keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Carb hyökkää!! Carbilaiset ovat täällä!!

Carbilaiset ulkoavaruudesta ovat hyökänneet Maahan. Carbilaisten hyöky on vallannut jo Amerikan Yhdysvallat ja leviää nyt sekä itään että länteen. Hyökyaallon mukana leviää vaarallinen hiilarivirus, joka tekee allergiseksi hiilihydraateille. Hiilihydraatit vähenevät omituisesti ruoasta, jota jää syömättä länsimaissa miljoonia tonneja. Sen lisäksi, että sitä jää syömättä, niin syömätöntä ruokaa voisi toimittaa kolmansiin maihin syötäväksi. Kolmansista maista on jo kiitettävästi muutettu syömään muualle. Mutta hätä on suuri. Carbilaisten on havaittu häiritsevän kansainvälistä kauppaakin jo niin, etteivät kansainväliset kehitysyhteistyöyritykset eivätkä muut toimijat pysty tekemään mitään niiden edessä! Eivät eritoten uusia valmiseineksiä tai tyhjää sisältäviä tuotteita, joista hyötyvät suursijoittajat.

Carbilaiset ovat saastuttaneet Pohjoismaista Norjan, Ruotsin ja Suomen, Tanska sinnittelee rasvaveron kanssa tasapäisesti carbilaisia vastaan. Carbilaiset ovat laittaneet ruokakolmion jo päälaelleen, etten sanoisi, kärjelleen. Ja kärjellään seisovan kolmion takaa tulevien pitää varoa aina muuta liikennettä. Tässä tapauksessa viljarekkojen valtavirran alle jäämistä. Kansaivälinen carbien torjunta-armeija tekee töitä hiki hatussa, muttei tähän mennessä ole onnistunut tekemään läpimurtoa carbilaisten syviin riveihin. Carbiaiset ovat varsin vaikeasti tunnistettavissa, sillä ulkonäöltään he muistuttavat erehdyttävästi normaalia ihmistä. Carbilaiset erottaa normaalista kansalaisesta se, että carbilainen ei syö samalla tavoin kuin normaalit ihmiset. Carbilaiset eivät voi sietää hiilihydraatteja, ja ne alkavatkin korista ja piereskellä niitä saatuaan.

Carbilaisten ja tavallisten ihmisten ero näkyy myös ihossa. Kun normaalisti ihminen, varsinkin talvisaikaan, tahkoaa nahkaansa loppumattomia määriä kosteuttavia voiteita ja muuta tahnaa, niin carbilainen päin vastoin pyyhkii rasvaa ihostaan pois. Myös kasvot ovat oudon rypyttömät normaaliin harmaakasvoiseen Maan ihmiseen verrattuna. Suorastaan ihailtavan terveen väriset. Carbilaiset ovat salakavalasti soluttautuneet eri maiden valistajien joukkoihin. On lääkäreitä, ravintoasiantuntijoita, lihantuottajia ja mikä pahinta, valveutuneita kansalaisia, jotka ovat joutuneet carbien saastuttamiksi ja muuttuneet carbeiksi. Carbilaisten leviäminen jatkuu ja määrä lisääntyy päivä päivältä!

Lapsia pelastetaan huostaanottamalla ja kouluruokaloiden tarjontaan lisätään entistä runsaammalla kädellä halpoja hiilihydraatteja, että saataisiin edes osa kansasta pelastettua kansainväliselle lääketeollisuudelle. Carbit vastustavat kaikkea tätä ja carbeiksi oletettujen vanhempien lapset yritetäänkin saada turvaan, ennen kuin hemoglobiinin määrä lasten kolesterolissa laskee vaarallisen alas. Sillä carbien ruokavaliohan on suorastaan tappavan rasvainen. Jos rasvaan ei kuole muuten, niin rasvaisesta ihosta lattiapinnoille valuvaan rasvaan vähintään liukastuu, ja sillä on vakavat seuraukset. Voi satuttaa itsensä vakavasti ja sitähän eivät taas vakuutusyhtiöt sulata. Kaatuminen pitää osoittaa tapaturmaksi, joka ei johdu omasta huolimattomuudesta. Ja näissä tapauksissa se on erittäin vaikeaa.

TurhienHenkilöidenLaitostamislaitos on puuttunut asiaan nyt kovalla kädellä ja pyytää kaikkien valveutuneiden kansalaisten apua ja seuraa. Ja jos muita aikakauslehtiä löytyy, niin niitäkin mielellään otetaan keräykseen. Kun kansalaisten moraali ja varsinkin ruokatottumukset ovat menossa pahan carbtartunnan vuoksi retuperälle, eikä esimerkiksi maataloutta ole pystytty Suomesta ulkoistamaan muualle maailmaan, niin nyt viimeistään on aika tehdä parannus!

Tehkää parannus ja tulkaa notkuviin leipäpöytiin! Suomalainen ei voi jättää leipäpöytää pulaan, sillä suomalaisen perusruoka on jo vuosituhansia ollut ruis ja pottu, yhdessä ja erikseen, särvintä unohtamatta. *Niisk!* Sitä päivää muistellessa, kun isoisä kyynelsilmin avasi viimeisen silakkanelikon, otti voita naskalilla, mursi kuivan ruisleivän. *gakh* Sitä päivää on vaikea unohtaa, silloin oltiin terveitä ja punaposkisia, läskiä syötiin suoraan porsaasta, jossa sitä oli vaikka muille jakaa ja lopusta valettiin talikynttilöitä. Ennen oli kaikki paremmin, oli viljavat pellot, lypsylehmät lehmisavujen seassa pellon laidassa, ja saatanan Heluna taas kaurahalmeessa! Oli muikkua järvet täynnään, niin ettei airoa väliin saanut, oli pontikat ja paloviinat, oli humalaiset rovastit ja koppavat ruustinnat. Oli hattu kourassa kerjäävät huutolaiset, mutta suomalainen, suomalainen vaan porskutti! Suomalaista ei pysäyttänyt edes kymmenen ryssää saati Siperian talvi! Kyllä suomalainen pärjäsi! Mutta sitten sortui Suomen kansa syömään särvintä ja leipää! Unhoittui esi-isäin opit, että tee työtä ruokasi eteen! Maattiin vaan ja kattoon syleksittiin. Eikä tehty kunniallista työtä! Ihan on oikein koko jästipääkansalle, että saavat kansantauteja, tukkeutuvat suonet, verenpaineet nousevat tuhanteen, sydänhalpauksia sattuu yhtenä köytenä, aivoverisuonet paukkuvat kuin popcornit ikään ja tämän kaiken keskelle hyökkäävät carbitkin vielä!

Suomea ei pelasta enää mikään, ei edes Kiekkoleijonien mestaruus, ei joukkuemäenlaskun yhteishyppyjen voitto, ei kaksoissalkov, ei rokkenrol, eikä presidentti. Kaikki on mennyttä, menetetty. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksella vedetään lippua puolitankoon, ihokkaita revitään ja tuhkaa ripotellaan päälle, myönnetään hiljaisella äänellä, että carbien hyökkäys on sekoittanut uudet tuulet. Carbit, nuo ulkoavaruudesta Maahan soluttautuneet epäsikiöt, carbit juhlivat salakavalasti kasviksien, pihvien, savukalan ja kananmunien tahtiin, voissa paistaen, pähkinöitä natustellen ja salaatteja laatien. Majoneesilla vielä salaattinsa höystävät. Itse ovat senkin tehneet, eivätkä kaupanhyllystä hakeneet. Pihvin päälle maustevoinappeja heitellään ja tummaa suklaata imeksitään ahnaasti maiskutellen. Lähiruokaakin parkuvat, mokomat! Raakamaitoa! Luomumunia! Mitä vielä!? Eikö kelpaa jättisikalan tuotteet, mitä?! Että kesäpossua kasvattamaan, muka, hah, anna mun nauraa!! Miten rietasta, irstasta suorastaan! Voi meitä! Voi aikoja! Voi tapoja! Eikö ole enää mitään, jolla pelastumme salakavalalta carbtartunnalta?! Eikö mitään??

