lauantai 29. elokuuta 2009

Laardipersetaivas

Kiitos Maijalle, joka kävi ripauttamassa kipakalla kommentilla minua kintuille. Sain tuosta kommentista oivallisia mielleyhtymiä eli assosiaatioita.

Laardia olen tähän elämäni vaiheeseen käyttänyt mm. paistamiseen sekä paprikalla ja valkosipulilla maustettuna myös leivän päällä. Silloin kun vielä söin leipää joka toinen minuutti. Laardia onkin käytetty aikoinaan vähäväkisemmän kansan parissa voin korvikkeena. Mutta taikinoissa se on maan mainio aine! Pitää sulatella itse, kun kaupasta sitä ei saa. Pahus! Se ei ole edes kovaa. Vaan silkkisen pehmeää ja helposti levitettävää. Paitsi jääkaapista suoraan otettuna.

Minulla on myös ollut sivupersoonanani Laardi Belwitchhamtottendon. Joka on siis jonkinlainen upseeri, herrasmies ja tyhjäntoimittaja. Vähän näiden P.G.Wodehousen tarinoiden Woosterin tapaan. Sivupersoona on ollut halpaa hupaa mm. palavereiden ja kokousten sekä seminaarien ja koulutuspäivien höysteenä, jos ei jaksa niin satasella osallistua. Voi silloin laittaa Laardin liikenteeseen ja tehdä "muistiinpanoja"...

Mutta se, mistä olen ollut kateellinen viimevuosina muille naishenkilöitymille, on tämä persevyys ja reitevyys, jota siis ei minulla ole havaittavissa! Muhkea vatsani tuo mieleen pilapiirrosten kaljaakittaavat äijät. No, osa tästä omastanikin on hommattu ihan juopottelemalla. Ennenvanhaan ankarammin, nyt seesteisenä keski-ikäisenä (mikä hitto tuo keski-ikä oikein on??) sivistyneesti tissutellen. Silloin tällöin. Tosin tietäjät iänikuiset ovat kyllä sitä mieltä, että dokaan ihan simona. Kaljaa kuluu. Viina virtaa. Ja pokasaha soi. Just joo. On se hianoo, kun muut tietävät. Miksei kukaan kerro minulle? Osaisin edes näytellä selvinpäin känninkäistä! Tai kännissä selvää. Selvästi kännissä? ...herramunjee, tää lähtee taas lapasesta.

Siis siksi olen ollut kateellinen, kun tämä keskivartalopaksuus on VAARALLISTA. Terveys menee puolessa sekunnissa, jos hommaat omenavatsan. Älä syö omenoita, tulee omenalihavuus. Täytyy sanoa, että paikkansa pitää, sillä diabetes hyökkäsi kimppuun vuonna 2000. Tai siis, silloin oli kaikki jo tutkittu, mutta kun kukaan ei tajunnut noita sokereita tarkkailla. Eikä laittaa minua sokerirasitukseen. 12 tunni paastoarvo kun silloin oli vielä kunnossa, jotenkuten.

Tässä tuli sellainen nälkä, että pitänee mennä nauttimaan muutama voikkari. Kesäkurpitsavoikkari. Äidille kiitos, että toi minulle noita vihanneksia!

tiistai 25. elokuuta 2009

Aamumättöä, nam!

Olenkohan nyrjähtänyt lopullisesti raiteiltani? Meinaan, kun aamupalaksi nautin pizzaa? Sekä lohkotun tomaatin ja kesäkurpitsan siipaleita oliiviöljyllä ripsautettuna. Pizzalle tein tempun terävän: jätin pohjan koiranruuaksi.

Eilen keksin syödä klassisen kahden munan munakkaan. Voissa kärväytettynä. Siis voita teelusikallinen pannuun ja päälle raastoin -yllätys- kesäkurpitsaa ja juustoa. Kun voi kuohahti, niin "taikina" pannulle, kevyt hyydytys ja kurpitsaraaste ja juusto päälle.

Eikä näillä eväillä saa aikaan minkäänlaista hiilarikrapulaa. Sokerihumalan jälkitilahan on hiilarikrapula. :)

Häpeä tunnustaa, mutta olen kyllä ahkerasti laiskamatoillut. Valmista evästä vaan...ja senhän tietää, että kohta kyllästyy ihan kaikkeen. Pekoni ei ratise hampaissa entiseen malliin eikä tunnu
maistuvan kesäkurpitsakaan enää samalle. Muusta puhumattakaan!

Huomaan syöväni liian vähän, kaikkea...! Ja paino juuttuu. Jumittaa. Kun en jaksa nyt käyttää harmaita aivosolujani, enkä varsinkaan käsiäni.

Täytyypä laittaa siitä huolimatta polla töihin ja kekata itselleen jotain ruokapöydän iloa!

Hygieenisesti Sinun.

Tästähän näyttää tulevan tuottelias päivä!
Kun kerran olen riehunut hiilihydraateista, niin jatkan samalla linjalla.

Ihmettelen siis päivittäin sitä, miten köykäisesti saadaankaan ihmisille erisorttisia vaivoja, ihan näin ruokavaliolla. Kummastelen edelleen sitä, että olo on ratkaisevasti parempi diagnosoituani itselleni tämän vaikeansorttisen hiilihydraattiallergian. Voinnin paraneminen on ollut silmin havaittavaa. Jopa työpaikalla ovat huomanneet, että olen kuin toinen ihminen. Tietäisinpä vaan välillä, että kuka.
Minua hallinnoiva entiteetti siis. Kyllä ajoittain tuntuu, että voisin olla olematonkin, jos en olisi tätä korjausta tehnyt. En tiedä vielä, teinkö tämän suunnanmuutoksen liian aikaisin vai liian myöhään, haudasta katsoen.

