torstai 29. joulukuuta 2011

Puhurin kourissa syntyy extremeruokaa.

Tässä oleilimme vastaikään sähköittä muutaman tovin. Ei meillä mitään hätää ollut, kun takassa paloi iloinen tuli ja saunan kiuaskin oli valjastettu lämmöntuontantoon. Ovi auki, että hönki lämpöä muuallekin, kuin saunatilaan. Kynttilöitä ja määrättömiä määriä taskulamppuja. Pikku taskulamppu on kätevä kaulaan ripustettuna. Ja portaissa auttaa etenemistä kummasti. Vettä noudimme naapurista, jonne sitä vielä tuli ja vessanhuuhdontaveden haimme lammesta. Hellanlettasta ei ole vielä saatu asennettua, avioliiton kautta saatu lisäosa ei ole pitänyt kiirettä, kun on ollut näin lämmin talvi. Eli ei ole vielä apuneuvoa keittiössä keittämiselle.
Puolan armeijan pakkikeitin avitti kahveenkeitossa. Siitä vaan kuumaa vettä kaatelemaan suodattimen läpi, niin sai kuumaa kahveeta, jota en aamusella ollut huomannut keitellä.

Pöydälle aamulla jäänyt kinkku vähän ensin suretti, mutta äkkiä jääkaapista temmottu kiinankaali pelasti tilanteen. Trangia hellalle ja kinkkua sen pannussa käristelemään. Vaihdoin pannun tavalliseen ja jouduin tankkaamaan tenttusäiliötä pariin otteeseen, ennen kuin sain sopivan sihisevän pannun. Siihen vaan kinkunläskiä ja kinkkusuikkua tirisemään sulaneeseen itraan. Viiltelin joukkoon paprikan ja pari chiliä, niitä en säilyttele jääkaapissa. Rontin säilykeosastolta ratatouillepurkin ja sekoittelin senkin sinne, valutuksen jälkeen.

Ryöppäsin lopussa vedessä kiinankaalin paksummat osat. Kun kinkkusulppu alkoi olla suht kasaan keittynyttä, niin sulloin sekaan vielä valkosipulia ja inkivääriäkin. Ja odottelin, että kiinankaali pehmiää. Täytettä sitten vaan lusikoimaan kiinankaalinlehdelle, ja rullaatirullaati. Tikulla kiinni. Vaikka kääryleet periaatteessa olivat kypsiä ja valmiita nautittavaksi, niin silti olisi kiva saada vähän värillistä pintaakin. Voita valurautaan ja valurautaa hiillokselle. Kyllä oli muikeat tuoksut! Nautimme ne kohtuullisesti puokkiin, lisäosa höysti evästä nuudeleilla. Ne kun tulivat kätevästi liotettua kiinankaalin ryöppäysvedessä.

Jääkaappia ei auottu sen koommin. Mutta kuivatut ja säilötyt ruokatarpeet olivat tarpeeseen. Samoin säilyketölkit. Teimme kyllä toivioretken nakkikioskille, joka kyllä lopulta osoittautui täydehköksi Heseksi. Otin burgerisalaattia ja pari pussukkaa valkosipulisoosia. Kyllä sillä nälkä pakeni. Uneksin kyllä vanhasta kunnon lihiksestä puolikkaalla lenkillä ja kaikilla mausteilla sekä kananmunalla. Se oli joskus aikoinaan herkkujen aatelia. Nyt jos yrittäisi moista, voisi homma kaatua ihan siihen, että mahan tietää olevan todella kipeä monta herran tovia! Sorruin nimittäin vinyylikattomunkkiin, joksika tuttu nimittää berliininmunkkia. Ja tunnin päästä sen mähkimisestä ei ollut kohdallaan enää mikään, mutta oli se sen väärtikin. Samoin en ymmärrä sitä naukumista, että suklaa on kiellettyä. Ei perkele ole. Tummaa suklaata meilläkin on nyt kaappi pullollaan, kun joulusuklaat myytin pois. Valkattiin parhaat päältä. Maitosuklaatakin on. Ja konvehteja. Enkä ole niitä ihteltäni kieltänyt. Muttei kyllä tee mielikään pistellä niitä enempää kuin pari-kolme palasta kerrallaan. Enää ei mene koko rasiaa eikä puolta levyä kerralla.

Mitä tuohon sähköttömyyteen tulee, niin yritimme patteriradiosta kuunnella edes jotain viranomaistiedotteita, sillä kännykät kupsahtivat toimimattomiksi alle tunnin sähköjen katoamisesta. Ei toiminut kolmekee eikä känny, johtopuhelinta ei enää ole. Mistään ei tullut Fortumin tiedotetta eikä juutisissa kerrottu paljoakaan muuta, kuin että myrsky katkoi sähköt sadoilta tuhansilta. Plääh, sähköyhtiöt ja viranomaiset, plääh!! Epätietoisuus oli pahinta, että pitääkö tästä lähteä oikeasti evakoitumaan jonnekin vai jatkaa tätä myrskyn ratsastusta edelleen. Tulin siihen tulokseen, että ei hätää mitään! Lähin avoin ostoshelvettikin on kymmenen kilsan päässä, sapuskaa piisaa kyllä kaapeissakin ja jollaihan sitä on elettävä! Vettä tulee naapurin hanasta (kumma kyllä, kunnan vesi toimi) ja vessavesi on ihmismäisen kantomatkan päässä. Tosin tuppasi avoimesta saavista vähän loiskumaan saapasvarteen.

Illalla löhöilimme sohvalla ja lueskelimme otsalamppujen valossa. Patteriradio rätisi vieressä, JOS sieltä vaikka jotain tietoa saisi...takka loimotti kivasti lasiluukkunsa takaa, koirat ahtautuivat samaan sohvaan ja meillä oli lämmintä ja mukavaa. Edes yläkerran makuuhuone ei tuntunut kolealta, vaikka patterivedet eivät kiertäneetkään normaalisti. Hätäkeinona, jos pakkanen iskisi pahasti, ajattelimme päästää vedet pois patskuverkostosta, etteivät halkea putket eikä patterit.

Pilkettä kului kyllä vähän keskimääräistä enemmän, muttei se tahtia haitannut, kuin siten, että kipeät polvemme olivat kovilla rappusissa. Molemmilla kuin on tuota nivelrikon alkua. Asiasta, eli tästä sähkökatkosta keskustellessamme tulokseksi tuli, että ei tämä meitä haittaa. Olemme molemmat sen aikakauden kasvatteja, että peseytyminen onnistuu vadillisella vettä, mielellään lämmintä. Ruokaa pystyy soveltamaan mukavasti ilman ongelmia. Jos sitä vaan on saatavilla. Metsä tosin pullistelee erisorttisia sieniä...!
Nyt tuossa hyörii pikkuinen helikopteri linjoja tarkistelemassa. Taitaa ollakin tarkistettavaa aika tavalla. Mutta välipäiväruokiin kuuluu myös rosollihyytelö. Sen repsetti olisi tässä, kun olen niin monesti hokenut tätä hyytelöinnin autuutta:

Rosollia, ainakin litra. (ja just litran verran on Atrian rasiassa) Litra on noin 600g.
4-6 liivatelehteä liotettuna kylmässä vedessä
1,5 dl kasvislientä
 Annoskipposia tai yksi iso kippo.


Soossi:
2 kanamunaa eli tiponkikkeliä
2 – 3 rkl sinappisillin kastiketta tai  ripaus suolaa, 2 tl etikkaa, 1rkl sinappia
hyppysellinen rouhittua valko- tai mustapippuria, maustepippurikin käy!
1 tl sokeria (tai hippunen steviaa)
1 dl vaahtoutuvaa kermaa
(4 – 8 palaa sinappisilliä)

Tee ensin rosollitytinä. Jaa rosolli 4-6 annosmaljaan tai yhteen reilun 1 litran vetoiseen vuokaan eli kuppiin. Liota liivatteet runsaassa kylmässä vedessä.  Jos teet yhden ison kumottavan hyytelön, käytä 6 liivatetta. Annosmaljatytinään riittää vähempikin eli 4 kipaletta. 
Kuumenna 2 rkl kasvislientä höyryävän kuumaksi. Puserra liivatteet kevyesti kuivemmiksi ja sekoita  höyryävän liemen joukkoon, älä anna liemen kiehua lisäämisen jälkeen. Lisää loppu liemi sekaan ja valuta se rosollin päälle. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään reiluksi 2 tunniksi.
Keitä munat koviksi ja erota niistä keltuaiset. Hienonna keltuaiset haarukalla pienessä kulhossa ja sekoita joukkoon sillin kastike, pippuri ja sokeri taikka suolaa, etikkaa sekä sinappia sillinliemen sijasta, pippurien ja sokerin kanssa. Silppua myös valkuaiset. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita keltuaisseokseen. Aseta iso nokare kastiketta jokaisen rosollihyytelön päälle. Heleppua. Koristele valkuaissilpulla koko komeus.
Jos käytät silliä: Silppua sillipalat pieneksi. Kääntele sillisilppu kastikkeen joukkoon.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

RAUHAISAA

...JOULUNJATKOAIKAA!
HERKULLISTA UUTTA VUOTTA 2012.
Aion olla riesananne ensi vuonnakin.

Joulun jälkeen on aika kehitellä kaikenlaisia herkkuja ylijääneistä joulueväistä.
Ensin tuunataan kinkulle smetanasoosi: Smetanaan tungetaan dijonsinappia joko rakeista, kokonaisia siemeniä sisältävää tai tavallista, puoli putkea piparjuurta. Soosi käy myös kalalle. Sekaan voi tipauttaa myös hitusen chiliä ja inkivääriä. Kyllä lähtee!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Huulipuikko ja Tuhotulvatalvi.

Eräänlainen joulutarina. Vavistuksella häneen suhtautukaa, Nostramahadamus on puhunut. Hups. 

No niin. Sitä se mun uneni tiesi. Kaupassa haahuillessamme lueskelimme lööppejä ja otsikoita noin huvin ja harrastuksen vuoksi. Silmille riekkui mm. piparkakuissa piileksivä myrkytysvaara ja tuhotulvat. Ei siinä auttanut kuin pyöritellä päätään ja purra huultansa, ettei olisi tirskahtanut raikuvaan nauruun. Paikallisessa äääsmarketissa kiemoivasta postijonosta olisi katseltu varmasti himpunverran kierohkosti. Kun hyväntuuliset joulunrakastajat ne siellä olivat ajoissa postipakettejaan postittelemassa...

Kotiinpalattuamme palauttelimme näitä kohu-uutisointeja mielellämme mieliimme. Erityisesti tuo piparkakkujuttu kutkutti. Ajatelkaapa, Evirasta on annettu varoitus, että piparkakkujen kanssa pitää olla varovainen, kun niissä on kanelia. Kanelissa puolestaan on kumariinia, ja kumariini on maksamyrkky. Jahans, paljonkos tuota kumariinia pitäisi maksan pilaamiseksi sitten pistellä huuleen? No, meikäläisen painoluokassa kokonaisen 10 milligramman verran PUHDASTA kumariinia saisi pistellä. Eli voisin varmaan huoleti napostella sellaisen kolmisen kiloa (noin 3kg) kanelia päiväkseltään. Ei tule siitä mitään. Paitsi voin kanssa. Tai korvataan se kaneli sitten jollakin muulla yhtä maistuvalla, vaikka liperillä. Tai vastaleikatulla ruoholla...

Mutta kyllä tässä täytyy kyröillä ja mielensä pahoittaa. Kun on karmea karppaaja, niin ei voi edes lohduttautua pipareilla ja sinihomejuustolla, pitää tyytyä pelkkään juustoon. Kun hetelmissä on tappavaa hedelmäsokeria, niin niitä ei siis kuoleman pelossa voi syödä. Voitahan tunnetusti kaikki karppaajat tykittävät suonet täyteen. Intomielisimmät sulattavat sianrasvatkin ja imevät sitä pillillä sisuksiinsa. Kaikki vähärasvaiset asiat on jo hylätty. Kottikärrytkin on kahteenkertaan rasvattu. Samoin kaikki nahkakengät. Ja huoli on pidetty siitä, että on käsilläkin oikeaa rasvaa. Oikeaa Rasvaa kun ei voita mikään. Paitsi se voi, joka on viety maasta itkevän kansan nenän edestä suureen tuntemattomaan. Norjalaiset ja ruotsalaisetkin ottavat osaa suruun taisteluun voista.

Ja koska karppaajia syytetään kaikesta, maailmanloppua myöten, niin nyt sitten kansaa lakoaa kuin heinää, pipareita kun ovat syöneet, niin myrkyttyvät pois. Ja siinä sitä sitten vähät henkiinjääneet miettivät, että mikä on krematoroinnin hiilijalanjälki, että tohtiiko noita edes polttaa. Vai säilötäänkö rasvaan. Ennen kuin päätöstä edes saadaan aikaiseksi, niin tulee iltapäivälööppilehtien ennustama lämpöaalto ja tuhotulva. Tulva vie mennessään äärettömiä määriä piparkakkumyrkkyihin kuolleita suomalaisia. Ruotsalaiset ja norjalaiset tanssahtelevat sensijaan piirileikkiä kuusten ympärillä ja laulavat Räven raskar över isen ja ryntäävät sankoin joukoin hamstraamaan voita Suomesta. Kanelin myrkyllisiin huuruihin kuolleet ajatuvat Itämereen ja saastuttavat sen perin juurin. Muutama moniste (lehdet on lakkautettu, kun työntekijät ovat kuolleet), twitter, facebook ja muu vaivoin toimiva media mainitsee, että lihansyöjät ovat saastuttaneet Itämeren ajelehtimalla sinne märkänemään. Kanelihaju ei irtoa kalasta edes keittämällä. Silakat jäävät minkeiltäkin hajun vuoksi syömättä ja Itämeren nimi muutetaan Kanelimereksi, Kanelsjön.

Lämpöaalto korventaa kanelihajuista vettä ja sulattaa loput Suomen kamaralla märkänevät piparkakkujen ahmijat. Näkyä ei voi sanoin kuvata. Eikä valokuvauskoneinkaan. Vanhoja kameroita ei enää ole juuri missään, digikamerat eivät toimi. Vähä-älymystö Vähäinen älymystö päättää, että loput kanelikuolleet ja pipariin tukehtuneet, jotka alimmaisista kerroksista paljastuvat, on sotkettava suohon. Näin päästään näppärästi eroon sekä hiilijalanjäljestä että kuolleista sieluista.

Jostain kuitenkin kömpii esiin Eviran hautausmaista vastaava viranomainen ja tivaa lupalappua, proopuskaa, leimoja ja kiiltokuvia sekä korkeimman johdatusta suohon säilöttävien ruumiiden siirtämisestä maaperän päältä sen sisälle. Että onko luvat kunnossa? Kyselijälle näytetään sekä ovea, anniskelulupaa, Aurinko, Kuu ja seitsemän tähteä, omavalvontakaavaketta, keskisormea ja kansainvälisiä käsimerkkejä, punainen korttikin taitaa heilahtaa sekä suuri joukko taivaallista sotaväkeä ilmestyy kuin taikaiskusta paikalle. Paljastuu kuitenkin paikalliseksi VPK:ksi joka miehissä etsii tietä oikeaan osoitteeseen. Veparilaisille näytetään pitkää nenää. Paikallispoliisikin korkeimmassa omavaltasuudessaan saapuu ihmettelemään tilannetta ja toteaa, ettei täällä ole mitään nähtävää, hajuhaittoja ennemminkin. Ja vuosituhansien päästä suosta uhoava kanelinkäry johdattaa paikalle kyseisten henkilöitymien kaukaiset mutanttisukulaiset, joilla on suodatuskyvyltään verraton maksa. Suosta kaivellaan kanelille haiskahtavaa uhriväkeä sadoittain. Jälkipolvet arvelevat munuaisissaan, että tälläiselle joukkosurmalle ei voi olla muuta selitystä, kuin karppaajien hyökkäys.