Lopussa oli ituhippi, kuikka ja Jussi. Jussi harppoi pitkin pakettipeltojen pusikoita ja GPS kourassaan mittaroi tulevia peltoaloja. Tähän naurista, tuohon kaalit, sinne laitaan sipulilaatuja useampi, tuonne kauemma vaikkapa tomaattihuoneita kesäksi ja ehken kurkkuja, kurpitsat navetantakusesta tyhjennettyyn sontakompostiin, kyllä tästä hyvä tulee, lannoitteeksi sitä ihteensä, ihan kompostoituna. Kananlantaa saa, kun laitetaan kanala tuonne, siihen vahvasti aitaa, ettei pääse kettu...tuonne tuvan taa vaikkapa lampola, navettaan mahtuu vuohiakin ja kyyttöjä! Kyyttöjä olla pitää, sillä niiden maidosta saa oivallisen juuston. Miksei myös Polle, voisi ihan lasten iloksi. Tai miksei kiparireissut heitteleisi heinähäkin kanssa kylälle, kyllä sitä liikennettä tielle mahtuu.
Ituhippi istuksee hiljaa järven rannassa. Heittelee käpyjä veteen ja katselee, kuinka vesi hiljalleen kuljettelee niitä minne tahtoo. Jossakin huutelee surumielisesti kuikka. Lapsuuden kesät änkevät ituhipin mieleen. Kyyneltä silmäkulmaan pukkaa. Ituhippi nousee ylös, karistelee männynneulaset housunpersauksesta, nykäisee repun selkäänsä ja lähtee tavoittamaan Jussia. Jos sitä vaikka syytingille, pojan taloon, ja voisihan sitä jotain pientä kitkentää vaikka sitten kesemmällä tehdä kurkkupenkissä.

Niin laskee aurinko carbilaisten hyökkäyksen jälkeiseen maailman taivaanrannan taa, maassa on rauha ja ihmisillä lähiruokaa ja hyvä mieli.
(HAHAA!! EIKÄ KERTAAKAAN OLE TÄSSÄ MAINITTU PEKKA PUSKAA EIKÄ KARPPAAMISTA, PAITSI NYT! HAHAA!!!)

maanantai 28. marraskuuta 2011

JUURESHAASTE osa nauris, nauris naamaan nakkaa!

Kun tässä on tullut elämän varrella keräiltyjä repsettejä muutaman pienen keittokirjan verran, niin ammensin niiden uumenista intialaisittain väsättyä evästä. Nauris on uskomattoman monipuolinen juures. Maultaan juuri sopivan mieto, ja suomalaisen ruokakulttuurin unohdettu sankari. Helpommin ja nopeammin satoa tuottava peruna pyyhkäisi nauriin suomalaisten ruokamaailmankartalta melko nopeassa tahdissa. Voisin väittää, että melkein kaikkia ruokia, joissa käytetään perunaa, voidaan valmistaa myös nauriista. Ja aika paljon olisin valmis korvaamaankin. Maukkaampi nauris on kuin peruna!

Mutta asiaan, virkkasin curryä ja muuta herkkua. Helppoja ja nopeita. Syntyy tumpelommaltakin ruokamatkailijalta!

MASALA PORIYAL eli mausteiset nauriit neljälle, valmista alle puolen tunnin!

½kg nauriita kuorittuna ja kuutioituna reiluiksi kuutioiksi
2 isoa sipulia pilkottuna
2 tomaattia pilkkeinä
1 tl valkosipulimurskaa
1 tl inkivääritahnaa
2 vihreää chiliä silputtuna
1 tl tummaa sokeria
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterijauhetta
½ tl kurkumajauhetta
4,5 dl vettä
2 rkl voita
suolaa
tuoretta korianterisilppua koristeeksi.

Kuumenna voi paksupohjaisessa paistokasarissa, lisää chili, inkivääri ja valkosipuli. Anna paistua hetki. Lisää sekaan sipulihake, ja ruskista sipulit vaaleanruskeiksi. Lisää pilkotut tomaatit, suola, kurkuma, juustokumina ja korianterijauhe ja anna kuumentua, niin että rasva erottuu pannun reunoille. Lisää pilkotut nauriit ja sekoita ne jo pannulla oleviin aineisiin. Lisää vesi ja anna kiehua, kunnes vesi on haihtunut ainakin osittain ja nauriit ovat kypsiä. Lisää sokeri ja survo nauriita vähäsen lusikalla tai kauhalla. Anna lopunkin veden haihtua nauriista. Tarjoile suoraan pannulta, koristeltuna korianterilla.

NaurisCurry

5 rkl öljyä
1 hyppysellinen fenkolinsiemeniä (fennel seeds, saa etnisistä kaupoista)
1 kg kuorittuja, siivutettuja nauriita (noin 2cm paksuja siivuja)
2 tl suolaa
½ tl kurkumajauhetta
1 reilu tl juustokuminaa jauhettuna
2,5 dl vettä
1/4 tl murskattua chiliä, joko kuivattua tai tuoretta
2½ rkl tuoretta korianterisilppua

Kuumenna öljy laakealla pannulla, iso paistinpannu on oivallinen, jossa on tiivis kansi. Ripottele fenkolinsiemenet kuumaan öljyyn, kansi päälle ja anna paukkua. Lisää hetimiten viipaloidut nauriit ja kääntele kuumalla pannulla pari - kolme minuuttia. Lisää suola ja muut mausteet sekoita hyvin. Tyrkkää kansi päälle, pienennä lämpöä ja anna hautua 10min. Jos pannulla on ylimääräistä öljyä lillumassa, valuta pois häiritsemästä. Lisää vesi ja kiehauta koko komeus uudelleen. Ota pois levyltä ja koristele kivasti chilillä ja korianterilla. Heleppoa kuin heinän teko! Tarjoile riisin ja leivän kera.

NaurisCurry otto 2

½kg nauriita pilkottuina (uusia nauriita ei tarvitse edes kuoria)
2 viipaloitua, keskikokoista sipulia
1 dl maustamatonta jogurttia
3 tl manteleita, kuorittuja jos makuaisti niin vaatii
3 tl kookoshiutaleita
3 tl unikonsiemeniä
3 tl seesaminsiemeniä
3 tl korianterinsiemeniä
1½ tl chilijauhetta
1 tl valkosipulimurskaa
1 tl inkivääritahnaa

Paista siemeniä, kookosta ja manteleita kuivassa, kuumassa paistinpannussa hetki. Poksahtelevat kivasti. Jauha siemenet joko morttelissa tai maustemyllyssä tahnaksi. Lisää jogurttiin ja laita seos lepäämään. Kuumenna öljy ja paista siinä sipuliviipaleet vaaleanruskeiksi. Ota sipulit sivuun pannulta ja paista naurispilke(-kuutiot) myös vaaleanruskeiksi. Lisää jogurttiseos ja anna paistua n. 5 minuuttia. Lisää vesi ja anna hautua, kunnes nauriit ovat pehmeitä ja jogurtista on muodostunut kiva, paksu kastike. Maista ja lisää suolaa, jos on tarvetta. Tykö voi laittaa leipää.