Ennen tätä remonttia olen aina naureskellut, että helvetin ravintofasistit, jotka haluavat määrätä, mitä sitä suukkuun laitetaan. Että ei saisi syödä sitä eikä tätä! Ei niitä näitä eikä noita. Alan jo ymmärtää, miksi. Siksi, että mitä enemmän käsitellään raaka-aineita, niin sitä enemmän niistä tulee luonnotonta ravintoa. Käsiteltyä. Siis käpälöityä tunnistamattomaksi tökötiksi. Lihan kaltaisia tuotteita, jauhonkaltaisia tuotteita, vihannesten kaltaisia tuotteita, kalaa ja äyriäisiä etäisesti muistuttavia tuotteita…keinolihaa, keinokalaa, keinonahkaa, keinokeinoa.
Kysyn vaan, onko sekään tervettä, että maito muokataan valkoiseksi juomaksi, johon lisätään kansan tarvitsemat vitamiinit ja muut söhryt? Onko ihme, ettei elimistö enää käsittele maitoa, vaan tulee pierutauti, intoleranssi!
Kysyn vaan sitäkin, että mitä mieltä on sillä, että leipä säilyy kuukausia, ja lopuksi alkaa käydä pakkauksessaan, eikä homehdu terveesti, jolloin siitä näkee, että se ei enää ole käyttökelpoista?
Edelleen kysyn, että miksi leikkelelihaan työnnetään arominvahvennetta, glukoosia, muita herkullisia lisäaineita ja pakataan haisevaan suojakaasuun? Sama koskee palapakattuja tuotteita. Nyt onneksi joku viksu kertoi näiden marinoitujen lihasten kurjasta kohtalosta. Voi voi. Mutta koska en ennenkään ole ostanut mitään valmiissa marinadissa, kun en halua maksaa siitä kuravellistä, niin olen säästynyt syömästä ”vanhaa lihaa”.

Kyllä minä 1960 –luvun lapsena ihmettelen edelleen, että suomalaisia lapsia ei enempää ole kuollut tähän tehohygieniaan! Allergiat olivat suoranainen ihme. Mitä meillä nyt on? Allergisia lapsia kasapäin, joista tulee allergisia, muita ihmisiä terrorisoivia aikuisia, jotka eivät voi syödä sitä eikä tätä, eikä tuotakaan, varsinkaan. Siitä kärsivät ne, joiden suu söisi ja vatsa vetäisi, vaan ei kestä hennot sääret. Millä ihmeellä on ihmiskunta tähän pisteeseen asti elänyt! Jos elo olisi ollut kiinni hygieniasta, niin kyllähän olisi kuollut koko joukkue ennen, kuin ensimmäistäkään kaupunkia olisi laadittu Mesopotamian mailla tai Eufratin laaksossa. Saatana.

Parempi vähän paskaa nurkissa, kuin puhdas helvetti. Parempi päättää tähän, kuin kiihtyä lisää ja sanoa vielä enemmän laittamattomia asioita maailman menosta!

Oi, mitenkä liha liikkuu...

Jep. Olen tässä vuoden verran seurannut erästä rouvaa. Tarkoitan siis tietenkin, että joudun olemaan tämän matamin kanssa väkisin samoissa tiloissa. Hänellä on arvot kunnossa. Ihan kaikki. Hän ei kärsi kolesterolista eikä kohonneesta verenpaineesta eikä kohonneesta verensokeristakaan. Myöskään lihavuudesta hän ei kärsi. Kaikkia edellämainittuja varten on joko kauppa tai lääkkeet. Hyvin näyttävät toimineen.

Nyt viimeisen puolen vuoden sisällä olen salakavalasti onnistunut siirtämään tähän huhkaimeen kaikki pudottamani (tai siis hylkäämäni) kodittomat kilot. Ja selvittänyt moneen kertaan tämän hiilaritietoisen ruokavalion saloja. Minä en myöskään enää kärsi turvotuksesta, kuin silloin, kun on tullut vedeltyä hehto hiilihydraatteja. Alan jo melko hyvin tietää, mikä tekee kropalle mitäkin.

Tämä nimeltämainitsematon naisimmeinen on alkanut lyllertää. Siis kuvailen lyhyesti: eteenpäin liikuttaessa jalat ovat leveähkössä haara-asennossa, jalkaa nostetaan keinahtamalla puolelta toiselle ja heittämällä kulloinkin ilmassa oleva kinttu eteenpäin kuin puujalka. Samoin hartiat kääntyvät puolelta toiselle "kävelyn" tahdissa. Ja läskin menoa en edes tohdi kuvailla...on se niin pornoa.

Samoin hän myös turpoaa. Komeasti. Iltapäivällä nilkat ja polvet ovat yhtä paksut, nahka vaan tursuaa sandaalien remmien välistä. Tulin myös syömässä ollessani kiinnittäneeksi huomiota yleiseen olemukseen. Julmetun isorintainen, jonka julmettu vatsa on jo ohittanut tissien ulottuvuuden. Persettä on kuin tykkimiehen hevosella. Ellei enemmänkin. Vaatekoon arvioisin olevan pauttiarallaa XXXXXLLLL eli jotakutakuinkin Eurooppalaisella asteikolla 64, jos niin isoja vaatteita edes teollisesti tehdään. Itse pääsin suurimmillani kokoon 58. Siinä vaiheessa aloin heräillä.

Ko. henkilö, tai siis pitää varmaan laskea jo kolmeksi normaalikokoiseksi, minustakin saa vielä kaksi vähän yli 50 kiloista, niin...ööö. Juu! siis kyseinen inehmontapainen tynnöri kun syö töissä salaatin. Kasan leipää. Ja kostuttaa sen salaatin kolmella kauhalla saldenkastiketta. Ei siinä mitään! Hyvä yritys. Mutta kun on juuri päässyt kehumasta "terveellisellä" aamupalalla, lautanen puuroa, kahvia, voileipiÄ (monta) leikkelepäällysteillä ja hedelmä. Ja keksejä. Pitkin päivää pistelee keksejä, karkkia, makeita juomia, sokrua kahviin, limpparia, ihan siis kaikkea, mihin minä en nykyisin koske pitkällä kepilläkään. Ja kuulema illalla syövät koko perheen kanssa täyden aterian. Ja tietenkin jälkkäriksi jotain hyvää! ...ja vielä välipalan välipalan välipalat, jos vaan on tarjolla makeaa, niin sitähän sitten menee! Viikonloppuna vielä herkutellaan välipaloilla ja hyvällä viinillä...oih! Liikunta jää siihen kauppareissuilla käyntiin, autolta ulko-ovelle ja takaisin, jääkaapilta sohvalle jne. Siis tätä "normaalia hyötyliikuntaa"...ei sienireissuja, ei, eikä juuri muutakaan ulkoilua ole hänen kuullut harrastavan.
Olen pelkästään kade.

Mikä on tämän jutun johtolanka? Tietenkin se, että pysyäksesi riittävässä kondiksessa ja hankkiaksesi vielä lisää ulottuvuuksia, älä missään tapauksessa poista ruokavaliosta suurinta osaa näitä sokeristuvia hiilareita. Vaan pyri syömään mahdollisimman paljon teollista, käsiteltyä evästä sekä mahdollisimman usein. Kyllä ne kyljet siitä pyöristyvät. Ja vatsanseutu.