Sillä kansantarinat kertovat ja niitä onkin tallennettu joidenkin tuhansien vuosien ajan muistipillereihin. Niissä puhutaan kansan kahtia jakaneesta uskonnosta, jossa uhriaterioita nautittiin erilaisten tiettyjen koostumusten mukaan. Kanelimeren rantoja kansoittaneet muinaiset kansat kuulemma keskitalvella kokoontuivat mässäilemään erilaisilla ruhonosilla, joita paistettiin pitkään erilaisissa kypsennysvälineissä. Sähkönkulutuspiikki näkyi Kuuhun asti, kun voimalinjat hohkasivat kelmeää valoa sähkön virratessa virtanaan lukemattomille sähköuuneille virtaansa antamaan. Jopa lampaiden ja siipikarjan koipia kerrotaan syödyn. Ja myöskin runsaasti kanelia puurossa, piparkakuissa, joululeivonnaisissa ja niinhän se koitui esi-isäin ja -äitein sekä -lasten kohtoloiksi. Se kaneli, jonka tuoksu leijailee edelleen pohjoisen pallonpuoliskan yllä ja vesistöissä.
Henkiin jäivät ne, jotka ymmärsivät, että kaikesta ei ny tartte niin kovaa puhuu ja syörään kotona ennen ku lähetään, ettei tartte sitten kylässä syörä, luuleevat viellä että ollaan ahneita. Ja Martti ei ota kahta kuppia enempää kahveeta. Silloin muinaisina aikoina kiisteltiin myös nautaeläinten maidosta eristetystä rasvasta, että voiko sitä syödä vai pitääkö se viedä naapurikansoille. Vientitukien toivossa maidonkäsittelylaitosten ylin johto sorvasi suuria sopimuksia voin viennistä ulkomaille, omille kansalaisille syötettäisiin pajunköyttä eläinrasvojen haitallisuudesta, että saataisiin kaikki mahdollinen irti voiviennin iloista oman kukkaron pohjalle. Eli leveään elämään ja ökytaloihin.

Voi kauhistus. Ja voi voi, kun on voita, muttei ole leipää! Särvintä vaan ja sen päälle voita. Täynee lopetella teidän kiusaamisenne tältä illalta. Kello on jo myöhä. Aikaisin aamulla alkaa tapahtua täälläkin kummia. On meinaan pestävä uunin sisukset. Että saa kinkun uuniin, kenkälusikalla. Potka piti taas irrottaa, kun muuten ei tuo puujalka mahdu uuniin. Eiköhän tässä kaksi vanhaa karppijätkää istu tummetessa illan. Ja nauti kinkunpaistoruokaa. Että jaksaa manata kinkulle rapeaa kamaraa. Laulamme reippaita rekilauluja ja raakumme joululauluja. No EI. Jouluaattona saatamme kaivaa kyllä joululevyt esiin ja laittaa poppikoneet roikamaan. Suvussa on sen verran musiikkimiehiä, molemmilla, että heillä on ollut hyppysensä pelissä suomalaisessa joululaulusielunmaisemassa ja kuorolauluissa samoin. Että ihan senkin vuoksi. Sitä ennen odottelen ensimmäisiä uutisia: "Piparkakkutaloa rakentanut perheellinen kuoli! Lue nyt Iltalööpisestä!"

maanantai 12. joulukuuta 2011

Joulukuun toinen maanantai.

Juu. Ja jos edellisen ilotulitukseni savuavia raunioita sammuttelisi postaamalla mitäänsanomattoman blogautuksen kaikkien kahden lukijani kiusaksi.

Kaamosmasikseni petraa kuin sika juoksuaan. Ei ole hääviä tämä tämmöinen. Etsiskelen blogistanian uumenista haasteita. Että pysyisi hereillä jouluun asti. Tosin rahatilannekin asettaa pieniä haasteita. Muttei se ole ennenkään haitannut. Kahden ihmisen joulupöytä on helppo laatia sen mukaan, että siihen ei todellakaan tarvita ihan koko kategoriaa jouluevästä. Rajaamme hiukan syömisiämme. Eli saatanallinen kinkku, sellainen, että hyvä kun uuniin sopii. Jos ei, niin irroitetaan potka. Ja lootat eivät itseveivattuina paljoa kustanna. Sähkö on valmistusainesta varmaan hintavin. Ja herran mielestä ainoastaan lanttuloota on pakollinen. Siispä näin. Minun mielestäni pakollista on lipeäkala, kunnon valkosoossi, hienostelijat puhuvat bechamelkastikkeesta ja rosolli, joten ne tulevat siihen lisäksi. Ja jos kakara tykkää, niin teen niille sitten annoksen joululootia kyllä. Ruoanlaitto kun on luovaa työtä ja pitää hereillä. Silli! Silliä olla pitää myös, että saan suolattua kudokset kunnolla. Sillä eihän se tapa, mitä joulun ja uudenvuoden välissä syö. Vaan se uudenvuoden ja joulun välinen aika..!


Oli taas pari krossia hyviäkin ideoita. En vaan tiedä, mihin ne katosivat. Johonkin ihan tähän lähelle. Ehkä en saa nyt mitään järjellistä aikaan siksikään, että olen tapasin lääkärin numero 15 tämän sairauden toteamisen jälkeen. Nyt en puhu sokeritaudistani. Minulle on tästä rumbasta ollut kyllä selkeästi enemmän haittaa, kuin hyötyä. Onnekseni löytyi viimein kunnollinen terapeutti sentään. En ymmärrä sitä, miten tapaamani hoiturit ovat käsittäneet ratkaisukeskeisyyden. Osa on nähtävästi sitä mieltä, että keinolla millä hyvänsä on ratkaisu löydettävä hänen pakistaan. Minulla on kyllä vaikea auktoriteettivamma ja kyseenalaistan hanakasti asiat, jotka eivät tunnu itsestäni oikeilta. Eikä minulle piisaa vastaukseksi se, että niin se ihmisen pää vaan toimii. Sen takana täytyy olla parempi vastaus. Ja ihmeiden ihme, niitä on jopa löydettykin. Ja jos ei muu auta, niin terapisti ottaa erivärisiä kyniä ja piirtää. Menee varmasti jakokeskukseen, kun olen visuaalinen immeinen. Joka suunnasta.

Tämä hoidon hajanaisuus on kiusannut minua jo hulluuden partaalle, ehkä jopa siitä yli. Ja kun pöydän takana istuu itseäsi 30 vuotta nuorempi henkilö, joka kokemuksen syvällä rintaäänellä vannoo lääkkeiden voimaan ja niiden tuomaan autuuteen, en jaksa kuin hymähdellä ja hymyillä vinosti. "Keskustelee adekvaatisti", juu kyllä vain keskustelee, varmaan kohta advokaattien välityksellä. Kun mitään muuta en inhoa niin paljon, kuin ihmisten niputtamista ulkoisten ominaisuuksien tai omituisuuksiensa vuoksi johonkin tiettyyn porukkaan. Lihavat, keski-ikäiset ja naiset. Enkä mielestäni ole mitenkään kouluttamatonkaan, vaan ihan keskiasteen tutkinnon suorittanut. Enkä laiskuuttani sairasta vaan ihan kyllä syystä jos toisestakin. Varsinkin siitä toisesta. Koska olen kaikkia noita kolmea mainittua: lihava, keski-ikäinen ja nainen, minun täytyy useimpien lääkärien mielestä olla vielä äärimmäisen vinksahtanutkin. Automaattisesti, oletusarvona tulee vielä tuohon lisäksi sepelvaltimotauti ja paljon muuta jännittävää. HAH! Eivät onnistuneet kesällä löytämään. Riski! Riski! oli kuitenkin joka toisessa lauseessa. Ookoo, minä olen riski, riskit ihmiset ovat ennen olleet arvostettu luonnonvara. Pohojammaalla viisaus on asunut vanhoos akoos...

Ja se, että minulla on vähän erilainen käsitys työn autuaaksitekevästä voimasta kuin sosiaalitantalla, niin sekään ei tee minusta millään tavoin huonompaa. Eikä se, että uskallan olla ammattilaisten kanssa eri mieltä hoitotavoistani. Minä kuitenkin lienen oman kroppani paras asiantuntija. Eikä se diagnoosinumeroita lääkärintodistuksiin vääntelevä tohtori. Tosin nyt lataan kyllä aika paljon tämän tohtorin niskaan, jonka tapasin. Se on taas kuin kylmään veteen kahlaisi jäät kolisten. Näitä juttuja naputellessani annan varmasti vaikutelman aivan toisenlaisesta henkilöstä, kuin hallinnoiva entiteettini onkaan.

Tosin, kun menin tohtorilaan, niin ovipielessä puhelimeni jyrähti soittamaan Thunderstruckia. Siellä vaani sisätautitohtori, joka nitisi laboratoriokokeistani, jotka olivatkin vissiin yllätyksellisesti "puhtaat". En vieläkään tiedä tämän salaperäisen sisikuntaterr...tohtorinnan nimeä. "Täällä puhuu hzonjkramoandadsaxxzztlharön endokrinologian poliklinikalta, minulla olisi nyt niitä laboratorioarvoja, ja niissä ei ole mitään hälyttävää.." Ja samaan hengenvetoon taas kolesterolit framille. Bang vaan. Että ovat korkeat! Jeesus ja elämän kevät!! Onneksi pyysin tohtoria lähettämään kokeiden tulokset minullekin. Enkä syö statiineja. Enkä Benecolia. Benecolilla korkeintaan rasvaa kottikärryn kitisevän pyörän, muttei sitä voi voin asemesta käyttää missään. En missään. Kottikärryjäkin tulee sääli, kun tuota muovinkaltaista paskaa edes ajattelee vaseliinin tilalle sipaisevansa. Ei hyvä.

Tässä viimeaikaisten uutisointien viidakkeessa alkaa tulla kystä kyllin koko hiilihydraattien vähennykselle. Olen jo suunnitellut inhottavia ja sarkastisia vastauksia uteliaille. Olen allerginen on hyvä veto. Ja minä alan nyt allergiseksi sekä viljoille että uutisoinnille. Tämä on vähän samankaltaista paskanjauhantaa, kuin takavuosina kaadettiin motoristien niskaan. Kultaisen 90-luvun loppupuolella kun tungettiin panssarivaunu-uutisointia joka paikkaan. Moottoripyöräilijät leimattiin perinjuurin pahoiksi ja kansalaisluottamuksen ulkopuolella roikkuviksi desperadoiksi, jotka myyvät huumeita ja huoria. Silloin vimmastuin jossain vaiheessa niin helvetisti, että väsäsin useampaan lehteen melko asiallisen yleisönosastokirjoituksen. Joka aika monessa lehdessä sitten julkaistiinkin. Mistä olin tyytyväinen. Eihän se mitään auttanut, koska lehtiä saatiin myytyä kuin siimaa niillä paskauutisilla, joissa otsikossa mainittiin moottoripyörä ja jengi. Vaikka useimmilla ns. liivijengeillä ei ollut mitään tekemistä moottoripyörien kanssa ja taas useilla liivit yllään ajelevilla motoristeilla ei ollut mitään tekemistä näiden rikollisryhmien kanssa.

Tilanne on nyt vähän sama tämän karppausuutisoinnin kanssa. Sitä saa näämmäs veivattua otsikon vaikka kiven silmästä, että karppaaja vaarantaa Suomen leipomotalouden tai karppaajat kaatavat viljantuotannon. Haistakaa kuulkaa ny...! Taidan mennä tonkimaan jääkaapista jotain herkkua. Tässä joulua odotellessa on jo ensimmäinen pikkukinkku maisteltu ja syötetty koirille. Menin ostamaan sellaisen tarjouskinkunkappaleen. Täysin virheellinen ostos. En tiedä onko suuni makumaailma muuttunut, mutta tuo oli aivan hirvittävä esitys. Se oli jostain helvetin jämäpaloista rakennettu, niljakas ja maultaan muistutti vanhaa karjua. (Juu, minä tiedän, miltä maistuu vanha karju, se on aika hirveätä) Lisäksi en huomannut tarkastella lisäaineriviä paketin tarrassa. Ja kun tarkastelin, totesin, että on aika kyseenalaista antaa sitä edes koiralle. En hukkaan heittänyt, vaan tarjoilin sen ketulle.

On vähän tylsää. Eikö kukaan nyt edes laittaisi minulle jotain kivaa haastetta?

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Carb hyökkää!! Carbilaiset ovat täällä!!

Carbilaiset ulkoavaruudesta ovat hyökänneet Maahan. Carbilaisten hyöky on vallannut jo Amerikan Yhdysvallat ja leviää nyt sekä itään että länteen. Hyökyaallon mukana leviää vaarallinen hiilarivirus, joka tekee allergiseksi hiilihydraateille. Hiilihydraatit vähenevät omituisesti ruoasta, jota jää syömättä länsimaissa miljoonia tonneja. Sen lisäksi, että sitä jää syömättä, niin syömätöntä ruokaa voisi toimittaa kolmansiin maihin syötäväksi. Kolmansista maista on jo kiitettävästi muutettu syömään muualle. Mutta hätä on suuri. Carbilaisten on havaittu häiritsevän kansainvälistä kauppaakin jo niin, etteivät kansainväliset kehitysyhteistyöyritykset eivätkä muut toimijat pysty tekemään mitään niiden edessä! Eivät eritoten uusia valmiseineksiä tai tyhjää sisältäviä tuotteita, joista hyötyvät suursijoittajat.

Carbilaiset ovat saastuttaneet Pohjoismaista Norjan, Ruotsin ja Suomen, Tanska sinnittelee rasvaveron kanssa tasapäisesti carbilaisia vastaan. Carbilaiset ovat laittaneet ruokakolmion jo päälaelleen, etten sanoisi, kärjelleen. Ja kärjellään seisovan kolmion takaa tulevien pitää varoa aina muuta liikennettä. Tässä tapauksessa viljarekkojen valtavirran alle jäämistä. Kansaivälinen carbien torjunta-armeija tekee töitä hiki hatussa, muttei tähän mennessä ole onnistunut tekemään läpimurtoa carbilaisten syviin riveihin. Carbiaiset ovat varsin vaikeasti tunnistettavissa, sillä ulkonäöltään he muistuttavat erehdyttävästi normaalia ihmistä. Carbilaiset erottaa normaalista kansalaisesta se, että carbilainen ei syö samalla tavoin kuin normaalit ihmiset. Carbilaiset eivät voi sietää hiilihydraatteja, ja ne alkavatkin korista ja piereskellä niitä saatuaan.

Carbilaisten ja tavallisten ihmisten ero näkyy myös ihossa. Kun normaalisti ihminen, varsinkin talvisaikaan, tahkoaa nahkaansa loppumattomia määriä kosteuttavia voiteita ja muuta tahnaa, niin carbilainen päin vastoin pyyhkii rasvaa ihostaan pois. Myös kasvot ovat oudon rypyttömät normaaliin harmaakasvoiseen Maan ihmiseen verrattuna. Suorastaan ihailtavan terveen väriset. Carbilaiset ovat salakavalasti soluttautuneet eri maiden valistajien joukkoihin. On lääkäreitä, ravintoasiantuntijoita, lihantuottajia ja mikä pahinta, valveutuneita kansalaisia, jotka ovat joutuneet carbien saastuttamiksi ja muuttuneet carbeiksi. Carbilaisten leviäminen jatkuu ja määrä lisääntyy päivä päivältä!

Lapsia pelastetaan huostaanottamalla ja kouluruokaloiden tarjontaan lisätään entistä runsaammalla kädellä halpoja hiilihydraatteja, että saataisiin edes osa kansasta pelastettua kansainväliselle lääketeollisuudelle. Carbit vastustavat kaikkea tätä ja carbeiksi oletettujen vanhempien lapset yritetäänkin saada turvaan, ennen kuin hemoglobiinin määrä lasten kolesterolissa laskee vaarallisen alas. Sillä carbien ruokavaliohan on suorastaan tappavan rasvainen. Jos rasvaan ei kuole muuten, niin rasvaisesta ihosta lattiapinnoille valuvaan rasvaan vähintään liukastuu, ja sillä on vakavat seuraukset. Voi satuttaa itsensä vakavasti ja sitähän eivät taas vakuutusyhtiöt sulata. Kaatuminen pitää osoittaa tapaturmaksi, joka ei johdu omasta huolimattomuudesta. Ja näissä tapauksissa se on erittäin vaikeaa.

