maanantai 20. helmikuuta 2012

Kuinka kohdata terapeutti?

Ylimalkainen ohje siitä, mitä tapahtuu, kun menet jonkin alan terapeutille. Myös lievä ohjeistus, että mitkä ovat vaihtoehdot, jos tökkää jo kynnykselle. Pyydän jo valmiiksi anteeksi arvon terapeuteilta, mutta joskus ei vaan synkkaa. Toisten kanssa ei terapeutti edes saa toista mahdollisuutta. Toisten kanssa saa. Ja koska minua laiskotti aivan jumalattomasti, teetä siemaillen etsiskelin sopivanoloista tekstiä netistä, kunnes sellainen löytyikin. Pienin, hyvin pienin muokkauksin selvisin siitä. KöH. Nauttikaa tekstistä, sillä se on takuulla vähähiilihydraattinen. Ainakin vähämielinen.


Terapeutin kohtaaminen

Terapeutti liikkuu iltaisin ja aamuvarhaisella.
Terapeutti pyrkii välttämään ihmisen kohtaamista. Erinomaisen haju- ja kuuloaistin avulla se aistii ihmisen jo kaukaa ja piiloutuu tai poistuu paikalta. Terapeutin kohtaaminen johtuu yleensä siitä, että se tulee yllätetyksi. 

Ohjeita vaaratilanteiden välttämiseksi

  • Älä ruoki terapeuttia. Ruokkiminen totuttaa terapeutin ihmisen läheisyyteen ja terapeutti muistaa helpon ruoka-apajan. Hävitä kesämökillä kaikki jätteet. Älä jätä ruokatarpeita tai roskapusseja yöksi ulos.
  • Jos löydät terapeutin tappaman eläimen, poistu heti paikalta tulosuuntaasi. Terapeutti voi todennäköisesti olla lähistöllä. Haaska on yleensä peitetty sammalilla tai upotettu osaksi suohon.
  • Jos näet terapeutinpennun, emo on varmasti lähistöllä. Älä mene lähemmäksi, vaan poistu tulosuuntaasi. Vaarallisinta on, jos joudut emoterapeutin ja pennun väliin. Emo puolustaa vaistomaisesti pentujaan hyökkäämällä vaaran aiheuttajaa eli sinua kohti.
  • Pidä koirasi kytkettynä. Vapaana liikkuva koira voi joutua terapeutin kanssa tekemisiin. Jos koirasi on irti ja kuulet sen suunnasta voimakasta ärähtelyä tai karjumista, poistu kauemmaksi ja hakeudu avoimeen paikkaan. Jos koira lähtee terapeuttia pakoon se tulee todennäköisesti sinua kohti ja terapeutti voi tulla perässä.

Mikäli kohtaat terapeutin, käyttäydy rauhallisesti ja poistu tulosuuntaan

  • Vihainen terapeutti urahtelee ja heiluttelee päätään puolelta toiselle. Sillä on korvat luimussa ja niskakarvat pystyssä ja se seisoo neljällä jalalla. Terapeutti varoittaa nousemalla takajaloilleen ja karjumalla voimakkaasti.
  • Peräänny rauhallisesti samalla hiljaa puhuen. Älä huuda tai ääntele voimakkaasti, sillä terapeutti tulkitsee sen vihamielisyydeksi. Älä tuijota terapeuttia silmiin, se merkitsee haastetta. Puuhun kiipeäminen ei pelasta vihaisen terapeutin hyökkäykseltä, koska terapeutti on ihmistä parempi kiipeilijä.
  • Jos terapeutti kuitenkin käy kiinni, heittäydy mahallesi maahan, suojaa käsilläsi päätäsi ja niskaasi, ole liikkumatta eli tekeydy valekuolleeksi. Pakoon juokseminen ei kannata, koska terapeutti on aina sinua nopeampi.
  • Vahingoittunut tai loukkaantunut terapeutti on aina vaarallinen. Jos törmäät autolla yhteen terapeutin kanssa, älä poistu autosta. Hälytä apua ja ilmoita poliisille. Poliisi huolehtii tilanteen selvittämisestä. Jos terapeutti on jäänyt henkiin, varoita muita tiellä liikkujia.
Alkuperäinen teksti on kähvelletty TÄÄLTÄ.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Ilmoitusluontoinen asia.