Sitä tässä näiden viikonlopun ilmavaivaisten hiilarijuhlien jälkihöyryissä olen pohtinut, että miten maha ennen kesti tuota syömistä? Kun pääsin melkein samoihin lukemiin tuon tättäräisen kanssa, jota nyt kauhistellen itse seuraan.

Mutta arvot on kunnossa, on. Siis kaikki arvot, moraalia myöten. Mutta sepä onkin jo toinen tarina!

maanantai 24. elokuuta 2009

Hiilihydraattipitoinen viikonloppu, örp.

Jihuu! Ollaan vaan ja sikaillaan, ei mennä nukkumaan, lautasella hiilaria ja makkaraa!
Laulaa loilotetaan Kirkan äänellä, omatunto tahtia kolkuttaen.

Niin, siis, kun edellisessä postissani heittelin näitä pikaohjeita, kuinka pääsee hetkessä ylikuntoon, niin pitihän sitä mähkäistä armoton määrä hiilaria, ettei totuus pääsisi unohtumaan.
Perjantaina räimäisin huuleen ranskalaiset perunat ja uunimakkaraa. Kyytipojaksi pari oltta. Normaalisti olisin tyytynyt siihen uunimakkaraan. Lauantai menikin herkkujen huumassa ja illalla nautiskelimme vielä tilkan viiniä. Sunnuntaina komea mahalasku hirvittävän pizzan kera ja vielä pari meetwurstilla päällystettyä voikkaria päälle. Ihan kuin ennen vanhaan.

Yöllä heräsinkin, siis kaikkina kolmena yönä, järjettömiin ilmavaivoihin…peitto olisi ollut hyvä naulata sängynreunaan kiinni. Olo on tämän mässäysviikolopun jälkeen todellakin tokkurainen ja vatsassa kiertää, pöhöttää ja väsyttää. Ihan kuin olisi kestokankkunen. Köh. Minä tiedän kyllä senkin, mitä on olla kankkusessa. Nykyisellä ruokavaliolla kankkuset vaan pahenee. Ehkä kuitenkin iälläkin on osuutta asiaan.

Näyttää siltä, että täytyy joka toinen kuukausi muistuttaa itseään, että millaisen olotilan sitä loihtii hetkessä ylenpalttisesti hiilareita mässätessään. Miten hemmetissä sitä on selvinnyt hengissä tällaisella ruokavaliolla!??

Tänään on salaattipäivä, vedän siis raakaraasteita ja salaattia, samoin huomenissa. Että saa itsensä tasapainoon. Keskiviikkona varmaan jo uskaltaa laittaa muutakin kuin raakoja vihanneksia monttuunsa. Ehkä jopa keitettynä…!

Jatkan aiheesta jossain vaiheessa koulutusta. J

perjantai 21. elokuuta 2009

Nyt kehosi ylikuntoon! Lisää painoasi kätevästi näillä ohjeilla.

Tästä kirjoituksesta en ota mitään vastuuta tai muuta sellaista. Ja tätä ei pidä noudattaa missään tapauksessa kysymättä ensin lääkäriltä.

Nyt muodot esiin!
Nykymeno on aivan liian laihuuskeskeistä, siispä koko maailma lihomaan kauniiksi ja muodokkaaksi massaksi!

Seuraavia ohjeita noudattamalla saat sinäkin, surkea rysäkeppi, lihaa luiden päälle ja läskiä lanteille, vatsasta ja viidennestä leuasta puhumattakaan! Toimi heti, ja ylläty! Tätä noudatetaan päivittäin, mielellään vielä yöllä heräten ja tiuhassa tahdissa.

Hylkää tuoretuotteet. Nauti ainoastaan kypsennettyjä vihanneksia, salaattikin kannattaa vähintään ryöpätä, ja maustaa vielä sokerilla. Kun nautit kypsiä vihanneksia, hedelmiä ja juureksia, valele ne ehdottomasti sokerista ja rasvasta tekemälläsi kastikkeella. Mausta se mielesi mukaan.

Nauti erittäin paljon leipää, puuroja, pastaa ja valkoisia jauhoja, riisiä ja muita viljatuotteita sekä teollisia einestuotteita ja valmisruokia. Ja voitele ne kaikki mielellään vaikka öljyllä (tai muulla tukevalla rasvalla). Öljyssä on paras hyötyprosentti, koska se on 100%:sta rasvaa. Ihanaa, ihanaa! Leivälle tietenkin hampaanmitta voita, runsaasti rasvaisia leikkeleitä. Kyllä lähtee. Aamupalalla kannattaa pistellä sekä leipää että muroja hillolla, hunajalla että jollakin jälkiruokakastikkeella. Aamupalan jälkkäriksi voit huoleti ottaa keksejä, pullaa tai ihan reilusti suklaata ja irtokarkkeja.

Välipaloiksi kannattaa nauttia paljon valmiita rahkoja, jogurtteja ja muita valmisjälkkäreitä. Höystä ne vielä myslillä tai muilla viljatuotteilla. Voit täräyttää varmuudeksi vielä hunajaa ja sokeria välkkärin niskaan, kylläpä maistuu! Jos meinaat nauttia hedelmiä, niin varmistu, että käsillä on sokeripitoinen dippi hedelmille, tai vähintään kinuskikastiketta tai karamelleja. Suklaakastike käy myös. Kahviin tai teehen sekä kaakaoon muistat lisätä vielä sokeria tai hunajaa, ja mielellään paksua kermaa. Nauti myös keksejä ja pitkopullaa hillolla tai leivoksia, viinereitä ja lihapiirakkaa lenkinpuolikkaalla.

Pääruokana kannattaa syödä lautasmallin mukaan: neljännes lautasesta perunalle, pastalle ja riisille, salaattia/vihanneksia vapaalle puolikkaalle(kypsennettynä, mielellään!!), salaatinkastiketta/rasvaa ja lisäksi vaikkapa paistettua lihaa/kalaa tms. ja valele koko komeus yltympäriinsä reilulla, paksulla ja rasvaisella kastikkeella! Leipää leikkeleillä ja runsaalla margariinilla vielä oheen ja paljon maitoa/kotikaljaa tai limpparia. Ranskalaiset perunat ovat oivaa vatsantäytettä!

