tiistai 21. heinäkuuta 2009

Jo valkenee kaukainen ranta ja paljon muuta.

Kun olen nyt vouhottanut hiilihydraateista, niin on aika valottaa, miksi. Odottakaapa kaivan fikkarin eli taskulampun. Tässä. Noooin. Valoa kansalle. Naps.

Oma kroppani toimii perin hassusti. En olisi itsestäni uskonut, että uusia puolia löytyy vielä tässä(kin) iässä! Kun noudatan vähemmän hiilihydraateilla höystettyä, kasvispainotteista ruokavaliota, ei ole nälkä.
Aamu alkaa munalla. Eli pikkuinen munakas tai keitetty muna sen kera kuppi kahveeta ja "mitä kaapista löytyy". Eilisen salaatin jämät ovat myös mukava lisä. Jos on sattunut jäämään.

Lounastauolla nautin työpaikkamme paikallisen gourmetravintolan antimista. Pääruokana jos sattuu olemaan kalaa, niin sitten sitä. Lisukkeeksi salaattipöydästä mitä sattuu olemaan, jos ei muuta, niin hehtolitra pilkottua amerikansalaattia. Ihmiset mulkoilevat kasaa, muttei haittaa. Loraus oliiviöljyä kyytipojaksi. Ei perunoita tms.

Iltapalan helpoin osuus on se, että nautin leikkelelautasen ja salaattia. Purkkitavarat ovat oiva apu, jos ei jaksa vääntää mitään kummempaa.

Vähän joka välissä juon kahvia, maidolla, punaisella maidolla.

Ruoanlaitossa en välttele rasvoja juurikaan, enemmän välttelen hiilihydraatteja. Kun minulla on se etu, että omistan verensokerimittarin, ja se kertoo kyllä, koska ollaan hakoteillä.

Täytyy lohduttaa teitä sillä, että minä en todellakaan ole minkään sortin pyhimys eikä painoni putoa huikeasti viikossa...ylipainoa on todellakin liki neljäkymmentä kiloa, ja se alkaa jo viidenkymmenen korvilla tuntumaan ikävältä. Varsinkin, kun on matkan varrella ilmestynyt kaikkinaisia liikuntarajoitteita. Eikä oikoteitä onneen ole. Kun liikunnan lisääminenkin on rajallista. Onneksi on noita ulkoilutettavia koiruuksia, että pääsee lenkkeilemään sen verran, minkä tuo kinttu kantaa. Jopa kuntopyörän hankintaa olen harkinnut.

Aluksi tämä menikin hjoo, jees. Mutta sitten tuli mutkia matkaan! Olin kyllä lukenut siitä, että himot hyrräävät hiilareitten suuntaan jossain vaiheessa. Suomalainen ei usko, ennen kuin näkee ja kokee!

Kaikki alkoi oikeastaan vappuaamiaisesta. Ja on nyt aaltoillut sitten puolentoista kuukauden ajan eestaas. Ja pikkuinen perkele sanoo, ettei tässä nyt niin paljon hiilareita ole, ettäkö sitä ei voisi pistellä tuulensuojaan, ihan vaan säälistä. Tätä kun alkaa sattumaan yhä useammin, niin alkavat pöksyt jälleen kiristää. Ja meikäläisen metabolinen oireyhtymä juhlii: vatsani kasvaa uskomattomiin mittoihin. Olen kuin olisin raskaana vaikka olen pelkästään painava! Grillimakkaroilla saapi myös melko mielenkiintoisia efektejä painokäyrään. Samoin olen alkanut tiirailla sillä silmällä kaikkia leikkeleitä. Lähestulkoon kaikkiin on ujutettu glukoosia, joka lisää leikkeleen painoa. Eli vähemmän kallista lihaa, enemmän vettä. Siksi onkin kova sana, että uhraan jonkun euron lihatiskin iloihin. Eli keittelen leikkeleeni itse. Tai paistan. Siitä ei isoa vaivaa ole. Esim. keitetty kieli on herkkua! Samoin keitetty naudan paisti. Halvemmatkin osat eläimistä ovat jees. Ja kylmä kala...jos sattuu jäämään aterialta. Salaatinosasina vallan herkkua.

Nyt on aika jälleen tehdä tarkistuksia ja otan käyttööni ruokapäiväkirjan. Siihen kun ruuvaa ylös mitä on huuleensa heitellyt, niin voipi olla, että nousevat vähät hiukseni kohden sinitaivoa. Sitten tarvitaan aivoa, että saadaan jälleen suunta sinne, minne pitääkin.

Vaakani olen nimittänyt Kykloopiksi. Se mulkoilee minua pahan suovasti vessannurkassa. Ja onneksi lukemat eivät ole nousseet aivan tuon taivaallisiksi, että voin sanoa voivani paremmin.

Sitten: jos sinulla (tai minulla) on taipumusta herkutella oluen, sahdin, siiderin tai muiden liuottimien kanssa, voin vakuuttaa, että kun on tyhjennetty riittävän monta ruukullista pois kuleksimasta, etteivät happane, niin hiilihydraatit ovatkin pelkästään vain ja ainoastaan hyväksi terveydelle, sekä tietenkin rasvat ja muut sörsselit. Hoiputaan keittiöön tai nakkarille ja otetaan oikein kaikilla herkuilla jokun mähmelö, jossa on voista alkaen ihan kaikkea. Ja majoneesia puoli tuubia. Ehkäpä jopa perhepizza lisätäytteillä ja triplajuustolla...ja kaikki menee. Namskis vaan, ja aamulla ihmettelee sitten, miten onkin niin helvetillinen jano ja krapulanrytke?!

Gaaah, alkoi yrjöttää.
Lähetä kommentti