain arominvahvenne-glukoosi-muunnettu tärkkelys -mössöllä ei mielestäni ole järkevää eikä oikein. Varsinkin, kun kolesteroliteoria on näinä päivinä saanut kylmää vettä niskaan oikein saavi kaupalla. Suomessahan tästä ollaan hiljaa kuin kusi sukassa, tietenkin. Norsunluutornit ovat kuitenkin alkaneet murentua perustuksistaan. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että kokonaisuus ratkaisee eikä pikkupikku osaset. Jos tänään saan ylimääräisen annoksen vitamiinia x, saattaa olla, että huomenna saan sitä vähemmän ja saankin vitamiini y enemmän.

Äh, menen ihailemaan viljelmiäni. Olen viimein saamassa tomaatin viihtymään ja tekemään hetelmää. Yleensä ei mene kuin Strömsössä. Toivottavasti edes vähän tulisi vettä taivaalta.
Lähetä kommentti