maanantai 31. lokakuuta 2011

Ruuhka ruokakaupassa ja Nettilaihdutuksen käsikirja osa 1.

Kun olen selaillut blogistanian uumenia, niin siellä näyttää, että valtaosalle on yks ja kaks hailee se, että meitä hiilihydraattien vähentäjiä, karppaajia, atkinseja, montignac-diettisiä, elämäntapansa muuttaneita ja virkistyneitä sekä monia muita moititaan mediassa ja ties missä. Jaellaan blogeissa kepeästi Tunnustuksia ja tilitetään selkätisseistä, sukkisten kirraavista haarakiiloista ja pullanhimosta. Tosin menin blogistaniaan hakusanalla "laihdutus" enkä vähähiilihydraattinen ruokavalio, kun se oli niin pitkä kirjoitettava. Nyt istun keittiön pöydän ääressä, kun en jaksa seurata tuota lainehtivaa kolarisumaa tuolla moottoritiellä. Heti aamusta, kun herää pilliauton vienoon henkäykseen, niin en pidä sitä kovin kohottavana. Ja nyt Turkua kohden viiletti kaksi ambulanssisa lähes kosketusetäisyydellä...kivakiva. Nekin onnettumuudet saataneen karppaajien syyksi ihan hakematta. No, seuraavaa kolinaa odotellessa.

SoMessa on kuhinaa kyllä ollut. Parissa Faspuukiryhmässä on hammasten kiristystä ja vinkunaa ollut asian tiimoilta, kuinka media vääristelee asioita. Ilmankos Väyrynenkin ilmoittautui karppaajaksi... Ja Riekki työlääntyi jo koko pauhinaan. Ja on jotenkin tunne, että alkaa tässä maassa jo moni muukin kypsyä tähän meuhkaamiseen, että tappaako vaiko eikö tapa. Ainakin muudan vuotava oliivipurkki tappoi. Pieni osa porukasta saa ihmiset sellaisen epätietoisuuden valtaan, että on ihan sama, vaikka söisit pakastekalaa ja jääkuutioita. Kaikki tappaa, tukkii suonet, aiheuttaa aivojen vajaatoimintaa ja tekee sinusta fakki-idiootin kolmessa minuutissa, JOS SYÖT. Minustakin tämä alkaa olla naurettavuuksien rajoilla, mutta sitä ennen kerron teille surullisen tarinan, jol' ei oo vertoa. Eikä ole muuten laulu merirosmo-Roopesta, eikä Pirates of  the Caribbeanista. Eikä edes Helismaata. Tarina kertoo siitä, kuinka uskossaan väkevä ja asiat perusteellisen persielleen ymmärtänyt nettilaihduttaja voi pilata tapetit ja tunnelman, noin ihan kepeesti.

Joskus vuonna miekka ja kirves olin ankara Painonvartija. Uskoin painonvartiointiin kuin vuoreen. Että sillä se lähtee, vaikkei mitään muuta tekisikään, kuin lukisi tuoteseloisteita Pisteopas toisessa kännyssä ja Ostajan opas toisessa. Ettei vaaaaan syö yli oman pistemääränsä! Ja koska inhoan matematiikkaa kuljin kynä korvan takana ja pistekuponki povarissa. Kuuluin myös erääseen nettilaihdutusryhmään, josta jäi käteen kyllä hyviä tuttuja, muttei yhtään järjellistä asiaa, että kilot olisivat pysyneet poissa. Sitkuhousuja on tuolla kaapissa vielä ainakin viidet. Muutamat on lahjoitettu tarvitseville. Kaikki ihan uusia ja käyttämättömiä. Kyseiselle nettilaihdutus palstalle mahtui kaikensorttista väkeä ja minä vissiin kuuluin aktiviiseen "ydinryhmään". Toisaalta hurjan aktiivisuuteni ja toisaalta omituisen huumorini vuoksi. Siellä tuli keikuttua sellaiset kaksitoista viikkoa melkein yhtä soittoa.