Ja kas, naurisshotti!
Hurauta mehulingolla pari-kolme naurista, pari vihreää chiliä ja yksi tomaatti sekä yksi sellerinvarsi mehjuksi. Lisää jäämurskaa ja jos tykkäät, niin votkaa. Huljauttele shottilasista iäntä kohen.

Nauris on melko unohdettu kasvi, jonka käytön ainakin minä haluaisin yleistyvän. Sitä on helppo viljellä vaikka parvekelaatikossa. Harvennuskin menee kivasti, kun pistelee pienimmät alut huuhdottuina lautaselle, lehdet ovat oivallista salaattia. Tästäpä tulikin mieleeni, että jääkaapissa on vielä tähteellä naurista, lanttua ja porkkanaa. Taidan laatia niistä pienen, maittavan aterian omaksi ilokseni, vaikkapa ihan semmoisen raa'an. Kun tässä ei nyt oikein jaksa ruveta ryhtymään mihinkään paistopoliittiseen hommeliin. Laiskuus on hyvä lahja, kun sen oikein oivaltaa. Herkullisia hetkiä nauriin keralla.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Seinillekiipeilyn juhlaviikot

Tässä on taas aikaa kulunut, samoin housunpersietä että sukkasiineja. Eipä ole vuosiin ollut tälläistä marrasvitutusta kuin tänävuonna. Johtunee sitten mistä hyvänsä, mutta tämä peli ei vetele kovin pitkään. Edes ruokasessiot eivät ole piristäneet muotoani saati mieltä. Vaikka olen ottanut osaa kaikensaatanan haasteiisiin ja muihin kisailuihin, niin ei. Ei vaan tunnu järkevältä tämä. Ehkä poden totista vauvakuumetta. Ähä! Älkääpä nyt riemastuko, kyse ei ole kaksijalkaisen sinappikoneen maailmaansaattamisesta, kun tässä iässä kuivaharjoittelu on jo paaaljon mukavampaa, kuin totiset toimet siemenen idättämiseksi. Juu sii. Kyllä kyse on nelijalkaisesta, suuresta ja karvaisesta ja mikä ettei, myös vahtivasta koirasta. Alkavat herrat vanhat herrat olla vanhoja. Mutta tuo on minun henkilökohtainen ongelmani, eikä kuulu muille. Noh, ehkä kuitenkin avioliiton kautta saadulle lisäosalleni. Toisaalta, se on kyllä hänen syytään, koko juttu!

Mitä eväiden kanssa sähläämiseen tulee, niin kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja. Nyt ovat olleet käsittelyssä punajuuri, lanttu ja palsternakka. Porkkanan, mustajuuren, värikkäämpien punajuurten eli raita- ja keltajuuren sekä eksoottisempien juuresten haastelua odotellessa. Tosin nauris on vissiin niputettu jo lantun kanssa samaan kasaan, vaikka maku on molemmissa varsin erisorttinen. Pieniä naurisnappuloita tulee kesällä käärittyä folioon ja grillattua. Voin kanssa kivaa pientä pureskeltavaa. Tietysti pahasti hiilihydraatteja peljästyneet karttelevat myös juureksia, kun niissä on enempi hiilareita kuin maanpäällisissä. Epäilen silti. Asian voi aina jostakin tarkistella, viime kädessä Finelistä. Siellä ne kaikki tiedot on.

Tänään, kun olen suuren osan päivästä liikkeessä, ajattelin tehdä majoneesivahvisteisia tomaatteja. Tomaatti on eräs niistä vihanneksista, joilla saan vatsan toimimaan kiitettävällä nopeudella. Ei mene ripaskaksi, muttei paljon puutukaan. Jostakin syystä. Noh, vaikka siis tomaatti onkin varsin vetelä vihannekseksi, niin ajattelin kuitenkin tehdä pilkettä kasasta ko. tavaraa, samoin yhdestä tuoreesta kurkunpätkästä sekä suola- eikun hapankurkuista. Yksi sellainen sekaan. Ja rutkasti majoneesia. Smetanakin käy oikein mainiosti. Sekoitetaan, ei ravisteta. Silputaan hiukkasen sipulia tai ruohosipulia mausteeksi, rohkeat silppuavat myös valkosipulia. Maustetaan tervehdyttävillä yrteillä, kuten salvialla ja timjamilla. Sekoitetaan uudelleen. Syödään hyvällä halulla!

Voista on voivoteltu jälleen. Missä ovat voivuoret silloin, kun niitä tarvitaan? Olisin kovin ilahtunut, jos voita ei roudattaisi rekkakuormittain naapuriin, vaan saisimme täällä nauttia maitorasvan ihanuudesta. Ettei tarvitse sitä alkaa ihan itse värkkäämään. Toiset käyttävät hapatteen creme fraichea tai piimää. Minä käytän smetanaa. Eli purkki smetanaa sekoitetaan litraan-kahteen kuohukermaa. Annetaan seistä ensin muutama tunti happanemassa keittiön työpöydällä, säilytetään yön yli viileässä, tai muutama tuntikin riittää viilentämään seoksen. Ota hetkeksi pöydälle asettumaan. Muista ropsauttaa suolaa sekaan. Otetaan normaali lankavatkain ja vatkataan, kunnes menee "raejuustoksi". Sen jälkeen vatkaamista jatketaan puukauhalla, jos tarvis vaatii, tai siltä tuntuu. Nostellaan siivilään, johon on laitettu harsokangas, annetaan heran eli kirnupiimän valua pois. Otetaan hera eli kirnupiimä talteen, siitä saa oivallista juurta moneenkin asiaan! Sen voi myös hulauttaa huuleensa ihan sinällään. Huuhdellaan voirakeita, että saadaan loppukin piimästä pois. Otetaan puukauha uudelleen kauniiseen käteen, ja vaivataan suolatut voirakeet paketiksi, eli voiksi. Niin kauan, että kaikki vesi erottuu pois. Muotoillaan mielen mukaiseksi köntiksi. Laitetaan jääkaappiin säilymään, noh, niin kauaksi, kuin siitä piisaa! HUOM. Tässä voi käyttää myös hapatettua kermaa, eli sitä purkkiin juuttuvaa, ylipäiväistä töhnää, mitä pakkaa jäämään pileitten jälkeen jääkaapin perille.

Olen kurkkuani myöten täynnä sanaa "Karppaus". Alan ilmoittaa, että olen kalalle niin allerginen, etten voi olla karppaaja. Menee yöunet. Mutta jos joku kysyy, niin tiedoksi, että kasviksien syönti on lisääntynyt huimasti, eikä lihan. Saan närästystä paistetusta pekonista ja kananmunista, joten aamupalani EI ole pekoni-muna -aamupala, eikä se sisällä prinssinakkejakaan. Eikä leipää. Mutta munakokkelia saattaa sisältää. Sekä herajauheesta veivatun aamujuoman, 2dl. Noin.
Tänään pistelen iäntäkohen vähän tukevamman aamusapuskan, sillä pitää pärjätä kuutisen tuntia. Ja hyvin onnistuu! Mainittu majoneesisalaatti, pari siivua uunissa paistettua porsasta pannulla voissa pyöräytettynä sekä kahden munan munakokkeli, joka hyytyy par'aikaa miedolla uuninlämmöllä. Eräs parhaita tapoja saada keittiöstä lämmin, sillä puuhellanlettas on vielä irrallaan olohuoneessa. Sähköpiuhoja pitää siirtää toiselle puolen ovea ja kaappi pudottaa seinästä, ennen hellanlettaksen saamista äksönpaikalle. Siinä on jatkossa hieno tehdä nämä aamupalat. Eikä tarvita sähköä! Taas säästyy selvää rahaa.

