keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Vaaranna terveytesi syömällä hyvin ja monipuolisesti!

Jihaa! Rodeo on käynnissä, arvoisat katselijat!
Tuolla mennä paukkaa härjän hurjassa kyydissä jo moninkertainen ruokasuos...rodeokiepautusten asijantuntija Pee Puzka. Aina vain näyttää olevan kahvassa kiinni, eikä irtoa millään, vaikka kuinka härkä vimmatusti viuhtoisi ja vauhkona silmiään pyöritellen pomppelehtisi. Heleijaa, sanoisi jo Alexis Kivennäinenkin! Siinä sitä on takertumisen makua, siinä! Mutta mitä nyt?! Härkä tuupertuu ja Pee Puzka kävelee areenalta voitomerkkejä ympärilleen näytellen. Tästä taitaa tulla protesti!!
Toinenkin kisaaja avitetaan hevon selkään ja päästetään areenalle hetimiten, kun härkä on korjattu sieltä pois hoippumasta. Kuka onkaan tämä kisaaja? Hän on sitkaaksi tiedetty Mats Nyallrum (ent. Uusitupa). Ja näyttääkin ihan sitkeältä. Ei pysty häneen varmaan hallin hammas, eikä hallituksen. Kolmanneksi tähän rodeoon on kiinnitetty pehmeäkön vaikutelman kahdeksalla pisteellä antanut Miihkali Saumasähkösaari, (ent. Fog-el-holm), joka on jo pukeutumistiloissa valmistautumassa tuleviin koitoksiin.
Nyt lasketaan Nyallrum irti, härkää vielä talutetaan areenan vastakkaisesta nurkasta pihalle. Hevo ei hievahdakkaan. Vaan mitä nyt!! Nyt se kuopaisee muutaman kerran etukaviollaan ja pärskähtelee! Ja lähtee vimmattuun laukkaan! Mitä tekee Charme Asserdal! Charme Asserdan ravaa voittoooon!! aAaaaaAAA!!!! Nyallrum keikkuu laukkaavan hevosensa seljässä kuin lesesäkki. Käsi tekee korkeita kaaria ja nyt hevoinen ottaa kymmeniä klassisia pukkihyppyjä kuten rodeossa kuuluukin, Nyallrum viskoutuu satulassa puolelta toiselle ja -aijai- nyt taisi satulannuppi sattua pahaan paikkaan, kun noin väri muuttui naamataulussa ja hevo vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa...! Kunnes.. MITÄ, mitä nyt?! Korkeassa kaaressa lentää nyt Suomen toivo, viimeinen keihäs, kohden kahdeksankymmenen metrin maagista rajaa! Ylittää rajan ja ottaa vielä pari pomppua nurmesta...mutta ei, heitto on yliastuttu. Nyallrum autetaan ylös ryvettyneenä ja talutetaan pois areenalta.
Karsinassa on nyt kuhinaa. Kisaaja saa valmentajaltaan viimeiset neuvot ja pukee ylleen myös pehmoliivin, ettei laskeutessaan kanveesiin kolhi kylkiluitaan poikki. Tämä sallitaan aloittelijoille rodeoareenoilla. Portti aukeaa! Taaskaan ei tapahdu mitään, mutta ilmassa viuhuu piiskan sivallus ja elukka ampaisee kuin raketti keskelle areenaa, jossa alkaa vimmattu tanssi. Mutta missä on Saumasähkösaari?? Ääni kuuluu, mutta miestä ei näy!! Siellä, siellähän hän makaa selällään elukan jalkojen alla! Onko kiinnitys pettänyt? Mitä on tapahtunut? Onko kyseessä salaliitto? Vegaa...anteeksi vogonien hyökkäys vai suuri joukko taivastelevaa ruotuväkeä? Missä on lompakoni? Entä henkselit? Elmeri? Pikkuoravat?? Kuuraketti! Kas, antakaapa kun koetan! Täällähän ovat henkselini! *hei Kuu-ukko, ei pidä sinun sureman, Karppaaja kiertää vain pari kierrosta ja jälleen paalaajaaa...* lauletaan Pikkuoravien äänellä nuottikorvan vierestä.