Iltapalaa ei pidä unohtaa, silloin voi poiketa nakkikioskilla tai jossain hampurilaishelvetissä, pizzalla, kebabilla ja nauttia megamokahypersuperateria limpparilla, jälkkärinä mahdollisesti vaikkapa pullamössöannos, viineri tai mitä kippolasta on saatavana sekä tietenkin pirtsakka pirtelö! Lopuksi likööriä tai juomasekoituksia.

Jos vielä on nälkä, niin otapa litran pakkaus jäätelöä, ripota päälle suklaalastua, irtokarkkeja ja vuoraa koko komeus herkullisella kastikkeella ja hillolla. Ja jälleen vähän likööriä.

Tässä ruokavaliossa on todella tärkeää, että kassista tai taskusta löytyy aina jokin välipalapatukka, karkkipussi tai muuta pureskeltavaa, vaikkapa suklaata. Ja tietenkin seinällä kannattaa pitää kotiinkuljetuspizzerian ruokalista. Sekä muistaa syödä riittävän usein, esim. kymmenen minuutin välein. Nauti iltaisin vaikkapa liköörejä.

Muistakaa myös, että vain riittävä runsaiden hiilihydraattien nauttiminen tuottaa, yhdistettynä runsaaseen rasvaan, toivotun lihomistuloksen. Saatat päästä kuukaudessakin jopa yli kymmenen kilon lukemiin! Viikonloput kannattaa viettää nauttien mahdollisimman tukevasti sokerisia alkoholijuomia sekä tietenkin viinaksia, lantrattuna limsaan. Olutkori on hyvä olla käsillä koko ajan, siitä on kiva nauttia ruoan tai saunan päälle muutamia olusia. Tai sitten riittäviä määriä siideriä!

Äläkä missään nimessä harrasta minkäänlaista liikuntaa! Se on ehdottomasti kiellettyä puuhaa.

KEHO KUNTOON! Ylikuntoon!

Hätänumero: 112 ! Pidä käsillä tätä ruokavaliota noudattaessasi.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Linkutusta.

Tuossa heräsin vastaikään, ja sain päähäni, että nytpä tahdon olla ma, pienen linkin laittaja!

Eli puskin tuohon sivun sivuun muutamia linkkejä. Laitan niitä vielä myöhemmässä vaiheessa lissee. Eritoten tuo ulkomaankielinen hemmo tuntuu pätevältä jässikältä.

Minua hallinnoiva entiteetti valittaa, että väsyttää ja käsi on hauen jauhamissessiosta suorastaan arka, että nyt ei kykene naputukseen...hah! tekosyitä kekkailee hän!

Tästä tulikin ennätyslyhyt postaus, kun kello käy, kello käy!

tiistai 18. elokuuta 2009

Kermaa. "Kermaa". Kermakkeita.

Ampukaa, jos toistelen itseäni.
Kummallista, kuinka sellainenkin asia, kuin antibioottikuuri tai särkylääkkeiden syöminen vaikuttaa kehon aineenvaihduntaan ankarasti. En ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi moista.

Ennen sitä mentiin vatsakumpu edellä jääkaapilta pöytään ja siitä takaisin kollaamaan, mitä muut kaapit pitävät sisällään. Tai sitten hortoilin kauppapuodissa silmät pystyssä, että mitä kummaa herkkua ostaisi, jota voisi napsia joutessaan. Sillä en tehnyt oikeastaan muuta, kuin ajattelin ruokaa, söin sitä, tein ruokaa ja kaikki muu olikin sitten sivuseikka. Tämä kyllä oli oikeastaan aika pahasti karrikoitu esimerkki. Oikeastaan ihan hirvittävä pilakuva.

Totuushan on, että olen aina ollut enemmän tai vähemmän koukussa ruokaan. Sillä sen tekeminen on hyvin luovaa ja herkullisten makuyhdistelmien aikaansaaminen on palkitsevaa. Kaipa olen jäänyt jotenkin oraaliseen vaiheeseen…! Hyvä, etten siihen toiseen.

Nyt, kun olen raksinut viljatuotteista suurimman osan, siis lähes kaikki, pois, perunat sun muut sellaiset nykyruokavaliostani, niin ruoanlaitosta on tullut hauskempaa! Edelleen valioruokaan kuuluu sellaisia herkkuja, joita nimeltämainitsematon uskontokunta kielsi ehdottomasti syömästä.

Mutta: kun pälyilen hyllyissä näitä ns. kevyttuotteita, tuntuu hinta suorastaan riistolta. Sekä mitähän kaikkea kivaa on lisätty ko. kevyttuotteeseen. E –alkuisia herkkuja rutosti. Vaikeasti tavattavia, ulkomaankielisiä nimiä. Rasvat on poistettu ja korvattu näämmäs sokerilla tai muulla kivalla täyteaineella.

Otetaan nyt vaikka purkki ”kermaa” rasvaprossa 5%. Siinä on myös hiilihydraatteja enemmän kuin vispikermassa, ja niistä on valtaosa sokeria. Onneksi purnukassa EI lue, että kerma. Mutta antaa kuitenkin ymmärtää, että kerma, koska löytyy valikoimaluettelosta ”kermojen” alta. Mutta jos kerma sisältää muunnettua maissitärkkelystä, emulgointiaineita, stabilointiaineita, natriumsitraattia ja karrageenia, aromia ja väriä, niin onko se enää kermaa?!

No, koska pyrin käyttämään todellakin sellaisia tuotteita, joiden valmistusluettelossa ei ole kieltä rusetille vetäviä ainesosia, tai ne paljastuvat sellaisiksi, jotka ovat ns. luonnollisia aineita. Sokeristuvia hiilihydraatteja lukuun ottamatta. Glukoosi on sokeria, ja se ei kuulu lihatuotteisiin. Ei.
Savustaessa tarvitaan sokeria, muttei se sieltä savusta lihaan imeydy, tekee vain savustettavaan tuotteeseen hauskan pinnan.

Paikallinen ravitsemusliike, hitto soikoon, oli piilottanut soppaansa ällöjä nuudelinkappaleita. Yök.

maanantai 17. elokuuta 2009

Olen paparazzoitu...

Jehna, minusta on otettu kuva. Enkä näytä siinä yhtään läskiltä!

Läskini ovatkin asentuneet tuohon vatsan seutuville, joten kuvassa, jossa tutkailen maata, perseeni ei näytä lihavan ihmisen perseeltä. Tosin on syytä mainita, etten omaa tykkimiehen hevosen persausta. Enkä myöskään näytä takaapäin tarkasteltuna, kuin korkeintaan tukevalta. Etten sanoisi, rotevalta.

