perjantai 29. tammikuuta 2010

MahaTar Kiivailija tai jotain.

Onnettomien sattumusten jälkeen nettiyhteytemme ns. tökkii. Eli joudun käyttämään tuulennopeaa GPRS -yhteyttä, jonka tiedonsiirtonopeus ajaa minut hulluuden partaalle ja siitä yli. Ainakin se opettaa minulle kovastipaljon kärsivällisyyttä. Lupaus oli, että ensi viikon alussa olisi taas lankayhteyskin kunnossa. Pakkasukko oli iskenyt hampaat väärään paikkaan.

Aamupalan aikaan totesin, että raejuuston ja savumuikun liitto ei ollut kovin onnistunut. Parantelin sitä ruokalusikallisella lohimajoneesia. Ei parantunut. Ja näyttää siltä, että tämä oli nyt laitimmainen kerta, että sorrun ostamaan savumuikkuja pakattuna. Ne täytyy syödä suoraan uunista. Tulihan tämänkin opittua. Savusilakoiden kanssa onkin toinen juttu.

Huomasin myös, että raejuustoissa on eroja. Lukekaapa ihan huviksenne, mitä raejuusto pitää sisikunnassaan! Herttinen, löysin yhdestä raejuustoversiosta jotain, mikä ei mielestäni kuulu raejuustoon! Ja missä on raejuustosta rasva? Tahdon kunnollista raejuustoa!!!

Onneksi olen ollut huomaavinani, että ravintotieteilyssäkin aletaan kohta tulla kulminaatiopisteeseen. Tai sitten vaan ihan vastakkainasetteluun "teknokraatit" ja "luomuilijat". Eli teknokraatteja ruokkii teollisuus ja luomuilijat haluavat syödä mahdollisimman tuoretta ja lähellä tuotettua. Talviaikaan Suomessa jotakuinkin haasteellinen yhtälö. Mutta asiaan, olin pohtimassa sitä, että muutama vuosikymmen sitten vielä syötiin suhteellisen puhdasta ruokaa. Ei lisäaineita eikä juurikaan lannoitteita. Eikä allergioita. Tämä intoilu bakteereista ja liasta ja pieneliöistä on pudottanut pohjan vastustuskyvyltä. Ja on tarvittu ihan tiede avuksi toteamaan että maalaislapset ja koiraperheiden lapset potevat vähemmän allergioita kuin muut. Missähän vika?

Nyt huolettaa tietenkin lihavuus. Ja kehitetään "kevyt"tuotteita. Ai että pistää vihaksi. Minä kuulun erinäisiin paneleihin, joissa arvioidaan esim. juuri kevyttuotteiden markkinointijuttuja. Kysymyksistä puuttuu järkiään se vaihtoehto, jonka minä valitsisin. Se, missä sanotaan, että tuotteesta puuttuu rasva, ja siinä on liikaa sokeria! Samoin usein puuttuu laatikko, johon saa oman mielipiteen näkyviin:
"Kohta X muu: (tähän se laatikko, johon voi kirjoittaa)
Viimeksi pyydettiin hinnoittelemaan kevyttuotteita. Voi elämän kevät! Minulle pitää maksaa, että syön niitä. Partaäijä on ainoa kevyttuote jogurteissa, jonka hyväksyn. Attana.

Eikä, tämä on jo toinen (tosin jo aiemmin luonnosteltu, kuten edellinenkin) postaukseni tänään. Enkä enää voi lykätä itseni ulkoistamista lumitöihin. :P Nys se ovvaa mentävä.

Satanenkin tuli ja meni.

Siis näissä blogiteksteissä. Olen ylittänyt itseni ja törissyt täällä satasen verran kaikenlaista ihmeellistä.MUTTA EDELLEEN KAIPAAN KOMMETTEJA JA KESKUSTELUA! Lukijat rakkaat, voisitte myös linkittää blogia joko varoittavana tai naurettavana esimerkkinä eteenpäin...

Nyt haiskahtaa nenässäni hernesoppa. Taas. Vaikka on perjantai. Todellisuudessa ei hernesopasta ole tietoakaan, vaan ainoastaan hellalla likoava neste haiskahtaa etäisesti hernarille. Kun totesin jälleen keittäneeni hellallekin jotain, jonka olin unohtanut siitä pyyhkiä. Juuttuuhan se siihen. Ja ihan vähässä ajassa. Ja kahvinkeittimessä asuva painunut kahvi, ja nenässäkin lienee jotain pikkuvikaa.