TurhienHenkilöidenLaitostamislaitos on puuttunut asiaan nyt kovalla kädellä ja pyytää kaikkien valveutuneiden kansalaisten apua ja seuraa. Ja jos muita aikakauslehtiä löytyy, niin niitäkin mielellään otetaan keräykseen. Kun kansalaisten moraali ja varsinkin ruokatottumukset ovat menossa pahan carbtartunnan vuoksi retuperälle, eikä esimerkiksi maataloutta ole pystytty Suomesta ulkoistamaan muualle maailmaan, niin nyt viimeistään on aika tehdä parannus!

Tehkää parannus ja tulkaa notkuviin leipäpöytiin! Suomalainen ei voi jättää leipäpöytää pulaan, sillä suomalaisen perusruoka on jo vuosituhansia ollut ruis ja pottu, yhdessä ja erikseen, särvintä unohtamatta. *Niisk!* Sitä päivää muistellessa, kun isoisä kyynelsilmin avasi viimeisen silakkanelikon, otti voita naskalilla, mursi kuivan ruisleivän. *gakh* Sitä päivää on vaikea unohtaa, silloin oltiin terveitä ja punaposkisia, läskiä syötiin suoraan porsaasta, jossa sitä oli vaikka muille jakaa ja lopusta valettiin talikynttilöitä. Ennen oli kaikki paremmin, oli viljavat pellot, lypsylehmät lehmisavujen seassa pellon laidassa, ja saatanan Heluna taas kaurahalmeessa! Oli muikkua järvet täynnään, niin ettei airoa väliin saanut, oli pontikat ja paloviinat, oli humalaiset rovastit ja koppavat ruustinnat. Oli hattu kourassa kerjäävät huutolaiset, mutta suomalainen, suomalainen vaan porskutti! Suomalaista ei pysäyttänyt edes kymmenen ryssää saati Siperian talvi! Kyllä suomalainen pärjäsi! Mutta sitten sortui Suomen kansa syömään särvintä ja leipää! Unhoittui esi-isäin opit, että tee työtä ruokasi eteen! Maattiin vaan ja kattoon syleksittiin. Eikä tehty kunniallista työtä! Ihan on oikein koko jästipääkansalle, että saavat kansantauteja, tukkeutuvat suonet, verenpaineet nousevat tuhanteen, sydänhalpauksia sattuu yhtenä köytenä, aivoverisuonet paukkuvat kuin popcornit ikään ja tämän kaiken keskelle hyökkäävät carbitkin vielä!

Suomea ei pelasta enää mikään, ei edes Kiekkoleijonien mestaruus, ei joukkuemäenlaskun yhteishyppyjen voitto, ei kaksoissalkov, ei rokkenrol, eikä presidentti. Kaikki on mennyttä, menetetty. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksella vedetään lippua puolitankoon, ihokkaita revitään ja tuhkaa ripotellaan päälle, myönnetään hiljaisella äänellä, että carbien hyökkäys on sekoittanut uudet tuulet. Carbit, nuo ulkoavaruudesta Maahan soluttautuneet epäsikiöt, carbit juhlivat salakavalasti kasviksien, pihvien, savukalan ja kananmunien tahtiin, voissa paistaen, pähkinöitä natustellen ja salaatteja laatien. Majoneesilla vielä salaattinsa höystävät. Itse ovat senkin tehneet, eivätkä kaupanhyllystä hakeneet. Pihvin päälle maustevoinappeja heitellään ja tummaa suklaata imeksitään ahnaasti maiskutellen. Lähiruokaakin parkuvat, mokomat! Raakamaitoa! Luomumunia! Mitä vielä!? Eikö kelpaa jättisikalan tuotteet, mitä?! Että kesäpossua kasvattamaan, muka, hah, anna mun nauraa!! Miten rietasta, irstasta suorastaan! Voi meitä! Voi aikoja! Voi tapoja! Eikö ole enää mitään, jolla pelastumme salakavalalta carbtartunnalta?! Eikö mitään??

Lopussa oli ituhippi, kuikka ja Jussi. Jussi harppoi pitkin pakettipeltojen pusikoita ja GPS kourassaan mittaroi tulevia peltoaloja. Tähän naurista, tuohon kaalit, sinne laitaan sipulilaatuja useampi, tuonne kauemma vaikkapa tomaattihuoneita kesäksi ja ehken kurkkuja, kurpitsat navetantakusesta tyhjennettyyn sontakompostiin, kyllä tästä hyvä tulee, lannoitteeksi sitä ihteensä, ihan kompostoituna. Kananlantaa saa, kun laitetaan kanala tuonne, siihen vahvasti aitaa, ettei pääse kettu...tuonne tuvan taa vaikkapa lampola, navettaan mahtuu vuohiakin ja kyyttöjä! Kyyttöjä olla pitää, sillä niiden maidosta saa oivallisen juuston. Miksei myös Polle, voisi ihan lasten iloksi. Tai miksei kiparireissut heitteleisi heinähäkin kanssa kylälle, kyllä sitä liikennettä tielle mahtuu.
Ituhippi istuksee hiljaa järven rannassa. Heittelee käpyjä veteen ja katselee, kuinka vesi hiljalleen kuljettelee niitä minne tahtoo. Jossakin huutelee surumielisesti kuikka. Lapsuuden kesät änkevät ituhipin mieleen. Kyyneltä silmäkulmaan pukkaa. Ituhippi nousee ylös, karistelee männynneulaset housunpersauksesta, nykäisee repun selkäänsä ja lähtee tavoittamaan Jussia. Jos sitä vaikka syytingille, pojan taloon, ja voisihan sitä jotain pientä kitkentää vaikka sitten kesemmällä tehdä kurkkupenkissä.

Niin laskee aurinko carbilaisten hyökkäyksen jälkeiseen maailman taivaanrannan taa, maassa on rauha ja ihmisillä lähiruokaa ja hyvä mieli.
(HAHAA!! EIKÄ KERTAAKAAN OLE TÄSSÄ MAINITTU PEKKA PUSKAA EIKÄ KARPPAAMISTA, PAITSI NYT! HAHAA!!!)

maanantai 28. marraskuuta 2011

JUURESHAASTE osa nauris, nauris naamaan nakkaa!

Kun tässä on tullut elämän varrella keräiltyjä repsettejä muutaman pienen keittokirjan verran, niin ammensin niiden uumenista intialaisittain väsättyä evästä. Nauris on uskomattoman monipuolinen juures. Maultaan juuri sopivan mieto, ja suomalaisen ruokakulttuurin unohdettu sankari. Helpommin ja nopeammin satoa tuottava peruna pyyhkäisi nauriin suomalaisten ruokamaailmankartalta melko nopeassa tahdissa. Voisin väittää, että melkein kaikkia ruokia, joissa käytetään perunaa, voidaan valmistaa myös nauriista. Ja aika paljon olisin valmis korvaamaankin. Maukkaampi nauris on kuin peruna!

Mutta asiaan, virkkasin curryä ja muuta herkkua. Helppoja ja nopeita. Syntyy tumpelommaltakin ruokamatkailijalta!

MASALA PORIYAL eli mausteiset nauriit neljälle, valmista alle puolen tunnin!

½kg nauriita kuorittuna ja kuutioituna reiluiksi kuutioiksi
2 isoa sipulia pilkottuna
2 tomaattia pilkkeinä
1 tl valkosipulimurskaa
1 tl inkivääritahnaa
2 vihreää chiliä silputtuna
1 tl tummaa sokeria
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterijauhetta
½ tl kurkumajauhetta
4,5 dl vettä
2 rkl voita
suolaa
tuoretta korianterisilppua koristeeksi.

Kuumenna voi paksupohjaisessa paistokasarissa, lisää chili, inkivääri ja valkosipuli. Anna paistua hetki. Lisää sekaan sipulihake, ja ruskista sipulit vaaleanruskeiksi. Lisää pilkotut tomaatit, suola, kurkuma, juustokumina ja korianterijauhe ja anna kuumentua, niin että rasva erottuu pannun reunoille. Lisää pilkotut nauriit ja sekoita ne jo pannulla oleviin aineisiin. Lisää vesi ja anna kiehua, kunnes vesi on haihtunut ainakin osittain ja nauriit ovat kypsiä. Lisää sokeri ja survo nauriita vähäsen lusikalla tai kauhalla. Anna lopunkin veden haihtua nauriista. Tarjoile suoraan pannulta, koristeltuna korianterilla.

NaurisCurry

5 rkl öljyä
1 hyppysellinen fenkolinsiemeniä (fennel seeds, saa etnisistä kaupoista)
1 kg kuorittuja, siivutettuja nauriita (noin 2cm paksuja siivuja)
2 tl suolaa
½ tl kurkumajauhetta
1 reilu tl juustokuminaa jauhettuna
2,5 dl vettä
1/4 tl murskattua chiliä, joko kuivattua tai tuoretta
2½ rkl tuoretta korianterisilppua

Kuumenna öljy laakealla pannulla, iso paistinpannu on oivallinen, jossa on tiivis kansi. Ripottele fenkolinsiemenet kuumaan öljyyn, kansi päälle ja anna paukkua. Lisää hetimiten viipaloidut nauriit ja kääntele kuumalla pannulla pari - kolme minuuttia. Lisää suola ja muut mausteet sekoita hyvin. Tyrkkää kansi päälle, pienennä lämpöä ja anna hautua 10min. Jos pannulla on ylimääräistä öljyä lillumassa, valuta pois häiritsemästä. Lisää vesi ja kiehauta koko komeus uudelleen. Ota pois levyltä ja koristele kivasti chilillä ja korianterilla. Heleppoa kuin heinän teko! Tarjoile riisin ja leivän kera.

NaurisCurry otto 2

½kg nauriita pilkottuina (uusia nauriita ei tarvitse edes kuoria)
2 viipaloitua, keskikokoista sipulia
1 dl maustamatonta jogurttia
3 tl manteleita, kuorittuja jos makuaisti niin vaatii
3 tl kookoshiutaleita
3 tl unikonsiemeniä
3 tl seesaminsiemeniä
3 tl korianterinsiemeniä
1½ tl chilijauhetta
1 tl valkosipulimurskaa
1 tl inkivääritahnaa

Paista siemeniä, kookosta ja manteleita kuivassa, kuumassa paistinpannussa hetki. Poksahtelevat kivasti. Jauha siemenet joko morttelissa tai maustemyllyssä tahnaksi. Lisää jogurttiin ja laita seos lepäämään. Kuumenna öljy ja paista siinä sipuliviipaleet vaaleanruskeiksi. Ota sipulit sivuun pannulta ja paista naurispilke(-kuutiot) myös vaaleanruskeiksi. Lisää jogurttiseos ja anna paistua n. 5 minuuttia. Lisää vesi ja anna hautua, kunnes nauriit ovat pehmeitä ja jogurtista on muodostunut kiva, paksu kastike. Maista ja lisää suolaa, jos on tarvetta. Tykö voi laittaa leipää.

Ja kas, naurisshotti!
Hurauta mehulingolla pari-kolme naurista, pari vihreää chiliä ja yksi tomaatti sekä yksi sellerinvarsi mehjuksi. Lisää jäämurskaa ja jos tykkäät, niin votkaa. Huljauttele shottilasista iäntä kohen.

Nauris on melko unohdettu kasvi, jonka käytön ainakin minä haluaisin yleistyvän. Sitä on helppo viljellä vaikka parvekelaatikossa. Harvennuskin menee kivasti, kun pistelee pienimmät alut huuhdottuina lautaselle, lehdet ovat oivallista salaattia. Tästäpä tulikin mieleeni, että jääkaapissa on vielä tähteellä naurista, lanttua ja porkkanaa. Taidan laatia niistä pienen, maittavan aterian omaksi ilokseni, vaikkapa ihan semmoisen raa'an. Kun tässä ei nyt oikein jaksa ruveta ryhtymään mihinkään paistopoliittiseen hommeliin. Laiskuus on hyvä lahja, kun sen oikein oivaltaa. Herkullisia hetkiä nauriin keralla.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Seinillekiipeilyn juhlaviikot

Tässä on taas aikaa kulunut, samoin housunpersietä että sukkasiineja. Eipä ole vuosiin ollut tälläistä marrasvitutusta kuin tänävuonna. Johtunee sitten mistä hyvänsä, mutta tämä peli ei vetele kovin pitkään. Edes ruokasessiot eivät ole piristäneet muotoani saati mieltä. Vaikka olen ottanut osaa kaikensaatanan haasteiisiin ja muihin kisailuihin, niin ei. Ei vaan tunnu järkevältä tämä. Ehkä poden totista vauvakuumetta. Ähä! Älkääpä nyt riemastuko, kyse ei ole kaksijalkaisen sinappikoneen maailmaansaattamisesta, kun tässä iässä kuivaharjoittelu on jo paaaljon mukavampaa, kuin totiset toimet siemenen idättämiseksi. Juu sii. Kyllä kyse on nelijalkaisesta, suuresta ja karvaisesta ja mikä ettei, myös vahtivasta koirasta. Alkavat herrat vanhat herrat olla vanhoja. Mutta tuo on minun henkilökohtainen ongelmani, eikä kuulu muille. Noh, ehkä kuitenkin avioliiton kautta saadulle lisäosalleni. Toisaalta, se on kyllä hänen syytään, koko juttu!

Mitä eväiden kanssa sähläämiseen tulee, niin kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja. Nyt ovat olleet käsittelyssä punajuuri, lanttu ja palsternakka. Porkkanan, mustajuuren, värikkäämpien punajuurten eli raita- ja keltajuuren sekä eksoottisempien juuresten haastelua odotellessa. Tosin nauris on vissiin niputettu jo lantun kanssa samaan kasaan, vaikka maku on molemmissa varsin erisorttinen. Pieniä naurisnappuloita tulee kesällä käärittyä folioon ja grillattua. Voin kanssa kivaa pientä pureskeltavaa. Tietysti pahasti hiilihydraatteja peljästyneet karttelevat myös juureksia, kun niissä on enempi hiilareita kuin maanpäällisissä. Epäilen silti. Asian voi aina jostakin tarkistella, viime kädessä Finelistä. Siellä ne kaikki tiedot on.

Tänään, kun olen suuren osan päivästä liikkeessä, ajattelin tehdä majoneesivahvisteisia tomaatteja. Tomaatti on eräs niistä vihanneksista, joilla saan vatsan toimimaan kiitettävällä nopeudella. Ei mene ripaskaksi, muttei paljon puutukaan. Jostakin syystä. Noh, vaikka siis tomaatti onkin varsin vetelä vihannekseksi, niin ajattelin kuitenkin tehdä pilkettä kasasta ko. tavaraa, samoin yhdestä tuoreesta kurkunpätkästä sekä suola- eikun hapankurkuista. Yksi sellainen sekaan. Ja rutkasti majoneesia. Smetanakin käy oikein mainiosti. Sekoitetaan, ei ravisteta. Silputaan hiukkasen sipulia tai ruohosipulia mausteeksi, rohkeat silppuavat myös valkosipulia. Maustetaan tervehdyttävillä yrteillä, kuten salvialla ja timjamilla. Sekoitetaan uudelleen. Syödään hyvällä halulla!

