perjantai 29. joulukuuta 2017

Jälleen koittaa vuosi uus. Ja ne iänikuiset uuden vuoden lupaukset. PRKL!

Jees, tätä kirjoittaessa on Rauhan päivä. Mielenrauhan päivähän tämä ei tunnetusti ole. Kun joulusta on vaivoin selvitty, niin jo aletaan rummuttaa ja mäikätä, että mitä herkkuva uudenvuoden juhliin?! Jos minulta kysytään, niin IHAN VTUN SAMA! Nuorisoa lainatakseni.

Joskus tuntuu siltä, että paitsi Suomen eduskunta niin myös median edustajat ovat täysin erkaantuneet normaalista elämänmenosta. Ei ny hitto vie, työtön on työtön on työtön. Ja varsinkin yli 40v työtön. Minulla on siitä mittava kokemus jokun vuoden takaa. Roimasti yli 500 työhakemusta. YLI 500!! Parhaina päivinä laadin kahdesta kolmeen hakemusta ja korjailin CV:tä aina kunkin potentiaalisen työnantajan mahdollisen maun mukaiseksi. Jumaleishon! Sain alun kolmattakymmentä haastattelupyyntöä. Neljä työnantajaa sentään perui. Ja sillä ravaamisella sain yhden työpaikan. YHDEN. Palasin siihen duuniin, johon en koskaan olettanut enää palaavani. Mutta niin vain kävi.

Nyt tämä uusi kyykyttämismalli tekee hommasta entistäkin vaikeampaa. Eikun nurin vaan: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730 
Kävin allekirjoittamassa aamuyöstä. Silloin oli 67000 ja rapiat allekirjoitusta. Tammikuun auki. Että varmasti yli satatuhatta nimeä saadaan ko. aloitteeseen. Ja kaivoihan media jostain J.Vartiaisenkin asiaa kommenteeraamaan. Hyh.

No mutta. Se siitä politikointiin viittaavasta. Siirrytäänpä aiheeseen. Niin, mitä SINÄ ajattelit syödä uunnavuonna? Sokeritinat jälkkäriksi? Vai mehiläisvahat? Tinaa? Vai oletko vaan niin tinassa, ettei tie riitä? Ajattelitko syödä, mutta unohdit juomiselta? Ei hättää mittää! Kekkasin juuri, että kinkunjämistä saa oivallista hyytelöä. Ai vanha juttu, no niin onkin. Sekin on vanha juttu, että keitetään hernari lopusta. Hitto joo, niin teinkin. Purkkihernarin jalostin kinkulla. Ei hullumpaa.

Keittelin tuossa muutaman kanankevennyksen kovanpuoleiseksi. Kuoret ei meinanneet irrota. Ovat sen verran tuoretta tavaraa.  Mutta onhan ne hyviä!
Suoraan tuottajalta. https://www.munaeggspress.fi/EggsPress 
Tämä joukkue ja Maakunto kehittivät lyömättömän tuotteen. Ehkä pikkuisen kalliimman kananmunan, ulkokananmunan, Friidan. Free Range -munan. Ja tietenkin, jossain vaiheessa AVI, Evira ja muut humut saavat varmaan tämänkin vesitettyä tehokkaasti. Johan niin meinasi lintuinfluenssahysterian kanssa käydäkin. Ja kanalalle pakkasi tietenkin just episodin jälkeen Sääntö Suomi -ohjelman toimittaja. Jussi.  Tähän en nyt saa linkkiä tällättyä, mutta on Maikkarin ohjelmia se.

Ja tietysti kaiken kinkkurosollihelvetin jälkeen kalaa! Kalaa!!! Kaikissa muodoissa. Meidän kalapisnikset keskittyvät TUOREESEEN kalaan.Kulmakunnan paras kalakauppa, Maxin kala! Sinne siis, heti, kun avautuu. Mätiä ja muuta namsaa! Runsas tarjonta, vähän erikoisempaakin tuotetta. Siis eväkästä.

Meinasin täyttää munaset seuraavasti:
Keltuaiset smetanan kanssa tahnaksi, sekaan sitten  tursaus mätitahnaa ja kalan mätiä. Aivan sama, minkä fisun mätiä siihen sörsseliin tällää. Sekaan vielä mustapippuria, ripsaus maustepippuria ja muskottia sekä tilliä, jos sielu sietää. Mun sielu ei siedä dilliä. Tökötti joko lusikoidaan tai pursotetaan munien tyhjiin kolosiin ja iäntäkohen. On muuten hyvää, oluen kanssa, ilman olutta tai muuten vaan.

