torstai 27. heinäkuuta 2017

Mitäpäs tässä! Vanhat kujeet ja muutama uusi.

Seurailen harvakseltaan erilaisia ruokajuttuja ties mistä. Oma harrastuneisuuteni ruokaan ja syömiseen on kyllä sen verran atavistista, että uuden opetteleminen on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Aikuisena opiskellessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse noudattaa mitään niin pilkulleen. Ensimmäinen, minkä jätin omaan arvoonsa, oli Viralliset ruokasuositukset. Pthyi. Seuraavaksi listalle tulivat diabeteshoitajan tolitukset, joita seurasivat ravitsemusterapeutin sössötykset. Satuin molempiin saamaan mahdollisimman tökeröt tapaukset. Anteeksi vaan. Sekä sen jälkeen marssin ulos yhtenä köytenä vaihtuvien "omalääkäreiden" vastaanotoilta. Kun hoito heittelehti kuin lastu lainehilla. Mikä taas torppasi oman terveyteni ylläpidon todella tehokkaasti.

Ja mitä nyt kuuluu? Sanoisin, että hyvää. Pidin tässä viikon verran kovasti vastustamaani ruokapäikkyä. Enkä turhaan. Sanoisin, että kovin on jänskää tämä ravinnonsaantini. Tutkailin myös keväimellä, siinä helmikuun lopulla, labra-arvojani ja niissäkään ei ollut juuri kummallisia. Senkin huomasin jälleen, että mikään ei valehtele yhtä ihanasti kuin ruokapäikky...jos et nimittäin täytä sitä siinä syödessäsi. Saatana.

Se, mitä elopainolleni kuuluu, kuuluu seuraavaa: Jännästi on keikuttu kuulkaa vuoden 2002 lukemissa vähän turhankin pitkään. Kiitos oman laiskuuteni. Ehkä toisaalta työperäistäkin, mutta vähän on toinen silmä sokeana menty. Päin mäntyä. Alati elinvoimaisen väsymyksen kanssa on tässä retkotettu enimmäkseen joko työssä tai sohvalla. Hiilareille kiitos...Labraa en uskalla lähestyä tässä kunnossa miltään suunnalta. En maalta, mereltä enkä ilmastakaan. Siirtelenkin suvereenisti sen synkeään syksyyn. Pumpatkoot silloin sen verran verta, kuin tykkäävät.

Vaspuukin syövereissä alteregoni meni liittymään ryhmään, jossa kilahti hermorakenne pahasti jumppaseen. Ovatko ihmiset todellakin tyhmiä vai minä vain menettänyt otteeni siihen aloittelijan fiilistely ja hehkutusmoodiin, joka oli niin kovasti tuttu vielä 10v. sitten. Olen. Siis olen itsekin ollut aivan helvetin höperönä näihin kaikensorttisiint tuloksiin ja uloksiin. Hissuksiin on suunta vähän korjaantunut ja jutut rauhoittuneet. Nyt pystyy rakentelemaan terveellisen, ravitsevan ja rasvaisen annoksen vaikka silmät kiinni! Ei, eikä siinä ole perunaa, pastaa, riisiä, leipää tahi muutakaan viljatuotetta taikka sokuria.

 Paskinta ehkä on se, että ihmiset huokailevat MAKEAN perään. Millä mä voin korvata ton sokerin näissä kuppikakuissa? Mitä mä laitan muikuille ruisjauhon tilalle? Mihin tää mantelijauho sopii? Voiks lettuja tehä karppisokerilla? AAAAAAAARRRRRRGGGGGGGHHHHHHHH!!!!! Voi venäjä! Pitäkää hiilaripäivä viikossa, niin tiedätte, miltä tuntuu olla krapulassa. Jumankauta nääs, mua ei huvita enää mikään! (Martti Näsä) Mikä saa ihmispolon uskomaan, että muikun päällä olevat hituset ruisjauhoa tai vähäinen määrä lettuja tai mikään muukaan satunnainen hiilarisisältöinen ruoka-aines mullistaa koko elämäntavan pilalle menneeksi koko loppuiäksi? Mikä?? Se minulle nyt kertokaa! Romukoppaan tommoiset. Luulijat ja luulot. Kun pääosin pistää iäntäkohen sitä kasvisvoittoista ruokaa rasvalla ja proteiinilla, ei mikään voi kertakaikkiaan kaataa hommaa.

Mutta! Loppukaneetiksi tässä teille raikas repsetti aikain takaa:

Vasikkahyytelö

Vasikan pää tai 1/2 kg lapaa
1 1/2 l vettä
suolaa
pippuria
1 tl. etikkaa
8 liivatelehteä
selvikkeeksi;
2 munanvalkuaista ja vettä
koristeeksi:
persiljaa, kovaksi keitettyä munaa, punajuurta, ja porkkanaa keitettynä ja leikeltynä

Vasikan pää puhdistetaan hyvin ja pannaan kattilaan. Niin paljon vettä pannaan päälle, että vasikanpää juuri peittyy. Annetaan kiehua. Suola, pippuri ja etikka lisätään, ja liha saa kiehua, kunnes irtautuu luista. Liha erotellaan liemestä. Sillon asetetaan keitos jäähtymään ja rasva kuoritaan. Nyt vatkataan munanvalkuaiset ja vesitilkkaan liotetut liivakot; vatkaamista jatketaan siksi, kunnes liemi alkaa juoksettua. Kattila nostetaan pois tulelta, ja kun liemi on kokonaan juoksettunut ja kirkas, siivilöidään se kuumaan veteen kastetun siivilävaatteen lävitse. Osa hyytelostä kaadetaaan ohueksi kerrokseksi hyytelövuoan pohjalle, ja kun se on hyytynyt, asetellaan siihen koristeet sopiviin asentoihin, liha irotetaan luista ja paloitellaan kuutioiksi ja ladotaan koristeiden päälle vuokaan, ja kun liemi on hiukan jäähtynyt, kaadetaan se vuokaan lihojen päälle ja asetetaan jäille hyytymään.

Bon appetiittiä vaan, luonnostavieraantuneet. Se toinen mun lukijoista... :D


Lähetä kommentti