Kävin vieraissa. Huhhuh.

Täällä.

Lukekaa myös tuo edellinen jaaritukseni. Löytyy tästä.

Nettilaihdutuksen käsikirja, osa 2

Hähhäh, niin se vaan kuulkaa on, että netissä on toisilla jopa koko elämä. Vaikka muuta väittävät, niin elo ihmisen riemuineen ja murheineen se on niin lujasti juurtunut kiinni mielikuviin ja -kuvitukseen, kuin olla vaan voi. Tunnen ja tiedän useitakin itseään diskreetteinä persoonallisuuksina ja suurina individualisteina pitäviä ihmisiä, joiden todellinen persoona vain hieman vilahtaa tekstin laidalla, jos sielläkään. Sellaisilla ihmisillä on armollinen mielikuvitus. He kun istahtavat masiinansa ääreen, niin oma hiirenharmaa ihmisyys karkaa seinänrakoon ja tilalle astuu Suuri Puhuja, jolla on valta yli äyräiden, aitojen ja muiden kanssakulkijoi kanssanettaajien. Ylenpalttinen tietäväisyyskin nostaa päätään. Neuvoja jaellaan.

Minäkin jaan mielelläni neuvoja, ne perustuvat aivan omakohtaisiin kokemuksiini. Vain ja ainoastaan. Mutta näillä nettihirmuilla ei, neuvokit perustuvat enimmäkseen mielikuvitukseen. Riutuva rimpula saattaapi antaa kuulkaa semmoiset laihtumisneuvot, että oksat pois puulautasesta. Tai vastaavasti varttitonnin keijukainen pistää urheiluneuvoa tulemaan, kuin sadanmetrin aitoja. Paikoillenne, valmiit, BANG. Se kun on niin helppoa ja katu-uskottavaa.

Tämän perusteella siis voin alkaa pistelemään neuvoa vasemmalle ja oikealle, jakamaan viisautta sinne, missä sitä ei ole, ottamaan sieltä pois, missä sitä ei tarvita ja maan päällä rauha sekä ihmisillä hyvä tahto. Voin alkaa radioguruksikin. Sieltähän minua ei kukaan näkisi, sillä tämä netissä älämölöäminenkin vaatii tietynlaista näkymättömyyttä. Tosin tuossa tuo profiilikuvani on kovasti näköinen. Pieni, pullea, punoittava ja puolikalju. Juuri kuten minäkin.

Nettilaihtumiseen kuuluu tietenkin, kuten asiasta jo olen maininnut, se, että tulosta tulee ja vilkkaasti! Ennen kuin ehdit eläimen nimen sanoa, niin painosta on poissa on valtaosa. Arkkuunlaitettavaa ei ole kuin nimeksi, säästäisi hautauskuluissa, jos näin oikeasti olisikin. Voisi tilata ainakin puolet kapeamman arkun. Mutta kun ei ole. Todellisuudessa arkkuun pitäisi tällätä puolikas lisää. Sellainen jatkopala sivuun, vähänniinkuin länsisiipi. Ja hautaustoimistossa pelkäävät sitten, että mahtuuko krematorion luukusta se laitos sisään. Jos meinaan polttohautaus on tilattuna. Ainakin minulle sopii kivasti krematorointi. Varsinkin, jos krematorion hukkalämpö johdetaan lämmittämään muita rakennuksia. Se olisi vallan hieno juttu se. Voisi ikäänkuin antaa osansa energian häviämättömyyteen kierrättämällä. Äh, eihän minun tästä pitänyt...