Tässä kun olen tätä painavaa laivaani kääntänyt, niin olen tullut tulokseen, että sopiva määrä ravinteita on hyvä asia. Mutta jos mennään yli siitä sopivasta, niin mitään ei tapahdu. Vaikka kuinka olisi uskossa luja. Usko ei yksin siirrä vuoria. Kyllä siihen tarvitaan dynamenttia ja pari maansiirtokonettakin. Ja ravinnossahan pitäisi olla kolme elementtiä. Hiilihydraatit, rasva ja proteiinit. Eikö?Ja edellisessä postauksessanihan höpötin jotain mentaalitreeneistä. Ajatuksen voimalla. Alitajunnan kummallisista tulkinnoista!

Menkääpä ja tutkikaa, kuinka paljon teillä on kaapeissanne, lokeroissa ja laatikoissa hiilihydraattipitoista emmettä? Villi veikkaukseni on, että ihan hirveästi. Jauhoja, ryynejä, leipää, näkkäreitä, korppuja, karkkeja, sokeria, hunajaa ja vaikka jos sun mitä. Tehkääpä seuraavaksi sellainen juttu, että mitä ilman voisitte mainiosti elää ja nostelkaa ne vaikka keskelle keittiön pöytää. Minulla tuossa vuosi sitten keittiön pöydälle jäivät hunajaa lukuunottamatta lähes kaikki mainitsemani, myös purkkihedelmät.Kaapeissani niitä on edelleen, mutta kun taas järjestelen nuo keittiönkomerot uudelleen, vaihdan lautaset ja muun sälän lähemmäksi tiskikonetta ja nämä ruokatarpeet toiseen komuuttiin. Hiilaripitoiset erikseen. Näppärää, eikö?

Mutta, nyt täytyy mennä lapioimaan itsensä postilaatikolle. Lunta tuli, kiitettävästi.

torstai 28. tammikuuta 2010

Talvenselkä taittui. Omani natajaa...

Viime postaukseni jälkeen olen vieraillut mm. kirjastossa, taas ja jälleen. Sieltä kanniskelin normaalin historia-annokseni lisäksi myös muutakin tavattavaa. Mielenkiintoista tavattavaa: Ehdin tulee hänkin Ruåtsinmaalta, kuten Kostdoktorn, tri Annika ja monet muut. Tässä vaan suomalaiset eivät ole alkaneet kopioida ruotsalaisia, mutta kyllä Ruotsia kopioidaan paljon typerämmissä jutuissa ehtimiseen!

Kirjaa selaillessani olen huomannut sen sisällön olevan melko yhteneväinen tähän uuteen, uljaaseen ruokatottumusvääntööni. Siinä ei suositella valkoisten jauhojen ja sokerin käyttöä. On siellä paljon muutakin, joista kannattaa lukea ihan itse suoraan kirjasta.

Mitä syömiseen tulee, niin tiuhan sopan taas olen keitellyt, jälleen. Äkkäsin nälissäni, että sieniä on kaapit väärällään, kylskaapissa on kiinankaalia ja varsiselleriä, sipulia pitää olla aina, montaa sorttia, joten kaupasta ostin lisukkeeksi purjon. Hulautin aineet kattilaan sopivassa suhteessa, mikä kenellekin sitten parhaiten passa, lykkäsin sekaan myös chiliä -tietenkin- ja porisutin evään kystäksi kyllin. Hyvää! Vaikken eilen toissapäiväisten murheuutisten takia juuri pystynytkään syömään (mikä kohdallani on todella kummallista), niin se vähä, mitä söin oli edeleenkin hyvää. Eli edellisen postauksen raxkattilointi pysyy ja paranoo! Viikonloppuna hieraisin meille jauhispihvit. Ja tein tietenkin munapitoisen aamupalan. Kananmuna...!

Tässä tammikuulla on hienot päänrassausviikot. Nämä härkäviikot! Täytyy tunnustaa julkisesti, ettei ihan niin tipattomasti ole kulkenut tämä tammikuu, kuin oletin, mutta se ei nyt tahtia haittaa. Tein läjän muita huomioita itsestäni ja laitoin alitajunnan duuniin. Alitajuntahan on se tyyppi, joka vääntelee hyvät asiat päälaelleen. Siis päässäsi. Kun en nyt puhu suomalaisesta lehdistöstä tai virkakoneistosta. Eli sitä pitää vedättää jonkin verran, että saisi asiat mielessään mieleiseen järjestykseen. Syötä sille positiivista pajunköyttä. Enkä tarkoita nyt sitä, että hoet, ettet ole lihava...konstit löytää itse kyllä. Mielikuvaharjoittelua ne urheiluhuiputkin käyttää. Ja moni muu. Ikävä puoli siinä on se, että eräät pöljäkkeet tuntuvat järkiään juuttuvan sitkuelämään ja kvartaalilaihdutukseen loppuiäkseen saamatta aikaan mitään "oikeaa" tulosta.

