Kuinka heitin perunalla kuikkaa.
Aloitin syömiseni pähkäilyn siinä vaiheessa, siis vasta, kun en enää saanut kenkiä kunnolla jalkaan. Huomasin kyllä ostelleen töppösiä, joita ei tarvinnut solmia tms. Vaelluskenkien kanssa oli mielenkiintoisia tilanteita, kun niitä ähelsin sorkkiini. Puukengät, sandaalit yms. vastaavat olivat kova sana. Talvella tosin tuottivat hankaluuksia!
Vietin paljon aikaa pääni sisällä penkomassa täyteläistä ullakkoani. Olin mielestäni ainoastaan vähän ylipainoinen, jolle on kertynyt vatsaan "pikkuisen" ylimääräistä. En edes tajunnut kulkevani vatsa edellä paikasta toiseen. Autoillessa massunmollukka hinkkasi rattiin. Siitä oli kyllä hyötyäkin...Lukeminen puoli-istuvassa asennossa oli mukavaa, kun kirjan sai tuohon hyllylle!
Jossain mieleni sopukoissa totesin, että työkiireet alkoivat ylittää rentoutumisen. Olin töissä 24/7, mielessäni. Jouduin pähkäilemään kaikenlaisia ongelmanratkaisuja ihmeellisiin tilanteisiin ja pikku hiljaa työ alkoi määrätä elämistäni niin suurelta osin, että unohdin itseni. Ja varsinkin vanhuusiän diabeteksen hoidon.
Ryömin korvat luimussa viimein diabeteshoitajan kynsiin.
Siellä selkeni muutamia perusasioita, jotka olin unohtanut jo aikaa sitten. Perhana.
Ohjeeksi sain tarkkailla hiilihydraatteja. Ja pistää pikainskaa sen mukaan, paljonko niitä mäiskin huuleeni, hiilihydraatteja.
Ahaa! HIILIHYDRAATIT olivat avainsana. Törmäsin nettiin saman tien. Entisenä karppausharjoittelijana syöksyin tietenkin muuannelle tunnetulle foorumille. Ja huomasin sen paisuneen kuin pullataikina.
Tutkin myös muita harrastamiani uskontosuuntia, kuten painareita ja sen sellaisia, pussikuureja myöten. Totesin, että niissä on niin vietävän paljon hiilareita, etten koske.
Mätkähdin sitten pienemmälle foorumille, johon solahdinkin mukaan, sillä vertaistuki olisi paikallaan, sillä edellisistä kokeiluista oli vallan paljon aikaa.
Ensi metreillä jätin perunat lautaselta. Ja JIHAA! Ei huimaa verensokerin nousua toiseen atmosfääriin!!! Hurra! Tästä se lähtee.
Vietin paljon aikaa pääni sisällä penkomassa täyteläistä ullakkoani. Olin mielestäni ainoastaan vähän ylipainoinen, jolle on kertynyt vatsaan "pikkuisen" ylimääräistä. En edes tajunnut kulkevani vatsa edellä paikasta toiseen. Autoillessa massunmollukka hinkkasi rattiin. Siitä oli kyllä hyötyäkin...Lukeminen puoli-istuvassa asennossa oli mukavaa, kun kirjan sai tuohon hyllylle!
Jossain mieleni sopukoissa totesin, että työkiireet alkoivat ylittää rentoutumisen. Olin töissä 24/7, mielessäni. Jouduin pähkäilemään kaikenlaisia ongelmanratkaisuja ihmeellisiin tilanteisiin ja pikku hiljaa työ alkoi määrätä elämistäni niin suurelta osin, että unohdin itseni. Ja varsinkin vanhuusiän diabeteksen hoidon.
Ryömin korvat luimussa viimein diabeteshoitajan kynsiin.
Siellä selkeni muutamia perusasioita, jotka olin unohtanut jo aikaa sitten. Perhana.
Ohjeeksi sain tarkkailla hiilihydraatteja. Ja pistää pikainskaa sen mukaan, paljonko niitä mäiskin huuleeni, hiilihydraatteja.
Ahaa! HIILIHYDRAATIT olivat avainsana. Törmäsin nettiin saman tien. Entisenä karppausharjoittelijana syöksyin tietenkin muuannelle tunnetulle foorumille. Ja huomasin sen paisuneen kuin pullataikina.
Tutkin myös muita harrastamiani uskontosuuntia, kuten painareita ja sen sellaisia, pussikuureja myöten. Totesin, että niissä on niin vietävän paljon hiilareita, etten koske.
Mätkähdin sitten pienemmälle foorumille, johon solahdinkin mukaan, sillä vertaistuki olisi paikallaan, sillä edellisistä kokeiluista oli vallan paljon aikaa.
Ensi metreillä jätin perunat lautaselta. Ja JIHAA! Ei huimaa verensokerin nousua toiseen atmosfääriin!!! Hurra! Tästä se lähtee.
Kommentit