MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Nyt kuulkaa pistää vihaksi. Oikein todenteolla. Ihan niin, että otsasuoni on jo pullistunut metrin päähän ja verenpaineellani voisi nostaa kaivovettä Ukkokolin huipulle asti. Asialla on tietenkin Hellzinnsjkij Pravda aka HS eli Gestap..Hesari. Ja miten ihmeessä se aviisi on onnistunut hassuttamaan useammankin asiantuntijan laatimaan älyttömyyksiä joko vieraskynäkirjoituksena tai sitten johonkin mielipideosinkoon. Rahalla vai väsyttämällä? Ja aivan käsittämättömiä ovat nämä asiantuntijat laatineetkin! Mutta joo, torvet soiden kohden totalitarismia ja Pohjolan Pohjois-Koreaa. Minä kyllä sanon heipat näille mielipiteille. Täysin käsittämättömästä syystä lihavia pitää RANGAISTA ja SAKOTTAA elämäntavoistaan. Miksei elintarviketeollisuutta, joka niitä sapuskoita vääntää? Miksei niitä toimittajia, jotka tekevät niitä "helppoja" reseptejä, joihin tulee näitä einesruokia, niillä "ruoka"ohjesivuilla? Miksi yksioikoisesti syyllistetään muutenkin heikossa hapessa olevaa lihva...

Nautin tässä samalla, vaikka nyt joku alkaa kirkumaan, aamupalaani. Kourallinen pillereitä, lasi piimää 2,5 prossaa rasvaa, kun vahvempaa ei saa. Keitetty kananmuna, juustoa, tomaattiviipaleita, majoneesia, itsevärkättyä yrttisipulisuolaa ripsaus, siivu kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä ja muutamia valittuja valkosipulimeetwurstin siivuja lisäksi, jälkkäriksi kahvia punaisella maidolla. Kyllä näillä nälkä lähtee joksikin toviksi. Eilisellä aamiaisella nälkä pysyi poissa vähän liiankin hyvin. Söin vasta illalla. Tuttuni sähkötti minulle, että Prisma Studiossa olisi jälleen asianvierestä asiantyngän tallaamista. Todella. Pitkään on kiljuttu siellä ja täällä, että karppaus on uskonto, tai jos ei ihan uskonto, niin ainakin uskonlahko. Tuotiin oikein uskontotieteilijä rutuun posmottamaan, että rajoitukset ja määräykset ovat sen merkki, että uskontohan se. Pam. Asia loppuun käsitelty. Uskonto. Nyt sitten vaan hakemaan uskonlahkon statusta. Ihmettelen tässä ääneen, että mitenkäs sitten...

Taas tuli vierailtua lasaretin uumenissa, poliklinikalla. Tällä kertaa osakokonaisuuttani hoidetaan lihavuuden osalta. Taas. Ja minä kun kuvittelin meneväni sinne sydämeni vuoksi. Enkä lihavuuden. Olisin vielä hyväksynyt sokeritautinikin, mutta nyt puututaankin lihavuuteeni oikein puukon kanssa. Eppäälen. Lujasti. Tässä tulee mieleen kaikenlaista ikävänsorttista tuon "terveydenhoidon" tehokkuudesta. Se, mikä siellä näyttää unohtuvan tyystin, on sellainen ihan pikkuseikka, että ihminen ei ole kone! Eikä ihmistä voida hoitaa pala kerrallaan. Tai voidaan, jos on kyse luunmurtumasta. Käsi/jalka tai muu siihen verrattava palasina. Silloin voidaan. Mutta kun on kyse näistä asioista, joissa kaikki riippuu kaikesta , niin yhden osan viilaaminen kuntoon ei paranna koko ihmistä. Vaikka kuinka korostetaan elämäntapamuutosta ja voinnin paranemista ja paljon muuta. Eikä kukaan kysy klassista kysymystä siltä tohtorien rattaisiin joutuneelta, että haluatko sinä sitä muutosta itse?? Oletko...

Perustan perkele Lihavien Ihmisten Ihmisoikeussäätiön. Yksi syistä löytyy täältä: http://www.facebook.com/home.php?ref=home#/note.php?note_id=159718034659&ref=nf Mur.