Voista on voivoteltu jälleen. Missä ovat voivuoret silloin, kun niitä tarvitaan? Olisin kovin ilahtunut, jos voita ei roudattaisi rekkakuormittain naapuriin, vaan saisimme täällä nauttia maitorasvan ihanuudesta. Ettei tarvitse sitä alkaa ihan itse värkkäämään. Toiset käyttävät hapatteen creme fraichea tai piimää. Minä käytän smetanaa. Eli purkki smetanaa sekoitetaan litraan-kahteen kuohukermaa. Annetaan seistä ensin muutama tunti happanemassa keittiön työpöydällä, säilytetään yön yli viileässä, tai muutama tuntikin riittää viilentämään seoksen. Ota hetkeksi pöydälle asettumaan. Muista ropsauttaa suolaa sekaan. Otetaan normaali lankavatkain ja vatkataan, kunnes menee "raejuustoksi". Sen jälkeen vatkaamista jatketaan puukauhalla, jos tarvis vaatii, tai siltä tuntuu. Nostellaan siivilään, johon on laitettu harsokangas, annetaan heran eli kirnupiimän valua pois. Otetaan hera eli kirnupiimä talteen, siitä saa oivallista juurta moneenkin asiaan! Sen voi myös hulauttaa huuleensa ihan sinällään. Huuhdellaan voirakeita, että saadaan loppukin piimästä pois. Otetaan puukauha uudelleen kauniiseen käteen, ja vaivataan suolatut voirakeet paketiksi, eli voiksi. Niin kauan, että kaikki vesi erottuu pois. Muotoillaan mielen mukaiseksi köntiksi. Laitetaan jääkaappiin säilymään, noh, niin kauaksi, kuin siitä piisaa! HUOM. Tässä voi käyttää myös hapatettua kermaa, eli sitä purkkiin juuttuvaa, ylipäiväistä töhnää, mitä pakkaa jäämään pileitten jälkeen jääkaapin perille.

Olen kurkkuani myöten täynnä sanaa "Karppaus". Alan ilmoittaa, että olen kalalle niin allerginen, etten voi olla karppaaja. Menee yöunet. Mutta jos joku kysyy, niin tiedoksi, että kasviksien syönti on lisääntynyt huimasti, eikä lihan. Saan närästystä paistetusta pekonista ja kananmunista, joten aamupalani EI ole pekoni-muna -aamupala, eikä se sisällä prinssinakkejakaan. Eikä leipää. Mutta munakokkelia saattaa sisältää. Sekä herajauheesta veivatun aamujuoman, 2dl. Noin.
Tänään pistelen iäntäkohen vähän tukevamman aamusapuskan, sillä pitää pärjätä kuutisen tuntia. Ja hyvin onnistuu! Mainittu majoneesisalaatti, pari siivua uunissa paistettua porsasta pannulla voissa pyöräytettynä sekä kahden munan munakokkeli, joka hyytyy par'aikaa miedolla uuninlämmöllä. Eräs parhaita tapoja saada keittiöstä lämmin, sillä puuhellanlettas on vielä irrallaan olohuoneessa. Sähköpiuhoja pitää siirtää toiselle puolen ovea ja kaappi pudottaa seinästä, ennen hellanlettaksen saamista äksönpaikalle. Siinä on jatkossa hieno tehdä nämä aamupalat. Eikä tarvita sähköä! Taas säästyy selvää rahaa.

Toisaalta tykkään näistä varhaisista aamuhetkistä, vaikken mikään aamuvirkku olekaan. Tässä on sen verran mukavaa rauhassa naputella mitä sylki suuhun tuo, ettei loppujen lopuksi oikein viitsisikään könytä takaisin vuoteeseen. Hörppiä kahvia tai teetä, yleensä niin, että kuppi kahvia ja pari teetä. Vihreää, vähän yrttiteetä joukossa ja ripsaus steviaa. Stevia! Se on nyt kaikkien huulilla! Olin kovin pettynyt, kun luin Hartwallin lehdistötiedotteesta, että hedelmäsokeri näyttelee osaa näissä uusissa steviamakeutetuissa limpsoissa. Sen könzän olisin tahtonut pitää kaukana poissa. Sen hedelmäsokerin. Että pidättäydyn edelleen vissyvedessä. Jos jotain kuplilla varustettua tahdon sisikuntaani kaataa. Tai Samarin ajaa saman asian...ja sitä pitää niellä, jos on pistellyt pekonimuna -aamupalan. Köh.

Jaha, olen taas teidän kiusaksenne jaaritellut joutavia ja joudan tästä tuonne kyökkiin köykkimään. Tomaattisalaattiin taidan veistellä vielä chiliä, sillä päivä on hieman kolea. Lämmittää kivasti. Termariin laitan annoksen teetä ja sekaan mainittua chiliä sekä inkivääriä plus tuoretta salviaa ja timjamia. Pysyn lämpimänä tuolla ulkotiloissa. On niin mukavaa heittäytyä pienessä hiessä kottikärryihin istumaan, avata termari ja hörppiä ylähuulen kärväyttäen kuumaa teetä. Sitten vaan odotellaan, että naapuri tms. sattuu hollille, kun en kuitenkaan pääse siitä saatanan kottarista ylös omin voimin. Paitsi, jos kaadan koko hökötyksen. Siinä vaan tuppaa aina johonkin tulemaan parit mustelmat. Noh, hittoako minä tässä enää pölötän! Hesari ja aamupala odottavat.

maanantai 21. marraskuuta 2011

JUURESHAASTE: OSA PALSTERNAKKA. Päivän lintu: Palsternakkeli.

Viikonloppu vierähti kivasti reissunpäällä auton sisällä. Siis suurin osa siitä. Loput lepäilin laakerinlehdillä. Nautiskelin viikonlopusta mm. rakentamalla kaalilaatikkoa auki ja kiinni. Sekä ikäihmisten suureksi riemuksi tein myös oikean, mummon ohjeistaman, läskisoosin. Luomusikaa kun oli kävellyt huusholliin. Laardia jäi vielä paistamiseekin. Ja esipaistoin siinä kaalit ja jauhelihan laatikkoa varten. Tulee mielestäni parempaa, kun ensin paistaa kaalin ja sen jälkeen vielä uunissa hiiiiitaasti hauduttaa. Palsteriakin kerkisin nakkelemaan. Ei meinannut ottaa oikein tuulta juureksen alle, mutta sain kuin sainkin tehtyä pari viritystä. Kovaa ja korkealta, sillä olin sipaista sormeen sitä pilkkoessani ja nakata koko juureksen kuutamolle. Mutta silloin valkenikin kaukainen ranta. Ja haastan kaikki mielikuvitukselliset mukaan seuraavaan Uuden Mustan  Paluu Juureksiin -juureshaasteeseen!

Palsterfelpullat

1-2 rkl voita tai öljyä
2 dl sipulisilppua
4dl kypsää palsternakka silppua SILPPUA, ei raastetta.
desi esim. mantelijauhoa
4 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria (vähemmänkin saa laittaa)
1 tl mustapippuria (samoin tätä, ks. yllä)
1 dl korianteria tai persiljaa silppuna tai molempia
reilu  rkl maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua

Lisäksi:
noin 1/2 dl jauhoja pinnalle (voi olla manteli- tai pähkinäjauhojakin, mutta ne palavat herkemmin)
noin 1/2-1 dl öljyä paistamiseen

Kuullota siinä sipulisilppu öljyssä tai voissa. Mittaroi palsternakkasilppu, jauhot, kuoritut valkosipulinkynnet ja mausteet monitoimimasiinaan. Jauha. Sekoituksen voi tehdä myös käsin, mutta kone hoitaa homman tasaisemmaksi mössöksi. Lisää kuullotettu sipuli, yrtit silputtuna, maapähkinävoi ja sitruunamehu. Sotke tasaiseksi. Jauhota hyppysesi ja pyörittele taikinasta pullia ja kierittele pallerot jauhoissa. Kuumenna öljy ja laita pyörykät pannuun pienissä erissä, ettei öljy jäähdy, tulee ällöttäviä öljypullia muuten. Paista palsterfelit ruskeiksi joka puolelta, kauniin ruskeiksi, ei koksin väriseksi.

Palsterwings hottisoosissa.

Kuori ja pilko useampi suuri palsternakka palikoiksi, muodolla ei niin suurta väliä. Suihkauta öljyä pinnalle, jos sinulla on suihkimisöljypullo. Jos ei, niin pirskottele ihan perinteisesti. Paista uunissa 175 astetta, kunnes ovat suunnilleen kypsiä.
Hommaa kaupasta tai tee itse kunnon hotsoosi, eli chilikastike. Armeliasta on, että mietit jo valmiiksi, että kotitekoisesta tulee todella tuhtia ihan vahingossa, mutta tässä silti yksi ohje:
Tuoreita chilejä noin viisi, joista kolmesta poista sisukset siemenineen. Kaksi jätä kokonaisiksi.
Paprika, vihreä käy mainiosti.
Paseerattua tomaattia
Tomaattipyrettä purnukka, se 70g.
(sokeria tai siirappia)
Persiljaa ja korianteria.
Muutamia kynsiä valkosipulia.
Tehosotkin tai sauvavatkain.
Päräyttele aineet tasaiseksi soosiksi, jos näyttää vetiseltä, niin laita sekaan vaikkapa vanhaa leipää, siis kuivaa, ei homeista. Ja päräyttele vielä vähän, sekä kerta kiellon päälle. Sörsseli sitten vaan lämpimien palsternakkaranskiksien päälle ja sekoitus. Syököön, ken kykenee.
Tuossa soosissa voi vähän oikoakin: ketsuppiin tällätään sekaan valkosipulimurskaa, yrttejä ja vahvaa chilikastiketta. Kyllä lähtee tälläkin.


Ja kun kerran vauhtiin tässä uppopaistamisen ja öljynlotraamisen maailmassa päästiin, niin wokkeihinhan sitä palsteria sopii rääpiä tikkusiksi mielin määrin!
Tai tehdä siitä vaikka piirakkaa, joko porkkanapiirakan ohjeella tai kurpitsapiirakan. Eikä ole muuten värillä pilattu...Että siihen voi vääähän tipautella punajuurta sekaan, että värjääntyy.
Palsternakan maku sopii noihin makeisiin oikein loistavasti, sillä se on itsessään jo makea. Eikä kovin hyvin sovi minulle, kun verensokurit alkavat kiikkua omaan tahtiinsa. Mutta aika ajoin voi sitäkin pistellä vaikka tähän tapaan:
Palsterillinen suklaa"leivos"
Keitä palsternakka "puikkoja" tai siis sellaisia pikkuisia "ranskiksia" öljyssä, laita vähän kerrallaan kiehumaan. Ongi pois itseäsi polttamatta valumaan talouspaperin päälle. Kasta pötkäleiden toinen pää sulassa suklaassa. Anna jäähtyä leivinpaprun päällä. Pistele huuleesi ja naatiskele.
Palsternakkaa olen tottunut käyttämään myös kaalimuusin osasena yhdessä ja erikseen parsakaalin ja kukkakaalin kanssa. Siitä saa myös oivallisen, palsterista siis, porkkanankorvikkeen, jos ei pidä porkkanan väristä...!

Nyt on vähän mielikuvitus jumissa, enkä tämän enempiä ole riehaantunut tekemään, kun suurin osa ajasta meni hyysätessä vanhemman polven ruokatottumuksia.

maanantai 14. marraskuuta 2011

JUURESRESEPTIHAASTE vuorossa Räätikkä.

Huhhuh. Olipa viikonloppu. Vääntelin huvin ja harrastuksen vuoksi yötä myöten lanttureseptejä. Tuli jälkkäriksi sovelias herkku ja eturuoaksi sopiva pala. Eikä ollut läheskään niin hankalaa kuin ajattelin. Sitä kun on tottunut siihen lanttulaatikko, juuresmuusi ja keittojuurekset -ajatteluun. Nyt tämä juures sai kyytiä juurta myöten!
Alkupalaksi kodinturvakeittiömme suosittelee:

Lanttuspagetti 
Suuri lanttu, sitä on helpompi käsitellä. 
3 -7 valkosipulinkynttä , tai niin paljon kuin sielu sietää.
1 punainen chili, mahdollisesti jopa hurrrjan tulinen!
1 nippu lehtipersiljaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria sekä sitruunanlohkoja.
Jos omistat omenankuorijan, niin käytä sitä ja veivaa lantusta mahdollisimman pitkiä soiroja, saman voit tehdä myös kuorimaveitsellä. Tai askartele tikkusiksi.
1.Höyrytä lanttusoirot puolikypsiksi, varo etteivät hajoa. Jätä kannen alle höyrytysalustalle, etteivät jäähdy.
2. Viipaloi valkosipulinkynnet ja chili ohuelti. Kuumenna paistinpannussa puolet oliiviöljystä ja kuullota valkosipuli- ja chilisilppu siinä. Kaada lantun joukkoon.
3. Sekoita hyvinv varovasti ja kääntele mukaan hienonnettu persilja ja suola. Tiputtele päälle oliiviöljyä ja kieräytä muutama kierros mustapippuria myllystä sekä laita tarjolle sitruunanlohkojen kanssa . Tarjoile heti.


Ja jälkkärinä huuleen uppoaa: 

Kanelitangot a la Räätikkä.
Kuorittu keskikokoinen lanttu leikataan tangoiksi, noin lankkuperunan vahvuiset on just sopivia.
1½ l vettä
kanelia & kanelitanko
hunajaa
ripaus chiliä! nam!
kaakaojauhetta tai julmantummaa suklaaraastetta kruunaamaan elämys.
Koristeeksi tuoretta minttua niin avokätisesti kuin sielusi sattuu sietämään.

Keitä tangot lähes kypsiksi kanelitangolla ja ruokalusikallisella hunajaa maustetussa vedessä. Asettele ne daideellisesti tarjoiluastiaan, jota markkeeraa oivallisesti jälkkärikulho. Valuta päälle juoksevaa hunajaa. Ripottele sen jälkeen kanelia ja chilijauhetta, chiliä saa olla ns. maun mukaan! Koko komeuden päälle joko kaakaojauhetta tai raastettua, erittäin tummaa sukulaatia. Tarjoile vaniljajäätelöpallon kanssa, tai miksei myöskin maitokiisseli tai vaniljavanukas olisi oivallista. Otan toisen...!

Lanttu on minun mielestäni mielenkiintoinen juures. Olen tehnyt entisessä elämässäni kokeiluita tämän kasvannaisen kanssa ennenkin. Laitan framille muutaman, ei niin kovin eksoottiseksi luettavan, repsettin. Reseptieni noudattaminen voi vaatia mielikuvitusta ja kokemusta keittiössä tehdystä luovasta työstä. Olen kyllä joutunut syöttämään koirillemme joskus tuotteitani kilomääriä, kun ei ole oikein sujunut kokkailut toivotulla tavalla.

Lanttu-omenapiirakka:
Lanttusosetta ja omenaraastetta, sopivasti. Esim. 1 iso omena johon sekoitetaan vaikkapa lanttulaatikon tähteet ilman niitä kärventyneitä osia, tai kerrostellaan piiraspohjaan omassa järjestyksessä.
Piirakkapohja, laiskimmat suunnistavat valmistaikinaosastolle...!

Tee pohja, kuten mihin tahansa suolaiseen piirakkaan. Levitä pinnalle sentin kerros lanttusosetta ja omenaraaste tai päin vastoin. Mausta kanelilla. Paista kuumassa uunissa 225 astetta Celsiuksen asteikolla, ja tarjoile lämpimänä KERMAvaahdon kera. Tähän ei voi käyttää mitään kermakkeita. Säväytä suklaa-pähkinä -rouheella. Pohjan voi tehdä myös keksinmuruista tai hapankorppumurusista. Kiinnikkeeksi voita aivan juustokakkupohjan tapaan. Tosin paistonkesto ko. pohjalla on melko nolla. Silloin tarjotaan kylmänä, ei sekoitettuna eikä ravistettuna.

Eiköhän näissä teille piisaa vähäksi aikaa pureskeltavaa!

torstai 10. marraskuuta 2011

Kuumat oltavat Rasvasotaveteraaneilla.