Nettilaihdutuksessa on myös tärkeää osata Photoshopin, Corelin tai muun kuvankäsittelyohjelman luonteva käyttö. Tai ainakin tuntea joku, joka osaa käyttää niitä. Voi nimittäin joutua "todistelemaan" kuvin vyötärönsä, vatsansa, seitsenleukansa tai nakkisormiensa kapenemista ja asiain tilaa noin muutenkin. Siitäpä ei selviä ihan diafilmillä ja järjestelmäkameralla ja palkkaamalla malli. Tai voihan sitäkin yrittää. Tosin nämä yritteliäät tapaukset hoidetaan sitten jo ihan muualla kuin perusterveydenhuollossa. Tai eihän perusterveydenhuollossa enää mitään varsinaisesti hoideta, siellä kirjoitetaan papereita, vastataan puhelimeen ei-oota ja varataan lääkärinaikoja Jeesuksen uuden tulemisen tuolle puolen. Kun muutenkin noustaan kuolleista. Samalla voi sitten hoidattaa särkevän isovarpaansa kynsinauhan, joka on tulehtunut.

Nettilaihduttaa voi kaikilla tunnetuilla metodeilla. Jopa method Putkistolla. Tai ihan putkistojen avaamiseen tarkoitetuilla liemillä, joita myös smoothieiksi kutsutaan. Eikun siis wc-ankaksi tai mr.properiksi. Jos oikein muistan. Meillä kävi kyllä viimeksi painehuuhteluauto avaamassa tuon tukkeutuneen pääviemärin. Mutta nettilaihduttajan pääviemäriä ei avaa mikään. Nettilaihduttaja ilahduttaa kaikilla mahdollisilla keskustelupalstoilla tietämällä kaiken. Ovelampi tapaus muutaa hieman kirjoitustyyliään, mutta avattarensa valitsee samasta kategoriasta, joista muidenkin palstojen avattaret on napsittu. Joko lintukirjasta tai vaikkapa veden eläväisistä. Kuten virtahevot ja krokotiilit. Sieltä sitten huutelee muille neuvoja, että nyt kyllä teet väärin, lisää ruokavalioosi psylliumia, kauranleseitä ja takkirautaa. Ei auta vastaan väittää kaikkitietäjälle, jolla on hallussaan koko maailman laihdutustietämys! Ihan täällä vaan on muita auttamassa. Hyvää hyvyyttään.

Helkkari, tässähän alkaa tulla nälkä. Aamupalanen on vielä odottelemassa, kahvinkeitto aloittamista vaille valmis ja taivas saakin sitten odottaa. Tuotteliaisuuteni hiukkasen on kärsinyt viimeaikoina työn, levon ja sairauden vuoksi. Varsinkin tuon työn. Tai oikeammin työn puutteen vuoksi. Olemattoman työn. Mutta mitäpä aamupalasena itselleni taritsen? Tietenkin herkullista ja ravitsevaa jogurttia. Tänään purkinpohjat Ryskt eli venäläisestä jogurtista, mustaherukoilla, mustikoilla sekä ripsauksella vaniljauutetta. Oheen kourallinen pähkinöitä, joita olen piilotellut avioliiton kautta saadulta lisäosaltani. Plus tietenkin tummaa suklaata palanen. Kahvia tai teetä. Riippuen siitä kumpaa jäi eiliseltä. En taida jaksaa keitellä, menee se kylmänäkin. Teehen hiukka sitruunaa. Sekä hapatettu kurkku, hapankurkun lientä huikka. Johan käy ja kukkuu tällä annoksella tuolle puolen puolen päivän. Eikä tämä ole mikään nettiaamiainen, vaan ihan totisesti totta.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Sisälämpötilan nostoon, herkut tassille.