Ruokahommiin!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kohta on joulu ja mitähän pukki tuo?

Hukkasin jo kertaalleen johtoajatuksen, että mitäs tässä nyt, ottia tuota.. Mutta menköön. Jokatapauksessa jorisen outoja. Työn tuoksinassa ei ole oikein ollut aikaa laatia mitään mullistavaa tänne Blogistanian uumeniin.

Nyt yllättäneen sairasloman kunniaksi voisinkin vaihteeksi höpistä kaikenlaista.

Joulu on ollut yksi inhokkini jo vuosikymmeniä. Ainoa pelastus on sapuska ja sen runsaus. Ennen diabeteksen, enkä nyt enää ole varma, mikä on diabetestyyppi, puhkeamista oli enemmän ongelmia syömisten suhteen kuin nyt. (Helvetti, mikä lausehirviö)

Olen ravannut viimeaikoina arvailukeskuksen uumenissa tohtorilla tämän tuosta. Toivon totisesti, että nykyinen tohtori on ja pysyy, kuin valion viili. Asiantuntevan oloinen nuoriherra. Ensimmäinen, jolla tuntuu olevan järki päässä. Tai ei ensimmäinen, mutta harvinaisuus kuitenkin.

Aloitetaanpa suosikeista:
Kinkku. Kinkku on joulun kunkku. Harmaasuolattu, kunnon läskillinen siankinkku. Ja sen kera rosolli. Sinapinkin voi laatia sokerittomasti. Mihkä hyvässä, vahvassa sinapissa sokeria tarvitsee? Ei mihinkään. Joten muutenkin kaikki hassu hifistely öljyjen, kerman, munien ja muun sälän kanssa on ihan turhaa. 
Sinappijauhetta 2dl, pottujauhoa 1,5rkl ja kuumaa lihaslientä sen verran, että paksuuntuu. Maustaa voipi sitten konjamentillä tai ihan millä tahansa, mikä mieleen juolahtaa. Chilinystävänä tietenkin työnnän siihen vielä aimo annoksen chilijauhetta. Maistamalla selkenee, onko suunmukaista. Maistamisen jälkeen ei sitten mitään maistakaan.
Tökötillä sitten voidellaan sormenvahvuisia kinkkusiivuja ja iäntäkohen. Köh.

Toinen ihanuus ovatten sillit ja muut joulukalat. Ja niidenkin kera rosollia. Joulukalojen, -KALOJEN, lopuista voi tehdä sitten vaikka tytinää.
Sillit kannattaa huuhtoa ja liottaa maidossa, että pahin sillin maku lähtee. Siis ylijäämäsillit, jos saattuu jäämään jämiä. Graavilohet, kylmäsavusiiat sun muut vähän pienitään ja ruoditaan. Keitetään tuhti kalaliemi, vaikka kuutioista, jollei satu pakkasessa olemaan oikeaa ruodoista keitettyä. Liivatteita -öööö- jonkun ohjeen mukaan. Lotsautetaan liivatteella höystettyä kalalientä kelmutetun vuoan pohjalle, sen päälle valituita kiehautettuja vihanneksia, kalankappaleita ja taas kerros kalaliivatelientä. Jatketaan samal viisii, kunnes vuoka on täynnä. Kelmut ylle ja hyytymään. Vuollaan viipaleita suun iloksi. Säilyy kylmässä ainakin siihen asti, että loppuu. Mainio lisä on rosollihyytelö (harharhar...) ja kermavaahto!

Rosolli, tuo kautta aikain eniten mielipiteitä jakanut sallatti, onkin sitten toinen juttu. Itse en laita ko. tuotokseen muuta, kuin punajuuria, porkkanaa, kukkakaalia(!!!), suolakurkkua, roisisti sipulia ja punajuuria. Porkkanaakin vähän. Toiset sotkevat perunaa ja omenaakin siihen. Minusta maku kärsii. Jämän tästäkin voi hyytelöidä, kasvisliemeen. Porkkanaa tosin syön mieluiten raakana ja raasteena, sikälimikäli jaksan niitä kuoria. Ja siis rosollin kanssa punajuurenliemellä värjättyä KERMAVAAHTOA!

Yritin minä kerran kinkkuhyytelöäkin, mutta siitä tuli järkyttävän tunkkaista tavaraa. Koirat pelastivat kasvoni ruoanlaittajana ja pistelivät tökötin makeisiin suihinsa. Eivätkä kakoneet yhtään.

