tiistai 16. kesäkuuta 2015

Elämäntapa-arpajaiset meillä joka päivä!

Ah, aloitan mahdottoman negatiivisesti. Koska olen kyllääntynyt tyyten tähän nykymenoon sekä somessa että paperilehdistössä. Jokaisella on ojentaa kultalautasella sinulle parempi elämä, eikä sinun itsesi tarvitse mistään tinkiä eikä vaivaa nähdä. Senkun vaan olla möllötät ja napostelet niitä ohjeita ohjeiden mukaan. PErK...

Otetaanpa nyt vaikka tämä surullisenkuuluisa karppaus, jossa olen jonkinlainen koekaniini ollut ja tehnyt ihmiskokeita itselläni, kuten tästä blogista on luettavissa. Sain sähköpostia, nega- ja positiivista asian tiimoilta aikoinaan. En kovin monelle kuitenkaan vastannut. Sähöpotsit alkoivat melkein aina niin, että "kerro mulle mitä mun pitää tehdä, että mä saan .... " Vaihtoehtoinan oli nopea painonpudotus, missivartalo, täydellinen elämänmuutos jne. Arvaatte varmaan. Sitten sain niitä posteja, joissa uhattiin helvetin tulella ja tulikivellä, kuolemalla, suonten tukkeutumisella ja kolesterolipommilla ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan.

Usein mietiskelin, että jotta, mikä se on se jutun juoni, että toiset onnistuvat ja toiset ei. Useampaan kertaan olen kontannut minäkin epätoivon tuolla puolen, että kun ei mitään, niin mitään tapahdu!
Aloitin korjausliikkeet sittemmin ensin tutkimalla, että voiko vika olla jossain, jota syön tai käytän. Vika löytyi insuliinista. Ja lääkityksestä noin ylisummaan. Seuraavaksi vika löytyi joutenolosta kotosalla. Vaikka muuta väittäisin, niin kyllä siinä paikallaan istuessa ei kalori pala. Eikä toinenkaan. Kirjoitusharrastukseni ei asiaa korjannut niin mitenkään.

Semminkin, kun hommasin askelmittarin, niin  10 000 askelen sijasta talsin huikeat 900 askelta päivässä. Koirat pihamaalle, tarhaan, toisen kanssa postilaatikolle ja sekin tarhaan, pikkupoikien kanssa pissaliikuntaa. Eli kävivät kuseksimassa samanlaisen lenkin. Ainoastaan sienestysaikana tärähti askelia enemmän kuin ikinä! Mutta normaalipäivänä ei tullut juuri lainkaan, eikä askelmittarin hommaaminen mitenkään motivoinut. Mitenkään. En ole askeesi- enkä kilvoittelijatyyppiä.

Nyt täytyy taas höyrystää itsestään pihalle maaninen liikkuja, mutku... niin, minkään muun syyn keksiminen ei ole yhtä helppoa kuin tekosyyn paukauttaminen framille. Ai mutta joo! Onhan meillä siis maailma vääränään näitä "onnistu helposti näillä viidellä konstilla" tai "kesäkuntoon jo huomiseksi -dieetti" jopa "loppuelämäsi parhaat päivät ovat vielä edessä, kun käytät meidän ST%#11YB -pillereitä, -voiteita ja -tahnoja" tyyppisiä ratkaisuja.

Sen kunniaksi nyt helppo ja nopea:
1 prk kuohukermaa
paloiteltua rasvasilliä
tilliä&ruohosipulia
Tipoittain tabascoa
sekä halullisille sieluille: runsaasti chiliä

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja mausta tabascolla, silppua yrtit, samoin silli pienenksi silpuksi.
Sekoita koko revohka keskenään. Nauti lusikalla tai dippaile kesäkurpitsaa, kurkkua tai lapa sikurinlehdelle. Nam. Vaikka suolaista onkin, niin kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Zuhai ja tutaruttaitutaa, sano. Mahdottomien asioiden hoitoa.