Paras tapa olla tekemättä elämänmuutosta, on se, että julistaa oikein ääneen, että "Voi, kun minä en voi elää ilman leipää/suklaata/olutta/pullaa/makaronilaatikkoa..." Kyllä voi. Ja elää maukkaasti. Tosin tämänaamuisen aamupalan osiona raejuusto pienellä oliiviöljylisällä ei täyttänyt maukkaan rajoja. Hyh. En laita enää oliiviöljyä tuohon. Sanon jälleen kerran, että elämäntapojen muutoksesta on hyvä tehdä harrastus! Mutta ei hartautta. Ei tämä mitään poppakonsteja vaadi. Mielikuvitusta ja luovaa innostusta kyllä!

Tässä tuli täyteen uuden kuun kieppellä vuosi siitä, kun aloitin tämän kivisen urani VHH:lla. Ratkeamisia ja kompurointeja, ylilyöntejä, tasapainoilua, hulluksi tulemisia, työttömyyttä, kirjallisia töitä itseni kanssa, päänsisikunnallispolitiikkaa, itkua ja vavistusta, olen repinyt ihokkaani ja ripotellut tuhkaa päälleni, ylistänyt ja todistanut! Mihin on tultu? Siihen, että paino on pomppinut kuin kenguru edestakaisin! Alun rymistysjakson jälkeen, junnaaminen alkoi: juhannus, ei mitään muutosta toukokuusta, onneksi ei ylöspäin... Kesästä ja kesälomasta syksyllä huomattua: muutama kilo takaisin. Ennen joulua kilot pois, ja taas takaisin. Olen siis jojoillut oikein huolella! Mittanauhassa mennään viiden sentin viipotuksella. 115-120 cm. Että Massun massulla on lievästi sanottuna kokoa.

Nyt huomasin, että enemmän mentaalitreeniä, enemmän liikuntaa, enemmän rasvaa ja prodea, kun vielä oppisi protskut laskemaan! Mutta nyrkkisääntönä pidän sitä, että kasviksia ainakin kilon verran, kypsänä ja raakana, kananmunia, pekonia, hyviä öljyjä, voita. Kun ei syö leipää, niin ei tule ylilyöntejä tuon voinkaan kanssa. Vanha kansa käytti voita arkena naskalilla...jos silloinkaan. Voi oli tärkeä veronmaksuväline. Nykyihminen laittaisi korttelin voita pullaviipaleelle, ja ihmettelisi vaan, että paino nousee. Syyttäisi voita. Tietenkin. Eikä sitä pullaa!

Ei helvetti. Nyt on pakko alkaa etsiä papereitaan kasaan. On päivä, jota vihaan yli kaiken. Virallisten Virastojen Päivä, oksettaa jo valmiiksi.

torstai 21. tammikuuta 2010

Rax-kattila

Tiedättehän te sen PizzaRax -konseptin? Siis sen nykyään pelkän RAX:in? Syö tietyllä summalla niin paljon kuin jaksat. No, minun pelastukseni taitaa olla viimeinen keksintöni: raxkattila.

Tahtoo sanoa, että keittelen itselleni eineen, johon tällään mahdollisimman vähän hiilihydraatteja sisältäviä, kuitupitoisia aineksia. Siis kasviksia. Sipuli on perusaines. Sitä tulee tähän sekä paistettuna että seassa kypsytettynä. Tarkoituksella. On nimittäin sellaisia aineita, jotka vaatiavat ripauksen makeutta. Sitä saadaan, kun ruskistetaan sipulia huolellisesti, niin ettei se pala vaan karamellisoituu. Nam. Ja evästä syödään sitten määrätön määrä, kuten naisten toimenkuvaan kuuluu tietyssä vaiheessa kuukautta. Tai miksei syömishäiriöisenkin toimenkuvaan.

Minulla taas on päällä joku kapinavaihe, ehkä olen sitten tämän projektin murrosiässä! En. Ei. Enkä. Ei missään tapauksessa. En tule. En ala. En tee. En syö. En ota tota. Tää on pahaa. Ei tätä voi syödä. ...ja paljon muita kommentteja. Tiedän onneksi, että tämä on ohimenevä vaihe. Mutta vain siinä tapauksessa, että teen asialle itse jotakin! Enkä jää tähän lautaselle makaamaan.

Ajatustyö taas alulle, ja sitä rataa. Mikään ei ole helpompaa kuin neuvoa muita! Menen käärimään hihojani. Ja raxkattilan ääreen. NAM.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Hyppisinkö tasajalkaa...