Mitä poimukertoimiini tulee, niin vatsan kohdalla niitä on ollut ainakin neljä. Jäljellä on kolme. Ja niistä pitäisi päästä eroon. Samoin kuin tuosta karvoituksen päällä lällyvästä läskimakkarasta. Se on kyllä vetäytynyt yläviistoon jo jonkin verran. Rintavarustus kun ei ole kokoa EE, niin aikaisempi etenemiseni ei ole tapahtunut tissit edellä vaan vyörymällä valtaisan vatsani takana.

Pari vuotta sitten odottelin hammaslääkäriä, odotustila oli neuvolan kanssa samassa. Ystävällinen terveydenhoitaja loihe lausumaan, että odotteletko heille...? Hiukan hymyillytti, että sori vaan, olen siinä mielessä fysiologisesti mahdoton tapaus sinne tulemiseen, että edellytykset lastensaantiin lähtivät jo 33 vuotiaana. Tätiä kyllä silminnähden nolotti, minä sain hillittömän röhönaurukohtauksen. 110 dB.

Minua hallinnoiva entiteetti on päässyt eroon jättiläismäisestä päänsärystä. Hän pitää kummallisena sitä, että olo tuntuu ihan terveeltä! Oudoksuttavalta suorastaan. Suunnittelee taas metsään lähtöä. Hullu se on sienihullukin. :P

Mutta tämä tästä tänään, tähän aikaan, jatkan jossain vaiheessa äimistelyäni.

lauantai 15. elokuuta 2009

Sienettää.

Minua hallinoivalla entiteetillä on hirvittäviä pakkoliikkeitä.

Tarkoitan sitä, että juuri ja juuri kun on talvesta selvitty kevään korvalle, niin tämä hemmetin olio painaa kori suorana suoraan metsään. Kallossa ei pyöri kuin sienet. Sillä aloitamme korvasienistä ja muista kevätkukkijoista. Yleensä palaamma takaisin mukanamme muutamia sulkia, kiviä, luita, sarvenpudokkaita ja sen sellaista roinaa. Ettei pääse sanomaan, etteikö olisi mitään löytynyt.

Alkukesän tämä räähkä kuijottaa sitten huuli pitkänä, kun ei muka mitään löydy, siis sieniä. Mutta juhannuksen jälkeen sillä alkaa taas juoksuaika. Takaan ja alleviivaan, ettei tuossa lähimetsässä ole sellaista kolkkaa missä ruhokas rouvashenkilö ei olisi rymynnyt. Tai on, mutta se ei ihan heti kaikkiin kolkkiin komua, kun ei ruoto anna periksi. Muutama elontiellä hommattu haitta jarruttaa menoa melko tehokkaasti.

Ei voi olla aivan tervepäisen ihmisen hommaa ensin painattaa pää maassa pitkin metsänpohjaa, risuja pää täynnään. Harakat kyllä tykkäävät, että kas vain! siinähän on oiva pesäpaikka, jos sattu pysähtymään johonkin kannonnokkaan eväälle. Tai nauttimaan jälkiruokaa: Menthol Green. Natsoja ei kyllä metsästä löydä, vaikka etsisi. Sen verran tuo alter ego on taipaleellaan viisastunut, ettei niitä tarvitse nakella ainakaan kuivaan metsään. Kun sitten saavutaan kymmenen sentin askelilla metsästä auton kautta kotiin, niin loppuehtoo menee kätevästi saalista peratessa. Pari tuntia sienessä, neljä jälkikäsittelyssä. Ettei vaan olisi ahneella paskainen loppu.

Mutta, mitäs minun pitikään...niin hallinnoivan entiteetin suurin huvi on oikeastaan löytämisen ilo. Ja sen jälkeen kun on löydetty, niin aletaan miettiä, mitäpä näistä saisi aikaan. Pahanhajuisia kaasunmuodosteita ainakin, joita pieruiksi myös kutsutaan. Kaikkien vatsat kun eivät sieniä kestä. Laktoosinkaltaisen sienisokerin vuoksi. Senkin voi torjua kypsentämällä sienet useampaan kertaan. Tähän tapaan: ennen pakastusta paistetaan (ts. keitetään pannulla omassa liemessään) ja pakastetaan. Pakastimesta otettua sulatetaan voissa pannulla. Pilkotaan pienemmäksi ja sekoitetaan esim. lihasmureketaikinaan. Tatit ovat tässä oivallisia. Sillä ne pierettävät eniten.

Mutta täytyypä sanoa, etten kyllä laita pahakseni sitä, vaikka mahaani raahataan pitkin salomaita. Kunnollehan se tekee gutaa. Sekä fyysi- että henkiselle.

torstai 13. elokuuta 2009

Läskinlähdetys, runua pukkaa.

Lähti läski lähtemähän
ihra ilolla irtoomahan
mahastani mahtavasta
pötsistäni pulleasta!

Lähti päivän lähti toisen
lähti kuun jos kolmannenkin
löytyi akka alta vuoren
läskin sisästä kohosi

Oli virhe virkatiessä
ruuassa ruma rupelo
ikisyönnissä suru suuri
einespöydässä makia

Tuli päivä leivätönnä
potutonna toinen koitti
huomas akka alkavansa
menevänsa tekevänsä

Kolmas kuuta kului akalta
neljäs nyrjähti sivuhun
akka alla taivonkannen
soukkeni sisältä ensinnä

Lähti läski lätisteli
ihra irtosi mahasta
meni makia einehestä
pottu pöydästä putosi

Tuli päivä tuli toinen
tuli kolmaskin komia
huomas akka vaatteet isot
pienempiä sovitti

Otti pöksyt liian suuret
pienmpihin sujahti
niin ne läskit lähtivät
lähtiessänsä porisi.

Anteeksi Lönruutti ja Kalevalan kaukomielet...se vaan tuli...

Törkeä turvotus ja muita tarinoita

Hän oli pikkupikku pilleireissä.

Tässä, kun olen sairaasti sairastanut, niin särkylääkkeillä on -hmm- sanoisinko, mielenkiintoisia sivuvaikutuksia kroppaani. Muutenkin suurivatsaisena henkilöitymänä en kaipaisi yhtään pullistusta tuohon mahan kohdalle. En. Mutta asia on aivan päin ja vastoin.