Se on silviisii, että olen nyt tähän päivään mennessä onnistunut hävittämään muistini muutamaan kertaan ja suuren osan ylipainostani. Puolet olisi enää jäljellä. On poppakonstien aika. Nyt moni sanoo, että hah-hah, poppakonsteilla poistettu paino on hukattua aikaa ja rahaa. So? Mutkun pitää mahtua vaatteisiin, joihin on viimeksi mahtunut vuonna 2001. Perkele, ei ole se monesta sentistä kiinni.

Muuten täällä jyllittää arki ja rauha. Ei mitään erikoisempaa, kuin kengännumero. Se on kitistynyt nyt numerokaupalla! Ennen kun haroin kenkähyllyä sieltä 41-43 numeron vaiheilta, niin nyt olen siirtynyt haaveilemaan sinne 38-41 haarukalle. Ja kauniit kengät monesti loppuvat just siihen kokoon 40!

Painoindeksissä olen siirtynyt SAIRAALLOISESTA lihavuudesta VAIKEAAN lihavuuteen. Mikä on hieno homma, sillä vuonna 2011 oli vakava uhka joutua pakolla lihavuusleikkaukseen. Eihän siinä hoideta syytä vaan seurausta! Alkaa taas itkettää epätoivosta, kun noita aikoja muistelen. Tässä eräs suosituimmista kirjoituksistani ever (<-- b="" kilkkaa="" m="" oli="" t="" teksti="" toinen="">mölyä mökkiin
.
En tiedä, olenko ajastani ollut jäljessä vain edistänyt muuten vaan, mutta jotenkin tuntuu, että ravitsemuskeskustelu on päässyt tyystin lapasesta, hanskasta, rukkasesta ja käsistä. Nykyään on vallalla tällätä vähän joka toiseen lehteen viidestä kymmeneen asian lista siitä, mitä olet jo voinut tehdä väärin, oikein väärin ja päin helvettiä. Tai sitten viidestä kymmeneen asian lista, jotka sinun pitää elämässäsi toteuttaa, että se olisi täydellistäkin täydellisempää! V*tut, sanon minä.

Tullaan siihen, että jos on omassa kropassa huono olla, ei voi vaihtaa uutta tilalle, vaan päässä pitää tapahtua asioita. Siis niitä asioita, joiden avulla voit ihan omatoimisesti toteuttaa suunnittelemasi hyväinvoinnin alias vaikkapa painonpudotuksen ihan itse. Minulla on herkkä vatsa ja ihan kaikki asiat eivät sovi sille, joten täytyy taas kokeilla kokeilemasta päästyä, millä muotoa pääsee sen kanssa sinuiksi. Probiootteja ja muuta semmoista sörsseliä menee kyllä. Enkä ole ollut lentsussakaan sen jälkeen kun saatoin d-vitamiinin saanni korkeaksi. 100-200 yksikköä vuorokaudessa. Mutta oikuttelevaan vatsaani ei ole se tehonnut.

Enivei, tein piimähyytelöä, raikas kesäruoka tuoreitten tai pakastettujen marjojen kera!
Ihan yksinkertaista:
 10 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen noin vartiksi
Puoli litraa piimää (suosin AB-piimää sen pehmeän maun vuoksi)
vispikermaa purkki (säilyttää ryhtinsä paremmin kuin kuohukerma)
mausteeksi vaniljauutetta

Surrurrukki kerma vaahdoksi ja käännellään piimän sekaan. Liivatteet sulatellaan pikkutilkassa vettä, ja sekoitetaan joukkoon ohuena norona. Muista jäähdyttää vähän liivatelientä, ettei käy höperösti pöperölle. Laita mieleiseesi astiaan ja hyytymään jääkaappiin.
Alkuperäisessä ohjeessa oli sokeria+vaniljasokeria melkein desilitra. Jätin sokurit pois, kun marjat ovat makeita jo itsessään. Hedelmienkin kanssa sopii, oikein hyvin!