Hesari otti esille ruoan hinnan: Lukaisepa tästä

Miksi tolkutetaan rasvan vaarallisuutta joka käänteessä? Tekorasva on mielestäni paljon vaarallisempaa kuin luonnollinen rasva, siis margariini on itsestään perkeleestä. Voi on maidon sivutuote. Ja maultaan todella hyvää, päin vastoin, kuin nämä margariineiksi, eritoten kevyt -alkuisiksi, kutsutut akselirasvat.
Miksei kukaan ota esille sitä perkeleellistä tosiasiaa, että KEVYISIIN LIHATUOTTEISIINKIN lisätään GLUKOOSIA JA LISÄAINEITA enemmän, kuin ns. rasvaisiin ja epäterveellisiin?! "Kevytjauheliha on kalliimpaa kuin rasvainen, koska siinä on enemmän lihaa." Täysin tyhjä kommentti. Sillä perusteella pitäisi lihaa sisältävän lihan olla kolme kertaa kallimpaa kuin nykyisin.

Oma ruokavalioni sisältää paljon tuoretuotteita. Käyn vaikka kerran päivässä kaupassa ostamassa ihan perusjuttuja. En tarvitse kevyttuotteita kaikilla lisäainella. Kaali maksaa tuossa lähikaupassa 0,29 euroa kilo. Ja pienestä kaalista saan jo monenlaista evästä, tosin joudun tekemääns sen itse. Mutta entäs sitten? Saan sellaista kuin haluan. Tai välillä koirat saavat sellaista, mitä en halunnut.

Katsoisivat joskus kuluttajat ja toimittajat sitä, paljonko näissä kevyttuotteissa on muunnettua tärkkelystä, glukoosia, hiivauutetta(E621) ja muita herkkuja, jotka vaativat "enemmän työtä" kuin sian lahtaaminen tai naudan pilkkominen teurastamossa. Voita paistamiseen, öljyä tipoittain ja tuoretta ruokaa, niin ei tarvita tätä paskaruokaa ja ruoakkeita.

Opetelkaa tekemään ruokanne, jumalauta. Älkääkä uskoko ihmeisiin, ne on kulutettu loppuun noin 2030 vuotta sitten.

Huomasin huomanneeni.

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, kun lehdet ovat täynnään uutisointia laihdutuksesta. Vinkkejä satelee joka lähtöön. "Älä unohda aamiaista", älä sitä, älä tätä. Kuulostaako houkuttelevalta? Totta helvetissä kuulostaa!
...ja pillerimainoksia. Sekä kaiken maailman laihdutusleiriä pukkaa ovista ja ikkunoista.

Pikadieettien ihmeellinen maailma kaivautuu koloistaan koko voimallaan. Marketista noukitaan terveellisen ruoan sijasta kasseittain ateriankorvikkeita. Korvikkeita nimen omaan minun mielestäni, sillä olen sitä mieltä, että kunnollista sapuskaa ei voita mikään. Sahajauhonmakuisia pulveriaterioita "nauttiessaan" ihminen tuntee elävänsä? Niinkö? Kauneuden eteen pitää tehdä uhrauksia! Minkä kauneuden? Mitä kaunista on keskitysleirilaihassa luupussissa, jonka reisien välistä voi nähdä koko Turun torin yhdellä silmäyksellä? Silmäkuopista paistavat nälkityneet silmät, joiden harhaileva katse muistuttaa lähinnä spanielin tuijotusta ruokapöydän ääressä, kuola toisesta suupielestä valuen? Tätäkö me ihannoimme?

Kiireinen elämäntapa vaatii narskuttamaan patukan silloin tällöin? Mutta nautitko siitä? Tuleeko siitä hyvä mieli pureskellessa? Ah?! Miten herkullinen korvikepatukka! Ja voin syödä sen bussissa seisten/autossa liikennevaloissa/kadulla juostessani, eikä tuhraudu tyhjänpäiten aikaa mihinkään turhanpäiväiseen ravintolakäyntiin tai vaivaloiseen ruoanlaittoon kotona! Repomiestä lainaten: Voi jumalauta! Uusavuton burgerisukupolvi ruoanlaittokursseille, attanankelettä!

Varpu lainasikin suoraan blogissaan kvartaalilaihdutuksesta kertovaa lehtijuttua. Minä bongasin eilen marketpillereillä laihduttaneen joutuneen sairaalaan ja Aamulehti jatkaa asiasta. Jälleen kerran totean ääneen itselleni, että ihminen pyrkii yli siitä, mistä aita on jo maassa. Laiskuus on kyllä hyvä lahja, kun sen oikein oivaltaa. Mutta väärinkäyttettynä ja väärinymmärrettynä se voi vaarantaa terveytesi perinpohjin, eritoten mielenterveytesi. Jatkuva ihmettely siitä, että miksi nuo muut laihtuvat ja minä en, ei johda muualle kuin vessan kuvastimen eteen. Pitää haastatella sieltä peilistä näkyvää henkilöä asiasta.

Menen aamupalan syötyäni laittamaan itselleni lounaan uuniin. Ja herkuttelen oikein saatanan tavalla. Mässytän eväitäni ainakin puoli tuntia! Nautin ja herkistelen! Seison päälläni, että ähä, tästä jäätte älykääpiöt paitsi, kun ette opi, että vain syömällä laihtuu! Eikä odottelemalla ihmetekoja.

