Metsään on tullut jo...sieniä ja marjoja!

Kun olen taas palannut keuhkoamisen tuolta puolen lähes normaaliin tilaani, niin ajattelin kertoa, että aamulla sokureita mittaillessani totesin, että kohillaan on. Ajattelin, että varmaan ovat koholla, kun niin ramasi.

Mutta eilinen ”metsässä” huhtominen teki tehtävänsä, vaikka pistelin illalla munakasta. Aika myöhään. Jos sattuu myöhään syömään, niin silloin saattavat aamusokurit vähän koikkelehtia. Lienee tietysti osuutta silläkin, mitä helttaansa heittelee.

Illalla raivasimme tontilta pikkupajua ja vähän isompaakin. Tiedossa on haketusta ja rankojen karsintaa. Pienellä puulla sitä äkkiä lämmäyttää yhden saunan kätevästi. Kiva, kun tuota saa myös omasta takaa. Puoli tonttia on vielä raivaamatta. Mm. isot pajut yläpihan rajalta täytyy siivota pienemmiksi, sillä säästetään taas lämmityksessä. Aurinko porottaa suoraan seinään.

Tuo tontilla riehuminen sienten metsästyksen lisänä on mitä mainiointa hyötyliikuntaa. Sieni- ja marjametsässä kun on tottunut kakarasta asti käymään. Olen ollut varmaan parivuotias, kun ensimmäisiä kertoja meikäläinen on raahattu ihmeelliseen metsään! Nykyaikana lapset täällä pääkaupunkiseudulla tuskin edes tietävät mikä ON metsä. Se ei todellakaan ole pari puuta törröttämässä nurmikolla. Vaan siellä on elämää! Säälittävää, jäävät paljosta paitsi.

Olen aikoinaan kuullut poikani tarhakaverin äidin kauhistelevan, että eihän metsään voi mennä, sinne eksyy ja siellä on kaikkia eläimiä. Voi tulla hirvi ja potkaista päähän. Tai susi syö! Karhujakin siellä kuljeksii, hirveätä. No, näillä lakeuksilla olen muutaman kerran törmännyt hirveeen, joka karkuutti munaravia välittömästi uumeniin, ennen kuin minä ehdin kissaa sanoa. Peuroja siellä ramppaa kyllä, ja muuta pienelämää, lähinnä lintuja. Metsäkanalinnut saavat joskus lähes kusemaan pöksyihin, kun sellainen lähtee muutaman metrin päästä. Metsot ovat pahimpia säikyttelijöitä.

Tänään onnahtelen jälleen kollaamaan muutaman sienipaikan, josko vaikka saisin herkullisen "kastikkeen"(keitetään kermaa vaan kokoon ja suurustetaan munankeltuaisella). Kanttarellia nousee niin, ettei sekaan sovi. Myös orakkaat ovat saapuneet. Samoin tatteja tulee olemaan paljon. Nam! Niistä taas saa herkkua monenlaista. Parastahan ne ovat tuoreeltaan pannulle heitettynä, vähän sipulia, ripsaus rosmariinia (tai kuusen/katajanneulasia, heh) ja ehkä vähän ruskistettua jauhelihaa. Iäntä kohen. Ei siihen muuta tarvitakaan.

Mustikoidenkin kanssa on aivan helisemässä. Tosin kyllä niitä tulee syötyäkin sekä neuvottua naapuri paikalle keräämään, ja pari mökkinaapuriakin. Omaksi iloksi niitä on pakastimessa on kahdeksan litraa. Mikä säästö! Siitä kun pistelee rahkan sekaan, niin mikä on ollessa. Lakkoja löytyi myös paljon näin etelän olosuhteisiin. Puolukat tulollaan, samoin karpalot. Kun vähän viitsii, niin saa talven varalle kaikenlaisia herkkuja. Ja niistä voi vääntää myös joululahjoja! (mie puhun joulusta jo nyt… taisi mummous iskeä noin niin kuin kolmessa minuutissa!)

Jaha, lounastunti painaa päälle, tänään eväänä on kylmää lohirullaa ja salaattia. Lohirulla on tehty alennuslohesta (pikkupaketti) ja pienestä rasiallisesta tuorejuustoa lisättynä raejuustolla, seassa on yllättäen myös kanttarellia. Hyvvee.