perjantai 4. elokuuta 2017

Lisää viinaa, joku liikkuu.

Tässä kun alkoholipoliittinen vääntö on jälleen kiivaimmillaan, kun pusaavat uutta alkoholilakia Suomenmaahan. Osa käyttää käsikassaranaan sitä, että suomalaiset kuolevat heti sukupuuttoon, kun laki saadaan voimaan. Siis heti. En minä väitä, että alkoholi ei aiheuttaisi ongelmia yhteiskunnassa ja varsinkin sen ulkopuolella. Toinen puoli uskoo, että länsieurooppalainen juomakulttuuri tärähtää saman tien siemailevien kansalaisten ajukoppaan, kun laki on pantu framille. Ei ehkä niinkään. Samanlainen huuto, mellastus ja sormenheristely oli arkipäivää myös keskioluen vapauttamisen aikoihin. Että keppanaa sai muualtakin kuin valtion pitkäripaisesta.

Aikoinaan, kun otin hoippuvia ensiaskeleitani ruokakulttuurin saralla, oli alkoholiin verrattavia asioita myös täysrasvaiset maitotuotteet ja suola. Voi oli itsestään perkeleestä. Jo pelkkä voipaketin tarkastelu sai aikaan jumalattoman infarktin. Joko aivoihin tai sydämeen. Eikun pullasuttua vaan rasvattomaan maitoon. Ja margariinia uusille perunoille. Yök. Suolaa sai ripsauttaa ainoastaan kolme silminnähtävää murusta ruokaan. Eikä missään maailmantilanteessa suolasilliä! Ei. Yök.

Minne ihmeeseen on jätetty "kohtuus"? Siis se, että millään ruoka-aineella tai juomalla ruveta läträämään ylenpalttisestia, että voita kermakastikkeessa ja siannahan päälle vielä toinen kerros läskiä. Pullo viinaa kyytipojaksi.  Minkä ihmeen takia suomalainen terveyspolitiikka on EI -politiikkaa? Miksi kaikki kielletty on hyvää ja lihottavaa? Suorastansa tappavaa! Eräskin rottakoe todisti, että suola tappaa. Juu, saivatko ressut muutakin kuin suolaa? Heti perään tuli tutkimus, jossa sokeri tappoi talossa ja puutarhassa. Juu. Sokerin myrkyllisyyteen uskonkin enemmän.

Mutta mitä viinaksiin tulee ja VHH -eväisiin, pyytäisin huomauttamaan, että kyllä ruokavalion saa sekaisin ihan pyytämättä ja yllättäen. Maksa kun pilkkonee silloin alkoholia, kun sitä on nautittu, eikä niitä muita eväksiä. Hiilareilla fiilistelevät huomaavat ko. asian alati paisuvana vatsakumpuna. VHH -tyyppi puolestaan painon putoamisen hitautena. En nyt väitä, että absolutistiksi pitäisi ryhtyä. Ei kummassakaan tapauksessa. Ihmispää kuin on sellainen kuin on. Enkä väitä, etteivät kummatkaan, ruoka ja viina, saattaisi tappaakin. Ruoan puute se tappaa äkimpään kuin ruoka. Viinan puutteeseen en ole kenenkään kuullut kuolleen....

No mutta, nythän pääsinkin asiaan! Viini, viina ja olut sopivat erinomaisesti ruoanlaittoon. Ja nyt ne hiilarikammoiset pysyvät lestissään ja vetävät pari kiekkaa jesaria turpansa päälle. Kukko viinissä on perinneruoka, burgundinpata myös. Samoin valkoviinissä uitetut simpukat, eikun keitetyt. Esimerkkejä olisi krosseittain. Itse suosin olutta possunlihapadoissa, varsinkin herkullista portteria. Sahdin hiiva meinaa tehdä elukasta kitkerää. Punkussa uittelen kanaa ja nautaa. Valkkaria survon kalaruokiin ja väkevämpiä kalan marinoitiin. Olen minä joskus porsaksen sisäfilettäkin konjakissa uittanut...Hyvää tuli, vahingossa vissiin.

Kokeilkaapa vaikka hyytelöä, yllättäkää vieraanne ja itsenne. Kostuttakaa kakku rommilla ja siiderillä...heleijaa, tunnelma on katossa alta aikayksikön.