Kukahan mahtaa suojella laihduttajia, kuka pyhimys? Menisin sytyttämään kynttilän...jos laihtuisin sillä heti ja nopeasti ja nyt. Mutta ei sellaisia taida olla. Meidän täytyy vain suojella itse itseämme tässä läskinlähdetyksen talvisodassa.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Sutta pakoon ja karhu vastaan.

Semmoinen se on tuo immeisen mielenlaatu, että mitään ei opi, paitsi kantapään kautta. Niitä huomaakin kintuissaan olevan vain kaksi. Ja molemmat kipeytyvät herkästi kompuroimisesta. Onneksi.

Pidin siis lomaa kaikesta mahdollisesta. Eli mahdollisimman vähän ns. normaaleja toimintoja, jotka päivääni ovat näin arkisin kuuluneet. Hyvää teki. Painonkin jäkittäminen päättyi! Se, jos mikä, on tässä "lomailussani" ollut positiivista. Että jotain olen saanut ajettua tuonne ajukoppani uumeniin.

Niin, siis alkuvuoden ensi viikot ovat takana. Takana on myös lujasti käveltyjä kilometrejä. Sekä omituista päivärytmiä. Aamusella evästelin kyllä ihan "normaalin" aamupalan, joka sisälsi kananmunia, jotain pekoninkorviketta ja leikkeleitä. Leivän kanssa yritin olla mahdollisimman varovainen, sillä kroppani kyllä ilmoittaa, jos olen mennyt leivän kanssa pelleilemään. Parina aamuna kyllä sorruin uunituoreeseen "pullasämpylään"... Voita päälle ja siivu paikallista juustoa! Ja sokerit tappiin. Vaikka sen tietää, niin pitää kuitenkin leikkiä. Tyhmää. Päivärutiineista lounas jäi useimmiten väliin. Ja muutenkin ruokailu oli aika iltapainotteista. Ja eväs sisälsi poikkeuksetta muutaman perunan. Onneksi pieniä kuoriperunoita, joiden kanssa oli helpompi elää, kuin ranskalaisten. Eikä ollut burgerhoukutuksia ihan framilla...että siis olisi kävellyt johonkin heseen tai muuhun samaa törkyä tarjoilevaan eurohuussiin.

Liikunnan anarkistisessa mittakaavassa lisääminen tuotti kipeitä lihaksia pohkeisiin ja hartioihin. Pohkeet olivatkin harvinaisen pinkeät! Ja arat. Hartialihakset kipeytyivät repun kanniskelemisesta. Reppuun ladattiin riittäviä määriä vettä. Sekä mahdolliset ostokset. Yhteensä taidettiin pistellä ilmakuivattua kinkkua viikossa noin puolisen kiloa...viiniäkään en hillittömästi vältellyt, mutten sen kanssa lätrännytkään. Oli lähinnä ruokajuomana. Olut oli sen verran pahaa, että siihen en koskenut pitkällä tikullakaan. Enkä kädellä. Kummastelin ainoastaan sitä, että nälkää en nähnyt missään vaiheessa. Nälkiintyneen näköisiä pikkupimuja kyllä aika monta... Ja joidenkin matkaajien puolesta joutui ihan väkisin tuntemaan syvää myötähäpeää, poistumaan takavasemmalle pikaisesti ja puhumaan matkatoverin kanssa enkelskaa, etteivät vaan olisi luulleet suomalaiseksi. :P

Mutta tänä aamuna huomasin nukkuneeni melko hyvin, pitkään ja heräilemättä sen kummemmin mihinkään ns. häiriötekijöihin. Ja aamulla vaakaan komutessani totesin asioiden olevan paremmin kuin mallillaan. Eli kääntyneen laskusuhdanteiseksi. Mutta johan minä olekin sen kanssa telkunnut eestaas tiellä taistojen. Tosin sillä erotuksella, etten ole joutunut kärvistelemään juuri lainkaan. Ainoastaan sortumien aiheuttaman nälkäpiikit on huomattu ja huolella. Kun on koko kropan "happamuusaste" killillään sinne ja tänne.

Mahan ymmyriäisyyskin on vähän tolkullisempi. Senttiäkään ei ole kasaan mennyt, vaatteista päätellen, sillä mittarimatoseni on ryöminyt jemma -nimiseen kätköpaikkaan. Mutten huolehdi nyt siitä, vaan ns. ruotuun palaamisesta. Eli taidan laittaa itselleni tiuhan sopan. Johon lisukkeet kasaan tuolta kaapin periltä.
Man tager, hvad man hafver. Tuo lause sisältää ruoanlaitosta kaiken olennaisen. Eli näin tiistaiaamuna olisi ajatuksena kiehuttaa tuossa hellillä sellainen eväs, jota voi sitten vedellä mennen tullen ja vielä palatessakin. Sisältänee mm. pienen kaalin. Eli kaalisoppaa kaivanneena, keittelen lammaskaalin pohjan. Isosta kattilasta kun ottaa pienen annoksen lämmitykseen, maustaa sen joka kerran eri tavoin, eri lisukkeilla, niin vot! Ei tule kyllääntymisen olotiloja.