Toisaalta tykkään näistä varhaisista aamuhetkistä, vaikken mikään aamuvirkku olekaan. Tässä on sen verran mukavaa rauhassa naputella mitä sylki suuhun tuo, ettei loppujen lopuksi oikein viitsisikään könytä takaisin vuoteeseen. Hörppiä kahvia tai teetä, yleensä niin, että kuppi kahvia ja pari teetä. Vihreää, vähän yrttiteetä joukossa ja ripsaus steviaa. Stevia! Se on nyt kaikkien huulilla! Olin kovin pettynyt, kun luin Hartwallin lehdistötiedotteesta, että hedelmäsokeri näyttelee osaa näissä uusissa steviamakeutetuissa limpsoissa. Sen könzän olisin tahtonut pitää kaukana poissa. Sen hedelmäsokerin. Että pidättäydyn edelleen vissyvedessä. Jos jotain kuplilla varustettua tahdon sisikuntaani kaataa. Tai Samarin ajaa saman asian...ja sitä pitää niellä, jos on pistellyt pekonimuna -aamupalan. Köh.

Jaha, olen taas teidän kiusaksenne jaaritellut joutavia ja joudan tästä tuonne kyökkiin köykkimään. Tomaattisalaattiin taidan veistellä vielä chiliä, sillä päivä on hieman kolea. Lämmittää kivasti. Termariin laitan annoksen teetä ja sekaan mainittua chiliä sekä inkivääriä plus tuoretta salviaa ja timjamia. Pysyn lämpimänä tuolla ulkotiloissa. On niin mukavaa heittäytyä pienessä hiessä kottikärryihin istumaan, avata termari ja hörppiä ylähuulen kärväyttäen kuumaa teetä. Sitten vaan odotellaan, että naapuri tms. sattuu hollille, kun en kuitenkaan pääse siitä saatanan kottarista ylös omin voimin. Paitsi, jos kaadan koko hökötyksen. Siinä vaan tuppaa aina johonkin tulemaan parit mustelmat. Noh, hittoako minä tässä enää pölötän! Hesari ja aamupala odottavat.

maanantai 21. marraskuuta 2011

JUURESHAASTE: OSA PALSTERNAKKA. Päivän lintu: Palsternakkeli.

Viikonloppu vierähti kivasti reissunpäällä auton sisällä. Siis suurin osa siitä. Loput lepäilin laakerinlehdillä. Nautiskelin viikonlopusta mm. rakentamalla kaalilaatikkoa auki ja kiinni. Sekä ikäihmisten suureksi riemuksi tein myös oikean, mummon ohjeistaman, läskisoosin. Luomusikaa kun oli kävellyt huusholliin. Laardia jäi vielä paistamiseekin. Ja esipaistoin siinä kaalit ja jauhelihan laatikkoa varten. Tulee mielestäni parempaa, kun ensin paistaa kaalin ja sen jälkeen vielä uunissa hiiiiitaasti hauduttaa. Palsteriakin kerkisin nakkelemaan. Ei meinannut ottaa oikein tuulta juureksen alle, mutta sain kuin sainkin tehtyä pari viritystä. Kovaa ja korkealta, sillä olin sipaista sormeen sitä pilkkoessani ja nakata koko juureksen kuutamolle. Mutta silloin valkenikin kaukainen ranta. Ja haastan kaikki mielikuvitukselliset mukaan seuraavaan Uuden Mustan  Paluu Juureksiin -juureshaasteeseen!

Palsterfelpullat

1-2 rkl voita tai öljyä
2 dl sipulisilppua
4dl kypsää palsternakka silppua SILPPUA, ei raastetta.
desi esim. mantelijauhoa
4 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria (vähemmänkin saa laittaa)
1 tl mustapippuria (samoin tätä, ks. yllä)
1 dl korianteria tai persiljaa silppuna tai molempia
reilu  rkl maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua

Lisäksi:
noin 1/2 dl jauhoja pinnalle (voi olla manteli- tai pähkinäjauhojakin, mutta ne palavat herkemmin)
noin 1/2-1 dl öljyä paistamiseen

Kuullota siinä sipulisilppu öljyssä tai voissa. Mittaroi palsternakkasilppu, jauhot, kuoritut valkosipulinkynnet ja mausteet monitoimimasiinaan. Jauha. Sekoituksen voi tehdä myös käsin, mutta kone hoitaa homman tasaisemmaksi mössöksi. Lisää kuullotettu sipuli, yrtit silputtuna, maapähkinävoi ja sitruunamehu. Sotke tasaiseksi. Jauhota hyppysesi ja pyörittele taikinasta pullia ja kierittele pallerot jauhoissa. Kuumenna öljy ja laita pyörykät pannuun pienissä erissä, ettei öljy jäähdy, tulee ällöttäviä öljypullia muuten. Paista palsterfelit ruskeiksi joka puolelta, kauniin ruskeiksi, ei koksin väriseksi.

Palsterwings hottisoosissa.

Kuori ja pilko useampi suuri palsternakka palikoiksi, muodolla ei niin suurta väliä. Suihkauta öljyä pinnalle, jos sinulla on suihkimisöljypullo. Jos ei, niin pirskottele ihan perinteisesti. Paista uunissa 175 astetta, kunnes ovat suunnilleen kypsiä.
Hommaa kaupasta tai tee itse kunnon hotsoosi, eli chilikastike. Armeliasta on, että mietit jo valmiiksi, että kotitekoisesta tulee todella tuhtia ihan vahingossa, mutta tässä silti yksi ohje:
Tuoreita chilejä noin viisi, joista kolmesta poista sisukset siemenineen. Kaksi jätä kokonaisiksi.
Paprika, vihreä käy mainiosti.
Paseerattua tomaattia
Tomaattipyrettä purnukka, se 70g.
(sokeria tai siirappia)
Persiljaa ja korianteria.
Muutamia kynsiä valkosipulia.
Tehosotkin tai sauvavatkain.
Päräyttele aineet tasaiseksi soosiksi, jos näyttää vetiseltä, niin laita sekaan vaikkapa vanhaa leipää, siis kuivaa, ei homeista. Ja päräyttele vielä vähän, sekä kerta kiellon päälle. Sörsseli sitten vaan lämpimien palsternakkaranskiksien päälle ja sekoitus. Syököön, ken kykenee.
Tuossa soosissa voi vähän oikoakin: ketsuppiin tällätään sekaan valkosipulimurskaa, yrttejä ja vahvaa chilikastiketta. Kyllä lähtee tälläkin.


