torstai 11. lokakuuta 2012

Paheksunnan ja syyllistenetsinnän yhteiskunta.

Nautin tässä samalla, vaikka nyt joku alkaa kirkumaan, aamupalaani. Kourallinen pillereitä, lasi piimää 2,5 prossaa rasvaa, kun vahvempaa ei saa. Keitetty kananmuna, juustoa, tomaattiviipaleita, majoneesia, itsevärkättyä yrttisipulisuolaa ripsaus, siivu kesäkurpitsaa, salaatinlehtiä ja muutamia valittuja valkosipulimeetwurstin siivuja lisäksi, jälkkäriksi kahvia punaisella maidolla. Kyllä näillä nälkä lähtee joksikin toviksi. Eilisellä aamiaisella nälkä pysyi poissa vähän liiankin hyvin. Söin vasta illalla.

Tuttuni sähkötti minulle, että Prisma Studiossa olisi jälleen asianvierestä asiantyngän tallaamista. Todella. Pitkään on kiljuttu siellä ja täällä, että karppaus on uskonto, tai jos ei ihan uskonto, niin ainakin uskonlahko. Tuotiin oikein uskontotieteilijä rutuun posmottamaan, että rajoitukset ja määräykset ovat sen merkki, että uskontohan se. Pam. Asia loppuun käsitelty. Uskonto. Nyt sitten vaan hakemaan uskonlahkon statusta. Ihmettelen tässä ääneen, että mitenkäs sitten nämä onnettomat, joilla ei kestä kroppa enää lisäainekuormitusta ja näitä nykyisiä ruoka'suosituksia', keliaakikoita ja laktoosi-intolerantteja ja monia muita.

Entäs edesmenneet Painonvartijat. Sehän ei tietenkään voinut olla uskonto, eikä päässyt samalla tavalla edes otsikoihin, kuin tämä hiilihydraattien vähetäminen. Painonvartijat oli minun mielestäni aivan saatanasti lähempänä uskontoa, kuin VHH, karppaus tai miksi haluattekaan tätä kutsua. Siinähän kokoonnuttiin yhdessä tämän yhteisen asian ääreen, saatiin palkintoja ja tehtiin tunnustuksia, että on syntiä tehty, kun voita tuli laitettua leivälle. Ehei, koska Painonvartijoissa syötiin kevyttä ja rasvatonta, että ei se uskonto ole voinut olla. Ei tietenkään, pois se semmoisista suuntauksista, joissa ei rasvaan kosketa ja ruokavalio koostuu mahdollisimman teollisista ja käsitellyistä 'ruoka-aineista', hyi hitto. Taputapu, taputetaanpa nyt Massulle, Massu on laihtunut 150g viime viikosta ja on saavuttanut ensimmäisen kilogrammansa pudotuksen. Puolessa vuodessa. Perkele. Ja pari kultatähteä pikkupikku vihkoon, noin.

Karppaajat pilaavat nyt siis paitsi oman terveytensä, kun kolesteroli huljuu suonissa, niin ettei hemoglobiini sekaan sovi, niin myös Itämeren, sisäjärvet ja ovat pahempi uhka Suomen luonnolle, kuin kaivosteollisuus, tehtaat ja piittaamattomat kunnaninsinöörit konsa. Pyöriäiskanta lienee jo romahtanut, kun karppaajat ovat lihanhimossaan nekin salametsästäneet sukupuuton partaalle, samoin ne tahtovat nyt metsästää hylkeet pois kuleksimasta ja verkkotuhoja tekemästä, kun niille ei mikään riitä. Lehmälaitumet tuhoavat kaiken, lihaa vaan pitää lautasella olla kasoittain, niin että satoriäänitkin on puolikiloisia. Kokonaisia porsaita, 150kg, grillaavat epatot salamenoissaan ja karppaajan tunnistaakin alati rasvaa valuvista suupielistä ja siitä, ettei se syö kuin kermaa voilla välipalaksi ja ruoaksi helvetin isoja pihvejä.

Mistä jumalauta näin vääristyneitä kuvia on sattunutkin median pölkylle tulemaan. Onko todellakin niin, että jos voit hyvin, kerrot siitä maailmalle ja sanot, että minä tein näin, kokeile sinäkin, niin jos se tuntuu hyvältä, auttaa ja paino tai terveys kuntoutuu normaalitasolle, niin mikä helvetti siitä sitten uskonnon tai yleispahiksen tekee. Mikä ihme se seikka on. Kukaan, joka ei paino-ongelmaa ole nähnyt sadan kilon tältä, eli yli, puolen, ei voi edes kuvitella, mitä jännyyksiä silloin elämään mahtuu. No, minäpä valistan jo aiemmissa blokkauksissa kertomieni lisäksi, että kun et jaksa kävellä sataa metriä yhteen menoon, ei naurata. Kun et pysty solmimaan kengännauhoja, et saa sukkia jalkaan, housujenkin pukeminen on ajoittain haaste ja samoin liikkuminen noin ylipäätään. Syyllistämälläkö lihavat parannetaan, niinkö, onko se ainut tapa. Eikö ihminen saa myös nauttia elämästä, aina pitää kärvistellä ja kärsiä, että pääsee tuloksiin. Se ei meinaa mitään, että laboratoriokokeiden tulokset paranevat, paino putoaa ja elämä hymyilee, ruoka on maittavaa ja pitää nälkää. Se on SYNTIÄ. Katumusta harjoittamaan, ruisleipää puremaan, puuroa syömään ja näläntunnetta kärsimään. Kolesterolit tapissa sitten taas syyllistettäväksi, kun ei se paino vaan putoa ja suonetkin taitaa olla kohta tukkeessa. Hyihyi, vähärasvaisempi maito nyt pöytään ja rasvat pois margariineista, sillä se lähtee.

En painajaisissanikaan enää halua koskea mihinkään sellaiseen, jota on reippaasti prosessoitu korvaamaan joku luonnollinen tuote, kuten voi. Helppo esimerkki.
Oho, kello käy, kello käy, täytynee startata maailman turuille ja toreille. Painoni on viisikymmenvuotispäivieni jälkeen pudonnut reilusti yli kymmenen kiloa, en ole ihan varma, kuinka paljon. Vyötärön ympärys on mennyt kasaan 16cm. Liraglutdilla on osansa, insuliinin vähennyksellä on osansa mutta myös hiilihydraattien tarkkailulla. Olen niille pikku vekkuleille allerginen. Kohta pystyn kävelemään 200m lepäämättä välillä. Hauskaa päivää, älkää syyllistäkö itseänne. Osoitelkaa sormella näitä pahimpia syyllistäjiä. Terveysvalistuksen kanssa puuhailevia ja kritisoikaa. Ja olkaa kohtuullisia kaikessa.
Lähetä kommentti