Ryhmään ilmaantui myöhemmin ns. avoimet ovet ja siihen sai muistaakseni liittyä kuka vain. Ja niitähän sitten riitti. Jatkoimme vähän onnahdellen ja ainakin osa alkoi valittaa, että paino hiiviskelee takaisin kuurin jälkeen. Toiset korostivat elämäntapamuutosta ja valittelivat nälkää. Silloin alkoi tulla pimeällä ja salaa näitä huhuja hiilarien vähentämisestä. Sinne tulikin nimimerkki, joka oli jättänyt suurimman osan hiilareista taakseen. Minähän räjähdin aivan tykkänään. Suorastaan kiehuin näppikseni äärellä. Kihisin. Sihisin. Että joku voi olla tyhmä ja vaarantaa terveytensä noin totaalisesti! Suonet menee tukkoon! Iskee hirveä ketoosi!! Ketoosi myrkyttää elimistön!!! Huutomerkkien ja isojen kirjainten lisääntyessä omissa kommenteissani, vastaväittäjäni kommenteissa ne harvinaistuivat ja vähin erin koko nikki katosi bittiavaruuteen. Niihin aikoihin saatettiin perustaa ensimmäisiä nettiyhteisöjä heille, joille ei viljatuotteet ja potut uppoa. Juu, olisiko ryöminyt sinne?

Minä puolestani jatkoin meuhkaamista siitä, kuinka vaarallinen tuo ruokavalio on! Etsimättä tulee nyt tästä viime aikojen keskustelusta mieleen nämä virallisterveelliset proffat ja yljpiäjohtajat, jotka tietävät karppaamisesta yhtä vähän, kuin minä Painonvartija-aikoinani. Enkä edes vaivautunut ottamaan selkoa, mitä pitää tämä dieetti sisällään, mutta eihän se saata terveellinen olla!! Sillä minulle selvisi vasta pari vuotta myöhemmin, eli kutakuinkin 2005 tai siinä main, että ketoosi ja ketoasidoosi ovat kaksi aivan erillistä juttua. Että niillä on vissi ero! Ketoosi on elimistön normaali reaktio hiilihydraattien vähenemiseen ja ketoasidoosi taas sokeritautisten ihmisten elimistön hengenvaarallinen tila, hallitsematon asia, josta voi olla vakavia seuraamuksia. Kahtelepa Wikipediasta. Sieltä löytyy ketoosikin. Siksi meidän D-kakkosten pitää vähän skarpata karpatessa. Olen suorittanut täydellisen takinkäännön tuon episodin jälkeen. Tosin tuo on kaivellut sisikuntaani melko pitkään. Semmoinen turina tällä kertaa.

Kun aiot laihduttaa, etsit tietenkin tietoa netistä, eikö vain? Samoin teet, kun meinaat ostaa koiran, auton tai talon, hankkia akan koti- tai ulkomaasta, haastaa naapurin oikeuteen tai ihan vaan huvin vuoksi surffailet. Laihdutuksesta löytyy taatusi ziljaardeittain tietoa, humpuukia, totta ja tarua. Ja varsinkin tyylisuunnista ja alalajeista. Ja vielä on Amazonin viidakoissa löytämättömiäkin laihdutussuuntauksia! Urheat retkikunnat samoilevat pääkallonmetsästäjien mailla machetet viuhuen ja laihdutusteemoja huhuillen, luvaten Kuun taivaalta ja puolitoista valtakulmaa sekä valkean prinssin ratsastamaan tuotoilla. Minulla on ratkaisu tuohonkin: Internet. Mitäs sitä ryskämään viidakossa villipetojen ja muurahaisten kiusattavana, kun homman voi hoitaa ihan siitä kotisohvalta, kahvikupposen ääreltä? Ei tietenkään tarvitse viitakkoon persuunaansa ängetä. Jos ei mahdu laiskanlinnaan ostetaan uusi.

