tiistai 25. elokuuta 2009

Oi, mitenkä liha liikkuu...

Jep. Olen tässä vuoden verran seurannut erästä rouvaa. Tarkoitan siis tietenkin, että joudun olemaan tämän matamin kanssa väkisin samoissa tiloissa. Hänellä on arvot kunnossa. Ihan kaikki. Hän ei kärsi kolesterolista eikä kohonneesta verenpaineesta eikä kohonneesta verensokeristakaan. Myöskään lihavuudesta hän ei kärsi. Kaikkia edellämainittuja varten on joko kauppa tai lääkkeet. Hyvin näyttävät toimineen.

Nyt viimeisen puolen vuoden sisällä olen salakavalasti onnistunut siirtämään tähän huhkaimeen kaikki pudottamani (tai siis hylkäämäni) kodittomat kilot. Ja selvittänyt moneen kertaan tämän hiilaritietoisen ruokavalion saloja. Minä en myöskään enää kärsi turvotuksesta, kuin silloin, kun on tullut vedeltyä hehto hiilihydraatteja. Alan jo melko hyvin tietää, mikä tekee kropalle mitäkin.

Tämä nimeltämainitsematon naisimmeinen on alkanut lyllertää. Siis kuvailen lyhyesti: eteenpäin liikuttaessa jalat ovat leveähkössä haara-asennossa, jalkaa nostetaan keinahtamalla puolelta toiselle ja heittämällä kulloinkin ilmassa oleva kinttu eteenpäin kuin puujalka. Samoin hartiat kääntyvät puolelta toiselle "kävelyn" tahdissa. Ja läskin menoa en edes tohdi kuvailla...on se niin pornoa.

Samoin hän myös turpoaa. Komeasti. Iltapäivällä nilkat ja polvet ovat yhtä paksut, nahka vaan tursuaa sandaalien remmien välistä. Tulin myös syömässä ollessani kiinnittäneeksi huomiota yleiseen olemukseen. Julmetun isorintainen, jonka julmettu vatsa on jo ohittanut tissien ulottuvuuden. Persettä on kuin tykkimiehen hevosella. Ellei enemmänkin. Vaatekoon arvioisin olevan pauttiarallaa XXXXXLLLL eli jotakutakuinkin Eurooppalaisella asteikolla 64, jos niin isoja vaatteita edes teollisesti tehdään. Itse pääsin suurimmillani kokoon 58. Siinä vaiheessa aloin heräillä.

Ko. henkilö, tai siis pitää varmaan laskea jo kolmeksi normaalikokoiseksi, minustakin saa vielä kaksi vähän yli 50 kiloista, niin...ööö. Juu! siis kyseinen inehmontapainen tynnöri kun syö töissä salaatin. Kasan leipää. Ja kostuttaa sen salaatin kolmella kauhalla saldenkastiketta. Ei siinä mitään! Hyvä yritys. Mutta kun on juuri päässyt kehumasta "terveellisellä" aamupalalla, lautanen puuroa, kahvia, voileipiÄ (monta) leikkelepäällysteillä ja hedelmä. Ja keksejä. Pitkin päivää pistelee keksejä, karkkia, makeita juomia, sokrua kahviin, limpparia, ihan siis kaikkea, mihin minä en nykyisin koske pitkällä kepilläkään. Ja kuulema illalla syövät koko perheen kanssa täyden aterian. Ja tietenkin jälkkäriksi jotain hyvää! ...ja vielä välipalan välipalan välipalat, jos vaan on tarjolla makeaa, niin sitähän sitten menee! Viikonloppuna vielä herkutellaan välipaloilla ja hyvällä viinillä...oih! Liikunta jää siihen kauppareissuilla käyntiin, autolta ulko-ovelle ja takaisin, jääkaapilta sohvalle jne. Siis tätä "normaalia hyötyliikuntaa"...ei sienireissuja, ei, eikä juuri muutakaan ulkoilua ole hänen kuullut harrastavan.
Olen pelkästään kade.

Mikä on tämän jutun johtolanka? Tietenkin se, että pysyäksesi riittävässä kondiksessa ja hankkiaksesi vielä lisää ulottuvuuksia, älä missään tapauksessa poista ruokavaliosta suurinta osaa näitä sokeristuvia hiilareita. Vaan pyri syömään mahdollisimman paljon teollista, käsiteltyä evästä sekä mahdollisimman usein. Kyllä ne kyljet siitä pyöristyvät. Ja vatsanseutu.

Sitä tässä näiden viikonlopun ilmavaivaisten hiilarijuhlien jälkihöyryissä olen pohtinut, että miten maha ennen kesti tuota syömistä? Kun pääsin melkein samoihin lukemiin tuon tättäräisen kanssa, jota nyt kauhistellen itse seuraan.

Mutta arvot on kunnossa, on. Siis kaikki arvot, moraalia myöten. Mutta sepä onkin jo toinen tarina!
Lähetä kommentti