Se oli niihin aikoihin, kun isä rasvalampun osti, että koko Suomaan kansa oli statiineille pantava. Ja ehtoomyöhällä aviisien tavaaminenkin alkoi sujua kuin rasvattuna. Niinä päivinä olivat kaikki Suomaan viestimet täynnään uutisia vasta-alkaneesta, vanhastaan jo tutusta Rasvasodasta, joka oli uudelleen leimahtanut liekkiin hellankulmalla. Padan kantta ei meinattu etsinnöistä huolimatta löytää mistään, joten kattilaan liekkejä tukahduttamaan tungettiin puska. Tulenarkuutta ei tässä ymmärtänyt edes VPK, sillä puskahan syttyi hetimiten. Ja rasva vaan kärysi. Kuuma rasva on iholle ikävä tuttavuus. Tulee rakkuloita, ja rakkulat saattavat puhjetessaan tulehtua, kuten ne tietävät, joilla on ollut varaa uusiin kenkiin. Kun kohta koko tili menee marketin kauppiaalle, niin paljon tästä Rasvasotimisesta vouhotetaan, että hinnat nousevat kohta Maata kiertävälle radalle.

Kuten sotakirieenvaihturimme on kirjeitä vaihtanut, niin uudimet kerturoivat rasvan olevan jo luistamassa kansan karttuisasta kädestä. Voi on loppunut jo Ruotsista, ja esimerkin mukaisesti se tullee loppumaan myös Suomaasta. Suomaan hallitus tähtää Juurooppaan ja Vennäälle ja ei voi voin voipumiselle olla voimaton, mutta ei saa otetta liukkaasta aiheesta. Koko vointuotannon panostamine vientiin aiheuttaa levotonta liikehdintää koti- ja ulkomaissa. Ilmasto alkaa lämmetä ja jää sulaa. Sulaessaan myöskin voilla on taipumus muuttua nestemäiseksi. Neste voi nousta siis päähän ja tukkia aivoveriverkoston. Aivonesteessä voi tapahtua muutoksia. Aivothan ovat tunnetusti nestettä, mutta kukaan ei vielä ole haukkunut ketään voipääksi. Sen sijaan useat suomaalaaiset kärisevät toisilleen, että niiden pääpäät sisältävät sitä toista keltaista nestettä, jota oletettavasti munuaiset altaissaan valmistelevat.

Teeveeseetä myöten vellonut rasvanpaljous on saattanut koko Suomaan suorastaan hälytystilaan. Onhan rasva väärinkäsiteltynä selkeä riski kansanterveydelle, esimerkiksi tulitikkuleikeissä saattaa hyvinkin kynttelintali roihahtaa uuteen paloon yhä uudelleen. Ja kuten olemme jo edellä kuvaillusta esimerkinomaisesta rasvanpoltosta näkynä nähneet, niin kuinka hankalaa on palavaa rasvaa saada sammumaan. Se voi vielä kiivetä ilmastointihormia myöten katolle, jos liesituuletin on päällä. Varsinkin, jos liesituulen on hellan päällä päällä. Sen sijaan vaaraa ei ole, jos liesituuletin tuulettaa pelkästään sisäosia hellasta. Hellanlettas sen sijaan pitää sanoa pienille pellavapäille, jotka itse voitelevat leipänsä. Voilla, muutehan me margarinoisimme jokapäiväisen leipämme. Eikä mainoslause "Leivottu aidolla keinotekoisella, kovetetulla kasvisrasvalla" vedä puoleensa laajoja kansanjoukkoja Elantojen etumaastoon hurramaan ja baskereitaan ilmaan viskomaan.

Ja tunnetusti ovalat suomaalaiset ovat ovelasti lakanneet syömästä leipää ja vaativat sirkushuveja ja särvintä. Viljatuotteiden boikotointi ja rasvanlevittely tuntuu olevan koko Suomaan kansan huvina. Se taas käy koko kansamme karttuisan käden saattamana kauppiaan kukkaroon, joka vain paksunee, kalliimpien ruhonosien vahingossa kaupaksi menemisestä. Koska uusavuton suomaalainen ei enää ymmärrä, että siansivua voi syöttää myös itselleen koiran sijasta. Ja kansakunnan kaapin päältä on syötetty kansalle myös pajunköyttä. Tosin Evira ja Valvira puuttunevat luvattomaan lääkintään, sillä sisältäähän pajunkuori vaihtelevia, eikä stabiloituja ja puskuroituja, määriä salisyylihappoja, jotka saattavat roihahtaa jo huoneenlämmössä. Se taas voi sytyttää rasvan palamaan.

Rasvakaivon tyhjennys on alkamaisillaan, sillä rasvajäte haisee etovalle, etten sanoisi paskalle. Kukin voi päissään miettiä, miten lipevästä asiasta onkaan kysymys. Alamäki on alkanut, suonet tukossa ja öljyä vuotaa pitkin valtaojia, tienvieruksia ja roskalavoja aina hamaan jäiden poltteluun asti. Rasvasotasairaalaan kannetaan rasvakääreitä pahimpien sotavammojen paikkailuun ja samalla kovaa rasvaa nakellaan kohden vastapuolta, joka uhkaa rasvasotureita megatonnin limpuilla. Myös ulkomailla on havaittu megatonnin limppujen valmistukseen tarvittavien ainesten mittavaa salakuljetusta. Ydinrasvapommeistakin on huhuttu ja imperiumin vastaiskua on suunniteltu sekä sotalaardien että rypsiöljysheikkien taholta. Voivuoriston sulaminen on huolestuttanut jo monia ympäristötekijöitä, ja ympäristöleikkauksia suunnitellaankin kautta Suomaan. Viljalti on ollut puhetta vaan ei villoja, kuinka Suomaan kotitaloudet imevät kermaa ja puraisevat voita päälle ja ylenkatsovat esi-isäimme maahan vaivalla Pommerin sodasta hilaaman juurimukulakasvin päälle ja nakkelevat puuron naamaan, vaan ei suuhunsa. Eikä siihenkään laiteta enää voisilmää, vaan silmänympärysvoidetta.

Yhtälailla poteroihinsa kaatuviin norsuluutorneihin kaivautuneet tärkkelyksenvaalijat kuin öljypullo vasemmassa ja voipaketti oikeassa kädessään Rasvaisten valtakuntaa hallitsevat Rasvaveljet ja -sisaret tulevat viimein, ehkä, jopa järkiinsä. Kultainen keskitie ei ole enää Elovenatytöillä katettu tai voilla leivottu. Siihen on käytetty aikaa ja halua sekä kotimaisia raaka-aineita, joiden laadusta voidaan olla montaa mieltä, sillä Suomaassa on lähes kaikein ulkoistamisen myötä ulkoistettu myös maatalous että muukin tuotanto. Suomaan kansa vaeltelee virastosta toiseen virsuja punoen ja takkia käännellen, eikä loppua näy. Virastojen tietojärjestelmät ja mekanismit rahisevat rasvan puutteessa ja työläisten iho kesii, kun välttämättömät rasvahapot jäävät saamatta. Mikään ei luista kuin rasvattuna. Rasvaan yhä ankarammin suhtautuva establishmentti huomaa kitkan sytyttävän kämmennahkat tuleen, kun yrittävät pitää kiini vanhoista käsitteistään jääräpäisesti. Väkeviä ennustuksia antaen katoaa koko joukkue hissukseen horisonttiin reikäleivät päiden päällä heiluen. Onko juuri mitään tehtävissä vai onko kansasta tulossa kasviksia?

On ennustettu rasvalähteissä, että Rasvasotiemme viimeiset veteraanit syövät viimeisetkin voinkäppyrät, laittavat paistinpannuihin lopunkin sianihran ja paistolaardin, joka Suomaasta löytyy. Kirmaavat lähiruoan perässä pitkin peltoja ja vainioita. Elävät sopusoinnussa ja rasvassa unohtamatta kasvikunnan tuotteita. Lautasmalli on lentänyt kuuhun jo kauan sitten, verosuoniterveys on kyllä romahtanut, kun kotitarveviljely on vallannut kaupungit ja veroluokitus ei tunne omaan käyttöön kasvatettujen kasvisten verollepanoa. Kotitarvekanaloista ja -sikaloistakin on huhuttu. Onpa Espoon keskuksessa jo ajast'aikoja sitten havaittu hevonen huoneustossa. Samoin vasikka Espoon Soukassa. Jo näistä väkevistä ennusmerkeistä olisi pitänyt kenen tahansa pystyä ennustamaan tulevia ja menneitä. Menneitä ovat myös suomaalaiset herkulliset juustot, joita täällä vielä asesotien jälkeen valmistettiin. Sissihyökkäys rasvatuotteita vastaan alkoi vasta paljon myöhemmin. Ja pahat kielet ovat laulaneet, että myös moottoriöljyt ja muut teolliset öljytuotteet on ajateltu korvattavaksi tärkkelyksellä. Mutta tähän mennessä sokeri tankissa on ainoastaan haitannut harrastuksia.

Lukuisat Rasvasotaveteraanijärjestöt ovat sitä mieltä, että nykyiset toimenpiteet ja kuntoutustoimet ovat riittämättömiä Rasvasotaveteraanien virkistykseksi. Vallinneisiin mielipideolosuhteisiin vetoaminen on heidän mielestään täysin turhaa ja naapurista haettua. Naapurista kun ei ole tähän mennessä tullut mitään hyvää, ellei halpaa voita lueta hyväksi ja täysteräksisiä tiskipöytiä, joita vielä 70-luvun alkuvuosina sieltä tänne köyhään Suomaahaan raijattiin mies- ja naisvoimin. Rasvan salakuljetus äityikin mittavaksi. Nykykieltolain aikana eläinrasvaperäisten tuotteiden kuten voin ja laardin eli paistorasvan tuonti on jälleen vilkastumassa. Nelikoita piilotellaan enenevässä määrin olut-, lonkero- ja siiderilavojen uumeniin. Alkoholiksi naamioitua halpaa ruokarasvaa arvioidaankin tuotavan useita tuhansia tonneja vuosittain. Rasvamatkoja Tallinnaan ja Pietariin on alettu kaikessa hiljaisuudessa järjestää enenevässä määrin. Kohta rasvatrokarit rahtaavat pikaveneillään sitä yli Suomaanlahden kaikkialle rannikkokaupunkeihin. Votkaa saa enää Kotkasta, mutta Stadista voi saada satasella 50kg voita! Ja vene on kohta maksettu. Rasvarahoilla rikastuneet pakenevat Vuenkirolaan ja muualle Epsanjan Auripaatirantamalle.

Voi meitä, voi voi! Luistellaan etiäpäin, kuin nastaton auto aamupakkasessa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Vaaranna terveytesi syömällä hyvin ja monipuolisesti!

Jihaa! Rodeo on käynnissä, arvoisat katselijat!
Tuolla mennä paukkaa härjän hurjassa kyydissä jo moninkertainen ruokasuos...rodeokiepautusten asijantuntija Pee Puzka. Aina vain näyttää olevan kahvassa kiinni, eikä irtoa millään, vaikka kuinka härkä vimmatusti viuhtoisi ja vauhkona silmiään pyöritellen pomppelehtisi. Heleijaa, sanoisi jo Alexis Kivennäinenkin! Siinä sitä on takertumisen makua, siinä! Mutta mitä nyt?! Härkä tuupertuu ja Pee Puzka kävelee areenalta voitomerkkejä ympärilleen näytellen. Tästä taitaa tulla protesti!!
Toinenkin kisaaja avitetaan hevon selkään ja päästetään areenalle hetimiten, kun härkä on korjattu sieltä pois hoippumasta. Kuka onkaan tämä kisaaja? Hän on sitkaaksi tiedetty Mats Nyallrum (ent. Uusitupa). Ja näyttääkin ihan sitkeältä. Ei pysty häneen varmaan hallin hammas, eikä hallituksen. Kolmanneksi tähän rodeoon on kiinnitetty pehmeäkön vaikutelman kahdeksalla pisteellä antanut Miihkali Saumasähkösaari, (ent. Fog-el-holm), joka on jo pukeutumistiloissa valmistautumassa tuleviin koitoksiin.
Nyt lasketaan Nyallrum irti, härkää vielä talutetaan areenan vastakkaisesta nurkasta pihalle. Hevo ei hievahdakkaan. Vaan mitä nyt!! Nyt se kuopaisee muutaman kerran etukaviollaan ja pärskähtelee! Ja lähtee vimmattuun laukkaan! Mitä tekee Charme Asserdal! Charme Asserdan ravaa voittoooon!! aAaaaaAAA!!!! Nyallrum keikkuu laukkaavan hevosensa seljässä kuin lesesäkki. Käsi tekee korkeita kaaria ja nyt hevoinen ottaa kymmeniä klassisia pukkihyppyjä kuten rodeossa kuuluukin, Nyallrum viskoutuu satulassa puolelta toiselle ja -aijai- nyt taisi satulannuppi sattua pahaan paikkaan, kun noin väri muuttui naamataulussa ja hevo vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa...! Kunnes.. MITÄ, mitä nyt?! Korkeassa kaaressa lentää nyt Suomen toivo, viimeinen keihäs, kohden kahdeksankymmenen metrin maagista rajaa! Ylittää rajan ja ottaa vielä pari pomppua nurmesta...mutta ei, heitto on yliastuttu. Nyallrum autetaan ylös ryvettyneenä ja talutetaan pois areenalta.
Karsinassa on nyt kuhinaa. Kisaaja saa valmentajaltaan viimeiset neuvot ja pukee ylleen myös pehmoliivin, ettei laskeutessaan kanveesiin kolhi kylkiluitaan poikki. Tämä sallitaan aloittelijoille rodeoareenoilla. Portti aukeaa! Taaskaan ei tapahdu mitään, mutta ilmassa viuhuu piiskan sivallus ja elukka ampaisee kuin raketti keskelle areenaa, jossa alkaa vimmattu tanssi. Mutta missä on Saumasähkösaari?? Ääni kuuluu, mutta miestä ei näy!! Siellä, siellähän hän makaa selällään elukan jalkojen alla! Onko kiinnitys pettänyt? Mitä on tapahtunut? Onko kyseessä salaliitto? Vegaa...anteeksi vogonien hyökkäys vai suuri joukko taivastelevaa ruotuväkeä? Missä on lompakoni? Entä henkselit? Elmeri? Pikkuoravat?? Kuuraketti! Kas, antakaapa kun koetan! Täällähän ovat henkselini! *hei Kuu-ukko, ei pidä sinun sureman, Karppaaja kiertää vain pari kierrosta ja jälleen paalaajaaa...* lauletaan Pikkuoravien äänellä nuottikorvan vierestä.

Tajusitteko te tuosta mitään? Minä en. Ehkä vielä joku selittää tuonkin salaliittoteoriaksi tai vihapuheeksi tai vaikka pilkkakirveen väsäämäksi leimaksi puutuneessa otsassa.

Edelleen jaksan ihmetellä, mitä helvettiä oikein ajatellaan "karppaamisen" olevan. Pelkkää pekoninpureskelua ja munanimemistä? Ei sinne päinkään. Kun tässä on tyylejä ja laatuja sekä latuja monenmoisia. On jyrkkää ja loivaa. En voi kertakaikkiaan käsittää älämölöä, joka nousee kaikista viestimistä, blogeista, vaspuukista ja kotikatsomoista. Se on kyllä harvinaisen totta, että osa kuvittelee karppaavansa, kun ottaa käyttöön voin ja kerman. Nuo jo lähes unohtuneet herkut. Kyllä varmasti kolesterolit nousevat ja verensokerit keikkuvat reilusti tapin yläpuolella, jos mätetään voita jo valmiiksi runsashiilihydraattseen ruokavalioon. Siihen, jossa on pottuja, leipää ja muuta. Tai lopetetaan leivänsyönti, muttei pullan, makeiden piirakoiden, määrättömän määrän jäätelöä ja keksien. Jos meinaa ruokaremontin tehdä, niin sitä ei todellakaan tehdä lisäämällä siihen rasvaa ja jättämällä vain leipää vähemmälle. Tämä on todistettavissa laboratoriokokeilla. Myös minun.

