MahaTar laihtuu. Mutta miten!

Tässä sairastuslomaillessani sain aivopierun aikaiseksi ja ryhdyn johonkin, johon en ikinä olisi luullut ryhtyväni. Mutku se on niin helppo! Helpostihan sitä nyt "kuurin" tempaisee. Framille vaan ja kissi pöydän alle. Toimittakaa minut päälääkäriin. Käväisin kahveella taannoin ja yllättäen ryhdyin innostumaan muuansista tuotteista. Olin siihen mennessä kokeillut jo erään toisen toimijan hyvinvointituotteita. Mutku niissä oli runsaasti hiilihydraatteja, siis minulle liian runsaasti. Tietenkin, kun olivat terveille ihmisille suunnitellut. Niin ovat khyl nämäkin. Mutta minähän olen terve. Minulla on ainoastaan häiriöitä mm. sokerinsiedossa. En siedä sitä juuri lainkaan. Pullollisella limonadia, sama se, millä makeutettu, pääsee jo semmoisiin lukemiin, että terveempi kuolisi pystyyn. Joten välttelen parhaani mukaan hiilareita. Kasvikunnan tuotteet, voit, kermat, täysrasvaiset juustot, huonommat ruhonosat yms. ovat olleet käytössä taajaan. Nyt haahuilen painekeittimen perään....

Viimeisestä sössötyksestäni onkin palanut aikaa ihan huolella. Nahka ei ole palanut. Paitsi broilerinnahka grillissä. Vaikka tänä vuonna onkin grillaus jäänyt vähemmälle harrastuneisuudelle. Olen viettänyt vähän niinkuin lomaa itsestäni ja tyhjennellyt paitsi vatsan kohdalla mollottavaa kerrostumaa, myös päätäni. Harvemmin sattuu, että kaikki tyhjenevät kerralla. Vinttiä on siivottu myös. Niin fyysistä, talomme sekavaa vinttiä kuin psyykkistäkin. Olen myös miettinyt tätä niinkutsuttua yksilönvapautta. Siis niitä sidonnaisuuksia, joihin jokapahinen sortuu elämänsä aikana ja haluaa kuvitella, että olisi vapaa. Mukavapaa. Vapautta ei vaan ole, eikä ole ikinä ollutkaan, kuin rippusia siitä, mitä ihminen itse kuvittelee vapaudeksi. Aamuaviisia särpiessäni sieltä pomppi silmille erilaisia uutiseksi väsättyjä asioita, kuten festivaalien jatkuminen, kolarisumia siellä täällä ja luksustuotteet. Arjen luksusta ja arjen säästöjä. Elopin kello ja luomuruisleipä ripirinnan. Kovaa teknologiaa kuo...

Olen tässä pitkin matkaa sinne ja takaisin, ihmetellyt ihmismielen kummallisuuksia oikein olan takaa. Useimmiten jonkun muun olan takaa, kuin omani. Olisihan oman olan takaa ihmettely melkoinen suoritus on fyysillisestikin. Pää kainalon alta, suorin vartaloin kerien olan taakse, ja mollota siitä sitten, että mikäs nyt neuvoksi, Niskavuori? Kolme ihmeellisen komeaa kertomusta ihmisluonnon ja -mielen kummallisuuksista. EVÄS TÖKKII Tapahtuipa Kalevan tantereilla seuraavanlainen episodi Väinämöisen ollessa pusaamassa mahottoman kalanluukanteleensa kimpussa. Paikalle patsasteli Lemminkäinen naapurin piika kainalossaan. Väinämöinen häiriöstä hiukan suutahti ja murrasi, että piian pitäisi olla töillään kartanolla eikä kiemurrella Lemminkäisen matkassa. Lipsahtihe siinä puukko sormeen Väinämöiseltä, joka loihe lausumaan suureen ääneen, että jopa otti teräshammas syvältä, luusta luston luikahutti, veren vimmaisen vikelti, nurmikolle nuljahutti. Vinosti hymyilevä Lemminkäinen siihen vastasi, ...

Tuossa otsikossa on kolme asiaa. Tai paikka, henkilö ja ruhonosa. Juusii? Tykkään tästä kotomaamme äidinkielestä niin hirvittävästi, että runnon sitä joka kerran kirjoittaessani. Tai ainakin hyvin usein! Tässä kotona kökkiessäni, olen vahvasti, tai yhä vahvemmin ollut aistivinani eräänlaisen käänteen ravitsemuskeskustelussa. Mitä edellinenkin postaukseni käsitteli. Ei siis ollenkaan hassumpi asia. Hiilihydraattikeskustelu on hiihtonsa hiihdellyt, edelleen on jotain pientä ilmassa, mutta ei niin älyttömiä älyttömyyksiä kuin vielä vuosi sitten. Silloin keuhkosivat "valtakunnan vaikuttajat" ja me matoset vuorotahtia. Välillä hiilihydraattien vähentäminen oli itsestään saatanasta ja välillä se hyväksyttiin ihan melkein mukisematta. Oma kultaisen keskikalja ...keskitien etsiskelyni jatkuu edelleen. Kieltäydyttyäni laihdutusleikkauksesta ilmeni, että ystävälleni oli sellainen tehty. Itselläni on niin hirvittävä fobia leikkauksia kohtaan, että päätin ryhtyä vastustamaan aikeita....

Olen kivimorttelin onnellinen omistaja. Suorastaan kirkuvan onnellinen!! Eilen onnistuin puhumaan haltuuni mallikappaleen erään putiikin hylliltä. Pesu ja silitys, vehjes on kuin uusi. Nyt voi sutkuttaa kuin Jamie Olivier kaikenlaisia pestokastikesörsselimössötyksiä. Kikotin on nimittäin kyseisen poikasen mukaan nimitelty, liekö kokinkutale ollut luomassa kyseistä härveliä itse, vai onko vaan sanonut, että jeesjees hyvä se on. Menen tuijottelemaan astiaa haltioituneesti.