Ja kun kerran vauhtiin tässä uppopaistamisen ja öljynlotraamisen maailmassa päästiin, niin wokkeihinhan sitä palsteria sopii rääpiä tikkusiksi mielin määrin!
Tai tehdä siitä vaikka piirakkaa, joko porkkanapiirakan ohjeella tai kurpitsapiirakan. Eikä ole muuten värillä pilattu...Että siihen voi vääähän tipautella punajuurta sekaan, että värjääntyy.
Palsternakan maku sopii noihin makeisiin oikein loistavasti, sillä se on itsessään jo makea. Eikä kovin hyvin sovi minulle, kun verensokurit alkavat kiikkua omaan tahtiinsa. Mutta aika ajoin voi sitäkin pistellä vaikka tähän tapaan:
Palsterillinen suklaa"leivos"
Keitä palsternakka "puikkoja" tai siis sellaisia pikkuisia "ranskiksia" öljyssä, laita vähän kerrallaan kiehumaan. Ongi pois itseäsi polttamatta valumaan talouspaperin päälle. Kasta pötkäleiden toinen pää sulassa suklaassa. Anna jäähtyä leivinpaprun päällä. Pistele huuleesi ja naatiskele.
Palsternakkaa olen tottunut käyttämään myös kaalimuusin osasena yhdessä ja erikseen parsakaalin ja kukkakaalin kanssa. Siitä saa myös oivallisen, palsterista siis, porkkanankorvikkeen, jos ei pidä porkkanan väristä...!

Nyt on vähän mielikuvitus jumissa, enkä tämän enempiä ole riehaantunut tekemään, kun suurin osa ajasta meni hyysätessä vanhemman polven ruokatottumuksia.

maanantai 14. marraskuuta 2011

JUURESRESEPTIHAASTE vuorossa Räätikkä.

Huhhuh. Olipa viikonloppu. Vääntelin huvin ja harrastuksen vuoksi yötä myöten lanttureseptejä. Tuli jälkkäriksi sovelias herkku ja eturuoaksi sopiva pala. Eikä ollut läheskään niin hankalaa kuin ajattelin. Sitä kun on tottunut siihen lanttulaatikko, juuresmuusi ja keittojuurekset -ajatteluun. Nyt tämä juures sai kyytiä juurta myöten!
Alkupalaksi kodinturvakeittiömme suosittelee:

Lanttuspagetti 
Suuri lanttu, sitä on helpompi käsitellä. 
3 -7 valkosipulinkynttä , tai niin paljon kuin sielu sietää.
1 punainen chili, mahdollisesti jopa hurrrjan tulinen!
1 nippu lehtipersiljaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria sekä sitruunanlohkoja.
Jos omistat omenankuorijan, niin käytä sitä ja veivaa lantusta mahdollisimman pitkiä soiroja, saman voit tehdä myös kuorimaveitsellä. Tai askartele tikkusiksi.
1.Höyrytä lanttusoirot puolikypsiksi, varo etteivät hajoa. Jätä kannen alle höyrytysalustalle, etteivät jäähdy.
2. Viipaloi valkosipulinkynnet ja chili ohuelti. Kuumenna paistinpannussa puolet oliiviöljystä ja kuullota valkosipuli- ja chilisilppu siinä. Kaada lantun joukkoon.
3. Sekoita hyvinv varovasti ja kääntele mukaan hienonnettu persilja ja suola. Tiputtele päälle oliiviöljyä ja kieräytä muutama kierros mustapippuria myllystä sekä laita tarjolle sitruunanlohkojen kanssa . Tarjoile heti.


Ja jälkkärinä huuleen uppoaa: 

Kanelitangot a la Räätikkä.
Kuorittu keskikokoinen lanttu leikataan tangoiksi, noin lankkuperunan vahvuiset on just sopivia.
1½ l vettä
kanelia & kanelitanko
hunajaa
ripaus chiliä! nam!
kaakaojauhetta tai julmantummaa suklaaraastetta kruunaamaan elämys.
Koristeeksi tuoretta minttua niin avokätisesti kuin sielusi sattuu sietämään.

Keitä tangot lähes kypsiksi kanelitangolla ja ruokalusikallisella hunajaa maustetussa vedessä. Asettele ne daideellisesti tarjoiluastiaan, jota markkeeraa oivallisesti jälkkärikulho. Valuta päälle juoksevaa hunajaa. Ripottele sen jälkeen kanelia ja chilijauhetta, chiliä saa olla ns. maun mukaan! Koko komeuden päälle joko kaakaojauhetta tai raastettua, erittäin tummaa sukulaatia. Tarjoile vaniljajäätelöpallon kanssa, tai miksei myöskin maitokiisseli tai vaniljavanukas olisi oivallista. Otan toisen...!

Lanttu on minun mielestäni mielenkiintoinen juures. Olen tehnyt entisessä elämässäni kokeiluita tämän kasvannaisen kanssa ennenkin. Laitan framille muutaman, ei niin kovin eksoottiseksi luettavan, repsettin. Reseptieni noudattaminen voi vaatia mielikuvitusta ja kokemusta keittiössä tehdystä luovasta työstä. Olen kyllä joutunut syöttämään koirillemme joskus tuotteitani kilomääriä, kun ei ole oikein sujunut kokkailut toivotulla tavalla.

Lanttu-omenapiirakka:
Lanttusosetta ja omenaraastetta, sopivasti. Esim. 1 iso omena johon sekoitetaan vaikkapa lanttulaatikon tähteet ilman niitä kärventyneitä osia, tai kerrostellaan piiraspohjaan omassa järjestyksessä.
Piirakkapohja, laiskimmat suunnistavat valmistaikinaosastolle...!

Tee pohja, kuten mihin tahansa suolaiseen piirakkaan. Levitä pinnalle sentin kerros lanttusosetta ja omenaraaste tai päin vastoin. Mausta kanelilla. Paista kuumassa uunissa 225 astetta Celsiuksen asteikolla, ja tarjoile lämpimänä KERMAvaahdon kera. Tähän ei voi käyttää mitään kermakkeita. Säväytä suklaa-pähkinä -rouheella. Pohjan voi tehdä myös keksinmuruista tai hapankorppumurusista. Kiinnikkeeksi voita aivan juustokakkupohjan tapaan. Tosin paistonkesto ko. pohjalla on melko nolla. Silloin tarjotaan kylmänä, ei sekoitettuna eikä ravistettuna.

Eiköhän näissä teille piisaa vähäksi aikaa pureskeltavaa!

torstai 10. marraskuuta 2011

Kuumat oltavat Rasvasotaveteraaneilla.

Se oli niihin aikoihin, kun isä rasvalampun osti, että koko Suomaan kansa oli statiineille pantava. Ja ehtoomyöhällä aviisien tavaaminenkin alkoi sujua kuin rasvattuna. Niinä päivinä olivat kaikki Suomaan viestimet täynnään uutisia vasta-alkaneesta, vanhastaan jo tutusta Rasvasodasta, joka oli uudelleen leimahtanut liekkiin hellankulmalla. Padan kantta ei meinattu etsinnöistä huolimatta löytää mistään, joten kattilaan liekkejä tukahduttamaan tungettiin puska. Tulenarkuutta ei tässä ymmärtänyt edes VPK, sillä puskahan syttyi hetimiten. Ja rasva vaan kärysi. Kuuma rasva on iholle ikävä tuttavuus. Tulee rakkuloita, ja rakkulat saattavat puhjetessaan tulehtua, kuten ne tietävät, joilla on ollut varaa uusiin kenkiin. Kun kohta koko tili menee marketin kauppiaalle, niin paljon tästä Rasvasotimisesta vouhotetaan, että hinnat nousevat kohta Maata kiertävälle radalle.