Hurraata sen sijaan kiekuvat marjanviljelijät ja -poimijat, kasvisten kasvattajat ja vihannesten viljelijät. Unohtuneita herkkuja lehtikaalista alkaen alkaa ilmestyä ostoskoreihin, kunnon kanaa vaaditaan takaisin kaupan tiskiin. Sokeria aletaan syrjiä ja viljan yliannostusta kaihtaa. Oma suolistoni ei ole voinut ikinä niin hyvin kuin silloin, kun sinne ei tungeta viljaa. Eikä myöskään viljakuituja. Omasta mielestäni kasviskuitu on paremmin vatsalle sopivaa kuin viljan. Vaikka joku jo kehottikin panemaan leipään puolet petäjäistä...en usko senkään olevan aivan saletti terveystuote. Siitä voi lukea kyllä histooorian kirjoista, kun nälkävuosina pettuleipää mätettiin.

Hemmetti. Tässä iski taas ihan karmea nälätys. Eilisten punajuurikokeiluiden jälkeen jäi täytetty paprika. Taidan tunkea sen uuniin ja nauttia parempiin suihin kylmän porsaanlihan (ihanaa, halpaa possun etuneljännestä) ja maustevoin säestämänä. Valkosipulisen maustevoin! Enkä sitäkään työnnä yhden punajuuritäytepaprikan päälle, kuin -noh- napillisen, sentin paksuisen napillisen.

Jos ette ole yhtä nälkäisiä kuin minä, paistakaapa ohuita lettuja munakastaikinasta (1tl nestettä per kananmuna) ja täyttäkää ne kasvis/juuressuikaleilla, lihalla/kalalla/äyriäisillä ja salaatilla, päälle seuraavanlaista kastiketta: tomaattimurskaa 1dl, chilijauhetta (tai tuoretta, jos on!) maun mukaan, inkivääriä, korianteria silppuna (tai jauheena), persiljaa runsaasti sekä kunnon tööttäys majoneesia. Majoneesi on yllättävän yksinkertainen tehdä itsekin.

Ja jälkkäriksi aion syödä jogurttirahkamarjasörsseliä. KYL KELPPA!

tiistai 1. marraskuuta 2011

VASTAUS JUURESRESEPTIHAASTEESEEN!!

Uusi Musta julisti marraskuun "Paluu juureksiin" -kuukaudeksi. Minä otan osaa haasteeseen, mutta koska en lue ruokablogeja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osa taas on mitäänsanomatonta hömppää. Siis en lue enää. Olen minä ruokablogeissa söhrännyt ihan kiitettävästi, juu. Tässä omassanikin on hupaisia sattumuksia kyökin puolelta. Ja olen yrittänyt niitä myös tänne jakoon laitella. En oikein tiedä, ketä tähän haastaisin? Lukijakuntaani kuitenkin varmaankin, ehkä vissiin! Tarttukaa haasteeseen ja kertokaa siitä sitten minullekin. Jookostakookosta?

Nyt on tulossa siis TÄYTETYT PAPRIKAT!

Paprikoita syöjien pääluvun mukaan, leikkaa "hattu" irti ja poista niistä sisuksesta valkeat osat ja siemenet.
4 keitettyä, keskikokoista punajuurta silppuna.
Desi keitettyjä linssejä, värillä ei väliä, punajuuri hoitaa sen puolen.
tuoretta chiliä 1-6 palkoa viipaleina (sen verran kuin sielusi tai muiden sielut sietää)
pikkupala inkivääriä silppuna
pari murskattua valkosipulin kynttä.
Muutama tippa limemehua ja itämaista, laadukasta kalakastiketta
suolaa tarpeen mukaan.
"Hatun" alle vielä paksu juustosiivu mieleistä, hyvinkypsynyttä juustoa.

Sekoita keskenään punajuurisilppu, linssit, chiliviipaleet, inkivääri sekä tipauttele joukkoon suola, limemehu ja kalakastike. Sullo täyte tarkasti paprikan sisälle ja veistä päälle paksu juustosiivu, aseta hattu paikoilleen. Paista reilussa uuninlämmössä, noin 225astetta Celsiuksen asteikolla, kunnes paprikan hattu on vähän mustelmilla. Anna vetäytyä vuokassa hetki ennen tarjoilua. Tarjoile raikkaan salaatin kera. Salaattiin voit laittaa valikoiman erilaisia salaatinlehtiä, sitrushedelmää, fetaa ja herkkusieniä sekä pinnalle pähkinähaketta sekä raastettua juuriselleriä raakana. HUOM. täyttettä pitää sitten tehdä lisää, jos syöjiä on vaikkapa 10, eli tuota pitää osata vähän silmämääräisesti säädellä.


SELLERILINDSTRÖMIT intialaisin maustein.

2 isoa, raakaa punajuurta
1 mukulaselleri
1 sipuli
pari kananmunaa
reilu teelusikallinen masalaa (tikka, garam tai tee itse, masala on maustesekoitus)
tuoretta korianteria silppuna
persiljaa samoin silppuna
suolaa
(400g jauhelihaa lisäämällä saat vähän erisorttisen piffin)
paistamiseen hyvää ruokaöljyä tai oikeaa voita.

Kiehauta punajuuret ja neljänneksiksi paloiteltu selleri puolikypsäksi. Raasta molemmat juurekset. Silppua sipuli ja sekoita se juuresraasteeseen samoin silputut yrtit ja mausteet. Tarkista suola. Sotke joukkoon kananmunat ja paista pieni koepihvi ja tarkista samalla maku. Lisää ainesosia tarpeen mukaan. Paista pihvit voissa/öljyssä miedolla lämmöllä, sillä kananmuna kärvähtää helposti pahan makuiseksi. Viimeistele uunissa, miedolla lämmöllä n. 30-45min.Tarjoile sienimuhennoksen kera. Sopivat lakto-ovovegetaristeille. Lihaa joukkoon, ja sopivat kaikille muillekin.

Sienimuhennos:
Purnukka kuohukermaa (2-5dl)
metsäsieniä, siis kanttarelleja, suppiksia tai hätätilassa siitaketta ja herkkusieniä.
pari sipulia
munankeltuainen
vaahdotettu valkuainen
ripsaus maustepippuria
suolaa
voita

Paista silputut sienet ja sipuli voissa. Lisää joukkoon reilusti kermaa ja keitä kokoon. Lisää rikkivatkattu munankeltuainen joukkoon, tarkista suola. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja nostele se vähin erin muhennoksen sekaan ja sekoita se sinne. Näin muhennoksesta tulee pehmeän kohokasmainen. Tarjoile se mahdollisimman pian.

Viimeksi mainituista eväistä voikin sitten tehdä illaksi kunnon 70-lukulaisia lämppäreitä, jos leipä maittaa. Itse peittelen kesäkurpitsan itketettyjä ja kuumassa parilapannussa käänneltyjä siivuja näillä. Päälle juustoraastetta ja uuniin, kunnes juusto on saanut väriä ja sulanut. Halutessasi itämaista maustetta lisää, tee jogurttikastike, johon lisäät limemehua, vähän kookoskermaa, korianteria ja chiliä ja inkivääritahnaa.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Ruuhka ruokakaupassa ja Nettilaihdutuksen käsikirja osa 1.

Kun olen selaillut blogistanian uumenia, niin siellä näyttää, että valtaosalle on yks ja kaks hailee se, että meitä hiilihydraattien vähentäjiä, karppaajia, atkinseja, montignac-diettisiä, elämäntapansa muuttaneita ja virkistyneitä sekä monia muita moititaan mediassa ja ties missä. Jaellaan blogeissa kepeästi Tunnustuksia ja tilitetään selkätisseistä, sukkisten kirraavista haarakiiloista ja pullanhimosta. Tosin menin blogistaniaan hakusanalla "laihdutus" enkä vähähiilihydraattinen ruokavalio, kun se oli niin pitkä kirjoitettava. Nyt istun keittiön pöydän ääressä, kun en jaksa seurata tuota lainehtivaa kolarisumaa tuolla moottoritiellä. Heti aamusta, kun herää pilliauton vienoon henkäykseen, niin en pidä sitä kovin kohottavana. Ja nyt Turkua kohden viiletti kaksi ambulanssisa lähes kosketusetäisyydellä...kivakiva. Nekin onnettumuudet saataneen karppaajien syyksi ihan hakematta. No, seuraavaa kolinaa odotellessa.

SoMessa on kuhinaa kyllä ollut. Parissa Faspuukiryhmässä on hammasten kiristystä ja vinkunaa ollut asian tiimoilta, kuinka media vääristelee asioita. Ilmankos Väyrynenkin ilmoittautui karppaajaksi... Ja Riekki työlääntyi jo koko pauhinaan. Ja on jotenkin tunne, että alkaa tässä maassa jo moni muukin kypsyä tähän meuhkaamiseen, että tappaako vaiko eikö tapa. Ainakin muudan vuotava oliivipurkki tappoi. Pieni osa porukasta saa ihmiset sellaisen epätietoisuuden valtaan, että on ihan sama, vaikka söisit pakastekalaa ja jääkuutioita. Kaikki tappaa, tukkii suonet, aiheuttaa aivojen vajaatoimintaa ja tekee sinusta fakki-idiootin kolmessa minuutissa, JOS SYÖT. Minustakin tämä alkaa olla naurettavuuksien rajoilla, mutta sitä ennen kerron teille surullisen tarinan, jol' ei oo vertoa. Eikä ole muuten laulu merirosmo-Roopesta, eikä Pirates of  the Caribbeanista. Eikä edes Helismaata. Tarina kertoo siitä, kuinka uskossaan väkevä ja asiat perusteellisen persielleen ymmärtänyt nettilaihduttaja voi pilata tapetit ja tunnelman, noin ihan kepeesti.

Joskus vuonna miekka ja kirves olin ankara Painonvartija. Uskoin painonvartiointiin kuin vuoreen. Että sillä se lähtee, vaikkei mitään muuta tekisikään, kuin lukisi tuoteseloisteita Pisteopas toisessa kännyssä ja Ostajan opas toisessa. Ettei vaaaaan syö yli oman pistemääränsä! Ja koska inhoan matematiikkaa kuljin kynä korvan takana ja pistekuponki povarissa. Kuuluin myös erääseen nettilaihdutusryhmään, josta jäi käteen kyllä hyviä tuttuja, muttei yhtään järjellistä asiaa, että kilot olisivat pysyneet poissa. Sitkuhousuja on tuolla kaapissa vielä ainakin viidet. Muutamat on lahjoitettu tarvitseville. Kaikki ihan uusia ja käyttämättömiä. Kyseiselle nettilaihdutus palstalle mahtui kaikensorttista väkeä ja minä vissiin kuuluin aktiviiseen "ydinryhmään". Toisaalta hurjan aktiivisuuteni ja toisaalta omituisen huumorini vuoksi. Siellä tuli keikuttua sellaiset kaksitoista viikkoa melkein yhtä soittoa.

Ryhmään ilmaantui myöhemmin ns. avoimet ovet ja siihen sai muistaakseni liittyä kuka vain. Ja niitähän sitten riitti. Jatkoimme vähän onnahdellen ja ainakin osa alkoi valittaa, että paino hiiviskelee takaisin kuurin jälkeen. Toiset korostivat elämäntapamuutosta ja valittelivat nälkää. Silloin alkoi tulla pimeällä ja salaa näitä huhuja hiilarien vähentämisestä. Sinne tulikin nimimerkki, joka oli jättänyt suurimman osan hiilareista taakseen. Minähän räjähdin aivan tykkänään. Suorastaan kiehuin näppikseni äärellä. Kihisin. Sihisin. Että joku voi olla tyhmä ja vaarantaa terveytensä noin totaalisesti! Suonet menee tukkoon! Iskee hirveä ketoosi!! Ketoosi myrkyttää elimistön!!! Huutomerkkien ja isojen kirjainten lisääntyessä omissa kommenteissani, vastaväittäjäni kommenteissa ne harvinaistuivat ja vähin erin koko nikki katosi bittiavaruuteen. Niihin aikoihin saatettiin perustaa ensimmäisiä nettiyhteisöjä heille, joille ei viljatuotteet ja potut uppoa. Juu, olisiko ryöminyt sinne?

Minä puolestani jatkoin meuhkaamista siitä, kuinka vaarallinen tuo ruokavalio on! Etsimättä tulee nyt tästä viime aikojen keskustelusta mieleen nämä virallisterveelliset proffat ja yljpiäjohtajat, jotka tietävät karppaamisesta yhtä vähän, kuin minä Painonvartija-aikoinani. Enkä edes vaivautunut ottamaan selkoa, mitä pitää tämä dieetti sisällään, mutta eihän se saata terveellinen olla!! Sillä minulle selvisi vasta pari vuotta myöhemmin, eli kutakuinkin 2005 tai siinä main, että ketoosi ja ketoasidoosi ovat kaksi aivan erillistä juttua. Että niillä on vissi ero! Ketoosi on elimistön normaali reaktio hiilihydraattien vähenemiseen ja ketoasidoosi taas sokeritautisten ihmisten elimistön hengenvaarallinen tila, hallitsematon asia, josta voi olla vakavia seuraamuksia. Kahtelepa Wikipediasta. Sieltä löytyy ketoosikin. Siksi meidän D-kakkosten pitää vähän skarpata karpatessa. Olen suorittanut täydellisen takinkäännön tuon episodin jälkeen. Tosin tuo on kaivellut sisikuntaani melko pitkään. Semmoinen turina tällä kertaa.

Kun aiot laihduttaa, etsit tietenkin tietoa netistä, eikö vain? Samoin teet, kun meinaat ostaa koiran, auton tai talon, hankkia akan koti- tai ulkomaasta, haastaa naapurin oikeuteen tai ihan vaan huvin vuoksi surffailet. Laihdutuksesta löytyy taatusi ziljaardeittain tietoa, humpuukia, totta ja tarua. Ja varsinkin tyylisuunnista ja alalajeista. Ja vielä on Amazonin viidakoissa löytämättömiäkin laihdutussuuntauksia! Urheat retkikunnat samoilevat pääkallonmetsästäjien mailla machetet viuhuen ja laihdutusteemoja huhuillen, luvaten Kuun taivaalta ja puolitoista valtakulmaa sekä valkean prinssin ratsastamaan tuotoilla. Minulla on ratkaisu tuohonkin: Internet. Mitäs sitä ryskämään viidakossa villipetojen ja muurahaisten kiusattavana, kun homman voi hoitaa ihan siitä kotisohvalta, kahvikupposen ääreltä? Ei tietenkään tarvitse viitakkoon persuunaansa ängetä. Jos ei mahdu laiskanlinnaan ostetaan uusi.

Asiaan. Siis nettiin. Kirjaudu mahdollisimman monelle netin laihdutuskeskustelupalstalle eri nimimerkillä. Seuraa keskusteluja kommentoimatta. Ja jossain vaiheessa, kun siellä kuitenkin alkaa joku laihdutusriento, ilmoittaudu mukaan. Jep. Homma hoidettu. Kerran viikossa on jokaisella näistä oma punnitus- tai mittauspäivä. Juu. Silloin käyt joko kertomassa "totuuden", ettet ole laihtunut grammaakaan tai valehtelet sumeilematta, että voi jee, kun meni kaks kiloo ihan mitään tekemättä. Ethän sinä todellisuudessa mitään tehnytkään. Nyt hikipinkoilevat palstatoverit, kaikessa onnistumaan pyrkivät täydelliköt, saavat siitä kimmokkeen ja ahdistavat itseään entistä piukemmalla tavoitteella, että jos tuo perkele on laihduttanut tohon tahtiin, niin kyllä minäkin. Ja riipivät joko viimeiset rasvat tai viimeiset hiilarit pois lautaseltaan, pienentävät annoskokoa ja lisäävät liikuntaa sairauden partaalle. Seuraavalla viikolla kerrot ihan päin vastaista! Mutta muistat sanoa, että mittanauha kertoo ihan toista ja lienee kysymys turvotuksesta ennen naistenvaivoja (ei tietenkään päde, jos olet mies.) tai ehkä joku ruoka kerää nestettä tai olet juonut ihan liikaa huberinolutta. Siis vettä.