Olen huomannut aika usein tekeväni "pohjan" eli jotain padantapaista. Sitä jatkamalla liemellä tulee keittoa, jota syöpöttelen itsekseni ollessani tai sopivaa lisuketta käyttäen, ruokaisa pata avioliiton kautta saadulle lisäosalleni tarjottavaksi. Tämä ei kuitenkaan koske hernekeittoa. :D

Joten näillä mennään.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kohta tuloo tekstiä.

Olen pitänyt pikku breikin tästä nettiosastosta, ja ilmoitan tässä lyhyesti, että hengissä ollaan ja kaikki on mainiosti. Tai niin no. Sanotaan, että niin mainiosti, kuin olla voi olosuhteisiin nähden.

Jatkan varmaan huomenissa, kunhan tuo pääni rauhoittuu. Rasitusmigreenini on jyllittänyt aamuvarhaisesta ja napit eivät ihan toivotunlaisesti tehoa. Oletusarvona on, että huomenissa näppis laulaa ja sormet soittaa. Kyä tää tästä.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Syvien vesien äärellä ja molskis ja loiskis!

Kyllähän se on sillä viisiin, että liian ison palan haukkaamisesta ei tule kuin tukehtumisoireita. Tai vatta kippeeksi. Eli liput liehuen kohden uusia epäonnistumisia! Mutta tietenkin, pois se minusta.

Ja mistä tämä kitkerä kommentointini? No, siitä, että aika ajoin tuntuu, että ei mitään ole oppinut. Ei itsestään, ei ravinnosta, ei liikunnasta eikä varsinkaan näiden kolmen tekijän yhdistelemisestä. Tähän on nyt tultu hyllyen, hölskyen ja epätoivon vimmalla. Sekä hyydytty alamäkeen, nahkainen perspaikka ei luista. Kun sieltä sadan kahdenkympin vauhdista on kaasuteltu ensin alle sataan kymppiin, sitten yli ja taas alle...ja sitten tuli kuvioihin Johan Pomppas. Sukua tohtorille nimeltä Johan Tokeni. Joka puolestaan on sukua herralle Johan "Nyt On" Markkinat. ..Johan Strauss ja Johan Ludvig Runeberg eivät puolestaan tiedä mitään näistä tyypeistä. Hankalaahan se olisikin, kun ovat olleet mullan alla jo reippaasti parin ihmisiän verran.

Jees. Piti ottaa käteen peili ja pari muuta itsekidutusvälinettä. Etsiskelin tässä kuvia ns. menneiltä kiloilta, ja ei vaan tunnu löytyvän mistään! Jos oikein yritän, niin kaipa tuolta joku löytyykin. Ehkä. Kun kuvia on tuhansia ja kaikki sikin sokin, sitä saa vielä anafylaktisen sokin, ennenkuin nuo tiedostot on käyty läpi. Kuva kuvalta. Sen sijaan tiedän kyllä, mistä löydän sen pyllistelykuvan, jossa en näyttänyt lihavalta. Mikä minusta oli kovasti outo asia. Kun sitä on niin tottunut olemaan iso ja kookas ja .... HETKINEN! Siinä se taas tuli. Tottunut.

Tässä viime vuoden lopulla, kun tuli tehtyä pään sisäistä remppaa, niin tuli esiin tuo "tottunut". Kun on tottunut tekemään näin tai noin. Kun joistain asioista tulee rutiineja! Painostakin voi tulla rutiini. ...samoin lipsumisista. Tuttuni puki asian loisteliaasti sanoiksi: "Kun kerran edelliset laihtumisyritykset ovat menneet penkin alle, niin sieltä penkin alta on niin ihana kurkottaa joku munkki tai jättileipä, tunkea se huuleensa ja mennä sänkyyn katumaan ja itkemään." Tuota itkuitkuvalitusvoivotus -prosessia en ole huomannut, mutta ajoittaista ja ankaraa vitutusta kyllä. Seuraavana päivänä iskee hiilihydraattikrapulan lisäksi myös hiilihydraattimorkkis. Ja se ei ole hyväksi maksalle. Kuten jo muinaiset roomalaiset...ei tätä lätinää, hei, tähän!