Räätikkälootaakin voi tehdä, ihan räätikästä vaan. Toiset vähän naurista sotkevat siihen. Tulee kuulema miedompoo. Bataattikin on puheissa vilahdellut. En vaan ole bataatin mausta kovin paljon oppinut tykkäämään. Maksaloota on ehdoton suosikki. Mutku. Mutku se riisi. Joten laadin yleensä sitten jonkinlaisen maksapasteijan. Ja syön salaa valmismaksalootaa kylmänä. Maksapasteija on ultrahelppo ja vaikka onkin hidastekoinen, niin who cares?

Heeetkonen, pengon tästä aiheesta repsettin kohtapuoleen. Josko löytänen omat muistiinpanot jostain tämän keittokirjahelvetin uumenista.

Kappas vaan! Löytyikin alle aikayksikön (puolen tunnin). Ohje on pitkä ja monipolvinen. Älkää tulko kaheleiksi kesken matkan. Vaikka copypaste ja printatkaa ulos koko tolitus.

Puolisen kiloa maksaa, mielellään naudanmaksaa/broilerin- tms linnunmaksaa fiftyfifty, jos sitäkin käytätte. Roilerimaksat joutuu perkaamaan niistä himpuloista ja resettiä voi oikoa ostamalla valmiiksi jauhettua maksaa...! (Porsaanmaksa on kitkerää ja kusenhajuista)

Iso sipuli pieneksi silputtuna, toiset käyttävät punasipulia, makuasia. Ja tarkoitan ISO, tai kaksi pientä. Saa vähän leikkiä valkosipulillakin.

Muutama anjovisfile. Purkillisen joutuu ostamaan kuitenkin. Sardellifileetkin ok.

Neilikkaa ja inkivääriä. Ripsaus molempia.

Parit munat. Kanan. Friidamunaa. Parasta ikinä. 

Reilusti porsaankylkisiivua. Ainakin 200g, jos tekee maalaispasteijaa. Jätä osa siivuista vuoan vuoraamiseen tai käytä perkules pekonia, sekin on oivallinen tuote. Halvinkin käy.

Maustepippuria ja suolaa.

Joo, kyllä, uskaltaa maistaa raakana.

Kippaa maksanpalaset, possunkylkisiivut, sipulipilke ja anjovisfileet plus mausteet joko tehosekoittimeen tai lihamyllyyn. Tai voit ryhtyä epätoivoisiin tekoihin sauvasekoittimen kera. Silloin on syytä pieniä annoksia kerrallaan tehdä tätä herkkua. Ja sotkea yhteen vähän kerrallaan.

Jos taikina tuntuu kankealta, niin kermaa/lihalientä vähän sekaan, että vastustaa vähän kauhaa, kun kääntelee tököttiä kipossa. Ei saa olla velliä. Anjovislientäkin voi lorauttaa vähän lisää suolan takia.

Maistetaan ahkeroinnin päätteeksi suola ja mausteitten laita. Joo, uskaltaa maistaa raakana. Ennen aneemisille ja raskaanaoleville syötettiin raakaa maksaa. Ja elekee perkule vinkuko, että siellä on linnunmaksaa, siinä on salamonelloja. Plääh. Pakasteesta.

Onhan uuni jo päällä ja uunipannun pohjalla reilusti vettä?? Onhan? Noin 150-175 astetta Celsiuksen ukon asteikolla on huvahuva uuninlämpö alkuun. Ja onhan sovelias vuoka vuorattu a) siansivulla b)pekonilla ja jos ovat loppuneet kesken haettu puodista lisää?? Onhan?
Varmuuden välttämiseksi sekä muutenkin juuttumisen estämiseksi olen voilla voidellut vuoan. Pysyy vuorauskin kivasti kuosissaan reunoilla. Ai, jätä muuten sitä vuorausta roikkumaan myös vuoan ulkopuolelle, että saat kivasti taiteltua sen pasteijan päälle.

Kun koko härdelli on ohi ja massa eli taikina valmista, maistettu suolat sun muut, lisätty vähän sitä ja tätä, sekä on sopivan tuntuista, laitellaan se vuokaan vuorauksen päälle noin sentin verran yläreunasta. Taitellaan siansivusiivua/pekonia siihen päälle. Se, mikä roikkui vuoan ulkopuolella.
Jos nyt jäi vajaaksi, niin sitten vähän päälle lisää reikiä peittämään.

