keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kohta on joulu ja mitähän pukki tuo?

Hukkasin jo kertaalleen johtoajatuksen, että mitäs tässä nyt, ottia tuota.. Mutta menköön. Jokatapauksessa jorisen outoja. Työn tuoksinassa ei ole oikein ollut aikaa laatia mitään mullistavaa tänne Blogistanian uumeniin.

Nyt yllättäneen sairasloman kunniaksi voisinkin vaihteeksi höpistä kaikenlaista.

Joulu on ollut yksi inhokkini jo vuosikymmeniä. Ainoa pelastus on sapuska ja sen runsaus. Ennen diabeteksen, enkä nyt enää ole varma, mikä on diabetestyyppi, puhkeamista oli enemmän ongelmia syömisten suhteen kuin nyt. (Helvetti, mikä lausehirviö)

Olen ravannut viimeaikoina arvailukeskuksen uumenissa tohtorilla tämän tuosta. Toivon totisesti, että nykyinen tohtori on ja pysyy, kuin valion viili. Asiantuntevan oloinen nuoriherra. Ensimmäinen, jolla tuntuu olevan järki päässä. Tai ei ensimmäinen, mutta harvinaisuus kuitenkin.

Aloitetaanpa suosikeista:
Kinkku. Kinkku on joulun kunkku. Harmaasuolattu, kunnon läskillinen siankinkku. Ja sen kera rosolli. Sinapinkin voi laatia sokerittomasti. Mihkä hyvässä, vahvassa sinapissa sokeria tarvitsee? Ei mihinkään. Joten muutenkin kaikki hassu hifistely öljyjen, kerman, munien ja muun sälän kanssa on ihan turhaa. 
Sinappijauhetta 2dl, pottujauhoa 1,5rkl ja kuumaa lihaslientä sen verran, että paksuuntuu. Maustaa voipi sitten konjamentillä tai ihan millä tahansa, mikä mieleen juolahtaa. Chilinystävänä tietenkin työnnän siihen vielä aimo annoksen chilijauhetta. Maistamalla selkenee, onko suunmukaista. Maistamisen jälkeen ei sitten mitään maistakaan.
Tökötillä sitten voidellaan sormenvahvuisia kinkkusiivuja ja iäntäkohen. Köh.

Toinen ihanuus ovatten sillit ja muut joulukalat. Ja niidenkin kera rosollia. Joulukalojen, -KALOJEN, lopuista voi tehdä sitten vaikka tytinää.
Sillit kannattaa huuhtoa ja liottaa maidossa, että pahin sillin maku lähtee. Siis ylijäämäsillit, jos saattuu jäämään jämiä. Graavilohet, kylmäsavusiiat sun muut vähän pienitään ja ruoditaan. Keitetään tuhti kalaliemi, vaikka kuutioista, jollei satu pakkasessa olemaan oikeaa ruodoista keitettyä. Liivatteita -öööö- jonkun ohjeen mukaan. Lotsautetaan liivatteella höystettyä kalalientä kelmutetun vuoan pohjalle, sen päälle valituita kiehautettuja vihanneksia, kalankappaleita ja taas kerros kalaliivatelientä. Jatketaan samal viisii, kunnes vuoka on täynnä. Kelmut ylle ja hyytymään. Vuollaan viipaleita suun iloksi. Säilyy kylmässä ainakin siihen asti, että loppuu. Mainio lisä on rosollihyytelö (harharhar...) ja kermavaahto!

Rosolli, tuo kautta aikain eniten mielipiteitä jakanut sallatti, onkin sitten toinen juttu. Itse en laita ko. tuotokseen muuta, kuin punajuuria, porkkanaa, kukkakaalia(!!!), suolakurkkua, roisisti sipulia ja punajuuria. Porkkanaakin vähän. Toiset sotkevat perunaa ja omenaakin siihen. Minusta maku kärsii. Jämän tästäkin voi hyytelöidä, kasvisliemeen. Porkkanaa tosin syön mieluiten raakana ja raasteena, sikälimikäli jaksan niitä kuoria. Ja siis rosollin kanssa punajuurenliemellä värjättyä KERMAVAAHTOA!

Yritin minä kerran kinkkuhyytelöäkin, mutta siitä tuli järkyttävän tunkkaista tavaraa. Koirat pelastivat kasvoni ruoanlaittajana ja pistelivät tökötin makeisiin suihinsa. Eivätkä kakoneet yhtään.

Räätikkälootaakin voi tehdä, ihan räätikästä vaan. Toiset vähän naurista sotkevat siihen. Tulee kuulema miedompoo. Bataattikin on puheissa vilahdellut. En vaan ole bataatin mausta kovin paljon oppinut tykkäämään. Maksaloota on ehdoton suosikki. Mutku. Mutku se riisi. Joten laadin yleensä sitten jonkinlaisen maksapasteijan. Ja syön salaa valmismaksalootaa kylmänä. Maksapasteija on ultrahelppo ja vaikka onkin hidastekoinen, niin who cares?

Heeetkonen, pengon tästä aiheesta repsettin kohtapuoleen. Josko löytänen omat muistiinpanot jostain tämän keittokirjahelvetin uumenista.

Kappas vaan! Löytyikin alle aikayksikön (puolen tunnin). Ohje on pitkä ja monipolvinen. Älkää tulko kaheleiksi kesken matkan. Vaikka copypaste ja printatkaa ulos koko tolitus.

