keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Huomasin huomanneeni.

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, kun lehdet ovat täynnään uutisointia laihdutuksesta. Vinkkejä satelee joka lähtöön. "Älä unohda aamiaista", älä sitä, älä tätä. Kuulostaako houkuttelevalta? Totta helvetissä kuulostaa!
...ja pillerimainoksia. Sekä kaiken maailman laihdutusleiriä pukkaa ovista ja ikkunoista.

Pikadieettien ihmeellinen maailma kaivautuu koloistaan koko voimallaan. Marketista noukitaan terveellisen ruoan sijasta kasseittain ateriankorvikkeita. Korvikkeita nimen omaan minun mielestäni, sillä olen sitä mieltä, että kunnollista sapuskaa ei voita mikään. Sahajauhonmakuisia pulveriaterioita "nauttiessaan" ihminen tuntee elävänsä? Niinkö? Kauneuden eteen pitää tehdä uhrauksia! Minkä kauneuden? Mitä kaunista on keskitysleirilaihassa luupussissa, jonka reisien välistä voi nähdä koko Turun torin yhdellä silmäyksellä? Silmäkuopista paistavat nälkityneet silmät, joiden harhaileva katse muistuttaa lähinnä spanielin tuijotusta ruokapöydän ääressä, kuola toisesta suupielestä valuen? Tätäkö me ihannoimme?

Kiireinen elämäntapa vaatii narskuttamaan patukan silloin tällöin? Mutta nautitko siitä? Tuleeko siitä hyvä mieli pureskellessa? Ah?! Miten herkullinen korvikepatukka! Ja voin syödä sen bussissa seisten/autossa liikennevaloissa/kadulla juostessani, eikä tuhraudu tyhjänpäiten aikaa mihinkään turhanpäiväiseen ravintolakäyntiin tai vaivaloiseen ruoanlaittoon kotona! Repomiestä lainaten: Voi jumalauta! Uusavuton burgerisukupolvi ruoanlaittokursseille, attanankelettä!

Varpu lainasikin suoraan blogissaan kvartaalilaihdutuksesta kertovaa lehtijuttua. Minä bongasin eilen marketpillereillä laihduttaneen joutuneen sairaalaan ja Aamulehti jatkaa asiasta. Jälleen kerran totean ääneen itselleni, että ihminen pyrkii yli siitä, mistä aita on jo maassa. Laiskuus on kyllä hyvä lahja, kun sen oikein oivaltaa. Mutta väärinkäyttettynä ja väärinymmärrettynä se voi vaarantaa terveytesi perinpohjin, eritoten mielenterveytesi. Jatkuva ihmettely siitä, että miksi nuo muut laihtuvat ja minä en, ei johda muualle kuin vessan kuvastimen eteen. Pitää haastatella sieltä peilistä näkyvää henkilöä asiasta.

Menen aamupalan syötyäni laittamaan itselleni lounaan uuniin. Ja herkuttelen oikein saatanan tavalla. Mässytän eväitäni ainakin puoli tuntia! Nautin ja herkistelen! Seison päälläni, että ähä, tästä jäätte älykääpiöt paitsi, kun ette opi, että vain syömällä laihtuu! Eikä odottelemalla ihmetekoja.

Kukahan mahtaa suojella laihduttajia, kuka pyhimys? Menisin sytyttämään kynttilän...jos laihtuisin sillä heti ja nopeasti ja nyt. Mutta ei sellaisia taida olla. Meidän täytyy vain suojella itse itseämme tässä läskinlähdetyksen talvisodassa.
Lähetä kommentti