Kun alkaa palstoilla nämä ryhmälaihdutusmenoamiset olla loppusuorilla, niin katso ensin mikä oli "aloituspainosi" ja sen jälkeen sokerimunkki toisessa hyppysessä kilkuttelet siihen loppu"raporttiin", että vitsit kun hienosti meni mulla, painoa tirahti maailman ääriin 23 kiloa ja rammat päälle. Ihan tälleen melkein mitään tekemättä ja ihteksensä, kyllä oli hieno kuuri tämä elämäntapa. Omat ääresi ovatkin kivasti muotoutuneet sohvanmutkan tai laiskanlinnan äärien muotoiseksi. Että sait palkinnoksi juuri tuon verran lisäarvoa ihosi välittömään läheisyyteen. Siihen alle. Mutta sitähän ei kannata siellä foorumilla alkaa julistamaan. Ehei! On pidettävä kiinni tehokkaasti siitä, että laihuusmeiningit jatkuvat jatkuvasti ja paino häipyy kuin pieru Saharaan. Ja tosi helposti! Olet vaan tarkkana, ettet sekoita keskenään niitä foorumeita ja lällättele karppifoorumeilla, kuinka peruna on pelastanut painosi perikadolta eli lihonnanlta. Tai virallisterveellisellä tirskuttele pekoninrasvoja kanssaval..keskustelijoiden päälle.

Tälläkeinoin saadaan kymmeniätuhansia suomalaisia repimään hiuksiaan ja tekemään ankaria askeesilupauksia, kun mennään ja toitotetaan laihdutuksen helppoudesta! Eikä tarvitse mitään syödä! Eikä tehdä! Nytkään ei nimimerkki ole syönyt kuin ameriikansallattia pelkästään kuus viikkoo! Paino häipyy taivaanrantaan helposti! Tai ei muuta ole syöty perheen kanssa kuin munia ja pekonia ja pekonia ja munia, niin että ne on jo lähikaupasta loppu ja meillä on sinne porttikielto. Ja paino se vaan putoaa, perheen koirakin on jo tosi laiha! Kissa lienee laihtunut monta kiloa. Akvaariosta piti luopua, kun pekoninrasva ei sopinut lehtikaloille. Töötätään vielä vähän lisuketta keskusteluun, että saadaan röhvessyörien hiukset harmaantumaan yhdessä yössä naamaa myöten. Ja sen jälkeen voidaankin antaa vinkkejä medialle, että julistavat rasvasodan, proteiinitappelun, vihannesvihan, lisäaineflaidiksen, terveellisyysmätkeen tai ihan minkä tahansa harhaanjohtavan jutun erilaisista dieeteistä, kuureista ja laihdutuksista. Elämäntapamuutoksista kun niillä ei ole tapana puhua halaistua sanaa.

Siinä sitten istutaan siellä sohvan uumenissa herkut käden ulottuvilla. Seuraava vaihe on, että muutetaan siihen sohvalle, tuodaan viereen jääkaappi ja portapotti tai muu vessantapainen, annetaan pizzerian kaverille vara-avaimen koordinaatit, tarkistetaan, että mikä lähipuoti tuo ostokset kotiin ja annetaan sillekin avainkätkön osoite, pyydetään naapuria tuomaan posti ovelta sohvalle sekä rentoudutaan netin parissa. Kytketään valtakunnan verkkoon paitsi läppäri myös jääkaappi, televisio, puhelimenlaturi ja pari muuta hässäkkää. Eikä sen koommin tarvitse juurikaan liikahdella. Voi viisastella netissä justiin niin paljon kuin lystää ja esittää asiantuntijaa vähän joka puolella. Suoli24- paskanjauhannassa se onnistuu keneltä hyvänsä, mutta avoimilla pikkupalstoilla saattaakin niitä oikeita asiantuntijoita olla niin, että päät yhteen kolkkaa. Että pidä tunkkis.

Mutta jos haluat tehdä asioita Oikeassa Elämässä, niin älä ainakaan nettipalstoilla siitä kerro!

Ruokakaupassa törmää ilmiöön näennäiskarppaaja. Kärryssä on huolella harkittuja ostoksia. Lyöttäydyin yhden tättäräisen ostoskärrykaveriksi salakavalasti. Siinä vilkaisin prouvan kärrien sisikuntaa ja aloitin varovaisesti (lööppilehdet olivat taas julistaneet ties mitä ruokavalion tiimoilta), että olettekos te mahdollisesti niitä karppaajia. Kun lapsen perhekin karppaa. Rouva siihen, että kyllä tässä täytyy trendiä noudattaa vaikka kahvileivästä hän ei luovu eikä iltasiideristään, ne on niin elintärkeitä rentoutumiskeinoja tässä kiireen keskellä. Jaha, vai sillä tavalla. Rupattelimme kassajonossa niitä näitä. Rouva alentamaan ääntään, että eivät muut kuulisi kovin tarkoin: "Meidän naapurustossa on sellainen karppaaja. Se aina kovaan ääneen arvostelee muiden ostoksia, että me myrkytetään itsemme, kun syödään viljaa ja perunaa. Riisi tappaa kuulemma aivotoiminnan muiden viljatuotteiden lailla!" Ohhottelin asiaankuuluvasti. "Niin ja eikä se niin haittaisi, mutta nyt on käytävä kaupassa kauempana." loihe täti lausahtamaan lierihattu silmillä ja aurinkolaseja hapuillen. "Ei kukaan kohta uskalla mennä meidän lähikauppaan, kun se nainen vahtii sielläkin kärryjen sisältöä, ja tulee viereen papattamaan tutkimustietoa karppauksesta" Aijattelin ja voihkin, kuten asiaan kuuluu. "Kuulkaa, rouva, minusta kun tuntuu, ettei se meidän talon ämmä ole oikea karppaaja, se on kiusanhenki. Se on varmaan joku toimittaja, joka tahtoo pahaa ja hyvän lööpin!" näin sanoen mamma tuuppasi kärrynsä kassalle ja minä siinä paikassa muistin, että ainiin, maito taisi jäädä ostamatta. Pakenin hyllyjen väliin hirnumaan.

Ja päivän eväs taitaa tänään olla kanarisotto ilman risottoa. Homma tehdään tälviisii: halvennuksesta kanantissiä ja luut poispoikkeen. (minulla on pakasteessa rasia kananluille ja toinen toisille luille, niistä voi keitellä sitten sopanliemiä) Parsakaalia, kukkakaalia, palsternakkaa, lanttua, sipulia montaa sorttia, pätkä inkivääriä ja tuoretta chiliä parin palon verran, jos sielusi sietää, yrttejä: salviaa, persiljaa ja timjamia, sillä on lentsuaika. Salttia eli suolaa.
Kasvannaiset pilkkeiksi, kaalien paksut osat kuutioiksi samoin muut kasvannaiset, kaalien kukinnot jätetään silleen, eli ne laitetaan vasta kypsymisen loppuvaiheessa pienittyinä mukaan. Spoileri eli proileri hierotaan suolalla (ja pippurilla), pilkotaan pieneksi ja päräytetään pannulla rusketus pintaan. Voissa. Kasvisosasto kattilaan jossa on pari desiä kiehuvaa vettä. Ensin paksuimmat kasvikset. Kiehutellaan ilman kantta. Sitten etäisesti kanaa muistuttava liha ja annetaan hautuujuutua epämääräinen aika. Sen jälkeen kaalinkukat. Ja lopuksi silputut yrtit ja varmaan vähän lisää valkosipulia. Tarkistetaan suola ja naatitaan. Hyvvee tulj.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Voip*rkele ja hiilarit Helv*tistä.

Valitan tekstissä mahdollisesti esiintyviä krijtsvihreitä! (otsikkoakin piti sorvata, kun ei näy tilastossa tämä juttu muuten. Vaikka näytetään lukevan. Kun on kirosanoja hänessä... )


Vastakkainasettelun aika on täällä! Kansa jakautuu kahtia! Suomalaiset kuolevat kaikki piakkoin sydän- ja verisuonitauteihin, sukupuutto uhkaa! Leipomoita kaatuu kuin heinää! Myllyt lakkaavat jauhamasta, kansa kuolee suolistosyöpiin! Vaara vaanii kaupassa, ravintolassa ja hampurilaiskioskeilla, niitä ei kohta enää ole! Suomalaisten syömätottumukset vinoutuvat, kansa kuolee aivotoiminnan puutteeseen! Rasva tukkii suonet! Suola vie muistin! Eliniänodote putoaa karppauksen vuoksi kolmeenkymmeneen! Asiantuntijat taistelevat! Professori saa vihapostia! Lääkärit peloissaan uuden edessä, jääkö kukaan henkiin?! Näin kirkuvat Iltahemorroidin ja Iltaödeeman otsikot, niin että korviaan saa lehtitelineen edessä pidellä kaksin käsin, vaikka olisi kuulosuojaimet. Mainosveesee ja veesee4 tykittävät samaan tahtiin uutisia maailman tuuliin. Toivottavasti enimmäkseen tuuliin. Sillä ilmain halkihan se käy televiiissioaaltojen kuin lentäjänkin tie. Osaa bloggaajista on alkanutkin jo perusteellisesti vituttamaan.

Tätähän tämä on taas ollut. Kun kansantalous yskii, koko Euroopan talouden vaappuessa korttitalon lailla sinne tänne, on pakko keksiä jotain uutisoitavaa maailman ulkopuolelta. Joten otetaanpa sitten hammasteltavaksi vaikka uudet tuulet syömäpuolelta. Kuten "karppaus". Karppaus on jo terminä niin huojuva, että sen sisälle voidaan niputaa kaikensorttista moskaa Atkinsista Hotkinsiin. Ja hyvä esimerkki oli Nelosen onnettomat uutimet, jotka haastattelivat Dukanin proteiinidieettiä noudattavaa henkilöä. Olen tutustunut sen verran perusteellisesti Dukaniin, etten menisi sitä sanomaan karppaukseksi ihan kevyin perustein. Vastapuolet tahtovat näissä kivityksissään unohtaa sen, että hiilihydraattien vähentäminen ei automaattisesti tee kenestäkään karppaajaa, jolla tunnutaan tarkoittavan julkisuudessa enimmäkseen Atkinsin induktiolla räpistelevää alkuvaiheen hiilarien vähentäjää, joka toivoo roimaa painonpudotusta. Asiantuntijat taasen toivovat syömärin putoavan kalliolta tai muulta korkealta paikalta. Etteivät joudu selittelemään enempää, miksi vähärasvainen ruokavalio ei ole se paras mahdollinen. Kuten vuosikymmenet on kuviteltu!

Ennen olisivat sikatalous- ja lehmikarjaporukat hieroneet käsiään yhteen "karppausuutisia" kuunnellessaan ja perustaneet joka niemeen notkoon ja saarelmaan pienteurastamon, palkanneet Saksasta makkaramestarin kouluttamaan ja alkaeet kunnon liiketoiminnan. Nyt Evira evää senkin ilon, milloin puuttuu valokatkaisijasta hätäkatkaisin tai kaakelilaatasta varaston puolella on lohjennut jo asennusvaiheessa kulma, joka on saumattu umpeen. Ja lupaa ei heltiä, vaikka mitä tekisi. Kun on määräysten vastainen tämä elintarvikehuoneisto.Nounou! Ei voida hyväksyä, ei.

Sillä aikaa sivistysvaltio Saksanmaalla jatkaa joka kylässä vaikuttavaa pienteurastamotoimintaa, joka on suunnilleen kaupan takapihalla. Kylässä on 800 asukasta, ja kauppias tulee kivasti toimeen. Aamulla aikaisin, kuten kauppiaan kuuluu. Tiskistä löytyy possu poikineen, leberkäseä, makkaroita montaa sorttia ja lihaa, maukasta, rasvaista ja vastateurastettua possua, riiputettua nautaa, karitsaa ja paljon muita mainitsemisen arvoista. Sopuhintaan! Riistaakin saa. Ja minulle on kerrottu, että metsästäjät myyvät siellä saalistaan, eivätkä muumioi sitä omiin pakastimiinsa, joita onkin sitten nurkat täynnä. Pari ydinvoimalaa lisää, että kaikkiin Suomen mettäporukoiden pakastimiin saadaan virta riittämään. (ai saatanansaatana, että olen kateellinen, kun meidän tontilla ei ole edes jäniksiä. Jos olisi eivät olisi kauaa hengissä. Posauttaisin jo portailta pomppijalta hengen pois! Oravakeittoa kyllä saisi ja mantelitäytteisiä talitiaisia)

Tätä nykytilannetta "karppauskeskustelussa" ei voi sanoa edes keskusteluksi. Tämä on naurettavaa eipäsjuupastelua, kissanhännänvetoa ja paskalimppien heittoa molemmilta puolilta. En minä sitä sano, ettenkö olisi itsekin syyllitynyt jonkinasteiseen vittuiluun "tietäjille" kuten ra-vit-se-mus-te-ra-peu-teil-le, mutta Laatikainen pelasti senkin ammattikunnan maineen. Minulle kun jäi kunnallisesta tyypistä vallan kauhea kammo. Sovitaanko, että tietojen päivittäminen, asiallinen keskustelu ja asiakkaan kuunteleminen astuisivat myös kuukausipalkkaisten kuntien ja kaupunkien, sairaaloiden ja lääkäriasemien ra-vit-se-mus-te-ra-peut-tien valikoimiin? Jooko? Lupaattehan?? Asenteen tarkistus kannattaa aina. Joka asiassa.

Odottelenkin tässä, kuka on se lääkäri, joka pelastaa lääkärikunnan maineen! Pitkin kevättä ja kesää olemme miehissä ihmetelleet alatikohoavia maksa-arvojani. Minua on jopa epäilty vakavasti alkoholisoituneeksi. Kieltäydyn olemasta rapajuoppo, keski-ikäinen ja vaihdevuosista kärsivä ämmä. Pahin juopotteluvaiheeni on edesmennyttä elämää kaikin puolin. Tiesin, että minulla on ottamattomia kolesteroli- ja maksakokeita, niin menin aamusella laboratorionhoitajan hyppysiin. Siinä huomenten jälkeen kerroin asiani, ja tongittiin laput framille. Ihmettelin maksa-arvojani, ja minusta otetun "juoppoarvon" kohoamista. Tätipä tiedustamaan lääkitystäni. Ja siinä vaiheessa, kun ikäiseni prouva kertoi, että mitä kivaa "nauttimani" lääkitys tekee maksa-arvoille, aloin kiroilla mielessäni ankarasti. Poistuessani kävin painostamassa soittoajan tohtorille.
Pillerit linkosin kotiintultuani apteekkiin palautettavaan kassiin, tarkistin ettei niiden joukossa ei ole mitään "elintärkeitä" pilsuja. Tarkistin senkin vähän ruokavaliostani, jota vielä tarkistella voi, tsekkasin kuolettavan lisäravinnelistani ja aloin hyppiä tasajalkaa hiuksiani raastaen ja kiroillen, kuin rantalappalainen. Tästä tulisi tämänkertainen lääkäri kuulemaan vielä melkoisen vuodatuksen! Jännittää ainoastaan, että tuleeko luuria korvaan. Toivottavasti olen maanantaina vielä yhtä käärmeissäni kuin nyt. Kielenkannat ovat melko herkässä, että jos tämä kandi keksii soittaa minulle tänään, annan palaa, vaikka olisin kaupan kassajonossa! ...saatana!!!