Tässä on kuulkaa vanhaa viety kuin litran mittaa. Ensin vei lentsu, sen perästä perästä kuului ja p***a lensi kuin varpusparvi. Vai oliko se toisinpäin? Se oli vissiin kuullut tuo vatsa tästä parvitunteesta. Tuntui ottaneen onkeensa. Ripaskaa kesti muutaman päivän, maitohappobakteereista huolimatta. Imodium ihmelääke viimein sai vähäisen rauhan vatsalleni. Toki tokenihan se. Elämässäni tapahtuu omituisia mullistuksia, joita en olisi uskonut ihan tähän hätään näkeväni. Mutta eivät ne mitään negatiivisia ole, pelkästään posi. Plussaa plussapallolle.

Peruin laihdutusryhmään menon, eikä ryhmäveturitäti edes yrittänyt puhua minua ympäri. Kun ei pussikuurilla syytä hoideta, sillä hoidetaan seurausta. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä minä olen juuri se tyyppi, joka epäonnistuu hoidosta huolimatta. Myös laihdutusleikkauksen jälkeen, en mene perkele siihenkään. Kait minulla on jonkinlainen oikeus omaan kroppaani! Ja minähän ne syytkin tiedän. Kyllä tietää jokapahinen muukin ihminen, joka läskiälotinaa on itseensä haalinut. Toiset vaan eivät tunnusta eivätkä tunnista.

Sen silvontaleikkauksen sijaan pakkauduin terapiaan. Sain kuin sainkin kautta rantain ja vahingossa, viimeinkin terapeutin, jonka kanssa puhun samaa kieltä. Äidinkieltämme. On se jumalauta outo juttu näissä terapioissa "viran puolesta", että terapeutti on "läsnä" vaikka ajatukset häärivät jo kodinhoidossa tai ties missä. Tämä nykyinen terapeutti ei onneksi siihen sorru. Kun ihmettelin, että eikö aika ole jo täysi (1 tunti reikäreikä ja piste, ulos!), niin tämä loihe lausumaan, että ei hän voi tietää kauanko tässä menee, tunti, kaksi tai koko päivä. Jatkettiin juttua. Näin sen pitäisi toimia. Terapeutti kertoo myös omista inhimillisistä heikkouksistaan, eikä yritä asettua yläpuolelleni, kuten tähän astiset täti-ihmiset. Luuletteko ihan oikeasti, että asiakas ei huomaa sitä, miten "ammattimaisesti" suhtaudutte? Törmäsin jopa kalseaan halveksijaan, joka tuntui vähättelevän kokemuksiani ja olotilaani! Kun se tila, missä silloin olin, oli kyllä minulle ihan uusi ja ainutlaatuinen. Ei minulla ole ollut vastaavia kokemuksia menneisyydessä, en minä voi mitenkään tietää, miten se tai tämä juttu ihmisessä toimii. Vaikka syytä näämmäs olisi. Ja syytä olisi tietää lainsäädäntö ja kaikki lääketieteestäkin. Perkele.
Ja suoraan sanottuna, vaikka kaikki "terapeutit", joihin olen törmäillyt, ovat olleetkin ammattilaisia, niin pelkkä ammatilaisuus ei riitä hoidon onnistumiseksi. Pitää olla ihminen. Ettäs tiätte. Eikä edes lihavia ihmisiä saa aliarvioida. Todellakaan! Vyötärön ympärysmitta ei osoita aivotoiminnan alkeellisuutta. Lihavat näyttävät olevan nykyään samassa asemassa kuin mustat aikoinaan Amerikassa. Ei tähän bussiin!