Tässä ohjetta muunneltavaksi:
Viinihyytelö
1 1/2 litraa makeaa viiniä
2 sitruunaa
60g liivatelehtiä

Sitruunan mehu sekoitetaan viiniin ja seikoitetaan siihen 2 1/2dl kuumaa viiniä yksitellen kylmään veteen liuotetut liivatelehdet; hyytelö kaadetaan lasimaljaan ja asetetaan kylmään hyytymään tai pannaan kylmällä vedellä huuhdottuun hyytelövuokaan, josta se juuri ennen tarjoilua kaadetaan vadille.
Siinä se isoäidin suu muikistuu, kun lappaa tytinää sisuksiinsa. Pon apetiittiä vaan.





keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ortoreksian partaalla ja vielä siitäkin yli

Tein taas ehkä päivän pahimman mokkeron. Menin tavaamaan keskustelupalstoja. Parissa otin osaakin jaarituksiin. Saaden varmaan osan porukasta pois tolaltaan. Samoin kuin itsenikin. Epäillyttävästi on enenevässä määrin alkanut tuntua siltä, että ihmisiltä on kadonnut tykkänään ote oman elämänsä reunasta. Ja nyt pudotaan sitten kovaa ja korkealta. Sekä sotketaan pää salaliittoteorioilla. Kun tässä reilun kymmenen vuoden aikana on todennut tehneensä kaikki mahdolliset virheet asian eli laihduttamisen tiimoilta, olenkin päättänyt pitää ns. vapaavuoden tai miten sen nyt muotoilisi, sapatin, tästä sapuskoinnistani.

Keskusteluja selatessani huomasin ärtyväni JUURI NIISTÄ asioista, joita olen itsekin kysellyt. Ja juuri niistä virheistä, joita itsekin olen tehnyt. Liikaa yrittäminen ei kuulkaa toimi millään elämänsaralla. Oli sitten kyse -noh- aivan mistä tahansa. Vaikka marjanpoiminnasta. Harrastamisesta verenmaku suussa. Pitää nääs olla täydellinen! Kaikki onnistuu! Ei hätää. Mutta aivan pihalla ihan perusasioista.

Sikälimikäli tahtoo tulla hyväksi, pitää epäonnistua riittävästi. Sama tahti on askelten myös ruokarintamalla. Somessa saat kylmän ryöpyn niskaasi välittömästi, kun olet jonkun porukan ylläpidon kanssa eri mieltä. Tai puhut niiden mielestä ikävään sävyyn. Kun vain heidän edustamansa mielipiteet ovat ainoita ja oikeita. Entäs sitten?

Mitä omaan paksuuteeni tulee, on kokonumero vaihtunut viimeinkin D58:sta D48:n. Paksuin kohtani on keskivartalossa. Metabolinen oireyhtymä. Jees. Tässä kun on vuositolkkuja kivistä VHH-polkua kompuroinut, niin samaa tulen piakkoin jatkamaan. Alkaa terveystieto olla hallussa. Ihan mitä tahansa ei enää uskalla tehdä, kun nakkisämpylästäkin saa sokurit riehaantumaan reippaasti yli 12 yksikköä. Eli nakit silmille ilman sämpylöitä.

Rasvan määrästä ja laadusta kiistoja syntyy leimahtamalla. Ihmekös tuo, kun vuosikymmeniä on tolkutettu, että rasva tappaa, tukkii suonet ja tekee elämästä yhtä helvettiä. Ei pie sittennii yhtää paekkaansa. Ennemmin rapsaisee voita pannulle, kuin paskankäryistä akselirasvaa joka vähänkin kuumemmassa alkaa palaa, muuttuu pahanhajuisemmaksi ja pahimmassa tapauksessa roihahtaa liekkeihin.

Niinpä:

Pannulla paistettuja sekavihanneksia

Purjo pätkinä, myös vihreät osat
Nippu vihreää parsaa (jos saatavilla)
pieniä tomaatteja
pari chilipalkoa
keltaista paprikaa palasina
kesäkurpitsaa

Kaikkia näitä maun mukaan ja omat lisäykset sallittu

Pannulle VOITA ja kookosöljyä.

Paistetaan kaikki erikseen, että kypsyysaste olisi sama.
Sekoitetaan ja päälle ripsautellaan tuoreita yrttejä, lisätään voita, jos
sitä ei ole tarpeeksi. Iäntä kohen.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Mitäpäs tässä! Vanhat kujeet ja muutama uusi.

Seurailen harvakseltaan erilaisia ruokajuttuja ties mistä. Oma harrastuneisuuteni ruokaan ja syömiseen on kyllä sen verran atavistista, että uuden opetteleminen on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Aikuisena opiskellessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse noudattaa mitään niin pilkulleen. Ensimmäinen, minkä jätin omaan arvoonsa, oli Viralliset ruokasuositukset. Pthyi. Seuraavaksi listalle tulivat diabeteshoitajan tolitukset, joita seurasivat ravitsemusterapeutin sössötykset. Satuin molempiin saamaan mahdollisimman tökeröt tapaukset. Anteeksi vaan. Sekä sen jälkeen marssin ulos yhtenä köytenä vaihtuvien "omalääkäreiden" vastaanotoilta. Kun hoito heittelehti kuin lastu lainehilla. Mikä taas torppasi oman terveyteni ylläpidon todella tehokkaasti.