Kuten sotakirieenvaihturimme on kirjeitä vaihtanut, niin uudimet kerturoivat rasvan olevan jo luistamassa kansan karttuisasta kädestä. Voi on loppunut jo Ruotsista, ja esimerkin mukaisesti se tullee loppumaan myös Suomaasta. Suomaan hallitus tähtää Juurooppaan ja Vennäälle ja ei voi voin voipumiselle olla voimaton, mutta ei saa otetta liukkaasta aiheesta. Koko vointuotannon panostamine vientiin aiheuttaa levotonta liikehdintää koti- ja ulkomaissa. Ilmasto alkaa lämmetä ja jää sulaa. Sulaessaan myöskin voilla on taipumus muuttua nestemäiseksi. Neste voi nousta siis päähän ja tukkia aivoveriverkoston. Aivonesteessä voi tapahtua muutoksia. Aivothan ovat tunnetusti nestettä, mutta kukaan ei vielä ole haukkunut ketään voipääksi. Sen sijaan useat suomaalaaiset kärisevät toisilleen, että niiden pääpäät sisältävät sitä toista keltaista nestettä, jota oletettavasti munuaiset altaissaan valmistelevat.

Teeveeseetä myöten vellonut rasvanpaljous on saattanut koko Suomaan suorastaan hälytystilaan. Onhan rasva väärinkäsiteltynä selkeä riski kansanterveydelle, esimerkiksi tulitikkuleikeissä saattaa hyvinkin kynttelintali roihahtaa uuteen paloon yhä uudelleen. Ja kuten olemme jo edellä kuvaillusta esimerkinomaisesta rasvanpoltosta näkynä nähneet, niin kuinka hankalaa on palavaa rasvaa saada sammumaan. Se voi vielä kiivetä ilmastointihormia myöten katolle, jos liesituuletin on päällä. Varsinkin, jos liesituulen on hellan päällä päällä. Sen sijaan vaaraa ei ole, jos liesituuletin tuulettaa pelkästään sisäosia hellasta. Hellanlettas sen sijaan pitää sanoa pienille pellavapäille, jotka itse voitelevat leipänsä. Voilla, muutehan me margarinoisimme jokapäiväisen leipämme. Eikä mainoslause "Leivottu aidolla keinotekoisella, kovetetulla kasvisrasvalla" vedä puoleensa laajoja kansanjoukkoja Elantojen etumaastoon hurramaan ja baskereitaan ilmaan viskomaan.

Ja tunnetusti ovalat suomaalaiset ovat ovelasti lakanneet syömästä leipää ja vaativat sirkushuveja ja särvintä. Viljatuotteiden boikotointi ja rasvanlevittely tuntuu olevan koko Suomaan kansan huvina. Se taas käy koko kansamme karttuisan käden saattamana kauppiaan kukkaroon, joka vain paksunee, kalliimpien ruhonosien vahingossa kaupaksi menemisestä. Koska uusavuton suomaalainen ei enää ymmärrä, että siansivua voi syöttää myös itselleen koiran sijasta. Ja kansakunnan kaapin päältä on syötetty kansalle myös pajunköyttä. Tosin Evira ja Valvira puuttunevat luvattomaan lääkintään, sillä sisältäähän pajunkuori vaihtelevia, eikä stabiloituja ja puskuroituja, määriä salisyylihappoja, jotka saattavat roihahtaa jo huoneenlämmössä. Se taas voi sytyttää rasvan palamaan.

Rasvakaivon tyhjennys on alkamaisillaan, sillä rasvajäte haisee etovalle, etten sanoisi paskalle. Kukin voi päissään miettiä, miten lipevästä asiasta onkaan kysymys. Alamäki on alkanut, suonet tukossa ja öljyä vuotaa pitkin valtaojia, tienvieruksia ja roskalavoja aina hamaan jäiden poltteluun asti. Rasvasotasairaalaan kannetaan rasvakääreitä pahimpien sotavammojen paikkailuun ja samalla kovaa rasvaa nakellaan kohden vastapuolta, joka uhkaa rasvasotureita megatonnin limpuilla. Myös ulkomailla on havaittu megatonnin limppujen valmistukseen tarvittavien ainesten mittavaa salakuljetusta. Ydinrasvapommeistakin on huhuttu ja imperiumin vastaiskua on suunniteltu sekä sotalaardien että rypsiöljysheikkien taholta. Voivuoriston sulaminen on huolestuttanut jo monia ympäristötekijöitä, ja ympäristöleikkauksia suunnitellaankin kautta Suomaan. Viljalti on ollut puhetta vaan ei villoja, kuinka Suomaan kotitaloudet imevät kermaa ja puraisevat voita päälle ja ylenkatsovat esi-isäimme maahan vaivalla Pommerin sodasta hilaaman juurimukulakasvin päälle ja nakkelevat puuron naamaan, vaan ei suuhunsa. Eikä siihenkään laiteta enää voisilmää, vaan silmänympärysvoidetta.

Yhtälailla poteroihinsa kaatuviin norsuluutorneihin kaivautuneet tärkkelyksenvaalijat kuin öljypullo vasemmassa ja voipaketti oikeassa kädessään Rasvaisten valtakuntaa hallitsevat Rasvaveljet ja -sisaret tulevat viimein, ehkä, jopa järkiinsä. Kultainen keskitie ei ole enää Elovenatytöillä katettu tai voilla leivottu. Siihen on käytetty aikaa ja halua sekä kotimaisia raaka-aineita, joiden laadusta voidaan olla montaa mieltä, sillä Suomaassa on lähes kaikein ulkoistamisen myötä ulkoistettu myös maatalous että muukin tuotanto. Suomaan kansa vaeltelee virastosta toiseen virsuja punoen ja takkia käännellen, eikä loppua näy. Virastojen tietojärjestelmät ja mekanismit rahisevat rasvan puutteessa ja työläisten iho kesii, kun välttämättömät rasvahapot jäävät saamatta. Mikään ei luista kuin rasvattuna. Rasvaan yhä ankarammin suhtautuva establishmentti huomaa kitkan sytyttävän kämmennahkat tuleen, kun yrittävät pitää kiini vanhoista käsitteistään jääräpäisesti. Väkeviä ennustuksia antaen katoaa koko joukkue hissukseen horisonttiin reikäleivät päiden päällä heiluen. Onko juuri mitään tehtävissä vai onko kansasta tulossa kasviksia?

On ennustettu rasvalähteissä, että Rasvasotiemme viimeiset veteraanit syövät viimeisetkin voinkäppyrät, laittavat paistinpannuihin lopunkin sianihran ja paistolaardin, joka Suomaasta löytyy. Kirmaavat lähiruoan perässä pitkin peltoja ja vainioita. Elävät sopusoinnussa ja rasvassa unohtamatta kasvikunnan tuotteita. Lautasmalli on lentänyt kuuhun jo kauan sitten, verosuoniterveys on kyllä romahtanut, kun kotitarveviljely on vallannut kaupungit ja veroluokitus ei tunne omaan käyttöön kasvatettujen kasvisten verollepanoa. Kotitarvekanaloista ja -sikaloistakin on huhuttu. Onpa Espoon keskuksessa jo ajast'aikoja sitten havaittu hevonen huoneustossa. Samoin vasikka Espoon Soukassa. Jo näistä väkevistä ennusmerkeistä olisi pitänyt kenen tahansa pystyä ennustamaan tulevia ja menneitä. Menneitä ovat myös suomaalaiset herkulliset juustot, joita täällä vielä asesotien jälkeen valmistettiin. Sissihyökkäys rasvatuotteita vastaan alkoi vasta paljon myöhemmin. Ja pahat kielet ovat laulaneet, että myös moottoriöljyt ja muut teolliset öljytuotteet on ajateltu korvattavaksi tärkkelyksellä. Mutta tähän mennessä sokeri tankissa on ainoastaan haitannut harrastuksia.

