keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Carb hyökkää!! Carbilaiset ovat täällä!!

Carbilaiset ulkoavaruudesta ovat hyökänneet Maahan. Carbilaisten hyöky on vallannut jo Amerikan Yhdysvallat ja leviää nyt sekä itään että länteen. Hyökyaallon mukana leviää vaarallinen hiilarivirus, joka tekee allergiseksi hiilihydraateille. Hiilihydraatit vähenevät omituisesti ruoasta, jota jää syömättä länsimaissa miljoonia tonneja. Sen lisäksi, että sitä jää syömättä, niin syömätöntä ruokaa voisi toimittaa kolmansiin maihin syötäväksi. Kolmansista maista on jo kiitettävästi muutettu syömään muualle. Mutta hätä on suuri. Carbilaisten on havaittu häiritsevän kansainvälistä kauppaakin jo niin, etteivät kansainväliset kehitysyhteistyöyritykset eivätkä muut toimijat pysty tekemään mitään niiden edessä! Eivät eritoten uusia valmiseineksiä tai tyhjää sisältäviä tuotteita, joista hyötyvät suursijoittajat.

Carbilaiset ovat saastuttaneet Pohjoismaista Norjan, Ruotsin ja Suomen, Tanska sinnittelee rasvaveron kanssa tasapäisesti carbilaisia vastaan. Carbilaiset ovat laittaneet ruokakolmion jo päälaelleen, etten sanoisi, kärjelleen. Ja kärjellään seisovan kolmion takaa tulevien pitää varoa aina muuta liikennettä. Tässä tapauksessa viljarekkojen valtavirran alle jäämistä. Kansaivälinen carbien torjunta-armeija tekee töitä hiki hatussa, muttei tähän mennessä ole onnistunut tekemään läpimurtoa carbilaisten syviin riveihin. Carbiaiset ovat varsin vaikeasti tunnistettavissa, sillä ulkonäöltään he muistuttavat erehdyttävästi normaalia ihmistä. Carbilaiset erottaa normaalista kansalaisesta se, että carbilainen ei syö samalla tavoin kuin normaalit ihmiset. Carbilaiset eivät voi sietää hiilihydraatteja, ja ne alkavatkin korista ja piereskellä niitä saatuaan.

Carbilaisten ja tavallisten ihmisten ero näkyy myös ihossa. Kun normaalisti ihminen, varsinkin talvisaikaan, tahkoaa nahkaansa loppumattomia määriä kosteuttavia voiteita ja muuta tahnaa, niin carbilainen päin vastoin pyyhkii rasvaa ihostaan pois. Myös kasvot ovat oudon rypyttömät normaaliin harmaakasvoiseen Maan ihmiseen verrattuna. Suorastaan ihailtavan terveen väriset. Carbilaiset ovat salakavalasti soluttautuneet eri maiden valistajien joukkoihin. On lääkäreitä, ravintoasiantuntijoita, lihantuottajia ja mikä pahinta, valveutuneita kansalaisia, jotka ovat joutuneet carbien saastuttamiksi ja muuttuneet carbeiksi. Carbilaisten leviäminen jatkuu ja määrä lisääntyy päivä päivältä!

Lapsia pelastetaan huostaanottamalla ja kouluruokaloiden tarjontaan lisätään entistä runsaammalla kädellä halpoja hiilihydraatteja, että saataisiin edes osa kansasta pelastettua kansainväliselle lääketeollisuudelle. Carbit vastustavat kaikkea tätä ja carbeiksi oletettujen vanhempien lapset yritetäänkin saada turvaan, ennen kuin hemoglobiinin määrä lasten kolesterolissa laskee vaarallisen alas. Sillä carbien ruokavaliohan on suorastaan tappavan rasvainen. Jos rasvaan ei kuole muuten, niin rasvaisesta ihosta lattiapinnoille valuvaan rasvaan vähintään liukastuu, ja sillä on vakavat seuraukset. Voi satuttaa itsensä vakavasti ja sitähän eivät taas vakuutusyhtiöt sulata. Kaatuminen pitää osoittaa tapaturmaksi, joka ei johdu omasta huolimattomuudesta. Ja näissä tapauksissa se on erittäin vaikeaa.

TurhienHenkilöidenLaitostamislaitos on puuttunut asiaan nyt kovalla kädellä ja pyytää kaikkien valveutuneiden kansalaisten apua ja seuraa. Ja jos muita aikakauslehtiä löytyy, niin niitäkin mielellään otetaan keräykseen. Kun kansalaisten moraali ja varsinkin ruokatottumukset ovat menossa pahan carbtartunnan vuoksi retuperälle, eikä esimerkiksi maataloutta ole pystytty Suomesta ulkoistamaan muualle maailmaan, niin nyt viimeistään on aika tehdä parannus!