Tajusitteko te tuosta mitään? Minä en. Ehkä vielä joku selittää tuonkin salaliittoteoriaksi tai vihapuheeksi tai vaikka pilkkakirveen väsäämäksi leimaksi puutuneessa otsassa.

Edelleen jaksan ihmetellä, mitä helvettiä oikein ajatellaan "karppaamisen" olevan. Pelkkää pekoninpureskelua ja munanimemistä? Ei sinne päinkään. Kun tässä on tyylejä ja laatuja sekä latuja monenmoisia. On jyrkkää ja loivaa. En voi kertakaikkiaan käsittää älämölöä, joka nousee kaikista viestimistä, blogeista, vaspuukista ja kotikatsomoista. Se on kyllä harvinaisen totta, että osa kuvittelee karppaavansa, kun ottaa käyttöön voin ja kerman. Nuo jo lähes unohtuneet herkut. Kyllä varmasti kolesterolit nousevat ja verensokerit keikkuvat reilusti tapin yläpuolella, jos mätetään voita jo valmiiksi runsashiilihydraattseen ruokavalioon. Siihen, jossa on pottuja, leipää ja muuta. Tai lopetetaan leivänsyönti, muttei pullan, makeiden piirakoiden, määrättömän määrän jäätelöä ja keksien. Jos meinaa ruokaremontin tehdä, niin sitä ei todellakaan tehdä lisäämällä siihen rasvaa ja jättämällä vain leipää vähemmälle. Tämä on todistettavissa laboratoriokokeilla. Myös minun.

Hurraata sen sijaan kiekuvat marjanviljelijät ja -poimijat, kasvisten kasvattajat ja vihannesten viljelijät. Unohtuneita herkkuja lehtikaalista alkaen alkaa ilmestyä ostoskoreihin, kunnon kanaa vaaditaan takaisin kaupan tiskiin. Sokeria aletaan syrjiä ja viljan yliannostusta kaihtaa. Oma suolistoni ei ole voinut ikinä niin hyvin kuin silloin, kun sinne ei tungeta viljaa. Eikä myöskään viljakuituja. Omasta mielestäni kasviskuitu on paremmin vatsalle sopivaa kuin viljan. Vaikka joku jo kehottikin panemaan leipään puolet petäjäistä...en usko senkään olevan aivan saletti terveystuote. Siitä voi lukea kyllä histooorian kirjoista, kun nälkävuosina pettuleipää mätettiin.

Hemmetti. Tässä iski taas ihan karmea nälätys. Eilisten punajuurikokeiluiden jälkeen jäi täytetty paprika. Taidan tunkea sen uuniin ja nauttia parempiin suihin kylmän porsaanlihan (ihanaa, halpaa possun etuneljännestä) ja maustevoin säestämänä. Valkosipulisen maustevoin! Enkä sitäkään työnnä yhden punajuuritäytepaprikan päälle, kuin -noh- napillisen, sentin paksuisen napillisen.

Jos ette ole yhtä nälkäisiä kuin minä, paistakaapa ohuita lettuja munakastaikinasta (1tl nestettä per kananmuna) ja täyttäkää ne kasvis/juuressuikaleilla, lihalla/kalalla/äyriäisillä ja salaatilla, päälle seuraavanlaista kastiketta: tomaattimurskaa 1dl, chilijauhetta (tai tuoretta, jos on!) maun mukaan, inkivääriä, korianteria silppuna (tai jauheena), persiljaa runsaasti sekä kunnon tööttäys majoneesia. Majoneesi on yllättävän yksinkertainen tehdä itsekin.

Ja jälkkäriksi aion syödä jogurttirahkamarjasörsseliä. KYL KELPPA!
Lähetä kommentti