maanantai 13. helmikuuta 2012

Nettilaihdutuksen käsikirja, osa 2

Hähhäh, niin se vaan kuulkaa on, että netissä on toisilla jopa koko elämä. Vaikka muuta väittävät, niin elo ihmisen riemuineen ja murheineen se on niin lujasti juurtunut kiinni mielikuviin ja -kuvitukseen, kuin olla vaan voi. Tunnen ja tiedän useitakin itseään diskreetteinä persoonallisuuksina ja suurina individualisteina pitäviä ihmisiä, joiden todellinen persoona vain hieman vilahtaa tekstin laidalla, jos sielläkään. Sellaisilla ihmisillä on armollinen mielikuvitus. He kun istahtavat masiinansa ääreen, niin oma hiirenharmaa ihmisyys karkaa seinänrakoon ja tilalle astuu Suuri Puhuja, jolla on valta yli äyräiden, aitojen ja muiden kanssakulkijoi kanssanettaajien. Ylenpalttinen tietäväisyyskin nostaa päätään. Neuvoja jaellaan.

Minäkin jaan mielelläni neuvoja, ne perustuvat aivan omakohtaisiin kokemuksiini. Vain ja ainoastaan. Mutta näillä nettihirmuilla ei, neuvokit perustuvat enimmäkseen mielikuvitukseen. Riutuva rimpula saattaapi antaa kuulkaa semmoiset laihtumisneuvot, että oksat pois puulautasesta. Tai vastaavasti varttitonnin keijukainen pistää urheiluneuvoa tulemaan, kuin sadanmetrin aitoja. Paikoillenne, valmiit, BANG. Se kun on niin helppoa ja katu-uskottavaa.

Tämän perusteella siis voin alkaa pistelemään neuvoa vasemmalle ja oikealle, jakamaan viisautta sinne, missä sitä ei ole, ottamaan sieltä pois, missä sitä ei tarvita ja maan päällä rauha sekä ihmisillä hyvä tahto. Voin alkaa radioguruksikin. Sieltähän minua ei kukaan näkisi, sillä tämä netissä älämölöäminenkin vaatii tietynlaista näkymättömyyttä. Tosin tuossa tuo profiilikuvani on kovasti näköinen. Pieni, pullea, punoittava ja puolikalju. Juuri kuten minäkin.

Nettilaihtumiseen kuuluu tietenkin, kuten asiasta jo olen maininnut, se, että tulosta tulee ja vilkkaasti! Ennen kuin ehdit eläimen nimen sanoa, niin painosta on poissa on valtaosa. Arkkuunlaitettavaa ei ole kuin nimeksi, säästäisi hautauskuluissa, jos näin oikeasti olisikin. Voisi tilata ainakin puolet kapeamman arkun. Mutta kun ei ole. Todellisuudessa arkkuun pitäisi tällätä puolikas lisää. Sellainen jatkopala sivuun, vähänniinkuin länsisiipi. Ja hautaustoimistossa pelkäävät sitten, että mahtuuko krematorion luukusta se laitos sisään. Jos meinaan polttohautaus on tilattuna. Ainakin minulle sopii kivasti krematorointi. Varsinkin, jos krematorion hukkalämpö johdetaan lämmittämään muita rakennuksia. Se olisi vallan hieno juttu se. Voisi ikäänkuin antaa osansa energian häviämättömyyteen kierrättämällä. Äh, eihän minun tästä pitänyt...

Nettilaihdutuksessa on myös tärkeää osata Photoshopin, Corelin tai muun kuvankäsittelyohjelman luonteva käyttö. Tai ainakin tuntea joku, joka osaa käyttää niitä. Voi nimittäin joutua "todistelemaan" kuvin vyötärönsä, vatsansa, seitsenleukansa tai nakkisormiensa kapenemista ja asiain tilaa noin muutenkin. Siitäpä ei selviä ihan diafilmillä ja järjestelmäkameralla ja palkkaamalla malli. Tai voihan sitäkin yrittää. Tosin nämä yritteliäät tapaukset hoidetaan sitten jo ihan muualla kuin perusterveydenhuollossa. Tai eihän perusterveydenhuollossa enää mitään varsinaisesti hoideta, siellä kirjoitetaan papereita, vastataan puhelimeen ei-oota ja varataan lääkärinaikoja Jeesuksen uuden tulemisen tuolle puolen. Kun muutenkin noustaan kuolleista. Samalla voi sitten hoidattaa särkevän isovarpaansa kynsinauhan, joka on tulehtunut.

Nettilaihduttaa voi kaikilla tunnetuilla metodeilla. Jopa method Putkistolla. Tai ihan putkistojen avaamiseen tarkoitetuilla liemillä, joita myös smoothieiksi kutsutaan. Eikun siis wc-ankaksi tai mr.properiksi. Jos oikein muistan. Meillä kävi kyllä viimeksi painehuuhteluauto avaamassa tuon tukkeutuneen pääviemärin. Mutta nettilaihduttajan pääviemäriä ei avaa mikään. Nettilaihduttaja ilahduttaa kaikilla mahdollisilla keskustelupalstoilla tietämällä kaiken. Ovelampi tapaus muutaa hieman kirjoitustyyliään, mutta avattarensa valitsee samasta kategoriasta, joista muidenkin palstojen avattaret on napsittu. Joko lintukirjasta tai vaikkapa veden eläväisistä. Kuten virtahevot ja krokotiilit. Sieltä sitten huutelee muille neuvoja, että nyt kyllä teet väärin, lisää ruokavalioosi psylliumia, kauranleseitä ja takkirautaa. Ei auta vastaan väittää kaikkitietäjälle, jolla on hallussaan koko maailman laihdutustietämys! Ihan täällä vaan on muita auttamassa. Hyvää hyvyyttään.

Helkkari, tässähän alkaa tulla nälkä. Aamupalanen on vielä odottelemassa, kahvinkeitto aloittamista vaille valmis ja taivas saakin sitten odottaa. Tuotteliaisuuteni hiukkasen on kärsinyt viimeaikoina työn, levon ja sairauden vuoksi. Varsinkin tuon työn. Tai oikeammin työn puutteen vuoksi. Olemattoman työn. Mutta mitäpä aamupalasena itselleni taritsen? Tietenkin herkullista ja ravitsevaa jogurttia. Tänään purkinpohjat Ryskt eli venäläisestä jogurtista, mustaherukoilla, mustikoilla sekä ripsauksella vaniljauutetta. Oheen kourallinen pähkinöitä, joita olen piilotellut avioliiton kautta saadulta lisäosaltani. Plus tietenkin tummaa suklaata palanen. Kahvia tai teetä. Riippuen siitä kumpaa jäi eiliseltä. En taida jaksaa keitellä, menee se kylmänäkin. Teehen hiukka sitruunaa. Sekä hapatettu kurkku, hapankurkun lientä huikka. Johan käy ja kukkuu tällä annoksella tuolle puolen puolen päivän. Eikä tämä ole mikään nettiaamiainen, vaan ihan totisesti totta.
Lähetä kommentti