Ja mitä nyt kuuluu? Sanoisin, että hyvää. Pidin tässä viikon verran kovasti vastustamaani ruokapäikkyä. Enkä turhaan. Sanoisin, että kovin on jänskää tämä ravinnonsaantini. Tutkailin myös keväimellä, siinä helmikuun lopulla, labra-arvojani ja niissäkään ei ollut juuri kummallisia. Senkin huomasin jälleen, että mikään ei valehtele yhtä ihanasti kuin ruokapäikky...jos et nimittäin täytä sitä siinä syödessäsi. Saatana.

Se, mitä elopainolleni kuuluu, kuuluu seuraavaa: Jännästi on keikuttu kuulkaa vuoden 2002 lukemissa vähän turhankin pitkään. Kiitos oman laiskuuteni. Ehkä toisaalta työperäistäkin, mutta vähän on toinen silmä sokeana menty. Päin mäntyä. Alati elinvoimaisen väsymyksen kanssa on tässä retkotettu enimmäkseen joko työssä tai sohvalla. Hiilareille kiitos...Labraa en uskalla lähestyä tässä kunnossa miltään suunnalta. En maalta, mereltä enkä ilmastakaan. Siirtelenkin suvereenisti sen synkeään syksyyn. Pumpatkoot silloin sen verran verta, kuin tykkäävät.

Vaspuukin syövereissä alteregoni meni liittymään ryhmään, jossa kilahti hermorakenne pahasti jumppaseen. Ovatko ihmiset todellakin tyhmiä vai minä vain menettänyt otteeni siihen aloittelijan fiilistely ja hehkutusmoodiin, joka oli niin kovasti tuttu vielä 10v. sitten. Olen. Siis olen itsekin ollut aivan helvetin höperönä näihin kaikensorttisiint tuloksiin ja uloksiin. Hissuksiin on suunta vähän korjaantunut ja jutut rauhoittuneet. Nyt pystyy rakentelemaan terveellisen, ravitsevan ja rasvaisen annoksen vaikka silmät kiinni! Ei, eikä siinä ole perunaa, pastaa, riisiä, leipää tahi muutakaan viljatuotetta taikka sokuria.

 Paskinta ehkä on se, että ihmiset huokailevat MAKEAN perään. Millä mä voin korvata ton sokerin näissä kuppikakuissa? Mitä mä laitan muikuille ruisjauhon tilalle? Mihin tää mantelijauho sopii? Voiks lettuja tehä karppisokerilla? AAAAAAAARRRRRRGGGGGGGHHHHHHHH!!!!! Voi venäjä! Pitäkää hiilaripäivä viikossa, niin tiedätte, miltä tuntuu olla krapulassa. Jumankauta nääs, mua ei huvita enää mikään! (Martti Näsä) Mikä saa ihmispolon uskomaan, että muikun päällä olevat hituset ruisjauhoa tai vähäinen määrä lettuja tai mikään muukaan satunnainen hiilarisisältöinen ruoka-aines mullistaa koko elämäntavan pilalle menneeksi koko loppuiäksi? Mikä?? Se minulle nyt kertokaa! Romukoppaan tommoiset. Luulijat ja luulot. Kun pääosin pistää iäntäkohen sitä kasvisvoittoista ruokaa rasvalla ja proteiinilla, ei mikään voi kertakaikkiaan kaataa hommaa.

Mutta! Loppukaneetiksi tässä teille raikas repsetti aikain takaa:

Vasikkahyytelö

Vasikan pää tai 1/2 kg lapaa
1 1/2 l vettä
suolaa
pippuria
1 tl. etikkaa
8 liivatelehteä
selvikkeeksi;
2 munanvalkuaista ja vettä
koristeeksi:
persiljaa, kovaksi keitettyä munaa, punajuurta, ja porkkanaa keitettynä ja leikeltynä

Vasikan pää puhdistetaan hyvin ja pannaan kattilaan. Niin paljon vettä pannaan päälle, että vasikanpää juuri peittyy. Annetaan kiehua. Suola, pippuri ja etikka lisätään, ja liha saa kiehua, kunnes irtautuu luista. Liha erotellaan liemestä. Sillon asetetaan keitos jäähtymään ja rasva kuoritaan. Nyt vatkataan munanvalkuaiset ja vesitilkkaan liotetut liivakot; vatkaamista jatketaan siksi, kunnes liemi alkaa juoksettua. Kattila nostetaan pois tulelta, ja kun liemi on kokonaan juoksettunut ja kirkas, siivilöidään se kuumaan veteen kastetun siivilävaatteen lävitse. Osa hyytelostä kaadetaaan ohueksi kerrokseksi hyytelövuoan pohjalle, ja kun se on hyytynyt, asetellaan siihen koristeet sopiviin asentoihin, liha irotetaan luista ja paloitellaan kuutioiksi ja ladotaan koristeiden päälle vuokaan, ja kun liemi on hiukan jäähtynyt, kaadetaan se vuokaan lihojen päälle ja asetetaan jäille hyytymään.

Bon appetiittiä vaan, luonnostavieraantuneet. Se toinen mun lukijoista... :D