Tässä vaiheessa pannaan vuoka uuniin vesihauteeseen. Huomataan, että taikinaa on jäänyt kivasti yli. Jos on toinen vuoka, niin rakennellaan sellainen.

Mutta jos ei, ja möhnää on vähäsen: sotketaan sekaan pari-kolme friidaa ja sienihakkelusta, sotketaan ja paistetaan pannussa VOISSA pahimpaan nälkään. Sipulista voi sipaista renkaita pannuun "piffien" kera ja loppuviimeeksi höystää viskillä tai konjakilla koko komeuden. Ja kansi päälle. Levy pois päältä. Haudutusritilä alle. Hysss...antaa hautua.

Kun uunin asukki on muhinut kylvyssään tunnin verran, niin väännetään nupit kaakkoon vielä vartiksi eli 255 astetta. Varotaan, ettei kärvähdä. Tai menee naapurin lapratorinnoutajalle. Voihan tuon grillatakin päältä. Jos huvituttaa.
Mutta: ei ilmoisna ikinä maksapasteijaa saa jättää vaaleanpunaiseksi sisältä, kypsäksi pitää paistaa!

Joten voi tuota alun paistoaikaa varmuudeksi vähän venyttääkin ja värin ottoa lyhentää.
Jäähtymään turvalliseen paikkaan ja reiluja siivuja! Voi syödä sinapinkin kanssa...! Tai lahjoittaa kauniisti pakattuna klimppinä jollekin hyväuskoiselle tuttavalle. Vihamiehille strykniinillä maustettuna.

Hitto! Mullahan on jauhemaksaa ja broiskunmaksoja. Eikun homma tulille! :D

Nöyrä kiitos tässä viimelopuksi suomalaiselle maataloudelle, uusille innovaatioille, suoramyynnille, maatilatoreille ja ahkeroitsijoille ympäri Suomennientä! Erikseen mainiten ko. munat eli Vaahteramäen Friidat, Jusala Ranch, Herrakunnan Lammas ja lukemattomat muut!! Sen kerran, kun keitän kaurapuuroa, teen sen oikeista kaurahiutaleista, pientuottajalta!  

Hyvää Joulunodotusta molemmille lukijoilleni. 





torstai 19. lokakuuta 2017

Ravitsemuskatsomustieto?

Taas on se(kin) aika vuodesta, että ravitsemuskeskustelu on alkanut velloa siellä täällä. Lehdissä ja somessa ja sen sellaisissa ympyröissä. Rasvasota on julistettu lopetetuksi, muttei se kyllä missään näy. Akselirasvat ovat edelleen kauppojen hyllyillä. Ja ihmiset luimistelevat, kun kerään kärryyn/koriin ainoastaan voita, voita ja voita. Valion vanhaa mainosta lainaten: Voita ei mikään voita. Ostin jopa ämpärinkokoisen purkin kirkastettua voita etnisestä kaupasta. Korvaa keveästi öljyt. Rypsiöljy sopii kivasti hydrauliikkaöljyksi, eikä ole niin tajuttoman vaarallinen luonnolle.

Taannoin kuuli useastikin, että VHH eli siis tämä hiilihydraatteja karsiva ruokavalio on uskomustietoon perustuvaa humpuukia. Hyvin se on kyllä kohdallani pelittänyt. Käytin inskakyniä tikkojen korvikkeena muutama vuosi takaperin ja linkosin mäkeen koko tyhjänpäiväisen insuliinin. Insuliinitasot taisivat olla melkoisia, koska lihoin kuin sika. Eli en tule kaipaamaan niitä päiviä, jolloin kävelin kuin Martti Ahtisaari...Hyvää tovi tässä on vierähtänytkin, kun karttuneita kiloja on riivitty nahkani sisuksista. Nyt on kyllä pari numeroa liian iso nahka.

Jokasyksyinen säilömis- ja touhuamisaika on taasen käsinkosketeltavan tiuha. Kaikenlaista kiehuu ja paistuu hellalla ja -ssa. Koen syvää tyydytystä ruoanlaitosta. Varsinkin reseptien soveltamisesta ja sekoittamisesta. Vähän muunmaan mausteita. Hiukan kotimaista vääntöä ja huppista, aikaan saatu viehättävästi erilaista, kotimaista ruokaa. Ostan nykyään erittäinkin mielelläni suoraan tuottajalta, en halpuuttajalta. Ei tarvitse olla ennustaja, kun sanon, että viljatuotteiden hinta tulee pompsahtamaan reippaasti. Eipä kyllä viljatuotteiden kanssa juuri ole tullut pulattuakaan. Joskus saan hiilarikohtauksen ja vedän tolkuttoman ähkyn ja poden sitten päänsärkyä, vavistusta ja kylmiä väreitä, niinkuin krapulassa pahimmoillaan.