Että mikäs nyt neuvoksi? Ei tässä neuvot auta, kun kerran kaatuu, niin ylös ja ladulle. Ei saa jäädä ladulle makaamaan. Ensi töikseni pidin aivoriihen itseni kanssa ja puin siinä erilaisia tottumusten ampumismetodeja. Otin oikein koiran pöydälle ja kampasin. Ajatuksia kyllä sinkoili kuin koirasta karvaa ja kynnenpätkiä. No, tulihan viikkohuolto suoritettua, koko tassuväelle. Mutta illan mittaan valkeni. Kirkasvalolampun alla on niin hyvä ajatella sinisiä ja punaisia ajatuksia. Kuvitella silmät kiinni. Tupakointi siis loppui sikalentsuun. Loppuuko väärin syöminen paskatautiin? Ei lopu. Siihen tarvitaan kunnon mörssäri.

Joten suoritin jälleen pöyhintää:
Vihko, taskuun mahtuva. Viikon eli päivän eväät siihen. Päivän päätteeksi ynnäys, samoin viikon. Ei oppi ojaan kaada. Tietenkin voi käyttää nettisaittien tarjoamia juttuja, mutta minulle on vihko helpoin ja nopein.
Annoskoot: miten pysyä sellaisissa annoksissa, jotka eivät kellahda lautaselta syliin? Se on: suhteutettuna painoon ja omaan energiankulutukseen, paljonko voi laittaa voita ruokaan, paljonko proteiinipitoisempaa? Entä salaattiainekset? Mitä kaikkia on hyvä käyttää? Mistä pidän? Miten värkkäisin? Ettei tulisi ylilyöntejä, joko alitajuisia tai sitten tajuttomia.
Kauppalista, jota on noudatettava. Ehdottomasti on kiellettyä heräteostojen tekeminen, vaikka olisivat kuinka skarppeja.
Säännöllisyys. Edes jonkinlainen! Kännykkään muistutuskilahduksia.
Hiilihydraattien tarkkailu. Varpun "lisätty sokeri" -haasteeseenkin tulee vastattua ihan itsekseen...täytyy vaan kehitellä työkaluja tähän, ettei satu vahinkoja. Vaikka vahingoista viisastuu, niin syömävahingot on ihan eri juttu! Olen huono syömään karkkia ja leivonnaisia, pullaa, kahvileipää, kakkuja...suklaata tai muutakaan sellaista. Mutta leipää menisi enemmän kuin virallisterveellinen ruokavalio vuodessa määrää, niin sama määrä viikossa...samoin ajoittainen perunamuusinhimo iskee. Ja mikä pahinta: spagettia voi- ja ketsuppilietteessä. YÖKKÄ! Elämäntaparemontti on erittäin paljon hankalampi kuin vesivahingon korjaaminen, mutta molemmissa on todistetusti onnistuttu.

Pimeä aika eritoten saa ainakin minut einehtimään enemmän kuin tarvitsen. Talviunille vetäytyminen olisi varmaan kropalleni parasta...!
Siis sellainen KARHU -dieetti: nukkuu pimeän ja kylmän ajan yli, keväällä syö raatoja ja heinää...syksyllä sieniä ja marjoja. Kun tässä tuppasi olemaan vähän erilainen Karhudieetti kyseessä entisessä elämässäni. Piti olla niin äijää...onnistui muuten paremmin, kuin monelta äijältä. Nehän olivat aivan munattomia meikäläiseen verrattuna. Onneksi siinäkin tuli mukava käänne terveellisempään suuntaan. Elämäntapojen remontoiminen on hankalampaa kuin vesivahinkoremppa. Vesivahingon, pahemmankin, saa korjattua helpommin kuin elämäntavat.

Ja nyt joku sanoo, että hyvä se on siellä viisastella. Niin onkin. On aivan eri juttu pudottaa viittäkymmentä kiloa pois painostaan, kuin viittä. Ikilaihduttajat, jotka aloittavat sen viidenkilonkitumisensa yläasteella ovat ihan eri juttu, kuin me isojen kilomäärien kanssa painivat, ja siitä viis, miten ne kilot on kerätty! Voipakettimittarilla: aivan eri juttu, jos on kassissa 10 pakettia voita, kun kevyet 100 pakettia! Olen ihan helvetin huono matematiikassa, mutta voi tulee kauppapuotiin laatikossa, jossa on 20 pakettia eli kymmenen kilon laaki. Joten riipaiskaa maastavetona viisi laatikollista tuota lehmäin tuottamaa herkkua sylkkyyn ja hopihopi rappuset ylös! Loppuuko kunto? No totta mooses loppuu! Kun ette risut saa edes sitä kymmenen kilon laatikkoa maasta kymmentä senttiä korkeammalle. Joko tokenee se arvostelu?

Sataprosenttisen rasvan kanssa sama juttu: viisikymmentä kiloa oliiviöljyä...tosin jos immeisen rasvat olisivat yhtä juoksevassa kuosissa, niin eikun reikeli vaan nahkaan, ja saunomaan. Öljy sitten ongelmajätteisiin, eikä luontoa saastuttamaan.

