torstai 13. elokuuta 2009

Törkeä turvotus ja muita tarinoita

Hän oli pikkupikku pilleireissä.

Tässä, kun olen sairaasti sairastanut, niin särkylääkkeillä on -hmm- sanoisinko, mielenkiintoisia sivuvaikutuksia kroppaani. Muutenkin suurivatsaisena henkilöitymänä en kaipaisi yhtään pullistusta tuohon mahan kohdalle. En. Mutta asia on aivan päin ja vastoin.

Muutamia aikoja, kun olen joutunut linkoamaan tuulensuojaan erinäisiä määriä pillereitä, vakiokaman lisäksi, niin olen huomannut, että turvottaa. Ihan siis komeesti. Sormet, nilkat ja vatsa, ja tietenkin kaikki muukin, ovat enempi vähempi paksumpia kuin mitä pitäisi. Nestettä näyttää kertyvän. Onneksi taitaa nyt hellittää tämä mättäminen. Välillä tuntui, että kipu ei lähde vaikka pistelisi poskeensa puolen apteekillista säryntappajia. Nyt vielä kaiken kukkuraksi sykyilen, että olen saanut flunssan! Eeeeeei, en ota siihen tulehduskipulääkettä kuin äärihädässä.

On aika mielenkiintoista huomata, että miten tässä kaikki vaikuttaa ns. kaikkeen. Kun putoaa tasapainolaudalta, niin johan alkaa tapahtua kummallisia asioita. Ja taas kun pääsee sille takaisin, niin kaikki käy kuin tanssi. Mistähän johtunee? Minun mielestäni siitä, että keho pyrkii tasapainoon keinolla millä hyvänsä. Särky on oire, ja särkylääkkeet hoitavat oiretta, eivät varsinaisesti sitä vikaa.

Nyt joku tohtori tietenkin määrää minut lynkattavaksi. Mutta perustelen asiaa: Jos särkee, on siis jotain vialla. Eikä välttämättä siellä, mistä särkee. Vika voi olla henkiselläkin puolella. Eikä se ole mitenkään tavatonta. Ja särkylääkkeet ovat kemiallisia aineita kaikki tyynni, harvemmat niistä on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Enkä jaksa uskoa sitäkään, että varhainen homo sapiens olisi ollut ibuprofeeni-, salisyylihappo- tai ketorinhakuinen ruokaa etsiessään. Niillä on sivuvaikutuksena myös päänsärkyä ja nivelsärkyä, särkylääkkeillä! No, johan nimikin kertoo, että särkyä luvassa. Entisessä elämässäni sain alkavan vatsahaavan särkylääkkeistä. Olipa hupaisaa. Mur.

Sen sijaan kännäämistä kyseinen elukka on varmasti harrastanut halki aikain...Tosin maksamme ei vieläkään kestä niin paljon, kuin sen pitäisi. Eli evoluutio on vielä kesken. Oma särkyni johtui asiasta, johon ei homo erectuksella ainakaan olisi ollut mitään tehoavaa hoitoa. Hampaasta, saatana, jos joku haluaa tietää.

Mikäs nyt neuvoksi, Niskavuori?

Kun tässä on rallatellut tämän painonpudotuksen kanssa jo eräänkin tovin, niin lienee syytä ottaa pienet kertaavat. Mistä kaikki alkoi? Koska ja kuinka? Sekä eritoten: miksi!
Lyhyet erikoiset aiheesta: Lievästi ylipainoisesta kertaheitolla vaikeaan lihavuuteen, MahaTar testaa!
Ensinnäkin kehonkuvani on ollut todella vinoutunut ja vinkkelissä, kuin S.Dalin maisemat. Muudan Diettityttö kuvaa elävästi Huimissa Seikkailuissaan, mitä "lihavan" sisikunnassa myllertää. Kyllä moni meistä tila-auton kokoisista inehmoista yhtyy samaan kuoroon. Kun todellisuus herättää vasta, kun on jo toinenkin jalka banaaninkuorella. Kiva katsella kuvia ajalta, jolloin olin normaalipainoinen. Tai vain hieman ylipainoinen.

Sitä on vaikeampi määritellä, että koska ja kuinka! Tähän koska voisi sanoa, että vielä kuusikymmenluvun alkumetreillä oli neuvoloissa ja lääkäreillä ihanteena, että lapsen piti olla pyöreä ja kädet ja jalat kuin kyrönmakkarat. No, meillä yritettiin pitää minut "terveennäköisenä" ja onnistuttiin mainiosti! Tosin sillä vuosikymmenellä edettiin verkkaisemmin, kuin nykypäivänä: kakarat liikkuivat! Ihan totta, ei meitä kyörätty kahden kilometrin päästä kouluun autoilla ja takseilla. Vanhemmat menivät töihin ja lapset kuka minnekin. Kävellen tai polkupyörällä, bussilla yms. Autojakin oli harvassa kuin korvia.
Kuinka sitten olen näihin lukemiin (enkka 125kg!) päätynyt? No, HELPOSTI! Mikään ei ole helpompaa, kuin lihoa muodottomaksi tai kauniisti sanottuna runsasmuotoiseksi. En yhtään ihmettele tuttavani transrasvakammoa.
Siihen en vielä vintillä peuhatessani ole törmännyt, että miksi olen tässä kunnossa? Että johtuuko se jostain häiriöstä aivotoiminnassa vai vain yksinkertaisesti siitä, että en todellakaan liiku enää samaan malliin kuin ennen, ruokatottumuksista, annoskoosta, vaihdevuosista (autonkuljettajan ammattitauti), vai mistä? Ennen syytin jopa laiskiaisen aineenvaihduntaa!
Todennäköiset syyt piilevät kaikissa noissa yllämainituissa.

Ei auta:".. paino pois, paino pois, Rosmariin...!" (lauletaan Kipparikvartetin äänellä, hennolla saksalaiskorostuksella)

Taistelu jatkuu!



Lähetä kommentti