Muutamia aikoja, kun olen joutunut linkoamaan tuulensuojaan erinäisiä määriä pillereitä, vakiokaman lisäksi, niin olen huomannut, että turvottaa. Ihan siis komeesti. Sormet, nilkat ja vatsa, ja tietenkin kaikki muukin, ovat enempi vähempi paksumpia kuin mitä pitäisi. Nestettä näyttää kertyvän. Onneksi taitaa nyt hellittää tämä mättäminen. Välillä tuntui, että kipu ei lähde vaikka pistelisi poskeensa puolen apteekillista säryntappajia. Nyt vielä kaiken kukkuraksi sykyilen, että olen saanut flunssan! Eeeeeei, en ota siihen tulehduskipulääkettä kuin äärihädässä.

On aika mielenkiintoista huomata, että miten tässä kaikki vaikuttaa ns. kaikkeen. Kun putoaa tasapainolaudalta, niin johan alkaa tapahtua kummallisia asioita. Ja taas kun pääsee sille takaisin, niin kaikki käy kuin tanssi. Mistähän johtunee? Minun mielestäni siitä, että keho pyrkii tasapainoon keinolla millä hyvänsä. Särky on oire, ja särkylääkkeet hoitavat oiretta, eivät varsinaisesti sitä vikaa.

Nyt joku tohtori tietenkin määrää minut lynkattavaksi. Mutta perustelen asiaa: Jos särkee, on siis jotain vialla. Eikä välttämättä siellä, mistä särkee. Vika voi olla henkiselläkin puolella. Eikä se ole mitenkään tavatonta. Ja särkylääkkeet ovat kemiallisia aineita kaikki tyynni, harvemmat niistä on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Enkä jaksa uskoa sitäkään, että varhainen homo sapiens olisi ollut ibuprofeeni-, salisyylihappo- tai ketorinhakuinen ruokaa etsiessään. Niillä on sivuvaikutuksena myös päänsärkyä ja nivelsärkyä, särkylääkkeillä! No, johan nimikin kertoo, että särkyä luvassa. Entisessä elämässäni sain alkavan vatsahaavan särkylääkkeistä. Olipa hupaisaa. Mur.

Sen sijaan kännäämistä kyseinen elukka on varmasti harrastanut halki aikain...Tosin maksamme ei vieläkään kestä niin paljon, kuin sen pitäisi. Eli evoluutio on vielä kesken. Oma särkyni johtui asiasta, johon ei homo erectuksella ainakaan olisi ollut mitään tehoavaa hoitoa. Hampaasta, saatana, jos joku haluaa tietää.

Mikäs nyt neuvoksi, Niskavuori?

Kun tässä on rallatellut tämän painonpudotuksen kanssa jo eräänkin tovin, niin lienee syytä ottaa pienet kertaavat. Mistä kaikki alkoi? Koska ja kuinka? Sekä eritoten: miksi!
Lyhyet erikoiset aiheesta: Lievästi ylipainoisesta kertaheitolla vaikeaan lihavuuteen, MahaTar testaa!
Ensinnäkin kehonkuvani on ollut todella vinoutunut ja vinkkelissä, kuin S.Dalin maisemat. Muudan Diettityttö kuvaa elävästi Huimissa Seikkailuissaan, mitä "lihavan" sisikunnassa myllertää. Kyllä moni meistä tila-auton kokoisista inehmoista yhtyy samaan kuoroon. Kun todellisuus herättää vasta, kun on jo toinenkin jalka banaaninkuorella. Kiva katsella kuvia ajalta, jolloin olin normaalipainoinen. Tai vain hieman ylipainoinen.

Sitä on vaikeampi määritellä, että koska ja kuinka! Tähän koska voisi sanoa, että vielä kuusikymmenluvun alkumetreillä oli neuvoloissa ja lääkäreillä ihanteena, että lapsen piti olla pyöreä ja kädet ja jalat kuin kyrönmakkarat. No, meillä yritettiin pitää minut "terveennäköisenä" ja onnistuttiin mainiosti! Tosin sillä vuosikymmenellä edettiin verkkaisemmin, kuin nykypäivänä: kakarat liikkuivat! Ihan totta, ei meitä kyörätty kahden kilometrin päästä kouluun autoilla ja takseilla. Vanhemmat menivät töihin ja lapset kuka minnekin. Kävellen tai polkupyörällä, bussilla yms. Autojakin oli harvassa kuin korvia.
Kuinka sitten olen näihin lukemiin (enkka 125kg!) päätynyt? No, HELPOSTI! Mikään ei ole helpompaa, kuin lihoa muodottomaksi tai kauniisti sanottuna runsasmuotoiseksi. En yhtään ihmettele tuttavani transrasvakammoa.
Siihen en vielä vintillä peuhatessani ole törmännyt, että miksi olen tässä kunnossa? Että johtuuko se jostain häiriöstä aivotoiminnassa vai vain yksinkertaisesti siitä, että en todellakaan liiku enää samaan malliin kuin ennen, ruokatottumuksista, annoskoosta, vaihdevuosista (autonkuljettajan ammattitauti), vai mistä? Ennen syytin jopa laiskiaisen aineenvaihduntaa!
Todennäköiset syyt piilevät kaikissa noissa yllämainituissa.

Ei auta:".. paino pois, paino pois, Rosmariin...!" (lauletaan Kipparikvartetin äänellä, hennolla saksalaiskorostuksella)

Taistelu jatkuu!



tiistai 11. elokuuta 2009

Pikaiset, nopeat, vikkelät.

Vaivaan tässä päätäni pikaruoalla. Kun välillä laiskottaa ja ei huvita vaan seistä hellan ja nyrkin välissä. Hihi, tai siis vääntää kyökissä suuhunpantavaa.

Pakastin on oiva apu. Sinne kun laittelee ”pahan päivän varalle” pikku eriä kaikenlaisia esim. ryöpättyjä vihanneksia, sieniä, lihaa joko esikäsittelyllä tai ilman, kalaa ja valmista pöperöä. Hyvä on myöhemmin ottaa sieltä. Minussa kun on hamsterin vikaa, niin pakastin tuppaa olemaan täynnään kaikenlaisia sörsseleitä.