Lukuisat Rasvasotaveteraanijärjestöt ovat sitä mieltä, että nykyiset toimenpiteet ja kuntoutustoimet ovat riittämättömiä Rasvasotaveteraanien virkistykseksi. Vallinneisiin mielipideolosuhteisiin vetoaminen on heidän mielestään täysin turhaa ja naapurista haettua. Naapurista kun ei ole tähän mennessä tullut mitään hyvää, ellei halpaa voita lueta hyväksi ja täysteräksisiä tiskipöytiä, joita vielä 70-luvun alkuvuosina sieltä tänne köyhään Suomaahaan raijattiin mies- ja naisvoimin. Rasvan salakuljetus äityikin mittavaksi. Nykykieltolain aikana eläinrasvaperäisten tuotteiden kuten voin ja laardin eli paistorasvan tuonti on jälleen vilkastumassa. Nelikoita piilotellaan enenevässä määrin olut-, lonkero- ja siiderilavojen uumeniin. Alkoholiksi naamioitua halpaa ruokarasvaa arvioidaankin tuotavan useita tuhansia tonneja vuosittain. Rasvamatkoja Tallinnaan ja Pietariin on alettu kaikessa hiljaisuudessa järjestää enenevässä määrin. Kohta rasvatrokarit rahtaavat pikaveneillään sitä yli Suomaanlahden kaikkialle rannikkokaupunkeihin. Votkaa saa enää Kotkasta, mutta Stadista voi saada satasella 50kg voita! Ja vene on kohta maksettu. Rasvarahoilla rikastuneet pakenevat Vuenkirolaan ja muualle Epsanjan Auripaatirantamalle.

Voi meitä, voi voi! Luistellaan etiäpäin, kuin nastaton auto aamupakkasessa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Vaaranna terveytesi syömällä hyvin ja monipuolisesti!

Jihaa! Rodeo on käynnissä, arvoisat katselijat!
Tuolla mennä paukkaa härjän hurjassa kyydissä jo moninkertainen ruokasuos...rodeokiepautusten asijantuntija Pee Puzka. Aina vain näyttää olevan kahvassa kiinni, eikä irtoa millään, vaikka kuinka härkä vimmatusti viuhtoisi ja vauhkona silmiään pyöritellen pomppelehtisi. Heleijaa, sanoisi jo Alexis Kivennäinenkin! Siinä sitä on takertumisen makua, siinä! Mutta mitä nyt?! Härkä tuupertuu ja Pee Puzka kävelee areenalta voitomerkkejä ympärilleen näytellen. Tästä taitaa tulla protesti!!
Toinenkin kisaaja avitetaan hevon selkään ja päästetään areenalle hetimiten, kun härkä on korjattu sieltä pois hoippumasta. Kuka onkaan tämä kisaaja? Hän on sitkaaksi tiedetty Mats Nyallrum (ent. Uusitupa). Ja näyttääkin ihan sitkeältä. Ei pysty häneen varmaan hallin hammas, eikä hallituksen. Kolmanneksi tähän rodeoon on kiinnitetty pehmeäkön vaikutelman kahdeksalla pisteellä antanut Miihkali Saumasähkösaari, (ent. Fog-el-holm), joka on jo pukeutumistiloissa valmistautumassa tuleviin koitoksiin.
Nyt lasketaan Nyallrum irti, härkää vielä talutetaan areenan vastakkaisesta nurkasta pihalle. Hevo ei hievahdakkaan. Vaan mitä nyt!! Nyt se kuopaisee muutaman kerran etukaviollaan ja pärskähtelee! Ja lähtee vimmattuun laukkaan! Mitä tekee Charme Asserdal! Charme Asserdan ravaa voittoooon!! aAaaaaAAA!!!! Nyallrum keikkuu laukkaavan hevosensa seljässä kuin lesesäkki. Käsi tekee korkeita kaaria ja nyt hevoinen ottaa kymmeniä klassisia pukkihyppyjä kuten rodeossa kuuluukin, Nyallrum viskoutuu satulassa puolelta toiselle ja -aijai- nyt taisi satulannuppi sattua pahaan paikkaan, kun noin väri muuttui naamataulussa ja hevo vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa...! Kunnes.. MITÄ, mitä nyt?! Korkeassa kaaressa lentää nyt Suomen toivo, viimeinen keihäs, kohden kahdeksankymmenen metrin maagista rajaa! Ylittää rajan ja ottaa vielä pari pomppua nurmesta...mutta ei, heitto on yliastuttu. Nyallrum autetaan ylös ryvettyneenä ja talutetaan pois areenalta.
Karsinassa on nyt kuhinaa. Kisaaja saa valmentajaltaan viimeiset neuvot ja pukee ylleen myös pehmoliivin, ettei laskeutessaan kanveesiin kolhi kylkiluitaan poikki. Tämä sallitaan aloittelijoille rodeoareenoilla. Portti aukeaa! Taaskaan ei tapahdu mitään, mutta ilmassa viuhuu piiskan sivallus ja elukka ampaisee kuin raketti keskelle areenaa, jossa alkaa vimmattu tanssi. Mutta missä on Saumasähkösaari?? Ääni kuuluu, mutta miestä ei näy!! Siellä, siellähän hän makaa selällään elukan jalkojen alla! Onko kiinnitys pettänyt? Mitä on tapahtunut? Onko kyseessä salaliitto? Vegaa...anteeksi vogonien hyökkäys vai suuri joukko taivastelevaa ruotuväkeä? Missä on lompakoni? Entä henkselit? Elmeri? Pikkuoravat?? Kuuraketti! Kas, antakaapa kun koetan! Täällähän ovat henkselini! *hei Kuu-ukko, ei pidä sinun sureman, Karppaaja kiertää vain pari kierrosta ja jälleen paalaajaaa...* lauletaan Pikkuoravien äänellä nuottikorvan vierestä.

Tajusitteko te tuosta mitään? Minä en. Ehkä vielä joku selittää tuonkin salaliittoteoriaksi tai vihapuheeksi tai vaikka pilkkakirveen väsäämäksi leimaksi puutuneessa otsassa.

Edelleen jaksan ihmetellä, mitä helvettiä oikein ajatellaan "karppaamisen" olevan. Pelkkää pekoninpureskelua ja munanimemistä? Ei sinne päinkään. Kun tässä on tyylejä ja laatuja sekä latuja monenmoisia. On jyrkkää ja loivaa. En voi kertakaikkiaan käsittää älämölöä, joka nousee kaikista viestimistä, blogeista, vaspuukista ja kotikatsomoista. Se on kyllä harvinaisen totta, että osa kuvittelee karppaavansa, kun ottaa käyttöön voin ja kerman. Nuo jo lähes unohtuneet herkut. Kyllä varmasti kolesterolit nousevat ja verensokerit keikkuvat reilusti tapin yläpuolella, jos mätetään voita jo valmiiksi runsashiilihydraattseen ruokavalioon. Siihen, jossa on pottuja, leipää ja muuta. Tai lopetetaan leivänsyönti, muttei pullan, makeiden piirakoiden, määrättömän määrän jäätelöä ja keksien. Jos meinaa ruokaremontin tehdä, niin sitä ei todellakaan tehdä lisäämällä siihen rasvaa ja jättämällä vain leipää vähemmälle. Tämä on todistettavissa laboratoriokokeilla. Myös minun.