Asiaan. Siis nettiin. Kirjaudu mahdollisimman monelle netin laihdutuskeskustelupalstalle eri nimimerkillä. Seuraa keskusteluja kommentoimatta. Ja jossain vaiheessa, kun siellä kuitenkin alkaa joku laihdutusriento, ilmoittaudu mukaan. Jep. Homma hoidettu. Kerran viikossa on jokaisella näistä oma punnitus- tai mittauspäivä. Juu. Silloin käyt joko kertomassa "totuuden", ettet ole laihtunut grammaakaan tai valehtelet sumeilematta, että voi jee, kun meni kaks kiloo ihan mitään tekemättä. Ethän sinä todellisuudessa mitään tehnytkään. Nyt hikipinkoilevat palstatoverit, kaikessa onnistumaan pyrkivät täydelliköt, saavat siitä kimmokkeen ja ahdistavat itseään entistä piukemmalla tavoitteella, että jos tuo perkele on laihduttanut tohon tahtiin, niin kyllä minäkin. Ja riipivät joko viimeiset rasvat tai viimeiset hiilarit pois lautaseltaan, pienentävät annoskokoa ja lisäävät liikuntaa sairauden partaalle. Seuraavalla viikolla kerrot ihan päin vastaista! Mutta muistat sanoa, että mittanauha kertoo ihan toista ja lienee kysymys turvotuksesta ennen naistenvaivoja (ei tietenkään päde, jos olet mies.) tai ehkä joku ruoka kerää nestettä tai olet juonut ihan liikaa huberinolutta. Siis vettä.

Kun alkaa palstoilla nämä ryhmälaihdutusmenoamiset olla loppusuorilla, niin katso ensin mikä oli "aloituspainosi" ja sen jälkeen sokerimunkki toisessa hyppysessä kilkuttelet siihen loppu"raporttiin", että vitsit kun hienosti meni mulla, painoa tirahti maailman ääriin 23 kiloa ja rammat päälle. Ihan tälleen melkein mitään tekemättä ja ihteksensä, kyllä oli hieno kuuri tämä elämäntapa. Omat ääresi ovatkin kivasti muotoutuneet sohvanmutkan tai laiskanlinnan äärien muotoiseksi. Että sait palkinnoksi juuri tuon verran lisäarvoa ihosi välittömään läheisyyteen. Siihen alle. Mutta sitähän ei kannata siellä foorumilla alkaa julistamaan. Ehei! On pidettävä kiinni tehokkaasti siitä, että laihuusmeiningit jatkuvat jatkuvasti ja paino häipyy kuin pieru Saharaan. Ja tosi helposti! Olet vaan tarkkana, ettet sekoita keskenään niitä foorumeita ja lällättele karppifoorumeilla, kuinka peruna on pelastanut painosi perikadolta eli lihonnanlta. Tai virallisterveellisellä tirskuttele pekoninrasvoja kanssaval..keskustelijoiden päälle.

Tälläkeinoin saadaan kymmeniätuhansia suomalaisia repimään hiuksiaan ja tekemään ankaria askeesilupauksia, kun mennään ja toitotetaan laihdutuksen helppoudesta! Eikä tarvitse mitään syödä! Eikä tehdä! Nytkään ei nimimerkki ole syönyt kuin ameriikansallattia pelkästään kuus viikkoo! Paino häipyy taivaanrantaan helposti! Tai ei muuta ole syöty perheen kanssa kuin munia ja pekonia ja pekonia ja munia, niin että ne on jo lähikaupasta loppu ja meillä on sinne porttikielto. Ja paino se vaan putoaa, perheen koirakin on jo tosi laiha! Kissa lienee laihtunut monta kiloa. Akvaariosta piti luopua, kun pekoninrasva ei sopinut lehtikaloille. Töötätään vielä vähän lisuketta keskusteluun, että saadaan röhvessyörien hiukset harmaantumaan yhdessä yössä naamaa myöten. Ja sen jälkeen voidaankin antaa vinkkejä medialle, että julistavat rasvasodan, proteiinitappelun, vihannesvihan, lisäaineflaidiksen, terveellisyysmätkeen tai ihan minkä tahansa harhaanjohtavan jutun erilaisista dieeteistä, kuureista ja laihdutuksista. Elämäntapamuutoksista kun niillä ei ole tapana puhua halaistua sanaa.

Siinä sitten istutaan siellä sohvan uumenissa herkut käden ulottuvilla. Seuraava vaihe on, että muutetaan siihen sohvalle, tuodaan viereen jääkaappi ja portapotti tai muu vessantapainen, annetaan pizzerian kaverille vara-avaimen koordinaatit, tarkistetaan, että mikä lähipuoti tuo ostokset kotiin ja annetaan sillekin avainkätkön osoite, pyydetään naapuria tuomaan posti ovelta sohvalle sekä rentoudutaan netin parissa. Kytketään valtakunnan verkkoon paitsi läppäri myös jääkaappi, televisio, puhelimenlaturi ja pari muuta hässäkkää. Eikä sen koommin tarvitse juurikaan liikahdella. Voi viisastella netissä justiin niin paljon kuin lystää ja esittää asiantuntijaa vähän joka puolella. Suoli24- paskanjauhannassa se onnistuu keneltä hyvänsä, mutta avoimilla pikkupalstoilla saattaakin niitä oikeita asiantuntijoita olla niin, että päät yhteen kolkkaa. Että pidä tunkkis.

