lauantai 25. heinäkuuta 2009

Kesäpäivä kangas alla.

Tsiisus, että on kuuma ja kaunis päivä. Minä tässä sulan läppärini ääressä, mutta mitäpä siitä. Kylmä kahvi auttaa moneen vaivaan. Nyt hulautin kippoon (puolenlitran tuppermuki) pari jääpalasta. Kello ei ole mitään, ja minulla on jo kuuma. Olen kyllä aina ollut huono palelemaan, mutta kuumassa kärsin. Ihan kuin istuisi hellanlevyllä.

Mutta asiaan. Jaa, että mihin asiaan? Vaikkapa siihen, että puntaroin itseni jälleen Kykloopin armollisella avustuksella. Painoni pysyy kiitettävästi samoissa lukemissa jo kolmatta päivää!

Vähän henkilökohtaisia mittojani: pituus 169cm (OLI 170...), aloituspaino: 125 tai enemmän. Nyt 110 kg. Pahimmassa vaiheessa juoksin (=nilkutin) puntaria karkuun. Mutta tuo 125 on punnittu lääkärin vastaanotolla, joten se pitää paikkansa. Eli aloitin vissiin siitä. Ehkä.

"Vyötärö" OLI pahimmoillaan 138cm...nyt "enää" 118cm! Vaihtelu on nyt 5cm ja 2kg ylöspäin. Tämä nykyinen 110-112 kg lienee jokin maaginen raja, koska vielä en ole päässyt tuon 110kg:n alapuolelle. Tai sitten vaaka on juuttunut.

Liikunnan kanssa on lievähköä onkelmaa. Kun täytyisi löytää sellainen laji, jota pystyisi harrastamaan ihan tässä kotonurkilla eikä tarvitsisi lähteä johonkin "harrastamaan". Esimerkiksi aikoinaan sain ihan kystä kyllin kuntosaleista, siellä nelikymppiset pissikset ja samanikäiset teinipojat huhtovat kuin heinämiehet kilvan kaikelaisissa koneissa. Yleensä tein källejä pakarakoneessa. Jätin sinne omat painot, 60kg...siinä kun harvemmin sattui mitään. Tosin silloin "kevyet" painot minulla liikkuivat matalimmillaankin 15kg:n huitteilla. Ja toistoja tehtiin noinniinkuin 15-20 lihasryhmästä riippuen. Ja koko valssi ympäri neljään kertaan ennen saunomista. Kunnossa olin! Helvetin hyvässä, ja ei tarvinnut kitistä muuttokuormia kanniskelemaan oikein ketään ulkopuolisia. Broidit joskus isompia huonekaluja raijjaamaan.

Nyt taistelen taikinamaiseksi muuttuneen ihran kanssa. Ota kiinni mistä vaan ja käsi on täynnä fläsää. Ihan kuin hernepussia pitelisi. Kai te tiedätte sen sellaisen voimisteluvälineen, jota käytettiin tyttöjen jumpassa joskus seiskytäluvulla? Tuntuma on aivan sama. Löysää löllöä ihan joka puolella. Mitähän pirua sillekin tekisi!??

Ähh, menneet on menneitä, mutta pitäisi kahtella tuonne tulevaankin. Kun tälle projektille "Kutistus" on asetettu rajaksi 2012, jolloin minulla on merkillinen merkkipäivä! Sinä päivänä painan 70 kg, ellen ehdi kupsahtaa sitä ennen.

Nyt painelen tuonne ulkotiloihin nostamaan tietämme paikoilleen. Siitä on osa taas valunut eräälle vilkkaasti liikennöidylle valtatielle. Kuntoilusta sekin käy!

6 kommenttia:

Riia kirjoitti...

Haha :D joo, samanlaista hernepussituntumaa löytyy myös täältä. :) Itselläni tosin ei nyt oo ollut samanlaista itsekuria kuin sulla, kun ei oo nuo kilot tippuneet, mutta kyllä se tästä, pikku hiljaa itseään potkimalla.

MahaTar kirjoitti...

Hmmm...Puhuinkos minä jossain itsekurista? :D

Painon kanssa tappeleminen on enemmän tottumusten käänämistä jollekin tolalle. Eli toimintapsykologiaa! Sekä vaihtareita. Vaihdan sokeristuvia hiilareita päivittäin vähemmän sokeristuviin. Palkitsen itseni tuolloin tällöin sitten jollain, esimerkiksi vaikkapa pienellä hiprakalla.

Vähähiilarisella kun ei alkoholin määrä ole kummoinenkaan. Saa iloisen höntterin puoli-ilmaiseksi, jos niikseen tulee...hihiih...!

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi jo jonkin aikaa sitten ja koukussa ollaan.Tunnut niin tutulta ja on kuin kirjoittaisitkin minusta.Painon kanssa taistelen minäkin yrittäen vältellä paikallisia terveydenhoitajia kyllästyneenä jokaisen erilaisiin ohjeisiin,jotka kumoavat toisensa.Jään odottelemaan lisää hyvin kirjoitettua tekstiä.Jatka samaan malliin.Terkuin Mahakas.

MahaTar kirjoitti...

Jepjep, Mahakas, painon kanssa painiminen on enemmän aivotyötä kuin uskotkaan! :D Mutta hiljaa hyvä tulee, riittävästi aikaa ja "oikeanlaiset" tavoitteet, niin läski lähtee helpommin. Ja ehtii tottua ajatukseen "laiha minä".

Anonyymi kirjoitti...

Jos haluat kotinurkilla liikuntaa, suositan polkupyörää ja kahvakuulaa. :)

*P*

MahaTar kirjoitti...

Kahvakuulalla kauppaan! Jee!

Totisesti, olen ollut koko alkuvuoden kaivamassa fillaria naftaliinista. Omaa saamattomuuttani, etten sitä ole raahannut pihamaalle. Pitää opetella taas ajamisen jalo taito uudelleen. :)

Kahvakuulan kanssa saattaa tulla pientä onkelmaa, kun kädessäni asuva rauta on vähän sillälailla asennettu, että ojentaja on kovilla.