Hurraata sen sijaan kiekuvat marjanviljelijät ja -poimijat, kasvisten kasvattajat ja vihannesten viljelijät. Unohtuneita herkkuja lehtikaalista alkaen alkaa ilmestyä ostoskoreihin, kunnon kanaa vaaditaan takaisin kaupan tiskiin. Sokeria aletaan syrjiä ja viljan yliannostusta kaihtaa. Oma suolistoni ei ole voinut ikinä niin hyvin kuin silloin, kun sinne ei tungeta viljaa. Eikä myöskään viljakuituja. Omasta mielestäni kasviskuitu on paremmin vatsalle sopivaa kuin viljan. Vaikka joku jo kehottikin panemaan leipään puolet petäjäistä...en usko senkään olevan aivan saletti terveystuote. Siitä voi lukea kyllä histooorian kirjoista, kun nälkävuosina pettuleipää mätettiin.

Hemmetti. Tässä iski taas ihan karmea nälätys. Eilisten punajuurikokeiluiden jälkeen jäi täytetty paprika. Taidan tunkea sen uuniin ja nauttia parempiin suihin kylmän porsaanlihan (ihanaa, halpaa possun etuneljännestä) ja maustevoin säestämänä. Valkosipulisen maustevoin! Enkä sitäkään työnnä yhden punajuuritäytepaprikan päälle, kuin -noh- napillisen, sentin paksuisen napillisen.

Jos ette ole yhtä nälkäisiä kuin minä, paistakaapa ohuita lettuja munakastaikinasta (1tl nestettä per kananmuna) ja täyttäkää ne kasvis/juuressuikaleilla, lihalla/kalalla/äyriäisillä ja salaatilla, päälle seuraavanlaista kastiketta: tomaattimurskaa 1dl, chilijauhetta (tai tuoretta, jos on!) maun mukaan, inkivääriä, korianteria silppuna (tai jauheena), persiljaa runsaasti sekä kunnon tööttäys majoneesia. Majoneesi on yllättävän yksinkertainen tehdä itsekin.

Ja jälkkäriksi aion syödä jogurttirahkamarjasörsseliä. KYL KELPPA!

tiistai 1. marraskuuta 2011

VASTAUS JUURESRESEPTIHAASTEESEEN!!

Uusi Musta julisti marraskuun "Paluu juureksiin" -kuukaudeksi. Minä otan osaa haasteeseen, mutta koska en lue ruokablogeja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osa taas on mitäänsanomatonta hömppää. Siis en lue enää. Olen minä ruokablogeissa söhrännyt ihan kiitettävästi, juu. Tässä omassanikin on hupaisia sattumuksia kyökin puolelta. Ja olen yrittänyt niitä myös tänne jakoon laitella. En oikein tiedä, ketä tähän haastaisin? Lukijakuntaani kuitenkin varmaankin, ehkä vissiin! Tarttukaa haasteeseen ja kertokaa siitä sitten minullekin. Jookostakookosta?

Nyt on tulossa siis TÄYTETYT PAPRIKAT!

Paprikoita syöjien pääluvun mukaan, leikkaa "hattu" irti ja poista niistä sisuksesta valkeat osat ja siemenet.
4 keitettyä, keskikokoista punajuurta silppuna.
Desi keitettyjä linssejä, värillä ei väliä, punajuuri hoitaa sen puolen.
tuoretta chiliä 1-6 palkoa viipaleina (sen verran kuin sielusi tai muiden sielut sietää)
pikkupala inkivääriä silppuna
pari murskattua valkosipulin kynttä.
Muutama tippa limemehua ja itämaista, laadukasta kalakastiketta
suolaa tarpeen mukaan.
"Hatun" alle vielä paksu juustosiivu mieleistä, hyvinkypsynyttä juustoa.

Sekoita keskenään punajuurisilppu, linssit, chiliviipaleet, inkivääri sekä tipauttele joukkoon suola, limemehu ja kalakastike. Sullo täyte tarkasti paprikan sisälle ja veistä päälle paksu juustosiivu, aseta hattu paikoilleen. Paista reilussa uuninlämmössä, noin 225astetta Celsiuksen asteikolla, kunnes paprikan hattu on vähän mustelmilla. Anna vetäytyä vuokassa hetki ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kera. Salaattiin voit laittaa valikoiman erilaisia salaatinlehtiä, sitrushedelmää, fetaa ja herkkusieniä sekä pinnalle pähkinähaketta sekä raastettua juuriselleriä raakana. HUOM. täyttettä pitää sitten tehdä lisää, jos syöjiä on vaikkapa 10, eli tuota pitää osata vähän silmämääräisesti säädellä.


SELLERILINDSTRÖMIT intialaisin maustein.

2 isoa, raakaa punajuurta
1 mukulaselleri
1 sipuli
pari kananmunaa
reilu teelusikallinen masalaa (tikka, garam tai tee itse, masala on maustesekoitus)
tuoretta korianteria silppuna
persiljaa samoin silppuna
suolaa
(400g jauhelihaa lisäämällä saat vähän erisorttisen piffin)
paistamiseen hyvää ruokaöljyä tai oikeaa voita.

Kiehauta punajuuret ja neljänneksiksi paloiteltu selleri puolikypsäksi. Raasta molemmat juurekset. Silppua sipuli ja sekoita se juuresraasteeseen samoin silputut yrtit ja mausteet. Tarkista suola. Sotke joukkoon kananmunat ja paista pieni koepihvi ja tarkista samalla maku. Lisää ainesosia tarpeen mukaan. Paista pihvit voissa/öljyssä miedolla lämmöllä, sillä kananmuna kärvähtää helposti pahan makuiseksi. Viimeistele uunissa, miedolla lämmöllä n. 30-45min.Tarjoile sienimuhennoksen kera. Sopivat lakto-ovovegetaristeille. Lihaa joukkoon, ja sopivat kaikille muillekin.

Sienimuhennos:
Purnukka kuohukermaa (2-5dl)
metsäsieniä, siis kanttarelleja, suppiksia tai hätätilassa siitaketta ja herkkusieniä.
pari sipulia
munankeltuainen
vaahdotettu valkuainen
ripsaus maustepippuria
suolaa
voita

Paista silputut sienet ja sipuli voissa. Lisää joukkoon reilusti kermaa ja keitä kokoon. Lisää rikkivatkattu munankeltuainen joukkoon, tarkista suola. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja nostele se vähin erin muhennoksen sekaan ja sekoita se sinne. Näin muhennoksesta tulee pehmeän kohokasmainen. Tarjoile se mahdollisimman pian.

Viimeksi mainituista eväistä voikin sitten tehdä illaksi kunnon 70-lukulaisia lämppäreitä, jos leipä maittaa. Itse peittelen kesäkurpitsan itketettyjä ja kuumassa parilapannussa käänneltyjä siivuja näillä. Päälle juustoraastetta ja uuniin, kunnes juusto on saanut väriä ja sulanut. Halutessasi itämaista maustetta lisää, tee jogurttikastike, johon lisäät limemehua, vähän kookoskermaa, korianteria ja chiliä ja inkivääritahnaa.