Tehkää parannus ja tulkaa notkuviin leipäpöytiin! Suomalainen ei voi jättää leipäpöytää pulaan, sillä suomalaisen perusruoka on jo vuosituhansia ollut ruis ja pottu, yhdessä ja erikseen, särvintä unohtamatta. *Niisk!* Sitä päivää muistellessa, kun isoisä kyynelsilmin avasi viimeisen silakkanelikon, otti voita naskalilla, mursi kuivan ruisleivän. *gakh* Sitä päivää on vaikea unohtaa, silloin oltiin terveitä ja punaposkisia, läskiä syötiin suoraan porsaasta, jossa sitä oli vaikka muille jakaa ja lopusta valettiin talikynttilöitä. Ennen oli kaikki paremmin, oli viljavat pellot, lypsylehmät lehmisavujen seassa pellon laidassa, ja saatanan Heluna taas kaurahalmeessa! Oli muikkua järvet täynnään, niin ettei airoa väliin saanut, oli pontikat ja paloviinat, oli humalaiset rovastit ja koppavat ruustinnat. Oli hattu kourassa kerjäävät huutolaiset, mutta suomalainen, suomalainen vaan porskutti! Suomalaista ei pysäyttänyt edes kymmenen ryssää saati Siperian talvi! Kyllä suomalainen pärjäsi! Mutta sitten sortui Suomen kansa syömään särvintä ja leipää! Unhoittui esi-isäin opit, että tee työtä ruokasi eteen! Maattiin vaan ja kattoon syleksittiin. Eikä tehty kunniallista työtä! Ihan on oikein koko jästipääkansalle, että saavat kansantauteja, tukkeutuvat suonet, verenpaineet nousevat tuhanteen, sydänhalpauksia sattuu yhtenä köytenä, aivoverisuonet paukkuvat kuin popcornit ikään ja tämän kaiken keskelle hyökkäävät carbitkin vielä!

Suomea ei pelasta enää mikään, ei edes Kiekkoleijonien mestaruus, ei joukkuemäenlaskun yhteishyppyjen voitto, ei kaksoissalkov, ei rokkenrol, eikä presidentti. Kaikki on mennyttä, menetetty. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksella vedetään lippua puolitankoon, ihokkaita revitään ja tuhkaa ripotellaan päälle, myönnetään hiljaisella äänellä, että carbien hyökkäys on sekoittanut uudet tuulet. Carbit, nuo ulkoavaruudesta Maahan soluttautuneet epäsikiöt, carbit juhlivat salakavalasti kasviksien, pihvien, savukalan ja kananmunien tahtiin, voissa paistaen, pähkinöitä natustellen ja salaatteja laatien. Majoneesilla vielä salaattinsa höystävät. Itse ovat senkin tehneet, eivätkä kaupanhyllystä hakeneet. Pihvin päälle maustevoinappeja heitellään ja tummaa suklaata imeksitään ahnaasti maiskutellen. Lähiruokaakin parkuvat, mokomat! Raakamaitoa! Luomumunia! Mitä vielä!? Eikö kelpaa jättisikalan tuotteet, mitä?! Että kesäpossua kasvattamaan, muka, hah, anna mun nauraa!! Miten rietasta, irstasta suorastaan! Voi meitä! Voi aikoja! Voi tapoja! Eikö ole enää mitään, jolla pelastumme salakavalalta carbtartunnalta?! Eikö mitään??

Lopussa oli ituhippi, kuikka ja Jussi. Jussi harppoi pitkin pakettipeltojen pusikoita ja GPS kourassaan mittaroi tulevia peltoaloja. Tähän naurista, tuohon kaalit, sinne laitaan sipulilaatuja useampi, tuonne kauemma vaikkapa tomaattihuoneita kesäksi ja ehken kurkkuja, kurpitsat navetantakusesta tyhjennettyyn sontakompostiin, kyllä tästä hyvä tulee, lannoitteeksi sitä ihteensä, ihan kompostoituna. Kananlantaa saa, kun laitetaan kanala tuonne, siihen vahvasti aitaa, ettei pääse kettu...tuonne tuvan taa vaikkapa lampola, navettaan mahtuu vuohiakin ja kyyttöjä! Kyyttöjä olla pitää, sillä niiden maidosta saa oivallisen juuston. Miksei myös Polle, voisi ihan lasten iloksi. Tai miksei kiparireissut heitteleisi heinähäkin kanssa kylälle, kyllä sitä liikennettä tielle mahtuu.
Ituhippi istuksee hiljaa järven rannassa. Heittelee käpyjä veteen ja katselee, kuinka vesi hiljalleen kuljettelee niitä minne tahtoo. Jossakin huutelee surumielisesti kuikka. Lapsuuden kesät änkevät ituhipin mieleen. Kyyneltä silmäkulmaan pukkaa. Ituhippi nousee ylös, karistelee männynneulaset housunpersauksesta, nykäisee repun selkäänsä ja lähtee tavoittamaan Jussia. Jos sitä vaikka syytingille, pojan taloon, ja voisihan sitä jotain pientä kitkentää vaikka sitten kesemmällä tehdä kurkkupenkissä.

Niin laskee aurinko carbilaisten hyökkäyksen jälkeiseen maailman taivaanrannan taa, maassa on rauha ja ihmisillä lähiruokaa ja hyvä mieli.
(HAHAA!! EIKÄ KERTAAKAAN OLE TÄSSÄ MAINITTU PEKKA PUSKAA EIKÄ KARPPAAMISTA, PAITSI NYT! HAHAA!!!)
Lähetä kommentti