Sitä mieltä olen kyllä, että joidenkin asioiden tulee muuttua pysyvästi, että painonpudotus on tehokasta ja hauskaa. Eikä mitään kuureja, vaan elämäntavat ne pitää uusiksi laittaa. Siitä hyötyy yhteiskunta, itse ja perhe, ehkäpä koko sukukin. Raastavinta on tämä informaatiotulvanperkele, äänessä ovat tutkijat ja tutkimattomat, lääkärit, potilaat, terveet, sairaat, eduskunta, Muumilaakson tarinat, televisio, visionäärit ja kummitukset, paskanpuhujat ja -syöjät, autokauppiaat ja hullut päivät, muutamia tässä luetellakseni. Ja sitten vielä tämä syömisen sietämätön keveys! Ikuna en ole niin paljon lihavoitunut, kuin pinnistellessäni kalliiden kevyttuotteiden varassa painoa alaviistoon. Neverever, sanois saksalainen. Niinku.

Olo oli kieltämättä aika huijattu, kun älyttömän räpiköinnin jälkeen oli kuukaudessa pudonnut sata grammaa. Sairaanhoitaja syyllisti välittömästi, että "olet syönyt väärin!". Sitähän se oli vuosikaupalla. Painonvartijoissa tuli ylimääräistä turhaketta kaikensaatanan pisteiden kanssa hosuessa. Alkumetreillä tuossa hiilarie karsimisessakin oli haasteita, kun oli  kaaviota ja laskujuttuja, Fineli ja muut taulukot. Tuli ihan paniikki, että perkele, tästä mitään tule. Mutta kyllä tämä yli kymmenen vuoden matka on ollut aivan mahtava kaikesta kompuroinnista huolimatta. Tai ehkä juuri siksi.

Doh, pidetään jonkinsortin äly päässä, heitetään roskienpolttokokkoon akselirasvat ja korviketuotteet, vastikkeet ja keinotekoiset möhmelöt. Parasta, kun siirtyy rehelliseen, puhtaaseen ruokaan, jota ei ole kuukausikaupalla hilattu maailman turuilla ja toreilla, ennen tänne rantautumistaan. Väännän tässä nimittäin ohessa kaalikääryleitä. Parilla erilaisella täytteellä. Riisinystävälle riisillisiä ja kokeilen nyt myös kukkakaalikouskousia liha- ja sienitäytteiden kanssa. Mausteita ihan sairaasti. Itse kun tekee, niin saa sellaista kuin tulee. Vapaapäivän ratoksi on aivan mahtavaa saada terapoida itseään hellan ääressä. Ja penkoa hyllystä keittokirjoja. Niitä on ihan järjetön määrä. Pitää jolloinkin etsiä seasta pois duplikaatit.

Mutta nyt menen käärimään noita hullutuksia. Ähky odottaa. Positiivinen ähky. Ja punaviinistä en kyllä luovu. Ai joo, viidenkymmenen kilon rajapyykki kaatui muutama viikko sitten.

perjantai 4. elokuuta 2017

Lisää viinaa, joku liikkuu.

Tässä kun alkoholipoliittinen vääntö on jälleen kiivaimmillaan, kun pusaavat uutta alkoholilakia Suomenmaahan. Osa käyttää käsikassaranaan sitä, että suomalaiset kuolevat heti sukupuuttoon, kun laki saadaan voimaan. Siis heti. En minä väitä, että alkoholi ei aiheuttaisi ongelmia yhteiskunnassa ja varsinkin sen ulkopuolella. Toinen puoli uskoo, että länsieurooppalainen juomakulttuuri tärähtää saman tien siemailevien kansalaisten ajukoppaan, kun laki on pantu framille. Ei ehkä niinkään. Samanlainen huuto, mellastus ja sormenheristely oli arkipäivää myös keskioluen vapauttamisen aikoihin. Että keppanaa sai muualtakin kuin valtion pitkäripaisesta.

Aikoinaan, kun otin hoippuvia ensiaskeleitani ruokakulttuurin saralla, oli alkoholiin verrattavia asioita myös täysrasvaiset maitotuotteet ja suola. Voi oli itsestään perkeleestä. Jo pelkkä voipaketin tarkastelu sai aikaan jumalattoman infarktin. Joko aivoihin tai sydämeen. Eikun pullasuttua vaan rasvattomaan maitoon. Ja margariinia uusille perunoille. Yök. Suolaa sai ripsauttaa ainoastaan kolme silminnähtävää murusta ruokaan. Eikä missään maailmantilanteessa suolasilliä! Ei. Yök.