Jos omaa pakastinta ei ole, niin siitä yli, missä aita on jo maassa. Kauppojen pakkasista löytää hauskoja juttuja, kasviksista alkaen. Siellä vaanii myös lihaa ja kalaa. Ja sellaisissakin muodoissa, ettei niihin ole lisätty mitään ns. ylimääräsiä ainesosia. Siis pintapaistettuna ja silleen. Samoin lihatiski kannattaa kontata eestaas. Kalatiskistä puhumattakaan, jos sellainen puljusta löytyy. Valmiiksi pikku annoksiin pakattu silakka yms. haisee jo avattaessa sen verran pahalle, että sitä ei viitsi ostaa! Samoin muovipussitettu broilerlohi, joka on siis niin ”terveen” punaposkista, että hittovie…! Köh. Yök.

Säilykeosastolta löytää myös vikkeliä suuhunpantavia. Ellei sitten ole hommannut elinikäistä kammoa mm. purkkiparsaan. Josta voi virittää mainion sopan! Sieltä löytyy vihannessäilykkeitäkin ilman näitä pakollisia lisättyjä sokereita.

Vihannesosastolla tulee sitten riehuttua Tasmanian tuholaisen lailla. Mukaan tarttuu usein kesäkurpitsaa, sillä se on ympäri vuoden halpaa. Sekä tietysti kauden tuotteita.

Kyllä kelpaa!

Pääni hajoaa, ja täytyy yrittää keskittyä siihen, mistä saan ne vähät hynäni, joilla tuolla kauppapuodissa seikkailen.

Palaan tähän vielä myöhemmin.

maanantai 10. elokuuta 2009

Ny ei kykene...

Plääh, oikeesti ei kykene, tupakit on ihan finaalissa, rahat samoin, ei jaksa syödä. Mummon pieni on sentään jees. Sitten vielä viime lopuksi ei auttanut päivällä tohtorissa vierailu, voi jäädä huominen duunipäivä vähän tyngälliseksi!

Emme anna sen häiritä, vaan ryömin tuonne mieshenkilön kanssa samaan vuoteeseen, kun kerran aviossa ollaan ja seksiä kuulemma pitää useinkin harrastaa. Jos joku tätä useammin, tässä iässä ja silleen, seksiä harrastaa, se tekee sen kemikaalisilla avusteilla, joita meillä ei ole vielä tähän päivään mennessä tarvittu...!

Sokerit on kumminkin korkealla, kun hammas räjähti. Saatanpeetanjeetanviitankuutan...

torstai 6. elokuuta 2009

Kiikun kaakun, täällä vaapun.

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi!

Kun sitä tuli taas juhlittua sillä, kuinka hieno ja hyvä on olo ollut, niin perkeles tulee heti takkiin.
Aamusokurit ovat olleet tässä parina aamuna törkeän korkeat. Eilen ja tänään. Ilakointini on osunut tismaalleen omaan nilkkaan ja kipeästi. Jaiks.

Eiliselle oli selityksenä varmaan tämähäntä kirsikoitten mähkiminen ehtoolla ja myöhään. Tämänaamuisellekin keksin jo syyn, tässä naputellessani, menin niin hemmetin aikaisin nukkumaan, että kaikkinainen vaikutus sekä pitkässä inskassa että lääkkeissä alkoi hiipua. Kun liikuntakin jäi melko minimalistiseksi normaalin metsässä laukkomisen sijaan.

Nyt todistelen vielä itselleni, että minulla ei voi olla nälkä, kun sokeri ei laske…pistän vissiin lyhkäistä vähän, kun olen käynyt salaatilla. Kumma juttu, että kun sokerit ovat korkealla, niin on nälkä! Perin kummallista.

Jos joku viisas joskus kertoisi syyn moiseen, olisin kovasti tyytyväinen. Siis siihen, että miksi on nälkä, vaikka sokerit hilluvat kympissä?

Hilpeyteni vain kasvaa, näitten kommenteeraajien kanssa. Kun tuli taas tällainen kommetti, että elän epäterveellisesti. Ai, ovatko kasvikset epäterveellisiä? Äimistyttää tämä tämmöinen.
En minä öljyä pullonsuusta juo! Joskus tulee pullonsuusta juotua, mutta se on taas ihan toista tavaraa.

Taitaa olla taas hormoooooneilla osuutta asiaan! Kun tuota kalenteria katsastelin.

Tiedättekö, että työnteko aurinkoisina päivinä olisi syytä kieltää?

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Wisser besser, Besserwisser...

Mikään ei ole niin helppoa, kun neuvoa muita! Hurra!

Tämä on tullut tässä elämääni muuttaessa todella selväksi. Tässä on pyörinyt besserwisseriä joka lähtöön. Kaikilla on ollut joku näkemys, kuinka pitää tehdä. Ja kuinka ei missään nimessä saa eikä voi tehdä. Ja sitten alkavat kiihdytyskisat kuin siskonmiehen kumminkaiman veljenpoijan tyttöystävän koulukaverin tuttavan äitipuolen mummo on saanut syövän, juovan ja sirkushuveja, kun jätti pois a) leivän b) perunat c) riisin d) makaronit e) puurot tai kaikki kerralla. Elimistö vaan lakkasi toimimasta ja se kuoli kun se menetti henkensä. Hö?!

Miten se minuun liittyy!!! No, tietenkin siten, että en enää vedä ”turhia hiilareita”. Siis niitä, jotka saavat verensokerini riehaantumaan. Eilen kyllä meni litra kirsikoita, ja sen huomasin aamulla. Että iltapalana ei litra kirsikkaa toimi. Ainakaan minulla.
Sormi pystyssä hiihtelijät kitisevät alituiseen kolesterolista ja sydäninfarktista ja paljon muusta. Kuinka liika rasvansyönti tappaa talossa ja puutarhassa! Kevyttuotteita, niitä pitää inehmon itseensä ahtaman. Ei helvetissä!

Kun tuolla kauppapuodissa etsiskelen syötäväksi kelpaavaa, välttelen niitä tuotteita, joissa on tunnistamattomia E ja numero –yhdistelmiä, tai jukelisti valmistusaineita, joita en tunnista. Usein seisonkin lihatiskillä (juu, meidän pikkukaupassa on palvelutiski) ja ostan jotain herkullista lihaa. Tai vaikkapa kimpaleen grillikylkeä. Teen sitten itse. Ei haittaa.

Jossain vaiheessa ajattelin, että ei tule mitään. Teurastan jonkun märisijän saunan taakse, mutta nyt olon paranemisen myötä, on myöskin mieliala parantunut. Jaksan väitellä vaikka maailman tappiin näistä asioista. Siis ruoasta ja syömisestä!