Mitä ilmoihin tulee, niin ne eivät tunnu kohta pysyvän etes rattorin kumissa. Onneksi helmikuu helisee jokatapauksessa aina kirein pakkasin. Että ei tämä mikään yllätys näin puolivuosisataisen elontieni varrella ole. Pikemmin olisi ylläripylläri, jos olisi saman verran plusasteita. Siemenluetteloita on selattu jo ja Honteloa Auringonkukkaa on harkittu päivitettäväksi. Kyllä tää tästä! Vaikka näin sunnuntaiaamun rapeiksi lukemiksi tuli miinus 31 astetta pohjoisella seinustalla. Se ei peljätä, kuin yläkerran vesiputkia. Jotka hyytyvät tuossa seinän sisässä sen verran, että vesi haetaan ämpärillä alakerrasta.

Ja evääksi näillä keleillä suosittelen rehellisiä uuniruokia, piiiiiiiiiitkääään haudutettuja, höystettyinä lämmittävillä mausteilla ja mielellään jälkkäriruoatkin vielä uunin kautta pöytään! Osa jälkkäreistä ei ole kyllä kovin vähähiilarisia, mutta huu keers tähän aikaan vuodesta. Tarvitaan energiaa, joka pitää lämpimänä. Ja painokin vasta-aloittaneilla laihistelijoilla putoaa vähän vikkelämmin, kun antaa pikku energiahömpsyt kropalle. Se ei sitten pääse ruumiilta totuus unohtumaan eikä se pidä kiinni jo saavutetuista linjoista. Tekeehän se pääkopallekin hyvää, kun nykäisee iäntäkohen kunnon Runebergin leivoksen. Että lippua salkoon vaan.

Tunkekaa nyt ensin kattilaan luista keittolihaa, lampaanpotkaa, siankappaleita unohtamatta. Siis luinensa. Sekaan selleriä, maustepippureita, laakerinlehtiä, vähän porkkanoita ja palsternakkaa, persiljan varret, pari chiliä. Sekaan suolaa. Keittäkää. Ihan jumalattomasti. Mausteosaston voi kieritellä vaikka juustokankaaseen tai sideharsoon. Huom. idealside ei kelpaa pakettiaineeksi eikä laastari. Vaahtoa keitoksen päältä on helpompi kuoria. Muuten joutuu pippureita lätkimään takaisin kattilaan tämän tuosta. Maistelu ei ole poissuljettu ollenkaan tässä(kään) vaiheessa. Kun mättöaines on kiehahhahdellut tarpeekseen, eli lihas irtoaa luusta, niin sen jälkeen perataan luut pois. Ja muu aines, josta ei tykätä. Tosin se muu aines liuruaa sinne soosiksi, kun alkaa vaihe 2. Pilkotaan paljon, kamalasti ja monipuolisesti vihannespuolta, kukin makunsa ja mieltymystensä sekä sietokykynsö mukaan, kaaleja, lanttua, naurista, sipuleita, chiliä ja persiljaa sekä rutkasti inkivääriä (tuoretta ja maun mukaan). Ujutetaan keko edellisen keitoksen joukkoon sekoitetaan sekaisin, se pata. Laitetaan jossain vaiheessa mukaan vielä kuivattuaja sieniä ja jos sattuu olemaan, niin kuivattuja keittovihanneksiakin. Varataan kipollinen tuoretta persiljasilppua, chiliviipaleita sekä jos huvittaa, niin juustoraastetta/sinihomejuustomurusia/raejuustoa vielä tarjolle pöytään. Annetaan padan muhia, siis KAUAN. Tähän saa kuluttaa vaikka seuraavan yönkin, tähän kypsyttelyyn. Jos on leivinuuni, niin oi onnellinen! Siellä patapum kypsyy kuin itsestään.

Nautitaan höyryävän kuumana, pakkasen pamautellessa pommeja nurkissa, hiilarisietoiset raksuttavat leipää tämän kanssa ja laittavat pataa pottuja, minä taas välttelen palloksi turpoamista ja nautin patani ilman, ripotellen vain lisukkeita päälle. (Ihanan pitkä lause...! ) Menen paikalle.

Ratkaisu kaikkeen on tuossa, ihan tuossa noin, mutta pidänpä teitä vielä jännityksessä! Ähä!