Kun sitten tullaan siihen, että ihmisillä on taipumus pyrkiä helppoon suoritukseen, niin siitä yli, mistä aita on jo maassa. Eli herkästi sorrutaan ihmeitä odottelemaan. Vedotaan tähän "Joku Muu" -teesiin. Joku muu kyllä tällä laihtuu, mutten minä. Joku muu kyllä pystyy olemaan syömättä sitäsuntätä, mutten minä. Tässä vaiheessa sitä onkin sitten jo luovuttanut ja avannut uksen apposelleen siihen entiseen elämään. Pois saatana sieltä mukavuusalueelta! Ja sassiin!

Jahas, se olisi päiväunien aika. Heti aamuseitsemältä. Nousin jo kolmelta tekemään ajatustyötä. Ja kun avioliiton kautta saatu lisäosani lähti työn raskaan raadantaan, tulin kahvittelemaan ja läpsykkäni äärelle kuijottamaan. Sainkin aikaan tämmöisen tilityksen. Ei huono!

lauantai 2. tammikuuta 2010

Haastetta haasteen perään ja vielä sekä että ja myöskin.

Varpu pitää sokerittoman vuoden 2010.
The Heart Scan blogissa on vehnätön vuosi.

Ja minä pähkin täällä, että miten opettelen laskemaan hiilihydraatteja, kun eräs laskemisjuttu ei oikein avaudu meikäläisen kuulalle. Se oli jotenkin kahdeksasosiin tms. jaettu se juttu. Ei vaan tajua, niin ei tajua.
Taisi olla ainakin Varpun kirjassa se kaava.

Mutta tähän sokerittomaan vuoteen. Mitä siihen tulee, niin kysymys on lisätyn sokerin välttelystä. Minä ajattelin vältellä siis jopa leikkeleitä. Onneksi Anja käväisi vaspuukissa kommentoimassa, että olen tiukkis. No, sain synninpäästön siis siitä. Täytyy yrittää vaan kattella semmoisia enemmän lihaisia meetwursteja. Ja vertailla kevyttuotteiden kontra "oikeiden" sieluntilaa tuoteselosteesta. Kun yritän vältellä mahdollisuuksien mukaan myös lisäaineita!

Hallinnoiva entiteettini meni sitten ja alkoi laittaa soppaa uudenvuoden iltana. Kuten perinteisiin kuuluu. Ensin liotetaan herneitä ihan ohjeen mukaan, yön yli. Keitetään mausteiden kera kinkunjämät ja palvipossua. Kun ko. räähkä kyttää erään tietyn lihatalon possumaistiaisia, kokonaisena palvattua sikaa, ja kitisee sitten myyjältä mm. nahkaa, sorkkia ja muuta herkullista osaa. Esim.poskilihaa. Jyräytetään sorkka, nahankappaleita ja ne kinkunjäysteet siis kiehumaan. Lisätään herneet ennen kuin mennään kuuntelemaan, missä paukkuu. Siis raketit. Hernesopan pikku sivuvaikutuksethan tiedetään. Jätetään soppa kiehumaan yön yli. Nautitaan ehtoolliseksi joitain perinteistä. Aamupalaksi hernesoppaa...! Kun sopassa on lihaa lähes enemmän kuin herneitä, niin se ei edes heiluttele hiilarien saantia. Sopan täytyy olla myös "jäykkää" eli lähestulkoon puuroa.

Nyt paukkasin Fineliin, ja kas, viikon elintarvike on booli! Fineli on kätevä työkalu hiilihydraattien saannin kiristämiseen. Ja määrien tarkkailuun muissakin elintarvikkeissa, siis rasva ja hiilari. Ei tässä oliiviöljyä pullonsuusta juoda...ne on ihan muut aineet, jota pullon suusta kitataan.

Ensi töikseni taidan perata tuon jääkaapin sisikunnan. Kun sitä ei tiedä kukaan, millaisia elämänmuotoja siellä on taas joulun jälkeen päässyt kehittymään. Onneksi koirat vartioivat tarkasti toimitusta, niin ei pääse sattumaan mitään kummallista.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Hyvää, parempaa ja monipuolisempaa Uutta Vuotta 2010

Kaikille lukijoilleni!

Vanha vuosi päättyi murheellisissa merkeissä. Kauhistelinkin sitä vaspuukin puolella. Ja vanhasta vuodesta jäi minulle käteen paljon hyviä asioita. Jos huonojakin. Mutta opettavaisia ennen kaikkea.

Tänä vuonna en syö mitään, mihin on lisätty sokeria.
Hyvästi leikkeleet...! :P

Palaan tänne palauduttuani lenkiltä.