Puolisen kiloa maksaa, mielellään naudanmaksaa/broilerin- tms linnunmaksaa fiftyfifty, jos sitäkin käytätte. Roilerimaksat joutuu perkaamaan niistä himpuloista ja resettiä voi oikoa ostamalla valmiiksi jauhettua maksaa...! (Porsaanmaksa on kitkerää ja kusenhajuista)

Iso sipuli pieneksi silputtuna, toiset käyttävät punasipulia, makuasia. Ja tarkoitan ISO, tai kaksi pientä. Saa vähän leikkiä valkosipulillakin.

Muutama anjovisfile. Purkillisen joutuu ostamaan kuitenkin. Sardellifileetkin ok.

Neilikkaa ja inkivääriä. Ripsaus molempia.

Parit munat. Kanan. Friidamunaa. Parasta ikinä. 

Reilusti porsaankylkisiivua. Ainakin 200g, jos tekee maalaispasteijaa. Jätä osa siivuista vuoan vuoraamiseen tai käytä perkules pekonia, sekin on oivallinen tuote. Halvinkin käy.

Maustepippuria ja suolaa.

Joo, kyllä, uskaltaa maistaa raakana.

Kippaa maksanpalaset, possunkylkisiivut, sipulipilke ja anjovisfileet plus mausteet joko tehosekoittimeen tai lihamyllyyn. Tai voit ryhtyä epätoivoisiin tekoihin sauvasekoittimen kera. Silloin on syytä pieniä annoksia kerrallaan tehdä tätä herkkua. Ja sotkea yhteen vähän kerrallaan.

Jos taikina tuntuu kankealta, niin kermaa/lihalientä vähän sekaan, että vastustaa vähän kauhaa, kun kääntelee tököttiä kipossa. Ei saa olla velliä. Anjovislientäkin voi lorauttaa vähän lisää suolan takia.

Maistetaan ahkeroinnin päätteeksi suola ja mausteitten laita. Joo, uskaltaa maistaa raakana. Ennen aneemisille ja raskaanaoleville syötettiin raakaa maksaa. Ja elekee perkule vinkuko, että siellä on linnunmaksaa, siinä on salamonelloja. Plääh. Pakasteesta.

Onhan uuni jo päällä ja uunipannun pohjalla reilusti vettä?? Onhan? Noin 150-175 astetta Celsiuksen ukon asteikolla on huvahuva uuninlämpö alkuun. Ja onhan sovelias vuoka vuorattu a) siansivulla b)pekonilla ja jos ovat loppuneet kesken haettu puodista lisää?? Onhan?
Varmuuden välttämiseksi sekä muutenkin juuttumisen estämiseksi olen voilla voidellut vuoan. Pysyy vuorauskin kivasti kuosissaan reunoilla. Ai, jätä muuten sitä vuorausta roikkumaan myös vuoan ulkopuolelle, että saat kivasti taiteltua sen pasteijan päälle.

Kun koko härdelli on ohi ja massa eli taikina valmista, maistettu suolat sun muut, lisätty vähän sitä ja tätä, sekä on sopivan tuntuista, laitellaan se vuokaan vuorauksen päälle noin sentin verran yläreunasta. Taitellaan siansivusiivua/pekonia siihen päälle. Se, mikä roikkui vuoan ulkopuolella.
Jos nyt jäi vajaaksi, niin sitten vähän päälle lisää reikiä peittämään.

Tässä vaiheessa pannaan vuoka uuniin vesihauteeseen. Huomataan, että taikinaa on jäänyt kivasti yli. Jos on toinen vuoka, niin rakennellaan sellainen.

Mutta jos ei, ja möhnää on vähäsen: sotketaan sekaan pari-kolme friidaa ja sienihakkelusta, sotketaan ja paistetaan pannussa VOISSA pahimpaan nälkään. Sipulista voi sipaista renkaita pannuun "piffien" kera ja loppuviimeeksi höystää viskillä tai konjakilla koko komeuden. Ja kansi päälle. Levy pois päältä. Haudutusritilä alle. Hysss...antaa hautua.

Kun uunin asukki on muhinut kylvyssään tunnin verran, niin väännetään nupit kaakkoon vielä vartiksi eli 255 astetta. Varotaan, ettei kärvähdä. Tai menee naapurin lapratorinnoutajalle. Voihan tuon grillatakin päältä. Jos huvituttaa.
Mutta: ei ilmoisna ikinä maksapasteijaa saa jättää vaaleanpunaiseksi sisältä, kypsäksi pitää paistaa!

Joten voi tuota alun paistoaikaa varmuudeksi vähän venyttääkin ja värin ottoa lyhentää.
Jäähtymään turvalliseen paikkaan ja reiluja siivuja! Voi syödä sinapinkin kanssa...! Tai lahjoittaa kauniisti pakattuna klimppinä jollekin hyväuskoiselle tuttavalle. Vihamiehille strykniinillä maustettuna.

Hitto! Mullahan on jauhemaksaa ja broiskunmaksoja. Eikun homma tulille! :D

Nöyrä kiitos tässä viimelopuksi suomalaiselle maataloudelle, uusille innovaatioille, suoramyynnille, maatilatoreille ja ahkeroitsijoille ympäri Suomennientä! Erikseen mainiten ko. munat eli Vaahteramäen Friidat, Jusala Ranch, Herrakunnan Lammas ja lukemattomat muut!! Sen kerran, kun keitän kaurapuuroa, teen sen oikeista kaurahiutaleista, pientuottajalta!  

Hyvää Joulunodotusta molemmille lukijoilleni. 





Lähetä kommentti