Minne ihmeeseen on jätetty "kohtuus"? Siis se, että millään ruoka-aineella tai juomalla ruveta läträämään ylenpalttisestia, että voita kermakastikkeessa ja siannahan päälle vielä toinen kerros läskiä. Pullo viinaa kyytipojaksi.  Minkä ihmeen takia suomalainen terveyspolitiikka on EI -politiikkaa? Miksi kaikki kielletty on hyvää ja lihottavaa? Suorastansa tappavaa! Eräskin rottakoe todisti, että suola tappaa. Juu, saivatko ressut muutakin kuin suolaa? Heti perään tuli tutkimus, jossa sokeri tappoi talossa ja puutarhassa. Juu. Sokerin myrkyllisyyteen uskonkin enemmän.

Mutta mitä viinaksiin tulee ja VHH -eväisiin, pyytäisin huomauttamaan, että kyllä ruokavalion saa sekaisin ihan pyytämättä ja yllättäen. Maksa kun pilkkonee silloin alkoholia, kun sitä on nautittu, eikä niitä muita eväksiä. Hiilareilla fiilistelevät huomaavat ko. asian alati paisuvana vatsakumpuna. VHH -tyyppi puolestaan painon putoamisen hitautena. En nyt väitä, että absolutistiksi pitäisi ryhtyä. Ei kummassakaan tapauksessa. Ihmispää kuin on sellainen kuin on. Enkä väitä, etteivät kummatkaan, ruoka ja viina, saattaisi tappaakin. Ruoan puute se tappaa äkimpään kuin ruoka. Viinan puutteeseen en ole kenenkään kuullut kuolleen....

No mutta, nythän pääsinkin asiaan! Viini, viina ja olut sopivat erinomaisesti ruoanlaittoon. Ja nyt ne hiilarikammoiset pysyvät lestissään ja vetävät pari kiekkaa jesaria turpansa päälle. Kukko viinissä on perinneruoka, burgundinpata myös. Samoin valkoviinissä uitetut simpukat, eikun keitetyt. Esimerkkejä olisi krosseittain. Itse suosin olutta possunlihapadoissa, varsinkin herkullista portteria. Sahdin hiiva meinaa tehdä elukasta kitkerää. Punkussa uittelen kanaa ja nautaa. Valkkaria survon kalaruokiin ja väkevämpiä kalan marinoitiin. Olen minä joskus porsaksen sisäfilettäkin konjakissa uittanut...Hyvää tuli, vahingossa vissiin.

Kokeilkaapa vaikka hyytelöä, yllättäkää vieraanne ja itsenne. Kostuttakaa kakku rommilla ja siiderillä...heleijaa, tunnelma on katossa alta aikayksikön.

Tässä ohjetta muunneltavaksi:
Viinihyytelö
1 1/2 litraa makeaa viiniä
2 sitruunaa
60g liivatelehtiä

Sitruunan mehu sekoitetaan viiniin ja seikoitetaan siihen 2 1/2dl kuumaa viiniä yksitellen kylmään veteen liuotetut liivatelehdet; hyytelö kaadetaan lasimaljaan ja asetetaan kylmään hyytymään tai pannaan kylmällä vedellä huuhdottuun hyytelövuokaan, josta se juuri ennen tarjoilua kaadetaan vadille.
Siinä se isoäidin suu muikistuu, kun lappaa tytinää sisuksiinsa. Pon apetiittiä vaan.





keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ortoreksian partaalla ja vielä siitäkin yli

Tein taas ehkä päivän pahimman mokkeron. Menin tavaamaan keskustelupalstoja. Parissa otin osaakin jaarituksiin. Saaden varmaan osan porukasta pois tolaltaan. Samoin kuin itsenikin. Epäillyttävästi on enenevässä määrin alkanut tuntua siltä, että ihmisiltä on kadonnut tykkänään ote oman elämänsä reunasta. Ja nyt pudotaan sitten kovaa ja korkealta. Sekä sotketaan pää salaliittoteorioilla. Kun tässä reilun kymmenen vuoden aikana on todennut tehneensä kaikki mahdolliset virheet asian eli laihduttamisen tiimoilta, olenkin päättänyt pitää ns. vapaavuoden tai miten sen nyt muotoilisi, sapatin, tästä sapuskoinnistani.