Tämän hervottoman helleaallon kupeeseen on niin kiva parkkeerata hikoamaan. Sulatimme pakastimen ja nyt sinne mahtuu jään sijasta jäitä. Korvaamatonta suomalaista porakaivovettä tiiviissä muodossa. Niin, mitäs tässä pitikään...juu. Keksin siis pyörän uudelleen ja olen veivannut tehosekoittimen terät vääränään erilaisia mössöjä ja sörsseleitä. Kaikki hyvin kylmiä. Kuten kurkkusoppaa, tomaattikatkarapusoppaa, yrttituorejuustosoppaa, soppasoppaa. Kurkkusopassa vähän lintsasin, laitoin osan kesäkurpitsaa. Eli kurkkua, kesäkurpitsaa ja jäitä, minttua, timjamia ja suolaa huuuurrrhuuururrurrrrr -sekaisin, tarkistetaan maku ja lisätään kermaa, jos siltä tuntuu. Ja tuntuuhan se. Sama proseduuri tomaatilla, tomaattimurskaa, basilikaa, keitettyä pinaattia, jäitä ja suolaa huuururrruurrrrrruuuhuuurrr ja sekaan katkarapuja tai muuta herkkua. Tuo yrttituorejuustoviritelmä onkin sitten jo vähän haasteellisempi: purnukka pahaa yrttituorejuustoa, jäitä, tuoreita yrttejä: ruohosipulia, basilikaa, pi...

Tsiisus, että on kuuma ja kaunis päivä. Minä tässä sulan läppärini ääressä, mutta mitäpä siitä. Kylmä kahvi auttaa moneen vaivaan. Nyt hulautin kippoon (puolenlitran tuppermuki) pari jääpalasta. Kello ei ole mitään, ja minulla on jo kuuma. Olen kyllä aina ollut huono palelemaan, mutta kuumassa kärsin. Ihan kuin istuisi hellanlevyllä. Mutta asiaan. Jaa, että mihin asiaan? Vaikkapa siihen, että puntaroin itseni jälleen Kykloopin armollisella avustuksella. Painoni pysyy kiitettävästi samoissa lukemissa jo kolmatta päivää! Vähän henkilökohtaisia mittojani: pituus 169cm (OLI 170...), aloituspaino: 125 tai enemmän. Nyt 110 kg. Pahimmassa vaiheessa juoksin (=nilkutin) puntaria karkuun. Mutta tuo 125 on punnittu lääkärin vastaanotolla, joten se pitää paikkansa. Eli aloitin vissiin siitä. Ehkä. "Vyötärö" OLI pahimmoillaan 138cm...nyt "enää" 118cm! Vaihtelu on nyt 5cm ja 2kg ylöspäin. Tämä nykyinen 110-112 kg lienee jokin maaginen raja, koska vielä en ole päässyt tuon 110kg:n...

Hyvät hykkyrät, tuli tässä mieleeni mennyt juhannus. Siis tämä pidennetty viikonloppu ennen oikeaa juhannusta. Mikään ei ole niin kuin ennen. Kansanliike pystyyn: ”Juhannus takaisin omalle paikalleen”. Nih. Juhannusta tuli siis vietettyä. Sitä sillin ja kinkun mähkimisen määrää ei voi sanoin kuvata! Minä kun en syönyt uusia perunoita, niin pistelin pari purkkia parhaita selkäpaloja. Ja tietenkin, kuten juhannuksen perinteisiin kuuluu: kinkkua, pari snapsia ja hieman valkkaria ja olutta. Osan menyttä. Vähän lanttulooraa, mutta porkkanalaatikkoon en koskenut. Salaattiakin onnistuin syömään pienen ämpärillisen. Varsin karpahtavaa. Siis ainakin se kinkku. Ehkä muutaman (tähän se punasteleva hymiö) leivänkappaleenkin pisteli sillin kyytipojaksi. Ei hattumpaa. Liikaa kuitenkin hiilareita, sillä leipää en juurikaan ole syöpötellyt tammikuun jälkeen. Turbotukseni oli mahtava! Juhannussunnuntaina olinkin kuin Lootin vaimo. Kädet eivät taipuneet, sormet olivat tönkkösuolatut ja maha mollotti kui...

Sattui tässä silmään sellainenkin juttu suuresta meediasta, oikeiden zurnalistien tekemä, että lihavuus vaikuttaa seksielämän laatuun. Kai siitä joku oli oikein tutkimuksenkin tehnyt! Heräsi heti kysymys, että jaa, miten se lihavuus vaikuttaa seksiin? Höh. Puhun vain omasta puolestani, mutta minä en ole huomannut mitään eroa seksielämässä näin lihavina vuosinani. Sanotaan, että ”hoikkiin” vuosiin verrattuna ehkä vähän tasaantunut. Varmaan siksi, että vakaa, nautittava parisuhde on ollut vallalla jo pitkään. Ennen vakaata, nautittavaa parisuhdettani minulla tuota seikkailuhenkeä oli enemmän kuin kotitarpeiksi. Enkä silloinkaan ollut mikään langanlaiha. Sanotaan, ennemminkin rotevahko kuin hoikka. Eikä ollut puutetta kumppaneista, jos niikseen tuli. Moni kuivankälppeä missimalli jäi siinä lehdellä soittelemaan. Veikkaan kyllä sitäkin, että itsetuntoni kanssa minulla ei ole ongelmia ollut. Oli ulkonäkö mitä tahansa. Siis itselläni. Heh. Muilla ongelmia on ollut enemmän. Olen kokenut pahan...