Mutta huomasin taas livenneeni ruokavaliostani. Íhmettelinkin, kun jouduin nostamaan insuliinin määrää, vaikka "muka" söin vähähiilihydraattisesti. Korjausliike alkoi hetimiten aamusella, kun aloin vuntsailemaan lehden ääressä, että mitä on tullut iäntäkohen sullottua. Ja kas!! Metrokasvit. Siis juureksia on alkanut mennä vähän liikaa kypsennettynä ja pakasteesta, kun ne on niin helppoja! Minulla! Minähän korostan sitä, että pitää nähdä vähän vaivaa sen ruokansa eteen! Ei hemmetti. Siispä ryydloikalla kauppaan, nauriit, lantut ja porkkanat surrurrurrukilla, joka tarkoittaa yleiskoneen raastinosaa, raasteeksi. Majoneesia kyytypojaksi ja pikku suukkiin. Sitä ennen koristeeksi runsain mitoin yrttisilppua, kun pers- sun muut liljat eivät penkistäni ole vielä paleltuneet. Meni myös varsisellerin lehtiosaa mukaan. Jälkkäriksi proteiinivanukkaaseen tehtyä marjamössöä: mustikoita, mansikoita jne. Leuat kävivät kuin leikkuupuimuri. Ai, että proteiini puuttui? Eikä puuttunut. Savusilakoita pistelin mukaan senkun kerkisin. Ja nyt läppärikin taitaa haista savusilakalle.

Ja sille, kuka tulee minulle väittämään,  etten saa kuituja, niin syötän sunnuntain Hesari liitteineen. Vaikka meneekin koiranpissapaperit hukkaan. Taidan kohta tarvita muutakin terapiaa, kuin tämän blogin. Jaa, mutta jos minä ilmestyn terapeutin vastaanotolle, sen terapeutin on syytä varata puolen vuoden sairasloma jo etukäteen.

(kiitos ystävällisestä huomautuksesta, että teksti pätkii, vähän korjailin pahimpia.)
(Tilastojen mukaan KUKAAN ei ole lukenut tätä bloggausta! :D )

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Naistenlehtikarppaus, iltapäivälehtikarppaus...jne.

Tässä ollaan taas poteroissamme kautta Suomenniemen. Voimiinaan on astunut useampia talouselämän vaikuttajia ja muita meitä elontiellä sinne ja tänne johdattavia tahoja. Jauhopommien heittelyyn keskittyvät savolaisalueiden sydämessä värjöttelevät ravintotieteilijät täysjyväviljoineen ja sokuripaloineen, joita ammutaan sarjatulella päin näköä kaikista Suomen tiedotusvälineistä. Harhaanjohtajien kruunaamaton kuningas istuu hiilloksessaan, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, saati olisi tapahtumassakaan. Massamurhaajan osaa näyttelevät tuhannet suomalaiset, jotka ovat löytäneet avun hiilihydraattien vähentämisestä tai jopa vielä radikaalimmasta vaihtoehdosta, hiilihydraattien poistamisesta lähes tyystin ruokapöydästä pariksi viikoksi. Huomatkaa, pariksi viikoksi, eikä loppuelämäkseen.

Jukupätkä. Viimeisen parin kuukauden aikana olen kompastellut viestimien kylvämiin rasvakasoihin, joita on löytynyt mitä yllättävimmistä paikoista. Ja useimmat niistä haisevat todella pahalle. Tosin asiaan on vaikuttanut hyvinkin monesti skunkkiöljypullojensa kanssa heiluvat professori- tai pääjohtaja -tittelein tittelöidyt herrasmiehet, joiden pergamentin kalvas, harmahtava ja poimuinen iho kiinnittää kuvien katselijan huomion. Lieneekö naamareita photoshopattu vai onko kauneus katsojan silmässä, sitä en tiedä. Mutta rumaa jälkeä syntyy. Koko hiilihydraatteja kartteleva kansakunta hirnuu partaansa herrain lausahdelmia, joista useimmat sisältävät sitä silkkoa, kuten muinainen kakku, joka oli sentään päältä kaunis! Kaunistelematta tulee mieleen, että herranjee, meidät on varmana lahjottu, kun haluamme syödä lähellä tuotettua, mahdollisimman käsittelemätöntä ja itsetehtyä ruokaa. Emme äitien enkä isien väsäämiä eineksiä, joita näyttää olevan jo joka lähtöön ja paluuseen.

Parhaimman puujalkavitsin lasketti norsunluutornistaan tässä vastaikään herra ja hidalgo Kuopion entisestä yliopistosta, nykyisestä Itä-Suomen yliopistosta, johon on niputettu jo Joensuukin, ja mitähän muuta! Sieltä kiinnijuostu setämies tilitti ehtooaviisille, että karppaus tappaa ja on epäterveellistä kaikinpuolin. Juu, niin varmaan onkin, jos väärin onnistuu asian tekemään. Autoilukin on vaarallista, jos ajellaan niin, että repsikan paikalla istuva ohjaa ja kuski vaan polkee polkimia ja vaihtaa vaihteita silmät kiinni repsikan ohjeiden mukaan. Pöpelikkööhän sitä siinä mennään niin, että paukkuu. Ja sakot viranomaistahoa edustavalta konstaapelilta. Tämä Uusilato tai mikä Uusimuta hän nimeltänsä olla mahtoikaan, roiskaisi sellaisen jauhopöllyn ympäristöönsä, että paikalle pitäisi hälyyttää jo ilmastonsuojelijat. Hiilihydraattijalanjälki lausunnossa oli valtaisa! Isompi kuin Jaakko ja pavunvarsi -sadun jättiläisellä, joka melkein sai sen Jaska-ressu kiinni. Mutta Jaskapa hakkeroi pavuvarren kelvottomasti poikki ja jätti teloi itsensä niin pahoin korkealta pudotessaan, että otti ja kuoli vammoihinsa. Rest in peace, jättiläinen. Ettei vaan kävisi tässäkin yhtä hupaisasti?

Se lausuntoja anniskellut setä haluaisi ohjata kansan pöperikköön, viljalaarista kaksin käsin mussuttamaan, kun viljantuotanto on hirmuisesti halvempaa. Kun se toinen setä Eteläisen Suomen periferiasta oli maininnut, että lehmänmaidon tekeminen on monimutkainen prosessi ja sen eläimen maito sisältää niitä pahoja, kovia rasvoja. Enkä tiedä, tarkoittiko setä ihmislehmien tuotantoa vai eläinlehmien, joiden maitoa nautimme ja maitotuotteita syömme! Elämän alkummekin äidin tissillä on vaaroja täynnä, kun mamman maito sisältää vielä enemmän niitä kovia rasvoja. Ilmankos sitä lapsen pitää posket lommoollaan imeä, kun ei kova maito tule muuten tissistä ulos. Varmaan sitten eineiden valmistus on paljon helpompaa, kuin maidon. Eineitten ei tarvitse mennä ensin verkkomahaan, nousta sieltä takaisin märehdittäväksi, ja sieltä sitten takaisin mennäkseen pötsiin, vaiko se kiertokulku sittenkin toisinpäin? Niin tai tulla sieltä äidin tissistä uloskin alumiinvuokineen ja lisäaineineen. No, märehdittävää näiden pula-ajan lasten lausunnoissa piisaakin hamaan tulevaisuuteen. Ellemme kuole karppaukseen heti huomenna! Kuten profetia on ylitsemme käynyt.

Vahvasti alkaa tämä "rasvasota" haiskahtaa härskiltä. Maitoa ei tule kuin mannaa taivaasta, eikä voita voida viljellä pellossa. Tai voidaan, mutta siihen tarvitaan lehmä siihen pellolle. Ihmiseläin kun ei tuota maitoa 50-60 kg päivässä, mitä lienee litroissa moinen kilomäärä. Maanvi..eikun karjatilalliset hoi! Vastausta kaivataan. Kummalliseksi tämän arvostelun tekee se, että kyseinen Kuopion setä epäili "karppaamista" epäterveelliseksi hommaksi. Ihmettelen edelleen. Olen nyt tehnyt ihmiskokeita itselläni viitisen vuotta. Vuonna kaksi-nolla-nolla-kuusi, silloin alkuun saatoin ensimmäisen vakavahenkisen ihmiskokeen. Ja päin seiniä. Aivan liian tiukalla metodilla. 10-20g hiilaria ei passanut vartalolle eikä lihaksistolle, lisäksi olin vielä toipilaskin. Hyljäsin aatoksen niin jalon joksikin ajaksi. Ja satuin sitten 2008 työaikana itseäni viihdyttämään ja putoamaan perseelleni pienelle foorumille, josta on jäänyt hyviä tyyppejä plakkariin. Huonoksi onnekseni sairastuin vakavasti 2010, mutta se taas ei ole mitenkään sidoksissa hiilihydraattien vähentämiseen, vaan aivan toiseen asiaan! Ja siihen ei auta karppaaminen eikä hiillarien hillitön lisääminen. Elämä muuttui kaikilta osin aika -hmmmmm- mielenkiintoiseksi suoritukseksi. Doh, se siitä hengityskohtaisesta elämänkohtalostani, aisaan!

Lautasellinen terveellistä ja ravitsevaa kaurapuuroa sisältää ainakin minun jo hankitun sokeritaudin sisältävälle kropalleni aivan liiaksi hiilihydraatteja, vaikka söisi sen voisilmän ja maidon kanssa. Tai vaikka pirtusilmän. Tai per...jaa, mutta perssilmää ei pidä laittaa kuumaan puuroon. Eikä puuroa suuhun. Siitä on 60% tärkkelystä. (lähde: Fineli) Ja maito vielä päälle. Jossa siinäkin on hiilihydraattia! Mutta minun aamupalassani ei ole kovin hirvittäviä määriä hiilihydraatteja: esim. keitetty kanamuna, lasi 2,5% piimää, salaattia tai tomaattia ja kurkkua viipaleina, kastikkeena joko majoneesituraus tai sitten sitruunamehutilkkanen, sekä jälkkäriksi manteleita ja pari aprikoosia. Ja että lähden käyntiin, kuppi kuumaa. Joko teetä tai kahvia, ja siihen töräytän maitoa. Pitää nälkää aika kauan. Lounaaksi valtava salaatti, kiehautettuja kasviksia (aika usein parsakaalia ja viheriäisiä papuja, paprikaa, yms.) sekä kalaa, kanaa tai lihaa. Jauhelihapihvit paistan voissa, lihapullat teen ilman korppujauhoja ja kastikkeet joko keitän kokoon tai tungen niihin niin paljon kasviksia, sieniä tms. että tihenee.

Jaa, että missä on voissa paistettu muna? Entäpä paketillinen pekonia? Tirripaisti? Siis se omassa rasvassaan kärtsätty siansivu, jota toiset sanovat koputukseksi, toiset tirripaistiksi. Ei niitä kuulkaa tarvitse jatkuvasti pupeltaa. Tulee kyllääntyminen ja muna ei maistu. Ei pitkään aikaan! Se on paha juttu se, jos munaan kyllästyy.Tähän rasvakeskusteluun olen jo kyllästynyt. Ja eritoten väärään tietoon, jonka levittämiseen eivät toimittajat ole aivan syyttömiä! Kepulilaisten viestimien tausta näkyy helposti uutisoinnissa, ja tasotonta sekä yksisilmäistähän siitä niiden vaatimusten puitteissa väkisinkin tulee, joissa toimituskunnat joutuvat juttujaan hiki päässä puurtamaan. Annan minäkin puolestani lisätietoa ooikeeiiin mielelläni mille tahansa toimittajan plantulle, mutta varokoon kirjoittelemasta ihan mitä sattuu ja laittamasta sanoja meikäläisen suukkuun. Olen sen verran iso ja pahaääninen, että voin muuttua painajaiseksi ilman Elmstreettiäkin. Varsinainen Freddy Krueger. Paitsi, että Freddy ei meikkaa.

Sitten tulevat vielä mukaan nämä akkamakasiinit, voi pahoin, kunto miinuksella ja muut elämäntapaämmille suunnatu julkaisut. Jotka tekevät juttuja olohuoneen verhoista ja kepeistä sisustuksista minimalismin henkeen. Laiskuutta, sanon minä. Minimalismi on silkkaa laiskuutta, sillä joko ei ole varaa peittää pöydänpintoja tingeltangelilla ja sälällä tai sitten ei ehditä, kun ollaan aina töissä, että saadaan ostettua helvetillisen hintaisia huonekaluja siamilaisen kynsittäväksi. Siellä olevat laihtumis-, hoikistumis-, kiinteytymis- ja hehkeytymisohjeet ovat kyllä syvältä suolesta. Viisitoista tapaa pudottaa joulukilot, kirkuvat otsikot jo joulun välipäivinä, vaikkei edes suklaarasia ole tyhjä...! Bikinikuntoon kahdessa viikossa! Joo, jos bikinit ovat kokoa 52-54 ja peittävät kaulasta varpaisiin. Viimeiset kahvakuulailuohjeet! Niin varmaan, kun kuula tulee vauhdilla suoran käden päästä kalloon, otteen kirvotessa, kun vähän vihlaisee, voivat kahvakuulailuohjeet todella ollakin viimeiset. Kiinteydy viikossa! Ja annetaan samaan hönkäykseen kasa osoitteita, joissa majailee tehokas kuntosali. Kukkarossa tapahtuu seinämien lähentyminen ja kiinteytyminen, jopa kiinniliimautuminen. Polta rasvaa näillä tehokkailla ohjeilla! Ainoastaan pannulle laitettu margariini palaa tehokkaasti, kun rasvanpolttaja on jo niin puhki pelkästä treenien ajattelemisesta, että nukahtaa paistinlasta posken alla keittiön saarekkeen ääreen. Meikillä ihmeitä aikaan, peitä kaksoisleuka näin! Loistava ohje! Kaksoisleukasi näyttää heti ensivilkaisulla häipyneen ja tilalle on ilmestynyt kolmoisleuka, toisella vilkaisulla leuka on saanut seurakseen vielä neljännenkin leuan. Bravo! Niitä aviiseja ei voi lukea kuin hammaslääkärin odotushuoneessa. Ei satu ihan niin paljon edes juurihoito, kun on lukaissut muutaman sivun verran akkainaviiseja, joiden kohderyhmästä ei ole harmainta aavistusta, että onko lehdykkä laadittu mahdollisesti ameeballe vai bakteerille vai ehkä jopa kekomuurahaisille?!

Aika ajoin teen lapsuuteni herkkuja, kuten munakokkelia ja "herrasväen omelettia". Herrasväen omeletti tehdään seuraaval viisii: Neljä suurta kananmunaa, keltuainen ja valkuainen erotellaan eri kippoihin. Keltuaiset vatkataan kerman kanssa kuohkeiksi, kermaa 1rkl per keltuainen. Valkuaiset vatkataan tiukaksi vaahdoksi niin, että kipon voi kääntään nurinperin vaikka pään päälle eikä valkuainen hievahdakkaan. Käännellään keltuaiset varovasti valkuaisten sekaan. Kuumalle pannulle tipautetaan pari noppaa voita ja annetaan sulaa pähkinän väriseksi. Siis ruskeutetaan voi. Nostellaan munaseos pannulle ja annetaan hautua kannen alla kiinteäksi, varotaan ettei pala! Lastalla reunoilta nostelemalla näkee, mitä pohjassa tapahtuu. Ripotellaan munakkaan päälle jäisiä pakastemarjoja (puolukka, mustikka, mustaherukka, mansikka ja vadelma, kaikki yhdessä ovat loistava juttu!) Laitetaan matala lautanen komeuden päälle kumolleen ja käännetään rakennelma ylösalaisin. Koristetaan vanilja-aromilla maustetulla kermavaahdolla ja lapiodaan parempiin suihin.

Että VOI VOI! VOI VOI KUN ON VOITA, MUTTEI OLE LEIPÄÄ! Siinä teille päivän mietelause. Voitte sen kopioda, muuttaa siihen koristeellisen fontin ja liimata seinälle, työpaikalla pukukaapin oveen, työhuoneen huoneentauluksi tai vaikka jääkappinne välittömään läheisyyteen. Siitä voi painattaa vaikka paidan, tehdä kuvioita perunalla pöytäliinaan (leimasimateriaalina peruna on ihan onnenomiaan!) tai vaikka käärepaperia lahjapakkauksia varten.