torstai 6. elokuuta 2009

Kiikun kaakun, täällä vaapun.

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi!

Kun sitä tuli taas juhlittua sillä, kuinka hieno ja hyvä on olo ollut, niin perkeles tulee heti takkiin.
Aamusokurit ovat olleet tässä parina aamuna törkeän korkeat. Eilen ja tänään. Ilakointini on osunut tismaalleen omaan nilkkaan ja kipeästi. Jaiks.

Eiliselle oli selityksenä varmaan tämähäntä kirsikoitten mähkiminen ehtoolla ja myöhään. Tämänaamuisellekin keksin jo syyn, tässä naputellessani, menin niin hemmetin aikaisin nukkumaan, että kaikkinainen vaikutus sekä pitkässä inskassa että lääkkeissä alkoi hiipua. Kun liikuntakin jäi melko minimalistiseksi normaalin metsässä laukkomisen sijaan.

Nyt todistelen vielä itselleni, että minulla ei voi olla nälkä, kun sokeri ei laske…pistän vissiin lyhkäistä vähän, kun olen käynyt salaatilla. Kumma juttu, että kun sokerit ovat korkealla, niin on nälkä! Perin kummallista.

Jos joku viisas joskus kertoisi syyn moiseen, olisin kovasti tyytyväinen. Siis siihen, että miksi on nälkä, vaikka sokerit hilluvat kympissä?

Hilpeyteni vain kasvaa, näitten kommenteeraajien kanssa. Kun tuli taas tällainen kommetti, että elän epäterveellisesti. Ai, ovatko kasvikset epäterveellisiä? Äimistyttää tämä tämmöinen.
En minä öljyä pullonsuusta juo! Joskus tulee pullonsuusta juotua, mutta se on taas ihan toista tavaraa.

Taitaa olla taas hormoooooneilla osuutta asiaan! Kun tuota kalenteria katsastelin.

Tiedättekö, että työnteko aurinkoisina päivinä olisi syytä kieltää?
Lähetä kommentti