Keskusteluja selatessani huomasin ärtyväni JUURI NIISTÄ asioista, joita olen itsekin kysellyt. Ja juuri niistä virheistä, joita itsekin olen tehnyt. Liikaa yrittäminen ei kuulkaa toimi millään elämänsaralla. Oli sitten kyse -noh- aivan mistä tahansa. Vaikka marjanpoiminnasta. Harrastamisesta verenmaku suussa. Pitää nääs olla täydellinen! Kaikki onnistuu! Ei hätää. Mutta aivan pihalla ihan perusasioista.

Sikälimikäli tahtoo tulla hyväksi, pitää epäonnistua riittävästi. Sama tahti on askelten myös ruokarintamalla. Somessa saat kylmän ryöpyn niskaasi välittömästi, kun olet jonkun porukan ylläpidon kanssa eri mieltä. Tai puhut niiden mielestä ikävään sävyyn. Kun vain heidän edustamansa mielipiteet ovat ainoita ja oikeita. Entäs sitten?

Mitä omaan paksuuteeni tulee, on kokonumero vaihtunut viimeinkin D58:sta D48:n. Paksuin kohtani on keskivartalossa. Metabolinen oireyhtymä. Jees. Tässä kun on vuositolkkuja kivistä VHH-polkua kompuroinut, niin samaa tulen piakkoin jatkamaan. Alkaa terveystieto olla hallussa. Ihan mitä tahansa ei enää uskalla tehdä, kun nakkisämpylästäkin saa sokurit riehaantumaan reippaasti yli 12 yksikköä. Eli nakit silmille ilman sämpylöitä.

Rasvan määrästä ja laadusta kiistoja syntyy leimahtamalla. Ihmekös tuo, kun vuosikymmeniä on tolkutettu, että rasva tappaa, tukkii suonet ja tekee elämästä yhtä helvettiä. Ei pie sittennii yhtää paekkaansa. Ennemmin rapsaisee voita pannulle, kuin paskankäryistä akselirasvaa joka vähänkin kuumemmassa alkaa palaa, muuttuu pahanhajuisemmaksi ja pahimmassa tapauksessa roihahtaa liekkeihin.

Niinpä:

Pannulla paistettuja sekavihanneksia

Purjo pätkinä, myös vihreät osat
Nippu vihreää parsaa (jos saatavilla)
pieniä tomaatteja
pari chilipalkoa
keltaista paprikaa palasina
kesäkurpitsaa

Kaikkia näitä maun mukaan ja omat lisäykset sallittu

Pannulle VOITA ja kookosöljyä.

Paistetaan kaikki erikseen, että kypsyysaste olisi sama.
Sekoitetaan ja päälle ripsautellaan tuoreita yrttejä, lisätään voita, jos
sitä ei ole tarpeeksi. Iäntä kohen.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Mitäpäs tässä! Vanhat kujeet ja muutama uusi.

Seurailen harvakseltaan erilaisia ruokajuttuja ties mistä. Oma harrastuneisuuteni ruokaan ja syömiseen on kyllä sen verran atavistista, että uuden opetteleminen on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Aikuisena opiskellessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse noudattaa mitään niin pilkulleen. Ensimmäinen, minkä jätin omaan arvoonsa, oli Viralliset ruokasuositukset. Pthyi. Seuraavaksi listalle tulivat diabeteshoitajan tolitukset, joita seurasivat ravitsemusterapeutin sössötykset. Satuin molempiin saamaan mahdollisimman tökeröt tapaukset. Anteeksi vaan. Sekä sen jälkeen marssin ulos yhtenä köytenä vaihtuvien "omalääkäreiden" vastaanotoilta. Kun hoito heittelehti kuin lastu lainehilla. Mikä taas torppasi oman terveyteni ylläpidon todella tehokkaasti.

Ja mitä nyt kuuluu? Sanoisin, että hyvää. Pidin tässä viikon verran kovasti vastustamaani ruokapäikkyä. Enkä turhaan. Sanoisin, että kovin on jänskää tämä ravinnonsaantini. Tutkailin myös keväimellä, siinä helmikuun lopulla, labra-arvojani ja niissäkään ei ollut juuri kummallisia. Senkin huomasin jälleen, että mikään ei valehtele yhtä ihanasti kuin ruokapäikky...jos et nimittäin täytä sitä siinä syödessäsi. Saatana.