Mutta jos haluat tehdä asioita Oikeassa Elämässä, niin älä ainakaan nettipalstoilla siitä kerro!

Ruokakaupassa törmää ilmiöön näennäiskarppaaja. Kärryssä on huolella harkittuja ostoksia. Lyöttäydyin yhden tättäräisen ostoskärrykaveriksi salakavalasti. Siinä vilkaisin prouvan kärrien sisikuntaa ja aloitin varovaisesti (lööppilehdet olivat taas julistaneet ties mitä ruokavalion tiimoilta), että olettekos te mahdollisesti niitä karppaajia. Kun lapsen perhekin karppaa. Rouva siihen, että kyllä tässä täytyy trendiä noudattaa vaikka kahvileivästä hän ei luovu eikä iltasiideristään, ne on niin elintärkeitä rentoutumiskeinoja tässä kiireen keskellä. Jaha, vai sillä tavalla. Rupattelimme kassajonossa niitä näitä. Rouva alentamaan ääntään, että eivät muut kuulisi kovin tarkoin: "Meidän naapurustossa on sellainen karppaaja. Se aina kovaan ääneen arvostelee muiden ostoksia, että me myrkytetään itsemme, kun syödään viljaa ja perunaa. Riisi tappaa kuulemma aivotoiminnan muiden viljatuotteiden lailla!" Ohhottelin asiaankuuluvasti. "Niin ja eikä se niin haittaisi, mutta nyt on käytävä kaupassa kauempana." loihe täti lausahtamaan lierihattu silmillä ja aurinkolaseja hapuillen. "Ei kukaan kohta uskalla mennä meidän lähikauppaan, kun se nainen vahtii sielläkin kärryjen sisältöä, ja tulee viereen papattamaan tutkimustietoa karppauksesta" Aijattelin ja voihkin, kuten asiaan kuuluu. "Kuulkaa, rouva, minusta kun tuntuu, ettei se meidän talon ämmä ole oikea karppaaja, se on kiusanhenki. Se on varmaan joku toimittaja, joka tahtoo pahaa ja hyvän lööpin!" näin sanoen mamma tuuppasi kärrynsä kassalle ja minä siinä paikassa muistin, että ainiin, maito taisi jäädä ostamatta. Pakenin hyllyjen väliin hirnumaan.

Ja päivän eväs taitaa tänään olla kanarisotto ilman risottoa. Homma tehdään tälviisii: halvennuksesta kanantissiä ja luut poispoikkeen. (minulla on pakasteessa rasia kananluille ja toinen toisille luille, niistä voi keitellä sitten sopanliemiä) Parsakaalia, kukkakaalia, palsternakkaa, lanttua, sipulia montaa sorttia, pätkä inkivääriä ja tuoretta chiliä parin palon verran, jos sielusi sietää, yrttejä: salviaa, persiljaa ja timjamia, sillä on lentsuaika. Salttia eli suolaa.
Kasvannaiset pilkkeiksi, kaalien paksut osat kuutioiksi samoin muut kasvannaiset, kaalien kukinnot jätetään silleen, eli ne laitetaan vasta kypsymisen loppuvaiheessa pienittyinä mukaan. Spoileri eli proileri hierotaan suolalla (ja pippurilla), pilkotaan pieneksi ja päräytetään pannulla rusketus pintaan. Voissa. Kasvisosasto kattilaan jossa on pari desiä kiehuvaa vettä. Ensin paksuimmat kasvikset. Kiehutellaan ilman kantta. Sitten etäisesti kanaa muistuttava liha ja annetaan hautuujuutua epämääräinen aika. Sen jälkeen kaalinkukat. Ja lopuksi silputut yrtit ja varmaan vähän lisää valkosipulia. Tarkistetaan suola ja naatitaan. Hyvvee tulj.
Lähetä kommentti