Jatkamma asian tiimoilta!

tiistai 4. elokuuta 2009

Uusinta UUTTA.

Aivoni ajattelevi. Ja ajattelevat kuulkaa kaikenlaista!

Paukahti tässä mieleen, ihan pyytämättä ja yllättäen, että siitä päivästä, kun tavallaan ”synnyin uudelleen” tähän sivupersoonaani, on tapahtunut aika paljon.
Ihan outoja!

Meinaan sitä, että kun rukkailen tätä valioruokaani uudelleen, niin kas kummaa:
Olen päässyt eroon TURVOTUKSESTA. Se on ihan kummallista. Enää istumalihasten päällä vietetyn päivän jälkeen eivät nilkat ole kuin tukit. Jalat eivät särje. Eivätkä kivistä. Jäljellä ovat vain ”oikeat kivut”. Eli tuon vammautuneen nilkan säpsyt ja säryt. Niille kun ei voi mitään. Enkä viitsi syödä särkypillereitäkään koko ajan. Kipukynnys on todennäköisesti noussut aika tavalla…

Olen päässyt eroon myös JATKUVASTA NÄLÄNTUNTEESTA. Jatkuva mähkiminen ei oikein enää napannut. Kun tuntui, että olin jo muuttanut asumaan keittiön jääkaappiin. Palellutin itseni säännöllisesti myös pakastimessa. Sekä yritin keksiä tyhjistä säilyketölkeistä edes jotain askartelua. Kun niitäkin siunaantui valtaisia määriä.

Olen päässyt taas käyttämään VANHOJA VAATTEITANI! Kaapeista, hyllyistä ja laatikoista löytyy uskomattomia määriä ajattomia teepaitoja ja mustia farkkuja. Takit menevät kiinni vatsan kohdalta.

SORMUKSET muuttavat sormesta toiseen. Ja kohta viralliset rinkulanikin menevät kohilleen oikeaan paikkaansa, vasempaan nimettömään. Jee!

SOKERIARVOT alkavat olla ihmismäisiä.

Olen VIRKEÄ. Jaksan paljon enemmän. En enää lysähdä sohvalle, kun tulen kotiin. Ja siirry siitä jääkaapille, ja takaisin sohvalle.

Mutta TUNNE siitä, että vihdoin viimein on saanut tehtyä jotain! Se on se tällä hetkellä, mikä kantaa.

Ei tämä niin vaikeaa olekaan! Enää 39 kiloa hukattavaa vuoteen 2012 mennessä.

maanantai 3. elokuuta 2009

Kokkiohjelmia etsimässä.

Telkkarista tulee määrätön määrä erilaisia ruokaohjelmia.

Niitä on mukavaa katsella ja bongailla itselleen uuden uutukaisia reseptejä maailman turuilta ja toreilta. Jännittää aina, että missähän kunnossa kokit kokkaavat tai nauttivat muiden tuotoksia.

Hirvittävästi hihkuva tumma, kalju himogrillaaja huseeraa veitsineen kaikenlaisten kuolleitten eläinten kimpussa. Toinen kalju kiertelee maailmaa pistelemässä poskeensa kastematoja ja muuta jännää. Meillä oli sentään turvalliset PataKakkonen ja Teijan keittiössä…

Pannaanpa ohjelmat uuteen uskoon:

GRILLI ILMILIEKEISSÄ
Grillaava kaljupää saa aikaan katastrofin läträtessään sytytysnesteiden ja kaasujen kera. Kalju kuplien hyppää uima-altaaseen ja vetää perässään liekehtivän grillin. Ohjelma päättyy paikallisen VPK:n saapumiseen vilkut välkkyen paikalle ja ambulanssin henkilöstö paikkailee pahimmat palovammat tohelon grillaajan ilmiasusta.

GRILLIMESTAAJA
Kiertelevä keittiöhenkilö testailee eri osavaltioiden Barbeque –perinnettä, nyt vain heikommalla onnella. Saa poikkeuksetta eteensä valikoiman heikkolaatuista ja huonosti grillattua tai karrelle palanutta elukkaa, jota ei kastikkeiden ja lisukkeiden alta erota, mikä se oli ollut. Kohtaus päättyy oksentavan ja ripuloivan keittiöihmeen hoiperteluun bajamajan kupeella.

ANTIPODI BUORDAIN: NO INVITATIONS
Dokaava julkkiskokki seikkailee maasta toiseen kärttäen epätoivoisesti ilmaista ateriaa, milloin milläkin verukkeella. Kännissä heiluvaa äijänkuvatusta ei kukaan halua pilaamaan tunnelmaa eikä tapetteja ravinteliinsa. Keski-ikäinen huru-ukko tästä suuttuneena päättää hajottaa raivopäissään edes ravintolan oven, mutta syöttölän kerboros hoitaa homman himaan ja istuttaa hemmon tienpielen roskikseen.

KOKKAUSTA UMPIHUMALASSA
Tuntematon julkkiskokiksi itseään tituleeraava mieshenkilö kiertelee erilaisia olosuhteita ja joutuu kokkailemaan sekä ja että. Kännitilan vaihdellessa kevyestä kenttähumalasta raskaaseen umpitunneliin. Mutta ruokaa laitetaan, laadusta viis. Välillä mättöön menee sytysnestettä tai multaa.
Ei haittaa menoa, sillä porukka on niin hirvittävässä juubassa, että ei mitään väliä, mitä tuulensuojaan heitellään.

KOKKI PAHASSA LIEMESSÄ
Keittiössä söhläävä ja kohkaava porukka saa laadukkaista raaka-aineista aikaan mitä oudoimpia virityksiä. Siinä vaiheessa ohjelma joudutaan keskeyttämään, kun kaksi kokkaajaa jahtaa toisiaan ympäri studiota veitset kourassa.

WHAT THE HELL IN MY KITCHEN
Raivopäinen suunsoittaja haukkuu ensin tavarantoimittajan, sen jälkeen toimitetut tavarat, jonka jälkeen hän siirtyy haukkumaan henkilökuntaa. Kun kalla on saanut mahdottoman ryöpytyksen, menee ärisevä ohjelmanvetäjä vetämään vierasta kravatista ja kiljuu hävyttömyyksiä sylki roiskuen v ieraan suut ja silmät täyteen…ohjelma keskeytetään, kun ohjaajan ja ohjelman pääosan esittäjän välille syntyy herjauksesta käsikähmä.

Että vähän jännitystä ruokaohjelmiin.