Se, mitä elopainolleni kuuluu, kuuluu seuraavaa: Jännästi on keikuttu kuulkaa vuoden 2002 lukemissa vähän turhankin pitkään. Kiitos oman laiskuuteni. Ehkä toisaalta työperäistäkin, mutta vähän on toinen silmä sokeana menty. Päin mäntyä. Alati elinvoimaisen väsymyksen kanssa on tässä retkotettu enimmäkseen joko työssä tai sohvalla. Hiilareille kiitos...Labraa en uskalla lähestyä tässä kunnossa miltään suunnalta. En maalta, mereltä enkä ilmastakaan. Siirtelenkin suvereenisti sen synkeään syksyyn. Pumpatkoot silloin sen verran verta, kuin tykkäävät.

Vaspuukin syövereissä alteregoni meni liittymään ryhmään, jossa kilahti hermorakenne pahasti jumppaseen. Ovatko ihmiset todellakin tyhmiä vai minä vain menettänyt otteeni siihen aloittelijan fiilistely ja hehkutusmoodiin, joka oli niin kovasti tuttu vielä 10v. sitten. Olen. Siis olen itsekin ollut aivan helvetin höperönä näihin kaikensorttisiint tuloksiin ja uloksiin. Hissuksiin on suunta vähän korjaantunut ja jutut rauhoittuneet. Nyt pystyy rakentelemaan terveellisen, ravitsevan ja rasvaisen annoksen vaikka silmät kiinni! Ei, eikä siinä ole perunaa, pastaa, riisiä, leipää tahi muutakaan viljatuotetta taikka sokuria.

 Paskinta ehkä on se, että ihmiset huokailevat MAKEAN perään. Millä mä voin korvata ton sokerin näissä kuppikakuissa? Mitä mä laitan muikuille ruisjauhon tilalle? Mihin tää mantelijauho sopii? Voiks lettuja tehä karppisokerilla? AAAAAAAARRRRRRGGGGGGGHHHHHHHH!!!!! Voi venäjä! Pitäkää hiilaripäivä viikossa, niin tiedätte, miltä tuntuu olla krapulassa. Jumankauta nääs, mua ei huvita enää mikään! (Martti Näsä) Mikä saa ihmispolon uskomaan, että muikun päällä olevat hituset ruisjauhoa tai vähäinen määrä lettuja tai mikään muukaan satunnainen hiilarisisältöinen ruoka-aines mullistaa koko elämäntavan pilalle menneeksi koko loppuiäksi? Mikä?? Se minulle nyt kertokaa! Romukoppaan tommoiset. Luulijat ja luulot. Kun pääosin pistää iäntäkohen sitä kasvisvoittoista ruokaa rasvalla ja proteiinilla, ei mikään voi kertakaikkiaan kaataa hommaa.

Mutta! Loppukaneetiksi tässä teille raikas repsetti aikain takaa:

Vasikkahyytelö

Vasikan pää tai 1/2 kg lapaa
1 1/2 l vettä
suolaa
pippuria
1 tl. etikkaa
8 liivatelehteä
selvikkeeksi;
2 munanvalkuaista ja vettä
koristeeksi:
persiljaa, kovaksi keitettyä munaa, punajuurta, ja porkkanaa keitettynä ja leikeltynä

Vasikan pää puhdistetaan hyvin ja pannaan kattilaan. Niin paljon vettä pannaan päälle, että vasikanpää juuri peittyy. Annetaan kiehua. Suola, pippuri ja etikka lisätään, ja liha saa kiehua, kunnes irtautuu luista. Liha erotellaan liemestä. Sillon asetetaan keitos jäähtymään ja rasva kuoritaan. Nyt vatkataan munanvalkuaiset ja vesitilkkaan liotetut liivakot; vatkaamista jatketaan siksi, kunnes liemi alkaa juoksettua. Kattila nostetaan pois tulelta, ja kun liemi on kokonaan juoksettunut ja kirkas, siivilöidään se kuumaan veteen kastetun siivilävaatteen lävitse. Osa hyytelostä kaadetaaan ohueksi kerrokseksi hyytelövuoan pohjalle, ja kun se on hyytynyt, asetellaan siihen koristeet sopiviin asentoihin, liha irotetaan luista ja paloitellaan kuutioiksi ja ladotaan koristeiden päälle vuokaan, ja kun liemi on hiukan jäähtynyt, kaadetaan se vuokaan lihojen päälle ja asetetaan jäille hyytymään.

Bon appetiittiä vaan, luonnostavieraantuneet. Se toinen mun lukijoista... :D